Kommentteja "yläkerrasta" osa 3, Suomi - Ruotsi, Karjala-turnaus 10.11.2012

Meikäläisen ensimmäinen ja ehkäpä ainoaksi jäävä kolmipäiväinen Karjala-turnaus on takana. Kokemuksena turnaus oli ihan mielenkiintoinen, vaikka pelillisesti nähdyt viisi peliä eivät nyt kovinkaan suuresti häikäisseet. Turnauksen viimeisessä pelissä Suomi sentään pystyi kohtalaisen hyvään esitykseen ja nappaamaan sitä kautta turnauksen kakkossijan.

Turnauspaikkana Turkuhalli on toimiva. Sen kuuli myös useaan otteeseen sekä lehdistön edustajien kertomana että Jääkiekkoliiton edustajien suusta. Voitaisiinkin ajatella, että varsinkin sen jälkeen kun Tampere saa uuden upean hallinsa, turnaus voitaisiin järjestää vuorovuosittain Helsingin, Tampereen ja Turun kesken, sillä kyllähän suomalaista maajoukkuejääkiekkoa pitäisi viedä säännöllisin väliajoin myös Kehä Kolmosen ulkopuolelle.

Alunperin epäilyt siitä, että tuleeko paikalle yleisöä olivat turhia, sillä turnauksen yleisömääräksi ilmoitettiin 43 830, mikä on upea määrä. Turkulaiset ja muukin maakuntien väki osoittivat siis aktiivisuudellaan, että tällainen turnaus kannattaa tosiaankin viedä joskus myös sen Itä-Suomen pääkaupungin ulkopuolelle. Muuallakin Suomessa on todellakin elämää. 

Tämän jälkeen onkin sitten aika suunnata taas katseet kotimaiseen liigajääkiekkoiluun, joka jatkuu jo ensi tiistaina. TPS:n osalta jatko on vaikea, sillä seuraavan kolmen viikon aikana se pelaa kahdeksan ottelua ja kuusi niistä kaiken huipuksi vieraskentällä. Mukana pitkät pelimatkat Kuopioon, Lappeenrantaan ja Ouluun. Vieraspelaamisen pitää siis onnistua, jotta mukaantuomisina näistä reissuista olisi myös pisteitä.

Yksi jatkoa ajatelleen tärkeä asia on myös se, mitä tapahtuu rapakon takana. Ainakin toistaiseksi NHL:n työsulkutilanteessa ei ole tapahtunut edistymistä ja tuo tarkoittaa sitä, että ainakin tämänpäiväisen tilanten mukaan TPS:n NHL-avut ovat mukana joukkueessa, kun pelit jatkuvat. Saamieni tietojen mukaan myös Petteri Nummelinin palaaminen TPS:n riveihin on lähellä, mikäli työsulku siis jatkuu. Tämän toiveen Petu kertoi myös itse keskiviikkoisen Venäjä-pelin jälkeen Iltalehden videohaastattelussa. Ja ihan rehellisesti sanottuna, toivottavasti NHL-pelaajat ja Petu ovat tosiaankin ensi viikolla mukana, sillä mikäli työsulku päättyy ja miehet lähtevät, on TPS jälleen siinä kuuluisassa liemessä. 

Toivotaan siis, että työsulku jatkuu ainakin muutaman viikon ajan. Ja miksei loppujen lopuksi vaikka koko loppukauden, sillä kyllähän NHL-pelaajat ovat tuoneet tähän jääkiekkokauteen väriä ja lisää mielenkiintoa.

Kommentteja "yläkerrasta" osa 2, Suomi - Tshekki, Karjala-turnaus 9.11.2012

Karjala-turnauksen toinen päivä oli tapahtumarikas, tosin päivän viimeinen anti eli Suomen ja Tshekin välinen ottelu ei sitä ollut, sillä sen verran huono oli Suomen esitys Tshekkiä vastaan. Jos vielä keskiviikkoa Venäjää vastaan pystyttiin luomaan hyviä maalipaikkoja onnistumatta niissä, niin Tshekki-ottelussa ei syntynyt edes paikkoja. Lienee siis parempi, että jätän kommentoinnin tällä kertaa tähän.

Mainitsin kuitenkin tuossa alussa, että päivä oli tapahtumarikas, joten on ehkä aiheellista hieman valottaa sitä. Päivä nimittäin alkoi Jääkiekkojournalistien ja Turun Kaupungin järjestämällä seminaarilla, missä kuultiin mielenkiintoista asiaa Turun Urheiluakatemian toiminnasta, julkaistiin uusin Legendat-lehti, palkittiin ansioituneita jääkiekkojournalisteja ja kuunneltiin mielenkiintoinen paneelikeskustelu. Kaiken tämän keskellä sali täyttyi hetkeksi muustakin mediasta, kun Jääkiekkoliitto julkisti uuden päävalmentajansa.

Erkka Westerlundin valinta jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajaksi herätti mielipiteitä laidasta laitaan. Osa oli sitä mieltä, että valinta osui kohdalleen ja osa puolestaa oli toista mieltä. Henkilökohtaisesti en lähde asiaa vatvomaan, totean vaan, että aika näyttää oliko tuo valinta oikeaan osunut.

Lyhyestä  virsi kaunis tällä kertaa. Ai niin, toivottavasti Suomen esitys tänään Ruotsia vastaan on huomattavasti parempi kuin eilinen esitys.

Kommentteja "yläkerrasta" osa 1, Suomi - Venäjä, Karjala-turnaus 7.11.2012

Niinkuin olen muutamaan otteeseen joissakin yhteyksissä maininnut, olen yleensä tähän aikaan vuodesta Lontoossa. Tapanani on ollut käyttää SM-liigan tauko hyväkseni ja lähteä sinne tervehtimään ystäviäni ja kummipoikaani. Tänä vuonna en kuitenkaan näin tehnyt, koska jääkiekon Karjala-turnaus pelataan poikkeuksellisesti Turussa. Päätin siis jäädä kotiin ja mennä Lontooseen vasta keväällä. Silloin siellä on myös lämpimämpää, ei ehkä vähemmän sateista.

Koska täällä nyt sitten ollaan, niin ehkä voisin hieman kommentoida turnausta ja aloitetaan tänään pelatusta Suomen ja Venäjän välisestä ottelusta, joka oli toinen kerta elämässäni, kun olin paikan päällä seuraamassa Suomen jääkiekkomaajoukkueen edesottamuksia.

HK Areenan jää näytti heti paikalle tultaessa aivan erilaiselta kuin liigapeleissä ja syykin selvisi ottelun aikana, kun Turkuhallin monitoimimies Markus Nurmi kertoi syyn, joka oli hyvin yksinkertainen: valkoinen maali. Areenan jää oli maalattu valkoiseksi ennen mainosten maalaamista ja sen jälkeen jäädytettiin uusi jää niiden pinnalle. Tällä tavoin jää näytti paremmalta ja oli Markuksen mukaan myös normaalia paksumpi. Jotenkin myös kiekko näytti liikkuvan siinä nopeammin kuin normaalisti.

Itse peli oli pettymys. Taitotaso toki oli aivan eri luokkaa kuin normaalissa liigapelissä, mutta siitä huolimatta pelistä jäi hieman väljä maku. Sen myös huomasi katsomossa, sillä tunnelma ei noussut sille tasolle, mille se olisi voinut nousta. Jotenkin pelistä jäi vähän sellainen pelailun maku. Ihan viimeistä puristusta ei kummankan joukkueen pelissä ollut ja kunnon taklauksiakaan ei nähty yhtään kappaletta.

Niinkuin jo edellä mainitsin, taitotasossa oli hirveä ero normaaliin liigaotteluun. Syötöt napsuivat lapaan ja syöttöjen vastaanotto oli myös toimivaa. Eivät pomppineet syötö lavasta minne sattuu ja pääosin kiekko tuotiin vastustajan alueelle joko kuljettamalla tai syöttelemällä, eikä sitä roiskittu päätyyn, niinkuin valitettavan paljon näkyy kotimaisessa liigakiekossa. Pelaajat myös pyrkivät suoraan maalille, eikä peli ollut nurkissa pyörimistä. Toisaalta eihän tuo ollut mikään yllätys.

Suomen joukkue oli kokonaisuudessaan tasainen. Pekka Rinne maalissa palkittiin joukkueen parhaana pelaajana eikä syyttä. Rinne poimi laukaukset sitä yhtä lukuunottamata varmasti ja rangaistuslaukauksissa mies teki kaikki venäläisten yritykset turhiksi. Hyökkääjistä parhaiten mieleen jäivät ehkä aina yhtä juonikas Ilari Filppula sekä vauhtikoneet Sakari Salminen ja Teemu Laine, jonka upealla laukauksella Suomi nousi kolmannessa erässä tasoihin. Rankkareissa kapteeni Petteri Nummelin näytti jälleen taitonsa.

Turnaus jatkuu taas perjantaina ja tuolloin Suomi kohtaa Tshekin ja lauantaina vuorossa on Ruotsi. Ehkä näissä peleissä tunnelma nousee sille tasolle, mille sen soisi nousevan. Saattaapi olla, että perjantai- ja lauantai-illat edesauttavat tunnelman nousua, tiedä häntä. Palataan asiaan perjantain pelin jälkeen. HK Areena vaikenee.

Ohi on

Kuten otsikkokin kertoo, ovat tämän vuoden kuntavaalit onnellisesti takana ja henkilökohtaisesti sain "mukavan vaalivoiton." Olin Paraisilla ehdokkaana kuntavaaleissa syksyllä 2004, asuttuani hädin tuskin runsaan vuoden paikkakunnalla. Tuolloin sain yllätyksekseni peräti 11 ääntä, joka oli silloin hieno saavutus. Vuoden 2008 vaaleissa en mukana ollut, koska tuolloin asuin Turussa, mutta palattuani harharetkeni jälkeen pari vuotta sitten takaisin Paraisille, minua pyydettiin jälleen ehdokkaaksi, johon sitten pitkällisen pohdinnan jälkeen suostuin.

Päätin jo ehdokkaaksi ryhtyessäni, että oma vaalibudjettini tulee olemaan nolla euroa ja se myös piti. Ellei siihen sitten lasketa vaalivalvojaisissa ostettuja oluita. No joka tapauksessa, vähiin se joka tapauksessa jäi. Kunnallisvaalit osuivat omalta kohdaltani huonoon väliin, sillä juuri silloin, kun olisi pitänyt tehdä jonkinlaista kampanjointia, olin joko ulkomailla tai kiertämässä jääkiekon ja jalkapallon perässä jossakin päin Suomea. Siitä huolimatta sain vaaleissa 19 ääntä, joka prosenteissa laskettuna on peräti 73 prosentin nousu edellisiin vaaleihin. Upea henkilökohtainen vaalivoitto siis!

Näissä vaaleissa Paraisilla saavutettiin se tärkein eli RKP:n määräenemmistö Paraisten valtuustossa kaatui, sillä ruotsalaiset saivat 43:sta valtuustopaikasta vain 20. Tämä ei kuitenkaan välttämättä aiheuta suuria riemunkiljahduksia, sillä aivan varmasti RKP:läiset pyrkivät tavalla tai toisella pitämään asemansa ja loogisin tie tässä on jonkinlainen yhteenlyöttäytyminen vihrpiiperoiden kanssa, jotka saivat valtuustoon 3 paikkaa. Jos tämä toteutuu, niin laskisin, että piiperot tuolloin pettävät äänestäjänsä, mutta toisaalta en olisi tuosta niin kovin yllättynyt, sillä senhän he osaavat.

Paraisten valtuusto myös uusiutui rankalla kädellä, sillä 43 valtuutetusta peräti 29 on uusia. Tilanne on siis mielenkiintoinen. Toivoa sopiikin, että tämän valtuusto myötä myös joissakin toimintatavoissa tapahtuu muutoksia. Ensimmäisenä tulee mieleen kaupungin kaksikielisyyden toteuttaminen oikealla tavalla. Myös kaupungin Suomea äidinkielenään puhuvien asema kuuluu ottaa huomioon mm. kaupungin virkoja täytettäessä jne. Nykyisinhän jokaiseen toimeen suurimpana ehtona suurin piirtein on Ruotsinkielen taito. Sillä Suomella nyt ei niin kauheasti ole väliä.

Sama ongelma tällä hetkellä on myös lasten ja nuorten kohdalla. Kaupunki tarjoaa kyllä kaikenlaisia aktiviteetteja ja tapahtumia, mutta näitä järjestettäessä unohdetaan tyystin Suomenkieliset lapset ja nuoret. Suomenkielisiä lapsia kun ei saa aktiviteetteihin mukaan, jos ohjaajat järjestään puhuvat vain Ruotsia. Kun puhutaan paljon tuosta nuorten syrjäytymisesti, niin Paraisten kaupunki on hyvin ansiokkaasti jo vuosikausia auttanut tuon syrjäytymisen toteutumista nimenomaan Suomenkielisten nuorten osalta. Tähän toivottavasti saadaan pikaisesti muutosta. Ja samalla kun tämä puoli saadaan kuntoon, niin sillä on taas oma heijastuksensa ennemmin tai myöhemmin myös paljon keskustelua aiheuttaneeseen vanhustenhuoltoon, sillä nuoristahan kasvaa se tulevaisuus, joka pitää niistä vanhuksista huolta.

Ja onhan uudella valtuustolla paljon muitakin tehtäviä, joita sen pitää tehdä. Yksi niistä on tietysti tehdä kaupungista houkuttelevampi ja ennenkaikkea yrittäjäystävällisempi paikka. Tämä on aihe, josta valtuustoon valittu Kokoomuksen Petri Abrahamsson on onnistuneesti kirjoittanut mm. Paraisten Kuulutuksissa ja Paraisten Kokoomuksen facebook-sivulla. Samoilla ajatuksilla menen tuossa asiassa minäkin ja voisin pyydettäessä antaa muutaman hyvän vinkinkin. Kuntaliitosasiaan en lähde tässä sen enempää ottamaan kantaa muuta kuin, että Paraisten tulisi säilyä itsenäisenä kuntana ja toivottavasti kaikki 43 valtuutettua ovat myös tämän asian kannalla.

Odotankin mielenkiinnolla, mitä Paraisten uusi kaupunginvaltuusto tulee seuraavan neljän vuoden aikana tekemään ja lupaan olla piikkinä lihassa, jos mitään muutoksia ei tapahdu.

Kiitos myös kaikille, jotka näissä vaaleissa antoivat äänensä minulle. Olen nöyrästi yllättnyt äänistäni.

Ans kattoo miten käy?

Viimeinen kuukausi on ollut meikäläisellä kohtalaisen kiirettä aikaa. Sen on ainakin huomannut siitä, kuinka usein olen ehtinyt tätä blogiani päivittämään. Kunnallisvaalit lähestyvät, jalkapallossa käynnissä ovat ratkaisun hetket ja jääkiekossa on tapahtunut kaikenlaista. Näiden kolmen asian välillä olen sitten yrittänyt aikaani jakaa ja se ei ole ollut helppoa.

Jos aloitetaan kunnallisvaaleista, niin vaalibudjettini nolla euroa on edelleen pysynyt hallussa, sillä nollassa on pysytty. Toivottavasti se ei tule olemaan myös lopullinen vaalitulos! No tuskin sentään, sillä kai sitä nyt ainakin itselleen äänen antaa ja sillä varmistaa ainakin sen yhden äänen. Tavallaan kyllä harmittaa melkoisesti, että ei ole yhtään ehtinyt tuohon vaalikampanjoitiin keskittyä, mutta toisaalta kun olen seurannut joidenkin henkilöiden kampanjointia, olen tyytyväinen, että itse en ole moiseen lähtenyt. Esimerkiksi Facebookissa olen pyrkinyt välttämään kampanjointia, sillä suurin osa kavereistani siellä asuu kuitenkin muualla kuin Paraisilla. Merkillepantavaa myös on se, että jotkut ehdokkaista heräävät henkiin säännöllisesti neljän vuoden välein, vaipuakseen taas unholaan kun vaalit ovat ohitse. Älkää nyt ainakaan sellaista henkilöä äänestäkö!

No joo, olenhan minäkin facebookissa vähän kampanjoinut, kun vaihdoin profiilikuvakseni ehdokasnumeroni, mutta jos saa numerokseen kuusysin, niin onhan se pakko tuoda esille. Parempaa numeroa kun yksinkertaisesti ei vaaleissa voi saada.

Ja sitten siihen jalkapalloon. Kotimaista jalkapallokautta on jäljellä enää kaksi kierrosta ja mestaruuden kannalta tällä hetkellä näyttää valitettavan pahalta. HJK johtaa sarja pisteen erolla Interiin ja viiden pisteen erolla TPS:aan. Ja kaiken huipuksi HJK kohtaa vielä maanantaina kotimuovillaan FC Lahden ja lauantaina viimeisellä kierroksella vieraissa JJK:n. Aika vaikealta tuntuu, että se ei sitä mestaruutta veisi. Myös turkulaisjoukkueet voivat auttaa sitä mestaruustiellä.

Maanantainen ja samalla kauden kolmas paikalliskamppailu tulee mestaruustaistelun kannalta huonoon väliin. Jos ja kun Klubi voittaa etumuovillaan Lahden ja TPS onnistuu voittamaan Interin tai joukkueet pelaavat tasapelin, menee mestaruus varmuudella jo ennen viimeistä kierrosta "väärään osoitteeseen" eli oikeastaan ainoa keino saada HJK pois mestaruuspallilta on se, että TPS häviää Interille ja lopullinen ratkaisu jää viimeiselle kierrokselle. Ja mehän kaikki tiedämme, että tuohon TPS ei missään nimessä suostu, sillä se omaa vielä mahdollisuudet hopealle ja tästä syystä se tulee taistelemaan maanantaina täysillä voitosta.

En lähde tässä yhteydessä veikkaamaan, miten näissä loppukahinoissa käy, enkä myöskään sen enempää kertomaan, miten toivoisin näissä käyvän, mutta senhän nyt kaikki tietävät, että Klubin mestaruutta en toivelistalleni ole laittanut enkä laita.

Ja se jääkiekko. Turun Palloseuralle viimeinen viikko on ollut melkoista turbulenssia. Maanantaina voitollisen Djurgården -ottelun jälkeen Pekka Virta ja Mika Strömberg saivat lähteä ja tilalle astelivat Juha Pajuoja, Stouni Kiviharju ja Miika Elomo. Tiistaina ilmoitettiin myös Kris Russelin palaavan joukkueen vahvuuteen ja koska kysessä oli kohtalaisen erikoinen viikkon, niin täytyihän sinne vielä yksi pommiuutinen laittaa! Petteri Nummelin palasi vielä kaiken huippuna TPS:aan 17 vuoden tauon jälkeen. Siinäpä varsinainen kiekkoviikko! Niin ja olihan siellä myös perjantainen Lauri Korpikosken paluu.

Ja miltä se sitten viikonloppuna näytti? Hyvältähän se ja jos pelit tuolla tavalla jatkuvat, niin eiköhän tässä sittenkin vielä keväällä nähdä Turussakin pudotuspelejä. Eri asia sitten on kuinka pitkällä, mutta ainakin tämän hetkisen tilanteen mukaan se aurinko näyttää sittenkin paistavan siihen kuuluisaan risukasaan.

Ja lainaan tähän vielä loppuun Petteri Nummelinin kommentin eilisestä Auran Aaltojen erätaukohaastattelusta: "Laitetaan se kiekkokontrolli hanuriin ja aletaan pelaan hokia!"

MUISTAKAA ÄÄNESTÄÄ!!!

Historiallista maalia todistamassa

Aina joskus ihminen osuu paikalle historiallisiin hetkiin. Näin kävi minulle keskiviikkoiltana Amsterdamin Areenalla, kun olin paikan päällä todistamassa Niklas Moisanderin uran ensimmäistä - toivottavasti ei viimeistä - Champions liigan maalia. Täytyy myöntää, että fiilis oli aika hieno, varsinkin kun olin hieman ennen sen syntyä sanonut kaverilleni, että tästä kulmasta Ajax tekee kavennusmaalin ja sen puskee takatolpalta sisään juuri Moisander. Ennustajan vikaa? Ainakin joskus...

                                            
Kaiken kaikkiaan reissu Ajaxin ja Realin otteluun oli hieno kokemus. Oli myös mukavaa haastatella Moisanderia. Erittäin tervejärkinen ammattijalkapalloilija. Juttuja tulee lehtiin ensi viikolla. Täällä Varsinais-Suomessa sen tarjoaa keskiviikkona ilmestyvä Aamuset-lehti. Jossakin vaiheessa tosin vaikutti siltä, että haastattelusta ei tosiaankaan tule mitään, niinkuin jo edellisessä blogikirjoituksessani mainitsin. Kaikki kuitenkin järjestyi ja akkreditointi oli stadionilla myös oikealla nimellä.

Oli myös mukavaa nähdä lähemmin, millaista toiminta Champions liigan ottelutapahtumassa on. Siis se kulisseissa tapahtuva toiminta, sillä tokihan se muu toiminta on tullut nähtyä jo useaan otteeseen aikaisemmin. Periaatteessa ero suomalaisen jalkapallon tai jääkiekon lehdistöpalveluun ei ole iso. Lehdistötila Amsterdamin Areenalla oli iso ja tarjoilu hyvää. Kokoonpanojen lisäksi tarjolla oli paljon erilaista faktatietoa, mitä Suomen jalkapallokentillä ei tarjoa kukaan, jääkiekossakin vähäisesti.

                                                                 
Itse kulku lehdistökatsomoon oli monen mutkan takana, mutta paikat sijaitsivat siellä, missä niiden kuuluukin sijaita. Siis keskeisellä paikalla stadionia. Ja tarjoilu pelasi koko ajan. Pöytien äärelle tarjoiltiin koko ajan kahvia tai teetä ja sen toki ymmärrän, sillä tauon aikana lehdistötiloissa käynti olisi kestänyt liian kauan. Tässä suhteessa kotimaisessa jalkapalloliigassa asiat ovat hyvin, sillä jääkiekon tavoin lehdistöä ei ole häädetty huonoimmille paikoille. Useat kotimaiset jääkiekkoseurat saavatkin hävetä tapaa, millä he kohtelevat henkilöitä, jotka kuitenkin tekevät työkseen melkoista mainosta heidän lajilleen. En tässä sen enempää luetteloa tee, mutta häpeän viittaa saisivat kantaa ainakin Jokerit, Jyp, HPK ja Ässät.

Ottelun jälkeen Mixed Zonella oli melkoista ruuhkaa television, radion ja kirjoittavan lehdistön odottaessa omia pikahaastattelujaan. Ajaxin pelaajat kävivät kertomassa tuntojaan vuorollaan kohtalaisen nopeasti. Realin tähdistä osa (mm. Casillas) käveli paikalle, mutta lähti saman tien pois sanomatta sanaakaan. Toisaalta sitten taas oli aika koomista katsoa, kun miljoonamiehet (mm. Kaka ja Alonso) tulivat nöyrinä paikalle ja ottivat kännykät korvilleen ja antoivat haastatteluja sillä tavalla.

Tärkeintä kuitenkin oli, että pääsin myös ottelun jälkeen haastattelemaan Moisanderia. Taisin muuten olla ensimmäinen suomalaisen median edustaja, joka pääsi Nikkeä haastattelemaan tuoreeltaan sen ensimmäisen Champions liigan maalin jälkeeen.

Hieno reissu kaiken kaikkiaan. Mihinköhän Champions liigan otteluun matka vie ensi syksynä?

Amsterdam odottaa jo illan ottelua

Meikäläinen on taas perinteisessä syksyisellä Champions liigan reissullaan ja tänä syksynä matka osui tänne Amsterdamiin. Itse asiassa olemme kaverin kanssa jo useaan otteeseen puhuneet, että olisi hienoa, jos saisimme ajoitettua reissumme juuri Ajaxin otteluun. Tällä kertaa se sitten onnistui.

Ja kuinka ollakaan, samaan yhteyteen onnistui myös Niklas Moisanderin haastatteleminen. Eilisen juttutuokion jäjestäminen ei sitten ollutkaan ihan yksinkertaista. Alunperin olimme sopimassa Nikken kanssa haastattelua keskenämme, mutta sitten kävikin niin, että jouduin hakemaan haastattelulupaa seuralta. Alkmaarissa Nikke olisi saanut sopia haastattelun suoraan, mutta suurseura Ajaxissa systeemi on toinen. Lukuisia sähköposteja läheteltiin ja erinäisten mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen hommat kuitenkin loksahtivat paikalleen ja tapasimme eilen haastattelun merkeissä.

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli mukava juttutuokio ja niinkuin kuvasta näkyy. Juttua kuuluu mm. radiossa, mutta kyllä printtimediassakin ensi viikolla tarinaa on.

Tänään illalla on siis luvassa Ajaxin ja Real Madridin peli. Ajaxille tappio olisi aika pitkälti jatkomahdollisuuksien menettäminen, joten kohtalaisen tärkeästä pelistä on kyse. Moisander korosti, että Ajaxin on pystyttävä pitämään pelisuunnitelmastaan kiinni ja pelaajien tulee olla kärsivällisiä. Samalla myös pitää välttää maailmantähtien nopeat (mm. Ronaldon) ylösjuoksut. Vaikea peli tulee olemaan, mutta henkilökohtaisesti toivon, että Amsterdam Arenalla kotijoukkue yltää voittoon.

Ai niin, vielä tuohon haastatteluprosessiin. Jostakin kumman syystä akkreditointini otteluun on tällä hetkellä nimellä Joscha Lienen and colleague ja tuollaista nimeä minun pressikortissani ei kyllä lue. Katsotaan nyt, pääsenkö sittenkään sisälle. Toisaalta, ei hätää, varasuunnitelma on olemassa.

Vaalilupaus

Syksyn kunnallisvaaleihin on aikaa enää vajaa kuukausi. Viime viikolla varmistuivat ehdokkaiden numerot ja voin "hyvällä syyllä" sanoa, että minä sain varmasti Paraisten parhaan numeron: 69. Tiedän ainakin yhden ehdokkaan, joka on tuosta numerosta kateellinen. Odotankin mielenkiinnolla, "millaisen äänivyöryn" tulen vaaleissa saamaan.

Pelkällä numerolla ei kuitenkaan valtuustoon pääsee. Sehän nyt on itsestään selvää. Paljon puhutaan siitä, että ehdokkaan on annettava jonkinlainen vaalilupaus. Minä olen eri mieltä. Vaalilupaukset ovat turhia, koska siellä valtuustossa lupausten pitäminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Minä en siis lupaa mitään.

Stop nyt kuitenkin. On tietysti asioita, joiden puolesta siellä valtuustossa yritetään toimia ja voin siis yrittää toteuttaa joitakin asioita, jos nyt sinne valtuustoon pääsen. Sen paikan saavuttamiseen viime vaaleissa ritti runsaat 70 ääntä. Se on joka tapauksessa aika paljon. Vuoden 2004 vaaleissa asuttuani Paraisilla vasta vähän aikaa, sain 11 ääntä ja siihen määrään olin todella tyytyväinen. Neljä vuotta kestäneen "Turun harharetkeni" aikana en vaaleissa mukana ollut.

Yksi näiden vaalien teemoista on tietenkin kuntaliitokset. Paraisia ja Kemiönsaarta on kovasti yritetty naittaa yhteen, jotta saataisiin se yli 20 000 asukkaan kunta, mutta olen edelleen sitä mieltä, että nykyinen alle 20 000 asukkaan Parainen on riittävän toimiva kunta, jonka ei tarvitse tehdä kuntaliitosta kenenkään kanssa. Eikä varsinkaan sellaisen kunnan kanssa, jonka kanssa ei ole edes minkäänlaista maayhteyttä. Jos autolla lähdet Kemiönsaarelle, joudut matkaamaan toisen kunnan kautta ja sehän nyt ei ole lainkaan järkevää. Okei, eihän Paraisten ja Nauvon välilläkään ole maayhteyttä, mutta eiköhän tässä yhteydessä nyt ole kuitenkin kysymys hieman eri asiasta-

Parainen on kaksikielinen kaupunki, jossa enemmistä kaatuu Ruotsin kielisten puolelle ja tämä valitettavasti näkyy myös kunnan asioissa hieman liikaa. Virkoja täytettäessä vaaditaan aina kaksikielisyyttä ja tällaisissa tilanteissa Ruotsia äidinkielenään puhuvat ovat voitolla, sillä pääsääntöisesti Suomessa Ruotsia äidinkielenään puhuvat myös Suomea, mutta päinvastoin tilanne on toinen. Tässä ei kyllä tasa-arvo täysin toteudu. Myös kunnan tiedottamisessa on toivomisen varaa. Tässäkin taas Ruotsin kieliset saavat tietonsa paremmin. En halua tästä mitään kielikysymystä, koska oman Ruotsin taitoni on riittävä, mutta monessa asisassa tietoa vaan ei yksinkertaisesti tule.

Keskustelua on  myös herättänyt vanhusten, lasten ja lapsiperheiden asema kauniissa kaupungissamme. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanhusten kustannuksella ei saa parantaa lasten asemaa, eikä lasten kustannuksella vanhusten asiaa. Viime aikoina valitettavasti on näin ehkä hieman päässyt tapahtumaan.

Koulupuolella ainakin Koivuhaan koulun suhteen vastaan tulee lähivuosina melkoinen tilanahtaus. Jo nykyisellään jotkut oppilaista joutuvat opiskelemaan siivouskomerossa ja tähän asiaan ei ihan lähivuosina ole parannusta luvassa. Tosin jotakin on tapahtumassa, mutta tämäkin auttamattomasti myöhässä. Paljon on myös keskusteltu luokkien koosta. Vaatimuksena on, että missään tapauksessa yhteen luokkaan ei saisi laittaa yli kolmeakymmenbtä oppilasta. Minun aikoinani meillä oli aina yli 30 oppilasta luokkaa kohden, eikä opetus siitä kärsinyt. Siksi suhtaudun tähän asiaan vähän varauksella, mutta toisaalta maailma on muuttunut paljon niistä ajoista, kun meikäläinen koulun penkillä istui. Omien lasteni luokilla oppilaita on 24 ja 26. Se taitaa nykyolosuhteissa olla hyvä määrä.

Urheilustakin on varmaan pakko puhua, koska ammatikseni ole urheilun kanssa tekemisissä melkoisesti. Tuleehan melkoinen leijonan osa tuloistani juuri urheilusta. Olen Paraisten urheilu- ja nuorisotalon hallituksen jäsen ja muutama vuosi sitten toteutettu remontti muutti paikkaa viihtyisäksi muun muassa teatteritilojensa puolesta. Mukavaa on myös, että siellä järjestetään paljon erilaisia tilaisuuksia. Hienoa on myös se, että Pajbackan kenttä sai vihdoinkin kunnon sosiaalilat sen kamalan parakin sijaan. Vielä kun se katsomo saataisiin hieman viihtyisämmäksi.

Olin aikoinaan mukana työryhmässä, joka pohti Paraisten urheilupaikkarakentamista ja mm. nuo asiat olivat silloin tapetilla. Myös toteutunut hiekkatekonurmi oli yksi työryhmän aiheista. Sen toteutumisessa iso käsi nousee Piffenille, jonka aktiviteetin kautta projekti saatiin toteutettua. Työryhmän loppuraporttiin kirjattiin tuolloin myös minun esityksestä, että työryhmän pitäisi kokoontua uudelleen viiden vuoden kuluttua. Olen kutsua odottanut, mutta sellaista ei ole kuulunut. Onkohan joku unohtanut asian? Olisi hyvä tarkistaa taas missä mennään, sillä ihan kaikkea ei tuon viiden vuoden aikana toteutettu tai saatu toteutettua.

Entisenä musiikkialan ammattilaisena minua kiinnostaa tietysti myös musiikkikulttuuriin littyvät asiat, vaikka en niissä itse aktiivisesti ole viime vuosia mukana ollutkaan. Rowlit on loistava tapahtuma ja hienoa oli myös syksyinen bluestapahtuma. Paraisten Urkupäivät ja Röylitti kun lisätään tähän listaan lukuisten muiden pienten tapahtumien lisäksi, niin on pakko todeta, että tällä puolella kaupungissamme riittää mukavasti aktiviteettia. Varsinaisia suuria konsertteja tänne on vaikea saada. Ei ole paikkaa eikä tarpeeksi väestöpohjaa, että sellainen saataisiin täällä järjestettyä.

Eiköhän tässä ole tähän hätään tarpeeksi.

Parainen on hyvän kokoinen kaupunki

Olen tässä viime aikoina seurannut mielenkiinnolla Paraisten Kuulutusten palstoilla käytyä keskustelua Paraisten tulevaisuudesta. Vaalit lähestyvät ja Kokoomuksen lisäksi myös muiden puolueiden ehdokkaat astuvat esiin. Ja mikseivät astuisi, sillä onhan itsestään selvää, että muun muassa aktiivisuudella niitä ääniä vaaleissa kerätään. Toinen seikka on tietysti asiat joita esille tuo ja miten niitä esille tuodaan.

Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että vaalien suurimmaksi teemaksi nousee kuntaliitokset ja halu pitää Parainen edelleen itsenäisenä kuntana. Minun kantani asiaan on selkeä: yhdistyminen Kemiönsaaren kanssa ei ole järkevää. Ja onhan se nyt itsestään selvää, että kahden taloudellisesti huonossa jamassa olevan kunnan yhdistymisessä ei ole mitään järkeä. Seurauksenahan olisi entisestään velkaisempi kunta. Ja sen kautta aivan varmasti myös palvelut ja niiden taso heikentyisi.

Kummastelen suuresti torstain 13.9. lehdessä ollutta Nina Söderlundin kirjoitusta, missä hän väittää maamme poliittisella oikeistolla olevan kova hinku saada aikaiseksi suuria kuntia, jolloin hänen mukaansa yksityistämisen kautta tärkeät palvelut siirtyvät voittoa tavoitteleville, usein myös monikansallisille yritykselle. Olen käsittänyt, että kuntaliitosten taustalla on kuitenkin Suomen hallitus, jossa on mukana mm. Vasemmistoliitto, jota Söderlund edustaa ja SDP, joita kumpaakaan en poliittiseen oikeistoon osaa hyvällä tahdollakaan asettaa.

Totta on, että nykyisen kokoinen Parainen, ainakin minun mielestäni, on riittävän suuri ja toimintakelpoinen kunta, joten mielestäni me emme kaipaa enää lisää kuntaliitoksia tällä alueella. Mutta jos niitä tarvitaan, niin olisikohan se oikea suunta kuitenkin sinne loogiseen suuntaan, joka maantieteellisestikin olisi järkevää. Pelkkä puhutun kielen perusteella tehtävä liittyminen ei olisi järkevää.

Siitä tulikin mieleeni, että onhan näissä tulevissa vaaleissa kyse muustakin kuin kuntaliitoksista. Kyseessä on Paraisten hyvinvointi ja hyvien asumisedellytysten luominen kaupungin asukkaille. Muistan hyvin, kun 16 vuotta sitten ensimmäisen kerran saavuin Paraisille, kuinka kauniilta kaupunki silloin näytti. Siltä se toki näyttää edelleen, mutta kun se näyttää siltä samalta kuin 16 vuotta sitten, niin herää mieleen ajatus, onko Parainen jämähtänyt paikalleen? Eikö täällä mikään muutu? Haluammeko me edelleen luoda Paraisista kuvaa hiljaisena ja rauhallisena meren äärellä olevana kaupunkina vai haluammeko me Paraisten kehittyvän kutsuvammaksi ja ennen kaikkea lapsiperheille ystävälliseksi kaupungiksi? Tässä asiassa Paraisilla on paljon tekemistä ja oppimista muilta tuon tempun tehneeltä kaupungeilta. Tehdään Paraisista mieluummin kaupunki, jonka kaikki tuntevat.

Yksi asia vielä, ennen kuin lopetan. Parainen on kaksikielinen kaupunki, missä Ruotsinkielisillä on enemmistö.  Tämä myös näkyy monessa asiassa. Virkoja täytetään enemmän Ruotsinkielisten ehdoilla ja kunnan päätöksistä ja asioista tiedottamisessa Suomenkieliset tuntuvat jatkuvasti jäävän hieman paitsioon. Me Suomenkieliset (ainakaan kaikki) emme lue ÅU:ta, missä näistä asioista useimmiten kerrotaan. Tässä asiassa kaupunki saisi parantaa tiedottamistaan. Älkää ymmärtäkö minua väärin, sillä kaksikielisyys on Paraisten rikkaus. Se vain pitäisi toteuttaa paremmin.

Ottaako Klubi Interiä kiinni, vai hoitaako Inter homman?

Jalkapalloliigassa eletään mielenkiintoisia aikoja. Turun Palloseura jatkoi eilen omaa taisteluaan mitaleista ja vielä jopa mestaruudesta kukistettuaan Hongan Espoossa Dennis Okarun maalilla 1-0. Tänään Helsingissä onkin sitten iso ottelu, kun HJK ja Inter kohtaavat Töölön muovilla. Seuraavassa taas veikkauksia illan otteluista. Ja tutusti kertoimet taas Nordic Betiltä:

- HJK - Inter  X / 1,80 - 3,60 - 4,20
- Lahti - JJK  1 / 2,25 - 3,55 - 2,90
- KuPS - MyPa  2 / 2,40 - 3,40 - 2,75
- VPS - IFK Mhamn  2 / 2,25 - 3,30 - 3,10
- Haka - Jaro  X / 2,30 - 3,30 - 3,00

- HJK saa tunnetusti etua muovistaan ja Inter ei ole siellä koskaan viihtynyt. Interin edellisestä voitosta Klubia vastaan Helsingissä on kulunut jo kahdeksan vuotta. Lähtöasetelmat eivät siis tilastojen valossa suosi Interiä. Ottelussa on kaiken lisäksi kyse isoista asioista. Voitolla Inter nousisi askeleen lähemmäs mestaruutta, mutta Klubin voittaessa sarjajohtaja vaihtuu. Aika tasan päivälleen kaksi vuotta sitten Töölön muovilla joukkueet päätyivät 2-2 -tasapeliin ja tasapeliä veikkaan tämänkin päivän tulokseksi.
- Lahden ja JJK:n kohtaamisessa panokset ovat kohtalaisen pienet. Kauden aikaisemmat kaksi kohtaamista pelattiin Jyväskylässä ja näissä voitot jäivät kotijoukkueelle 2 -1 ja 3 - 1. Tänään jatketaan samalla linjalla ja pisteet jäävät taas kotijoukkueelle.
- KuPS taistelee edelleen sarjan jälkijoukoissa ja MyPa halajaa yhä mukaan mitalitaisteluun. MyPa on tehnyt tällä kaudella jo yhden onnistuneen visiitin kalakukkokaupunkiin ja KuPSin peli ei ole viime aikoina ollut kuosissaan. MyPan korkeampi kerroin myös houkuttelee, joten pisteet Kymenlaaksoon. Siis merkkinä 2.
- IFK Mariehamn on aina viihtynyt Vaasassa, sillä seitsemän kauden aikana se on hävinnyt Vaasassa vain kerran. Tämänkin kauden ensimmäinen kohtaaminen päättyi saarelaisten 2-1 -voittoon. Kaiken lisäksi IFK haluaa vielä taistella mitaleista. Tässäkin kohtessa vieraskerroin houkuttelee, joten luotan IFK:n taisteluvoimaan, vaikka IFK ei perinteisesti ole ollut kovinkaan vahva syksyn joukkue. Kakkosella mennään.
- Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että Haka on kokonaisuutena esittänyt tällä kaudella liigan huonointa jalkapalloa. Jaro puolestaan on tuskaillut maalinteko-ongelman kanssa. Se pelaa hyvin ja rakentaa tilanteita, mutta viimeistelyssä on toivomisen varaa. Valkeakoski on myös ollut Jarolla aina vaikea paikka. Oikeastaan tänään ratkaisevia tekijöitä on se, että onko Juha Malinen saanut Hakan peliin riittävästi ryhtiä tai Aleksei Jeremenko puolestaan keksinyt keinon, miten Jaro tekee maaleja. Tässä kohteessa haisee risti, tosin vahvalla kakkoskorostuksella, mutta kun valita pitää, niin mennään ristillä.

Järppä veikkaa ja pohtii illan paikallista

Jos voi veikkaaminen joskus mennä pieleen, niin viikonlopun Jalkapalloliigan otteluissa ammuin pahasti metsään, sillä yhdessäkään kohteessa en löytänyt oikeaa merkkiä. Jos olisin osannut laittaa merkit  kohdalleen, niin kertoimeksi Nordic Betillä olisi tullut upea 518,47.

Tälläkään kertaa tuskin kaikki veikkaukseni osuvat kohdalleen, mutta kokeillaan nyt kuitenkin jotain veikata. Ja veikkaukseni perässä kertoimet ovat taas tuttuun tapaan Nordic Betiltä:

Ma 17.9.

MyPa - HJK  X / 3,60 - 3,40 - 2,00

Jaro - KuPS  1 / 2,60 - 3,30 - 2,60

Inter - TPS  X / 2,40 - 3,45 - 2,75

Ti 18.9.

JJK - VPS  1 / 2,25 - 3,50 - 2,95

IFK Mhamn - Honka  1 / 2,20 - 3,40 - 3,10

- MyPa saa Pekka Sihvolan takaisin kokoonpanoon. Viimeksi se joutui kotonaan tyytymään maalittomaan tasapeliin Interin kanssa ja HJK puolestaan jäi niinikään ilman maaleja Jaroa vastaan. Tänään ehkä niitä maaleja tulee. MyPa janoaa vielä mitaleilla ja HJK:lla on varmasti paljon hampaankolossa Jaro-kompurointinsa jälkeen. Risti on aika "turvallinen" merkki tähän otteluun.

- Jaro osoitti HJK:a vastaan, että se ei ole sarja-asemansa mukainen joukkue ja se ei helpolla suostu lähtemään sarjaporrasta alemmas. Jonkun täytyisi kuitenkin tehdä ne tärkeät maalit. Pelillisesti Jaro on kuopiolaisia edellä ja nyt jos koskaan niitä maaleja on synnyttävä. Usko vahvasti kotivoittoon eli 1.

- Turun paikallinen on aina mielenkiintoinen ja ennalta täysin arvaamaton. Kuka olisi edellisessä kohtaamisessa ensimmäisen puoliajan jälkeen uskonut, että peli kääntyy ja TPS veisi sen niinkin selvästi kuin viimeksi kävi. Inter on viimeksi voittanut derbyn toukokuussa 2009, mutta tilastot ovat tilastoja ja niihin ei kannata hirveästi tuijottaa. Tällä kertaa luvassa on varmasti tasaisempi vääntö kuin viimeksi ja taitaa paikallinen mennä taas tuttuun tasapeliin.

- JJK pelaa enää kunniasta ja romuttaa lopullisesti Vepsun mitalihaaveet. Ei sen enempää kuin ykkönen.

- IFK Mariehamn on "salakavalasti" tipahatanut sarjataulukossa neljänneksi ja saarelaiset janoavat edelleen seurahistorian ensimmäisiä mitaleita. Vaikka Honka viimeksi tiputti JJK:n ei se Maarianhaminassa samaan pysty. Vahva ykkönen.

Kahden euron panoksella rahaa tippuu kolmisen sataa, jos kaikki kohteet menevät kohdalleen - ja mikseivät menisi.

Järppä veikkaa

Taas on ollut niin paljon kiireitä, että ei ole kunnolla ehtinyt tänne laittamaan, millaisia veikkauksia antaisin kotimaisesta Jalkapalloliigasta, mutta nyt mennään taas. Maaottelutauon jälkeen jo eilen pelattiin KuPS-TPS, missä veikkaukseni olisi osunut oikeaan, jos sen olisin muistanut tehdä. Tässä veikkauksia ja perässä tietysti Nordic Betin kertoimet otteluun:

Pe 14.9.

Haka - IFK Mhamn 2 / 3,10 - 3,40 - 2,20
HJK - Jaro 1 / 1,18 - 6,50 - 14,00
VPS - Lahti 1 / 1,90 - 3,45 - 3,90
MyPa - Inter 2 / 3,00 - 3,40 - 2,25

La 15.9.

Honka - JJK 2 / 2,00 - 3,60 - 3,40

- IFK Mariehamnin ote ei ole pahemmin lipsunut ja olen edelleenkin sitä mieltä, että sarjan häntäpään joukkueista Haka on heikoin ja pelannut huonoimpia pelejä. IFK janoaa mitalia, eikä anna Hakan yllättää.

- HJK ja Jaron kohtaamisessa ei ole mikään epäselvää.

- VPS on kotonaan tunnetun paha joukkue ja pienellä onnella vaasalaiset voivat vielä nousta kärkikahinoihin, mutta se edellyttää voittoa, jonka se tästä syystä myös ottaa.

- MyPa joutuu Interiä vastaan ilman maalitykkiään Pekka Sihvolaa, joka on pelikiellossa. Maalintekijää siis ei ole, mutta sitä vastoin Interillä niitä on, joten varma kakkonen.

- Vaikka Hongalla on selvästi pienempi kerroin, veikkaisin espoolaisten menetettyä mitalimahdollisuutensa JJK:n olevan nälkäisempi ja siksi kakkonen.

Tällaisia tällä kertaa. Maanantaina pelataan taas, joten lisää on tulossa.

Tien päälle taas

Kotimainen jääkiekkokausi alkaa jälleen. Tänään starttaa Mestis ja huomenna itse SM-liiga. Viime päivinä tosin suurimman huomion on varastanut HIFK:n ja Jokereiden välisen European Trophy -ottelun tapahtumat. Niihin se enempää puttumatta, olen sitä mieltä, että aivan oikein kaikki tuomiot eivät menneet, mutta annetaan sen olla ja keskitytään olennaisempaan.

Viime kausi oli monella tapaa mielenkiintoinen. Kauden ehdottomasti suurin yllättäjä oli tietysti aina finaaliin asti yltänyt Pelicans ja kyllähän Jypinkin mestaruus hieman puskista tuli. Varsinkin kun joukkue vaihtoi valmentajaa heti alkukaudesta, eikä sen peli oikeastaan missään vaiheessa kautta näyttänyt mestareiden pelaamiselta.

TPS:n osalta kausi meni uutta opetellessa, sillä joutuihan joukkue opettelemaan uutta pelitapaa. Parhammillaan joukkueen peli näytti mainiolta, mutta vastaavasti turhan usein esitykset olivat melko kamalaa katsottavaa. Kokonaisuutena kuitenkin kausi oli ihan ok ja siitä on hyvä jatkaa kohti uutta kautta.

TPS:n joukkue on taas muuttunut, mutta voisin melkein sanoa, että ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen, tehdyissä pelaajahankinnoissa on onnistuttu. Joukkueen nmaalivahtiosasto meni kokonaan uusiksi, mutta Atte Engren - Antero Niittymäki on sellainen kaksikko että oksat pois. Millään muulla liiagjoukkueella ei ole vastaavaa. Puolustus on ehkä hieman kokematon, mutta toisaalta Hannu Pikkarainen ja tänään loppukauden mittaiset sopimuksen tehnyt Travis Ehrhardt tuovat sinne tarvittavaa kokemusta. Rasmus Ristolainen on vuoden kokeneempi ja toivottavasti myös Timo Seppänen ja Veli-Matti Vittasmäki petraavat riittävästi viime kaudesta. Harmillista puolestaan on hienon alkukauden viime kaudella pelanneen Markus Palmrothin puuttuminen joukkueesta kauden alkaessa. Toivottavasti mies saadaan kentillä mahdollisimman nopeasti.

Hyökkäyksessä useampi pelaaja teki jo viime kaudella uudet piste-ennätyksensä ja uskoisin, että Marko Anttilalta, Jarkko Hattuselta ja Marko Virtalalta voidaan odottaa suoraa jatkumoa tuossa asiassa. Ville Vahalahti puolestaan tekee jälleen takuuvarmasti pisteitä ja ohittaa myös tällä kaudella Timo Nummelinin eniten TPS-pelejä pelanneena pelaajana. Jos Ville saa pelata kaikki ottelut loukkaantumatta tulee tuo Nummelinin 691 ottelua täyteen lauantaina 24. marraskuuta Turussa Bluesia vastaan ja seuraavana tiistaina 27. marraskuuta Ville siirtyy kärkeen Lappeenrannassa.

Eikä tietenkään tässä yhteydessä sovi unohtaa hyökkäyksen ulkomaalaisvahvistuksia. Corey Lockea ovat jotkut jo veikanneet tulevaksi pistepörssin voittajaksi. Joissakin yhteyksissä häntä on tosin myös veikattu kauden floppipelaajaksi. Sanoisin melkein, että tuo jälkimmäinen osoittaa melkoista asiantuntemattomuutta! Brian Willsie puolestaan tuo tarvittavaa kokemusta ja taitoa joukkueen hyökkäykseen.

Ja kun tähän vielä lisätään se, että joukkue on nyt vuoden vanhempi Pekka Virran valmennuksessa, on syytä odottaa, että tällä kaudella pelejä pelataan pidemmälle kuin viime kaudella, jolloin ne päättyivät nopeasti kahdella tappiolla Kärppiä vastaan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

Ja vielä - tämä kausi on myös minulle juhlakausi, sillä kyseessä on kymmenes kausi, kun selostan TPS:n pelejä Auran Aalloille ja peleissä tulee täyteen 600 TPS-selostusta perjantaina 28. joulukuuta, kun TPS kohtaa HK Areenalla Porin Ässät, jonka pelejä muuten olen selostanut 243:n ottelun verran. Tähän kauteen lähdettäessä minulla on siis 809 SM-liigaottelua. Melkoinen määrä!

Ajaxille kova lohko

Jalkapallon Mestareiden liiga (siis Champions League) alkaa taas ja tämä tarkoittaa sitä, että syksyn, talven ja kevään aikana saamme taas viettää useita mukavia hetkiä laadukkaan eurooppalaisen jalkapallon parissa.

Tälle kaudelle suomalaisten (tai ainakin Varsinais-Suomalaisten) huomio kiinnttyy varmasti aika voimakkaasti Ajaxiin, sillä pelaahan siellä TPS-kasvatti Niklas Moisander, jonka debyytti Ajax-paidassa muuten oli kohtalaisen upea. Eilen suoritetussa lohkoarvonnassa Ajaxille ei välttämättä onni hymyillyt, sillä se saa alkulohkossaan vastaansa Real Madridin, Manchester Cityn ja Dortmundin. Jatkoon pääsy ei siis tule olemaan helppoa, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Viime kauden mestari Chelsea pääsi vähän helpommalla ja uskon vahvasti, että se myös menee jatkoon. Veikkaisin, että A-lohkosta jatkoon menevät Porto ja PSG, B-lohkosta Arsenal ja Schalke, C-lohkosta Milan ja Zenit, D-lohkosta Real Madrid ja Ajax, E-lohkosta Chelsea ja Juventus, F-lohkosta Bayern ja Valencia, G-lohkosta Barcelona ja Spartka sekä H-lohkosta ManU ja Braga.

Joulukuussa sitten nähdään, kuinka oikeassa olin. Mukavia hetkiä upean jalkapallon parissa ja enköhän minäkin yhden pelin taas paikan päällä näe!

Pitäkää nyt ne aseet piilossa!

Savon suunnasta kaikui sunnuntaina aika järkyttäviä uutisia. Kaksi elämänsä alkutaipaleella ollutta poikaa oli kuollut vahinkolaukauksissa. Varsinkin se 5-vuotiaan pojan kuolema pisti todella vihaksi, kun kuulin uutisen ajaessani autolla kotiin Kouvolasta. Ei pitäisi olla missään tapauksessa mahdollista, että 5- ja 8-vuotiaat pojat voivat kotona päästä käsiksi isänsä aseisiin leikkiäkseen niillä.

STT:n 28.8. klo 5:00 julkaiseman uutisen mukaan "lähes puolet suomalaisista haluaisi kieltää käsiaseiden säilyttämisen kotona, kirjoittaa Keskisuomalainen. Naiset haluavat käsituliaseet pois kotoa selvästi miehiä useammin. Kieltoa kannatetaan vankimmin eteläisessä Suomessa. Ampuma-asetta saa säilyttää kotona lukitussa paikassa.

Aseharrastajat tyrmäävät ajatuksen aseiden kotisäilytyksen kieltämisestä. Suomen Ampumaurheiluliiton (SAL) mukaan aseiden vartiointi ampumaradoilla sijaitsevissa yhteisissä asevarastoissa olisi käytännössä mahdotonta.

Sisäasianministeri Päivi Räsäsen (kd.) asettama työryhmä pohtii parhaillaan, tulisiko aseiden säilytysmääräyksiä muuttaa.

Ampumatapauksiin pyrittiin tarttumaan kiristämällä kaikkien ampuma-aseiden luvansaantia viime kesänä. Lupaa hakevalle tehdään nykyään muun muassa henkilökohtainen soveltuvuustesti.
Kuuden maakuntalehden tilaamaan kyselyyn vastasi tuhat ihmistä."

Olen henkilökohtaisesti valmis tukemaan tuota ajatusta aseiden kotona säilyttämisestä, sillä aivan liian usein kuulemme uutisia, missä pienet lapset ovat päässeet aseisiin käsiksi kotonaan. Ja itse asiassa vähän isommatkin lapset ovat päässeet näihin aseisiin kiinni. Eiköhän niistäkin ole luettu jo tarpeeksi lehdistä ja kuultu jo riittävästi tv:n ja radion uutisista.

En ole tässä lopettamassa ampumaurheilua. Älkää käsittäkö minua väärin. Aseiden säilyttämisessä ja sen aseenkantoluvan myöntämisessä pitää olla kovemmat säännöt, jotta tällaisilta vältyttäisiin. Esimerkiksi, jos perheessä on alaikäisiä lapsia, aseita ei saa säilyttää kotona, vaan niille pitää olla silloin joku muu säilytyspaikka. Siinäpä meille miettimistä.

Järppä veikkaa

Kotimainen jalkapalloliiga on tällä kaudella ollut todella mielenkiintoinen ja TPS:n keskiviikkoisen murskavoiton jälkeen astelmat liigan kärkipaikoilla ovat todella jännittävät! Turkulaisjoukkueet Inter ja TPS vetävät muuta joukkoa perässään ja parhaimmissa mitaliasetelmissa ovat HJK ja IFK Mariehamn. Oma sanansa saattaa olla sanottavana vielä MyPalla ja ehkä VPS:lla ja Hongallakin.

Viikonloppuna on taas luvassa kuusi ottelua ja seuraavassa pelien kertoimet Nordic Betillä ja niiden perässä minun veikkaukseni otteluista:

La 25.8.

Haka - Lahti 2,30 - 3,35 - 2,95  --> 2

Su 26.8.

HJK - IFK Mariehamn 1,47 - 4,20 - 6,50  --> X
KuPS - JJK 1,90 - 3,60 - 3,75  --> 2
MyPa - TPS 2,70 - 3,30 - 2,50  --> 2
Inter - Jaro 1,37 - 4,60 - 8,00  -->1

Ma 27.8.

Honka - VPS 1,85 - 3,40 - 4,25  --> 1

Huhhuh, tulipa siinä kerrointa kerrakseen eli 294,40!

- Hakahan vaihtoi keskiviikkoisen murskatappion jälkeen valmentajaa ja vaikka se onkin kotikentällään tällä kaudella pystynyt pelaamaan hyviä pelejä, en jaksa uskoa, että se saa rivejään vielä tähän otteluun mennessä kasaan. Lahti tulee ja vie.
- HJK ei ole tällä(kään) kaudella hävinnyt muovillaan, eikä IFK puolestaan ole pystynyt yhteenkään voittoon tämän kauden muovipeleissään. Tämä luo ottelulle määrätyt asetelmat ja kun HJK:lla on kaiken lisäksi allaan Eurocup-ottelumatka, niin tässä tilanteessa tasapeli vaikuttaa aika hyvältä vaihtoehdolta. IFK:n kerroin tosin houkuttelee, mutta muovilla kun pelataan...
- JJK:lla on Kuopiossa ehkä hieman liian iso kerroin ja siksi tässä tasaisessa parissa menen JJK:n puolelle.
- MyPa on ollut kauden totaalinen yllättäjä, mutta TPS tuntuu tällä hetkellä olevan sellaisessa vedossa, että luotan tahdin jatkuvan Saviniemen uudesta muovista huolimatta vahvana. Vähän siihen suuntaan on näköjään uskonut kertoimien asettajakin.
- Vaikka Jaro piinasi Tepsiä viime sunnuntaina oikein kunnolla, en usko sen pystyvät uhkaamaan Interiä. Vielä Paavo Nurmen stadionilla Jaro siihen pystyi, mutta en usko, että pystyy enää Kupittaalla. Jaro pelaa parempaa jalkapalloa, mitä sarjasijoitus osoittaa.
- Hongan ja Vepsun pelissä haetaan selkeästi asetelmia mahdolliseen mitalitaisteluun. Hongalla on kotikenttäetu ja sen se myös käyttää.

Pieni annos nostalgiaa on aina paikallaan

Tämän kuun lopulla tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun karistin Satakunnan mullat jaloistani ja muutin Porista Paraisille. Tuon kymmenen vuoden aikana tuli välillä myös asuttua 4 vuotta Turussa, mutta viimeiset 1v 8kk onkin sitten mennyt taas Paraisilla.

Siteeni syntymäkaupunkiini ovat vähentyneet melkoisesti. Siskonikin muutti Turkuun muutama vuosi sitten ja Porissa asustaa enää vanhempani ja veljeni. Heitäkin tapaan pääasiassa jouluna ja lasten syntymäpäivillä. Siinä se sitten onkin. Porissa käyn enää Jazzeilla lasten kanssa ja selostamassa TPS:n pelejä Ässiä vastaan. Jalkapalloa kun siellä ei enää ole muutamaan vuoteen pääsarjatasolla nähty. Ja noillakin selostusmatkoilla käynti on normaalin selostusreissun kaltainen eli 75 minuuttia ennen peliä paikalla ja ottelun jälkeisen lehdistötilaisuuden jälkeen taas takaisin kotiin.

Tällä viikolla tein kuitenkin poikkeuksen ja lähdin pienelle nostalgiamatkalle Mediamonitorin Tero Toivosen kanssa. Tero kun kävi tutustumassa porilaiseen paikallisradioelämään ja minä käytin tilaisuuden hyväkseni poikkeamalla myös vanhalla työmaallani. Työrupeamani Radio Porissa kesti ensin vuodesta 1985 aina kevääseen 1997 asti ja sen jälkeen vielä syksystä 1999 kevääseen 2000 eli yhteensä 12 vuotta.

Paljon ei Porissa ole muuttunut. Toki radio on sen jälkeen vaihtanut jo omistajaa ja juontajatkin ovat uusia. Joku kuitenkin on ja pysyy, nimittäin musiikkipäällikkö Roy Aromaa, joka on ollut radion palveluksessa jo 25 vuotta. Melkoinen ja kunnioitettava lukema.

                       Palaveri Radio Porin sohvalla Aromaan kanssa

Aromaan lisäksi tuon jälkimmäisen jaksoni toimittajista jäljellä on myös Ahosen Jammu, joka oli juuri pari päivää aikaisemmin palannut vuorotteluvapaalta. Jammun tehtävä on toimia uutistoimittajana. Loppujen lopuksi kymmenen vuoden aikana ei kovinkaan moni muu asia ei ollut muuttunut. Toimituksen ja myynnin tilat olivat entisellään. Lähetysstudiossa ei enää musiikki soinut Musicmanin kautta ja sisustuskin oli laitettu uusiksi. Jotain vanhaa ja tuttuakin sentään löytyi, sillä montteerausstudiosta löytyi vanha tuttu miksauspöytä - tai no, puolet siitä.

                 Montteerausstudion vanha kunnon 80-luvun miksauspöytä.

Studio olikin mukava sekoitus uutta ja vanhaa, sillä eihän "kultaisella 80-luvulla" mitään tietokoneita ollut. Ja musiikitkin soivat silloin vinyyleiltä. Olisikin mielenkiintoista laittaa tämän päivän radiojuontaja 80-luvun studioon äänilevyinen, nab-nauhoineen, hakemaan STT:n printit naapurihuoneesta jne. jne. Voisi olla mielenkiintoisen kuuloinen lähetys. Kyllä paikallisradiojuontajan homma on nykyisin helppoa.

Radio Pori on myös mukavasti säilyttänyt asemansa kaikkien porilaisten omana asemana. Seikka josta voi olla avoimen kateellinen porilaisille, sillä Turussa kaikki on toisin. Liian suuri erilaisten asemien määrä kun on pirstaloinut kaupungin radiomaailman täysin. Vaikka Auran Aallot on kaupungin ainoa aito paikallinen radiokanava, ei sen asema kaupungissa ole lähelläkään Radio Porin tasoa, mikä on sinänsä sääli.

Ja vielä yksi asia, kyllä ne Radio Porin alkuajat Juha Syrjineen, Sinikka Tuomineen, Pekka "Paappa" Viitasineen, Matti Hyyppineen, Paula ja Jyrki Kankaineen, Roy Aromaineen, Maukka Päivistöineen, Tapio Niemineen, Hannu Uotiloineen, Johnny-Kai Forsseleineen, Jari Halmeineen jne. jne vaan oli upeaa aikaa!!!

Väri on edelleen musta-valkoinen

Kotimainen Jalkapalloliiga on ollut tänä vuonna äärettömän mielenkiintoinen. Ja sellaisena se tuntuu jatkuvan. Meillä kuningas jalkapallon ystävillä on siis edessä mielenkiintoinen syksy, ennenkuin 27. lokakuuta tiedämme, mikä joukkue sen mestaruuden sitten viekään.

Kauden alkaessa ennakoin blogissani, että kärkikolmikossa tulisivat kauden lopussa olemaan TPS, Inter ja HJK. Nostin mukaan mitalitaisteluun myös Hongan, VPS:n ja IFK Mariehamnin. Ja nyt kun tuota sarjataulukkoa katsoo, niin en ollut kovinkaan väärässä. Ainoastaan VPS ei tuohon joukkoon taida yltää. Sitä vastoin putoajan rooliin veikkaamani MyPa on yllättänyt.

Sen verran voisin vielä palautella asioita mieliin, että Nordic Betillähän mestaruuskertoimet näiden joukkueiden kohdalla kauden alkaessa olivat seuraavat:

- HJK 1,75
- Inter 5,00
- TPS 7,00
- Honka 8,00
- IFK 40,00
- MyPa 250,00

Minun loppuveikkaukseni on, että mestaruuden vie joko TPS tai Inter ja kolmas mitalijoukkue on IFK Mariehamn, jolla on myös oma sanansa sanottavana mestaruustaistossa. Kaikki suosikkijoukkueeni siis kärjessä. Klubi jää neljänneksi ja päättää kauden jonkun muun kuin Antti Muurisen valmennuksessa. Valmentajan vaihtokaan ei Stadin kingejä auta. Olisikin mielenkiintoista nähdä, millaisilla mestaruuskertoimilla Nordic Bet nyt menisi. Veikkaisin, että laittaisivat Interille tuon 1,75 ja TPS ja IFK:lle 2,00. HJK:n kerroin voisi olla 3,50, Hongan 5,00 ja MyPan 10,00. Pääsisinköhän noilla kertoimien laskijaksi? Miten on Jussi, olisiko saumaa?


TPS piti herruuden hallussaan


Taistelu Turun herruudesta tämän kauden osalta puolestaan alkoi virallisesti eilen ja TPS otti valtikan (tai oikeastaan piti sen edelleen) haltuunsa vakuuttavalla tavalla. Vielä ensimmäisen puoliajan jälkeen ei olisi hyvällä tahdollakaan voinut uskoa, että loppuvihellyksen soidessa taululla olisivat loppulukemat 4-1! Mutta näin nyt kuitenkin kävi ja Turun herruusvaltikka on vahvasti TPS:n puolella. Väri on siis edelleen musta-valkoinen.

Inter aloitti eilen hyvin ja piti Tepsiä pihdeissään puolisen tuntia. Se pelasi aivan eri tavalla kuin edellisvuoden derbyissä ja se myös näkyi. TPS oli melkoisissa vaikeuksissa. Tauolla pukukopeissa tapahtui kuitenkin jotakin, mitä on mahdoton selittää. TPS tuli tasoihin ja meni menojaan. Sekä Aleksi Ristolan että Petteri Pennasen maalit olivat luokkaa Kuukauden maali. Näistä Inter ei sitten toipunutkaan.

Yleisöä paikalla oli runsaat 6 000, joka oli ainakin minulle pieni pettymys. Seuraavan kerran derbyillään taas 17. syyskuuta ja kolmannen kerran 22. lokakuuta. Derbyjä odotellessa!

Kiekkokauden alkukin lähestyy

Jääkiekon SM-liigan alku lähestyy. Hyvä merkki siitä oli tietysti viime viikonloppuna raumalla pelattu Pitsiturnaus, joka perinteisesti avaa kotimaisen kiekkokauden. Turnaus on siitäkin mielenkiintoinen, että vuodesta toiseen kaksi joukkuetta, Lukko ja Ässät, ottavat turnauksen tosissaan, muiden vielä vasta pikkuhiljaa starttaillessaan kautta näillä höntsäpeleillä.

Oli miten oli, niin TPS:n kohdalla kausi alkaa torstaina Turkuhallissa, kun se kohtaa kauden ensimmäisessä "oikeassa jääkiekko-ottelussa" Hannu Jortikan valmentaman Amur Habarovskin. Sen jälkeen tahti jatkuukin European Trophyn otteluilla, joista ensimmäinen pelataan 17.8. TPS:n ja Liberecin välillä. Varsinainen liigakausi alkaa torstaina 13.9. ottelulla TPS - HPK.

Ennenkuin kausi startataan oli kuitenkin eilen Hansatorilla vuorossa perinteinen joukkueen esittelytilaisuus, jonka antia tuossa alla:

                                            (YouTube / hc.tps.fi)

Viel' on Uriah Heep voimissaan

Muistan sen lokakuisen päivän vuonna 1971 kuin eilisen päivän. Uriah Heepin kauan odotettu uutuusalbumi Look at Yourself oli juuri saapunut Porin Anttilan levyosastolle. Olin odottanut sen saapumista leyvkauppoihin jo usean viikon ajan ja vihdoin tuo "peilikuvakansilevy" oli kädessäni. Sen jälkeen levysoitin pyöritti sitä tiiviiseen tahtiin. Look at Yourself ja July Morning olivat isoja hittejä, niinkuin edellisten albumeiden Gypsyt ja Salisburytkin olivat olleet.


Vuosien varrella musiikkimaku ja mieltymykset muuttuivat ja Heepin levyt jäivät jo ostamatta, mutta koskaan en yhtyettä hylännyt. Ensimmäisen kerran näin sen livenä joskus 80-luvun alussa Huittisten Huhkolinnassa ja seuraavan kerran muutama vuosi sitten Paraisten Rowlitissa. Sunnuntaina näin yhtyeen siis kolmatta kertaa.


Logomoon oli saapunut paikalle arvioideni mukaan noin 700-800 innokasta katsojaa ja he varmasti saivat sen minkä halusivatkin. Tai saivatko sittenkään, sillä ensimmäisten nostalgiakappaleiden soidessa innostus oli lievästi sanottuna laimeahkoa. Traveller in Timen sijaan monet varmasti odottivat kuulevansa esimerkiksi Wizardin tai Rainbow Demonin.


Kaiken kaikkiaan keikka oli kuitenkin onnistunut ja yhtyeen viimeisimmän, jo  18 kuukautta sitten ilmestyneen cd.:n Into the Wildin kappaleet toimivat siinä missä vanhat kappaleetkin, joista kuultiin jo edellä mainitsemani Gypsyn ja July Morningin lisäksi tottakai Lady in Black ja jälkimmäisenä encorebiisinä soitettu Easy Livin'. Kansa sai siis sitä, mitä se halusikin, vaikka minä olisin kyllä halaunnut kuulla myös sen Look at Yourselfin.

                                         Uriah Heep ja Too Scared to Run soi.


Bändin soitto kulki ja vaikutti siltä, että se myös viihtyi lavalla. Viimeisimmän albumin kappaleista parhaiten toimi levyn nimikkobiisi. Soundit olivat lähes kohdallaan. Ainoastaan muutamissa kohdissa solisti Bernie Shawn ääni hukkui musiikin alle. Mick Boxin kitara soi tutulla soundillaan, vaikkakin entisaikojen wah-wah -pedaalin soundia ei enää kuulunutkaan. 13 + 2 biisiä Uriah Heepiä oli juuri sopiva määrä sunnuntai-illan ratoksi ennen Lontoon Olympialaisten satasen finaalia, missä Usain Bolt ei ainakaan ollut Too Scared to Run! Runomittaa käyttääkseni "Viel' on Uriah Heep voimissaan!"

Tuhansia rangaistuspotkuja

1960-luvulla suomalainen jalkapalloammattilainen oli suuri harvinaisuus ja vielä suurempi harvinaisuus oli suomalainen maalivahti ammattilaiskentillä. Vuonna 1969 tämä "ihme" kuitenkin koettiin, kun Suomen maajoukkueen vain 178 senttinen maalivahti Lasse Näsman siirty ammattilaiseksi Hollantiin SC Cambuur-Leeuwardeniin. Vaasassa syntyneen Näsmanin pelaajaura päättyi Tammisaaressa EIF:n riveissä. Näsmanin Tammisaaren vierailu jäi niin merkittäväksi tammisaarelaisille, että kerran vuodessa kaupungissa järjestetään Näsmanin muistoa kunnioittava rangaistuspotkukilpailu Lasse Näsman cup.

                                Jalkapallon Pelaajayhdistyksen joukkue.

Kaiken kaikkiaan 64 viisimiehistä joukkuetta kokoontui viime lauantaina Tammisaaren Keskuskentälle potkimaan näitä rankkareita. Jalkapallon Pelaajayhdistys, joka on myös mukana tapahtuman järjestelyissä, oli perinteisesti myös mukana turnauksessa omalla joukkueellaan. Meikäläinen oli joukkueessa mukana nyt toista kertaa ja jälleen kerran oli oikein hienoa olla mukana turnauksessa. Voitimme hienosti oman alkusarjan lohkomme voittamalla viisi ottelua, laukomalla kerran tasan ja häviämällä kerran. Tämän jälkeen jatkuneissa pudotuspeleissä kyyti olikin sitten kylmää ja putosimme jatkosta maalein 6-8. Emme siis tainneet kestää lohkovoiton mukanaa tuomia paineita - tiedä häntä.

                      Tässä syntyy yksi turnauksen tuhansista maaleista.

Kaiken kaikkiaan Lasse Näsman cup on hieno tapahtuma. Parasta tietysti on se, että ihan mikä joukkue tahansa voi voittaa turnauksen. Ei tarvitse olla ammattilainen, pelkkä harrastajaryhmäkin voi voittaa sen. Ja se turnauksen pääpalkintokin on upea. Voittajajoukkue pääsee Eurooppaan seuraamaan yhtä huippuottelua itse valitsemassaan maassa. Kahtena viimeisenä vuotena voittajajoukkueet ovat valinneet kohteekseen Barcelonan.

                                Turnauksen virallinen kuvaaja työssään!

Tässä vielä hieman Wikipedian faktaa Lasse Näsmanista

Twenten kaatoa odotellessa

Turun FC Inter on huomenna varmasti seurahistoriansa suurimman ottelun edessä, kun se kohtaa Eurooppaliigan toisen karsintakierroksen ottelussa FC Twenten. Odotukset ottelua kohden ovat melkoiset, sillä ylsihän Inter viikko sitten Enschedessä yllätykseen vierastasapelillään.

Luvassa on aivan varmasti vaikea ottelu, sillä niinkuin Interin valmentaja Job Dragtsma tämänpäiväisessä tiedotustilaisuudessa totesi, Twente on valmistautumassa uuteen sarjakauteen ja se on huomiseen otteluun viikon valmiimpi. Dragtsma oli kuitenkin luottavainen ja toivoi, että joukkue pystyy pitämään palloa hallussaan enemmän kuin ensimmäisessä osaottelussa. Samoilla linjoilla oli myös joukkueen kapteeni Henri Lehtonen haastatellessani häntä lehdistötilaisuuden jälkeen.

- Ensimmäisessä osaottelussa pallonhallinta oli varmaan jotain 85-15 ja jos pystymme pitämään palloa edes 10 prosenttia enemmän kuin Hollannissa, nousevat meidän mahdollisuutemme, toivoi Lehtonen.

Lehtonenkin on luottavainen ja uskoo, että kovasti kannustavan kotiyleisön edessä Interillä on mahdollisuus ottaa pelistä jatkopaikka seuraavalle kierrokselle.

- Me voitamme joko 1-0 tai 2-1 ja se riittää, pohdiskeli Lehtonen..

Interin kannalta positiivista on se, että loukkaantumiset eivät vaivaa joukkuetta ja Ville Nikkarikin palaa kokoonpanoon aloittaen ottelun vaihtopenkillä

- Pakko on kuitenkin myöntää, että kovassa peliputkessa olemme hieman väsyneitä, mutta kun kyseessä on pelaajille näin iso ottelu, niin tuskinpa kukaan heistä antaa sen häiritä pelaamista, totesi Dragtsma.

Toiverikkaus on tietysti hieno asia, mutta on aivan varmaa, että huomenna torstaina vastassa on vielä kovemmalla vauhdilla tuleva joukkue, joka aivan varmasti pyrkii tappamaan ottelun heti alussa. Silloin Interin on oltava hereillä ja jos se kestää alkurynnistyksen niinkuin se kesti sen Hollannissa, en pitäisi lainkaan mahdottomana jopa Interin voittoa ja jatkoonmenoa.

Yksi epävarmuustekijä tietysti on olemassa. Vaikka Eemeli Reponen pelasi Enschedessä hienon ottelun, on hänen suoritusvarmuutensa pieni kysymysmerkki. Hänen on onnistuttava sataprosenttisesti, sillä muussa tapauksessa homma voi kaatua siihen. En nyt kuitenkaan kaada kaikkea hänen niskaansa, sillä kyllä myös muun joukkueen on pystyttävä pelaamaan kurinalaisesti ja olemaan tekemättä virheitä.

Uskon, että huomenna nähdään hieno jalkapalloilta ja hienoa on myös se, että yleisökin tuntuu löytävän hienosti paikalla, sillä lippujen ennakkomyynti on ollut hurjaa.

Kahdet kisat takana, yhdet vielä edessä

Tämän vauhdikkaan urheilukesän suurista urheilutapahtumista kaksi on takana, kun viime viikonloppuna päättyivät sekä jalkapallon EM-kisat että yleisurheilun EM-kisat. Penkkiurheilijat odottavatkin jo kieli pitkällä 27. heinäkuuta alkavia Lontoon olympialaisia. Mutta mitä sitten jäi käteen EM-kisoista?

Aloitetaan jalkapallosta. Puolan ja Ukrainan järjestämät kisat palauttivat varmasti monelle jalkapallon ystävälle uskon pitämäänsä lajiin. Nämä kisat olivat kaikella tapaa parhaimmat kisat miesmuistiin. Kisat olivat ehkä nimenomaan hyökkäävän jalkapallon kisat. Aikaisempien kisojen rajut otteet, filmaamiset ja kiukuttelut olivat pelkkä muisto ja kun vielä erotuomaritoiminta onnistui lähes täydellisesti, on siis syytä todeta, kisojen onnistuneen loistavasti.

Pelillisellä puolella kisojen suurin floppi oli ikisuosikkini Hollanti, jonka esitys kokonaisuudessaan oli lähes häpeällinen. Hollanti pelasi ensimmäisessä ottelussaan ensimmäiset 20 minuuttia loistavaa jalkapalloa ja tuolloin ennustin Hollannin kisojen ylivoimaiseksi mestariksi! Mutta kuinka väärässä olinkaan! Se, että pelaa kisojen parasta jalkapalloa 20 minuuttia ei riitä mihinkään. Tuon loppuajan kun hollantilaistähdet suurin piirtein surffailivat kentällä ja näennäisesti hallitsivat pelejä. Mutta se kuuluisa sydän tuntui puuttuvan pelistä kokonaan, eikä se enää siinä vaiheessa kun oli pakko voittaa, enää syttynyt. Siitä huolimatta katsoin loppuottelun ylpeänä oranssi paita päälläni.

Toinen floppi hyvin pitkälti oli Roy Hodgsonin Englanti, joka omalla pelitavallaan tuhoaa jalkapallon, jos se sillä linjalla tulee jatkamaan. Tai ainakin tuhoaa englantilaisen jalkapallon. Missä oli se tyypillinen Englannin raju kamppailupelaaminen ja pitkät juoksupallot, joita olemme englantilaisilta tottuneet näkemään?

Positiiviselle puolelle on pakko laskea Kroatia, joka valitettavasti ei kisoissa selviytynyt alkulohkoa pidemmälle, mutta toisaalta, jos samassa lohkossa pelaa turnauksen finaalijoukkueet, ei ole ihme, jos joukkue ei tätä pidemmälle päässyt. Ja pakko kai se on myöntää, vaikka se vaikealta tuntuukin, että Italia oli positiivinen yllätys. Se ei pelannut yhtään Italian näköistä jalkapalloa, vaan päinvastoin. Siksi se ehkä sinne finaaliin selvisikin.

Kisojen aikana esille nousi myös teknologian ottaminen jalkapalloon. Okei, siinä yhdessä tilanteessa pallo kävi maalissa, mutta todellisuudessahan siinäkin tilanteessa oikeus voitti, koska edeltävä tilanne, joka tuohon maalitilanteeseen johti, oli paitsio, joka olisi pitänyt viheltää jo aikaisemmin. Jalkapallon luonteeseen ei teknologia, maalikamerat, sirupallot sun muut kuulu. Jalkapalloon kuuluu pelaajien, erotuomarien jne. virheet vaikka ne joskus aika rankoilta tuntuvatkin. Se juuri tekee jalkapallosta hienon lajin. Se herättää tunteita, keskustelua ja joskus jopa ratkaisee suuria asioita. Eläköön urheilu!

Ja sitten ne toiset kisat, jotka Helsingissä käytiin. Niistä en kovinkaan paljon voi puhua, koska en niitä pahemmin seurannut. Suomen menestys, vai pitäisikö sanoa menestymättömyys, ei minua yllättänyt. Suomalainen yleisurheilu on yksinkertaisesti pahassa lamassa, eikä siellä kovinkaan suurta tilanteen parantumista näytä olevan tulossakaan. Olympiakomitean valmennusjohto oli yllättynyt siitä, että urheilijat eivät saavuttaneet kisoissa yhtään B-rajan ylitystä, mutta ketä muuta se sitten yllättää? Kuinka usein olet nähnyt suomalaisurheilijan venyneen vastaavanlaisissa kisoissa huippusuoritukseen? En minä ainakaan kovin helpolla muista. Taisi olla vuonna 1972, kun Pekka Vasala juoksi voittoon Münchenissä. ja mitäs siitä nyt sitten onkaan aikaa - jep 40 vuotta! Siinä makaa suomalainen yleisurheilu. Finland the Javelin countrykin on pelkkä muisto vaan, vaikka sieltä se ainoa mitali tulikin.

Että sellaista. Olympialaistenkaan suhteen en tällä hetkellä omaa suuria odotuksia, muitta toisaalta olympialaiset ovat aina olympialaiset. Siellä riittää jo pelkästään se, että näkee hienoa suorituksia.

Järpän seikkailut Euroopan parlamentissa, osa 3

Nelipäiväinen visiitti Euroopan Parlamentissa Strasbourgissa on takana ja käteen jäi paljon mielenkiintoisia asioita. Ja toki jalkoihinkin, sillä molemmissa kantapäissä ja vasemmalla pikkuvarpaassa on komeat rakkulat. Parlamentin käytävät kun ovat pitkät ja siellä saa kävellä kohtalaisesti siirtyessään paikasta toiseen. 

Keskiviikon ohjelma oli vähän löysempi kuin edellispäivänä. Päivä aloitettiin tapaamalla Riika Manner, Anneli Jäätteenmäki, Hannu Takkula ja Carl Haglund. Siis yksi tuore puheenjohtaja ja tuore varapuheenjohtaja. Tilaisuuden anti oli ainakin runsas lounas ja paljon puhuttiin tietysti maataloustuista, kun kerran paikalla oli kolme kepulaista. Keskustelussa sivuttiin myös Schengen-sopimusta ja varsinkin Jäätteenmäki otti vahvasti kantaa siihen, miksi Europarlamentin pitää kokoontua Strasbourgissa 12 kertaa vuodessa. Jäätteenmäen mukaan kustannukset tästä showsta ovat vuositasolla 200 miljoonaa euroa ja kun puhutaan, että parlamentin pitäisi pienentää budjettiaan, löytyisi ainakin tässä oiva säästökohde. Jos istunnot siis pysyisivät vain ja ainoastaan Brysselissä. Näin tuskin tulee kuitenkaan koskaan tapahtumaan, koska sehän vaatii kaikkien jäsenmaiden suostumuksen ja vastahankaan ovat Ranska, Luxemburg ja Saksa. Ranska on jopa haastanut parlamentin oikeuteen, kun tänä vuonna parlamentin syyskuulle ajoitetut kokoontumiset on yhdistetty yhdeksi kokoukseksi.

Tämän tapaamissen jälkeen olikin aika rientää Vihreiden pariin, joista paikalle saapui Satu Hassi. Tämän tapaamisen aika meni periaatteessa aurinkosähköstä puhumiseen. Tarja Kronberg ei paikalle päässyt, mutta lähettämässään tiedotteessa hän otti kantaa kovasti puhuttavaan Schengeniin, jonka mahdolliset muutokset eivät häntä miellytä - toki eivät kyllä miellyttäisi minuakaan. Tämän palaverin anti oli siis lähes yhtä tyhjän kanssa.

Puolen päivän aikaan parlamenttirakennukseen saapui Perun presidentti Ollande Humala ja satuimme kolleega Jorma Havulan kanssa vahingossa paikalle, kun mies sinne saapui ja pääsimme lähietäisyydeltä ottamaan muutaman kuvankin hänen saapumisestaan. Pienen ajan kuluttua hän sitten jo puhuikin parlamentissa, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Humala siis tuossa keskellä puhujanpöntössä.

Kaikki olikin sen jälkeen nähty ja jäätelöt nautittuamme suuntasimme Havulan kanssa kapungille ja jätimme parlamentin taaksemme. Edessä oli vielä pieni turistikierros Strasbourgsissa ja täytyy myöntää, että kaupunki on kaunis. Melko paljon saksalaisvaikutteita toki löytyy. Johtuisikohan se siitä, että Saksan rajalle on matkaa vain muutama kilometri?

Löytyihän sieltä myös mukava pikku kuppila, missä nautin lasillisen Grimbergeniä ja söin annoksen ranskalaista sipulikeittoa. Maistuvaa. Ja jos joku vielä väittää, että Strasbourgissa puhutaan vain pelkkää Ranskaa, niin puppua puhuu. Tämänkin paikan tarjoilija puhui Ranskan lisäksi Englantia, Saksaa ja Italiaa.

Ja sen verran vielä, että ilta päättyi Dubliners-pubissa tietysti jalkapalloa seuraamalla. Ensin Portugalin voitto Tanskasta ja sen perään melkoisessa tunnelmassa Saksan voitto Hollannista. Saksan ja Hollannin kannattajat toivat paikkaan hienon tunnelman.

Torstaina olikin aika matkata kotiin. Eikä siitä sen enempää. Hieno kokemus, mukava matka ja aika raskas. Kannatti käydä.

Järpän seikkailut Euroopan parlamentissa, osa 2

Kaksi päivää Euroopan parlamentissa Strasbourgissa on takana. Suomalaismeppejä on tavattu ja parlamentin istuntoja on seurattu. Siinä ehkä ne tärkeimmät, toki myös EM-jalkapalloa on seurattu.

Maanantaipäivä parlamentissa sujui lähinnä tutustumisessa taloon, kunhan oli ensin päässyt paikan päälle. Aamulla oli herätys 4.35 ja ensimmäinen lento Turusta Helsinkiin lähti 6.15. Klo 8.05 olikin sitten vuorossa lento Fraskfurtiin, mistä matka jatkui vielä 2 ½-tunnin bussimatkalla varsinaiselle pääkallopaikalle Strasbourgiin. Perille päästyä tutustuminen muutamaan kollegaan ja sen jälkeen turistikävelylle kohti palrlamenttia.

Akkreditoitumisen jälkeen pääsimmekin sitten taloon sisään ja täytyy myöntää, että kuhina talossa on kuin muurahaispesässä oli. Toisaalta kun ajattelee, että 680 mepin lisäksi talossa työskentelee jokaisen mepin 1-2 avustajaa ja muut paikalla olevat virkamiehet, niin kyseessä on melkoinen koneisto. Ja tämä koneisto siis siirretään kerran kuukaudessa edestakaisin Brysselistä Strasbourgiin. Tiedä häntä onko sen siinä mitään järkeä, mutta tiettävästi ainakin Ranska, Saksa ja Luxemburg ovat tätä mieltä.

Kuten siis sanoin, maanantai sujui tutustumalla taloon ja illalla olikin sitten jalkapallon vuoro. Uskokaa tai älkää, mutta sellaisen baarin löytäminen, missä näytettiin jalkapalloa, oli melkoisen tuskan takana. Loppujen lopuksi se baari, missä Ranska-Englanti –ottelua tuli seurattua oli lähes tyhjä ja samoin kävi Ruotsi-Ukraina –ottelun kanssa. Ranskalaisia näissä paikoissa ei paljon näkynyt. Pääasia kuitenkin, että pääsimme poikien kanssa pelit katsomaan.

Tänään tiistaina päivä aloitettiin EPP-ryhmän suomalaismeppien pressiaamiaisella, missä paikalla olivat Petri Sarvamaa, Eija-Riitta Korhola ja Sari Essayah. Mielenkiintoisen puolitoistatuntisen aikana opin myös parlamentin ehkä tärkeimmän asian: touhupisteiden keräämisen! Siis hetkinen, mitä ne touhupisteet oikein ovat!?!?! No – jokainen meppi kerää osallistumisillaan, äänestämissillään ja muulla aktiivisuudellaan pisteitä, joilla voi sitten ostaa itselleen valiokuntapaikkoja jne. jne. Näitä Eija-Riitta Korhola leikkisästi kutsui touhupisteiksi.

Toki tuossa tilaisuudessa puhuttiin paljon muustakin. Merkittävimmässä roolissa oli ns. two-pack, jossa kyseessä on tietysti raha, jota viime aikoina on jouduttu jakamaan jäsenvaltioille. Puhuttiin myös rikkidirektiivistä ja monesta muusta aiheesta. Varsinkin Sarvamaa oli vahvasti äänessä, mutta toisaalta hänellä oli paljon painavaa sanaa sanottavanaa.

Tämän jälkeen siirryimme parlamenttisalin puolelle, missä käynnissä oli värikäs keskustelu Schengen-alueesta ja tuosta two-packistä, jota esittelemässä oli komissaari Olli Rehn. Puheenvuoronsa keskustelussa käytti myös Demareiden Liisa Jaakonsaari, jonka tapasimme iltapäivällä demarivaltuuskunnan pressikahveilla. Siellä keskustelu käsitteli mm. Schengeniä ja työllisyysasioita. Puhuttaessa EU:n tulevaisuudesta Jaakonsaari totesi, että EU:lle pitäisi pikaisesti saada ns. tiekartta, jossa määriteltäisiin tarkkaan, mihin suuntaan ja millä tavalla EU:ta vietäisiin eteenpäin. Mitro Revonkin piti osallistua tähän tilaisuuteen, mutta kesäflunssa oli vienyt miehen äänen. Istuntosalissa toki hänet bongasin.

Tätä kirjoitettaessa olen kohta pian lähdössä Europe Baariin katsomaan jalkapalloa ja sen jälkeen menemme matkalla mukana olevan toimittajajoukon ja Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimiston väen kanssa A l’ancienne Douaneen syömään. Ja sen jälkeen toki taas hieman jalkapalloa.

Huomenna keskiviikkona ohjelmassa on ainakin Keskusta-liberaalien pressiaamiainen, Vihreiden pressikahvit ja tapaaminen Anneli Jäätteenmäen kanssa ja lisää mielenkiintoisia parlamenttiasioita. Niistä lisää myöhemmin.

Tämä siirtyy Euroopan parlamenttiin

Minulla on maanantaista lähtien mukava kunnia lähteä paikan päälle katsomaan, miten Euroopan asioista oikein päätetään. Pääsen nimittäin Euroopan Parlamentin kutsumana tutustumaan Parlamentin istuntoihin Strasbourgissa.

Strasbourghan on siitä mielenkiintoinen paikka, että Parlamentti kokoontuu siellä kerran kuukaudessa. Muun ajan se istuu Brysselissä. Koko koneiston siirtäminen sinne ja takaisin kerran kuukaudessa maksaa maltaita, joten ihan järkevältä se ei oikein tunnu. Parlamentikotkaan eivät mielellään sinne kerran kuukaudessa matkaa, mutta kun EU:n perusasiakirja takaa ranskalaisille sen edun, että Strasbourg on se virallinen pääpaikka, niin pakkohan siellä on sitten istuntoja pitää. Se, että istunnot siirrettäisiin kokonaan Brysseliin vaatisi yksimielisen päätöksen, mutta kun yksi maa sitä vastustaa, niin siellähän pysytään.

Odotan mielenkiinnolla tulevaa viikkoa. Viime viikon aikana kutsuja erilaisiin pressikahvituksiin ja tapaamisiin tipahteli sähköpostiin tasaiseen tahtiin ja ainakaan aika ei sen puitteissa tule viikon aikana pitkäksi. Tiistaina juodaan kahvia ensin ainakin Kokoomuksen/Kristillisten kanssa ja sitten Demareiden kanssa. Tiistaina puolestaan ensin Kepun/RKP:n ja sitten Vihreiden kanssa. Henkikökohtainen kutsu on tullut myös muun muassa Anneli Jäätteenmäeltä.

Mielenkiintoista muuten myös on se, että Strasbourgiin ei kovin helpolla pääse. Minäkin joudun ensin lentämään Turusta Helsinkiin ja sieltä Frankfurtiin. Frankfurtista sitten köllötellään bussilla Strasbourgiin. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta reitit ovat yhtä vaikeita. Sekin kertoo jotakin Strasbourgista. Uskon kuitenkin, että käynti siellä kannattaa ja "kannattaahan sitä tulevaan työpaikkaansa tutustua..." Jos nyt kuitenkin ensin pääsisi kaupunginvaltuustoon syksyn kunnallisvaaleissa - siis jos vastaan ehdokaspyyntöön myöntävästi. Täytyy miettiä

Minusta oranssi on hieno väri

Huomenna perjantaina koittaa taas kaikkien kuningas jalkapallon ystävien ennenaikainen joulu! Seuraavan runsaan kolmen viikon aikana on taas mahdollisuus seurata parasta eurooppalaista jalkapalloa. Luvassa on kaikkiaan 31 ottelua. Minäkin olen valmistautunut ottamaan turnauksen vastaan rakentamalla oman kisastudion asuntomme kellariin. Siellä sitä sitten kelpaa katsella jalkapalloa kaikessa rauhassa ilman suurempia häiriötekijöitä. Vielä kun se pahuksen naakka veisi ne poikasensa pois meidän savupiipusta. Meinaan voisi siinä sitten samalla vaikka jossakin välissä myös saunoa.

Kuten otsikosta on helppo päätellä, on minun henkilökohtainen suosikkini Hollanti, jonka peliä olen ihaillut jo aina Johan Cruyffin ajoista lähtien, eikä ihailu ole osoittanut minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Ja onhan Hollanti jälleen yksi kisojen suosikeista. Nordic Betin kertoimien perusteella vain Saksalla ja Espanjalla on pienempi kerroin. Eli kun esimerkiksi laitan 10 euroa Hollannille, saan takaisin 38 euroa.

Hollanti pelaa kisoissa ns. kuoleman lohkossa, missä taistelu jatkoon pääsystä tulee varmasti olemaan kovaa, kun samassa lohkossa ovat mukana Tanska, Saksa ja Portugali. Jos veikkaamaan lähden, niin jatkoon menevät Hollanti ja Saksa, vaikka ei minulla olisi mitään sitä vastaan, että Saksan sijasta jatkoon menisi kakkossuosikkini Tanska.

A-lohkossa veikkaisin jatkoon menijöiksi Venäjää ja Tsekkiä, isäntämaa Puolan ja Kreikan jäädessä rannalle ruikuttamaan. C-lohkosta jatkoon laittaisin Espanjan ja Kroatian. Pois putoisivat näin ollen suurinhokkini Italia ja Irlanti. D-lohkon jatkoonmenijät lienevät Ranska ja joko Englanti tai Ruotsi. Toiselle isäntämaalle eli Ukrainalle jäisi putoajan julma kohtalo.

Jatkopeleistä en tässä vaiheessa veikkaa yhtään mitään. Toivon vaan, että Hollanti pelaa voitokkaasti. Ja mitä tulee muuten tuohon kisastudiooni, niin en valitettavasti pysty siellä ihan kaikkia otteluita seuraamaan, sillä esimerkiksi maanantaina 11.6. pelattavan Ranska-Englanti -ottelun joudun seuraamaan Strasbourgissa. Toivottavasti löydän sieltä viihtyisän baarin tai pubin, missä sitä seuraan, sillä uskon, että se tulee olemaan mieleenpainuva kokemus. Myös keskiviikkona 13.6. pelattava Hollanti-Saksa menee samssa paikassa. Kaksi peliä jää valitettavasti kokonaan väliin, sillä torstaina 14.6. pelattava Italia-Kroatia jää paluumatkan vuoksi kokonaan väliin ja Espanja-Irlanti -ottelustakin näen todennäköisesti vain toisen puoliajan.

Joka tapauksessa, antoisaa kolmiviikkoista kaikille kuningas jalkapallon ystäville! Paras voittakoon - joka toivottavasti on Hollanti.

Hyvää viiniä tulee muun muassa Chilestä

Minulla oli tänään mukava kunnia päästä maistelemaan hyviä viinejä. Viime vuonna Viinille -lehden äänestyksessä Vuoden viiniravintolaksi valitussa Viinille ravintolassa järjestettiin tänään chileläisen Tarapaca -viinien maistelutilaisuus.

Tarapaca valmistaa 800 000 tynnyriä erilaisia viinejä vuodessa ja 25 prosenttia sen viineistä myydään tietysti viinin kotimaassa Chilessä. Suurin vientimaa on viinin toiseksi myydyin maa Brasilia ja yllättäen Suomi sinnittelee maailmanlaajuisesti kyseisen viinin viidenneksi suurimpana myyntimaana. Pääviinintekijä Ed Flahertyn, joka oli paikalla viinejä esittelemässä, mukaan tämä on jo kolmas kerta, kun hän vierailee Suomessa näissä merkeissä viimeisen kahden vuoden aikana. Saman määrän visiittejä tämä kalifornialaislähtöinen viinin tekijä on tehnyt myös Brasiliaan. Se ehkä kertoo jotakin viinin asemasta Suomessa.

Meitä oli paikalla tuollaiset 10 henkilöä ja maistelussa oli yksi kuohuviini, kaksi valkoviiniä ja neljä punaviiniä. En ole henkilökohtaisesti kovinkaan suuri kuoharin ja valkoviinin ystävä, joten ohitin ne kohtuullisen nopeasti, koska odotin tietysti kieli pitkällä maisteltavia punaviinejä.

Ensimmäisenä niistä maistoimme Tarapaca Terroir La Cuesta Cabernet Sauvignon Syrahia, jossa rypäleet Cabernet Sauvignon ja Syrah menevät osuuksiltaan tasan 50-50. Odotin paljon, koska Syrah on lempirypäleeni, mutta petyin. Mausteisuus ja pieni savuisuus toivat viiniin hieman ummehtuneen maun.

Toisena vuorossa oli Tarapaca Gran Reserva Cabernet Sauvignon, joka ei odotusteni mukaisesti ollut minuun makuuni. Hieman pliisu ja laimean oloinen viini.

Kolmantena vuorossa oli Tarapaca + Plus, josta sitten löytyi jo makua. Täyteläinen ja kypsä maku sekä pitkä jälkimaku sopivat minulle. Rypäleissä varsinainen sekoitus: Syrah 32 %, Carmenere 25 %, Cabernet Franc 18 %, Cabernet Sauvignon 16 %, Merlot 6 % ja Petite Verdot 3 %. Ilmankos oli hyvää, sillä olihan Syrah taas hallitsevassa roolissa.

Viimeisenä ja varsinaisena kruununa vuorossa oli Tara-Pakay. 67 % Cabernet Sauvignonia ja 33 % Syrahia ja se maku. Täydellistä. Pitkä jälkimaku ja pehmeän maistuva viini. Jos oikein ymmärsin tätä viiniä tulee Alkoon vain 228 pulloa ja hinta pyörii 45 euron nurkilla. Jälleen kerran tuli siis todistettua, että todella hyvästä viinistä joutuu myös maksamaan.

Ja kerrottakoon nyt myös ne muiden viinien nimet. Kuohuviini oli Tarapaca Brut Sparkling ja valkoviinit Tarapaca Reserva Chardonnay ja Tarapaca Gran Reserva Sauvignon Blanc.

Jos kukkarosi ei kestä tuota Tara-Pakayn 45 euroa, niin suosittelen ehdottomasti maistamaan Tarapaca + Plussaa. Ja lisää tietoa löytyy täältä tai täältä.

Ja jos et muuten ole koskaan vielä poikennut Viinille Ravintolassa, niin suosittelen. Paikan viinivalikoimasta löytyy aivan varmasti myös sinulle sopiva ja maistuva viini.

Kuvassa etualalla Tara-Pakay -viinin pullo ja osa maistelluista viineistä lasiin kaadettuna. Vasemmalla oleva henkilö on Viinille Ravintolan toinen omistaja Mika Melasniemi.

Maarianhaminassa on tekemisen meininki

Olin vierailulla Maarianhaminassa viime viikolla, kun TPS valitettavasti kävi häviämässä viime hetken maalilla IFK Mariehamnille 1-2. Jälleen kerran vakuutuin jälleen kerran siitä, kuinka vahvasti ahvenanmaalaiset ovat oman joukkueensa takana.

Istuessamme iltaa paikallisen Park Alandia Hotellin baarissa, hurmoshenki oman joukkueen puolesta oli käsin kosketeltava. Vaikka muutamat turkulaiset yrittivät tuulettaa TPS:n puolesta, jäivät he pahasti alakynteen. IFK:n kakkosvalmentajana toimiva paraislainen Stefan Strömborg oli myös mukana pöytäseurueessa ja hänen kanssaan kävimme mielenkiintoisia keskusteluja joukkueesta. Kaikkia keskustelemiamme asioita en tietenkään tähän voi laittaa (esimerkiksi sitä, että hakevat joukkueeseen vielä muutamaa pelaajaa), mutta jotakin nyt kuitenkin.

Steffi korosti koko ajan, kuinka hyvä joukkuehenki ja tekemisen meininki IFK:lla on. Muutaman vuoden alakulon jälkeen saarella katsotaan taas vahvasti eteenpäin. Joukkueeseen on hankittu paluumuuttajia ja muualta tulleiden pelaajien määrää on laskettu selvästi. Viime kaudellahan oli sellaisia pelejä, joissa kokoonpanossa vaihtopenkki mukaanlukien oli vain 2 ahvenanmaalaista. Nyt tilanne on toisin.

IFK Mariehamnin pelaajilla on loistavat olot ja Steffin mukaan myös hyvä palkka. Tämän lisäksi pelaajien ei tarvitse murehtia esimerkiksi ruokailuista, sillä ne järjestyvät ilmaiseksi kaupungin eri ruokapaikoissa. Ja ne kaikki muut edut, joita pelaajilla tämän lisäksi on, aiheuttaisivat varmasti monen silmissä kateutta, jos vain tietäisivät asian laidan.

Ei siis ole mikään ihme, että joukkueessa on hyvä henki ja peli kulkee, mistä osoituksena on tämän hetkinen kolmen ottelun voittoputki (Inter 2-1, TPS 2-1 ja Jaro 3-0). Palatessamme perjantaina laivalla takaisin kotiin, kerroin Steffille, että sunnuntain Jaro-ottelu on varma kakkonen. Hän oli kovasti sitä mieltä, että tasapeli olisi hyvä saavutus ja voitto jo jotain aivan muuta. No voittohan sieltä tuli. Lähetin viestin, jossa muistutin veikkauksestani ja Steffin vastauksessa luki, "kyllä me nyt pelataan todella tehokasta futista!" Voiko sitä tuon paremmin sanoa.

Niinkuin jo kauden ennakossani veikkailin, IFK Mariehamn on yksi tämän kauden kärkijoukkueista ja voi jopa taistella vahvasti pronssisista mitaleista. Mestaruuteen ja hopeaan rahkeet tuskin kuitenkaan riittävät.