Nyt kyntää syvällä

Turun Palloseuran jääkiekkojoukkueen tilanne näyttää tällä hetkellä pahalta. Kun runkosarjasta on jäljellä 16 kierrosta on sillä matkaa pudotuspeliviivalle 11 pistettä. Teoriassa kaikki on siis mahdollista, mutta mikä onkaan käytäntö? Jaossa olevia pisteitä on nopeasti laskettuna 48, mutta kun esimerkiksi 16 viimeisestä pelistä saaliina on ollut 17 pistettä, niin tavoite tuntuu vaikealta. Toki jos jostakin löytyy yhtäkkiä samanlainen pisteputki kuin Rauman Lukolla, niin TPS menee heittämällä pudotuspeleihin. Lukko kun on kerännyt 16 viimeisestä pelistään 31 pistettä ja noussut sarjataulukossa jo kuudenneksi. Mikään ei ole siis mahdotonta.

Jos lähdetään miettimään onko moinen putki siis mahdollinen TPS:lle, niin epäilyksen siemen on tällä hetkellä valitettavan iso. Eilinen Espoon ottelu ei ainakaan anna lisäpotkua moiselle ajatukselle, sillä siksi aneeminen ja huono TPS eilen siellä oli. Toisaalta viikonlopun Lukko -pelit osoittivat, että kaikki on mahdollista ja parhaimmillaan TPS pystyy kaatamaan kenet tahansa. Valitettavasti joukkueen peli ei tällä hetkellä yksinkertaisesti pysy kasassa koko 60 minuuttia ja siksi se menettää pelejä ja antaa vastustajille turhan helppoja pisteitä.

TPS on tällä kaudella ajautunut jatkoajalle 16 kertaa ja 7 kertaa se on näistä saanut saaliikseen 2 pistettä joko jatkoajalla tai rankkareilla.. 9 kertaa on siis jääty vaivaiseen pisteeseen. Tämän lisäksi se on kärsinyt 6 kertaa yhden maalin tappion. 44 pelatussa ottelussa siis 22 kertaa mahdollisuudet isompaan pistepottiin ei ole ollut kaukana. Kolmen pisteen voittoja sillä on 10 ja ainoastaan sarjajumbo Ilveksellä niitä vähemmän, 9. Mistä sitten on kiikastanut? Sen kun tietäisi!

NHL:n työsulku sekoitti koko kotimaista liigaa ja paljon on puhuttu, että odottiko TPS liian kauan, mitä siellä tapahtuu. Tähän on helppo vastata: ei odottanut. Ja miksi? No siksi, että työsulun aikana pelaajaliikennettä ei ollut oikeastaan lainkaan. Ainoastaan työsulkupelaajia oli periaatteesssa markkinoilla ja näissä hankinnoissa TPS onnistui. Kris Russell, Kevin Shattenkirk, Alec Martinez ja tavallaan myös Petteri Nummelin, joka nyt ei työsulkupelaaja ollutkaan, olivat nappiin onnistuneita hankintoja. Ja kun muistetaan mitä saivat aikaan Lauri Korpikoski ja Mikko Koivu, niin voidaan todeta, että työsulun aikana TPS onnistui.

TPS lähti kauteen suurin odotuksin ja tavoitteena oli selvästi olla kuuden joukossa, mutta kausi ei lähtenytkään käyntiin toivotulla tavalla. Sen enempää siihen ja sen syihin kantaa ottamatta, on todettava, että varmasti yksi syistä tähän oli pahasti flopannut Corey Locke, jota arvioitiin ennen kauden alkua jopa mahdolliseksi pistepörssin voittajaksi. Toisin kävi, mies surffaili pääosin selkä pystyssä ja vaikka aika ajoin jakoikin loistavia syöttöjä, näytti siltä, että Locken "esimerkki" tarttui myös muihin pelaajiin.

Mutta takaisin loppukauteen. Tämän viikon Lukko -ottelu HK Areenalla ja lauantainen vierailu Jyväskylään ja tiistainen reissu Ouluun kertovat varmasti, mitä loppukaudesta on odotettavissa. Jos näistä ei pisteitä heru, on ehkä lopullisesti haudattava ajatukset pudotuspeleistä ja on aika keskittyä ensi kauteen Kai Suikkasen komennossa. Joo joos, ei sillä mukamas ole mitään sopimusta TPS:n kanssa, mutta... Niin mielelläni kuin haluaisinkin uskoa, että kyllä tästä vielä tällä kaudella noustaan, niin paljon pitää tapahtua, että siinä myös onnistutaan. Jos tietäisin mitä pitää tehdä, kertoisin se heti.

Villen 692 ja Camilon paluu

Turun Palloseuran hyökkääjä Ville Vahalahti saavuttaa tiistaina Espoossa upean rajapyykin, kun hän pelaa 692. SM-liigaottelunsa TPS:n paidassa. Tällä lukemalla hän ohittaa entistä ennätystä hallussaan pitäneen Timo Nummelinin. Upea saavutus kaiken kaikkiaan.

Koska nykyisin liigassa pelataan huomattavasti enemmän otteluita, kuin Numpan aikaan, saavuttaa Ville tämän rajapyykin jo 16. liigakaudellaan, kun sitä vastoin Numppa ehti pelaamaan liigassa ja sen edeltäjässä SM-sarjassa kaikkiaan 23 kautta. Tässä tietysti tullaan siihen tilanteeseen, että jotkut saattavat ajatella,  montako peliä Numppa olisikaan saavuttanut, jos pelimäärät olisivat olleet hänen aikanaan samat. Tämä on tietysti totta, mutta miksi niitä vertailemaan. Ville on ennätyksensä ansainnut.

Tosin puhun heti itseäni seuraavassa hieman pussiin, sillä vastaavasti kun Tapparan Janne Ojanen aikoinaan vei piste-ennätyksen Arto Javanaiselta, totesin, että en tule koskaan pitämään Ojasta ennätysmiehenä, koska Javan aikoina ei noita kakkossyöttöjä jaettu ja Ojasella niitä vastaavasti oli melkoinen määrä. Sillä periaatteelle ajateltuna minun pitäisi tässäkin vaiheessa todeta, että en hyväksy Villen ennätystä, mutta en sano enkä tule sanomaankaan!

Ja kun nyt noista pelimääristä puhutaan, niin Villehän on pelannut myös 84 pudotuspeliottelua ja on niissäkin Numppaa edellä, sillä hänen vastaava lukunsa on 83. Eli Ville on pukenut todellisuudessa tiistaina TPS-paidan päälleen SM-liigassa jo 776 kertaa ja Numpan luku on 774. Vertailun vuoksi sanottakoon, että minä olen istahtanut jääkiekkoselostamoon SM-liigaotteluiden merkeissä tiistaina jo 854 kertaa.

Nordic Betiltä löytyy muuten kerroin siitä, tekeekö Ville huomenna juhlaottelussaan maalin vai ei. Se löytyy täältä. Samalla sivulla on muutama muukin mielenkiintoinen kerroin. Siitä vaan veikkaamaan.
- - - -
Espoon Areenassa koetaan huomenna myös toinen mielenkiintoinen hetki ja sanoisin, että kyseessä on ehkä hieman tunnelmallisempi hetki kuin Villen juhlaottelu. Bluesin kannattajien parissa suurta suosiota nauttiva Camilo Miettinen kun palaa vanhalle kotikentälleen ensimmäistä kertaa vierasjoukkueen paidassa. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin luvassa on isot kunnianosoitukset omalle idolille. Tifoa ja kaikenlaista muuta on luvassa. Jos siis satut niillä main liikkumaan, niin huomenna kannattaa ehdottomasti mennä paikan päälle. Niin teen minäkin ja senhän kuulet tietysti Auran Aalloilta.
- - - - - - - - - -
Niin ja vielä yksi asia: Villellä ja minulla on huomenna siis yhteensä 1630 SM-liigaottelua ja me molemmat asumme Paraisilla!!!

Valinnan vaikeuksia

Tuuli Petäjä-Sirenin valinta Vuoden Urheilijaksi on nostattanut pienen myrskyn vesilasissa ja näyttää vähän siltä, että aika ajoin jotkin kommentit ovat myös aika voimakkaita. Tunteet nousevat vahvasti pintaan ja eritoten olen havainnut moista tunteiden räjähtelyä Facebookin kautta porilaisilla tutuillani.

Tuon kyseisen valinnanhan suorittaa Urheilutoimittajien liitto, jonka jäsen minäkin olen, mutta tänä vuonna unohdin laittaa äänestyslappuni eteenpäin, joten minua on valinnoista turha syyttää ja samalla voin jopa lähteä valintoja arvostelemaan. Enpä kuitenkaan niin tee, sillä minulle on oikeastaan ihan sama, kuka valitaan, sillä eri lajien urheilijoiden laittaminen paremmuusjärjestykseeen on vaikeaa ja turhaakin. Tosin näiden valintojen kautta saadaan järjestettyä upeita gaalailtoja.

Jos nyt kuitenkin hieman pohdin noita valintoja, niin sen verran voin tässä yhteydessä ainakin paljastaa, että Petäjä-Siren ei olisi ollut äänetyslapussani ykkösenä ja tuskin kakkosenakaan. Kuka sitten olisi ollut ykkönen? Siinäpä onkin pohtimista, mutta onneksi en äänestänyt, joten en lähde tuota asiaa tässä sittenkään pohtimaan.

Turun Urheilutoimittajien vastaavissa Varsinais-Suomen valinnoissa olin tänä vuonna mukana, niinkuin olen ollut jo usean vuoden ajan. Täytyy myöntää, että nämä valintakokoukset ovat kyllä välillä melko värikkäitä tilaisuuksia ja aika ajoin siellä jopa väitellään siitä, onko joku laji urheilua vai ei. Viimeksi keskusteltiin mm. päähän hakkaamisesta ja tuloksena oli, että parasta päähän hakkaajaa ei valittu, mikä oli mielestäni täysin oikea ratkaisu, vaikka tiedänkin heti suoralta kädeltä, kuka on tästä kommentistani täysin eri mieltä. Ja jos totta puhutaan, niin enemmän minä olen tuossa valintatilaisuudessa sen vuoksi, että siellä saa aina loistavaa omakustanteista jouluruokaa. No leikki leikkinä, ei se ruoka nyt ihan pääsasia sentään ole.

Ja mitä tulee noihin gaaloihin, niin Varsinais-Suomen vastaava gaala järjestetään 9. helmikuuta Siljan paatilla ja siihenkään tilaisuuteen minä en ota osaa. Tosin syy on hyvä: veljeni järjestää samaan aikaan Viikkarin paatilla oman syntymäpäiväristeilynsä ja kyllä oma suku sentään aina tuollaiset gaalat hakkaa.

600, 1400 ja muita juhlia

Jääkiekon SM-liiga on tällä kaudella ollut juhlia täynnä. NHL:n työsulku toi liigaan joukon NHL-pelaajia, Turun Palloseura juhli 90-vuotista taivaltaan ja meikäläiselle tuli pari viikkoa sitten täyteen 600 selostettua TPS:n jääkiekko-ottelua ja viikko sitten 1400 selostettua urheilutapahtumaa, joissa lajikirjo on melkoinen. Juhlia on siis riittänyt.

Jos aloitetaan tuosta Änäristä, niin täytyy myöntää, että kotimaisilla liigakentillä harvoin nähdään sen tason puolustajia, kuin tämän syksyn aikana nähtiin. TPS:sssä esiintyneet Kevin Shatternkirk, Kris Russell ja Alec Martinez olivat sen tason pelaajia, että oksat pois. Unohtaa ei toki sovi myöskään Jokereiden riveissä esiintynyttä Erik Karlssonia ja muutamassa Tepsin pelissä esiintynyttä Petteri Nummelinia. Melkoisia pelimiehiä kaikki tyynni. Toki ei noissa hyökkääjissäkään mitään valittamista ollut. Näin kotiinpäin vetoisesti oli nautinto nähdä, miten kaksikosta Lauri Korpikoski - Mikko Koivu varsinkin ensin mainittu esiintyi liigakentillä. Ihan rehellisesti sanottuna, olin yllättynyt miehen otteista. Herroja tosin ehkä peluutettiin hieman liikaa ja se näkyi aika ajoin eritoten Mikon esityksissä.

Nyt kun työsulku on päättynyt, tuskin tulemme enää tämän tason pelaajia SM-liigassa koskaan näkemään. En jaksa uskoa, että rapakon takana tämän jälkeen päästetään asioita enää koskaan tällaiseen jamaan. Mitä me sitten saimme näiltä NHL-vahvistuksilta? Kuten jo yllä mainitsen, niin ainakin saimme tilaisuuden nähdä, millaisia nämä isolla rahalla pelaavat tähdet oikein ovat. Ja koko ajan on ainakin korostettu, että he olivat hienoja malleja varsinkin kokemattomille pelaajille mutta miksei myös kokeneillekin. Kyllähän ammattimiehen asenteesta aina jotakin tarttuu myös muillekin.

Millaista on sitten elämä työsulun jälkeen? Vahvimmin voimasuhteiden palaaminen entiselleen vaikuttaa varmasti Rauman Lukkoon, jonka tanskalaiskolmikko oli joukkueelle lähes kaikki kaikessa. Raumalla ei kuitenkaan jääty asiaa surkuttelemaan, vaan heti eilen julkistettiin jo Josef Strakan paluu muutaman vuoden jälkeen Raumalle. Toki heti herää kysymys, onko Strakasta Lukon auttajaksi? Sen aika näyttää, mutta olen valmis hieman tuota epäilemään.

Turussa puolestaan koko työsulun ajan vakuutettiin, että seuralla on olemassa varasuunnitelma, jos työsulku päättyy ja nyt on sitten aika lunastaa ne lupaukset. Varsinkin joukkueen puolustuspää on melko ohkainen, sillä lasaretin puolella on tällä hetkellä kolmen pakkiparin verran pelaajia. Sinne siis tarvitaan ehdottomasti ja nopeasti pari paikkaajaa, eikä kyseeseen voi ainakaan tulla minkäänlainen rivipelaaja. Isä-Nummelin tuossa pari viikkoa sitten sanoi, että Petu olisi heti valmis tulemaan pelaamaan loppukaudeksi Turkuun, jos vain Luganon seurajohto moiseen suostuisi. Samassa hengenvedossa Numppa haukkui Luganon maasta taivaseen, eivätkä ne sanat olleet kovin kauniinta. Mielenkiintoista olisikin, jos Petu palaisi loppukaudeksi Tepsiin ja jatkaisi siitä sitten matkaa seuraavaksi kaudeksi Raumalle ja Lukkoon. Mielenkiintoista.

Ihan täydessä timmissä ei tosin ole TPS:n hyökkäyskään. Sinne mahtuisi myös pari mukavaa vahvistusta. Siis nimenomaan vahvistusta, sillä ei sielläkään rivimiehille ole käyttöä. Paljon parjattu Corey Locke on myyntilistalla. Sinällään ikävä asia, sillä kyllähän mies flegmaattisuudestaan huolimatta on pelimies. Jakaa välillä niin loistavia syöttöjä, että oksat pois, mutta kun viereltä ei oikein ole löytynyt sellaisia kavereita, jotka olisivat käyttäneet ne tilaisuudet hyväkseen, niin tulos on nähtävissä miehen otteissa. Pettymyshän Locke on ollut. 

Entäs sitten Marko Anttila? Joissakin huhuissa miestä oltaisiin jo viemässä rajan taaksen KHL:ään ja jos näin käy, niin siitähän tulee myös melkoinen lovi joukkueen hyökkäykseen. Toivottavasti Lempäälän pitkä mies kuitenkin pelaa kauden loppuun Turussa. Maalivahtipuolella ongelmaa ei ole. Atte Engren on ollut viime peleisssä loistava, vaikkakin lauantaina Helsingissä otteet olivat hieman paikka paikoin haparoivia, mutta kaikesta huolimatta mies piti joukkuetta aika ajoin pystyssä. Antero Niittymäki on jäänyt yllättävänkin pienelle peliajalle ja pelaamattomuus on näkynyt lievänä epävarmuutena niissä otteluissa, joissa hän on kentälle päässsyt. Ammattimies hoitaa kuitenkin pestinsä kunnolla.

Lähipäivinä siis nähdään, mihin suuntaan TPS-kelkka loppukautta kohti lastettelee. Onko suunta ylöspäin, pysyykö se entisellään vai lasketaanko kohti alamäkeä? Tähän en nyt lähde ennustusta antamaan, sillä vielä ei ole nähty konkreettisia ratkaisuja pelaajarintamalla HIFK:n (Elkins) ja Lukon lisäksi.

- - - - - - 

Ja pari sanaa noista alussa esitetyistä luvuista. Joku ihmettelee, miksi tuollaisia lukuja edes laskeskelen. Niin minäkin, mutta pari vuotta sitten törmäsin kasaan vanhoja kalentereita ja koska olen vuosien varrella merkinnyt ylös kaikki selostukseni näihin kalentereihin, päätin laskea kuinka paljon niitä sitten oikein onkaan ja tulihan siitä sitten melkoinen määrä. Sen jälkeen olen pitänyt laskuria ja tätä kirjoitettaessa olen selostanut jo 846 jääkiekon SM-liigaottelua (603 TPS:n ja 243 Ässien) ja kaiken kaikkiaan 1402 erilaista urheiluselostusta. Tähän joukkoon mahtuu jääkiekon lisäksi ainakin (kaikkia en ehkä jaksa muistaa) jalkapalloa, jääpalloa, lentopalloa, salibandya, nyrkkeilyä, taekwondoa, pyörätuolikoripalloa, Tukkilaisten SM-kisat, kenttäratsastusta, vesipalloa, rallia, keilailua, pesäpalloa ja ringetteä. Onhan niitä siinä.