Pelkällä numerolla ei kuitenkaan valtuustoon pääsee. Sehän nyt on itsestään selvää. Paljon puhutaan siitä, että ehdokkaan on annettava jonkinlainen vaalilupaus. Minä olen eri mieltä. Vaalilupaukset ovat turhia, koska siellä valtuustossa lupausten pitäminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Minä en siis lupaa mitään.
Stop nyt kuitenkin. On tietysti asioita, joiden puolesta siellä valtuustossa yritetään toimia ja voin siis yrittää toteuttaa joitakin asioita, jos nyt sinne valtuustoon pääsen. Sen paikan saavuttamiseen viime vaaleissa ritti runsaat 70 ääntä. Se on joka tapauksessa aika paljon. Vuoden 2004 vaaleissa asuttuani Paraisilla vasta vähän aikaa, sain 11 ääntä ja siihen määrään olin todella tyytyväinen. Neljä vuotta kestäneen "Turun harharetkeni" aikana en vaaleissa mukana ollut.
Yksi näiden vaalien teemoista on tietenkin kuntaliitokset. Paraisia ja Kemiönsaarta on kovasti yritetty naittaa yhteen, jotta saataisiin se yli 20 000 asukkaan kunta, mutta olen edelleen sitä mieltä, että nykyinen alle 20 000 asukkaan Parainen on riittävän toimiva kunta, jonka ei tarvitse tehdä kuntaliitosta kenenkään kanssa. Eikä varsinkaan sellaisen kunnan kanssa, jonka kanssa ei ole edes minkäänlaista maayhteyttä. Jos autolla lähdet Kemiönsaarelle, joudut matkaamaan toisen kunnan kautta ja sehän nyt ei ole lainkaan järkevää. Okei, eihän Paraisten ja Nauvon välilläkään ole maayhteyttä, mutta eiköhän tässä yhteydessä nyt ole kuitenkin kysymys hieman eri asiasta-
Parainen on kaksikielinen kaupunki, jossa enemmistä kaatuu Ruotsin kielisten puolelle ja tämä valitettavasti näkyy myös kunnan asioissa hieman liikaa. Virkoja täytettäessä vaaditaan aina kaksikielisyyttä ja tällaisissa tilanteissa Ruotsia äidinkielenään puhuvat ovat voitolla, sillä pääsääntöisesti Suomessa Ruotsia äidinkielenään puhuvat myös Suomea, mutta päinvastoin tilanne on toinen. Tässä ei kyllä tasa-arvo täysin toteudu. Myös kunnan tiedottamisessa on toivomisen varaa. Tässäkin taas Ruotsin kieliset saavat tietonsa paremmin. En halua tästä mitään kielikysymystä, koska oman Ruotsin taitoni on riittävä, mutta monessa asisassa tietoa vaan ei yksinkertaisesti tule.
Keskustelua on myös herättänyt vanhusten, lasten ja lapsiperheiden asema kauniissa kaupungissamme. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanhusten kustannuksella ei saa parantaa lasten asemaa, eikä lasten kustannuksella vanhusten asiaa. Viime aikoina valitettavasti on näin ehkä hieman päässyt tapahtumaan.
Koulupuolella ainakin Koivuhaan koulun suhteen vastaan tulee lähivuosina melkoinen tilanahtaus. Jo nykyisellään jotkut oppilaista joutuvat opiskelemaan siivouskomerossa ja tähän asiaan ei ihan lähivuosina ole parannusta luvassa. Tosin jotakin on tapahtumassa, mutta tämäkin auttamattomasti myöhässä. Paljon on myös keskusteltu luokkien koosta. Vaatimuksena on, että missään tapauksessa yhteen luokkaan ei saisi laittaa yli kolmeakymmenbtä oppilasta. Minun aikoinani meillä oli aina yli 30 oppilasta luokkaa kohden, eikä opetus siitä kärsinyt. Siksi suhtaudun tähän asiaan vähän varauksella, mutta toisaalta maailma on muuttunut paljon niistä ajoista, kun meikäläinen koulun penkillä istui. Omien lasteni luokilla oppilaita on 24 ja 26. Se taitaa nykyolosuhteissa olla hyvä määrä.
Urheilustakin on varmaan pakko puhua, koska ammatikseni ole urheilun kanssa tekemisissä melkoisesti. Tuleehan melkoinen leijonan osa tuloistani juuri urheilusta. Olen Paraisten urheilu- ja nuorisotalon hallituksen jäsen ja muutama vuosi sitten toteutettu remontti muutti paikkaa viihtyisäksi muun muassa teatteritilojensa puolesta. Mukavaa on myös, että siellä järjestetään paljon erilaisia tilaisuuksia. Hienoa on myös se, että Pajbackan kenttä sai vihdoinkin kunnon sosiaalilat sen kamalan parakin sijaan. Vielä kun se katsomo saataisiin hieman viihtyisämmäksi.
Olin aikoinaan mukana työryhmässä, joka pohti Paraisten urheilupaikkarakentamista ja mm. nuo asiat olivat silloin tapetilla. Myös toteutunut hiekkatekonurmi oli yksi työryhmän aiheista. Sen toteutumisessa iso käsi nousee Piffenille, jonka aktiviteetin kautta projekti saatiin toteutettua. Työryhmän loppuraporttiin kirjattiin tuolloin myös minun esityksestä, että työryhmän pitäisi kokoontua uudelleen viiden vuoden kuluttua. Olen kutsua odottanut, mutta sellaista ei ole kuulunut. Onkohan joku unohtanut asian? Olisi hyvä tarkistaa taas missä mennään, sillä ihan kaikkea ei tuon viiden vuoden aikana toteutettu tai saatu toteutettua.
Entisenä musiikkialan ammattilaisena minua kiinnostaa tietysti myös musiikkikulttuuriin littyvät asiat, vaikka en niissä itse aktiivisesti ole viime vuosia mukana ollutkaan. Rowlit on loistava tapahtuma ja hienoa oli myös syksyinen bluestapahtuma. Paraisten Urkupäivät ja Röylitti kun lisätään tähän listaan lukuisten muiden pienten tapahtumien lisäksi, niin on pakko todeta, että tällä puolella kaupungissamme riittää mukavasti aktiviteettia. Varsinaisia suuria konsertteja tänne on vaikea saada. Ei ole paikkaa eikä tarpeeksi väestöpohjaa, että sellainen saataisiin täällä järjestettyä.
Eiköhän tässä ole tähän hätään tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti