Gestranius viheltää tällä viikolla mestareiden liigaa

Positiivisia uutisia kotimaisen jalkapallon parista, sillä Mattias Gestranius debytoi jalkapallon Mestareiden liigan lohkovaiheessa ensi keskiviikkona, kun hän viheltää Atletico Madridin ja Monacon välisen ottelun. Ottelun koko erotuomarikuusikko on Suomesta, kun avustavina tuomareina toimivat Mikko Alakare ja Jan-Peter Aravirta sekä neljäntenä tuomarina Jukka Honkanen. Päätytuomareina toimivat Antti Munukka ja Denis Antamo.

Edellisen kerran suomalainen erotuomari vihelsi Mestareiden liigan lohkovaiheessa 6. joulukuuta 1995, kun Ilkka Koho vihelsi ottelun Ajax – Ferencvaros. Tuossa ottelussa muuten pelasi myös muuan Jari Litmanen tehden kaksi maalia.

Gestranius on urallaan viheltänyt mm. 9 Eurooppaliigan lohkovaiheen ja 17 Eurooppaliigan karsintaottelua. Veikkausliigassa Gestranius on viheltänyt 175 ottelua.

Isompi juttu Gestraniuksesta on luvassa EOM-lehden joulukuun numerossa.

Musan Salama - tuo sympaattinen kaupunginosaseura

Muistan kohtalaisen hyvin, kun pienenä poikana menin ensimmäistä kertaa Musan Salaman jalkapalloharjoituksiin luokkakaverini Peltolan Peten houkuttelemana. Fillareilla lähdettiin Porin Isolinnankadulta kohti Musaa. Ei silloin mitään vanhempien kyydeissä harjoituksiin menty. Jännitti kovasti, mutta sille tielle jäin. Kovasti ihmettelivät joissakin piireissä, että miten porvarin poika voi mennä työväen joukkueeseen, mutta minä en niistä puheista välittänyt, en tainnut edes kunnolla ymmärtää. Minä halusin pelata jalkapalloa, en politikoida.

                       Tällaista katsomoa ei junnuaikoina Wembleyllä vielä ollut

Pete oli pelannut MuSassa jo aiemmin. Olimme siihen aikaan parhaita kavereita ja Viikkarin leikkipuistossa ja Pallokentällä potkimme palloa päivät pääkseen. Aika usein menimme kotiin vasta puolelta öin tai viimeistään silloin kun tuli pimeää. Aika usein olimme ainoat illalla siellä palloa potkineet. Niistä ensimmäisistä treeneistä muistan sen, kun harjoittelimme potkuja päädystä tulleisiin syöttöihin ja kuinka ollakaan ensimmäisessä yrityksessäni en edes osunut palloon. Suoraan sanottuna se söi miestä ja olin jo valmis lopettamaan koko harjoittelun - häpeästä. Onneksi kuitenkin jatkoin.

Ensimmäinen ottelu, missä sain pukea MuSan pelipaidan päälleni, oli harjoitusottelu seuramme silloisia C-junioreita vastaan. Me olimme siis D-junioreita. Siihen aikaan ei nuorempia junioreita ollut. Jotain nappulaliigaa taisi Karhuilla siihen aikaan olla. Tuossa ottelussa valmentajamme Mattilan Tapsa istutti minut vasemman pakin paikalle ja täytyy myöntää, että kyyti oli kovaa. Hammasta purren kuitenkin taistelin minua myös selvästi nopeampaa laituria vastaan, Minun laidaltani ei kuitenkaan läpi menty. 

Seuraavassa pelissä paikkani olikin jo keskikentällä. Tapsa totesi, että olen ehkä hieman liian hidas pakin paikalle ja päätti kokeilla minua keskikentällä. Keskikentän vasemmalla laidalle hän minut laittoi ja siellä myös pelasin koko sen ajan, kun MuSassa pelasin. 

                       Eipä ollut pukukoppikaan silloin tämän näköinen

Meikäläinen oli kuitenkin melko laiska harjoittelija. Se pallon potkiminen leikkipuistossa tai Pallokentällä oli paljon mukavampaa ja jätin aika ajoin treenejä väliin. Peleihin kuitenkin menin ja koska aina kun peliin menin, pääsin saman tien avauskokoonpanoon, totesin, että mitä sitä treenaamaan, kun kerran kuitenkin saa pelata. Siksi minusta ei varmaan koskaan tullut jalkapalloilijaa. D- ja C-junnuissa siis pelasin muutaman vuoden ajan. Musan kenttä tuli tutuksi ja myös Musan bussi, millä niitä pelireissuja tehtiin. Ei siis mitään vanhempien autojonoa niinkuin nykyisin - käsittämätöntä!

En muuten tehnyt noiden vuosien aikana yhtään maalia, vaikka muutamaan otteeseen olikin lähellä. Muun muassa kerran kaatosateessa Pihlavassa PiTU:a vastaan. Sain pallon noin kolmen metrin päässä maalista ja päätin siitä sitten vetää pallon varmasti maaliin. Toisin kävi, sillä pallo puolittain juuttui vesilammikkoon ja kun sen siitä irti sain, meni veto sitten kaksi metriä vasemmalta ohi maalin. Joskus myös saimme Kalinaisen kanssa valmentajalta toruja, kun olimme kesken pelin päättäneet ryhtyä juttutuokiolle ja unohtaa kokonaan pelaamisen.

B-junnuikään tultaessa olin aloittamassa kautta edelleen MuSassa, kun silloinen luokkakaverini Pekka (muistaakseni Kallionpää) Malminpään keskikoulussa sanoi, että olivat Porin Palloseurassa jutelleet ja halusivat minun siirtyvän seuraavaksi kaudeksi PoPS:n riveihin. Ajatus houkutteli ja käymieni keskustelujen jälkeen olin valmis siirtymään. Minulle luvattiin paikka avauksessa ja pääsin myös kokeilemaan hyökkääjänä, sillä se avausmaalin tekeminen sarjapeleissä houkutteli. Kausi lähtikin ihan mukavasti käyntiin ja taisimme jopa voittaakin jonkun pelin (tai sitten ei). Heinäkuussa lähdin kuukaudeksi asumaan Ruotsiin mummin luokse, niinkuin olin jo usean vuoden ajan tehnyt ja palatessani sain kuulla, että joukkue oli suljettu sarjasta luovutusten vuoksi.  Olin siis tilanteessa, missä minulla ei ollut seuraa missä pelata ja ylpeyteni (tai häveliäisyyteni) ei antanut periksi kysyä paluuta MuSaan. Rock'n'roll ja tytöt olivat myös silloin tärkeämpiä.

MuSaa en kuitenkaan hylännyt. Kävin edelleen peleissä ja seurasin tarkkaan, kun entisiä pelikavereitani nousi seuran edustusjoukkueeseen aina kauden 1976 Ykkösdivisioonajoukkueeseen asti. Olisinkohan minäkin yltänyt sinne asti, jos olisin jaksanut harjoitella ja olla hieman kunnianhimoisempi - tiedä häntä, sitä emme koskaan saa tietää. Nyt muistan nimeltä Peten lisäksi ainakin Vihtilän Harrin ja Kinnusen Heikin. En ihan tarkkaan muista pelasivatko mm. Peltoniemen Rauno, Vihavaisen Kari ja Inbergin Olli myös samassa joukkueessa. Luokkakavereistani ainakin Aaltosen Timo pelasi MuSassa.

Vaikka minut aika vahvasti yhdistetään Porissa FC Jazziin Radio Porin selostajana ja sen seuran toiminnassa ehdin aika monta vuotta eri rooleissa tiedottajana, europelien hoitajana ja jopa markkinoinnissakin hieman toimimaan, niin MuSalla on kuitenkin aina ollut sydämessäni oma paikkansa. MuSa on aina ollut sympaattinen kaupunginosaseura. Sen puuhamiesten ja -naisten talkootoiminta on ollut ihailtavaa. Musan Wembleyllä on aina ollut oma tunnelmansa.

80-luvulla löysin jalkapallon uudelleen pelaajana rokkareiden jalkapallon kautta ja olin järjestämässä muutaman suuren Rockfutistapahtumankin Heleniuksen Epen kanssa. Salon Timon kanssa ryhdyimme kuitenkin vetämään baaripuulakissa PalloNeekereiden joukkuetta ja olihan siinä joukkueessa melkoinen joukko Musan entisiä Ykkösen pelaajia. Yhdenkin kauden ensimmäisessä ottelussa avauksessa muistaakseni olivat Sairasen Seppo, Mäkipään Timo, Aaltosen Timo, Saineen Heikki, Furuholmin Esa ja Furuholmin Olli-Pekka nyt ainakin. Saattoi olla muutama muukin.

                                         Tässä kopissa on paljon nostalgiaa

Olen erittäin iloinen, että sain olla viime lauantaina mukana selostajan roolissa näkemässä, kun MuSa nousi kolmatta kertaa kotimaisen jalkapallon toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Ykköseen, sillä kyllä Porista ehdottomasti kuuluu olla joukkue vähintään Ykkösessä. Toki jopa liigassakin, mutta onko MuSa valmis siihen ja onko MuSan kaltaisella kaupunginosa-/talkooseuralla edellytyksiä siihen? Se onkin sitten jo eri juttu ja ehkä aiheena myös turha ottaa esille juuri nyt. Selostamossa oli myös oma nostalgiansa, sillä samasta kopista olen aikoinaan selostanut Isomäen jäähallissa lukuisia Ässien kiekkomatseja. Oli myös hieno nähdä vanhoja tuttuja Välimäen Olli etunenässä ja jopa sukulaisiakin. Kumma juttu muuten, kaikki näyttivät paljon vanhemmilta kuin muistin. Onkohan 16 vuodella Varsinais-Suomessa jotakin vaikutusta siihen? Ensi kesänä tulen aivan varmasti olemaan paikalla useammin - ehkä jopa selostamassa MuSan pelejä Elisa Viihde Sportille?

Mielenkiintoinen jalkapallokuukausi

Kotimainen jalkapallokausi päättyy lähimmän kuukauden sisällä, kun sekä Veikkausliigassa että Ykkösessä pelataan 27.10. kauden päätöskierrokset. Toki aivan siihen kausi ei vielä lopu, sillä tämän jälkeen jäljellä on vielä liigakarsinnat, joten lopullinen kauden päätös siirtyy marraskuun puolelle. Siitä ei sitten kauaa kulukaan, kun uusi kausi "lykätään käyntiin" Suomen cupin peleillä.

Lokakuun ratkaisukierroksilla pelataan vielä isoista asioista. Veikkausliigassa ainoastaan HJK:n mestaruus on selvä ja PS Kemin putoaminen sinettiä vailla, mutta siitä eteenpäin kaikki on vielä auki. Kuka vie hopeat ja kuka saa pronssia ja mikä joukkue joutuu karsimaan?

Rovaniemen Palloseura vienee hopeiset mitalit, sillä kun jaossa on 9 pistettä on sen ero seuraavina oleviin KuPS:aan, Honkaan ja Ilvekseen neljä pistettä. Tosin RoPS:lla on vielä edessään vierasottelut Tepsiä ja Vepsua vastaan ja jos sen esitys on samaa luokkaa kuin viimeksi SJK:a vastaan, voi se jopa tipahtaa mitaleilta. Mikään ei siis olekaan varmaa. Veikkaisin kuitenkin, että Rovaniemellä ryhdistäydytään loppukierroksilla sen verran, että se sen hopean sieltä nappaa.

Taistelu pronssista onkin sitten mielenkiintoinen. KuPS kohtaa vielä Ilveksen ja TPS:n kotonaan ja päättää kautensa IFK Mariehamnin vieraana. Hongalla puolestaan vierasottelut SJK:n ja Interin vieraana ja päätöskierroksella VPS kotona. Ilves vierailee ensin Kuopiossa, pelaa kotona Lahtea vastaan ja päättää kauden Rovaniemellä. 

Ennustajan lahjani ovat heikot, mutta veikkaisin, että Honka voittaa kaikki jäljellä olevat ottelunsa ja nousee pronssille, Ilves voittaa KuPS:n ja Lahden sekä pelaa tasan RoPS:n kanssa ja on neljäs. KuPS Ilves-tappion kautta, vaikka voittaakin TPS:n ja IFK:n, jää viidenneksi.

Peräpäässä SJK varmistaa paikkansa ilman karsintoja päätöskierroksen Inter-voitolla, vaikka häviääkin Hongalle ja HJK:lle. Niinikään IFK säilyy ilman karsintoja, kun se voittaa Lahden, pelaa tasan Kemissä ja päätöskierroksella häviää KuPS:lle. TPS:n ohjelma on niin kova, että se ei pisteille pääse, vaikka onkin kovassa syysvireessä. TPS karsii. Ja jos totta puhutaan, niin tästä kolmikosta TPS on se, jolla on parhaat edellytykset menestyä karsinnoissa. SJK:lle ja IFK:lle joutuminen karsintoihin olisi kuolinisku!

Ykkösen loppu on myös mielenkiintoinen. Sarjaa pitkään johtanut EIF on käytännössä menettänyt mahdollisuutensa karsintaan kolmen peräkkäisen tappion ja sunnuntaisen tasapelin jälkeen ja näin ollen nousu ja karsijan paikka on KPV:n ja HIFK:n juttu. KPV:lla on piste enemmän ja ratkaisevaan rooliin tässä taistossa nousee 20.10. pelattava HIFK - KPV. KPV tuskin häviää kotiotteluitaan Klubi04:ää ja Kotkaa vastaan ja HIFK puolestaan kaiken järjen mukaan voittaa Kotkan ja Kajaanin. Se kumpi tuon keskinäisen voittaa, onkin sitten vaikea veikattava.

Ja jotta jännitystä olisi myös sarjan peräpäässä, ovat putoamista vastaan taistelemassa Kajaani (21 pist.), JJK (20 pist.) ja Kajaani (19 pist.), Kaikki on siis auki eli kuka näistä kolmesta säilyy? Villi veikkaus on, että sekä Kajaani että Klubi04 eivät saa pistettäkään jäljellä olevista otteluistaan. Kajaanilla EIF (k), JJK (v) ja HIFK (k) sekä Klubi04:llä KPV (v), Haka (v) ja EIF (k). JJK puolestaan voittaessaan Kajaanin nousee kuiville.

Kukas sitten sieltä Kakkosesta nousee näiden kahden tilalle? Ykkösen karsinnoissa otteluparit ovat MyPa - TPV ja GBK - MuSa. Kaksi perinteistä liigassakin esiintynyttä joukkuetta vastakkain Kouvolassa (Anjalankoski) ja Tampereella. MyPa on tuloksellisesti näistä neljästä omassa lohkossaan heikoin keräten vain 40 pistettä kauden aikana, kun TPV keräsi 51. Se ei mitään kuitenkaan merkitse ja veikkaisin, että luvassa on tasainen taisto, missä itse henkilökohtaisesti kaatuisin MyPan puoleen. 

Toisessa otteluparissa ei ole mitään epäselvää, kumman voittoa ja nousua Ykköseen toivon. MuSassa olen jalkapallo-oppini aikoinaan D-, C- ja B-juniorina ammentanut. Tosin B-junnuissa en kauaa ehtinyt olemaan, kun kaverini "värväsivät" minut Porin Palloseuraan ja  näin jälkikäteen mainittuna, tein SUUREN VIRHEEN, sillä seuraavana kesänä kausi jäi luovutusten vuoksi kesken ja minun pelaajaurani loppui siihen. Ylpeys ei antanut periksi, että olisin palannut takaisin MuSaan, kun kerran olin sieltä pois lähtenyt. Ja kaiken lisäksi tytöt ja rock'n'roll kiinnosti enemmän. Mutta joo, MuSan nousua toivon. Talvella pääsin jo selostamaan pari MuSan Suomen cupin ottelua ja merkit olivat jo silloin hyvät. Vaikka viimeisesstä ottelussa tulikin tappio KäPalle, laskettakoon se jo varmistuneen karsintapaikan piikkiin.

Ja nuo Ykkösen karsintapelithän ovat nähtävissä Elisa Viihde Sportilla ja minulla on oli ja kunnia selostaa tuo MuSan kotiottelu Musan Wembleyltä 13.10 klo 15.00

2000 urheiluselostusta tehtynä

Eilen tuli täyteen selostajan urallani merkittävä merkkipaalu, kun vuorossa oli televisioon tai radioon tehty urheiluselostukseni numero 2 000. Muutama kuukausi yli 30 vuotta siihen meni ja olisihan tuo tullut täyteen aikaisemminkin, ellen olisi vuosituhannen vaihteessa ollut muutaman vuoden tekemättä selostuksia.

Todennäköisesti lukema olisi jäänyt reilusti alle tuhannen selostuksen, ellen olisi vuonna 2002 muuttanut Paraisille ja sitä kautta ajautunut takaisin sähköisen median pariin. Siitä saan kiittää Auran Aaltojen silloista ohjelmapäällikkö Harri Moisiota ja myyntipäällikkö Kari Pohjosta, jotka uskoivat vakuutteluni siitä, kun kysyttäessä sanoin olevani helvetin hyvä selostaja!

Olen pikkupojasta lähtien haaveillut urheiluselostajan ammatista ja haaveeni konkretisoitui vapunpäivänä 1988. Silloin selostin ensimmäisen otteluni Radio Poriin Lahden suurhallissa pelatusta ottelusta Kuusysi – PPT, joka päättyi kotijoukkueen selvään 4 – 1 –voittoon. Sen kesän selostin PPT:n pelit vielä puoliksi Jaritapani Koskisen kanssa, mutta jo seuraavana kesänä tilanne muuttui ja JT:lle jäi ainoastaan Ässien kiekkopelit, joiden pariin sitten syksyllä 1989 myös siirryin.

                   Helsingin jäähallissa joskus 90-luvun alussa

                                        

Mitään varsinaista esikuvaa minulla ei ole koskaan ollut ja toisaalta aloitin urani selostajana, jolloin vaihtoehtoja ei paljon ollut. Aulis Virtasta ja Hannu-Pekka Hännistä en kuitenkaan voi tässä yhteydessä ohittaa. Heistä pidin, mutta heitä en ole yrittänyt matkia tai heiltä omaksua jotakin. Päätin vaan heti alusta lähtien olla oma itseni.

Kaikenlaista on näiden vuosien varrella tapahtunut. Olosuhteet ovat välillä olleet aika erikoisia, yhteydet eivät ole pelanneet ja muutama oma mokakin on selostuksissa tullut tehtyä. Mutta toisaalta, niinkuin sanotaan, tekevälle sattuu. Olen myös päässyt selostamaan maamme rajojen ulkopuolelle FC Jazzin ja TPS:n pelejä.

                    Kööpenhaminan Parkenilla 1994

Radion Porin aikana tuli tehtyä myös pari ulkomaan reissua ilman selostuksia eli PPT:n kanssa tuli käytyä etelässä kaksi kertaa. Los Pacosin leirillä tein oikein hommiakin eli pelaajahaastatteluja seuraavaa kautta varten ja Bahia Felizissä olin mukana ”kauden jälkeisellä virkistäytymisreissulla.” Ässien kanssa puolestaan kävin Mont Blanc –turnauksessa Ranskassa majapaikkanamme Megeve. Muutaman raportin sieltä lähetin Poriin.

Suurimpia muistoja uralta ovat FC Jazzin mestaruudet vuosiltä 1993 ja 1996, joista jälkimmäisessä toimin myös Jazzin joukkueenjohtajana, joten minulla on myös virallisesti jalkapallon Suomen mestaruus. Myös jääkiekon kevään 2010 play offsit, finaalit ja TPS:n mestaruus on hieno muisto. Toki myös IFK Mariehamnin jalkapallomestaruus kaudelta 2016 on yksi hienoimmista selostuskokemuksista. Veikkausliigaan siis menevät suurimmat muistot, mutta sehän on vaan pelkästään hienoa.

Matkan varrelle mahtuu paljon hyviä otteluita, mutta myös sellaisia pelejä, missä selostajana sai tehdä kaikkensa, että edes jollakin tapaa sai tunnelmia välitettyä. Kaikki ottelut kun eivät vaan yksinkertaisesti ole hyviä. Tähän minulla on ollut tapana lainata entisen Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja Roy Hodgsonin sanoja erään kotimaisen jalkapallokauden avaustilaisuudessa: ”Olen nähnyt tuhansia jalkapallo-otteluita ja suurin osa niistä on ollut huonoja pelejä!” Tämä on niin taivaan tosi, mutta kun hyvän pelin ääreen pääset, niin tunne on taivaallinen.

                         Gentissä 2010 Cercle Brügge - TPS -pelissä

Minulta on usein kysytty, mikä on paras peli, jonka olet koskaan selostanut. Täytyy myöntää, että meikäläisellä on aina ollut niin huono muisti, että suurin piirtein selostusta seuraavana päivänä edellisen pelin tapahtumat ovat poistuneet muististani. Yksi peli on kuitenkin jäänyt mieleen ja se on Saksan ja Puolan välinen EM-karsintaottelu 4. syyskuuta 2015. Ottelu oli ensimmäiset puoli tuntia varsinaista saksalaisten näytöstä ja se menikin nopeasti 2 – 0 –johtoon, mutta sitten Puola heräsi ja kavensi. Sen jälkeen kentällä nähtiinkin varsinaista jalkapallonäytöstä parhaimmillaan, kunnes Saksa sitten lopulta vajaa 10 minuuttia ennen loppua ratkaisi ottelun. Loistava jalkapallopeli ja juuri tällaiset pelit kruunaavat selostamisen ja antavat lisää intoa seuraaviin selostuksiin.

Toki myös FC Jazzin ”riemukulku” mestaruuteen kaudella 1993 on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Silloin kentillä esiintyi ehdottomasti kaikkien aikojen paras kotimainen seurajoukkue. Siis kyllä, EHDOTTOMASTI PARAS! Lähellä on joskus oltu, mutta sitä samaa, mitä Jarmo Alatensiö, Luiz Antonio, Piracaia, Rodrigo ja kumppanit sillä kaudella esittivät ei ole mikään kotimainen joukkue sen jälkeen yltänyt. Ei edes HJK selviytyessään Mestareiden liigaan.

Silloin kun minä urani aloitin, ei Suomessa montaa selostajaa ollut. Paikallisradiot loivat Ylen selostajien lisäksi uuden joukon jääkiekkoselostajia ja jalkapallossa olin monta kesää se yksinäinen susi, muiden radioiden lopetettua jalkapalloselostukset kannattamattomina. Meikäläisellä intohimo lajia kohtaan oli kuitenkin sen verran kova, että hankin itse lähetyksille sponsorit, koska sekä Radio Porissa että Auran Aalloilla myynnistä ei sellaisia henkilöitä löytynyt, jotka olisivat halunneet jalkapalloa myydä (lue: osanneet myydä).

Nykyisin tilanne on aivan erilainen ja suoraan sanottuna paljon huonompi. Selostuspalkkiot ovat huonontuneet, on hyviä selostajia, on kohtalaisia selostajia ja on todella iso joukko melko huonoja ja todella huonoja selostajia. Valitettavasti vaan joissakin yhteyksissä kiinnitetään enemmän huomiota rahaan kuin laatuun. Eräs alalla pitkään vaikuttanut henkilö onkin todennut, että ”on se ihme, että tehtävät lajit vaan lisääntyy, mutta ala kurjistuu silti koko ajan ja laatu lentää ovesta pihalle.” Voiko tuota paremmin sanoa. Ikävää myös on se, että ennen selostamalla pystyi elämään, mutta nyt pelkkä selostaminen ei leipää pöytään tuo – tai no, muutamalle tuo.

Maarianhaminan "kebabkioskissa" kohti IFK Mariehamnin mestaruutta 2016

Myös legendaarisen Jouko Färdin lausahdus ”vanhemmat toimittajat ja selostajat potkitaan pois, vaikka he ovat vieläkin moninkerroin parempia työssään, kuin nämä nuoremman polven huutajaselostajat” pitää valitettavasti paikkansa. Sen olen ikävä kyllä itsekin joutunut huomaamaan. 2000 tuntuu olevan luku, joka pikemminkin karkottaa, kuin kutsuu luokseen.

En ole katkera lainkaan, sillä olen saanut tehdä hyvän ja pitkän uran rakastamani työn parissa, mutta harmillista on, että kalenterissani on jatkossa luvassa huomattavasti vähemmän selostuksia kuin aikaisemmin, enkä voi sanoa, ettenkö olisi itseäni vähän eri puolelle tarjonnut. Ja lasken, että kuulun edelleen tuohon joukkoon hyvät selostajat, mutta kun kokemus ja ammattitaito ei enää ole välttämätön palkkaamisen kriteeri, niin tässä sitä sitten ollaan.

Paraisten Urheilu- ja Nuorisotalolla käsipalloa selostamassa syksyllä 2017

Asiaa alkavasta Veikkausliigakaudesta

Tapanani on vuosittain ollut kirjoittaa blogiini tekstiä alkavasta Veikkausliigakaudesta. Tänä vuonna kirjoitin juttuni EOM-lehden sivuille, joten käyp lukemassa ajatuksiani alkavasta Veikkausliigakaudesta Tämän linkin takaa

Ja hei, tilaa vaikka samalla EOM-lehti itsellesi koko vuodeksi täältä

Nivån på finländska handbollsdomare är god

(Ursprungligen publicerad i Pargas Kungörelser 1.3.2018)

Redan i femton års tid har Pargas representerats på de internationella handbollsparketterna då tidigare Piffen-målvakten Jan-Erik ”Jeije” Leandersson fungerat som internationell elitdomare tillsammans med Mikael Lindroos från Lojo. Pargas är med andra ord inte enbart ledande då det kommer till fotbollsdomare, det finns också ett gediget kunnande på handbollsfronten.

– Visst är det rätt speciellt att det finns tre internationella toppdomare som kommer från en så pass liten ort, funderar Leandersson.

Leanderssons karriär inom handbollen är bekant för många Pargasbor. Han gick igenom alla åldersklasser från 7-åring upp till representationslaget, där en skada tvingade honom att avsluta den aktiva spelarkarriären.

– Efter det gick jag egentligen fem år utan att göra nåt innan jag 1996 hakade på en domarutbildning och på den vägen är jag, säger han.

Från första början var det meningen att döma juniormatcher i Pargas, men 2001 blev han kallad till elitdomarkursen och där blev han bekant med sin blivande parhäst Mikael Lindroos. Men om han en gång blev kallad till kursen, vems förtjänst var det?

– Det kan jag inte med säkerhet svara på, men jag misstänker att min förebild Stig ”Jompa” Eriksson hade ett finger med i spelet.

                                                              Foto: Mikael Heinrichs

Leandersson har ingen klar minnesbild från sin första ligamatch, men minns att det var i Sjundeå och att han dömde matchen tillsammans med en mera rutinerad domare. Efter att han dömt inhemsk topphandboll i ett par års tid blev det aktuellt med internationell domarutbildning. Efter avklarat regelprov och testmatch var paret Leandersson–Lindroos redo för de internationella parketterna.

I den inhemska handbollen har man slopat åldersgränserna för domare, men internationellt är den övre åldersgränsen 50 år, vilket betyder att den nu 48-åriga Leandersson har ett par år kvar på den fronten.

– Under min tid som domare har handbollen utvecklats alldeles enormt. Spelet är mycket snabbare och det blir flera mål nu än förr. Handboll är ett svårt spel, intygar Leandersson.

Precis som i de flesta bollsporter finns det många regler, en del verkligt invecklade, som man till all lycka sällan behöver tillämpa.

– Visst märkte jag då jag gick kursen att jag i själva verket inte hade så bra koll på regelverket. Det skulle egentligen vara en riktigt god idé att ordna någon form av grundkurs också för spelarna, särskilt då det kommer nya tolkningar av reglerna inför varje säsong, säger Leandersson.

Tränarna har erbjudits denna möjlighet, men deltagandet har inte varit särskilt högt. Undra på att det tidvis förs rätt heta ”diskussioner” mellan tränare och domare under matcherna (red.anm.).

Sin första internationella match dömde Leandersson i Sverige. Det handlade om en match i damernas Challenge Cup där Skuru IK var hemmalag.

– Nivåskillnaden i den matchen var enorm. Jag tror att det sammanlagda resultatet i den tvådelade matchen slutade någonting i stil med 80 måls skillnad i svenskornas favör. Då funderade jag nog att kan det faktiskt vara på det här viset?

Nuförtiden dömer duon Leandersson–Lindroos i huvudsak matcher i Champions League, men ibland blir det också större mästerskap som dam-EM i Makedonien och junior-VM och -EM. I januari dömde duon en VM-kvalmatch mellan Schweiz och Bosnien-Hercegovina.

Mycket har ändrat också kring de internationella matcherna. I dag görs matchresorna snabbt och effektivt. Domarna får veta om sina kommande uppdrag ett par veckor på förhand. Efter det skickar EHF-förbundet biljetter och domarna är på plats dagen innan match. Följande morgon hålls det tekniska mötet där man går igenom allt som har med den kommande matchen att göra och på kvällen är det matchdags. Följande dag flyger man hem igen.

– Tidigare kunde det ordnas banketter efter matcherna, men i dag åker lagen hem till och med redan samma kväll. Allt har blivit mycket mer professionellt, säger Leandersson.

Då snacket går in på den inhemska domarnivån är Leandersson nöjd med läget.

– Tidigare fanns det inte så många domare och nivån gick inte att jämföra med nuläget. För tillfället finns det till och med en viss konkurrens mellan domarna, vilket enbart är en positiv sak, tycker Leandersson.

Om att saker och ting har gått framåt skvallrar också det faktum att man denna säsong för första gången ordnat två domarträffar istället för en som tidigare varit normen. Finland håller också på att få ett nytt internationellt domarpar då Sami Kinnari som tagit en paus på fem år återvänder och tillsammans med Johan Skogberg kandiderar om en plats bland de internationella rättsskiparna. För tillfället är Finlands andra internationella par Christopher Metsämäki – Miro Korja.

Med tanke på de kommande slutspelsserierna har Leandersson en klar åsikt.

– Det skulle vara bra för alla parter om varje matchpar hade sitt eget domarpar från första till sista matchen. Det skulle göra saker och ting klarare och tydligare på många vis, säger han.

Hos Leanderssons ser domaruppgiften dessutom ut att gå i arv, då sonen Samuel som spelar i Piffens ligalag för tillfället också visat ett intresse för domaryrket. Kanske han i något skede dömer ligahandboll tillsammans med sin pappa?

Kotimainen käsipalloerotuomaritaso on tällä hetkellä hyvä

(Julkaistu alunperin Paraisten Kuulutuksissa 1.3.2018)

Jo viidentoista vuoden ajan kansainvälisillä käsipallokentillä on nähty paraislaisväriä  entisen Piffen-maalivahti Jan-Erik ”Jeije” Leanderssonin yhdessä lohjalaisparinsa Mikael Lindroosin tuomitsemana. Parainen ei siis ole pelkästään suomalaisen jalkapallon erotuomaritoiminnan ykköspaikka, vaan tuota taitoa löytyy siis myös käsipallon parista.

-Onhan se aika erikoista, että näin pieneltä paikkakunnalta löytyy kolme kansainvälisen tason erotuomaria, pohtii Leandersson.

Leanderssonin ura käsipallossa noudattaa paraislaiselle hyvin tuttua kaavaa. Ensin 7-vuotiaasta alkaen kaikki ikäryhmät läpi aina edustusjoukkueeseen saakka, missä valitettava loukkaantuminen sitten päätti pelaajauran.

-5-vuotta sen jälkeen olin tekemättä mitään, kunnes vuonna 1996 tuli mahdollisuus erotuomarikoulutukseen ja sillä tiellä nyt ollaan, jatkaa Leandersson.

Alunperin tavoitteena oli viheltää lähinnä junioripelejä Paraisilla, mutta vuonna 2001 tuli kutsu valioerotuomarikurssille ja siellä hän tapasi myös tulevan parinsa Mikael Lindroosin. Mutta jos kerran kutsu tuli, niin kenen ansiota tämä sitten oli?

-Tuohon en osaa kyllä vastata, mutta epäilen, että esikuvallani Stig ”Jomppa” Erikssonilla oli tässä sormensa pelissä, miettii Leandersson.

                                                  Kuva: Mikael Heinrichs

Ensimmäisestä liigaottelustaan Leanderssonilla ei muistikuvaa ole. Sen verran kuitenkin on, että peli pelattiin Siuntiossa ja parina oli tuolloin vielä kokeneempi tuomari, eikä tuleva parivaljakko Lindroos. Parin vuoden liigaotteluiden viheltämisen jälkeen vuonna 2003 kävikin jo kutsu kansainväliseen tuomarikoulutukseen. Sääntötestien ja kahden koeottelun jälkeen pari oli valmis myös kansainvälisille kentille.

Kotimaisesta viheltämisestä ikärajat ovat jo poistuneet, mutta kansainvälisillä kentillä ikäraja on 50-vuotta, joten nyt 48-vuotiaalla Leanderssonilla on tämän kauden jälkeen vihellyksiä jäljellä vielä kaksi kautta.

-Tänä aikana laji on muuttunut todella paljon. Se on nopeutunut ja nykyisin syntyy enemmän maaleja kuin ennen. Käsipallo on vaikea peli, jatkaa Leandersson.

Palloilulajin tavoin käsipallossa on paljon sääntöjä ja paljon myös todella vaikeita sääntöjä, joita onneksi ei joudu kovinkaan usein käyttämään.

-Kyllä sen kurssille mennessäni huomasin, että itse asiassa en tiennyt sääntöjä kovinkaan paljon. Olisikin itse asiassa todella hyvä, jos pelaajillekin pidettäisiin jonkinasteinen peruskoulutus. Uusia sääntötulkintoja kun tulee aina uuden kauden alkaessa, toteaa Leandersson.

Itse asiassa valmentajille on tarjottu tätä mahdollisuutta, mutta kiinnostus on ollut minimaalista. Ilmankos otteluissa välillä sitten on näitä valmentajien ja tuomarien välisiä ”keskusteluja” (Toim. huom.).

Ensimmäisen kansainvälisen ottelunsa Leandersson vihelsi Ruotsissa. Kyseessä oli Skuru IK:n naisten kaksiosainen Challenge-cupin ottelu.

-Tasoero ottelussa oli älyttömän suuri. Olisikohan kahden ottelun maaliero ollut ruotsalaisille jotain 80 maalia? Silloin kyllä kävi mielessä, että voiko tämä olla tällaista, naurahtaa Leandersson.

Nykyisin parivaljakko Leandersson - Lindroos viheltää pääasiassa Mestareiden liigan otteluita, mutta matkan varrella vihellyksistä löytyy myös naisten EM-kisat Makedoniassa sekä junioreiden MM- ja EM-kisoja. Viimeksi pari oli tammikuussa viheltämässä MM-karsintaottelun Sveitsi – Bosnia Herzegovina.

Kansainvälisissä peleissäkin muutokset ovat suuria. Nykyisellään matka tehdään nopeasti. Erotuomarit saavat tiedon vihellyksestä reilut kaksi viikkoa ennen ottelua. Sen jälkeen EHF lähettää matkaliput ja pelipaikalla ollaan ottelua edeltävänä päivänä. Seuraavana aamuna on tekninen kokous, missä käydään läpi kaikki otteluun liittyvät asiat ja illalla on peli. Seuraavana päivänä on taas paluulento kotimaahan.

-Aikaisemmin pelien jälkeen saattoi olla banketteja, mutta nykyisin joukkueet lähtevät pois jopa heti pelin jälkeen. Homma on mennyt kaikin puolin ammattimaiseksi, kertoo Leandersson.

Kotimaisesta erotuomaritasosta puhuttaessa Leandersson on tyytyväinen sen nykytasoon.

-Ennen tuomareita oli aika vähän ja silloin taso ei ollut nykyisen kaltainen. Nyt on tuomareidenkin välillä jopa hieman kilpailua, mikä on mielestäni hyvä asia, sanoo Leandersson.

Eteenpäin menosta kertoo myös se, että tällä kaudella ensimmäistä kertaa on ollut kaksi erotuomaritapaamista entisen yhden sijaan. Suomi on myös saamassa uuden parin kansainvälisiin otteluihin, kun Sami Kinnari palaa 5-vuoden tauon jälkeen ja on ehdolla parinsa Johan Skogbergin kanssa. Tällä hetkellähän Suomen toinen tuomaripari on Christopher Metsämäki – Miro Korja.

Kevään play offsien tuomarijärjestelyistä hänellä on selvä kanta.

-Olisi kaikella tapaa hyvä, että jokaisella otteluparilla olisi oma tuomarikaksikkonsa läpi koko sarjan. Se selkeyttäisi asioita monella tapaa, huomauttaa Leandersson.

Myös Leanderssonin perheen tuomaritoiminta on saamassa jatkoa, kun Pargas IF:n liigajoukkueessa pelaava poika Samuelia nähdään myös pillin varressa. Ehkä myös joku päivä parina isänsä kanssa liigaottelussa?

Mukavia vetokohteita Gutsilla viikonloppuun

Helmikuu on mukava taputella pakettiin tiukkojen futismatsien ja sitäkin tiukempien vetojen parissa!

Kuukauden viimeiseen viikonloppuun mahtuu aimo annos Valioliigaa, jonka kohokohtana toimii sunnuntainen Manchester Unitedin ja Chelsean kohtaaminen Old Traffordilla.

Koko viikonlopun kruununa nähdään kuitenkin Englannin liigacupin finaali Arsenalin ja Manchester Cityn välillä – ja tähän matsiin löydät meiltä kasan loistavia erikoiskohteita! Tarjolla on esimerkiksi:

•	Yli 3.5 maalia, yli 10.5 kulmapotkua ja yli 3.5 keltaista korttia ottelun aikana (90 min).
•	Pierre-Emerick Aubameyang, Raheem Sterling, Kevin De Bruyne ja Mesut Özil tekevät kukin maalin ottelun aikana (90 min).
•	Kevin De Bruyne toimii syöttäjänä, Mesut Özil toimii syöttäjänä, yli 3.5 maalia ja yli 11.5 kulmapotkua ottelun aikana (90 min).

Viikonlopun kaikki erikoiskohteet löydät Tästä linkistä! 

Ja muita kohteita löydät tästä.

Mattias Gestranius: Min största dröm är att döma ett Pargasderby i sommar

(Ursprungligen publicerad i Pargas Kungörelser 28.12.2017)

Åbo blev igen den finländska fotbollens huvudstad i oktober, då TPS avancerade tillbaka till fotbollsligan, men Pargas har som sagt redan länge varit domarverksamhetens huvudstad.

– Visst är det en rätt stor grej att det kommer två domare som dömer på den här nivån från en så här liten ort, säger Gestranius med en lindrig – men välförtjänt – stolthet i rösten.

Enligt det europeiska fotbollsförbundet UEFA:s statistik har Gestranius nu dömt 43 internationella matcher, varav 21 i Europa League. Den senaste av dessa kom för en dryg månad sedan i Aten där AEK och Rijeka möttes. Matchlistan hade sannolikt varit längre om Gestranius inte tvingats till en lång paus i och med överträning. Pausen ledde bland annat till att han missade ett par VM-kvalmatcher.

Gestranius har under flera års tid varit landets främsta fotbollsdomare. Nästa år dömer sammanlagt fem manliga och tre kvinnliga domare från Finland internationella matcher.

– Fifa bestämmer på landsnivå hur många internationella domare varje land kan ha, och för Finlands del är siffran fem. Dessutom delas domarna in i fyra kategorier: elit samt 1-3. Jag är den enda finländska domaren i kategori 1, säger Gestranius.

Förutom Gestranius har Antti Munukka, Jari Järvinen, Ville Nevalainen och som ny inför nästa säsong också Petri Viljanen beviljats Fifa-status av de finländska herrarna. Damdomarna är Lina Lehtovaara, Ifeoma Kulmala samt som ny Hanna Kapiainen. Förutom huvuddomarna finns åtta assisterande herrdomare och fyra assisterande damdomare med på Fifas lista.

I år har Gestranius kunnat fokusera blott och endast på domararbetet, eftersom bollförbundet förra våren anställde honom och Antti Munukka som domarutvecklare.

– Min arbetsvecka på bollförbundet består av 25 timmar varav 7 timmar per vecka är avsatta för träning, resten är kontorsjobb. Nu då säsongen spelmässigt är över, gör jag också en del annat jobb vid sidan om. Tävlingssäsongen inleds igen i januari med Finska cupen och förhoppningsvis blir det Europa League igen i februari-mars, fortsätter han.

En vanlig matchresa i Europa League går redan på rutin. Informationen om matchen kommer ungefär två veckor innan och på måndag innan matchveckan kommer flygbiljetterna. Resan till matchorten inleds på onsdag (Europa League-matcherna spelas torsdagar) med morgonflyget till Stockholm, där gruppen samlas. Förutom Gestranius hör extradomarna (på kortsidan) Antti Munukka och Dennis Antamo, assisterande domarna Mikko Alakare och Jan-Peter Aravirta samt fjärdedomaren Jukka Honkanen alltid till teamet.

Då sextetten anlänt till spelplatsen träffar de den lokala kontaktpersonen och genomför ett träningspass på kvällen på matcharenan. Dessutom kalibreras domarnas mikrofonsystem. Efter det följer middag och följande morgon matchgenomgången med matchdelegaten, lagens representanter samt övriga ur arrangörsstaben.

– Nuförtiden deltar inte huvuddomaren längre i de här mötena, utan det är fjärdedomaren som har den uppgiften. Efter det inleds förberedelserna för kvällens match som förhoppningsvis alltid är den tidigare och inte den som har avspark klockan 22.05, säger Gestranius.

Som erfaren domare kan Gestranius blockera ut det som händer på stadion och enbart fokusera på matchen, trots att man står framför 52 000 skränande åskådare.

– Några gånger har det varit rätt tufft. Till exempel för några år sedan i Warszawa, då hemmalagets supportrar som är kända som tuffingar höll låda, brände bengaler och så vidare. Också den “gula väggen” i Dortmund är ett kapitel för sig, trots att jag inte under själva matchen noterade den alls. Då jag senare såg matchen på dvd kunde jag konstatera att var hade jag riktigt varit, skrattar han.

Riktigt alla gånger har det inte gått som på Strömsö. År 2010 i Frankrike var han för ung och oerfaren i en stor match – och det gick inte så bra.

– Det berodde på mig, inte på matchen, säger Gestranius.

Han fyller 40 nästa sommar och i och med att åldersgränserna för domare slopats finns det gott om aktiva år kvar. Likaså önskedrömmar:

– För det första skulle det vara fint att få döma i Champions League, och inte skulle det vara helt otänkbart med ett EM- eller VM-slutspel heller. Förutsatt att man hålls i skick. Lyckligtvis har Jari Uotila från Salo samarbetat med mig kring nervbanemassage, säger Gestranius.

Då det trots allt handlar om en Pargasdomare, kan man inte heller förbise den lokala fotbollen.

– Det är fint då vi i sommar får se äkta lokalderbyn i Pargas. Det kommer säkert att vara gott om folk på Pajbacka och en fin stämning. Min största dröm just nu är att få döma åtminstone den ena av sommarens derbymatcher, avslutar Gestranius.

Mattias Gestranius: Suurin haaveeni on viheltää ensi kesänä Paraisten derby

(Artikkeli on alunperin julkaistu Paraisten Kuulutuksissa 28.12.2017)

Turku palasi suomalaisen jalkapallon pääkaupungiksi lokakuussa, kun TPS nousi takaisin Veikkausliigaan, mutta Parainen on ollut jo pitkään suomalaisen erotuomaritoiminnan pääkaupunki, koska kaupungista löytyy kaksi kansainvälisiä otteluita viheltävää Fifa-erotuomaria eli Mattias Gestranius ja Lina Lehtovaara.

-Onhan se aika iso juttu, että tämän kokoiselta paikkakunnalta tulee kaksi tämän tason erotuomaria, kommentoi Gestranius lievällä – ja aiheellisella – ylpeydellä.

Euroopan jalkapalloliitto Uefan tilastojen mukaan Gestraniuksella on nyt takanaan 43 kansainvälistä ottelua, joista Eurooppaliigan otteluiden osuus on 21. Viimeisin näistä oli reilu kuukausi sitten Ateenassa AEK:n ja Rijekan ottelu. Otteluja olisi todennäköisesti enemmänkin, ellei hän olisi joutunut pitämään pitkää taukoa ylikunnon vuoksi. Muun muassa pari MM-karsintaottelua jäi tästä syystä väliin.

Gestranius on usean vuoden ajan ollut Suomen ykköstuomari. Kaiken kaikkiaan suomalaisia miestuomareita Euroopan kentillä viheltää ensi kaudella viisi ja naistuomareita kolme.

-Fifa määrittelee maittain, montako kansainvälistä tuomaria jokaisella maalla voi olla ja Suomella meitä on viisi. Lisäksi tuomarit kategorioidaan eliitti-, ykkös- kakkos- ja kolmostasolle. Minä olen tällä hetkellä ainoana suomalaisena ykköstasolla, kertoo Gestranius.

Gestraniuksen lisäksi suomalaisia Fifa-tuomareita ovat Antti Munukka, Jari Järvinen, Ville Nevalainen ja uutena ensi kaudelle Petri Viljanen. Naistuomareita puolestaan ovat Lina Lehtovaara, Ifeoma Kulmala ja uutena ensi kaudella Hanna Kapiainen. Lisäksi Fifan listalla on 8 avustavaa miestuomaria ja neljä avustavaa naistuomaria.

Gestranius on tämän vuoden ajan saanut keskittyä pelkästään erotuomarointiin, sillä Palloliitto palkkasi viime keväänä hänet ja Antti Munukan erotuomarikehittäjiksi.

-Työviikkoni Palloliitossa on 25-tuntinen, josta 7 tuntia on harjoittelua ja loput toimistotyötä. Nyt kun kausi on pelillisesti ohi, teen siinä sivussa myös hieman muita töitä. Kausi alkaa jälleen tammikuussa Suomen cupin peleillä ja toivottavasti helmi-maaliskuussa luvassa on taas Eurooppaliigaa, jatkaa Gestranius.

Normaali Eurooppaliigan ottelumatka sujuu jo rutiinilla. Tieto pelistä tulee reilut 2 viikkoa ennen peliä ja peliä edeltävän viikon maanantaina puolestaan lentoliput. Lähtö pelipaikalle tapahtuu keskiviikkona (Eurooppaliigan ottelut pelataan torstaisin) aamukoneella Tukholmaan, missä tavataan muu matkalle lähtevä ryhmä, johon Gestraniuksen lisäksi kuuluvat aina Antti Munukka ja Dennis Antamo päätytuomareina, Mikko Alakare ja Jan-Peter Aravirta avustavina tuomareina sekä neljäntenä tuomarina Jukka Honkanen.

Pelipaikalle saavuttaessa ryhmä tapaa ensin paikallisen yhdyshenkilön ja illalla vedetään harjoitukset peliareenalla ja kalibroidaan tuomareiden yhteydenpitovälineet. Sen jälkeen on vielä illallinen ja aamulla ottelukokous otteludelegaatin, joukkueiden edustajien ja muiden järjestävien tahon edustajien kanssa.

-Tähän kokoukseen ei enää nykyisin erotuomari mene, vaan sinne menee neljäs erotuomari. Sen jälkeen aletaankin valmistautumaan illan otteluun, joka on toivottavasti aina se aikaisempi peli eikä kello 22.05 alkava, sanoo Gestranius.

Kokeneena erotuomarina Gestranius pystyy sulkemaan ottelun aikana korvansa stadionin tapahtumilta ja keskittyy vain ja ainoastaan otteluun, vaikka paikalla olisi sitten 52 000 mekkaloivaa katsojaa.

-Muutaman kerran on ollut aika kovia paikkoja, Muun muassa muutama vuosi sitten Varsovassa, kun kotijoukkueen tunnetusti kovat kannattajat pitivät meteliä, polttivat soihtuja ja niin edelleen. Myös Dortmundin ”keltainen seinä” on oma lukunsa, tosin en siihen pelin aikana kiinnittänyt minkäänlaista huomioita, mutta nähtyäni dvd:ltä sen pelin jälkeen, oli pakko todeta, että missä minä oikein olenkaan ollut, naurahtaa Gestranius.

Ihan aina kaikki ei ole mennyt niin kuin Strömsössä, sillä 2010 Ranskassa omien sanojensa mukaan hän oli liian nuorena poikana isossa pelissä ja se ei hyvin mennyt.

-Se johtui minusta, ei pelistä, huomauttaa Gestranius.

Gestranius täyttää ensi kesänä 40 vuotta, joten vuosia erotuomarina on vielä jäljellä ikärajojen poistuttua paljon. Ja haaveitakin toki on:

-Mestareiden liigan ottelu nyt tietysti ensimmäisenä, eikä jotkut EM- tai MM-kisatkaan mikään mahdottomuus olisi. Kunhan vaan paikat pysyvät kunnossa. Onneksi Jari Uotila Salosta on tehnyt kanssani hyvää yhteistyötä hermoratahieronnassa, kiittelee Gestranius.

Ja kun kyseessä on paraislainen erotuomari, ei voida ohittaa tietenkään paraislaista jalkapalloa.

-Paraisilla on tällä hetkellä hieno tilanne, kun kesällä nähdään kunnon paikalliskamppailuja. Pajbackassa tulee varmasti olemaan paljon väkeä ja hieno tunnelma. Suurin haaveeni tällä hetkellä onkin viheltää ainakin toinen ensi kesän derbyistä, päättää Gestranius.