20 vuotta mestaruudesta

Mitä!?!? Joko siitä on kaksikymmentä vuotta! Jos valehtelisin, sanoisin, että muistan sen päivän kuin eilisen päivän. Tästä on siis pääteltävä, että muistan eilisenkin päivän todella huonosti. Mutta joo, ainakin se päivä loppui hienosti.

Vuoden 1996 ratkaiseva sarjakierros lähti liikkeelle kutkuttavasta tilanteesta. Voitolla voittaisimme Suomen mestaruuden ja juhlat olisivat valmiina alkamaan. Sen verran kuitenkin uskoin/uskoimme tulevaan mestaruuteen, että Sokos Hotel Vaakunan kanssa ottelun jälkeiset juhlat ja sauna oli varattuna jo etukäteen. Ja taisi olla, että ainoastaan kerran keskusteluissa Vaakunan taholta todettiin, että jos nyt hopealle jäätte, niin Moritz ja sauna ovat joka tapauksessa käytettävissä.

Silloin kun suostuin/aloin sen kauden joukkueenjohtajan työni, olin mielessäni päättänyt, että kausi tulee päättymään mestaruuteen, mutta jossakin vaiheessa uskoani koeteltiin melkoisesti. Juhannuksen tienoilla ajattelin jo, että enkö minä sittenkään saa työstäni tällä kaudella palkaksi mestaruutta! Onneksi suunta muuttui ja mestaruusjuna lähti puksuttamaan Airistolle suuntautuneen minileirin jälkeen. Leirin aikana kaatui ystävyysottelussa nykyisen kotikaupunkini PIF maalein 2-1. Kohtalokas reissu muuten tuo minun parin kuukauden työkeikka Airistolla. Matkaan tarttui vaimo ja muutamaa vuotta myöhemmin myös muutto Paraisille, missä olen nyt asunut jo 14 vuotta.

Koska tuo lokakuisen sunnuntain ottelu oli siis tärkeä, suuntasi bussimme jo lauantaina kohti Kokkolaa, missä majoituimme paikallisessa Vaakunassa. Meikäläisen kämppiksenä tietysti ”joukkueen äiti” eli aina yhtä hyvä, luotettava ja loistava huoltaja Jorma ’Mami’ Murto. Ja jos nyt totta puhutaan, niin Mamin ja minun valmistautuminen seuraavan päivän peliin oli hieman erilainen kuin joukkueen, mutta tarkemmin sitä en kerro, mutta onneksi ”meillä oli omat eväät mukana”, vaikka Vaakunankin illallinen ihan hyvä olikin.

Kauan odotettu sunnuntai starttasi tukevalla aamupalalla ja tämän jälkeen, jos nyt oikein muistan, kevyet aamutreenit Kokkolassa ja sitten edessä olikin matka Pietarsaareen tutun Jaron vieraaksi. Jaro oli lähtenyt loppusarjaan ykköspaikalta, mutta oli hyytynyt ja me puolestamme olimme hiipineet pikku hiljaa kohti ykköstilaa.

Itse pelistä, jonka selostin Radio Porille, en paljonkaan muista, ainoastaan kentän surkea kunto ja Luiz Antonion maaliin johtanut kääntölaukaus ovat piirtyneet lähtemättöminä mieleeni. Olin myös ennen peliä tehnyt päätöksen, josta aivan jälkikäteen kaikki eivät Radio Porissa pitäneet, että jos mestaruus on tullakseen, en selosta ottelun loppuhetkiä, vaan juhlin sitä kentän laidalla joukkueen kanssa. Näin myös tein ja muutamia minuutteja ennen ottelun päättymistä singahdin selostuskopista pukukoppikäytävälle hakemaan mestaruushatut, jotka oli onnistuneesti salakuljetettu joukkueen tietämättä stadionille. Murron Tappi hoiti selostuksen loppuun, mistä edelleenkin suuret kiitokset Tapille.

Timo Keltasen puhallettua pilliin ottelun päättymisen merkiksi, alkoivatkin sitten villit voitontanssit ja tunnelma oli kerrassaan upea. Porilaiskannattajat katsomossa olivat kannustaneet joukkuetta upeasti ja fiilis oli mahtava. Eihän sitä yksinkertaisesti voi sanoin kuvata. Meikäläinen sai sen mestaruuden, jota olin joukkueenjohtajaksi alettuani myös ajanut takaa.

Pyykölän poninhäntää kukaan ei uskaltanut leikata, vaikka siitäkin oli etukäteen puhuttu. Nykyisin hiuksettomalle Pyykölälle tuo poninhäntä oli siihen aikaan erittäin tärkeä. Suihkuun mies sentään saatiin vaatteet päällä laitettua.

Myös Radio Poriin tekemäni haastattelu edesmenneen Jarmo Alatensiön kanssa on jäänyt mieleeni. Alatensiön ura pelaajana päättyi upeimmalla mahdollisella tavalla: kaksinkertaisena Suomen mestarina. Tämän Tenu myös muisti haastattelussa muutamaan otteeseen mainita.

Paluumatka Poriin olikin sitten yhtä hulinaa. Bussissa meillä oli suora yhteys juhlapaikalle Vaakunaan ja Pennasen Kari oli tehnyt melkoiset viritykset, että bussista tehdyt haastattelut ja tunnelmapalat kuuluivat myös Porissa ja vastaanottokomitealla oli koko ajan tiedossa, missä kohtaa bussimme liikkui. Kun sitten vihdoinkin saavuimme Poriin, emme olleet uskoa silmiämme! Koko Gallen-Kallelankatu oli täynnä ihmisiä ja bussi ei tahtonut kunnolla päästä Vaakunan oven eteen. Siksi tiukassa katu oli juhlivia porilaisia. Ja kun pääsimme bussista ulos, tutut ja tuntemattomat ihmiset tulivat halaamaan meitä. Suuret porilaiset sankarit olivat palanneet kotiin Suomen mestareina!

Siitä hetkestä eteenpäin en sitten kyllä muista enää mitään ja itse asiassa tuota sunnuntaita seurannut viikko ja toinenkin meni melkoisessa sumussa, mutta voin vakuuttaa, että hauskaa oli. Porissa oli muuten siihen aikaan aika mukavia saunapaikkoja.

Tuosta mestaruudesta on siis kohta 20 vuotta. Paljon on vettä virrannut sen jälkeen Kokemäenjoessa ja FC Jazz on välillä käynyt todella alhaalla, mutta uskon ja toivon, että FC Jazz pelaa vielä jonakin päivänä Veikkausliigassa, sillä sen 14 vuoden aikana, mitä olen pois Porista ollut, myös muualla Suomea kaivataan Poria takaisin liigakartalle. Jazz oli kuitenkin brasseineen jne. melkoinen väriläiskä suomalaisessa jalkapallossa ja olen edelleenkin sitä mieltä, että FC Jazzin vuoden 1993 mestaruusjoukkue on paras seurajoukkue, mitä Suomessa on koskaan ollut. Vuoden 1996 mestaruusjoukkue puolestaan oli LOISTAVA RYHMÄ LOISTAVIA IHMISIÄ JA PELAAJIA!!!

Timo Järvenpää

Joukkueenjohtaja

Suomen mestari vm. 1996

"Terve, täällä on Pasi, alatko myymään Pasi & Mysiinille keikkoja?"

33 vuotta sitten melkolailla tähän samaan kellonaikaan (kirjoitan tätä 9.8.16 klo 10.50-11.10) sain puhelun Turusta. Soittaja esittäytyi Pasiksi ja kysyi heti alkajaisiksi, ennenkuin ehdin juuta tai jaata sanomaan, että alkaisinko myymään Pasi & Mysiinille keikkoja? Silloinkin oli tiistai.
Yöllä, jota siihen aikaan myös manageerasin, oli tulevana lauantaina 13.8.1983 keikka Ruisrockissa ja sovimme Pasin kanssa, että tapaamme silloin ja lyömme homman lukkoon. Pasi sitten ilmestyikin paikalle Yön iltapäiväkeikan jälkeen ja ensimmäiset sanat, jotka Pasi sanoi ilmestyessään bussin ovelle, olivat: "Yön bussissa on kuulemma aina Vinettoa."
Siinä sitten istuttiin Yön bussissa ja juotiin Vinettoa ja sovittiin homma kuntoon. Eipä osoittautunut homma kuitenkaan helpoksi, mutta sentään muutaman keikan sain bändille myytyä. Yön samana syksynä/talvena tapahtunut läpimurto työllisti meikäläistä todella paljon ja hieman huonoa omatuntoa potien, yritin siinä jossakin välissä Pasi & Mysiininkin asioita hoitaa. Pasin maine sen yhden Suistomaakeikan ansiosta oli edelleen keikkajärjestäjien mielessä ja melkoista vakuuttelua paremmasta käytöksestähän se vaati.
Olen vuosien varrella aina silloin tällöin yrittänyt kaivella vanhoja arkistojani, mutta en löydä mistään minkäänlaista materiaalia tuolta ajalta. Keikkajuliste tehtiin, esitteitä painettiin jne. mutta näistä ei mitään ole enää tallella, ei edes keikkakalenteria. Tosin ei löydy enää miltään muultakaan -80 ja -90 luvulla myymältäni bändiltä. En edes Kikka Laitista lukuunottamatta muista keitä bändissä silloin soitti.
Yhteistyötä ei varsinaisesti koskaan lopetettu, mutta se taisi hiipua siinä matkan varrella pikku hiljaa ja bändikin taisi mennä telakalle, kunnes sitten jossakin vaiheessa Pasi kasasi Pasin Liigan, mutta sen bändin kanssa en sitten enää ollutkaan misään tekemisissä.
Pasi oli mukava tyyppi ja tulimme aina hyvin keskenämme toimeen. Ikävää, että mies poistui keskuudestamme aivan liian aikaisin. Muistan vieläkin oikein hyvin, kuinka innoissani olin Pasin puhelinsoiton jälkeen, enkä tahtonut nahoissani pysyä! Aika siitä soitosta lauantain Ruisrockiin oli todella pitkä.

Tanskassa sarjajärjestelmä uusiksi. Kannattaisiko Suomessakin harkita?

Olen saanut seurata viime vuoden elokuusta lähtien Tanskan jalkapallon Superliigaa hieman aikaisempaa lähempää, kun olen selostanut liigan otteluita Fanseatilla nyt 26 ottelua ja tästä kaudesta on jäljellä vielä 4 kierrosta. Pääsääntöisesti olen nähnyt mukavia pelejä ja joukkoon on mahtunut muutama myös todella hyvä ottelu. Ja jos totta puhutaan, niin ei Veikkausliiga nyt niin kovin kaukana tuosta Tanskan tasosta ole.

Tanskassa on kuitenkin herätty todellisuuteen. Maajoukkue ei selviytynyt EM-kisoihin ja seurajoukkueiden menestys Euroopan kentillä on jäänyt perin vähäiseksi. Meillä Suomessa valitettavasti tuo menestyksen puute näkyy sekä seurajoukkueiden että maajoukkueemme esityksissä. Tanskalaiset ovat pohtineet pitkään ja tarkkaan, millä tavalla sitä tasoa mahdollisesti saataisiin nostettua ja ovat siellä päätyneet sellaiseen ratkaisuun, että Superliigaan on saatava lisää panoksellisia otteluita ja tämän myötä on päädytty seuraavanlaiseen ratkaisuun:
___________________________________________________________________

Tämän kauden päätteeksi huonoin (Hobro) putoaa ja 1. divisioonasta nousee tilalle kolme joukkuetta ja liiga laajenee 14 joukkueen kaksinkertaiseksi sarjaksi, missä pelataan kaksinkertainen sarja eli 26 ottelua. Tämän jälkeen 6 parasta jatkaa ylemmässä loppusarjassa, joka pelataan kaksinkertaisena sarjana = 10 ottelua. Runkosarjassa hankitut pisteet jäävät voimaan. Sarjan ykkönen on mestari. Näille joukkueille siis yhteensä 36 ottelua. 

Sijoille 7-14 sijoittuvat joukkueet pelaavat kahdessa lohkossa kaksinkertaiset sarjat.

Ensimmäisessä lohkossa joukkueet runkosarjan sijoilta 7,10,11,14 ja toisessa lohkossa sijoilta 8,9,12,13.

Ykköslohkon 3 kohtaa Kakkoslohkon 4:n ja Ykköslohkon 4 kohtaa Kakkoslohkon 3:n. Häviäjät pelaavat kaksiosaisen ottelun ja häviäjä putoaa ja voittaja karsii 1 . divisioonan kakkosen kanssa sarjapaikasta.  Voittajat pelaavat kaksiosaisen ottelun ja voittaja jatkaa liigassa. Häviäjä joutuu pelaamaan 1. divisioonan kolmoseksi sijoittunutta vastaan sarjapaikastaan kaksiosaisen ottelun.

Huhhuh, toivottavasti ymmärsitte. Mutta... Paljon mielenkiintoisemmaksi menee pääsy Euroopan kentille. Mestarijoukkue toki pääsee Mestareiden liigan karsintoihin ja kakkonen karsii Eurooppaliigaan. Mutta sitten menee mielenkiintoiseksi.

Alempien lohkojen voittajat kohtaavat toisensa kaksiosaisessa ottelussa ja tämän voittaja kohtaa sarjakolmosen kaksiosaisessa ottelussa ja tämän ottelun voittaja pääsee karsimaan Eurooppaliigaan.

_____________________________________________________

Suomessahan ylempi ja alempi jatkosarja olivat voimassa kaudella 1996, jolloin voitimme FC Jazzin kanssa mestaruuden. Kokemukset tuosta eivät kaikkia miellyttäneet, sillä tämä sarjajärjestelmä jäi yhden kauden mittaiseksi.

Tuosta Veikkausliigan sarjajärjestelmästä on väännetty peistä vuodesta toiseen ja jotkut ovat sitä mieltä, että joukkuemäärää pienentämällä päästään oikeaan ratkaisuun, jotkut jopa nostaisivat joukkuemäärää nykyisestä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuota Tanskan mallia kannattaisi ainakin tutkia tarkkaan. Ongelma meillä Suomessa on tietysti vuodenajat, sillä Tanskassahan sarja alkaa heinä-elokuussa ja joulu-helmikuussa vietetään talvitaukoa ja kauden ratkaisuottelut saadaan pelata keväällä hyvissä olosuhteissa. Meillä Suomessa taas kenttien kunto saattaa syksyllä tehdä hyvän systeemin huonoksi systeemiksi. 

Kuten jo edellä mainitsen minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että Suomessa pelattaisiin 14 joukkueen kaksikertainen sarja ja sen jälkeen jatkettaisiin ratkaisuun asti tuolla Tanskan mallilla hieman sovellettuna. Puheet Suomen sarjan siirtämiseksi syksy-kevät -malliin kannattaa kuitenkin ehdottomasti haudata. 

SJK vai HJK? Veikkausliigako kahden kauppa?

Lauantaina alkava jalkapallon Veikkausliiga on vahvasti kahden kauppa. Sekä puolustava mestari SJK että viime kauden pronssijoukkue HJK ovat suorittaneet talven aikana melkoista kilpavarustelua. Kumpi on voittaja, sitä on vielä vaikea tässä vaiheessa sanoa. HJK:n mestaruuden kerroin 1,96 VonBetsillä on kuitenkin ennakoitu pienemmäksi kuin SJK:n 2,50.

Onko näiden kahden takana sitten ketään, joka voisi asettaa kapuloita rattaisiin tämän kaksikon mestaruusjahdissa? Kylmä tosiasia on, että ei taida olla. Kyllä jonkun muun joukkueen tunkeutuminen tämän kaksikon väliin tai jopa eteen olisi pienoinen yllätys.

Veikkausliigakausi 2015 oli vuosikausiin paras kotimainen liigakausi. Jännitys sekä mestaruus- että putoamistaistelussa kesti aina loppukierroksille asti. Kotimaisesta jalkapallosta puhuttiin ja se sai samalla myös uusia kannattajia, jotka toivottavasti pysyvät edelleen liigan kannattajina ja täyttävät katsomoita.

Mutta mitä sitten on odotettavissa? Otetaan seuraavaksi pieni ja lyhyt katsaus tulevaan viime vuoden lopullisessa järjestyksessä:

SJK:

Kuten useassa yhteydessä on todettu, SJK:n mestaruus oli suomalaisen jalkapallon voitto. HJK:n monta vuotta kestänyt dominointi saatiin katkaistua ja samalla se toimi myös suurena huomion herättäjänä. SJK hankki talvella riveihinsä kovan vahvistuksen Tapio Heikkilän muodossa, mutta ilo jäi loppujen lopuksi lyhytaikaiseksi, kun mies jatkoi melko  nopeasti matkaa IK Startiin Norjaan.

Cedric Gogouan, Pavle Milosavlevicin, Akseli Pelvaksen, Wayne Brownin jne. lähdöt tekivät melkoisen loven pelaajarinkiin, mutta SJK onnistui pelaajamarkkinoilla hyvin. Jarkko Hurme, Alexei Eremenko, Abdoulaye Meite ja Matej Hradecky ovat hyviä täsmähankintoja. Heistä tosin Hradecky on loukkaantuneena. Veikkaisin, että SJK on edelleen vahva mestarisuosikki jo pelkästään siitäkin syystä, että sillä on penkin takana Simo Valakarin kaltainen valmentaja/taktikko, joka on näissä asioissa askeleen HJK:n Mika Lehkosuota edellä.

RoPS:

RoPS oli yksi viime kauden positiivisista yllättäjistä. Rovaniemellä koettiin hieman samankaltainen tuhkimotarina kuin muutama vuosi sitten jääkiekon puolella, kun Porin Ässien valmentaja Karri Kivi oli enää muutamaa minuuttia vaille potkut saanut valmentaja, mutta viime hetken onnistuminen pelasti miehen ja loppu onkin historiaa. Veikkaisin, että eipä ollut kaukana Juha Malisenkaan potkut viime kaudella. Ihan mestaruuteen asti käännös ei kuitenkaan riittänyt.

Pelaajarintamalla RoPS koki ehkä liigan kovimman menetyksen, kun Faith Friday Obilor otti suunnakseen Turun ja Interin. Obilor oli kuitenkin RoPSin puolustuspelin sielu ja tuki loistavasti myös hyökkäyksiä. Vaihtona Interistä tuli Juuso Hämäläinen, mutta muuten uudet pelaajahankinnat eivät ainakaan tässä vaiheessa kovin vahvoilta tunnu. Aleksandr Kokon terveenä pysyminen on napapiiriläisille elintärkeä. Antti Okkosen loukkaantuminen juuri liigakauden kynnyksellä oli iso takaisku. Veikkaisin, että RoPS ei taistele tällä kaudella mitaleista, vaan palaa takaisin liigan keskikastiin. Mestaruuskerroin VonBetsillä 13.

HJK:

HJK on aina HJK. Sen jääminen viime kaudella ”vasta kolmanneksi” ei ollut kovinkaan suuri yllätys. Pelaajamateriaali viime kaudella ei yksinkertaisesti ollut mestarijoukkueen tasoinen. HJK:lla oli huonompi joukkue kuin vuosikausiin. Pelaajahankintojen siirtyminen Tuomo Saarniolta Aki Riihilahdelle oli selvä viesti siitä, että metsään oli menty ja muutos parempaan oli tehtävä.

Talven harjoitusottelujen ja pelaajahankintojen perusteella HJK on jälleen ”oma itsensä” ja vahva suosikki mestariksi. Mikael Forsellin ja Medon hankinnat loppumetreillä merkitsevät sitä, että kilpailu pelipaikoista tulee olemaan jälleen kova ja periaatteessa jokaiselle pelipaikalle Klubilla on laittaa kaksi samantasoista pelaajaa. Ja se on suomalaisessa jalkapallossa paljon. Ainoa kompastuskivi on maalivahtipeli. Thomas Dähne ei ole ainakaan meikäläistä missään vaiheessa vakuuttanut, enkä olisi lainkaan hämmästynyt, jos kauden aikana riveihin ilmestyisi uusi maalivahti. Taistelee mestaruudesta tasapäin SJK:n kanssa.

FC Inter:

Inter oli yksi viime kauden alisuorittajista. Välillä peli sujui kuin unelma ja heti seuraavassa pelissä nähtiinkin sitten jotain aivan muuta. ”Hollanti ulos” –huudot raikuivat Kupittaan fanikatsomosta pitkin kautta, eivätkä syyttä. Job Dragtsman pelinjohtaminen näytti viime kaudella kaikkea muuta kuin innostuneelta tai toimivalta. Ja itse asiassa ilman Magnus Bahnen loistokautta, Inter ei varmastikaan olisi noussut sarjataulukossa niin korkealle kuin se loppujen lopuksi nousi.

Talven pelaajamarkkinoilla Inter on voittaja. Vaikka se ei montaa pelaajaa hankkinut, ovat hankinnat onnistuneita. Faith Friday Obilor oli viime kaudella liigan paras pelaaja ja jos mies onnistuu samalla tavalla kuin Rovaniemellä, ei Interin maaliin tällä kaudella paljon palloja uppoa, varsinkin kun sillä on tarjota liigan kovin maalivahtikaksikko Jukka Lehtovaara – Henrik Moisander, kunhan nämä entiset TPS-maalivahdit pysyvät pelikunnossa. Benjamin Källman saattaa olla yksi kauden tulokkaista. Kaikki mahdollisuudet ainakin vähintään pronssisille mitaleille. VonBets tarjoaa Interin mestaruudesta kerrointa 27.

FC Lahti:

Lahtelaisilta odotettiin viime kaudella paljon, mutta jostakin syystä tulosta ei kuitenkaan tullut odotetusti. Joko sitten tällä kaudella natsaisi? Lähtijöiden ja lopettaneiden lista on pitkä, niin kuin on myös hankintalista, mistä ainakin minun silmääni eniten pistävät Tomi Maanoja, Kalle Multanen ja Duarte Tammilehto.

Liigacupin voitto antaa lahtelaisille varmasti hyvän buustin alkavaan kauteen ja mitä pidemmälle kausi ehtii, myös pelikin löytää lopulliset uomansa. Ja kun valmennuspuolelta löytyy hammastikkua pureksiva Toni Korkeakunnas, on tässä Interin ohella sopiva mitaliehdokas. Mestaruuskerroin 18.

IFK Mariehamn

Ahvenanmaalla on koittanut uusi aikakausi. IFK:ta alasarjoista asti luotsannut Pekka Lyyski lopetti viime kauteen ja valmennusvastuu jaettiin harvinaisella tavalla Peter Lundbergin ja Kari Virtasen kesken. Petteri Forsellin ja Duarte Tammilehdon lähdöt olivat myös melkoisia iskuja, mutta onneksi uusvanhan Gabriel Petrovicin hankinnan myötä keskikenttä saatiin tilkittyä onnistuneesti. Siihen sitten menetykset ja hankinnat sitten jäivätkin.

IFK lähtee siis kauteen lähes samalla miehistöllä kuin edelliskaudellakin, joten ainakaan alusta ei uusi valmennuskaksikko ole joutunut joukkuetta kasaamaan. IFK:n peliä vaivasi viime kaudella sen ennaltaluettavuus ja siinä oli pitkälti syy, miksi se ei loppujen lopuksi ollut mukana mitalitaistelussa, niinkuin sen olisi pitänyt olla. Talvi on tuloksellisesti ollut yllättävän heikko ja jatkopaikka Suomen cupissakin tuli loppujen lopuksi melkoisen taistelun jälkeen, missä onnellakin oli iso rooli.

Suuri kysymys onkin, onnistuuko valmennuskaksikko Lundberg-Virtanen muokkaamaan joukkueen peliä vaikeammin pysäytettäväksi ja kuka tekee ne tarvittavat maalit? Mestaruuskerroin 50.

HIFK:

HIFK oli liigalle viime kaudella melkoinen piristysruiske, niinkuin nousijajoukkueet usein ovat. Puhtaasti kotimaisilla pelaajilla kauden läpi kahlanneessa joukkueessa oli kuitenkin paljon liigakokemusta, vaikkakin myös täydellisiä liigaummikkoja. Stadin derbyt olivat liigalle tervetulleita, varsinkin kun Turun derbyjä ei enää nähty TPS:n Ykköseen putoamisen jälkeen.

Pekka Sihvola oli maalintekijänä tärkeässä roolissa ja kun rinnalle tulee täksi kaudeksi Juho Mäkelä VPS:sta, voidaan miltei sanoa, että HIFK:lla on tarjota liigan maaliahnein kärkikaksikko, joka saattaa onnistuessaan tehdä liigassa pahaa jälkeä. Saattaa kirkastaa kilpeään ja nousta sarjataulukossa pykälän tai kaksi. VonBetsin mestaruuskerroin 50.

Ilves:

Jos oli HIFK viime kaudella piristysruiske, niin sitä oli ”tavallisten duunareiden” Ilveskin. Lähes amatöörijoukkueella se pystyi haastamaan kenet tahansa ja otti ansaitusti takaisin se paikan, mikä tamperelaiselle jalkapallolle kuuluukin: paikan vähintään liigan keskikastissa. Tammela heräsi henkiin ja loppuunmyydyt jalkapallokatsomot ovat suomalaisessa jalkapallossa kuitenkin harvinaksuuksia.

Valmennuspuolella turkin koetaan tällä kaudella viime kauden lopun kaltaista sekoilua, sillä Jarkko Wiss ei ole sitoutunut kommentaattoriksi, vaan tekemään töitä ihan oikein kunnon valmentajana. Muutama hyvä hankinta (Matrone. Aspegren, Milosavljevic) lopettaneiden (Ojanperä, Vakkala, Kujala) tilalle pitää Ilveksen edelleen keskikastissa. Tammelasta on tämän kauden aikana aivan varmasti erittäin vaikea hakea pisteitä. Mestaruuskerroin 150.

KuPS:

KuPS oli yksi viime kauden negatiivisista yllättäjistä. Marko Rajamäen suojateilta odotettiin selvästi enemmän, mutta KuPS ei saanut peliään rullaamaan oikeastaan missään vaiheessa ja joukkueen jääminen yhdeksänneksi oli varmasti kuopiolaisille melkoinen pettymys. Lisäksi Petteri Pennasen loukkaantuminen kesken kauden vei joukkueelta parasta terää.

Lähtijöiden määrä on melkoinen ja varsinkin Tomi Maanojan lähtö riipaisee, mutta onneksi Pennanen on jälleen pelikunnossa. Irakli Sirbiladze korvattiin Mika Ääritalolla ja sen lisäksi Nigeriasta hankittiin peräti neljä pelaajaa (Paul Onobi, Azubuike Egwuekwe, Gbolahan Salami ja Abubakar Aliyu), jotka kaikki ovat ainakin minulle vielä täysi arvoituksia. Keskikastissa edelleen. Mestaruuskerroin 74.

VPS:

VPS oli viime kauden pahin alisuorittaja ja pitkään näyttikin siltä, että vaasalaiset saavat vaihtaa sarjatasoa, mutta loppukaudesta joukkueelta löytyi sen verran puristusta, että se selvitti tiensä kuivilla. Tulevalle kaudella Vepsulla on uuden stadioninsa myötä vain yksi tavoite: palata takaisin.

Henri Sillanpään lopettaminen ja Juho Mäkelän siirtyminen HIFK:n riveihin ovat isoja iskuja ja ilmassa on edelleen isoja kysymysmerkkejä. Kauden alku tulee Vaasassa olemaan äärettömän tärkeä, jotta se ei joutuisi samanlaiseen syöksykierteeseen kuin edelliskaudella. Kuka sitten tekee maalit, on varmasti kysymys, jonka kaikki esittävät Mäkelän lähdön myötä? Alempaa keskikastia. Mestaruuskerroin VonBetsillä 100.

PS Kemi

PS Kemin viime kausi oli todellinen menestystarina ja vielä viime kauden alkaessa tuskin kukaan uskoi, että kemiläiset taistelevat liigapaikasta. Oikeastaan siihen ei uskonut kukaan vielä muutamia viikkoja ennen kauden päättymistäkään, mutta niin vain kävi, että PS Kemi kesti loppuun asti ja palautti kemiläiset liigajoukkueeksi vuosien tauon jälkeen.

Seuran toimistolla oven saranat ovat varmasti sisäänpäinkääntyvät, sillä siksi paljon uusia pelaajia on Kemiin tullut. Eri asia sitten on, kuinka toimiva paketti on, kun kausi alkaa. Liigan suuri tuntematon. Pohjoisen derbyjä odotellessa. Mestaruuskerroin 200.

PK-35

Shefki Kuqi onnistui siinä, mitä monet epäilivät: karsintojen kautta liigaan ja heti varteenotettavaksi joukkueeksi. Ilari Äijälä, Aleksi Ristola, Daniel Kollar ja velipoika Njazi Kuqi ovat onnistuneita hankintoja ja PK-35 tulee espanjalaispelaajiensa kanssa kauden aikana olemaan varteenotettava ja vaikea vastustaja. Mielenkiintoista on myös nähdä, miten Kuqin tunnetusti ehkä hieman lyhyt pinna pysyy kauden aikana kasassa. Tosin edelliseen liigakauteen Hongan kanssa verrattuna, Shefkilla on ehkä paremmat työvälineet ja samanlaista taistelua talouden jne. kanssa tuskin mies joutuu tällä kertaa kokemaan. Nousu keskikastiin on hyvin mahdollinen ja todennäköinen. Vaikea voitettava kotikentällään. Mestaruuskerroin ”vain” 74.

Yhteenveto:

VoBetsin mestaruuskertoimien perusteella sarjataulukko kauden päättyessä näyttäisi siis tältä:

1.    HJK

2.    SJK

3.    RoPS

4.    Lahti

5.    Inter

6.    IFK Mariehamn

7.    HIFK

8.    PK-35

9.    KuPS

10.  VPS

11.  Ilves

12.  PS Kemi

Oman veikkaukseni mukaan sarjataulukko on hieman erinäköinen:

1.    SJK

2.    HJK

3.    Inter

4.    Lahti

5.    HIFK

6.    IFK Mariehamn

7.    PK-35

8.    RoPS

9.    Ilves

10.  KuPS

11.  VPS

12.  PS Kemi