Hyppään selostajana huomenna torstaina (10.12) taas "neitseelliselle maaperälle", kun debytoin Svenska Hockeyligan pelissä Luleå - Rögle Elisa Viihteen Fanseat-urheilukanavalla. Taas uusi sarja tutustuttavaksi ja koska kyseessä on meikäläiselle periaatteessa lähes kokonaan uusi sarja, aloitin valmistautumisen huomiseen peliin jo tänään.
Aloitin valmistautumisen päivittämällä selostuslistani, jossa tuo huominen peli on järjestyksessään numero 1 619. Onhan näitä siis tullut selostettua. Lista löytyy koneeltani ja siellä on muutama ihan mielenkiintoinen lajikin. Listaanpa nuo kaikki selostukset tähän, niin tiedät sinäkin mitä on tullut tehtyä:
Jääkiekko:
SM-liiga 937
CHL 1
SHL 1 (huomenna siis)
Jalkapallo:
Veikkausliiga 384
Suomen Cup 3
Ykkönen 46
Kakkonen 18
Tanskan SuperLiga 14
EM 2016 karsinnat 25
Eurooppaliiga 2
Engl. Championship 4
A-nuorten SM 1
Jääpallo:
Bandyliiga 80
Lentopallo:
Naisten Mestaruusliiga 28
Miesten Mestaruusliiga 1
Pesäpallo:
Naisten Superpesis 20
Miesten Superpesis 8
Supepesiskarsinnat 2
Salibandy:
Salibandyliiga 20
Nuorten MM-kisat 1 (Suomi-Ruotsi)
Keilailu:
Porin Keilaliiga 4
Ralli:
Satakuntaralli 2
Uusikaupunkiralli 2
Kaukalopallo:
Kaukisliiga 3
Ringette:
SM-sarja 2
Juoksu:
Karhuviesti 2
Pyörätuolikoripallo:
SM-kisaturnaus 1
Nyrkkeily: 1
Taekwondo: 1
Beachvolley: 1
Kouluratsastus: 1
Tukkilaiskisat; 1
Vesipallo: 1
Onhan niitä siis tuossa melkoinen määrä ja koko ajan tulee lisää. Viimeinen vuosi onkin ollut tällä saralla mielenkiintoinen ja antoisa, vaikka välillä onkin kohtalaisen hiljaista ja välillä selostuksia on suurin piirtein joka päivä ja parhaana kaksikin. Tämä on kuitenkin ammatti, jonka olen itse valinnut ja sitä myös rakastan. Elämäni olisi paljon tylsempää ilman näitä.
Ja vielä päätteeksi, olin jotain 6-v tai mitä lienee, kun aikoinaan olin tokaissut äidilleni Porin torilla busseja katsellessani, että minusta tulee isona joko urheiluselostaja tai bussikuski. Ja kuinka ollakaan, selostajahan minusta tuli ja bussiakin olen ajanut muutamia satoja kilometrejä. Olen siis lapsuuden ajan haaveammatissani / unelma-ammatissani!
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
torstai 5. marraskuuta 2015
VIP-vieraana Mestareiden liigassa ja vähän muutakin
Olen jo usean vuoden ajan pyrkinyt ainakin kerran kaudessa vierailemaan ainakin yhdessä Mestareiden liigan tai Eurooppaliigan ottelussa jossakin päin Eurooppaa. Tie on vienyt mm. Bremeniin, Budapestiin, Liverpooliin, Varsovaan, Müncheniin, Amsterdamiin, Leverkuseniin, Torshavniin, Rotterdamiin, Moskovaan jne. jne.
Viimeisin vierailu oli kaksi viikkoa sitten, kun olin Malmössa seuraamassa Malmö FF:n ja Shakhtar Donetskin ottelua. Tällä kertaa matka oli kuitenkin poikkeuksellinen, sillä en ollut paikan päällä akkreditoituneena toimittajana tai tavallisena lipunostajana vaan VIP-vieraana.
Ja miten tämä sitten on mahdollista? No minäpä kerron.Olen jo parin kauden ajan ottanut osaa Gazprom Footballin järjestämään kierroskohtaiseen lippuarvontaan, missä on ollut mahdolisuutena voittaa liput johonkin valitsemaasi otteluun. Joka kerta voit laittaa valinnaksesi kolme eri ottelua ja toivoa parasta. 14. lokakuuta sitten sähköpostiini tuli tällainen viesti:
Hello Timo,
Congratulations! You’ve won tickets to the UEFA Champions League match Malmö FF
- FC Shakhtar Donetsk on the 21st October 2015 courtesy of GAZPROM Ticketmania!
Your tickets are on their way to you and should arrive in the post in the
coming days.
Siitä sitten hankkimaan reissulle matkakaveria. Ja sepäs sitten osoittautuinkin vaikeaksi, eikä kaveria tahtonut löytyä mistään. Seuraavana maanantaina liput sitten tulivat ja mikä yllätys siellä olikaan!
Olin luullut, että kyseessä on aivan normaalit otteluliput, mutta kyseessä olikin Champions Clubille oikeuttavat VIP-liput. Eikä siitäkään huolimatta tahtonut reissukaveria löytyä, kunnes lukuisien soittojen ja sähköpostien jälkeen vahingossa tapasin TPS:n kiekkomatsissa Paraisten Koivuhaan koulun eläkkeellä olevan rehtorin, jolle menin kertomaan ongelmastani. Ja kuinka ollakaan, hän ilmoitti lähtevänsä reissuun.
Itse reissuun lähdettiin tiistai-iltana laivalla Tukholmaan ja seuraavana päivänä ajettiin hieman yli 600 km halki Ruotsin Malmöön. Majoittumisen (Teaterhotellet) ja ruokailun (La Bonne Vie) jälkeen vielä tutustumassa paikalliseen Tap Houseen eli
Malmö Bryggerietiin, missä 42 hanaa tervehti oluen ystäviä. Talon omia oluita taisi olla 16 kappaletta ja niistä maistoin Wheat IPAa, joka oli vallan mainio tuote.
Muuten, tuon Bonne Vien tarjoilija sen lisäksi, että oli nätti, iloinen ja mukava nainen, oli myös suomalaissukuinen, sillä hänen äitinsä oli kotoisin Kuopiosta. Pieni on siis tämä maailma.
Sitten olikin aika siirtyä itse ottelupaikalle. Swedbank Arena sijaitsi sopivan matkan päässä hotellilta ja perille päästyämme suuntasimme tietysti suoraan Champions Clubille katsomaan, millaista se VIP-tarjoilu nyt sitten Mestareiden Liigassa oikein on. Eikä se huonoa ollut. Ensimmäisenä vastaan tuli brikka, josta "oli ihan pakko" ottaa yksi Mestareiden liigan pääsponsorin virkistävä juoma.
Eikä se lainkaan huonolta maistunut. Muussakaan tarjoilussa ei ollut valittamista. Ruokaa oli vähän kaikkeen makuun. Harmi vaan, että Bonne Vien maittava ruoka oli täyttänyt vatsan sen verran hyvin, että ihan kaikkea ei pystynyt maistelemaan, toki jano meillä oli koko ajan...
Ja useinhan valitetaan sitä, että VIPit eivät mitään pelejä seuraa, vaan hengailevat vaan siellä VIP-tiloissaan ja juovat ilmaista viinaa. Täällä se ei ainakaan ollut mahdollista, sillä pari minuuttia ennen peli alkamista klubi tyhjennettiin ja jengi toivotettiin tervetulleeksi sitten taas tauolla. Siispä siis katsomoon.
Itse peli ei kentän puolella paljonkaan tarjonnut. Kaiken kaikkiaan ehkä huonotasoisin Mestareiden liigan lohkovaiheen ottelu, jonka olen paikan päällä nähnyt. Ainoastaan Malmön kannattajapääty oli hyvä lauluineen ja kannustuksineen: "Vi är Malmö, Malmö FF, vi är Malmö, Marlmö FF". Tärkeintä taisi olla, että kotijoukkue voitti ottelun.
Pelin jälkeen sitten vielä takaisin klubille kuuntelemaan loppuhaastatteluja ja tietysti ottamaan vielä yksi kuva sieltä klubilta.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, eikä tarjoilusssa todellakaan ollut mitään valittamista, sillä ottelun jälkeen jo ruoka maistuikin ja olihan sitä tarjolla: pitsaa ja makkaralajitelma + spronsorituotetta ja jotain punaista. Muutamassa paikassa kotoisessa Suomessa ylletään ehkä lähelle samaa tasoa, mutta kyllä tämä oli - ainakin toistaiseksi - ehkä paras VIP-tilojen kokemus meikäläiselle, siis urheilutapahtumassa. Ei ainakaan oltu missään teltassa, niin kuin Suomessa edelleen ollaan valitettavan usein.
Seuraavana päivänä olikin sitten taas edessa reilut 600 km ja iltalaivalla kohti Turkua. Perjantaina aamulla kotona taas yhtä uutta jalkapallokokemusta rikkaampana. Eikä ollut edes kallis reissu.
ONNEKSI ON JALKAPALLO!
torstai 1. lokakuuta 2015
HJK ulos Eurocupeista? Ei hyvä asia
Helsingin Jalkapalloklubi on tänään Maarianhaminassa totuuden edessä. Edellinen voitto Veikkausliigassa on elokuulta, kun se 12.8. voitti FC Lahden. Sen jälkeen se on pelannut liigassa 7 ottelua ilman voittoa ja kaikki ottelut mukaan laskien määräksi tulee 10 ottelua.
(Kuva Veikkausliigan sivulta)
Eilen helsinkiläiset putosivat sarjataulukossa neljänneksi, kun Turun Inter nousi maalieron turvin kolmoseksi kukistettuaan kotikentällään ansaitusti Kuopion Palloseuran maalein 3-1. Tämän hetkisen tilanteen mukaan Klubi on siis putoamassa pois mitaleilta ja sitä kautta myös Eurocupeista.
Kehä kolmosen ulkopuolella tästä asiasta iloitaan ja monella tapaa myös aiheesta, sillä toteutuessaan se tekee suomalaiselle jalkapallolle hyvää, mutta on samalla myös huono juttu. Hyvää on tietysti se, että yksi ja sama joukkue ei koko ajan hallitse sarjaa "itsevaltiaan ottein", niinkuin Klubi on viimeisten vuosien aikana tehnyt.
Huonoa tuossa tietysti on se, että kyllä Suomifutis tarvitsee jonkinlaista jatkuvuutta ja sitähän Klubin mukanaolo Eurocupeissa juuri tuo. Toinen asia tietysti on se, että en jaksa uskoa Rovaniemen Palloseuran ja Seinäjoen Jalkapallokerhon mahdollisuuksiin menestyä Euroopassa ja etenemiseen joko Mestareiden liigan tai Eurooppaliigan lohkovaiheeseen Ja jos Inter nyt sitten pronssille nousee, en usko senkään mahdollisuuksiin. HJK:lla nuo edellytykset ja mahdollisuudet sitä vastoin on, vaikka kuinka se onkaan pelannut totaalisen alakanttiin tämän kauden aikana.
Missä sitten mättää? HJK:lla on ollut uskomattoman huono onni ja loukkaantumiset ovat vaivanneet joukkuetta koko kauden. Mistä se sitten johtuu? Todennäköisesti fysiikkaharjoittelussa on tehty joku rakentavan oloinen virhe ja myös Töölön stadionin uusi muovi voi olla syyllinen. No muovihan on aina syyllinen, sillä senhän ovat jo tutkimuksetkin osoittaneet, että muovilla tulee loukkaantumisia enemmän kuin ruoholla.
Myös pelaajahankinnoissa ollaan Helsingissä menty pahasti metsään. En ole koskaan pitänyt urheilujohtaja Tuomo Saarniota kovinkaan ansiokkaana scouttina ja pelaajahankkijana ja onkohan toimitusjohtaja "mukava kaveri" Aki Riihilahtikaan työssään onnistunut? Olisiko silläkin puolella pieni tuuletuksen paikka? Niin ja onko Mika Lehkosuo sittenkään niin hyvä valmentaja kuin uskotaan?
(Kuva: Juha Tamminen)
Joka tapauksessa, osin siis kiitos HJK:n, jalkapallon Veikkausliiga on tänä vuonna ollut mielenkiitoisempi kuin vuosiin ja kauden loppuratkaisu tulee olemaan äärettömän mielenkiintoinen. On vielä täysin auki, mikä joukkue sen mestaruuden vie. RoPS on tietysti vahvimmilla, mutta SJK ei taatusti ole luovuttanut ja mitä tekeekään kolmanneksi noussut Inter, jolla yhden ottelun vähemmän pelanneena on vielä mahdollisuus hämmentää tuota soppaa. Ja jos Klubi jatkaa rämpimistään, voi käydä niin, että sen ohi kirii vielä kolmen pisteen päässä vaaniva FC Lahti ja myös seitsemän pisteen päässä oleva IFK Mariehamn saattaa kahden keskinäisen kohtaamisen kautta ohittaa Klubin ja pudottaa stadilaiset jopa kuudenneksi.
Ja eipäs ole tuolla häntäpäässäkään mikään vielä selvää. Vaikein tilanne on viimeisenä olevalla KTP:lla, jolla on vieläpä yksi ottelu enemmän pelattuna kuin tasapisteissä olevalla Jarolla ja pisteen päässä olevalla VPS:lla. Mielenkiintoinen loppuratkaisu siis edessä. Voisiko jalkapallon Veikkausliiga siis parempaa loppuratkaisua saada!
Tämän illan IFK Mariehamn - HJK on monella tapaa hyvin ratkaiseva ottelu. Jos tuoreet cup-mestarit pystyvät jatkamaan Klubin syöksykierrettä, lienee tilanne se, että Klubi voi unohtaa mitalihaaveensa ja Euroopan kentät ensi kaudeksi ja aloittaa hyvissä ajoin miettimään, miten se välttää jatkossa toisen samanlaisen kauden. Toiveeni ovat tänään vahvasti saarelaisten puolella, vaikka - niinkuin jo edellä mainitsen - Klubin putoaminen mitaleiden ulkopuolelle ei välttämättä hyvä asia olisikaan.
(Kuva: IFK Mariehamnin sivulta)
Eilen helsinkiläiset putosivat sarjataulukossa neljänneksi, kun Turun Inter nousi maalieron turvin kolmoseksi kukistettuaan kotikentällään ansaitusti Kuopion Palloseuran maalein 3-1. Tämän hetkisen tilanteen mukaan Klubi on siis putoamassa pois mitaleilta ja sitä kautta myös Eurocupeista.
Kehä kolmosen ulkopuolella tästä asiasta iloitaan ja monella tapaa myös aiheesta, sillä toteutuessaan se tekee suomalaiselle jalkapallolle hyvää, mutta on samalla myös huono juttu. Hyvää on tietysti se, että yksi ja sama joukkue ei koko ajan hallitse sarjaa "itsevaltiaan ottein", niinkuin Klubi on viimeisten vuosien aikana tehnyt.
Huonoa tuossa tietysti on se, että kyllä Suomifutis tarvitsee jonkinlaista jatkuvuutta ja sitähän Klubin mukanaolo Eurocupeissa juuri tuo. Toinen asia tietysti on se, että en jaksa uskoa Rovaniemen Palloseuran ja Seinäjoen Jalkapallokerhon mahdollisuuksiin menestyä Euroopassa ja etenemiseen joko Mestareiden liigan tai Eurooppaliigan lohkovaiheeseen Ja jos Inter nyt sitten pronssille nousee, en usko senkään mahdollisuuksiin. HJK:lla nuo edellytykset ja mahdollisuudet sitä vastoin on, vaikka kuinka se onkaan pelannut totaalisen alakanttiin tämän kauden aikana.
Missä sitten mättää? HJK:lla on ollut uskomattoman huono onni ja loukkaantumiset ovat vaivanneet joukkuetta koko kauden. Mistä se sitten johtuu? Todennäköisesti fysiikkaharjoittelussa on tehty joku rakentavan oloinen virhe ja myös Töölön stadionin uusi muovi voi olla syyllinen. No muovihan on aina syyllinen, sillä senhän ovat jo tutkimuksetkin osoittaneet, että muovilla tulee loukkaantumisia enemmän kuin ruoholla.
Myös pelaajahankinnoissa ollaan Helsingissä menty pahasti metsään. En ole koskaan pitänyt urheilujohtaja Tuomo Saarniota kovinkaan ansiokkaana scouttina ja pelaajahankkijana ja onkohan toimitusjohtaja "mukava kaveri" Aki Riihilahtikaan työssään onnistunut? Olisiko silläkin puolella pieni tuuletuksen paikka? Niin ja onko Mika Lehkosuo sittenkään niin hyvä valmentaja kuin uskotaan?
Joka tapauksessa, osin siis kiitos HJK:n, jalkapallon Veikkausliiga on tänä vuonna ollut mielenkiitoisempi kuin vuosiin ja kauden loppuratkaisu tulee olemaan äärettömän mielenkiintoinen. On vielä täysin auki, mikä joukkue sen mestaruuden vie. RoPS on tietysti vahvimmilla, mutta SJK ei taatusti ole luovuttanut ja mitä tekeekään kolmanneksi noussut Inter, jolla yhden ottelun vähemmän pelanneena on vielä mahdollisuus hämmentää tuota soppaa. Ja jos Klubi jatkaa rämpimistään, voi käydä niin, että sen ohi kirii vielä kolmen pisteen päässä vaaniva FC Lahti ja myös seitsemän pisteen päässä oleva IFK Mariehamn saattaa kahden keskinäisen kohtaamisen kautta ohittaa Klubin ja pudottaa stadilaiset jopa kuudenneksi.
Ja eipäs ole tuolla häntäpäässäkään mikään vielä selvää. Vaikein tilanne on viimeisenä olevalla KTP:lla, jolla on vieläpä yksi ottelu enemmän pelattuna kuin tasapisteissä olevalla Jarolla ja pisteen päässä olevalla VPS:lla. Mielenkiintoinen loppuratkaisu siis edessä. Voisiko jalkapallon Veikkausliiga siis parempaa loppuratkaisua saada!
Tämän illan IFK Mariehamn - HJK on monella tapaa hyvin ratkaiseva ottelu. Jos tuoreet cup-mestarit pystyvät jatkamaan Klubin syöksykierrettä, lienee tilanne se, että Klubi voi unohtaa mitalihaaveensa ja Euroopan kentät ensi kaudeksi ja aloittaa hyvissä ajoin miettimään, miten se välttää jatkossa toisen samanlaisen kauden. Toiveeni ovat tänään vahvasti saarelaisten puolella, vaikka - niinkuin jo edellä mainitsen - Klubin putoaminen mitaleiden ulkopuolelle ei välttämättä hyvä asia olisikaan.
keskiviikko 9. syyskuuta 2015
Kohti Ranskaa
Minulla oli ilo ja kunnia selostaa jalkapallon EM-karsintaotteluita Elisa Viihteen Fanseat -kanavalle viime viikon torstaista eiliseen tiistaihin kaiken kaikkiaan 10 ottelun verran. Melkoinen urakka siis kuudessa päivässä, mutta kun kerran leikkiin on lähtenyt, niin leikin myös kestäköön. Olihan tietysti hieman raskasta ajella edestakaisin pitkin tuota motaria Paraisten ja Helsingin väliä, mutta mitä sitä ei tekisi rakastamansa lajin eteen. Ja kun vielä työkin jaksaa edelleen innostaa lähes 1 600 selostetun urheilutapahtuman jälkeen, niin kaikkihan on silloin kunnossa. Vähän oli olo niinkuin pikkupojalla karkkikaupassa.
Tuohon kymmeneen peliin mahtui muutama todella hieno ottelu ja kaiken kruununa oli perjantain suorastaan loistava Saksan ja Puolan välinen ottelu. Ei sitä Saksan pelaamista voinut muuta kuin ihailla. Onneksi Puola, vaikka välillä olikin totaalisesti kusessa, ei antanut periksi, vaan teki siitä ottelun. Lewandowskin kavennusmaali oli spelin kannalta siis todella tärkeä maali.
Muista todella hyvistä peleistä voisin mainita ottelun Sveitsi - Slovenia, missä Sveitsi osoitti, että kun jaksaa uskoa itseensä ja taistella loppuun asti, tulee se palkintokin joskus. Sveitsin nousu 0-2 -tappioasemasta 80. minuutin pelin jälkeen ja kaiken huipuksi vielä voittomaalin tekeminen lisäajalla kruunasi kaiken.
Hieno peli oli myös maanantainen Skotlanti - Saksa. Saksa oli edelleen oma vakuuttava itsensä, mutta Skotlanti piti pelin omalla asenteellaan ja periksiantamattomalla taistelullaan mielenkiintoisena. Ihme vaan, että Saksa päästi skotit tekemään molemmat maalinsa erikoistilanteista. Saksakin on siis haavoittuvainen.
Viimeisenä selostamani Englanti - Sveitsi voidaan laittaa myös tuohon hyvien pelien joukkoon. Oli myös hienoa päästä todistamaan se historiallinen hetki, kun Wayne Rooney viimeisteli uransa 50. maaottelumaalin. Ja teki sen vielä juuri siinä paikassa, missä se kuuluukin tehdä eli englantilaisen jalkapallon pyhätössä Wembleyllä.
Olen jo ammoisista ajoista eli pikkupojasta lähtien ihaillut Hollannin maajoukkueen pelaamista, mutta nyt oli kyllä pakko todeta, että Hollanti on tällä hetkellä kaukana siitä, mitä hollantilainen jalkapallo on parhaimmillaan. Siltä puuttuu tahto, halu, kyky ja materiaali menestyäkseen samalla vanhalla ja tutulla tavalla. Hollannille olisikin ihan oikein, jos se jäisi kisoista ulos. Sillä saattaisi olla piristävä vaikutus.
Valitettavasti joukkoon mahtui myös pari todella huonoa peliä. Perjantain Georgia - Skotlanti ei todellakaan ollut mikään elämää suurempi peli, eikä lauantain Viro - Liettuakaan kovin korkeatasoiseksi noussut. Yksi ottelu oli kuitenkin suorastaan kuolettavan tylsä, nimittäin sunnuntain Italia - Bulgaria! Italian peli on aina ollut mielestäni tapahtumaköyhää ja melko tylsää ja kun vielä Bulgariakin oli kaukana siitä, mitä se joskus on ollut, niin on vain pakko todeta, että olipa kuolettavan tylsä peli.
Kokonaisuutena näiden kuuden päivän anti oli siis hyvä. Nyt tässä huilataan ja ladataan akkuja tämä päivä ja huomenna aamusella onkin sitten jo edessä matka Maarianhaminaan kotimaisen liigajalkapalloilun ja ISTV:n pariin, kun saarella kohtaavat IFK Mariehamn ja HIFK. Ja sunnuntaina Fanseatilla palataan taas Tanskan Superliigan pariin mielenkiintoisella ottelulla Bröndby - Midtjylland. Ja lisää on luvassa pitkin syksyä.
Kyllä se vaan niin on, että jalkapallo on hieno laji!
Tuohon kymmeneen peliin mahtui muutama todella hieno ottelu ja kaiken kruununa oli perjantain suorastaan loistava Saksan ja Puolan välinen ottelu. Ei sitä Saksan pelaamista voinut muuta kuin ihailla. Onneksi Puola, vaikka välillä olikin totaalisesti kusessa, ei antanut periksi, vaan teki siitä ottelun. Lewandowskin kavennusmaali oli spelin kannalta siis todella tärkeä maali.
Muista todella hyvistä peleistä voisin mainita ottelun Sveitsi - Slovenia, missä Sveitsi osoitti, että kun jaksaa uskoa itseensä ja taistella loppuun asti, tulee se palkintokin joskus. Sveitsin nousu 0-2 -tappioasemasta 80. minuutin pelin jälkeen ja kaiken huipuksi vielä voittomaalin tekeminen lisäajalla kruunasi kaiken.
Hieno peli oli myös maanantainen Skotlanti - Saksa. Saksa oli edelleen oma vakuuttava itsensä, mutta Skotlanti piti pelin omalla asenteellaan ja periksiantamattomalla taistelullaan mielenkiintoisena. Ihme vaan, että Saksa päästi skotit tekemään molemmat maalinsa erikoistilanteista. Saksakin on siis haavoittuvainen.
Viimeisenä selostamani Englanti - Sveitsi voidaan laittaa myös tuohon hyvien pelien joukkoon. Oli myös hienoa päästä todistamaan se historiallinen hetki, kun Wayne Rooney viimeisteli uransa 50. maaottelumaalin. Ja teki sen vielä juuri siinä paikassa, missä se kuuluukin tehdä eli englantilaisen jalkapallon pyhätössä Wembleyllä.
Olen jo ammoisista ajoista eli pikkupojasta lähtien ihaillut Hollannin maajoukkueen pelaamista, mutta nyt oli kyllä pakko todeta, että Hollanti on tällä hetkellä kaukana siitä, mitä hollantilainen jalkapallo on parhaimmillaan. Siltä puuttuu tahto, halu, kyky ja materiaali menestyäkseen samalla vanhalla ja tutulla tavalla. Hollannille olisikin ihan oikein, jos se jäisi kisoista ulos. Sillä saattaisi olla piristävä vaikutus.
Valitettavasti joukkoon mahtui myös pari todella huonoa peliä. Perjantain Georgia - Skotlanti ei todellakaan ollut mikään elämää suurempi peli, eikä lauantain Viro - Liettuakaan kovin korkeatasoiseksi noussut. Yksi ottelu oli kuitenkin suorastaan kuolettavan tylsä, nimittäin sunnuntain Italia - Bulgaria! Italian peli on aina ollut mielestäni tapahtumaköyhää ja melko tylsää ja kun vielä Bulgariakin oli kaukana siitä, mitä se joskus on ollut, niin on vain pakko todeta, että olipa kuolettavan tylsä peli.
Kokonaisuutena näiden kuuden päivän anti oli siis hyvä. Nyt tässä huilataan ja ladataan akkuja tämä päivä ja huomenna aamusella onkin sitten jo edessä matka Maarianhaminaan kotimaisen liigajalkapalloilun ja ISTV:n pariin, kun saarella kohtaavat IFK Mariehamn ja HIFK. Ja sunnuntaina Fanseatilla palataan taas Tanskan Superliigan pariin mielenkiintoisella ottelulla Bröndby - Midtjylland. Ja lisää on luvassa pitkin syksyä.
Kyllä se vaan niin on, että jalkapallo on hieno laji!
maanantai 17. elokuuta 2015
Kiirettä pitää katsojalla ja selostajalla
Olen tämän kevään ja kesän aikana nähnyt paikan päällä varmasti enemmän jalkapallo-otteluita kuin moneen vuoteen. Ja toki myös eri sarjatasoilla. Keväällä tein Veikkausliigan kanssa sopimuksen IFK Mariehamnin otteluiden selostamisesta ISTV:lle ja näitä reissuja on nyt takana 11 ja jäljellä on siis vielä 6 vierailua saarella. Lisäksi olen ollut paikan päällä seuraamassa Interin liigamatseja Kupittaalla.
Otteluiden seuraaminen ei ole kuitenkaan rajoittunut pelkkään liigaan, vaan FC Jazzin pelejä Ykkösessä on takana nyt 4 kappaletta, joista 3 selostettuna SportTV:lle. TPS:n pelejä en ole käynyt katsomassa yhtään, koska olen sitä mieltä, että Ykkösen pelejä ei kuulu pelata Urheilupuiston Yläkentällä. Se on pienen kenttänsä ja kamalan muovinsa ansiosta (ja vähän muutenkin) kammottava paikka sen sarjatason peleille. Toivottavasti TPS palaa liigaan ja Veritas stadionille pikaisesti. Kakkosen pelit korkkasin, kun kävin mainitulla yläkentällä seuraamassa ÅIFK:n ja Musan Salaman otteita. Kakkosen peleille yläkenttä on ihan ok. Kolmosen taso tuli mitattua jokin aika sitten Paraisilla Piffenin ja Paimion Hakan ottelussa. Unohtaa ei toki pidä toukokuussa suoritettua Varsovan matkaa, missä pääasiana oli tietysti Eurooppaliigan loppuottelu Sevillan ja Dnipron välillä.
Eri tasoisia otteluita on siis tullut paikan päällä katsottua. Ja tietty tähän listaan voidaan myös lisätä Elisa Viihteen Fanseat -kanavalle selostamani Tanskan Superliigan ottelut Bröndby-Hobro, Randers-Bröndby, AaB-Midtjylland ja OB-Randers. Ja ne pelit jatkuvat sitten pitkin syksyä aina 6.12. asti ja alkavat taas talvitauon jälkeen 28.2. ensi vuoden puolella ja niitä pelataan aina 29. toukokuuta asti.. Jo viime kaudella selostin Nelonen Prolle Englannin Championshipiä ja Eurooppaliigaa ja tämäkin lista sai jatkoa 7.8. Championshipin avausottelulla Brighton-Nottingham.
Tätä kirjoitettaessa en ole vielä saanut lopullista varmistusta tulevista EM-karsintojen enkä myöskään jääkiekon SM-liigan selostuksista, mutta tämän hetkisen tiedon mukaan niitäkin on luvassa. Tämän viikon aikana näihinkin pitäisi tulla ne toivottavat varmistukset.
Selostin aikoinaan Porissa asuessani Radio Porille sekä FC Jazzin ja Ässien otteluita usean kauden ajan. Sen jälkeen muutama vuosi vierähti tv:n parissa Karhukanavan urheilupäällikkönä ja kun muutin Paraisille, palasin radiotyöhön Auran Aalloille selostaen FC TPS:n, Interin ja HC TPS:n otteluita kaikkiaan 11 kauden ajan. Nyt kun olen selostusten kanssa siirtynyt (takaisin) television pariin, pohdiskelin viikonloppuna aikaani selostajana radiossa. Vaikka se olikin hienoa aikaa, olen sitä mieltä, että mm. TPS-jääkiekkoa selostin aivan liian kauan. Olisi pitänyt osata lähteä aikaisemmin, varsinkin niinä kertoina, kun minua kysyttiin/pyydettin ensin Urho TV:lle ja myöhemmin Neloselle. Olo Auran Aalloilla kiekkoselostajana ja muissakin hommissa oli siihen aikaan kuitenkin turvallisempi ratkaisu ja tästä syystä se jäi. Nyt kun sitten olen taas tehnyt näitä tv-hommia, olen saanut huomata, että sinä aikana kun minä kieltäydyin, muutama muu sanoi kyllä.
En lähde vertaamaan tässä radiotyötä ja tv-työtä, mutta kyllähän niissä on suuria eroja. Siirtyminen puolin ja toisin vaatii aina pientä opettelua. Radiossa tehtiin työtä yksin, tv:ssä mukana on livetilanteessa paikan päällä tuotantoryhmä tai studiotyöskentelyssä ainakin tarkkaamossa istuu aina vähintään yksi kaveri. Vaikeampaa se on radiosta televisioon. En nyt erittele sen enempää, mutta eiköhän töiden tekotapa jo kerro syyn. Itse selostamisessa erot eivät suuria ole, toki tv:ssä kuva auttaa paljon, mutta samalla se on myös lahjomaton, eikä katsojaa voi huijata samalla tapaa kuin radiossa kuulijaa.
Eipä tässä sitten muuta, kuin kohti uusia selostuksia.
Tätä kirjoitettaessa en ole vielä saanut lopullista varmistusta tulevista EM-karsintojen enkä myöskään jääkiekon SM-liigan selostuksista, mutta tämän hetkisen tiedon mukaan niitäkin on luvassa. Tämän viikon aikana näihinkin pitäisi tulla ne toivottavat varmistukset.
Selostin aikoinaan Porissa asuessani Radio Porille sekä FC Jazzin ja Ässien otteluita usean kauden ajan. Sen jälkeen muutama vuosi vierähti tv:n parissa Karhukanavan urheilupäällikkönä ja kun muutin Paraisille, palasin radiotyöhön Auran Aalloille selostaen FC TPS:n, Interin ja HC TPS:n otteluita kaikkiaan 11 kauden ajan. Nyt kun olen selostusten kanssa siirtynyt (takaisin) television pariin, pohdiskelin viikonloppuna aikaani selostajana radiossa. Vaikka se olikin hienoa aikaa, olen sitä mieltä, että mm. TPS-jääkiekkoa selostin aivan liian kauan. Olisi pitänyt osata lähteä aikaisemmin, varsinkin niinä kertoina, kun minua kysyttiin/pyydettin ensin Urho TV:lle ja myöhemmin Neloselle. Olo Auran Aalloilla kiekkoselostajana ja muissakin hommissa oli siihen aikaan kuitenkin turvallisempi ratkaisu ja tästä syystä se jäi. Nyt kun sitten olen taas tehnyt näitä tv-hommia, olen saanut huomata, että sinä aikana kun minä kieltäydyin, muutama muu sanoi kyllä.
En lähde vertaamaan tässä radiotyötä ja tv-työtä, mutta kyllähän niissä on suuria eroja. Siirtyminen puolin ja toisin vaatii aina pientä opettelua. Radiossa tehtiin työtä yksin, tv:ssä mukana on livetilanteessa paikan päällä tuotantoryhmä tai studiotyöskentelyssä ainakin tarkkaamossa istuu aina vähintään yksi kaveri. Vaikeampaa se on radiosta televisioon. En nyt erittele sen enempää, mutta eiköhän töiden tekotapa jo kerro syyn. Itse selostamisessa erot eivät suuria ole, toki tv:ssä kuva auttaa paljon, mutta samalla se on myös lahjomaton, eikä katsojaa voi huijata samalla tapaa kuin radiossa kuulijaa.
Eipä tässä sitten muuta, kuin kohti uusia selostuksia.
torstai 23. heinäkuuta 2015
Den mest ”mysteriska” spelare i Veikkausliiga trivs i Mariehamn - Albin Granlund är ligans enda spelare från Pargas
(Ursprungligen publicerad i Pargas Kungörelser 23.7.2015)
Pargas IF har under åren producerat kvalitativa spelare för den inhemska Veikkausliiga och dess föregångare FM-serien, spelare som klarat sig fint även utomlands. Efter Tommy Lindholm, Jonatan Johansson, Stefan Strömborg och Mathias Lindström är det endast Albin Granlund från Pargas som upprätthåller Piffens rykte på de inhemska ligaplanerna. Man ska inte heller glömma Jessica Lagerblom (f. Thorn), Anna Westerlund och Julia Tunturi, som upprätthållit pargasdamfotbollens nivå på inhemska och även utländska planer.
Pargas IF har under åren producerat kvalitativa spelare för den inhemska Veikkausliiga och dess föregångare FM-serien, spelare som klarat sig fint även utomlands. Efter Tommy Lindholm, Jonatan Johansson, Stefan Strömborg och Mathias Lindström är det endast Albin Granlund från Pargas som upprätthåller Piffens rykte på de inhemska ligaplanerna. Man ska inte heller glömma Jessica Lagerblom (f. Thorn), Anna Westerlund och Julia Tunturi, som upprätthållit pargasdamfotbollens nivå på inhemska och även utländska planer.
Det är tio
år sedan som Granlund representerade Piffen. Säsongerna 2006-07 spelade han i
ÅIFK i både Tvåan och Trean och säsongerna 2010-13 i Rovaniemen Palloseura,
Liga och Ettan. Nu representerar han för andra säsongen IFK Mariehamn.
– Jag har
trivts här riktigt bra och jag tror på våra möjligheter under den här säsongen,
funderar Granlund efter söndagens Jaro-match.
Matchen
var den första för Granlund efter en skada på bakre låret som han fick i
RoPS-matchen i slutet av maj.
– Det var
verkligen roligt att komma tillbaka och som tur höll också benet. Jag är inte
ännu på den nivå som innan skadan, det är lite problem med koordination och
beslutsfattande, säger Granlund.
Urheilulehti
berättade i maj att Granlund är ligans mest ”mysteriska” spelare av kvalitet
som färdas med cykel och gör inget stort nummer av sig.
– Rubriken
var ju rätt så rolig och i själva verket också smickrande, minns Granlund.
För den här
intervjun kom Granlund dock inte cyklande utan med sin åländska flickväns bil.
Denna gång var det bråttom tillbaka eftersom föräldrarna från Pargas var på
besök.
Granlund
var alltså fyra år i Rovaniemi och den resan var
lärorik på alla sätt. Han var 19 år när han for, Rovaniemi var långt borta och
han måste prata finska i stället för sitt
modermål svenska.
– Jag
trivdes utmärkt, människor var trevliga och fotboll är stadens idrottsgren
nummer ett.
I Rovaniemi
nådde han sin karriärs hittills bästa pris då RoPS vann
Finska cupen 2013. I finalen
föll KuPS med Alexandr Kokkos mål 2-1. Han kom till planen i stället för Kokko
då man spelat 82. minuter.
Efter
säsongen fick han ett samtal från
Mariehamn och eftersom det var inte säkert med fortsättning i RoPS, tackade han
ja till byte av lag och flyttade till en svenskspråkig
ort.
– Men
modersmålet hade inget med lagbytet att göra utan IFK verkade som en intressant
utmaning och ett bra projekt. Den sista säsongen i Rovaniemi var svår på grund
av en skada och jag tänkte att det skulle vara roligt att få något nytt för
spelkarriären, minns Granlund.
Flytten
till Mariehamn underlättade även ekonomistudierna i Åbo.
– Nu är
fotbollen dock det viktigaste. Först kommer spelet och sedan studierna.
Om fotboll
var nummer ett i Rovaniemi, är situationen liten annan på Åland. Hela ön lever
för fotbollen. Såsom Ilves-tränaren Keith Armstrong nyligen konstaterade i en
intervju för ISTV, har Mariehamn på alla sätt strålande förutsättningar för
fotboll.
– Speciellt
sommartid är stämningen strålande. På gatan kommer folk för att prata med en,
och alltid när IFK ordnar något ställer alla upp. Man tar väl hand om spelarna
och om jag behöver hjälp med något, får jag det. Man håller det som man lovar
och föreningen sköts yrkesmässigt.
Granlund
tror att IFK har möjligheter hur långt som helst. Nu har man 3 poäng till
medaljplatsen och till första platsen endast 7 poäng.
– Vi har
ett mycket bra och duktigt lag. Gruppen
är långt densamma som förra året och vi har egentligen fortsatt från det dit vi
blev på förra säsongen. Det skulle nog vara önskvärt att vi kunde ta den första
medaljen i föreningens historia, drömmer Granlund.
Söndagens
match i Rovaniemi är på många sätt viktig.
– Det är
roligt att åka dit. De har en ny stadion och matchen torde bli hård och svår.
Om vi kommer tillbaka med segern ser vår situation verkligen bra ut.
Även om
Grandlund har flyttat från Pargas, följer han alltjämt noggrant hur det går för
Piffen och hoppas naturligtvis att säsongen avslutas med uppstigning till
Tvåan.
– Piffen
har ett bra projekt på gång och det var bra att de fick Lindström
tillbaka, säger Granlund.
Han tror
också att junioråren och det att han fick redan som 15-åring spela med Piffens
herrar, har en viktig del i hans spelkarriär.
– Det var
till en vissa nytta och jag utvecklades som spelare på ett annat sätt än jag
skulle ha gjort till exempel i TPS-juniorer.
Just nu är
spelkarriären viktigast för Granlund, men i något skede kan det bli aktuellt
att flytta tillbaka till Pargas.
– Pargas
betyder mycket för mig och det är alltid fint att komma dit. Men jag tycker att
staden kunde utvecklas från nuvarande, man kunde betona till exempel turismen
och gågatan. I det avseendet kunde Pargas ta exempel av Mariehamn, avslutar
Granlund.
ALBIN GRANLUND:
Född:
1.9.1989
Längd och
vikt: 179 cm ja 79 kg
Förebild:
Saku Koivu
Mat:
Hamburgare som han fixar själv
Fortskaffningsmedel:
Cykel
Familj:
Flickvän och föräldrar
Motto:
Vinnaren ger aldrig upp och den som ger upp vinner aldrig (Keijo
Virkkala)
Veikkausliigan ”mysteerisin” pelaaja viihtyy Maarianhaminassa - Albin Granlund ainoa paraislähtöinen pelaaja liigassa
(Julkaistu alunperin Paraisten Kuulutuksissa 23.7.2015)
Paraisten IF on tuottanut vuosien varrella laadukkaita pelaajia kotimaiseen Veikkausliigaan ja sitä edeltäneeseen SM-sarjaan, pelaajia jotka ovat myös niittäneet mainetta ulkomaan kentillä. Tommy Lindholmin, Jonatan Johanssonin, Stefan Strömborgin ja Mathias Lindströmin jälkeen ainoana paraislähtöisenä pelaajana Albin Granlund pitää yllä Piffenin mainetta kotimaan liigakentillä. Toki ei suinkaan voi unohtaa Jessica Lagerblomia (os. Thorn), Anna Westelundia ja Julia Tunturia, jotka ovat pitäneet yllä paraislaisen naisjalkapallon tasoa kotimaan ja myös ulkomaan kentillä.
Paraisten IF on tuottanut vuosien varrella laadukkaita pelaajia kotimaiseen Veikkausliigaan ja sitä edeltäneeseen SM-sarjaan, pelaajia jotka ovat myös niittäneet mainetta ulkomaan kentillä. Tommy Lindholmin, Jonatan Johanssonin, Stefan Strömborgin ja Mathias Lindströmin jälkeen ainoana paraislähtöisenä pelaajana Albin Granlund pitää yllä Piffenin mainetta kotimaan liigakentillä. Toki ei suinkaan voi unohtaa Jessica Lagerblomia (os. Thorn), Anna Westelundia ja Julia Tunturia, jotka ovat pitäneet yllä paraislaisen naisjalkapallon tasoa kotimaan ja myös ulkomaan kentillä.
Granlund ei ole enää kymmeneen
vuoteen edustanut Piffeniä. Kaudet 2006-07 hän pelasi ÅIFK:ssa sekä Kakkosta
että Kolmosta ja kaudet 2010-13 Rovaniemen Palloseurassa Liigaa ja Ykköstä.
Tällä hetkellä hän edustaa toista kautta IFK Mariehamnia.
-Olen viihtynyt täällä oikein
hyvin ja uskon, että meillä on tällä kaudella mahdollisuudet vaikka mihin,
pohtii Granlund maarianhaminalaisen hotellin aulassa sunnuntaisen Jaro-ottelun
jälkitunnelmissa.
Sunnuntain ottelu oli
Granlundille ensimmäinen pitkän loukkaantumisen jälkeen, sillä toukokuun loppupuolella
RoPS-ottelussa tullut takareisivamma piti hänet pitkään poissa kentiltä.
-Oli tosi hauskaa palata ja
onneksi myös jalka kesti. En ole ihan vielä sillä tasolla kuin ennen
loukkaantumista. Muun muassa koordinaatiossa ja päätösten tekemisessä oli vähän
ongelmia, sanoo Granlund.
Urheilulehti kertoi
toukokuussa Granlundin olevan Veikkausliigan ”mysteerisin” laatupelaaja, joka
kulkee polkupyörällä eikä tee numeroa itsestään.
-Aika hauska otsikkohan tuo
oli. Itse asiassa aika imarteleva, muistelee Granlund.
Tähän haastatteluun Granlund ei
kuitenkaan tullut polkupyörällä, vaan ahvenanmaalaisen tyttöystävänsä autolla.
Tällä kertaa piti päästä nopeasti takaisin, sillä vanhemmat Paraisilta olivat
vierailulla.
Granlund vietti siis neljä
vuotta Rovaniemellä ja se reissu oli kaikella tapaa opettavainen. Lähtiessään
hän oli 19-vuotias, Rovaniemi oli kaukana ja hän joutui myös käyttämään eri
kieltä, mihin oli tottunut.
-Viihdyin siellä
erinomaisesti, ihmiset olivat mukavia ja jalkapallo on kaupungin ykköslaji,
kertoo Granlund.
Rovaniemellä hän saavutti myös
uransa toistaiseksi parhaan palkinnon, kun RoPS voitti Suomen cupin 2013.
Loppuottelussa kaatui KuPS Alexandr Kokon maaleilla 2-1. Finaalissa hän tuli
kentälle 82. minuutilla juuri Kokon tilalle.
Tuon kauden päätteeksi hän sai
puhelun Maarianhaminasta ja kun varmuutta jatkamisesta Rovaniemellä ei ollut,
Granlund tarttui IFK:n tarjoukseen ja matka jatkui uuteen paikkaan,
ruotsinkieliselle seudulle. Siis paikkaan, jossa pääkieli on sama kuin hänen
äidinkielensä.
-Äidinkieli ei ollut millään
tapaa syynä seuran vaihtoon, vaan IFK tuntui mielenkiintoiselta haasteelta ja
hyvältä projektilta. Viimeinen kausi Rovaniemellä oli vaikea loukkaantumisen
vuoksi ja ajattelin, että olisi kiva saada peliuralle jotakin uutta, muistelee
Granlund.
Siirto Maarianhaminaan
helpotti myös opiskeluja, sillä kauppatieteiden opiskelu Turussa on
huomattavasti helpompaa sieltä käsin.
-Tällä hetkellä elän kuitenkin
jalkapallo edellä. Ensin pelataan ja sitten opiskellaan. Saattaa olla, että se
voi viedä aikaa, naurahtaa Granlund.
Jos Rovaniemellä jalkapallo
oli ykköslaji, niin Ahvenanmaalla tilanne on hieman erilainen. Koko saari
nimittäin elää jalkapallolle. Niinkuin Ilves-valmentaja Keith Armstrong jokin
aika sitten ISTV:n haastattelussa totesi, Maarianhaminassa kaikki puitteet
jalkapallolle ovat loistavat.
-Täällä on varsinkin kesällä
loistava tunnelma. Ihmiset tulevat kadulla juttelemaan ja aina kun IFK
järjestää jotakin, ovat kaikki paikalla näissä tapahtumissa. Täällä pidetään
pelaajista hyvää huolta ja jos tarvitsen jotain apua, niin se järjestyy aina.
Kaikki mitä luvataan, se myös pidetään. Ammattimaisesti hoidettu seura, kehuu
Granlund.
Niinkuin jo edellä mainitaan,
uskoo Granlund, että IFK:lla on mahdollisuudet vaikka mihin. Mitalisija on
tällä hetkellä 3 pisteen päässä ja ykkössijallekin on matkaa vain 7 pistettä.
-Meillä on erittäin hyvä ja
taitava joukkue. Tähän kauteen meidän oli helppo lähteä, kun joukkueen runko
oli pitkälti sama kuin edelliskaudella. Olemme jatkaneet oikeastaan siitä,
mihin viime kaudella jäimme. Olisihan se toivottavaa, että pystyisimme
nappaamaan sen seurahistorian ensimmäisen mitalin, haaveilee Granlund.
Sunnuntain ottelu Rovaniemellä
on siis monella tapaa tärkeä ottelu.
-Mukavaa mennä takaisin.
Siellä on uusi stadion ja luvassa on aivan varmasti kova ja vaikea peli. Jos
saamme sieltä kotiin viemisiksi voiton, niin tilanteemme näyttää todella
hyvältä, muistuttaa Granlund.
Vaikka mies on lähtenyt
Paraisilta, niin Parainen ei ole lähtenyt miehestä. Granlund seuraa tarkkaan,
miten Piffenillä menee ja toivoo tietysti, että kausi päättyisi nousuun
Kakkoseen.
-Piffenillä on hyvä projekti
käynnissä ja oli hienoa, että saivat Lindströmin takaisin, kehuu Granlund.
Granlund uskoo myös, että
juniorivuodet ja pääsy jo 15-vuotiaana pelaamaan miesten pelejä Piffenissä, on
ollut hänelle tärkeä osa peliuraa.
-Siitä saa määrätyn hyödyn ja
kehityin pelaajana aivan eri tavalla kuin olisin kehittynyt esimerkiksi TPS:n
junioreissa, kiittelee Granlund.
Tällä hetkellä peliura on siis
Granlundille tärkeintä, mutta jossakin vaiheessa saattaa paluu Paraisille tulla
ajankohtaiseksi.
-Parainen merkitsee minulle
paljon ja on aina hienoa tulla sinne takaisin. Kaupunki saisi tosin mielestäni
kehittyä nykyisestä, esimerkiksi vaikka turismi ja kävelykatu edellä.
Maarianhamina on tässä asiassa paljon Paraisia edellä. Ehkä täältä voisi ottaa
oppia, päättää Granlund.
ALBIN GRANLUND:
Syntynyt. 1.9.1989
Pituus ja paino: 179 cm ja 79 kg
Esikuva: Saku Koivu
Ruoka: Itse tehty hampurilainen
Kulkuväline: Polkupyörä
Perhe: Tyttöystävä ja vanhemmat
Motto: Voittaja ei koskaan luovuta, eikä luovuttaja koskaan voita (Keijo Virkkala)
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Robert Plant tuli, näytti ja voitti
Noihin kolmeen otsikon sanaan on helppo paketoida Robert Plantin eilinen esiintyminen Pori Jazzeilla. Olen jo pitkän aikaa kuunnellut mielenkiinnolla Plantin nykyisen yhtyeen The Sensational Space Shiftersin musiikkia ja bändin viimeisin levy 'lullaby and...THE CEASELESS ROAR' on suorastaan erinomainen julkaisu. Ja onneksi eilisen keikan aikana kuultiin mm. cd:n parhaat palat Rainbow ja Little Maggie.
En lähde tässä sen enempää keikkaa arvioimaan, sillä kokonasuutena se oli loistava. 50 vuotta Pori Jazzeja on takana ja meikäläiselläkin niitä on plakkarissa melkoinen joukko, mutta kyllä tuo eilinen keikka on SE KEIKKA! Loistavia bändejä ja esiintyjiä olen vuosien varrella Porissa nähnyt ja loistavien bändien ja esiintyjien kanssa olen siellä työskennellyt, mutta kyllä Plant bändeineen veti kaikki pisteet himaan. Keikka oli hyvä sekoitus nykybändiä ja vanhaa Zeppeliniä hieman uusina ja toimivina sovituksina. Trampled Under Foot aloitusraitana löi heti alkajaisiksi kaikilta jalat alta. Sen jälkeen mentiin ja mentiin lujaa.
Kaikkien aikojen keikoissani tämä nousee sinne aivan kirkkaimpaan kärkeen. Toki se ei tietenkään syrjäytä ykkössijalta Led Zeppelinin O2:n konserttia vuodelta 2007. Sen parempaa rokkikonserttia en ole koskaan nähnyt, enkä varmasti tule koskaan näkemäänkään. Tuo keikka muuten tänään kokonaisuudessaan Yleltä.
Tässä vielä eilisen keikan settilista:
Trampled Under Foot - Turn It Up - Black Dog - The Wanton Song - Spoonful - The Rain Song - No Place to Go / Dazed and Confused - Little Maggie - The Lemon Song - I Just Want to Make Love to You / Whole Lotta Love / Mona - Rock and Roll
En lähde tässä sen enempää keikkaa arvioimaan, sillä kokonasuutena se oli loistava. 50 vuotta Pori Jazzeja on takana ja meikäläiselläkin niitä on plakkarissa melkoinen joukko, mutta kyllä tuo eilinen keikka on SE KEIKKA! Loistavia bändejä ja esiintyjiä olen vuosien varrella Porissa nähnyt ja loistavien bändien ja esiintyjien kanssa olen siellä työskennellyt, mutta kyllä Plant bändeineen veti kaikki pisteet himaan. Keikka oli hyvä sekoitus nykybändiä ja vanhaa Zeppeliniä hieman uusina ja toimivina sovituksina. Trampled Under Foot aloitusraitana löi heti alkajaisiksi kaikilta jalat alta. Sen jälkeen mentiin ja mentiin lujaa.
Kaikkien aikojen keikoissani tämä nousee sinne aivan kirkkaimpaan kärkeen. Toki se ei tietenkään syrjäytä ykkössijalta Led Zeppelinin O2:n konserttia vuodelta 2007. Sen parempaa rokkikonserttia en ole koskaan nähnyt, enkä varmasti tule koskaan näkemäänkään. Tuo keikka muuten tänään kokonaisuudessaan Yleltä.
Tässä vielä eilisen keikan settilista:
Trampled Under Foot - Turn It Up - Black Dog - The Wanton Song - Spoonful - The Rain Song - No Place to Go / Dazed and Confused - Little Maggie - The Lemon Song - I Just Want to Make Love to You / Whole Lotta Love / Mona - Rock and Roll
torstai 16. heinäkuuta 2015
Jazz ei ole kuollut, se vain tuoksuu hassulta
Niinpä niin. Tuohon otikossa olevaa lauseeseen kiteytyy aika oivasti kaikki se, missä Pori Jazz tällä hetkellä menee. Frank Zappa siis tiesi jo vuosia sitten, mihin suuntaan Pori Jazz on menossa, valitettavasti.
Porissa on jatsattu lauantaista lähtien ja oikein toden teolla tapahtuma lähtee käyntiin tänään, kun Kirjurinluodon konsertit alkavat järjestyksessään jo viidettäkymmnetettä kertaa. On siinä ehtinyt siis vettä Kokemäenjoessa virtaamaan.
Itse olen tavalla tai toisella ollut aktiivisesti mukana tapahtumassa muistaakseni vuodesta 1974 lähtien. Muutama festivaali siis meni ohitse, ennenkuin löysin "jazzin ihanuuden." Olen toiminut jazzeilla monessa tehtävässä. Teatterin konserttien isännöinti taisi olla ensimmäinen tehtäväni. Sen lisäksi olen ollut kuuluttajana Cotton Clubilla, roudarina ympäri tapahtumaa, hyysännyt artisteja, myös tapahtumasta raportoivana toimittajana ja jossakin vaiheessa ihan vaan puhtaasti musiikkia kuuntelemassa. Varmaan jotain muutakin on tullut tehtyä, mutta ei nyt vaan tule mieleen. Olenpahan saanut kuvanikin yhteen jazzeista tehtyyn kuvakirjaan. Silloin katsojan roolissa vesisateessa Stanley Clarkea katsomassa vuonna 1977, vaikka Jazzin nettisivuilla olevassa historiikissa väitetäänkin kuvan olevan vuodelta 1985. Minulla ei nimittäin vuonna 1985 ollut tuollaisia silmälaseja. Ja tänäänhän tuo samainen Stanley Clarke soittaa vanhalla kunnon Lokkilavalla kello 17.15. Täytyisikö taas mennä lavan eteen diggailemaan?
Matkan varrelle on siis sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Ja jos niitä alkaisin tähän kirjaamaan, niin en pääsisi varmastikaan koneen äärestä muutamaan päivään. Tärkeintä kuitenkin on, että olen vuosien varrella kuullut paljon hyvää musiikkia ja tavannut mielenkiintoisia ihmisiä.
Jazzien nykyinen linja ei minua ihan tyydytä. Mitä tekee jazzfestivaalilla esimerkiksi Kylie Minoque tai aikaisemmin Pet Shop Boys jne.? Ja miksi kaikki hyvät klubit ja myöhäiskonsertit on lopetettu? Joo myönnän, että kehitys kehittyy, mutta jotakin sentään pitäisi säilyttää, varsinkin kun ne ovat olleet toimivia juttuja. Cotton Clubin yökonsertit olivat meillä siellä töissä olleille rankkoja juttuja, mutta usealle paikalla olleelle hienoja kokemuksia. Ja paljon paljon muuta.
Esimerkiksi tämän vuoden jazzeilla minua todella kiinnostaa vain ja ainoastaan Robert Plant, vaikka tuokaan nyt ei jazzia ole. Sallitaan nyt kuitenkin, kun kerran kyseessä on historian ylivoimaisesti parhaan rockbändin solisti. No joo, onhan siellä Stanley Clarke, Wayne Shorter ja John Hiatt sekä pienellä varauksella Kool & The Gang.
Kaikesta huolimatta, suosittelen käymään jazzeilla, sillä kyseessä on kaikesta huolimatta hieno tapahtuma. Kaupungissa tapahtuu ja on elämää ja sitä elämää lisää myös ympäri kaupunkia järjestettävät Suomi Areena -keskustelut.
Porissa on jatsattu lauantaista lähtien ja oikein toden teolla tapahtuma lähtee käyntiin tänään, kun Kirjurinluodon konsertit alkavat järjestyksessään jo viidettäkymmnetettä kertaa. On siinä ehtinyt siis vettä Kokemäenjoessa virtaamaan.
Itse olen tavalla tai toisella ollut aktiivisesti mukana tapahtumassa muistaakseni vuodesta 1974 lähtien. Muutama festivaali siis meni ohitse, ennenkuin löysin "jazzin ihanuuden." Olen toiminut jazzeilla monessa tehtävässä. Teatterin konserttien isännöinti taisi olla ensimmäinen tehtäväni. Sen lisäksi olen ollut kuuluttajana Cotton Clubilla, roudarina ympäri tapahtumaa, hyysännyt artisteja, myös tapahtumasta raportoivana toimittajana ja jossakin vaiheessa ihan vaan puhtaasti musiikkia kuuntelemassa. Varmaan jotain muutakin on tullut tehtyä, mutta ei nyt vaan tule mieleen. Olenpahan saanut kuvanikin yhteen jazzeista tehtyyn kuvakirjaan. Silloin katsojan roolissa vesisateessa Stanley Clarkea katsomassa vuonna 1977, vaikka Jazzin nettisivuilla olevassa historiikissa väitetäänkin kuvan olevan vuodelta 1985. Minulla ei nimittäin vuonna 1985 ollut tuollaisia silmälaseja. Ja tänäänhän tuo samainen Stanley Clarke soittaa vanhalla kunnon Lokkilavalla kello 17.15. Täytyisikö taas mennä lavan eteen diggailemaan?
Matkan varrelle on siis sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Ja jos niitä alkaisin tähän kirjaamaan, niin en pääsisi varmastikaan koneen äärestä muutamaan päivään. Tärkeintä kuitenkin on, että olen vuosien varrella kuullut paljon hyvää musiikkia ja tavannut mielenkiintoisia ihmisiä.
Jazzien nykyinen linja ei minua ihan tyydytä. Mitä tekee jazzfestivaalilla esimerkiksi Kylie Minoque tai aikaisemmin Pet Shop Boys jne.? Ja miksi kaikki hyvät klubit ja myöhäiskonsertit on lopetettu? Joo myönnän, että kehitys kehittyy, mutta jotakin sentään pitäisi säilyttää, varsinkin kun ne ovat olleet toimivia juttuja. Cotton Clubin yökonsertit olivat meillä siellä töissä olleille rankkoja juttuja, mutta usealle paikalla olleelle hienoja kokemuksia. Ja paljon paljon muuta.
Esimerkiksi tämän vuoden jazzeilla minua todella kiinnostaa vain ja ainoastaan Robert Plant, vaikka tuokaan nyt ei jazzia ole. Sallitaan nyt kuitenkin, kun kerran kyseessä on historian ylivoimaisesti parhaan rockbändin solisti. No joo, onhan siellä Stanley Clarke, Wayne Shorter ja John Hiatt sekä pienellä varauksella Kool & The Gang.
Kaikesta huolimatta, suosittelen käymään jazzeilla, sillä kyseessä on kaikesta huolimatta hieno tapahtuma. Kaupungissa tapahtuu ja on elämää ja sitä elämää lisää myös ympäri kaupunkia järjestettävät Suomi Areena -keskustelut.
tiistai 7. heinäkuuta 2015
10 vuotta Lontoon pommi-iskusta
Tänään tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta Lontoota järisyttäneestä pommi-iskusta, jossa kuoli 52 viatonta ihmistä ja yli 700 ihmistä loukkaantui tavalla tai toisella. Iskun suoritti neljä islamistia, jotka myös kuolivat iskussa. Iskuista kolme ensimmäistä tapahtuivat metrossa ja neljäs noin tuntia myöhemmin kaksikerrosbussissa Tavistock Squarella.
Muistan tuon tapahtuman erittäin hyvin, sillä juuri edellisenä iltana Lontoolle oli myönnetty vuoden 2012 olympialaisten järjestäminen. Pommi-iskusta vielä mitään tietämättömänä päätin tuolloin valinnan jälkeisenä aamuna soittaa kaverilleni Ossilla ja kysyä hieman, millaiset olivat tunnelmat olleet kaupungissa, kun tuo valinta oli suoritettu. Olin tuolloin nimittäin menossa iltapäiväjuontoon Auran Aalloille, missä vielä siihen aikaan toimin tuottajana.
Tavoitinkin Ossin tuolloin työmatkalta aamuruuhkassa, mutta normaalin metroasemalle menon sijaan bussipysäkiltä ja kysyin, että onko Lontoo nyt sekaisin, kun sille myönnettiin olympialaiset? Ossi ihmetteli silloin vaan sitä, että metrot olivat suljettuna ja Ossikaan ei siinä vaiheessa vielä tiennyt, mitä oli tapahtunut, totesi vaan, että "jotain outoa täällä nyt on tapahtunut, kun metrolinjat ovat suljettuna. Näyttää kaupunki kyllä olevan aika sekaisin."
Tuo sekaisin oleminen ei siis tuolloin johtunut olympiajuhlinnasta vaan aivan jostakin muusta. Melkoista kohtalon ivaa siis. Myöhemmin iltapäivällä kuviot sitten selvisivät. Kyseessä ei ollut laajemman terroriverkoston isku, vaan neljän henkilön omin päin tekemä isku internetistä haettujen pommiohjeiden avulla.
Sen enempää asiaan kantaa ottamatta sanon vaan, että en millään tavalla ymmärrä ja hyväksy tämänkaltaista toimintaa, enkä ole koskaan ymmärtänyt, että kukaan ihminen voi olla niin paljon vihaa tms. ryhtyäkseeen tällaiseen toimintaan. Terroristit ovat raukkoja ihmisiä.
Onneksi Lontoo on toipunut tuosta iskusta ja on edelleen kohtalaisen rauhallinen ja turvallinen paikka. Ja ehdottomasti myös paikka, missä kannattaa käydä, sillä Lontoosta löytyy jokaiselle jotakin, ihan laidasta laitaan. Ja tietty ne pubit, nehän ovat sen kaupungin parasta antia.
Muistan tuon tapahtuman erittäin hyvin, sillä juuri edellisenä iltana Lontoolle oli myönnetty vuoden 2012 olympialaisten järjestäminen. Pommi-iskusta vielä mitään tietämättömänä päätin tuolloin valinnan jälkeisenä aamuna soittaa kaverilleni Ossilla ja kysyä hieman, millaiset olivat tunnelmat olleet kaupungissa, kun tuo valinta oli suoritettu. Olin tuolloin nimittäin menossa iltapäiväjuontoon Auran Aalloille, missä vielä siihen aikaan toimin tuottajana.
Tavoitinkin Ossin tuolloin työmatkalta aamuruuhkassa, mutta normaalin metroasemalle menon sijaan bussipysäkiltä ja kysyin, että onko Lontoo nyt sekaisin, kun sille myönnettiin olympialaiset? Ossi ihmetteli silloin vaan sitä, että metrot olivat suljettuna ja Ossikaan ei siinä vaiheessa vielä tiennyt, mitä oli tapahtunut, totesi vaan, että "jotain outoa täällä nyt on tapahtunut, kun metrolinjat ovat suljettuna. Näyttää kaupunki kyllä olevan aika sekaisin."
Tuo sekaisin oleminen ei siis tuolloin johtunut olympiajuhlinnasta vaan aivan jostakin muusta. Melkoista kohtalon ivaa siis. Myöhemmin iltapäivällä kuviot sitten selvisivät. Kyseessä ei ollut laajemman terroriverkoston isku, vaan neljän henkilön omin päin tekemä isku internetistä haettujen pommiohjeiden avulla.
Sen enempää asiaan kantaa ottamatta sanon vaan, että en millään tavalla ymmärrä ja hyväksy tämänkaltaista toimintaa, enkä ole koskaan ymmärtänyt, että kukaan ihminen voi olla niin paljon vihaa tms. ryhtyäkseeen tällaiseen toimintaan. Terroristit ovat raukkoja ihmisiä.
Onneksi Lontoo on toipunut tuosta iskusta ja on edelleen kohtalaisen rauhallinen ja turvallinen paikka. Ja ehdottomasti myös paikka, missä kannattaa käydä, sillä Lontoosta löytyy jokaiselle jotakin, ihan laidasta laitaan. Ja tietty ne pubit, nehän ovat sen kaupungin parasta antia.
maanantai 6. heinäkuuta 2015
Veikkausliiga tarvitsee Petteri Forselleita
Kotimainen jalkapallokausi on pelillisesti suurin piirtein puolivälissään. Tähän asti kausi on ollut mielenkiintoinen ja mikä parasta, HJK ei sentään ole vielä tässä vaiheessa tehnyt sitä odotettua pesärakoa muihin joukkueiseiin. Eikä välttämättä tule tekemäänkään, sillä esimerkiksi sen esitys taannoin Interiä vastaan oli sitä luokkaa, että sen perusteella on ihme jos se sen tekee. Toki materiaaliltaan se on sellainen, että sen täytyisi pelata huomattavasti paremmin. Ja sen esityksen perusteella kausi Mestareiden liigan kasinnoissa tulee olemaan lyhyt.
Mutta se siitä ja HJK:n kestävyydestä. RoPS on ollut ehdottomasti positiivisin yllätys ja VPS puolestaan se negatiivisin yllätys. Mutta annetaan tämän olla ja mennään otsikon mukaiseen aiheeseen. Maarianhaminassa koettiin eilen nimittäin kauan odotettu hetki, kun IFK Mariehamnin Petteri Forsell palasi kentille avauskierroksella tapahtuneen loukkaantumisensa jälkeen. Ja mikä muutos tapahtuikaan IFK:n pelissä. Forsell oli joka paikassa, haki palloa alhaalta, antoi nappisyöttöjä, antoi vapaapotkut ja kulmapotkut ja niin edelleen. Hankkipa vieläpä joukkueelleen rangaistuspotkun, toki sitten epäonnistuen siinä.
Petteri Forsell on pelaaja, jonka esityksiä on nautinto katsella ja hän puolestaan nauttii siitä, mitä hän kentällä tekee. Juuri tuollaisia pelaajia Veikkausliiga tarvitsee ja onneksi näitä Forselleita on muissakin joukkueissa. Jarolla on Sergei Jeremenko, Interillä oli Mika Ojala ja on vielä Vahid Hambo kunhan vaan pääsee takaisin kentille, RoPSilla puolestaan on Aleksandr Kokko, Vepsulla Juho Mäkelä, HJK:lla Atomu Tanaka jne. jne. Pelaajia joiden otteita on nautinto seurata on paljon, mutta ehkä hieman "kotiinpäinvedettynä" on pakko todeta, että kyllä tästäkin joukosta Forsell erottuu selvästi. Harvoin on Suomen kentillä nähty niin luovaa ja taidokasta pelaaja kuin Forsell on. Ehkä joskus aikoinaan eräs Rodrigo ja Jarmo Alatensiö olivat samaa tasoa. Olikohan tuossa taas lievää kotiinpäinvetoa?
Maarianhaminassa oli muuten eilen 1503 katsojaa ja kun kaupungissa asuu noin 11 500 asukasta, tarkoittaa tämä, että reilut 10 % asukkaista oli eilen Wiklöf Holding Arenalla ottelua seuraamassa. Tämän matikan mukaan esimerkiksi Turussa Interin peleissä pitäisi olla noin 20 000 katsojaa ottelua kohden. No toki eihän se matikka nyt ihan tuolla tavalla mene, mutta kuten Keith Armstrong ISTV:n haastattelussa totesi, koko Ahvenanmaa elää ja hengittää jalkapalloa. Vielä kun tuo asenne saataisiin siirrettyä Manner-Suomen puolelle!
On ollut hienoa nähdä, että tällä kaudella Veikkausliigassa on jo kolme loppuunmyytä peliä ja toivottavasti niitä tulee lisää ja nämä ottelut samalla poikisivat lisäkatsojia myös muihinkin otteluihin. Toivoisin myös, että suomalaiset pikku hiljaa tajuaisivat, että Suomessa pelataan hyvää ja mielenkiintoista jalkapalloa ja kentillä on paljon taidokkaita pelaajia, joiden esityksiä on ilo katsella. Jalkapalloväki sen on jo huomannut, mutta vielä kun se asenteellinen potkupalloväki (hyi mikä sana) sen huomaisi, niin pelien kuningas saisi pikku hiljaa myös Suomessa arvoisensa aseman.
Mutta se siitä ja HJK:n kestävyydestä. RoPS on ollut ehdottomasti positiivisin yllätys ja VPS puolestaan se negatiivisin yllätys. Mutta annetaan tämän olla ja mennään otsikon mukaiseen aiheeseen. Maarianhaminassa koettiin eilen nimittäin kauan odotettu hetki, kun IFK Mariehamnin Petteri Forsell palasi kentille avauskierroksella tapahtuneen loukkaantumisensa jälkeen. Ja mikä muutos tapahtuikaan IFK:n pelissä. Forsell oli joka paikassa, haki palloa alhaalta, antoi nappisyöttöjä, antoi vapaapotkut ja kulmapotkut ja niin edelleen. Hankkipa vieläpä joukkueelleen rangaistuspotkun, toki sitten epäonnistuen siinä.
Petteri Forsell on pelaaja, jonka esityksiä on nautinto katsella ja hän puolestaan nauttii siitä, mitä hän kentällä tekee. Juuri tuollaisia pelaajia Veikkausliiga tarvitsee ja onneksi näitä Forselleita on muissakin joukkueissa. Jarolla on Sergei Jeremenko, Interillä oli Mika Ojala ja on vielä Vahid Hambo kunhan vaan pääsee takaisin kentille, RoPSilla puolestaan on Aleksandr Kokko, Vepsulla Juho Mäkelä, HJK:lla Atomu Tanaka jne. jne. Pelaajia joiden otteita on nautinto seurata on paljon, mutta ehkä hieman "kotiinpäinvedettynä" on pakko todeta, että kyllä tästäkin joukosta Forsell erottuu selvästi. Harvoin on Suomen kentillä nähty niin luovaa ja taidokasta pelaaja kuin Forsell on. Ehkä joskus aikoinaan eräs Rodrigo ja Jarmo Alatensiö olivat samaa tasoa. Olikohan tuossa taas lievää kotiinpäinvetoa?
Maarianhaminassa oli muuten eilen 1503 katsojaa ja kun kaupungissa asuu noin 11 500 asukasta, tarkoittaa tämä, että reilut 10 % asukkaista oli eilen Wiklöf Holding Arenalla ottelua seuraamassa. Tämän matikan mukaan esimerkiksi Turussa Interin peleissä pitäisi olla noin 20 000 katsojaa ottelua kohden. No toki eihän se matikka nyt ihan tuolla tavalla mene, mutta kuten Keith Armstrong ISTV:n haastattelussa totesi, koko Ahvenanmaa elää ja hengittää jalkapalloa. Vielä kun tuo asenne saataisiin siirrettyä Manner-Suomen puolelle!
On ollut hienoa nähdä, että tällä kaudella Veikkausliigassa on jo kolme loppuunmyytä peliä ja toivottavasti niitä tulee lisää ja nämä ottelut samalla poikisivat lisäkatsojia myös muihinkin otteluihin. Toivoisin myös, että suomalaiset pikku hiljaa tajuaisivat, että Suomessa pelataan hyvää ja mielenkiintoista jalkapalloa ja kentillä on paljon taidokkaita pelaajia, joiden esityksiä on ilo katsella. Jalkapalloväki sen on jo huomannut, mutta vielä kun se asenteellinen potkupalloväki (hyi mikä sana) sen huomaisi, niin pelien kuningas saisi pikku hiljaa myös Suomessa arvoisensa aseman.
torstai 11. kesäkuuta 2015
Anzu teki cd:n
Ystäväni Anzu - Rauman mukavin mies muuten - julkaisi levyn. Pöytälaatikkorunoista ja -sävellyksistä koostuva 12 kappaleen tuotos kantaa nimeä Nimetön. Levy julkaistiin eilen ja levynjulkistuskeikka oli illalla Raumalla Domino Nightclubilla.
En lähde levyä sen enempää arvostelemaan, koska en ole enää moneen vuoteen tienannut leipääni musiikkikriitikkona ja ystävän levyn arvosteleminen on aina vähän kinkkinen juttu. Sen verran sanon kuitenkin, että levyllä on mielenkiintoinen kattaus Anzun sävellyksiä ja sanoituksia. Kokonaisuutena cd on leppoisan mukavaa kuultavaa, vaikkakin siitä hieman paistaa läpi tuollainen lievä kellaribändimaisuus, mutta toisaalta juuri se tekee ehkä levystä sympaattisen ja mukavan kuunneltavan. Ja periaatteessa eräänlaisesta pöytälaatikkokellaribändistähän tässä on kyse? Korjaa Anzu, jos olen väärässä. Jos nyt jotain miinusta pitää antaa, niin Anzun laulu ei ehkä ole levyn parasta antia, mutta siihenkin tottuu matkan varrella.
Ja tämä kaikki vasta yhden kuuntelukerran jälkeen. Tosin minulla oli ilo ja kunnia saada kuultavakseni jo ennakkoon tuotoksesta muutama raakaversio. Jos nyt kuitenkin leppoisaa (raumalaista) kesämusaa haluatte, niin etsikääpä käsiinne. CD:tä on kaupan Raumalla ainakin Prismassa, Vanhan Rauman Kirjakaupassa ja Marva Median Asiakaspalvelussa. Voin minäkin ehkä välittää (?), jos ette muualta löydä.
Ja Anzu on muuten myöhemmin kesällä tulossa käymään Paraisilla, kun kerran hävisi erään vedon. Tiedä häntä vaikka ottaisi kitaran mukaan ja laulaa lurittaisi muutaman kappaleen (Nyt se suuttuu) vaikkapa Vierasvenesatamassa. Tiedä häntä...
En lähde levyä sen enempää arvostelemaan, koska en ole enää moneen vuoteen tienannut leipääni musiikkikriitikkona ja ystävän levyn arvosteleminen on aina vähän kinkkinen juttu. Sen verran sanon kuitenkin, että levyllä on mielenkiintoinen kattaus Anzun sävellyksiä ja sanoituksia. Kokonaisuutena cd on leppoisan mukavaa kuultavaa, vaikkakin siitä hieman paistaa läpi tuollainen lievä kellaribändimaisuus, mutta toisaalta juuri se tekee ehkä levystä sympaattisen ja mukavan kuunneltavan. Ja periaatteessa eräänlaisesta pöytälaatikkokellaribändistähän tässä on kyse? Korjaa Anzu, jos olen väärässä. Jos nyt jotain miinusta pitää antaa, niin Anzun laulu ei ehkä ole levyn parasta antia, mutta siihenkin tottuu matkan varrella.
Ja tämä kaikki vasta yhden kuuntelukerran jälkeen. Tosin minulla oli ilo ja kunnia saada kuultavakseni jo ennakkoon tuotoksesta muutama raakaversio. Jos nyt kuitenkin leppoisaa (raumalaista) kesämusaa haluatte, niin etsikääpä käsiinne. CD:tä on kaupan Raumalla ainakin Prismassa, Vanhan Rauman Kirjakaupassa ja Marva Median Asiakaspalvelussa. Voin minäkin ehkä välittää (?), jos ette muualta löydä.
Ja Anzu on muuten myöhemmin kesällä tulossa käymään Paraisilla, kun kerran hävisi erään vedon. Tiedä häntä vaikka ottaisi kitaran mukaan ja laulaa lurittaisi muutaman kappaleen (Nyt se suuttuu) vaikkapa Vierasvenesatamassa. Tiedä häntä...
perjantai 5. kesäkuuta 2015
Yhden selostusreissun tarina
Olin selostajan urallani selostanut ennen keskiviikkoiltaa 1 538 erilaista urheilutapahtumaa joko radioon tai televisioon. Keskiviikkona vuorossa oli siis selostus numero 1 539, kun selostin ISTV:lle Maarianhaminasta IFK Mariehamnin ja SJK:n välisen Veikkausliigaottelun. Kyseessähän oli kaiken lisäksi kierroksen kärkikamppailu sarjakakkosen ja sarjakolmosen välillä.
Varsinainen valmistautuminen otteluun alkoi jo päivää ennen. Silloin ohjelmassa oli tilastojen läpikäyminen, ennakkojen lukeminen, joukkueiden terveystilanteiden tarkistaminen jne. Siis kaikkea mahdollista, mitä nyt yhteen jalkapallo-otteluun liittyy. Ajatuksissahan ottelu on itse asiassa ollut jo edellisen ottelun päättymisestä lähtien.
Tiistai-iltana television katselu kotona ei oikein kiinnostanut ja menin petiin jo hieman kello 23 jälkeen, kun yleensä "suoriudun" sinne vasta reilu tuntia myöhemmin. Vähän lukemista ja pari peliä kännykällä ja sen jälkeen unten maille. Herätys olikin sitten aamulla kello 6.45. Kahvi tippumaan ja suihkuun. Sen jälkeen viimeiset tavarat reppuun ja aamukahvin pariin. Kello 7.30 Mersu starttaa pihasta ja Turun aamuruuhkasta pujoteltuna satamaan saavun kello 8.05. Auto parkkiin ja terminaaliin lunastamaan matkalippu ja lyhyen odotuksen jälkeen laivaan.
Tapanani on mennä laivaan ensimmäisten joukossa, koska haluan sillä varmistaa "oman toimistopaikkani" Cafeteriassa aivan laivan etuosassa pallomeren vieressä olevan pöydän äärestä, mistä löytyy sähköpistoke tietokoneelle ja ikkunasta näkymä merelle, siis sinne minne laiva seilaa. Tämä onnistui tälläkin kertaa ja olin jälleen kerran ensimmäisenä Cafeteriassa. Hetken tosin harkitsin uuden paikan valitsemista, mutta jätinpä tekemättä. Amorella starttasi matkaan kello 8.40.
Välillä koko viisijapuolituntinen kuluu rauhallisesti netissä roikkuen, mutta tällä kertaa tämä ei onnistunut. Ensin Saija Palin kaverinsa kanssa kutsui reissaajia tyylilyylittelemään ja sen jälkeen jälleen yksi maailman kamalimmista humppabändeistä väänsi pari kärsimysnäytelmäänsä. Onneksi nämä soitot loppuivat heti kello 11 jälkeen ja loppumatka sujuikin mukavassa rauhassa "oman toimiston" äärellä. Amorellalla myös nettiyhteys pelittää hienosti koko matkan.
Kello 14.10 laiva saapui Maarianhaminaan ja sen jälkeen majoittuminen hotellille ja syömään. Tällä kertaa valitsin Draken Kebabin. Onneksi nälkäni ei ollut kovin iso, sillä annoksen koossa oli kyllä toivomisen varaa. No ei se makukaan ihan sieltä paremmasta päästä ollut.
Olenkin tässä reissuillani aikaisemmin ihmetellyt, että eivätkö ne osaa Maarianhaminassa tehdä kunnollisia pizzoja, sillä sekä Pizzeria Fantasiassa ja Diablossa olen saanut nauttia todella huonot pizzat ja olenkin päättänyt, että pizzalla en enää Maarianhaminassa käy. Enpä taida enää kokeilla tuota kebabiakaan. Onneksi kaupungista löytyy muitakin ruokapaikkoja. Sen verran kuitenkin voin sanoa, että Park Barin Jägarmacka on hyvä, mutta ei sitäkään viitsi joka kerta syödä.
Syömisen jälkeen hotellilla pienet päikkärit ja kello 16 ottelun kokoonpanojen kimppuun ja hieman ennen viittä kamppeet kasaan ja virkistävä kävely stadionille. Tuotantoryhmän moikkaaminen ja lyhyt palaveri. Mitään uuttahan ei ole luvassa, homma ja kuviot hoituvat jo rutiinilla. Kamat kasaan kesämökissä (lue: selostamossa) ja hakemaan Lelleltä juotavaa ja moikkaamaan tuttuja.
Kello 17.45 IFK Mariehamnin päävalmentaja Pekka Lyyski saapuu ennakkohaastatteluun ja heti perään on vuorossa SJK:n Simo Valakari. Haastatteluiden jälkeen vielä moikkaamaan Ylen Mariaa ja kuuluttamosta kupponen kahvia. Sitten alkaakin kaikki olemaan valmista itse otteluun ja rauhoittumiseen ennen kello 18.20 alkavaa lähetystä jää kymmenisen minuttia.
Peli kulkee vauhdikkaana ja parhaat tilanteet siunautuvat IFK:lle, mutta tulosta ei synny. Sitä vastoin IFK joutuu uuteen tilanteeseen, sillä vielä kertaakaan kauden aikana se ei ole kotikentällään ollut tauolle lähdettäessä tappiotilanteessa, kun SJK iski maalinsa suurin piirtein jakson ainoasta tilanteestaan, maalintekijänä Tuco. Taukohaastatteluun tulee vielä Akseli Pelvas ja sen jälkeen onkin aika taas hetkeksi rahoittua ja odottaa toisen puoliajan alkamista.
Toisella puoliajalla SJK saa peliin enemmän otetta ja menee Pelvaksen rangaistuspotkusta jo 2-0 -johtoon. Tosin olen sitä mieltä, että tilanteesta olisi pitänyt viheltää vain vapaapotku, sillä Mantillan rike ei tapahtunut rangaistusalueen sisäpuolella, viivalla tosin.
Lopullisen niitin iskee jälleen Pelvas Mehmet Hetemajn loistavasta pystysyötöstä. Loppu onkin sitten vaan ottelun päättymisen odottamista ja näin IFK kärsii ensimmäisen kotitappionsa yli 10 kuukauteen. Loppuhaastatteluun saapuvat SJK:lta Hetemaj ja IFK:lta Brian Span.
Vielä kiitokset katsojille ja muistutus seuraavasta Maarianhaminassa pelattavasta ottelusta ja kamat kasaan. Nopeat kiitokset Pekalle, Ristolle ja Tuomakselle ja kohti hotellia. En luvannut pojille tulla baariin oluelle pelin jälkeen, vaan suuntasin takaisin hotellihuoneeseen. TV:stä Mentalisti mutta sitten "katkesi selkäranka" ja Parkin baari kutsui yhdelle Stallhagenille. Tuttujakin löytyi ja meitä paraislaisia olikin baarissa sitten useampi, yksi loukkaantunut IFK:n pelaaja, yksi Piffenin pelaaja, yksi näiden kaveri ja selostaja. Yhteen Stallhageniin se käynti myös jäi ja sen maisteltuni takaisin huoneeseen ja unten maille.
Seuraavana päivänä ensin hotellilla aamupalaa, sähköpostien ja muiden työjuttujen tsekkaamista ja kello 12 huoneen luovutus ja pieni kävelylenkki ja "kävelykadun tsekkaus" ennen satamaan menoa, missä 5 1/2 -tuntia kului ysikannella netin ääressä mm. tätä blogia kirjoitellessa. Kello 19.50 laiva saapui satamaan ja noin 20.30 Mersu parkkeerasi taas kotioven eteen. Näin reissu 6/17 oli over and out.
Tämän kauden aikana näitä Maarianhaminan reissuja tulee kaiken kaikkiaan 17 kpl, joista tämä oli järjestyksessän kuudes. Puolitoista viikkoa sitten tämän sarjan "rikkoi" FC Jazzin ja Hakan välisen Ykkösen ottelun selostaminen SportTV:lle. Tällainen on yhden selostusreissun tarina Maarianhaminaan:
Varsinainen valmistautuminen otteluun alkoi jo päivää ennen. Silloin ohjelmassa oli tilastojen läpikäyminen, ennakkojen lukeminen, joukkueiden terveystilanteiden tarkistaminen jne. Siis kaikkea mahdollista, mitä nyt yhteen jalkapallo-otteluun liittyy. Ajatuksissahan ottelu on itse asiassa ollut jo edellisen ottelun päättymisestä lähtien.
Tiistai-iltana television katselu kotona ei oikein kiinnostanut ja menin petiin jo hieman kello 23 jälkeen, kun yleensä "suoriudun" sinne vasta reilu tuntia myöhemmin. Vähän lukemista ja pari peliä kännykällä ja sen jälkeen unten maille. Herätys olikin sitten aamulla kello 6.45. Kahvi tippumaan ja suihkuun. Sen jälkeen viimeiset tavarat reppuun ja aamukahvin pariin. Kello 7.30 Mersu starttaa pihasta ja Turun aamuruuhkasta pujoteltuna satamaan saavun kello 8.05. Auto parkkiin ja terminaaliin lunastamaan matkalippu ja lyhyen odotuksen jälkeen laivaan.
Tapanani on mennä laivaan ensimmäisten joukossa, koska haluan sillä varmistaa "oman toimistopaikkani" Cafeteriassa aivan laivan etuosassa pallomeren vieressä olevan pöydän äärestä, mistä löytyy sähköpistoke tietokoneelle ja ikkunasta näkymä merelle, siis sinne minne laiva seilaa. Tämä onnistui tälläkin kertaa ja olin jälleen kerran ensimmäisenä Cafeteriassa. Hetken tosin harkitsin uuden paikan valitsemista, mutta jätinpä tekemättä. Amorella starttasi matkaan kello 8.40.
Välillä koko viisijapuolituntinen kuluu rauhallisesti netissä roikkuen, mutta tällä kertaa tämä ei onnistunut. Ensin Saija Palin kaverinsa kanssa kutsui reissaajia tyylilyylittelemään ja sen jälkeen jälleen yksi maailman kamalimmista humppabändeistä väänsi pari kärsimysnäytelmäänsä. Onneksi nämä soitot loppuivat heti kello 11 jälkeen ja loppumatka sujuikin mukavassa rauhassa "oman toimiston" äärellä. Amorellalla myös nettiyhteys pelittää hienosti koko matkan.
Kello 14.10 laiva saapui Maarianhaminaan ja sen jälkeen majoittuminen hotellille ja syömään. Tällä kertaa valitsin Draken Kebabin. Onneksi nälkäni ei ollut kovin iso, sillä annoksen koossa oli kyllä toivomisen varaa. No ei se makukaan ihan sieltä paremmasta päästä ollut.
Olenkin tässä reissuillani aikaisemmin ihmetellyt, että eivätkö ne osaa Maarianhaminassa tehdä kunnollisia pizzoja, sillä sekä Pizzeria Fantasiassa ja Diablossa olen saanut nauttia todella huonot pizzat ja olenkin päättänyt, että pizzalla en enää Maarianhaminassa käy. Enpä taida enää kokeilla tuota kebabiakaan. Onneksi kaupungista löytyy muitakin ruokapaikkoja. Sen verran kuitenkin voin sanoa, että Park Barin Jägarmacka on hyvä, mutta ei sitäkään viitsi joka kerta syödä.
Syömisen jälkeen hotellilla pienet päikkärit ja kello 16 ottelun kokoonpanojen kimppuun ja hieman ennen viittä kamppeet kasaan ja virkistävä kävely stadionille. Tuotantoryhmän moikkaaminen ja lyhyt palaveri. Mitään uuttahan ei ole luvassa, homma ja kuviot hoituvat jo rutiinilla. Kamat kasaan kesämökissä (lue: selostamossa) ja hakemaan Lelleltä juotavaa ja moikkaamaan tuttuja.
Kello 17.45 IFK Mariehamnin päävalmentaja Pekka Lyyski saapuu ennakkohaastatteluun ja heti perään on vuorossa SJK:n Simo Valakari. Haastatteluiden jälkeen vielä moikkaamaan Ylen Mariaa ja kuuluttamosta kupponen kahvia. Sitten alkaakin kaikki olemaan valmista itse otteluun ja rauhoittumiseen ennen kello 18.20 alkavaa lähetystä jää kymmenisen minuttia.
Peli kulkee vauhdikkaana ja parhaat tilanteet siunautuvat IFK:lle, mutta tulosta ei synny. Sitä vastoin IFK joutuu uuteen tilanteeseen, sillä vielä kertaakaan kauden aikana se ei ole kotikentällään ollut tauolle lähdettäessä tappiotilanteessa, kun SJK iski maalinsa suurin piirtein jakson ainoasta tilanteestaan, maalintekijänä Tuco. Taukohaastatteluun tulee vielä Akseli Pelvas ja sen jälkeen onkin aika taas hetkeksi rahoittua ja odottaa toisen puoliajan alkamista.
Toisella puoliajalla SJK saa peliin enemmän otetta ja menee Pelvaksen rangaistuspotkusta jo 2-0 -johtoon. Tosin olen sitä mieltä, että tilanteesta olisi pitänyt viheltää vain vapaapotku, sillä Mantillan rike ei tapahtunut rangaistusalueen sisäpuolella, viivalla tosin.
Lopullisen niitin iskee jälleen Pelvas Mehmet Hetemajn loistavasta pystysyötöstä. Loppu onkin sitten vaan ottelun päättymisen odottamista ja näin IFK kärsii ensimmäisen kotitappionsa yli 10 kuukauteen. Loppuhaastatteluun saapuvat SJK:lta Hetemaj ja IFK:lta Brian Span.
Vielä kiitokset katsojille ja muistutus seuraavasta Maarianhaminassa pelattavasta ottelusta ja kamat kasaan. Nopeat kiitokset Pekalle, Ristolle ja Tuomakselle ja kohti hotellia. En luvannut pojille tulla baariin oluelle pelin jälkeen, vaan suuntasin takaisin hotellihuoneeseen. TV:stä Mentalisti mutta sitten "katkesi selkäranka" ja Parkin baari kutsui yhdelle Stallhagenille. Tuttujakin löytyi ja meitä paraislaisia olikin baarissa sitten useampi, yksi loukkaantunut IFK:n pelaaja, yksi Piffenin pelaaja, yksi näiden kaveri ja selostaja. Yhteen Stallhageniin se käynti myös jäi ja sen maisteltuni takaisin huoneeseen ja unten maille.
Seuraavana päivänä ensin hotellilla aamupalaa, sähköpostien ja muiden työjuttujen tsekkaamista ja kello 12 huoneen luovutus ja pieni kävelylenkki ja "kävelykadun tsekkaus" ennen satamaan menoa, missä 5 1/2 -tuntia kului ysikannella netin ääressä mm. tätä blogia kirjoitellessa. Kello 19.50 laiva saapui satamaan ja noin 20.30 Mersu parkkeerasi taas kotioven eteen. Näin reissu 6/17 oli over and out.
perjantai 8. toukokuuta 2015
Antakaa niiden nyt ensin aloittaa
Suomi saa toukokuun aikana uuden hallituksen. Siis jos Keskustapuolue, Perussuomalaiset ja Kokoomus pääsevät yhteisymmärrykseen hallitusohjelmasta ja toimenpiteistä, joita tämä hallitus ryhtyy toteuttamaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tässä on juuri se hallituspohja, jolla tässä maassa voidaan nykytilanteessa taas saada asioita kuntoon. Tosin RKP:n olisin mukaan ottanut, vaikka kyseisen puolueen toimet kotikaupungissani Paraisilla ovat suoraan sanottuna juuri sieltä, minne aurinko ei paista.
Edellinen hallitus ja siis vielä tässä vaiheessa istuva hallitus joutui toimikautensa aikana pahaan paikkaan ja tulokset eivät olleet toivotunlaisia. Toki pitää muistaa, että Suomi ei ole ainoa maa Euroopassa eikä edes koko maailmassa, missä on isoja ongelmia. Me emme ole tässäkään asiassa yksin.
Yksi edellisen hallituksen ongelmista oli sen laajuus. En ole oikein koskaan uskonut, että hallitus jossa ovat sekä Vasemmistoliitto ja Kokoomus, Sosiaalidemokraatit ja Kristityt jne. voisi toimia. Ja niinhän se nähtiin, se ei toiminut. Kokoomus mokasi hallituksen, se on pakko myöntää. Sen ei olisi hallitusneuvotteluissa eikä myöhäisemmissä toimissakaan pitänyt antaa periksi muiden puolueiden vaateille, joissa ei välillä ollut oikein päätä eikä häntää. Mutta kun näin toimit, niin silloin omat toimet eivät toteudu ja silloin mennään metsään ja tavallaan väärä taho saa haukkumiset.
Tosin myönnettävä on, että suurin kärsijä hallituksen toimista oli SDP, mutta myös täysin aiheesta. Haukutaan Kokoomusta, mutta ei äänestetä demareita, taisi olla monen äänestäjän ajatus vaaliuurnille mennessään. En kaikesta huolimatta hyvällä tahdollakaan jaksa ymmärtää ihan täysin vaalien lopputulosta, enkä varsinkaan Vihreiden saavuttamaa vaalivoittoa. Siinä vasta on puolue, joka ajaa Suomen suohon. Onneksi ei päässyt hallitukseen.
Tosin ei tässä Li Andersonin facebooksivulleen laittamassa kommentissa myöskään ole järjen häivääkään:
"Tästä tulee erittäin ikävä hallituskausi niin suomalaisille hyvinvointipalveluille kuin ympäristölle, pienituloisille, ihmisoikeuksille ja työntekijöille. Nyt jos koskaan tarvitaan kaikkia mukaan punavihreään liikkeeseen, joten jos et ole vielä liittynyt joukkoomme, nyt on se hetki! Työ poliittisen muutoksen eteen alkaa tänään!"
No se siitä ja otsikon mukaiseen asiaan. Ystäväni Pete Poskiparta ilmaisi asian tänään hyvin twittertilillään tähän malliin:
"Vaikuttaa, että monien mielestä uusi hallitus kaataa Suomen ennenkuin ehtii edes aloittaa työtään. On se kova porukka."
Tuossa lauseessa on tiivistettynä kaikki se, mitä olen tässä eilisillan ja tämän aamupäivän aikana ajatellut. Luvassa on kuulemma kylmää kyytiä ja Suomea ollaan viemässä pimeälle keski-ajalle. Oliskohan nyt kuitenkin niin, että annetaan uuden hallituksen ensin aloittaa ja jos sen jälkeen on aihetta, niin syöksytään sitten sinne pimeälle keski-ajalle, jos nain tapahtuu. Toki tuohon en usko ja voitte olla varmoja, että jos tämä hallitus sössii, niin olen aivan varmasti etujoukoissa arvostelemassa sen ratkaisuja, mutta toisaalta aivan varmasti myös etujoukoissa kehumassa, jos toimet ovat onnistuneita. Suhtaudun siis avoimin mielin siihen mitä tuleman pitää ja toivon koko sydämestäni parasta!
Edellinen hallitus ja siis vielä tässä vaiheessa istuva hallitus joutui toimikautensa aikana pahaan paikkaan ja tulokset eivät olleet toivotunlaisia. Toki pitää muistaa, että Suomi ei ole ainoa maa Euroopassa eikä edes koko maailmassa, missä on isoja ongelmia. Me emme ole tässäkään asiassa yksin.
Yksi edellisen hallituksen ongelmista oli sen laajuus. En ole oikein koskaan uskonut, että hallitus jossa ovat sekä Vasemmistoliitto ja Kokoomus, Sosiaalidemokraatit ja Kristityt jne. voisi toimia. Ja niinhän se nähtiin, se ei toiminut. Kokoomus mokasi hallituksen, se on pakko myöntää. Sen ei olisi hallitusneuvotteluissa eikä myöhäisemmissä toimissakaan pitänyt antaa periksi muiden puolueiden vaateille, joissa ei välillä ollut oikein päätä eikä häntää. Mutta kun näin toimit, niin silloin omat toimet eivät toteudu ja silloin mennään metsään ja tavallaan väärä taho saa haukkumiset.
Tosin myönnettävä on, että suurin kärsijä hallituksen toimista oli SDP, mutta myös täysin aiheesta. Haukutaan Kokoomusta, mutta ei äänestetä demareita, taisi olla monen äänestäjän ajatus vaaliuurnille mennessään. En kaikesta huolimatta hyvällä tahdollakaan jaksa ymmärtää ihan täysin vaalien lopputulosta, enkä varsinkaan Vihreiden saavuttamaa vaalivoittoa. Siinä vasta on puolue, joka ajaa Suomen suohon. Onneksi ei päässyt hallitukseen.
Tosin ei tässä Li Andersonin facebooksivulleen laittamassa kommentissa myöskään ole järjen häivääkään:
"Tästä tulee erittäin ikävä hallituskausi niin suomalaisille hyvinvointipalveluille kuin ympäristölle, pienituloisille, ihmisoikeuksille ja työntekijöille. Nyt jos koskaan tarvitaan kaikkia mukaan punavihreään liikkeeseen, joten jos et ole vielä liittynyt joukkoomme, nyt on se hetki! Työ poliittisen muutoksen eteen alkaa tänään!"
No se siitä ja otsikon mukaiseen asiaan. Ystäväni Pete Poskiparta ilmaisi asian tänään hyvin twittertilillään tähän malliin:
"Vaikuttaa, että monien mielestä uusi hallitus kaataa Suomen ennenkuin ehtii edes aloittaa työtään. On se kova porukka."
Tuossa lauseessa on tiivistettynä kaikki se, mitä olen tässä eilisillan ja tämän aamupäivän aikana ajatellut. Luvassa on kuulemma kylmää kyytiä ja Suomea ollaan viemässä pimeälle keski-ajalle. Oliskohan nyt kuitenkin niin, että annetaan uuden hallituksen ensin aloittaa ja jos sen jälkeen on aihetta, niin syöksytään sitten sinne pimeälle keski-ajalle, jos nain tapahtuu. Toki tuohon en usko ja voitte olla varmoja, että jos tämä hallitus sössii, niin olen aivan varmasti etujoukoissa arvostelemassa sen ratkaisuja, mutta toisaalta aivan varmasti myös etujoukoissa kehumassa, jos toimet ovat onnistuneita. Suhtaudun siis avoimin mielin siihen mitä tuleman pitää ja toivon koko sydämestäni parasta!
maanantai 4. toukokuuta 2015
Mielenkiintoinen sarjataulukko
Kotimaista jalkapallon pääsarjaa eli Veikkausliigaa on nyt pelattu kolmen viikon ajan ja hieman joukkueesta riippuen pelejä on takana 3-5. Sarjataulukko on tällä hetkellä mielenkiintoinen, enkä usko, että kovinkaan usein missään muussa sarjassa maailmalla, tilanne on ollut samanlainen kuin Suomessa juuri nyt.
Niinkuin kuvasta näkyy, joukkueet ovat tasaisessa jonossa pisteen välein. Enpä ole moiseen koskaan aikaisemmin törmännyt.
Sarja on lähtenyt käyntiin jokseenkin odotetulla tavalla. Sarjan kärjessä on odotetusti HJK ja sen pahin haastaja SJK tulee heti perässä. Eikä ole lainkaan yllätys, että seuraavina tulevat IFK Mariehamn, Inter ja KuPS. Ainoastaan VPS:n tökkien käyntiin lähtenyt sarja on pienoinen yllätys.
Sattuneista syistä olen seurannut läheltä tämän kauden aikana IFK Mariehamnin edesottamuksia ja kirjoitan nyt tätäkin blogia nimenomaan Maarianhaminassa. Joukkueella on tähän asti tappioton tili, mutta kotivoittoa se ei ole vielä saavuttanut. Eilisessä KuPS-ottelussa, niinkuin itse asiassa pari viikkoa sitten pelatussa HIFK-ottelussakin, se olisi kyllä voiton ansainnut. Pienet virheet kuitenkin kostautuvat ja saarelaiset ovat molemmissa kotiotteluissaan joutuneet tyytymään harmittaviin tasapeleihin. Uusi yritys siihen kauden ensimmäiseen kotivoittoon onkin jo tulevana perjantaina, kun avauskotivoittonsa eilen ottanut KTP saapuu Wiklöf Holding Arenalle. Kaiken järjen mukaan IFK:n pitäisi tuo ottelu voittaa, mutta kannattaa muistaa, että pallo on pyöreä ja kaikki on mahdollista.
IFK:n ongelmaksi saattaa myös tulla Dever Orgillin mahdollinen poissaolo, sillä mies tuli eilen pois kentältä kesken pelin loukkaantuneena, niinkuin myös Bobby Friberg Da Cruz. Toivotaan nyt kuitenkin, että mistään pahemmasta ei ole kyse, sillä saarelaisten riveistä ovat entuudestaan kuitenkin sivussa Petteri Forsell ja Aleksei Kangaskolkka.
Myös Turun Interin hyvät otteet ilahduttavat, sillä varsinkin edelliskaudella se seilasi melko syvällä ja nyt kun se pitää yksinään huolta turkulaisesta pääsarjajalkapallosta, olisi tietysti toivottavaa, että se myös menestyisi sarjassa.
HJK puolestaan jyrää tällä hetkellä ykkösenä, enkä usko, että se kovinkaan helpolla enää paikastaan luopuu, vaikka senkin peli vielä hakee itseään. Liigan jännityksen kannalta olisi suotavaa, että se ei missään tapauksessa karkaisi jo tässä vaiheessa kautta muilta.
ISTV tarjoaa myös tällä hetkellä loistavan palvelun kotimaisesta jalkapallosta. Kaikki ottelut suorina lähetyksinä ja yhteiskooste kaikista peleistä vielä samana iltana. Olen erittäin iloinen, että saan olla mukana yhtenä osana toteuttamassa tätä upeaa kotimaista jalkapallopakettia.
-------------------------------------------------------------------------------
Voisipa tähän vielä lisätä sanan pari lauantaina alkaneesta Ykkösestä.
Avauskierroksen suurimman yllätyksen aiheutti FC Jazz, joka kukisti TPS:n Urheilupuiston Yläkentällä 2-0. Olen tästä tuloksesta erittäin iloinen, sillä vaikka olenkin asunut Varsinais-Suomessa jo kohta 13 vuotta, en ole unohtanut juuriani ja omaa joukkuettani. FC Jazz on minulle aina ollut ja on edelleen kotimaisessa jalkapallossa se rakkain joukkue ja sen verran sanasena joillekin TPS-kannattajille, jotka väittävät minun olevan katkera TPS-jalkapallolle, niin kannattaisi ottaa asioista selvää, ennenkuin lähtee arvostelemaan ja haukkumaan katkeraksi jne.
Tilanne oli minulle helppo usean vuoden ajan, kun FC Jazz ja TPS pelasivat eri sarjatasoilla, mutta nyt kun sarjataso on sama, niin ykkösenä minulle tulee FC Jazz ja vasta sen jälkeen TPS. Jos sitä on vaikea sulattaa, niin voivoi!
Ja mitä tulee siihen, että kuulemma "suosin ja sympatiseeraan Interiä", niin tässäkin asiassa tilanne on hyvin selvä. Suosin nimenomaan turkulaista ja eritoten suomalaista jalkapalloa, enkä ole sillä tavalla seurasidonnainen.
Niinkuin kuvasta näkyy, joukkueet ovat tasaisessa jonossa pisteen välein. Enpä ole moiseen koskaan aikaisemmin törmännyt.
Sarja on lähtenyt käyntiin jokseenkin odotetulla tavalla. Sarjan kärjessä on odotetusti HJK ja sen pahin haastaja SJK tulee heti perässä. Eikä ole lainkaan yllätys, että seuraavina tulevat IFK Mariehamn, Inter ja KuPS. Ainoastaan VPS:n tökkien käyntiin lähtenyt sarja on pienoinen yllätys.
Sattuneista syistä olen seurannut läheltä tämän kauden aikana IFK Mariehamnin edesottamuksia ja kirjoitan nyt tätäkin blogia nimenomaan Maarianhaminassa. Joukkueella on tähän asti tappioton tili, mutta kotivoittoa se ei ole vielä saavuttanut. Eilisessä KuPS-ottelussa, niinkuin itse asiassa pari viikkoa sitten pelatussa HIFK-ottelussakin, se olisi kyllä voiton ansainnut. Pienet virheet kuitenkin kostautuvat ja saarelaiset ovat molemmissa kotiotteluissaan joutuneet tyytymään harmittaviin tasapeleihin. Uusi yritys siihen kauden ensimmäiseen kotivoittoon onkin jo tulevana perjantaina, kun avauskotivoittonsa eilen ottanut KTP saapuu Wiklöf Holding Arenalle. Kaiken järjen mukaan IFK:n pitäisi tuo ottelu voittaa, mutta kannattaa muistaa, että pallo on pyöreä ja kaikki on mahdollista.
IFK:n ongelmaksi saattaa myös tulla Dever Orgillin mahdollinen poissaolo, sillä mies tuli eilen pois kentältä kesken pelin loukkaantuneena, niinkuin myös Bobby Friberg Da Cruz. Toivotaan nyt kuitenkin, että mistään pahemmasta ei ole kyse, sillä saarelaisten riveistä ovat entuudestaan kuitenkin sivussa Petteri Forsell ja Aleksei Kangaskolkka.
Myös Turun Interin hyvät otteet ilahduttavat, sillä varsinkin edelliskaudella se seilasi melko syvällä ja nyt kun se pitää yksinään huolta turkulaisesta pääsarjajalkapallosta, olisi tietysti toivottavaa, että se myös menestyisi sarjassa.
HJK puolestaan jyrää tällä hetkellä ykkösenä, enkä usko, että se kovinkaan helpolla enää paikastaan luopuu, vaikka senkin peli vielä hakee itseään. Liigan jännityksen kannalta olisi suotavaa, että se ei missään tapauksessa karkaisi jo tässä vaiheessa kautta muilta.
ISTV tarjoaa myös tällä hetkellä loistavan palvelun kotimaisesta jalkapallosta. Kaikki ottelut suorina lähetyksinä ja yhteiskooste kaikista peleistä vielä samana iltana. Olen erittäin iloinen, että saan olla mukana yhtenä osana toteuttamassa tätä upeaa kotimaista jalkapallopakettia.
-------------------------------------------------------------------------------
Voisipa tähän vielä lisätä sanan pari lauantaina alkaneesta Ykkösestä.
Avauskierroksen suurimman yllätyksen aiheutti FC Jazz, joka kukisti TPS:n Urheilupuiston Yläkentällä 2-0. Olen tästä tuloksesta erittäin iloinen, sillä vaikka olenkin asunut Varsinais-Suomessa jo kohta 13 vuotta, en ole unohtanut juuriani ja omaa joukkuettani. FC Jazz on minulle aina ollut ja on edelleen kotimaisessa jalkapallossa se rakkain joukkue ja sen verran sanasena joillekin TPS-kannattajille, jotka väittävät minun olevan katkera TPS-jalkapallolle, niin kannattaisi ottaa asioista selvää, ennenkuin lähtee arvostelemaan ja haukkumaan katkeraksi jne.
Tilanne oli minulle helppo usean vuoden ajan, kun FC Jazz ja TPS pelasivat eri sarjatasoilla, mutta nyt kun sarjataso on sama, niin ykkösenä minulle tulee FC Jazz ja vasta sen jälkeen TPS. Jos sitä on vaikea sulattaa, niin voivoi!
Ja mitä tulee siihen, että kuulemma "suosin ja sympatiseeraan Interiä", niin tässäkin asiassa tilanne on hyvin selvä. Suosin nimenomaan turkulaista ja eritoten suomalaista jalkapalloa, enkä ole sillä tavalla seurasidonnainen.
tiistai 14. huhtikuuta 2015
Muutama huomio liigan avauskierrokselta
Kotimainen jalkapallokausi potkaistiin käyntiin sunnuntaina neljän ottelun voimalla. Itse olin paikan päällä Turusa, kun Inter ja SJK avasivat kautensa kohtalaisen kosteissa tunnelmissa. Seuraavassa muutamia huomioita avauskierrokselta:
SJK:n pelin tahmeus
HJK:n ehkä suurimmaksi uhkaajaksi rankattu SJK ei vakuuttanut. Sen peli oli yllättävän tahmeaa ja ilman Interin Da Costan ulosajoa, se olisi saattanut jäädä koko Turun reissusta ilman pisteitä. Silmiinpistävää oli seinäjokisilla myös suomalaispelaajien enemmistö vaihtopenkillä vaan ei avauskokoonpanossa. Oikeastaan vain Johannes Laaksonen vastasi SJK:n pelaajista siihen huutoon, mitä häneltä myös odotettiin.
Jukka Lehtovaara
Kasvattajaseurastaan TPS:sta Interiin siirtynyt Jukka Lehtovaara on odotetusta ottanut itselleen joukkueessaan ykköstorjujan paikan ja Lehtovaaran esitys avausottelussa oli sitä luokkaa, että hänen ei ainakaan nykytilanteessa tarvitse pelätä paikkansa puolesta. Inter saa kiittää Lehtovaaraa pisteestään. Varsinkin se vasemman jalan torjunta oli varsinainen Game saver! Sosiaalisen median kommenteissa Lehtovaaraa tituleerattiinkin heti ottelun jälkeen Interlegendaksi!
Kupittaan nurmi
Turussa näytetään osaavan kentänhoito muuta maata huomattavasti paremmin, sillä Kupittaan nurmi oli aivan loistavassa kunnossa. Onneksi myös ne ajatukset, että Kupittaalle laitettaisiin muovipinta, ovat ainakin toistaiseksi haudattuna. Maamme ehdoton ykköskenttä, joka ansaitsi muitakin otteluita kuin Interin pelit.
Petteri Forsell
IFK Mariehamnilla näyttävät tällä hetkellä taivaan merkit olevan väärissä kohdissa. Ensin Kangaskolkka joutui pitkäksi aikaa sivuun jo ennen sarjakauden alkua ja sitten sivuun joutui noin kolmeksi kuukaudeksi Petteri Forsell. On aivan käsittämätöntä, että Jaron Jamar Dixon selvisi törkeästä taklauksestaan vain keltaisella kortilla. Kyllä Suomessa pitäisi soveltaa sääntöä, jonka mukaan pelaajalle voidaan myöhemmin langettaa pelikieltoa tämän kaltaisista tempuista. Eikä tässä muuten vielä kaikki IFK:n ongelmat. Jo viikkoa aikaisemmin harjoitusottelussa Interiä vastaan kentältä pois linkuttanut Tommy Wirtanen loukkaantui uudelleen ja on sivussa toistaiseksi.
HJK
Vaikka avauskierroksella pelattiin vain neljä ottelua, oli tavallaan huolestuttavaa, että suurin ennakkosuosikki HJK oli ainoa joukkue, joka voitti avausottelunsa ja on heti alusta lähtien sarjan kärjessä yksinään. Nyky-HJK:n ei pitäisi materiaalinsa puolesta hävitä kauden aikana yhtään ottelua, tai ehkä nyt sen pakollisen tilastotappion. Toivottavasti tämä tahti ei jatku, sillä HJK:n liian aikainen karkaaminen veisi hieman pohjaa kaudesta.
Siirretyt pelit
Avauskierroksella pelattiin siis vain neljä ottelua, kun muoviasentajat eivät saaneet ajoissa muovitettua Töölön stadionin pintaa ja Tampereella kentänhoitajat eivät osanneet tehdä Tammelan nurmea pelikelpoiseksi. Herääkin kysymys, miksi liigalisenssihakemuksessa joukkueiden pitää kertoa varakenttänsä, jos sellaista ei kuitenkaan käytetä? Tästä isot pisteet menevät Pietarsaareen, missä peli pelattiin varakentällä.
ISTV
Koska en avauskierroksella Ylen jalkapallokierrosta nähnyt, on tässä yhteydessä pakko kehaista ISTV:tä, joka näyttää kauden aikana jokaisen liigaottelun ja koosteet otteluista löytyvät liigan nettisivuilta. Hieman koosteessa tosin häiritis se, että ainoastaan Turun ottelusta oli koosteessa mukana myös selostajan ääni.
Tästä se kausi siis lähti liikkeelle ja toivottavasti kausi jatkuu tästä eteenpäin edelleen mielenkiintoisena ja mukavia jalkapalloelämyksiä antavana. Pyrin kauden aikana mahdollisimma usein kirjoittamaan tällaisen samanlaisen pohdinnan menneistä kierroksista, jos en ehkä aivan kaikista.
Odotan myös suurella innolla ensi sunnuntain kierrosta, sillä silloin hyppään itsekin tähän karuselliin mukaan oikein kunnolla, kun matkustan Ahvenanmaalle selostamaan kahden IFK:n kohtaamista.
SJK:n pelin tahmeus
HJK:n ehkä suurimmaksi uhkaajaksi rankattu SJK ei vakuuttanut. Sen peli oli yllättävän tahmeaa ja ilman Interin Da Costan ulosajoa, se olisi saattanut jäädä koko Turun reissusta ilman pisteitä. Silmiinpistävää oli seinäjokisilla myös suomalaispelaajien enemmistö vaihtopenkillä vaan ei avauskokoonpanossa. Oikeastaan vain Johannes Laaksonen vastasi SJK:n pelaajista siihen huutoon, mitä häneltä myös odotettiin.
Jukka Lehtovaara
Kasvattajaseurastaan TPS:sta Interiin siirtynyt Jukka Lehtovaara on odotetusta ottanut itselleen joukkueessaan ykköstorjujan paikan ja Lehtovaaran esitys avausottelussa oli sitä luokkaa, että hänen ei ainakaan nykytilanteessa tarvitse pelätä paikkansa puolesta. Inter saa kiittää Lehtovaaraa pisteestään. Varsinkin se vasemman jalan torjunta oli varsinainen Game saver! Sosiaalisen median kommenteissa Lehtovaaraa tituleerattiinkin heti ottelun jälkeen Interlegendaksi!
Kupittaan nurmi
Turussa näytetään osaavan kentänhoito muuta maata huomattavasti paremmin, sillä Kupittaan nurmi oli aivan loistavassa kunnossa. Onneksi myös ne ajatukset, että Kupittaalle laitettaisiin muovipinta, ovat ainakin toistaiseksi haudattuna. Maamme ehdoton ykköskenttä, joka ansaitsi muitakin otteluita kuin Interin pelit.
Petteri Forsell
IFK Mariehamnilla näyttävät tällä hetkellä taivaan merkit olevan väärissä kohdissa. Ensin Kangaskolkka joutui pitkäksi aikaa sivuun jo ennen sarjakauden alkua ja sitten sivuun joutui noin kolmeksi kuukaudeksi Petteri Forsell. On aivan käsittämätöntä, että Jaron Jamar Dixon selvisi törkeästä taklauksestaan vain keltaisella kortilla. Kyllä Suomessa pitäisi soveltaa sääntöä, jonka mukaan pelaajalle voidaan myöhemmin langettaa pelikieltoa tämän kaltaisista tempuista. Eikä tässä muuten vielä kaikki IFK:n ongelmat. Jo viikkoa aikaisemmin harjoitusottelussa Interiä vastaan kentältä pois linkuttanut Tommy Wirtanen loukkaantui uudelleen ja on sivussa toistaiseksi.
HJK
Vaikka avauskierroksella pelattiin vain neljä ottelua, oli tavallaan huolestuttavaa, että suurin ennakkosuosikki HJK oli ainoa joukkue, joka voitti avausottelunsa ja on heti alusta lähtien sarjan kärjessä yksinään. Nyky-HJK:n ei pitäisi materiaalinsa puolesta hävitä kauden aikana yhtään ottelua, tai ehkä nyt sen pakollisen tilastotappion. Toivottavasti tämä tahti ei jatku, sillä HJK:n liian aikainen karkaaminen veisi hieman pohjaa kaudesta.
Siirretyt pelit
Avauskierroksella pelattiin siis vain neljä ottelua, kun muoviasentajat eivät saaneet ajoissa muovitettua Töölön stadionin pintaa ja Tampereella kentänhoitajat eivät osanneet tehdä Tammelan nurmea pelikelpoiseksi. Herääkin kysymys, miksi liigalisenssihakemuksessa joukkueiden pitää kertoa varakenttänsä, jos sellaista ei kuitenkaan käytetä? Tästä isot pisteet menevät Pietarsaareen, missä peli pelattiin varakentällä.
ISTV
Koska en avauskierroksella Ylen jalkapallokierrosta nähnyt, on tässä yhteydessä pakko kehaista ISTV:tä, joka näyttää kauden aikana jokaisen liigaottelun ja koosteet otteluista löytyvät liigan nettisivuilta. Hieman koosteessa tosin häiritis se, että ainoastaan Turun ottelusta oli koosteessa mukana myös selostajan ääni.
Tästä se kausi siis lähti liikkeelle ja toivottavasti kausi jatkuu tästä eteenpäin edelleen mielenkiintoisena ja mukavia jalkapalloelämyksiä antavana. Pyrin kauden aikana mahdollisimma usein kirjoittamaan tällaisen samanlaisen pohdinnan menneistä kierroksista, jos en ehkä aivan kaikista.
Odotan myös suurella innolla ensi sunnuntain kierrosta, sillä silloin hyppään itsekin tähän karuselliin mukaan oikein kunnolla, kun matkustan Ahvenanmaalle selostamaan kahden IFK:n kohtaamista.
torstai 2. huhtikuuta 2015
Kohti hienoa jalkapallokesää
Mennyt talvi ei ollut kotimaiselle jalkapallolle parasta aikaa. Turun Palloseuran putoaminen sarjatasoa alemmaksi kun ei jäänyt ainoaksi poistumiseksi. Sekä Honkaa että MyPaa ei myöskään nähdä kymmenen päivän päästä alkavassa liigassa. Ihan rehellisesti sanottuna liiga menetti paljon, mutta sai toisaalta myös paljon takaisin.
Muutamia vuosia sitten, kun keskustelimme erään kaverini kanssa jalkapalloliigasta, kerroin hänelle mielipiteenäni, että muutamat pienen paikkakunnan joukkueet voisivat ihan hyvin poistua liigakartalta, jotta sinne saataisiin isompien paikkakuntien joukkueita ja mahdollisesti myös enemmän katsojia per ottelu. Lisää ja parempaa näkyvyyttä siis? Tuolloin ne joukkueet olivat Haka, MyPa ja Jaro. Matkojensa puolesta aivan liian kaukana oleva RoPS oli myös "poistolistallani." IFK Mariehamnia en pienenä paikkakuntana ollut poistamassa, koska sen "eksoottisuus" on siksi suuri voimavara suomalaiselle liigajalkapallolle, että sen paikka on liigassa.
Aika paljon toiveideni mukaan tapahtumat ovatkin sitten menneet. Haka lähti sarjasta pari vuotta sitten ja MyPa nyt täksi kaudeksi. Toki tapa, millä se joutui lähtemään, ei ollut sellainen, mitä tarkoitin. Jaro puolestaan on ollut liipasimella oikeastaan koko ajan ja tälläkin kaudella se on jälleen melko vahva putoajaehdokas.
Tilalle tuolloin toivoin Tamperetta, Poria ja Jyväskylää. Jyväskylä siellä jo kävi, mutta valitettavasti putosi takaisin Ykköseen ja Tampeereelta vanha pereinteinen Ilves tuli takaisin. Ainoastaan Pori ja FC Jazz ei ole (vielä?) vastannut tähän huutoon.
HJK, SJK, IFK Mariehamn, VPS, Inter, Lahti, KuPS, RoPS, KTP, Ilves, HIFK ja Jaro ovat siis joukkueet, joilla tällä kaudella mennään. Uskoisin, että luvassa on jälleen kerran mielenkiintoinen ja paljon upeita tapahtumia tarjoava kausi.
HJK on kauteen lähdettäessä toki ylivoimainen mestarisuosikki ja sen vahvimmaksi haastajaksi ennakoidaan Simo Valakarin valmentamaa SJK:a. En lähde tätä kiistämään. Näinhän se varmasti on. Toivottavasti kamppailusta tulee kuitenkin jännittävä. Jos nyt uskalletaan sanoa, että HJK ja SJK vievät siis ykkös- ja kakkossijan, niin sen jälkeen taistelu onkin tiukkaa. Listasin tuohon ylle joukkueet siihen järjestykseen, miten henkilökohtaiseti uskon niiden tämän kauden aikana sijoittuvan. Myönnän, että esimerkiksi KuPS on yllättävn alhaalla ja ihan hyvin se saattaa vaihtaa esimerkiksi paikkaa VPS:n kanssa. Siksi tasaista noilla sijoilla 3-8 varmasti tulee olemaan. KTP:n, Ilveksen, HIFK:n ja Jaron suurempaan menestykseen en usko, vaikka esimerkiksi Jaro yllättikin viime kaudella sijoittumalla kuudenneksi. Kaikki on siis mahdollista.
.png)
Erittäin hieno asia on myös se, että ISTV näyttää kauden aikana kaikki Veikkausliigan ottelut. Urho TV:n kaatumisen jälkeen liigan näkyvyys putosi pahasti. Onneksi Veikkaus TV tuli viime kaudella mukaan ja pelasti osan tuosta näkyvyydestä mutta se, että ISTV satsaa ainakin seuraavan kolmen kauden ajan tällä tavalla kotimaiseen liigajalkapalloon, on loistava juttu. Tietysti tässä on hieman mukana omakehuakin, johtuen siitä, että olen itse mukana toteuttamassa selostajana näitä tämän kauden otteluita. Ainakin 17 kertaa olen äänessä, kun IFK Mariehamn pelaa kotiotteluitaan. Tulee siinä ainakin nuo Ruotsinlaivat tutuiksi, ihan niinkuin ne eivät jo muutenkin olisi tuttuja. Niin ja unohtaa ei toki sovi Ylen mukanaoloa seitsemällä liigakierroksella.
Erittäin hieno asia on myös se, että ISTV näyttää kauden aikana kaikki Veikkausliigan ottelut. Urho TV:n kaatumisen jälkeen liigan näkyvyys putosi pahasti. Onneksi Veikkaus TV tuli viime kaudella mukaan ja pelasti osan tuosta näkyvyydestä mutta se, että ISTV satsaa ainakin seuraavan kolmen kauden ajan tällä tavalla kotimaiseen liigajalkapalloon, on loistava juttu. Tietysti tässä on hieman mukana omakehuakin, johtuen siitä, että olen itse mukana toteuttamassa selostajana näitä tämän kauden otteluita. Ainakin 17 kertaa olen äänessä, kun IFK Mariehamn pelaa kotiotteluitaan. Tulee siinä ainakin nuo Ruotsinlaivat tutuiksi, ihan niinkuin ne eivät jo muutenkin olisi tuttuja. Niin ja unohtaa ei toki sovi Ylen mukanaoloa seitsemällä liigakierroksella.
Ykkösessä käydään kauden aikana varmasti myös mielenkiintoisia kamppailuja. Tosin KTP:n ja Ilveksen yllättävät lähdöt ja MyPan poisjäänti muuttivat sarjaa melkoisesti, mutta kyllä siellä vielä mielenkiintoisia joukkueita löytyy. FC Jazz, Haka, AC Oulu, JJK ja TPS etunenässä ovat mielenkiinnon herättäjiä. Unohtaa toki ei sovi PK-35 Vantaatakaan, joka kuitenkin oli vain 4 pisteen päässä liigapaikasta viiime kaudella. En uskalla tässä vaiheessa lähteä veikkaamaan mahdollista nousijaa, mutta tietysti suurin toiveeni on FC Jazz, jonka kanssa olen kuitenkin aikoinaan päässyt mestaruudesta nauttimaan, kuten allaolevasta kuvasta näkyy.
Helsingin Jalkapalloklubi mainostaa tulevaa kautta alla olevalla sloganilla:
Se on siksi hyvin sanottu, että annan HJK:lle tuosta kaikki propsit ja sovitaanko mekin niin, että ollaan yhdessä tämän kesän aikana osa suomalaista jalkapallokulttuuria ja käydään paikan päällä seuraamassa kotimaista jalkapalloa, olkoon se sitten Veikkausliigaa, Ykköstä, Kakkosta, Kolmosta, Naisten liigaa tai ihan mitä vaan. Ihan sama, kunhan vaan käydään ja muista, ei sen pelin tason tarvitse aina hurmata, pääasia on, että olet paikan päällä ja olet mukana tekemässä suomalaista jalkapallokulttuuria.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)