Niinkuin olen muutamaan otteeseen joissakin yhteyksissä maininnut, olen yleensä tähän aikaan vuodesta Lontoossa. Tapanani on ollut käyttää SM-liigan tauko hyväkseni ja lähteä sinne tervehtimään ystäviäni ja kummipoikaani. Tänä vuonna en kuitenkaan näin tehnyt, koska jääkiekon Karjala-turnaus pelataan poikkeuksellisesti Turussa. Päätin siis jäädä kotiin ja mennä Lontooseen vasta keväällä. Silloin siellä on myös lämpimämpää, ei ehkä vähemmän sateista.
Koska täällä nyt sitten ollaan, niin ehkä voisin hieman kommentoida turnausta ja aloitetaan tänään pelatusta Suomen ja Venäjän välisestä ottelusta, joka oli toinen kerta elämässäni, kun olin paikan päällä seuraamassa Suomen jääkiekkomaajoukkueen edesottamuksia.
HK Areenan jää näytti heti paikalle tultaessa aivan erilaiselta kuin liigapeleissä ja syykin selvisi ottelun aikana, kun Turkuhallin monitoimimies Markus Nurmi kertoi syyn, joka oli hyvin yksinkertainen: valkoinen maali. Areenan jää oli maalattu valkoiseksi ennen mainosten maalaamista ja sen jälkeen jäädytettiin uusi jää niiden pinnalle. Tällä tavoin jää näytti paremmalta ja oli Markuksen mukaan myös normaalia paksumpi. Jotenkin myös kiekko näytti liikkuvan siinä nopeammin kuin normaalisti.
Itse peli oli pettymys. Taitotaso toki oli aivan eri luokkaa kuin normaalissa liigapelissä, mutta siitä huolimatta pelistä jäi hieman väljä maku. Sen myös huomasi katsomossa, sillä tunnelma ei noussut sille tasolle, mille se olisi voinut nousta. Jotenkin pelistä jäi vähän sellainen pelailun maku. Ihan viimeistä puristusta ei kummankan joukkueen pelissä ollut ja kunnon taklauksiakaan ei nähty yhtään kappaletta.
Niinkuin jo edellä mainitsin, taitotasossa oli hirveä ero normaaliin liigaotteluun. Syötöt napsuivat lapaan ja syöttöjen vastaanotto oli myös toimivaa. Eivät pomppineet syötö lavasta minne sattuu ja pääosin kiekko tuotiin vastustajan alueelle joko kuljettamalla tai syöttelemällä, eikä sitä roiskittu päätyyn, niinkuin valitettavan paljon näkyy kotimaisessa liigakiekossa. Pelaajat myös pyrkivät suoraan maalille, eikä peli ollut nurkissa pyörimistä. Toisaalta eihän tuo ollut mikään yllätys.
Suomen joukkue oli kokonaisuudessaan tasainen. Pekka Rinne maalissa palkittiin joukkueen parhaana pelaajana eikä syyttä. Rinne poimi laukaukset sitä yhtä lukuunottamata varmasti ja rangaistuslaukauksissa mies teki kaikki venäläisten yritykset turhiksi. Hyökkääjistä parhaiten mieleen jäivät ehkä aina yhtä juonikas Ilari Filppula sekä vauhtikoneet Sakari Salminen ja Teemu Laine, jonka upealla laukauksella Suomi nousi kolmannessa erässä tasoihin. Rankkareissa kapteeni Petteri Nummelin näytti jälleen taitonsa.
Turnaus jatkuu taas perjantaina ja tuolloin Suomi kohtaa Tshekin ja lauantaina vuorossa on Ruotsi. Ehkä näissä peleissä tunnelma nousee sille tasolle, mille sen soisi nousevan. Saattaapi olla, että perjantai- ja lauantai-illat edesauttavat tunnelman nousua, tiedä häntä. Palataan asiaan perjantain pelin jälkeen. HK Areena vaikenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti