Elämässä sattuu ja tapahtuu: kun auto hajoaa ulkomailla

Meidän taloudessa  asuu 6 ihmistä, 2 aikuista ja 4 lasta. Näiden lisäksi myös 2 koiraa (Landseer). Miestä aikuisista toinen käy säännöllisesti koirien kanssa koiranäyttelyissä ympäri Suomea, Pohjoismaita ja Baltian maita. Nämä matkat hän yleensä suorittaa meidän Volkswagen Transporterilla. Tässäpä yksi tarina juttusarjaani "Aina sattuu ja tapahtuu" kolme viikkoa sitten tehdystä matkasta Tanskan Herningiin.

Kyseinen matka alkoi perjantaina 31. lokakuuta ja matkaan lähti kaikkiaan 3 naista ja 4 koiraa. Päivälaivalla yli Tukholmaan ja sieltä sitten yötä myöten kohti Tanskaa. Niinhän sen piti mennä, mutta miten kävikään. Perjantain ja lauantain välisenä yönä sain yöllä kello 2 aikaan tekstiviestin "Perkele, nyt meiltä meni rengas!". Ja hetken kuluttua seuraava viesti kertoi, että ei se ollutkaan rengas vaan epäily siirtyi vaihdelaatikkoon, koska auto ei liikkunut minnekään. Tämä kaikki tapahtui noin 50  kilometrin päässä Helsinborgista. Eipä siinä sitten muuta, kuin keskellä yötä nettiin tutkimaan vakuutusta samalla, kun Ruotsin päässä tilattiin paikalle hinausauto viemään moottoritielle jämähtänyt auto sieltä pois.

Hinausauto tuli ja sinä aikana olin/olimme saaneet selvitettyä, että autossa oleva Autopalvelu Plus -vakuutus korvaa hinauksen ja matkan jatkamisesta tulevat kulut. Hiphei, onneksi näin ja kaiken huipuksi vielä se, että kyseinen hinausfirma sattui kuulumaan Ängelholmissa olevalle yritykselle (Börjessön's Bil), joka ensinnäkin oli Volkswagenin jälleenmyyjä ja korjaaja. Tai jotain yhteistä niillä taisi olla? Uskomattomalta tuntui, mutta klo 4 aikaan matkalaiset olivat jo ajamassa kohti Tanskaa ja Transporter jäi Ängelholmiin. Hinausfirman kaveri hoisi homman hienosti! Tässä vaiheessa herää kysymys, olisko vastaavanlainen auton vuokraaminen onnistunut keskellä yötä Suomessa?

Viikonloppu matkalaisilla kului siis näyttelyssä Tanskassa ja koirat pokkailivat upeita voittoja. Meikäläinen yritti samaan aikaa tutkia erilaisia mahdollisuuksia saada auto Suomeen korjattavaksi jne., mutta nämä vaihtoehdot jäivät korkean hinnan vuoksi toteuttamatta. Päätimme siis korjauttaa auton siellä. Toki vielä siinä vaiheessa sen toteuttaminen oli mahdotonta, sillä kyseessä oli viikonloppu ja kyseinen Börjesson's oli lauantaina ja sunnuntaina suljettu. Oli siis pakko odottaa maanantaihin.

Uskokaa tai älkää, mutta se viikonloppu meni puolin ja toisin roikkumiseen netissä ja tutkimiseen erilaisten kotiinpaluuvaihtoehtojen parissa. Juna oli yksi vaihtoehto, mutta se kaatui omaan mahdottomuuteensa, koska 3 naisen ja 4 koiran saaminen junaan olisi ollut erittäin vaikeaa, varsinkin kun Helsinborgista Tukholmaan menevässä yöjunassa tilaa oli ainoastaan ensimmäisessä luokassa. Siinä sitten yritettiin selvittää sopivaa autoa matkan jatkamiseksi, mutta kun kyseessä oli sunnuntai, niin autovuokraamoissa ei tietenkään ollut ketään edes töissä.

Matkalaiset siis saapuivat sunnuntai-iltana takaisin Ängelholmiin ja sen verran oli saatu asioita hoidettua, että auto paluumatkaa varten järjestyy, mutta yksi ylimääräinen yö on vietettävä Ängelholmissa, koska auton saa käyttöön vasta maanantaiaamuna. Onneksi laivalippujen vaihtaminen Viking Linen kanssa sujui ongelmitta.

Maanantaina sitten matkalaiset pääsivät jatkamaan matkaa, mutta Transporten ja Tanskassa käytetty auto oli vaihtunut Volvo V70:een! Huhhuh, siis 3 naista ja 4 koiraa (isoa) ahdettiin farmariin ja näillä eväillä matkattiin 550 km Tukholmaan. Oli siinä tiivis tunnelma! Transporter siis jäi Ängelholmiin ja kun sieltä sitten tuli korjausarvio, niin huhhuh, kalliiksi tulee. Jätän nyt kuitenkin summat mainitsematta, mutta voin sanoa, että oli se niin perkeleesti. Vetoakselin pultit olivat irronneet ja se oli sitten hypännyt pois paikaltaan ja tehnyt tuhojaan.

Matkalaiset saatiin kuitenkin onnellisesti väsyneinä (mutta onnellisina?) kotiin alkuperäisestä aikataulusta 12 tuntia myöhässä ja kommunikointi ja kuittien lähettäminen vakuutusyhtiön kanssa jatkui. Välillä siinä oli hieman hitautta, mutta voin sanoa, että If piti lupauksensa, sillä kulut maksettiin juuri niinkuin vakuutusehdoissa ja puhelimessa luvattiin. Voin siis suositella Ifiä.

Jäljellä olikin sitten enää auton hakeminen takaisin kotiin. Senkin hakumatkan onneksi vakuutus korvaa, mutta melkoista järjestelyä sekin vaati. Auto tuli kotiin tänään, joten tämä 3 viikon prosessi on vihdoinkin onnellisesti ohi. Tai no, ei ihan vielä, sillä hakumatkan korvausta vielä odotellaan ja joudutaan odottamaan hieman normaalia kauemmin, sillä Ifin väkihän on tänään marssinut kesken päivän ulos noiden uudelleenjärjestelyidensä vuoksi.

Summa summarum, tämän prosessin aikana olen tullut siihen tulokseen, että ruotsalaiset ovat meitä suomalaisia ystävällisempiä ja yhteistyöhaluisempia ihmisiä. Oliskohan Suomessa järjestynyt kello neljän aikaa aamuyöstä vuokra-autoa ja kaikkea muutakaan apua? Tuskin! En siitäkään huolimatta haluaisi asua Ruotsissa, vaikka se jälleen kerran vaikuttaakin Suomea houkuttelevammalta maalta asua!

29 vuotta sähköisessä mediassa

Siitä on nyt kulunut kohta 29 vuotta, kun ensimmäistä kertaa "rääkäisin" ääneni kuuluviin toimittajana radioaalloilla. Tai oikeastaan se oli jo tapahtunut muutama vuosi aikaisemmin, kun tein Rockradiolle haastattelun Rockräpylä -kilpailun vuonna 1981 voittaneesta Hyvää Päivää -yhtyeestä, mutta en sitä laske varsinaiseksi uran aluksi (sori Mikko ja Jyrki). Tämän linkin takaa muuten löytyy kyseinen voittokappale Tuhat kertaa.

Mutta takaisin asiaan. Ohjelman nimi tuolloin vuonna 1985 oli Pori Rock. Nimen oli silloin keksinyt radion ohjelmapäällikkö Jorma Mäntylä. Saman otsakkeen alla ohjelmiaan tekivät myös  Maukka Päivistö, Outi Rossi, Jyti Ålander, Jaana Lallukka, Rolf Filander ja Johnny-Kai Forssell. Nämä nimet nyt ainakin muistan. Nopeasti jokainen ohjelma sai kuitenkin oman persoonallisen nimensä ja minun ohjelmani nimeksi tuli Ripa Rapa Rock'n'roll. Nimi tuli muuten Rumba -lehden otsikosta "Miten käy Yöltä Ripa Rapa Rock'n'roll" ja kun tuohon aikaan vielä toimin yhtyeen managerina oli loogista ottaa tuo nimi ohjelmani käyttöön. Jossakin vaiheessa ohjelman nimi muuttui Keskiviikon Musiikkikioskiksi ja taisi sillä matkan varrella olla muitakin nimia. Halusin nimittäin aina aika ajoin uusiutua.

Aikaa Radio Porissa vierähtikin aina kevääseen 1997 asti. Tuohon aikaan mahtuikin paljon ja kaikenlaista. Tein musiikkiohjelmia laidasta laitaan. Jazzia, bluesia, folkkia jne. tuli soiteltua näissä ohjelmissa. Rock Cafessa vieraili ensin Club 20:ssa ja sittemmin studiossa paikallisia ja valtakunnallisia musiikkimaailman henkilöitä. Jossakin vaiheessa mukaan tuli myös jalkapallon selostaminen ja vähän myöhemmin myös jääkiekkoa. Toiminpa kerran yhden päivän ajan myös vt. ohjelmapäällikkönä ja sekös raumalaistoimittaja Tapio Niemeä sieppasi. Tapsan kanssa joskus tuli myös juonnettua perjantain iltapäivälähetystä. Humppamies ja rokkari samassa showssa ja uskokaa täi älkää, mutta se toimi!

Aika aikaa kutakin sanoi pässi, kun kivekset vietiin ja minullakin tie vei sen jälkeen kirjoittavaksi toimittajaksi, kun siirryin hoitamaan Porin Sanomien urheilua ja hieman sen jälkeen suunta vei PS:n ohella paikallisen TV-kanava Karhukanavan hommiin. Ja sepäs vasta mielenkiintoista aikaa oli. Siellä tuli nimittäin selostettua sitten jo kaikkea mahdollista: kouluratsastusta, tukkilaisten SM-kisoja, pyörätuolikoripalloa, taekwondoa, nyrkkeilyä jne. Toki perinteiset jalkapallo ja jääkiekko olivat päälajit salibandyn ohella.

Tämän jälkeen palasinkin sitten hetkeksi vielä Radio Poriin, kun Tuomen Sinikka kauniisti pyysi minua takaisin. Tämä reissu kesti TV-hommien ohella puoli vuotta. Jossakin vaiheessa puseroon oli tarttunut myös STT:n urheilun hoitaminen Porissa, Urheiluruudun juttujen tekeminen ja Iltalehden avustaminen.

12 vuotta sitten tuli ajankohtaiseksi tehdä jälleen jotain uutta ja pakkasin perheeni autoon ja muutimme Paraisille. Töitä minulla ei täällä päin vielä silloin ollut ja vietinkin edelleen osan viikosta Porissa edellä mainittujen töiden parissa. Puoli vuotta edestakaisin reissaamista kuitenkin riitti ja menin muutamaksi kuukaudeksi Ifille myymään vakuutuksia. Tätä ei kuitenkaan kestänyt kauaa ja 1.8.2003 siirryin Auran Aalloille mediamyyjäksi ja samalla myös jääkiekkoselostajaksi. Pari kautta mentiin palkollisena, kunnes Moision Harrin ja Pohjosen Karin kanssa päätimme, että jatkan töitä oman firmani kautta.

Myös Auran Aalloilla hommia tuli tehtyä laajalla rintamalla ja laidasta laitaan, välillä jopa tuottajan roolissa. Tulihan  siinä tehtyä keikkoja myös ensin Radio Majakan ja sittemmin Radio Melodiankin taajuuksilla. Aalloilla hommat alkoivat kuitenkin pahasti tukehduttamaan ja siellä ei parin viimeisen vuoden aikana oikein mikään toiminut ja lopullisesti hauskuus meni, kun paikalle tulivat porilaiset (ikävä kyllä) konsultit, jotka tiesivät kaikesta kaiken. Siinä vaiheessa lopullisesti minulta loppui mielenkiinto ja tein vain ja ainostaan pakolliset työt.

Vuosi sitten joulukuussa jo tiesin, että en tule enää jatkamaan TPS:n kiekko-otteluiden selostajana, mutta vedin kauden loppuun niin hyvin kuin pystyin, enkä antanut sen seikan, että en enää seuraavalla kaudella jatka, häiritä lainkaan. Keväällä se sopimus sitten lopullisesti purettiin ja tein loppuun ne ohjelmat, jotka olin sopinut tekeväni. Jalkapalloakaan en enää kesällä selostanut, koska radiolla ei siihen ollut oikeastaan minkäänlaista tahtotilaa. Viimeisen ohjelmani Aalloille teinkin sitten 24. lokakuuta.

Sitä ennen olin kuitenkin jo aloittanut Radio Cityn jääkiekkoasiantuntijana, joten radiotaajuuksilta en edelleenkään poistunut ja katsotaan nyt mitä se tulevaisuus tuo tullessaan. Ympyrä on muuten hauskasti sulkeutunut, sillä Radio Porissa toimi Kankaan Jyrkin jälkeen toimarina Ryynäsen Leena ja samainen nainen on toimarina nykyisin SBS:llä, jonka radioita City on, tosin nykyisin nimellä Leena Puntila. Kesällä siirryin myös takaisin TV:n pariin selostettuani muutaman Veikkausliigan VeikkausTV:n pelin ja tämän talven aikana luvassa on  myös muutamia jääkiekon SM-liigan otteluselostuksia Nelonen Prolle. 29 vuoteen mahtuu siis kuusi radiokanavaa ja neljä TV-kanavaa, kun TurkuTV:llekin tuli jossakin vaiheessa jotakin tehtyä.

Ja tällä hetkellä muuten, jos ette sattuneet tietämään, päätyökseni toimin Varsinais-Yrittäjä -lehdessä madiamyyjänä.

Vedonlyönnillä voittaa - vai voittaako?

Olen tämän kauden aikana lyönyt 2 euroa vetoa Gutsilla jokaisesta TPS:n ja Interin jalkapalloliigan ottelusta turkulaisjoukkueen voitolla. Ennen huomenna lauantaina pelattavia otteluita tilanne on sellainen, että olen TPS:n otteluiden kohdalla voitolla 1,38 euroa ja Interin kohdalla miinuksella 21,14 euroa. TPS:n kohdalla tulos perustuu siihen, että ne muutamat voitot ovat tulleet aika hyvällä kertoimella. Jos TPS huomenna yllätten Maarianhaminassa voittaa, saldo tulee olemaan plusmerkkinen. Jos siis tuolla tavalla haluaa plussan puolelle päästä, niin täytyy veikata voittavaa joukkuetta tai sitten, niinkuin TPS:n tapauksessa, isolla kertoimella yllätysvoittoja ottavaa joukkuetta, joka tosin sekään en taida sittenkään plussalle viedä.

Ja nyt kun kausi jalkapallossa päättyy, aloitan saman TPS-jääkiekon kanssa tämän illan HPK-ottelusta alkaen. Jos olisin alkukaudsta lähtien aloittanut, niin olisin todennäköisesti mukavasti plussalla, mutta en halunnut sekottaa kahta kautta päällekkäin. Toivottavasti TPS:n kotiotteluiden saldo jatkuu samanlaisena kuin tähänkin asti, niin saldosta saattaa tulla hyvä, varsinkin kun vierasotteluista ei oikein voittoja näytä tulevan.

Tämän illan TPS-HPK -ottelussa Gutsin kertoimet muuten ovat 1,85 - 4,20 - 3,45.

Vedonlyönnillä siis voittaa - tai sitten ei, mutta ainakin se tuo pikkuista lisäjännitystä peleihin ja onhan niitä kavereita, jotka suurin piirtein elävät lyömällä vetoa. Minä en siihen pystyisi. Sen verran metsään tuntuu vedot aina silloin tällöin menevän, vaikka onhan sitä joskus ihan mukavia voittosummiakin tullut.

Raumalla soi blues

Niinkuin otsikko yllä kertoo, Raumalla soi blues! Ja se soi tulevana perjantaina, kun Unajan Tapiolassa esiintyy legendaarinen harpisti Billy Branch. Kyseessä on promoottori Kai Engrenin ja Rauman Elävän Musiikin Yhdistyksen yhteistyössä starttaama The Juke Joint Night, jonka ensimmäisestä illasta on siis kyse.

Unajassa Branch esiintyy suomalaismuusikoiden säestämänä. Parhaiten hänet tunnetaan Willie Dixonin pitkäaikaisena harpistina ja sessiomuusikkona. Branch on soittanut mm. sellaisten suurten nimien kanssa kuin Koko Taylor, Johnny Winter, Lonnie Brooks ja Taj Mahal. Siis ei mikään ihan turha muusikko.

Branch ei vieraile Suomessa ensimmäistä kertaa, sillä kesäkuussa hän oli mukana Helsingin Kulttuuritalolla yhtenä Chicago Blues - A living History -kiertueen maineikkaista esiintyjistä. Unajan keikan siemen kylvettiin tuolloin tuon keikan yhteydessä ja tulevana perjantaina mies siis esiintyy Unajassa.

Tilaisuus lienee tällä hetkellä on lähes loppuunmyyty ellei sitten jo kokonaan loppuunmyyty, mutta jos nyt kiinnostuksesi heräsi, niin Rauman Casablancasta kannattaa niitä vielä tiedustella. Lippujen hinta oli muistaakseni 25 euroa. Ovat Unajassa aukeavat kello 20.00 ja tuntia myöhemmin lavalle astelee The Bluesters ja noin kello 22.30 itse Branch.

Tässä hieman esimakua siitä, mita luvassa on:

Eikä tässä vielä kaikki, sillä huhtikuussa The Juke Joint Night tarjoa tätä:

Raumalla siis soi blues Rauma Blues -tapahtuman ulkopuolellakin.

Uusi alkoholilaki on hölmöläisten laki

Olen jo jonkin aikaa seurannut mielenkiinnolla ja samalla myös suuresti ihmetellen tulevasta alkoholilaista käytyä keskustelua. Päälimmäisenä ajatuksena on se, että kyseessä on todellinen hölmöläisten laki. Suorastaan käsittämätön ja järjenvastainen laki.

Monella ihmisellä on alkoholiongelma, mutta millä se alkoholiongelma oikein mitataan? Onko minulla alkoholiongelma, jos esimerkiksi haluan vaikkapa nauttia viikon jokaisena päivänä yhden oluen tai vaikkapa lasillisen punaviiniä? Joidenkin mielestä on? Minun mielestäni ei missään nimessä. Tosin en nauti viikon jokaisena päivän yhtä olutta tai lasillista punaviiniä, mutta kuitenkin.

Mutta entäpä tämä uusi laki sitten, joka rajoittaa tuntuvasti alkoholin mainontaa? Lakia valmistellut hallitusneuvos Ismo Tuominen sosiaali- ja terveysministeriöstä on perustellut lakia toteamalla Helsingin Sanomissa, että tutkimustieto näyttää, että alkoholimainonta aikaistaa nuorten juomisen aloittamista ja lisää niiden juomista, jotka juomisen ovat aloittaneet.

No huhhuh sentään. Minulla on itselläni lapsia, jotka alkavat kohta olemaan siinä iässä, että he tulevat tekemään omat ensimmäiset kokeilunsa alkoholin kanssa. En ole kotona koskaan salaillut heiltä sitä, että otan silloin tällöin oluen saunoessani tai jalkapalloa katsoessani. Tai että saatan kaverini kanssa piipahtaa pubissa oluella jne. Se on normaalia elämää ja he ovat siihen tottuneet. Ja jos he vain haluavat, niin tulen heidän kanssaan toimimaan alkoholin kanssa aivan samoin kuin omat vanhempani aikoinaan toimivat eli olen valmis tarjoamaan heille maistettavaksi sitä olutta, siideriä tai punaviiniä, jos he vain haluavat näin toimia. Opetan siis heille, että alkoholin nauttimisessa ei ole mitään väärää ja sitä kuuluu nauttia sivistyneesti.

Olen toki itsekin juonut alkoholia juopumistarkoituksessa. Kukapa ei olisi, enkä näe siinä mitään pahaa. Ja tietäisittepä vaan, millainen minun nuoruuteni olikaan! En todellakaan lasiin sylkenyt. Ehkä se johtui myös ammatistani, jonka parissa alkoholi oli mukana joka päivä. Se ei kuitenkaan tehnyt minusta alkoholiongelmaista.

Ja mitä tulee alkoholiongelmaan yleensä, minun suhtautumiseni siihen on hieman samanlainen kuin suhtautumiseni tupakkaan. Poltin aikoinaan jopa kaksikin askia päivässä, mutta kun päätin sen touhun lopettaa, tein sen kerrasta poikki periaatteella ja olen edelleenkin sitä mieltä, että tupakan polton lopettaminen on helppoa. Teet vain päätöksen ja sillä siisti. Kaikki muu on heikkoutta. Joo tiedän, tämä on aika rajusti sanottu, mutta tätä mieltä olen ja hieman samaa mieltä myös alkoholista ja sen käytöstä.

Mutta takaisin tuohon lakiin, joka siis on todellinen hölmöläisten laki. Suomi palaa sen myötä vuosikausia takaisinpäin, sivistysvaltiosta kivikauteen. En todellakaan jaksa uskoa, että esimerkiksi Laitilan Kukon tölkki 8-tien varrella aktivoi nuoria juomaan. Itse asiassa lapseni ovat ottaneet siitä valokuvia, kun olemme ohi ajaneet. Heidän mielestään se on hieno ja hauska.

Laki kieltää myös kaikki juomayhtiöiden arvonnat, joissa on voinut mm. voittaa konserttilippuja tai jopa matkapaketteja. Myös kaikenlaiset muut kilpailut ja pelit kielletään. Eli lainlaatijan mukaan siis tällaiset kilpailut saavat sinut juomaan alkoholia. Anna mun kaikki kestää! Eiköhän näihin kilpailuihin oteta osaa sen vuoksi, että niissä saattaa voittaa eikä sen vuoksi, että nyt aloitetaan juominen tai juodaan lisää.

Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto puolestaan on sitä mieltä, että tämän alkoholimainonnan uudet rajoitukset pohjautuvat heikkotasoiseen tietoon, sillä lain valmistelun lähteenä on käytetty metodeiltaan kiistanalaisia kansainvälisiä tutkimuksia. Tässä olen aivan samaa mieltä. Otetaanpa nyt vaikka esimerkiksi Tanska, jossa alkoholimainonta vapautettiin kokonaan vuonna 2003 ja millaisia tulokset ovat olleet? Juominen ei ole loppunut ja muutenkin alkoholiveroa laskemalla siellä on saatu hyviä tuloksia.

Ja naurettavinta uudessa laissa on se, että lain mukaan esimerkiksi ravintola on velvollinen poistamaan facebook-sivultaan kommentit, joissa myönteiseen sävyyn kommentoidaan joko ravintolan hyvää juomavalikoimaa tai jotakin erityistä alkoholijuomaa. Lain mukaan ravintola ei saa hyödyntää alkoholimainonnassaan kuluttajien tuottamaa sisältöä. Sama koskee myös toimijoiden omia sosiaalisen median päivityksiä, jos Valvira ryhtyy tulkitsemaan niitä "jaettavaksi tuotetuksi sisällöksi". Huhheijjaa.

Ja nyt sitten vielä loppuyhteenveto: laki on siis idioottien laatima todellinen hölmöläisten laki ja ilmoitan jo etukäteen, että tulen sitä rikkomaan ja aivan varmasti jatkossa kehumaan joitakin maistamiani oluita tai muita alkoholipitoisia juomia ja muistuttamaan aina, koska minulla on ilo ja kunnia nauttia muutama senttilitra konjakkia suosikkijoukkueeni voittaessa otteluita jne. Taidanpa ensi vuoden alusta lähtien mainita myös tuotteen nimen. Ja kuvia on luvassa paljon facebookiin, twitteriin, instagramiin ja tähän blogiin nyt ainakin.

(Kirjoituksessa on käytetty parissa kohdassa suoraa lainausta Iltalehdessä tänään olleesta jutusta)

Penkkiurheilijan juhla-aikaa

Mennyt viikko oli tällaiselle penkkiurheilun kanttajalle mielenkiintoinen. Se alkoi maanantaina Interin ja Hongan pelillä ja jatkui perjantaina TPS-HIFK -ottelulla, lauantaina Loimu-Isku -ottelulla ja sunnuntaina  oli vuorossa HJK:n mestaruuden ratkaissut TPS-HJK -ottelu. Paljon tälle ei kalpene tämäkään viikko, sillä tiistaina katsotaan televisiosta Mestareiden liigan ottelu Paris Saint Germain - Barcelona, torstaina vuorossa on paikan päällä TPS - JYP, lauantaina jossakin Lontoon Pubissa Valioliigaottelu ja sunnuntaina puen itse pelivälineet päälle ja pelaan Southwark Parkissa kaverini Ossin muisto-ottelussa ja sen päälle menen vielä kummipoikani Ralphin kanssa paikan päälle katsomaan West Ham - Queens Park Rangers -ottelua. Ohjelmaa siis riittää.

Viime viikon otteluista ikävin tulokseltaan oli tietysti tuo eilen pelattu TPS-HJK, missä siis HJK:n mestaruus sai sinettinsä, vaikka liigaa pelataan vielä aina 25. lokakuuta asti. TPS sinnitteli ottelussa hyvin mukana aina siihen asti, kun HJK sai sen ensimmäisen rankkarinsa, joka minun mielestäni tuli hieman heppoisin perustein. Toisessa rankkarissa ei ollut mitään epäselvää. TPS:n 1-4 -tappio tarkoitti hyvin pitkälti sitä, että TPS joutuu mitä suurimmalla todennäköisyydellä hakemaan ensi kaudella vauhtia Ykkösestä.

Paljon on viime aikoina Turun suunnassa pohdiskeltu sitä, että jos Honka menee konkurssiin ja MyPakin joutuisi luopumaan sarjapaikastaan, niin TPS saisi sittenkin pelata ensi kaudella liigassa. Toki se olisi hienoa, jos TPS siellä edelleen pelaisi, mutta mikä onkaan sen talouden tilanne? Riittäisikö sittenkään rahkeet liigassa pelaamiseen? Jos ne aika luotettavalta taholta kuulemani jutut, joita olen kuullut tämän kauden taloudesta pitävät paikkansa, niin hyvin eivät ole ne pullat uunissa. Rahoitusta kun on kesken kauden jo jouduttu ottamaan muualta. Sen enempää tässä sitä tahoa mainitsematta, seura olisi kuulemma saanut 150 000 euroa rahoitusta, jotta se pystyisi pelaamaan tämän kauden loppuun asti. Tiedä häntä onko tuo totta, mutta jos näin on, niin ei se tilanne Tepsilläkään aivan paras mahdollinen ole.

TPS:llä on vielä jäljellä kolme ottelua, joista kaksi pelataan vieraissa, toinen Kuopiossa ja toinen Maarianhaminassa. 18. lokakuuta Turkuun saapuu siinä välissä vielä FC Lahti. Näistä peleistä pitäisi raapia 6 pistettä ja samaan aikaan Honka ei saisi saada jäljellä olevista otteluistaan pistettäkään. Helppoa toki ei ole silläkään, sillä vastassa ovat HJK vieraissa, KuPS kotona ja FC Lahti vieraissa. Valitettavasti villi veikkaukseni kuitenkin on, että TPS ei tarvittavia pisteitä saa ja Ykkönen kutsuu. Ensi kesänä on siis todennäköisesti jälleen edessä kohtaamiset "entisen seurani" FC Jazzin kanssa. 

Lentopallossa kausi alkoi niinkuin odotinkin. Sekä Loimu että LP Viesti ottivat molemmat viikonlopun tuplakierrokselta kaksi voittoa. Loimulla oli sunnuntain ottelussa hieman vaikeampaa, sillä voitto Iskusta heltisi vasta viiden erän jälkeen. Lauantaisen peliesityksen perusteella sanoisin, että Raisiossa tullaan vielä monta kertaa tämän kauden aikana tuulettamaan kotijoukkueen voittoa. LP Viesti puolestaan ei kovin helpolla tälläkään kaudella pelejä häviä. Siksi vahva tuo nippu näyttää jälleen kerran tänne Suomen kentille olevan. Todelliset koitokset joukkue siis kokee vain ja ainoastaan Mestareiden liigan otteluissa, joita aion mielenkiinnolla käydä katsomassa myös paikan päällä silloin kun Salossa pelataan. 

Ja mitä tulee vielä tuohon jääkiekkoon, niin eiköhän TPS:n kausi suju tällä kaudella hieman positiivisemmissa merkeissä kuin muutaman edellisen kauden aikana, vaikka ei se peli ehkä aivan odotetulla tavalla ole käyntiin lähtenyt. Perjantainen voitto HIFK:sta oli kuitenkin tärkeä. Huomenna tiistaina vastassa onkin sitten sarjan hännillä tällä hetkellä majaileva Blues, joka ei tunnetusti ole koskaan ollut Tepsille helppo vastustaja. Ja kun katsoo Gutsin kertoimia, niin kotivoitto edellä ainakin siellä mennään: Blues 2,26, TPS 2,66 ja tasapeli 4,00.

Mielenkiintoinen viikko joka tapauksessa siis jälleen penkkiurheilijoille. Ja tähän päätteeksi taas pieni kilpailu, kun siihen edelliseen, missä veikattiin TPS:n kauden ensimmäisen maalin tekijää, ei voittajaa löytynyt:

Kuka tekee Blues -ottelussa TPS:n ensimmäisen maalin? 

Vastaukset taas sähköpostitse osoitteeseen rockfun@pp.inet.fi ja palkintona on taas Gutsin tuotepalkinto.

Kuka tekee TPS:n tämän kauden ensimmäisen maalin?

Järpän Blogi julkaiseen pienen veikkauksen:

Kuka tekee TPS:n tämän kauden ensimmäisen maalin?

Veikkaukset sähköpostitse: rockfun@pp.inet.fi

Oikein veikannut voittaa Gutsin tuotepalkinnon. Jos oikeita veikkauksia on useampia, arvotaan palkinto oikein veikanneiden kesken.

Ja muista, Gutsin kertoimet illan TPS - Kärpät -otteluun ovat 2,54 - 4,00 - 2,36

Seitsemän kuukauden jääkiekkoshow starttaa

Jääkiekon SM-liiga starttaa jälleen. Monet ovat odottaneet tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa ja nyt se odotus palkitaan. Omalta osaltani kausi starttaa hieman erilaisissa merkeissä kuin moneen vuoteen, sillä tulevana perjantaina, kun TPS pelaa kauden ensimmäisen ottelunsa Kärppiä vastaan, en istahda selostuskoppiin vaan tyydyn seuraamaan ottelua katsomon puolelta.

Selostuksista alkavalla kaudella Auran Aalloilla vastaa Silvennoisen Markku, jolle toivotan onnea ja menestystä valitsemallaan uralla. Sen voin kuitenkin sanoa, että ihan helppoa se ei tule olemaan, sillä varsinkin vierasotteluiden selostusmatkat eivät ole mitään ruusuilla tanssimista. Ongelmia tulee eteen aivan varmasti ja ensikertalaisella voi tulla välillä jopa melkoisiakin vaikeuksia. Kantapään kautta -oppia on luvassa. Ottelun selostaminen kun on vain pieni osa koko kohtalaisen isoa pakettia. Onnea ja menestystä kuitenkin.

Omalta kohdaltani, niinkuin jo alussa mainitsen, kausi alkaa katsomon puolella. Perjantaina TPS:n avauspelipäivänä ääneni kuuluu edelleen radiosta, mutta aika ja kanava on muuttunut. Tulen jatkossa  kaikkina TPS:n arkipelipäivinä kello 13-14 paikallistunnilla tekemään Radio Citylle otteluennakot ja kotiotteluiden yhteydessä myös ennakkohaastattelut. Ja kauden aikana jossakin vaiheessa istahdan myös takaisin selostamoon, tosin tällä kertaa hieman erilaiseen selostamoon kuin viimeisen 11 kauden aikana. Tällä kertaa mukana on myös kuva. Olen tässä kesän aikana neuvotellut selostuksista Nelosen kanssa ja olemme sopineet ainakin muutamasta ottelusta kauden aikana. Aika näyttää sitten, onko niitä vain kourallinen vai tuleeko niitä enemmän. Olen viimeksi tehnyt tv-hommia vuonna 2000, kuukausi sitten tekemääni VeikkausTV:n keikkaa lukuunottamatta, joten aivan uutta ja tuntematonta se puoli ei ole.

Itse tuleva jääkiekkokausi tulee jälleen kerran olemaan mielenkiintoinen. Oman värinsä siihen tietysti tuo se, että Jokerit ei ole enää mukana ja tilalle nostettiin kabinettipäätöksellä viimeksi kaudella 1975-76 liigassa pelannut Vaasan Sport. Helppoa kautta ei vaasalaisille voi ainakaan luvata, sillä kesän pelaajamarkkinoilla seuran haaviin ei kovin isoja kaloja uinut. Jumbosija häämöttää.

Turun Palloseuralle viime kausi oli tuskainen ja seura onkin ollut kesän pelaajamarkkinoilla aktiivinen. Petteri Nummelin palasi takaisin kotiin niinkuin myös Teemu Lassila. Lisäksi puolustukseen hankittiin tsekkipakki Jakub Nakladal ja Ilveksessä pelannut Simon Gyspers. Kun vielä Steven Seigo ja Markus Seikola jatkavat joukkueen riveissä, on puolustuksessa tukevuutta ja myös kilpailua pelipaikoista, sillä reservissä ovat mm. näiden lisäksi tällä hetkellä toipumassa oleva Veli-Matti Vittasmäki, Niklas Friman, Niko Karhu, Matias Pulli ja Mikko Lehtonen.

Myös hyökkäyksessä tehtiin huippuhankintoja, kun Kai Suikkasen vanhat tutut Radek Smolenak, Ryan Lasch ja Ilkka Pikkarainen luistelivat Turkuun. Lisäksi Lauri Tukonen on onnistunut hankinta, kunhan vaan pysyy kauden aikana terveenä. Uusvanhat tutut saattavat myös herättää jälleen Tero Koskirannan siihen lentoon, missä hän oli kaksi kautta sitten Turkuun saapuessaan. Eikä unohtaa tietysti sovi Niclas Luceniusta, joka aloittaa ensimmäisen täyden kautensa Tepsissä.

Mikko Rantaselta on puolestaan lupa odottaa läpimurtokautta, mutta paljon kauas hänestä ei varmastikaan jää Julius Vähätalo. Uskonpa myös, että Tadas Kumeliauskan tulee olemaan yksi kauden positiivisista valopilkuista. Ja löytyyhän sieltä vielä vanhat tutut Matias Sointu, Marko Virtala ja Rasmus Kulmala jne. Ja kun maalia tilkitsee vielä vuoden 2011 maailmanmestari Lassila kakkosenaan pari vuotta KooKoossa korkoa kasvanut Kristian Järvinen, voidaan hyvällä syyllä odottaa muutaman mollivoittoisen kauden jälkeen jälleen positiivista kautta.

Perjantain ja lauantain ottelut kertovat varmasti paljon, sillä onhan perjantaina HK Areenalla vastassa kauden ehdoton ennakkosuosikki Kärpät ja lauantaina puolestaan vieraissa jumboksi Ilveksen ohella veikattu Sport.

Ja aivan huonosti TPS:aan ei uskota myös Gutsillakaan, sillä TPS:n mestaruuskerroin 11,50 on viidenneksi pienin. Edellä ovat vain Kärpät (3,45), HIFK (5,70), Tappara (6,00) ja Lukko (7,00).

Unohtaa ei myöskään sovi Mestistä, joka alkaa myös tänään. Gutsilla pienin mestismestaruuskerroin on TuTon 2,70.

Jalkapalloa lyhyesti

Kesä 2014 oli upea, eikä tämä syksyn alkukaan pienen sadejakson jälkeen kovin huonolta näytä. Tällaiselle jalkapallon suurkuluttajalle ja fanille kesä oli tietysti hienompi kuin pitkään aikaan ellei jopa koskaan aikaisemmin.

Näin syksyn alkaessa kotimainen jalkapallokausi alkaa ottamaan viimeisiä askeleitaan, mutta samalla jalkapallomaajoukkuemme aloittaa taipaleensa EM-karsinnoissa, Mestareiden liigassa alkaa Eurooppaliigan tavoin lohkovaihe ja kaikki mielenkiintoiset eurooppalaiset sarjat ovat myös käynnissä. Seurattavaa siis riittää. Tänään Suomi kohtaa myös U21 EM-karsinnassa Turussa Walesin ja tiistaina Maarianhaminassa San Marinon.

A-maajoukkueemme taival kohti EM-kisoja (toivottavasti) alkaa sunnuntaina Färsaarilla. Tuo ottelu tulee varmasti antamaan hieman osviittaa siitä, millaiset karsinnat ovat luvassa. Voitto vahvistaa sitä ajatusta, että kaikki mahdollisuudet ovat olemassa, mutta tasapeli ja varsinkin tappio antavat kyllä heti alkuun huonoa signaalia. Uskon kuitenkin vakaasti, että voitolla aloitetaan. Färsaaret on muuten mielenkiintoinen paikka. Siellä esimerkiksi säätila saattaa muuttua aurinkoisesta kaatosateeseen muutamassa minuutissa ja päinvastoin. Tästä minulla on omakohtaista kokemusta 90-luvulta, kun vierailimme FC Jazzin kanssa saarella voittamassa Gotu Idrottarfelagin Luiz Antonion maalilla 1-0. Stadion oli muuten toinen Färsaatren maajoukkueen virallisista pelipaikoista. Tällä stadionilla ei kuitenkaan tällä kertaa pelata.

Kotimaisessa jalkapallossa puolestaan näin turkulaisittain ajateltuna loppukauden asetelmat ovat mielenkiintoiset. TPS nousi viime maanantain 4-2 voitollaan sarjataulukossa ohi Hongan ja toivottavasti myös pysyy siellä. Oman mielenkiintonsa tähän tuo kuitenkin Inter, joka ei ole taulukossa kuin vaivaiset 4 pistettä TPS:n ja Hongan yläpuolella ja jos joukkue ei pikku hiljaa ala hankkimaan voittoja, saattaa sekin vielä joutua mukaan putoamistaisteluun. Toivotaan ja uskotaan nyt kuitenkin, että näin ei käy ja kumpikin turkulaisjoukkue pitää paikkansa liigassa.

Ja sen verran noista Euroopan sarjoista, että Englannin liigan ja erityisesti Liverpoolin kannattajana, olen kohtalaisen tyytyväinen siihen, miten kausi Poolilla on lähtenyt käyntiin. Uskoisin, että luvassa on jälleen antoisa ja mukava kausi. Ja mitä tulee muuten Manchester Unitediin, niin olen erittäin tyytyväinen siihen, miten ManUn kausi on lähtenyt käyntiin.

Kuukauden päästä olenkin sitten paikalla Lontoossa White Hart Lanella, kun Tottenham kohtaa Southamptonin. Viimeksi kun samalla stadionilla vierailin, Spursin yhdestä maalista vastasi tuolloin David Ginola. Aikaa siis tuosta vierailusta on vierähtänyt. Tämänkertaisen Lontoon vierailun todellinen syy on kuitenkin aivan jotain muuta, sillä lauantaina olen itse pelaamassa, kun siellä järjestetään 4 kuukautta sitten kuolleen ystäväni Ossin muistojalkapallo-ottelu.

Ja eiköhän tässä syksyllä ohjelmaan tule kuulumaan myös joku Mestareiden liigan pelikin. Missä? Se on vielä auki, mutta suunnitelmissa kuitenkin. Hyvää jalkapallovuoden jatkoa

Elämässä sattuu ja tapahtuu: Slash, Turo, Rainbow Bar & Grill ja minä

Radio Cityllä soi hetki sitten Guns N' Rosesin biisi ja siitä tuli mieleen vuosia sitten sattunut tapahtuma, johon liittyy bändin kitaristi Slash, kaverini Turo, Rainbow Bar & Grill Los Angelesissa ja minä. Ajattelin rustata tapahtuman tähän blogiin.

Olimme Turon kanssa kruisailemassa Los Angelesissa vuonna kissa ja papu ja päätimme eräänä iltana mennä poikkeamaan Rainbow Bar & Grillissä, jonka mainoslauseessa oli myös teksti "where the stars hang out." Päätimme mennä siis katsomaan keitä siellä oikein sitten hengaili. Kaikki meni hyvin siihen asti, kun pääsimme baarin ovesta sisälle. Tai oikeastaan emme päässeetkään, sillä juuri siinä kynnyksellä Turo pysähtyi ja törmäsin suoraan miehen selkään. Siinä sitten totesin, että mikä nyt, mennään nyt sinne sisälle. Turo ei saanut sanaa suustaan, änkytti vaan tu-tu-tu-tu-tuolla on Slash eli sen verran sain selvää, että yksi sanoista oli Slash. Joo joo siis Slash mutta mennään nyt sisälle, totesin siihen minä. Turo ei antanut periksi vaan jatkoi änkyttämistään ja loppujen lopuksi sai siinä sitten sanansa selvään järjestykseen ja sanoi: Tuolla istuu Slash! Aha selvä, siis Slash, kuka se on? No Guns N' Rosesin kitaristi. Okei, selvä, mutta mennään nyt tuonne sisälle, mulla on jano.

Selvyyden vuoksi nyt tässä välissä kerrottakoon, että minulla ei silloin ollut aavistustakaan siitä, kuka tämä Slash oikein on, enkä ollut edes koskaan kuullutkaan sellaisesta bändistä kuin Guns N' Roses. Arvannette varmaan, että Turo oli kuullut.

No, pääsimme siitä kuitenkin sisälle ja menimme baarin puolelle tilaamaan oluet, mutta Slashin näkeminen oli saanut Turon sen verran sekaisin, että mies ei oikein tiennyt mitä tehdä. Lähti siitä sitten yhtäkkiä kierrokselle salin puolelle, missä siis tämä Slash istui (oli muuten upean näköisiä naisia siinä samassa pöydässä) ja tämän kierroksensa hän toisti muutamaan otteeseen. Pohti siinä sitten aina kierrostensa välissä, että kehtaisikohan sitä pyytää mieheltä nimmaria? Ei muuten koskaan kehdannut, vaikka kehoitinkin näin tekemään. Se nimmari olisi voinut myöhäisemmässä elämässä olla iso aarre. En koskaan laskenut, mintako niitä kierroksia oli, mutta paljon niitä joka tapauksessa oli!

En enää muista, joiko Turo edes sitä oluttaan, mutta Slash sekoitti meidän osaltamme sen illan. Myöhemmin opin minäkin tietämään kuka kyseinen herra on ja bändikin tuli tutuksi. Naurattanut tämä tapahtuma on kuitenkin jo reilut 25 vuotta.

Ja loppuun vielä, että tämä ei ollut ainoa ilta, kun vierailimme kyseisessä baarissa. Tuli siellä muitakin tuttuja naamoja nähtyä: rockmuusikkoja, filmitähtiä, pornotähtiä (se Burt Raynoldsin näköinen) ja tietysti tähtien kanssa hengailevia naisia, joista muuten suurin osa oli kohtalaisen rintavarustuksen omaavia blondeja. Onneksi minä olen aina tykännyt tummista naisista.

Elämässä sattuu ja tapahtuu!

Jazzit takana, elämä jatkuu

Pori Jazz Festivaali on taas takana ja ensi vuonna Porissa jazzataankin sitten jo 50. kerran. Tosin jazzataan sana ei nykyisellään ihan kohdalleen mene mutta kuitenkin. Tässä muutamat pikku huomiot tapahtumasta:

                                            Patti Smith

1) Musiikki:

Positiivista festivaalin musiikillisessa annissa oli jazzin paluu ohjelmistoon, sillä Lokki-lavalla pystyi kolmen päivän aikana nauttimaan myös siitä musiikista, minkä tarpeeseen juhla aikoinaan perustettiin. Ja yleisökin näytti löytävän Lokki-lavan edustalle jazzia kuuntelemaan. Tsekkasin samalla myös "vanhan jengin" kokoontumispisteen lavan läheisyydestä, mutta hodaria ostamassa ollutta Syreniuksen Jusua lukuunottamatta ketään ei näkynyt. Missä lienevät kaikki vanhat hämyt?

Negatiivista puolestaan oli Pet Shop Boysin kaltaisen orkesterin rahtaaminen Poriin. Enpä kyllä erityisemmin pitänyt esim. James Bluntistakaan. Juhlien parasta antia tarjosivat meikäläiselle Bob Dylan, Dumari ja blosarit sekä Suzanne Vega. Dylan oli tasan tarkkaan juuri sellainen kuin odotinkin. Tuomari Nurmio puolestaan yllätti positiivisesti ja oli mukavaa kuulla vanhoja biisejä torvisektiolla vahvistettuna. Suzanne Vega veti oman juttunsa rumpalin ja kitaristin avittamana juuri sopivan minimalistisesti ollen tyylikäs.

                                              Dumari ja blosarit

2) Kirjurinluoto

Niinkuin kaikki hyvin tietävät, ei tänä vuonna Kirjurinluodolle enää sanut viedä omia alkoholipitoisia eväitä. Minulle sillä ei ollut merkitystä, koska edellisestä kerrasta, kun olen sinne omaa viiniä ja olutta rahdannut on kulunut jo muutama vuosi. Olen tyytynyt anniskelupisteiden tarjontaan, jos oluen jano on yllättänyt. Tällä kertaa se yllätti yhden kerran ja ihan rehellisesti sanottuna, sekin kerta olisi voinut jäädä väliin. Heti kun astuin sen helvetin typerän (anteeksi sananvalinta) kassitarkastuksen jälkeen anniskelualueelle, tuntui kuin olisi laskeutunut helvetin esikartanoon. Tungos oli valtava, enkä ole koskaan aikaisemmin nähnyt Pori Jazzeilla niin paljon humalassa olevia ihmisiä ja osa vieläpä aika tukevassa sellaisessa ja olen sentään vieraillut siellä jo 40 vuoden ajan. Yhden oluen kävin nopeasti kietaisemassa Jägerillä "maustettuna," mutta olin kyllä erittäin tyytyväinen, kun pääsin siltä alueelta pois. Jos sama käytäntö ensi vuonna jatkuu, en taatusti mene anniskelualueella käymään. Juon sen olueni sitten mieluummin pressialueen baarissa. 

                                               Alkoholiton alue

Positiivistakon toki alueella oli. Lavan edustalla oli ns. alkoholivapaalla alueella mukava istuskella penkeillä ja nauttia musiikista omien alkoholittomien juomien ja pähkinöiden kanssa. Muista palveluista en sen enempää osaa sanoa, mutta kävellessäni päälavalta Lokki-lavalle kaikki näytti ainakin hyvin toimivalta.

3) Jazzkatu

Jazzkatu ei ollut enää entisensä. Tiedä häntä onko se ollut hyvä enää muutamaan vuoteen, mutta kyllä minun mielestäni ainakin niiden muutaman telttakeikkapaikan puuttuminen oli iso miinus. Cafe Jazzissa soi edelleen, niinkuin Klubillakin ja tietysti jazzkadun ilmaislavalla, mutta olisin kaivannut sinne muutakin musiikillista toimintaa. No toki, olihan nyt ainakin Smilers barissa ja Buccon teltassa musiikkia, mutta ei sekään nyt aivan sama juttu ollut.

4) Kokonaisuus

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen siihen mitä Pori Jazz tänä vuonna minulle tarjosi. Johtuikohan se siitä, että koskaan aikaisemmin minulla ei ole kulunut siellä niin vähän rahaa kuin tällä kertaa. Kiitos kuuluu tietysti osin velipojalle ja Räihän Tapsalle, jotka tarjosivat persaukiselle toimittajalle vähän ruokaa ja muutaman oluen.

Ruuasta puheen ollen, suosittelen kaikille Porissa kävijöille ja tietysti myös Porissa asuville tutustumista Yak & Yeti -nimiseen Nepalilaiseen Ravintolaan. Ruoka oli suorastaan maistuvaa ja huonon ensivaikutelman jälkeen myös tarjoilu loistavaa. Ehdottomasti jos on nälkä, niin sinne. Koskahan olisi taas asiaa Poriin?

Ja sitten siitä oluesta. Porissa on tasan kaksi paikkaa, joita suosittelen ehdottomasti. Ensimmäinen on tietysti Beerhunters torin laidalla ja toinen on Ravintola Panimo jokirannassa ja näin kesäiseen aikaan myös Panimon terassi. Minulla oli jälleen kerran ilo ja kunnia käydä mielenkiintoinen keskustelu paikkojen omistaja Mika Heikkisen kanssa ja samalla saada maistaa panimon kahta aivan erinomaista olutta, Hyppy IPAa ja Mandarin IPAa. Kyllä Mikalla on edelleen oluen panemisen taito hyppysissään. Ja vielä lisää mainosta, kun nyt kerran aloitin: Alko -nimisen firman valikoimiin kuuluu myös kaksi kyseisen panimon mainiota olutta eli Mufloni CCCCC IPA ja Mufloni Säppi APA. Ovat kapasiteetista johtuen aina joskus loppuneet Alkon hyllyiltä, mutta kun niitä hyllyissä on, suosittelen hankkimaan! Minulla on niitä aina pari pulloa jemmassa "pahan päivän varalle!"

Odotan mielenkiinnolla, millainen kattaus Porissa on vuoden kuluttua tarjolla, kun kyseessä on viisikymmenvuotisjuhlajazzit!

Olipa hienot kisat!

Nyt on tyhjä olo. Kuukauden urakka jalkapallon MM-kisojen parissa on ohi ja on taas palattu arkeen. Onneksi tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy ja tähän on siis jo totuttu vuosien varrella. Neljä vuotta menee kuitenkin aika nopeasta ja siihen väliin mahtuu kaikenlaista mukavaa. On kotimaista jalkapalloliigaa, EM-karsinnat ja siihen perään EM-kisat Ranskassa. Siinä välissä jossakin Copa Americana ja EM-kisojen jälkeen taas MM-karsinnat ja neljän vuoden päästä taas kisat Venäjällä. Eikä unohtaa sovi tietenkään Mestareiden liigaa, Eurooppaliigaa, Englannin liigaa, Hollannin liigaa jne. jne.

                                           
Mutta jos vielä palataan eilen päättyneisiin kisoihin, niin kyllä mielestäni (sana lainattu Suomisen Tapsalta :-) ) Brasilian kisat olivat kaiken kaikkiaan todella hienot kisat. Kisoissa nähtiin hienoa jalkapalloa, mielenkiintoisia otteluita, paljon draamaa ja ihan mitä vaan, mitä vain jalkapallo voi tarjota. Pelit pelattiin rehdissä hengessä, eikä yllätyksiltäkään vältytty.

Puolustava maailmanmestari Espanja lähti laulukuoroon jo alkusarjan jälkeen, niinkuin myös Italia ja Englanti. Espanjassa maajoukkue tulee aivan varmasti uusiutumaan roimasti jo seuraaviin EM-kisoihin. Samalla vanhalla sabluunalla ei yksinkertaisestri enää pärjää. Italia sitten? On ihan sama mitä siellä tapahtuu, tylsää se niiden pallo kuitenkin on. Englanti puolestaan on jatkuva alisuorittaja ja samalla hieman liikaa yliarvostettu. Mutta yliarvostetuista puheenollen, nyt on nostettava esille Brasilia. En ole koskaan ymmärtänyt sitä hirveää hypetystä, mitä brasilialaisen jalkapallon ympärillä on. Sambajalkapallon ajat ovat kaukana kaukana menneisyydessä ja se on nähty, että vaikka takana on loistava menneisyys, niin sillä ei enää nykymaailmassa menesty. Brasilia oli kisojen kahdessa viimeissä ottelussaan kisojen suurin vitsi! Ja koska en ole brassijalkapallon kannattajia ja siihen ylihypetykseen totaalisen kyllästynyt, nautin joka hetkestä kun ensin Saksa ja sitten Hollanti nöyryyttivät näitä maailman tähtiä.

Entäs sitten omat suosikkini Hollanti ja Argentiina? Kovinkaan moni ei uskonut Hollannin pääsevän näissä kisoissa alkulohkoa pidemmälle, mutta minä jopa löin Gutsilla vetoa Hollannin mestaruuden puolesta. Kerroin oli muistaakseni 7,40. Harmitti tietysti myös se, että Argentiina ja Hollanti joutuivat vastakkain jo välierässä, sillä olisin niin mielelläni nähnyt joukkueet vastakkain finaalissa. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada ja oli ehdottomasti tyydyttävä tähän.

Ja mitä tähän vielä päätteeksi sanoisi Saksasta? Saksa oli Saksa ja sen menestyskaava on hyvin yksinkertainen. Die Mannshaft onkin täysin osuva lempinimi tälle joukkueelle, sillä Saksa oli jälleen kerran nimenomaan Joukkue isolla J:llä ja sillä oli myös kisojen paras maalivahti, vaikka Neuer olisikin finaalissa ansainnut punaisen kortin tai ainakin vähintään keltaisen Higuainin päähän potkimisesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta Neuer tiesi tarkkaan mitä teki tullessaan polvi edellä Higuainia kohti!

Saksa oli kuitenkin paras ja ansaitsi mestaruutensa.

Neljän vuoden kuluttua edessä on siis uudet kisat ja uudet pelaajat. Voittakoon Hollanti sen ensimmäisen mestaruutensa sitten Venäjällä loppuottelussa Argentiinaa vastaan! Joko voi laittaa vedon sisään Guts?

Elämän parasta aikaa!

Niinkuin ylläolevasta otsikosta näkee, viimeiset kolme viikkoa ovat olleet ns. elämän parasta aikaa! Brasiliassa käynnissä olevat jalkapallon MM-kisat ovat olleet aivan loistavat. On nähty hienoja jalkapallo-otteluita ja välillä vähän vähemmän hienoja, mutta niinhän se menee elämässäkin: aina ei voi olla pelkkää aurinkoa.

                                              Kuva: fifa.com

Kisoissa on nähty loistavia pelaajasuorituksia, suorastaan kutkuttavan jännittäviä loppuratkaisuja, keskustelua herättäneitä tilanteita, yllättäviä ratkaisuja ja vielä mitä. Espanja, Italia ja Englanti saivat lähteä jo aikaisessa vaiheessa laulukuoroon ja yllättäen jatkoon selvisisvät mm. Costa Rica ja Kreikka. Aivan mahtavaa.

Paljon on keskustelua herättänyt myös kisoissa nähdyt takalaukset, kaatumiset ja filmaamiset. Hyvin tähän aiheeseen on tarttunut entinen TPS-pelaaja Jesse Saarinen omassa blogissaan otsikolla Brasilian filmifestivaalit. Ohessa kyseinen blogi copy-pastella. Kannattaa ehdottomasti lukea.

Jalkapallon MM-kisoja seuraavalle laajalle massalle on jälleen kerran tullut yllätyksenä, että lajissa kaadutaan. Välillä jalkaa, välillä kättä, ja välillä jopa kasvoja pidellen. Joskus kaadutaan jopa tilanteessa, jossa oikein taistelemalla voisi pysyä pystyssäkin, vaikka tämän kovan taistelun lopputuloksena olisikin pystyssä pysymisen palkinnon lisäksi menetetty maalintekotilanne tai avomurtuma sääressä.

Erotetaan heti kärkeen kaksi eri asiaa. Filmaaminen, eli virheen esittäminen, kontaktin simulointi, on yksi asia. Erikseen on virheen korostaminen, kontaktin liioittelu.

Usein kun filmaaminen mainitaan, on kyse jälkimmäisestä. Kontaktin korostamisessa on kyse monista asioista.

Yksi näistä on itsesuojeluvaisto. Kun näkee kovan kontaktin olevan tulossa, vetää vaistomaisen luonnollisesti omia ruumiinosiaan poispäin kontaktista. Joskus se vaatii sitä, että hyppää pois alta tai sivulle.

Olen itse ollut nuorena kovaotteinen keskikenttäpelaaja, jonka ajatus filmaamisesta oli (huom! oli) se, että jos joku esittää kovaa kipua olisi pelkästään reilua jos oikeasti sattuisi. Sen takia oli joskus kova paikka, kun teini-ikäisenä akatemian talvipelissä erotuomari tuli vihellettyään sanomaan: ”Joo joo oli rike, mutta ei sun tarvitse korostaa sitä tuolla tavalla”. Minulla ei ollut aavistustakaan, että olin tehnyt niin. Se oli 100 prosenttisesti vaistomaista.

Toinen syy on rikkeestä saatava hyöty. Erikoistilanteista tehdään karmivan suuri osa maaleista nykyjalkapallossa, ja ne ratkaisevat tasaisia pelejä. Erikoistilanteen arvo on kova, ja siksi pelaajat ovat kehittyneet taitaviksi niiden hankkimisessa. Puolustavalle pelaajalle on syntynyt aivan uusi virhe, jonka tehdä kentällä. Väärin sijoittumisen tai väärältä puolelta vartioimisen rinnalle on syntynyt uusi kuolemansynti, väärin ajoitettu tai kohdistettu taklaus.

Tämä on eettisesti ja moraalisesti harmaammalla alueella, eikä välttämättä tarjoa siedettävää perustelua lajia satunnaisemmin seuraavalle. Se on kuitenkin osa lajin kehitystä, osa puolustajien kehitystä. Jalkaa ei voi työntää ihan minne tahansa ja taklaukseen ei voi heittäytyä jos hyökkäävä pelaaja on kääntänyt selän suojatakseen palloa. Aivan kuten hyökkäyksessä, myös puolustuksessa vaaditaan nykyään entistä parempaa malttia ja kykyä tunnistaa oikeat hetket.

Kontaktin korostamiseksi tulkitaan myös paljon tilanteita, jotka eivät itse asiassa ole korostamista, vaan realistinen reaktio. Jalkapallo on lajina nopeasti ajateltuna sellainen, jossa pienin kontakti voi tuottaa kivuliaimman lopputuloksen. Kova vauhti yhdistettynä minimaalisiin suojavarusteisiin aiheuttaa sen, että osa tilanteista yksinkertaisesti sattuu juuri niin paljon kuin pelaajan kasvoilta näyttää.

Seuraavan kerran kun kävelet urheilukaupassa, ota hyllyltä nappulakenkä ja paina se vaikka puolella puristusvoimallasi omaa säärtäsi vasten. Sen jälkeen voi miettiä uudestaan, että sattuiko se nyt kortin arvoisesti kun joku kävi täydellä vauhdilla tallaamassa varpaille, vaikka ei siinä osunut kuin kaksi takimmaista nappia ihan vastustajan kengän kärkeen.

Sitten tullaan kontaktin simulointiin, eli filmaukseen. Se on vastenmielinen tapa, joka jalkapallosta tulee kitkeä pois. Siinä pelaaja esittää, että puolustava pelaaja olisi tehnyt jotain mitä ei ole todellisuudessa tehnyt. Kontaktin liioitteluun verrattuna filmaaminen on epäreilua, sillä puolustavaa joukkuetta saatetaan rangaista ilman että se tekee virhettä, kontaktin liioitteluun vaaditaan aina harkitsematon taklaus.

Omalla mutu-tuntumalla filmaaminen on vähentynyt, enää ei esimerkiksi heittäydytä maihin joka kerta kun ohitetaan läpiajossa maalivahti. Todellisen simuloinnin tapahtuessa sen myös näkee vastustajan pelaajien reaktiosta, joka osoittaa ettei kyseinen vilppi ole hyväksyttävä osa tai edes osa jalkapallokulttuuria.

Jotenkin näiltä omien pointtien vahvistajilta, stereotypioiden orjilta jää aina huomaamatta tilanteet, jossa jalkapalloilija osoittaa äärimmäisen kovaa kipukynnystä. Clint Dempsey murtamassa nenänsä ja jatkamassa peliä, ainoastaan pelatakseen seuraavankin pelin – ilman mitään kasvosuojusta. Ecuadorin pelaaja palaamassa kentälle pää auki 10 sekunnin huoltotoimenpiteiden jälkeen. Jari Litmanen pelaamassa ottelun loppuun murtuneella kädellä.

                                                Kuva: fifa.com

Se siis siitä ja sen kestävyydestä... Sanon nyt kuitenkin, että mene itse tosiaankin sinne kentälle ja anna sen kaverin tossun osua jalkapöytääsi tai reiteesi ja ole kokematta hetkellistä kipua. Ja väistä siinä vauhdissa kaverin taklausta kaatumatta. Tuskin pystyt. Lopetetaan nyt se puhuminen filmaamisesta ja loukkaaantumisten esittämisestä jne. ja annetaan sen tärkeimmän eli pelin ratkaista.

Tänään ne välierät siis alkavat ja ilman enempiä perusteluja toivon, että ensi viikolla pelattavissa välierissä kohtaavat Saksa ja Kolumbia sekä Argentiina ja Hollanti. Saksa siitä syystä, että se nyt vaan on Saksa ja Kolumbia siitä syystä, että se on pelannut niin hienoa jalkapalloa. Brasilia puolestaan ei ole vakuuttanut, enkä ole erityisemmin edes brassijalkapallon ystävä. Argentiinaa ja Hollantia olen puolestaan fanittanut jo 70-luvulta lähtien, joten se perustelu oli siinä. Harmi vaan, että joutuvat pelaamaan vastakkain jo välierissä ja siinä vaiheessa Hollanti menee ykköseksi. Toivottavasti myös vie mestaruuden ja Argentiina sitten pronssin.

                                                  Kuva: fifa.com

Guts antaa tällä hetkellä Brasilian voitolle kertoimeksi 3,75, Argentiinalle 5, Saksalle 5,50 ja Hollannille 5,90. Minun voittajavetoni Gutsilla ovat tietysti Hollannilla ja Argentiinalla.

Ja sitten kun kisat ovat ohi, keskitytään jälleen taas täysilla kotimaiseen jalkapalloliigaan - jookos!

Kun paras kaveri lähtee

Kun kaverisi osaa kertoa kaikille uusille ihmisille, koska olette tavanneet ensimmäisen kerran, voit hyvällä syyllä todeta, että kyseessä on paras kaverisi. Ja minä voin sanoa, että minulla oli sellainen kaveri! Laurilan Ossi nimittäin muisti tuon tarkan ajan ja päivän. Minä puolestani muistan sen verran, että se tapahtui toukokuussa vuonna 1983, mutta sen tarkempaa en osaa sanoa.

Valitettavasti Ossi ei ole enää meille/teille sitä täällä kertomassa. Ossi nukkui pois tasan viikko sitten lyhyen sairauden jälkeen. Vain viikko Ossin saaman aivoinfarktin jälkeen hänen poikansa Ralph ilmoitti minulle Ossin kuolleen tiistaina 10. kesäkuuta kello 23.30. En osaa sanoin kuvata, miltä silloin tuntui ja onneksi olin tuolloin Kupittaan jalkapallostadionilla valmistautumassa TPS – IFK Mariehamn -ottelun kenttäkuulutukseen ja sain tällä tavalla ohjattua ajatuksiani muualle. Voin silti sanoa, että sen ottelun kuuluttaminen ei ollut helppoa.

                                     Ossin viimeisin facebook -kuva

Kuten sanottua, kaveruutemme alkoi siis hieman yli 31 vuotta sitten ja voin vakuuttaa, että tähän aikaan mahtuu paljon kaikenlaista, uutta ja mielenkiintoista, vanhaa ja hyvää, lähes ihan mitä vaan. Ja jos Ossi olisi tätä kertomassa, aloittaisi hän sen kertomalla - niinkuin niin monta kertaa teki - miten minä järjestin hänet töihin Radio Poriin ja sen jälkeen luvassa olisikin aika mielenkiintoinen ja pitkä kertomus, joka johtaisi jossakin vaiheessa muuttamiseen Lontooseen BBC:lle jne. jne. Voin sanoa, että tarina olisi mielenkiintoinen. Itse en sitä osaisi samalla tavalla kertoa, kuin Ossi sen aina kertoi. Toki muutaman välihuomautuksen pystyisin heittämään.

31 vuoteen mahtuu paljon, vaikka suurin osa kaveruudestamme onkin toiminut aika pitkällä välimatkalla, sillä Ossi muutti Lontooseen marraskuussa 1987, muistaakseni 18. päivä. Tämä on tarkoittanut sitä, että olen vieraillut Lontoossa lukuisia ja vielä kerran lukuisia kertoja.

Kaveruuteemme liittyy myös muutama mielenkiintoinen päivämäärä. Ossi muisti aina kertoa, kuinka britit päättivät elokuussa 1988 avata pubit koko päiväksi juuri minun saapumiseni kunniaksi. Siihen asti kun Englannissa pubit olivat olleet päivällä muutaman tunnin kiinni, mutta kun minä saavuin ensimmäistä kertaa Ossin luo vierailulle, kokivat britit vierailun niin tärkeäksi, että ovat aukenivat. Tuo päivä oli 20.8.1988

                        Tässä pari ylpeää Lez Zeppelin -lipun omistajaa

10.12 2007 on tietysti se päivä, kun olimme Ossin kanssa O2 Areenalla katsomassa Led Zeppeliniä. Muistan kuin eilisen päivän, kun olin saanut tietää, että pääsen konserttiin ja saan ottaa yhden kaverin mukaan. No tottakai se oli Ossi! Kun sain Ossin puhelimeen ja kysyin, että tuleeko hän kanssani katsomaan Led Zeppeliniä, seurauksena oli pitkä hiljaisuus. Ihmettelin, että katkesiko puhelu, kun siellä oli pitkään hiljaista. Pienen hetken kuluttua kuului kuitenkin tuttu ääni, joka sanoi: ”Tottakai tulen. Anteeksi, että kesti tämä vastaus, mutta putosin tuolilta!”

Ja tietysti vielä 9.5.2014. Ossi oli juuri muuttanut takaisin Suomeen aloittamaan uutta jaksoa elämässään. Koko Eurooppa liputti Ossin paluuta Eurooppa-päivän nimellä ja minä vietin nimipäivääni.

Jos alkaisin tähän kirjaamaan ylös kaikkea mahdollista muuta, mitä olemme matkan varrella yhdessä tehneet, kokeneet jne., niin istuisin tämän pöydän ääressä varmaan ensi vuoden puolellakin. Kaikesta siitä saisi aikaiseksi kirjan!

Ossin ansiota on aivan varmasti se, että tunnen Lontoon monella tapaa toiseksi kotikaupungikseni. Olen kiertänyt Lontoota ristiin rastiin, nähnyt sellaisia paikkoja ja juttuja, joista tavallinen Lontoon kävijä ei voi edes kuvitella. Aina kun kaupunkiin oli tullut edellisen käyntini jälkeen uusi ravintola, uusi pubi tai vastaava, niin sinnehän Ossi vei minut välittömästi tutustumaan. Olen Lontoossa syönyt mielenkiintoisissa ravintoloissa, juonut hyvää olutta erilaisissa pubeissa, nähnyt upeita musikaaleja, teatterinäytöksiä, stand upia ja kaikkea mahdollista. Olen käynyt katsomassa hyviä jalkapallo-otteluita, enkä pelkästään Lontoossa. Tottakai myös Liverpoolissa, mutta olipa Ossi myös mukana, kun TPS pelasi Eurocupia Port Talbotissa Walesissa.

                            Liverpoolissa haettiin heti lähin pubi

Rockfun Agencyn Lontoon toimisto ja minun Lontoon asuntoni sijaitsi aina siellä, missä Ossi asui. ”Majatalossa” oli aina tilaa! Olen Lontoossa käydessäni asunut hotellissa vain muutaman kerran. ”Asuntoni” ovat sijainneet Harrow Roadilla, Barons Courtissa, Camden Squarella ja Cressidalla. Olinpa kerran jopa hyvin lähellä muuttoa Lontooseen. Kaikki systeemit olivat valmiiksi katsottuna ja ainoastaan lentoliput ja lähtö Lontooseen puuttui. Silloinen elämäntilanne kuitenkin esti sen ja muutto ei koskaan toteutunut.

Kirjoitin viimeisestä Ossin luokse suuntautuneesta matkastani tekstiä joulukuussa. Se löytyy tämän linkin takaa, joten täältä löydät aiheesta lisää.

Nyt kun Ossi on poissa, en voi muuta sanoa, kuin että sisälläni on tällä hetkellä iso tyhjä parhaan kaverini kokoinen aukko! Ossin hautajaiset vietetään 28. kesäkuuta Ypäjän kirkossa. Valitettavasti en pääse paikalle parhaan kaverini hautajaisiin, mutta kun Lontoon Palloseura järjestää lokakuussa Ossi Laurila Memorial Gamen lupaan olla paikalla pelaamassa jalkapalloa, sillä musiikin ja kaiken muun lisäksi me molemmat rakastimme yli kaiken jalkapalloa.

Ossi! Best manisi, poikasi kummi ja kaverisi kaipaa sinua ja niitä hauskoja hetkiä, joita olemme vuosien varrella yhdessä kokeneet. Onneksi muisto jäävät!

PS. Jos jostakin löydätte Yleisradiolle aikoinaan tekemäni Ulkosuomalaisen tarina -sarjan ohjelman Lontoon Mitalla, niin katsokaa se. Siinä näette osan Ossin normaalielämää Lontoossa.

Malta hetki - tänään vielä kotimaista Jalkapalloliigaa

Jalkapallokihelmöinti alkaa olemaan tässä vaiheessa jo melkoinen, kun MM-kisoihin on aikaa enää yksi herääminen. Sitä ennen kannattaa vielä kuitenkin lähteä kotimaisille liigakentille, sillä tänään on vuorossa taas täysi kierros kotimaista laatujalkapalloa.

Luvassa on 6 ottelua, jotka tällä kertaa laitan puhtaasti riviin Gutsin kertoimilla ilman sen suurempia selittelyjä:

TPS - IFK Mariehamn 1 = 3,36

Honka - Lahti X = 3,15

Jaro - Inter 2 = 3,05

MyPa - SJK 1 = 1,87

RoPS - HJK 2 = 1,55

VPS - KuPS 1 = 1,94

Ja kertoimeksi tulee 190,98

Ei muuta tällä kertaa

Kaksi päivää jalkapallojouluun

Huomenna keskiviikkona on jouluaatonaatto, nimittäin jalkapallojouluaatonaatto! Torstai-illalla Suomen aikaa kello 23.00 se sitten konkretitoisuu, kun isäntämaa Brasilia kohtaa MM-kisojen avausottelussa Kroatian. Tästä alkaakin sitten kaikkien tämän kuningaslajin ystävien (ja ehkä muutaman muunkin) kuukauden mittainen urakka, joka huipentuu 13. heinäkuuta kello 22.00 pelattavaa finaaliin.

Ennen finaalia kisoissa pelataan kaiken kaikkiaan 63 ottelua. Ensin alkusarjat ja sen jälkeen 16 joukkuetta jatkaa kerrasta poikki systeemillä aina finaaliin saakka. Tähän mennessä 8 maata on historiassa juhlinut maailmanmestaruutta. Näistä Brasilialla on voittanut niitä eniten eli 5 kappaletta, Italialla 4, Saksalla 3, Argentiinalla ja Uruguaylla 2 ja yhden mestaruuden maita ovat Ranska, Englanti ja puolustava mestari Espanja.

Luvassa on siis todellinen jalkapallon ystävän joulu! Toki pitää jälleen kerran muistaa, että esimerkiksi vertaaminen MM-kisojen ja suomalaisen sarjajalkapalloilun välillä on naurettavaa, vaikka siihen turhan moni sortuukin. Myös näissä kisoissa tullaan näkemään huonoja pelejä, niinkuin normaalissa sarjajalkapallossakin, mutta ne hyvät ottelut korvaavat kaiken. Nykyinen Englannin päävalmentaja Roy Hodgson totesi toimiessaan Suomen päävalmentajana tästä asiasta seuraavasti: "Olen nähnyt tuhansia jalkapallo-otteluita ja suurin osa niistä on ollut huonoja pelejä!" Erittäin hyvin sanottu. Tämän kannattaisi monen muistaa.

Jalkapallon MM-kisat ovat myös siitä syystä aidot kisat, että niissä pelaavat kaikki (tai ainakin lähes) maailman parhaat pelaajat, toisin kuin joka kevät pelattavissa jääkiekon MM-kisoiksi kutsutuissa kisoissa. Tosin puuttuhan sieltä mm. Zlatan Ibrahimovicin kaltaisia tähtipelaajia, koska Ruotsi ei kisoihin selviytynyt.

Kisoissa on mukana siis 32 maata, joista jokaisella on oma suosikkinsa, mutta minulla tuon suosikkilistan kärjessä ovat jo vuosikausia olleet Argentiina ja Hollanti. Hyvässä muistissa on edelleen vuoden 1978 Argentiinan kotikisat, missä maa saavutti Mario Kempesin ja kumppaneiden johdolla ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Nuo kisat muistetaan myös paperisilpusta, sillä television kuvassa ei aina nähnyt kunnolla kentälle, kun sitä paperia oli taivas täynnä. Kisojen finaalista mieleeni on myös jääneet molemmat Kempesin viimeistelemät maalit. Huh, millainen pelimies.

Hollanti puolestaan valloitti sydämeni jo vuoden 1974 kisoissa, joissa sen suurimpina tähtinä häärivät ikuinen kestosuosikkini Johan Gruyff, Johan Neeskens ja Arie Haan, johon minulla muuten oli aikoinaan kunnia tutustua hänen toimiessaan Feyenoordin valmentajana. Gruyff valitettavasti ei pelannut 1978 kisoissa, koska kieltäytyi pelaamasta sotilasjuntan halitsemassa maassa. Mitenköhän finaalissa olisikaan käynyt jos Gruyff olisi ollut mukana?

Ensimmäiset kisamuistoni ovat vuodelta 1966, jolloin kisojen suurimpana tähtenä hääri Eusebio ja mestaruus ratkesi sillä kuuluisalla maalilla. Vai oliko se maali? 1970 kisojen aikaan olin sukuloimassa Ruotsissa. Ruotsihan jäi noissa kisoissa alkusarjaan, mutta muistan kyllä, miten tarkkaan ruotsalainen lehdistö seurasi kisoja ja tuolloisesta Ruotsin joukkueesta suosikkini oli maalivahti Ronnie Hellström. 

Myös vuoden 1990 kisat ovat jääneet mieleeni lähinnä finaalin ansiosta, sillä seurasin kyseistä finaalia hotellihuonessa Lübeckissä silloisen avovaimoni Marjan kanssa. Ottelun ratkettua kyseenalaiseen rankkarituomioon ja pelin päätyttyä hotellin ulkopuolelta alkoi kuulumaan melkoista meteliä ja olihan meidän silloin pakko lähteä katsomaan, mistä oikein oli kyse. Ja selvisihän se heti, kun ulos pääsimme. Autojen torvet tööttäilivät ja Saksan liput heiluivat. Seurasimme massaa, sillä halusimme nähdä mitä siellä oikein tapahtuu. Joukko kokoontui isolle aukiolla ja tunnelma jäi itse asiassa melko pelottavaksi väkijoukon huutaessa isoon ääneen Sieg Sieg! Ainoastaan se heil siitä enää puuttui. Päätimme siis poistua ja jättää saksalaiset juhlimaan keskenään.

Lähimmän kuukauden aikana joillakin työpaikoilla saattaa aamupäivisin ja ehkä koko työpäivän aikanakin näkyä kohtalaisen uneliasta porukkaa, mutta se on anteeksiannettavaa. Jalkapallon MM-kisat ovat kuitenkin vain kerran neljässä vuodessa. Minulla kisojen ensimmäinen viikko menee sovitellessa työntekoa ja pelien katsomista, mutta sen jälkeen puolittaista lomaa (jos yksityisyrittäjällä sellaista voi olla) viettäen seuraan kisat sataprosenttisesti loppuun asti!

Toivottavasti Argentiina tai Hollanti voittaa! Oikein hyvää jalkapallojoulua kaikille!

Kumman putki katkeaa tänään?

Jalkapallon Baltic-cup on ohi ja kuusi kotimaista joukkuetta palaa tänään lyhyehkön tauon jälkeen taas liigajalkapallon pariin, kun Inter kohtaa kotonaan HJK:n, SJK MyPan ja TPS matkustaa Lahteen FC Lahden vieraaksi. Seuraavassa pientä tarinaa illan peleistä kera Gutsin kertoimien:

Inter - HJK:

Turussa vastakkain on kaksi putkijoukkuetta. Inter on pelannut viisi peräkkäistä ottelua tasan ja HJK on voittanut viisi peräkkäistä ottelua päästämättä maaliakaan. Tämän illan kysymys siis onkin, kumman putki katkeaa? Inter taistelee tutun ongelman kanssa. Sen pitäisi pystyä kääntämään tasaiset ottelut voitoiksi ja sitä ei varmaankaan edesauta tänään Tamas Gruborovicsin puuttuminen kokoonpanosta. Ja vaikka HJK:llakin on poissaoloja, eivät ne vaikuta joukkueeseen, sillä sen rosteri on sen verran kova kotimaisilla kentillä. Rehellisesti sanottuna toiveet ovat turkulaisvoitossa, mutta realiteetit HJK:n puolella. Gutsin kerroin HJK:lle 1,98 (Interin 3,65 ja tasurin 3,35).

SJK - MyPa:

Seinäjoelle tehdään suomalaista jalkapallohistoriaa, sillä SJK ja MyPa eivät ole koskaan aikaisemmin kohdanneet. Illan taistelu käydään siis "neitseellisellä maaperällä." MyPa on sarjataulukossa kakkosena ja SJK puolestaan toiseksi viimeisenä. Tältä pohjalta ajateltuna pelin pitäisi olla selvä, mutta vaikka SJK onkin taulukossa ehkä jopa odotettua alempana, ei sen voittaminen kotikentällään ole helppoa. SJK saa myös sivussa olleen ex-TPS-pelaaja Juho Lähteen takaisin kokoonpanoonsa. Parhaimmillaan Simo Valakarin suojatit pelaavat kaunista ja näyttävää jalkapalloa. Tässä haisee vahvasti tasuri. Gutsin kerroin 3,15 (SJK:n 2,42 ja MyPan 2,86).

FC Lahti - TPS:

Lyhyen ajan sisällä toistamiseen Lahteen matkaava TPS taistelee edelleen tehottomuusongelman kanssa. Joukkueen pelissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun pitäisi viimeistellä maaleja, niin silloin homma ontuu. Vastaavasti vastustaja pääsee rankaisemaan turhista pikkuvirheistä. Tehoa pitäisi pikku hiljaa löytyä, sillä muuten loppukaudesta tulee vaikea. Pienestä on siis kiinni, mutta samoin kun yllä Interin ottelun yhteydessä toiveet ovat turkulaisvoitossa, mutta realiteetit Lahden puolella. Gutsin kerroin Lahdelle 1,46 (tasurin 4,00 ja TPS:n 7,00). 

Näillä veikkauksilla illan kertoimeksi tulee 9,11.

PS. Aloittaessani tämän kirjoittamisen ja lyötyäni itse vetoa Gutsille, TPS:n kerroin oli 6,80 ja nyt 7,00.

Katastrofin aineksia

Suomen jääkiekkomaajoukkue on tänään totisen paikan edessa, vaikka se ei edes kentälle luistele, sillä käsillä on melkoisia katastrofin aineksia. Suomi on vaarassa pudota kisojen jatkopeleistä ja samalla jäämässä ensimmäistä kertaa 59 vuoteen 8 parhaan maan ulkopuolelle. Näin tapahtuu, jos Latvia saalistaa tänään Sveitsiä vastaan vähintään kaksi pistettä.

Olen alusta lähtien ollut sitä mieltä, niinkuin jo useana vuotena aikaisemmin, että jääkiekon MM-kisat ovat lähes yhtä tyhjän kanssa. Kisoissa ei ole mukana parhaat pelaajat ja jos katsotaan Suomenkin joukkuetta, niin jos mukana on yksi NHL-pelaaja, niin eihän kyseessä voi olla kovinkaan kaksinen joukkue, niinkuin ei ole monella muullakaan maalla. Ja kaiken lisäksi vielä, miksi pelata näitä jämäkisoja samana keväänä, kun paria kuukautta aikaisemmin kentällä ovat olympialaisisssa luistelleet maailman parhaat kiekkoilijat. Ja niissä kisoissa Suomi sentään nappasi pronssia.

No joka tapauksessa Suomi saa näistä kisoista juuri sen, minkä se ansaitsee. Joko kotiinlähdön tänään tai paikan kisojen puolivälierissä. Se nähdään sitten illalla. Joka tapauksessa on selvää, että kisojen jälkeen - käy Suomelle sitten miten tahansa - tullaan käymään kovaa keskustelua mm. joukkueen kokoonpanosta. Miksi Erkka Westelund jätti pois joukkueesta esimerkiksi Michael Keräsen jne. Hieman Jokerivaikutteisen joukkueen tämä tuleva Jokerivalmentaja sinne nimittäin valitsi ja tulokset ovat nyt kaikkien nähtävissä.

Tämän enempää asiaan puuttumatta, totean vaan, että jos näitä MM-kisoja on pakko pelata, niin eikö olisi järkevää nyt jättää ainakin olympiavuoden kisat väliin? Tosin minulle se on ihan sama, sillä en ole enää moneen vuoteen ollut erityisemmin kiinnostunut näistä kisoista. Olympiakiekko ja World cup (Kanada cup) toki ovat aina kiinnostaneet ja niiden seuraamista en jätä väliin missään tapauksessa, niinkuin en jätä väliin 23 päivän päästä alkavia kuningas jalkapallon MM-kisojakaan!

Kotimaista jalkapalloa taas tuutin täydeltä ja vähän Englannin liigaa

Kotimainen jalkapalloliiga kunnioitti eilen sen verran hienosti äitienpäivää, että seuraava kierros pelataan vasta tänään ja vuorossa on täysi kuuden ottelun kierros. Sarjaa jatketaan edelleen MyPan vetämänä, joka edelliskierroksella pudotti TPS:n sarjataulukon jumbosijalle, kun Marko Rajamäen valmentama KuPS otti kauden avausvoittonsa kaatamalla RoPSin kotikentällään maalein 1-0.

                                          (Kuva FC TPS Facebook-sivulta)

TPS:n tämän iltainen ottelu sarjanousija Seinäjoen Pallokerhoa vastaa on siis joukkueelle äärettömän tärkeä ottelu. Yksi illan kysymyksistä on mm. se, että pystyykö TPS vihdoinkin käyttämään maalitilanteensa hyväkseen ja tekemään kauden ensimmäisen maalinsa kotikentällään. Tilanteita siihen kun on ollut jokaisessa kotiottelussa aivan riittävästi. Wayne Brownin kaksi vierasmaalia on tällä hetkellä halpa lohtu, vaikka toinen niistä toikin mukanaan voiton HJK:sta. Guts antaa TPS:n voitolla kertoimen 2,88 ja SJK:lle 2,38.

Turkulaiset ovat vahvasti miehittäneet kuntopuntarin heikomman pään sijoja, sillä viimeisenä olevan TPS:n ja kolmanneksi viimeisenä olevan Interin välissä on ainoastaan KuPS. Inter matkaa (tai on jo matkalla) tänään Maarianhaminaan, missä se kohtaa kuntopuntarin kolmosena olevan IFK Mariehamnin, joka on kolmesta kotiottelustaan voittanut kaksi ja hävinnyt yhden. Inter puolestaan on voittanut vieraissa kertaallen, pelannut kerran tasan ja hävinnyt kaksi kertaa. Pahasti pelkään, että tuohon tappiosarakkeeseen kirjoitetaan tämän illan jälkeen lukemaksi 3. Gutsin kertoimet tänään IFK:lle 2,14 ja Interille 3,15. Vertailun vuoksi Veikkaus puolestaan antaa IFK:lle 2,25 ja Interille 2,95.

Muissa illan otteluissa RoPS kohtaa HJK:n , MyPa Jaron, VPS KuPSin ja Honka Lahden. Näistä varmoiksi laittaisin MyPan ja VPS:n. Honka - Lahti -ottelun tuloksena saattaisi olla tasapeli ja tuossa RoPSin ja HJK:n ottelussa saattaa käydä ihan miten vaan, mutta toisaalta Petteri Pennasen loukkaantuminen tekee todella ison loven RoPSin hyökkäykseen ja tästä syystä ehkä veikkaan HJK:n voittoa.

Jos pelit näin päättyvät ja TPS onnistuu kaatamaan SJK:n, tulee Gutsin kertoimeksi 113,76.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Englannin Valioliiga päättyi eilen ja mestariksi kruunattiin mielenkiintoisten loppuvaiheiden jälkeen Manchester City, joka voitti mestaruuden 2 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Liverpooliin. Kolmas oli Chelsea ja neljäs Arsenal. Näistä kolme ensimmäistä Mestareiden liigaan ja Arsenal karsii paikastaan sinne. Everton ja Tottenham puolestaan selviytyivät Eurooppa liigaan ja Manchester United jätettiin tylysti Eurokenttien ulkopuolelle.

                                         (Kuva: FC Liverpool Twitter)

Olen mielenkiinnolla seurannut mestaruuden jälkeistä keskustelua ja täytyy myöntää, että olen pettynyt siihen ala-arvoiseen keskustelun sävyyn, jonka kohteeksi on joutunut Liverpoolin Steven Gerrard. Täytyy myöntää, että Gerrard ei ole koskaan kuulunut suosikkipelaajiini, mutta se mollaaminen ja vahingonilo, jonka kohteeksi hän on joutunut on suorastaan käsittämätöntä. Totta on, että Poolin mestaruusmahdollisuudet käytännössä sulivat miehen kaatumiseen Chelseaa vastaan pelatussa ottelussa kolme kierrosta ennen loppua, mutta kaikesta huolimatta, jotakin rajaa sentään!

Olen kannattanut Liverpoolia aivan pikkupojasta asti ja vaikka olenkin matkan varrella aina sopivin väliajoin mollannut vastustajajoukkueita, en sentään ole pelaajia alkanut mollaamaan, paitsi nyt ehkä Wayne Rooney on joutunut jonkinlaiseksi kohteeksi, mutta muuten olen keskittynyt vain vastustajan arvostelemiseen. Kaikki kunnia Citylle mestaruudesta, he ovat sen ansainneet, he olivat paras joukkue. Sen osoittaa myös sarjataulukko. Ja loistava juttu, että ManU saa miettiä vähän aikaa, mitä tuli tehtyä väärin. Mikään puu ei kasva taivaaseen asti, mutta muistakaa myös, että ympäri käydään ja yhteen tullaan.

HALUATKO ITSELLESI HIENON SUOMI-PAIDAN KIEKKOKISOJEN KOTIKATSOMOON?

Jos vastauksesi on kyllä, niin laita alle veikkauksesi, kuinka monta maalia Suomi tekee tänään Latviaa vastaan? Jos oikeita vastauksia on enemmän kuin kaksi, niin paita arvotaan ja jos yhtään oikeaa ei tule, niin haetaan paidan voittajaa sitten seuraavassa Suomen pelissä, kunnes joku jossakin vaiheessa osuu oikeaan. Nyt veikkaamaan maalimäärää!

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Vanhan sanonnan mukaan yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja kun katsoo alla olevaa kuvaa, on pakko todeta, että sanonta on oikeassa. Tuohon alla olevan Turun Sanomien tämän päivän urheilusivun kuvaan kun ei sanoja tarvita. Pelaajat taistelevat kentällä tosissaan ja yksinäinen katsoja katsomossa seuraa tilannetta!

Jalkapallo on maailmalla ylivoimaisesti seuratuin ja kiinnostavin laji, mutta täällä Suomessa tilanne on aivan toisenlainen. Kuten kuva kertoo, katsomot ammottavat tyhjyyttään. Kun kotimaista jalkapalloliigaa on pelattu hieman joukkueesta riippuen kolmesta viiteen otteluun on ainoastaan kahdella joukkueella yleisökeskiarvo yli 2 000 katsojan. Toista se on Euroopassa. Alla olevan kuvan otin pari vuotta sitten Leverkusenissa ennen Leverkusenin Mestareiden liigan ottelua Chelseaa vastaan.

Toisaalta kun noista yleisömääristä puhutaan, niin kyllä sekä Jalkapalloliiga että Palloliitto ns. kusevat omaan pesäänsäkin näissä asioissa. Mitä järkeä on aloittaa liiga kolmella ottelulla ja Ykkönen yhdellä ottelulla? Ei yhtään mitään! Jo pelkästään kauden avauskierros on tärkeä markkinointitapahtuma, johon pitäisi satsata kunnolla. Ja tällä tarkoitan sitä, että avauskierroksella pitää jokaisen joukkueen pelata kauden avausottelunsa samaan aikaan. Ja entäs sitten pelipäivät? Ehdottomasti oma selkeä merkitty pelipäivä, eikä pelejä tipotellen minne päivälle sattuu.

Toki se, että katsomot ammottavat tyhjyttään ei johdu yksistään tuosta ja todellisuudessa tuokin on vain pelkkä pieru Saharassa, sillä suurin ongelma on katsojissa. Suomessa kun elää edelleen syvässä sana potkupallo, joka on suorastaa järkyttävä sana tälle kuningaslajille. Ja kaiken huipuksi vuodesta toiseen kuulee edelleen kysymyksen, että miksi jalkapallossa täytyy pitää kesällä taukoa? No just! Jalkapalloliigassa ja Ykkösessä ei ole enää vuosikausiin pidetty minkäänlaista kesätaukoa, eikä Suomessa pelata mitään potkupalloa (eikä ole muuten koskaan pelattukaan), vaan ihan jalkapalloa vaan. Huolestuttavinta tässä on se, että jopa sellaiset ihmiset, jotka ovat lajia lähellä puhuvat potkupallosta.

Kyse on siis asenteesta ja suomalaisen sielunmaiseman tuntien tuon asenteen muuttaminen on täysin verrattavissa siihen kuuluisaan taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Suomalainen jääräpää kun ei asennettaan muuta, tapahtuu sitten vaikka mitä. Jotkut sanovat, että tilanne muuttuisi, jos Suomi pääsisi mukaan joko EM- tai MM-kisoihin, mutta epäilen tätäkin.

Olen itse ollut mukana suomalaisessa jalkapallossa vahvasti jo vuosikausia sekä seuratoimijana että selostaja-toimittajana. Joskus olin myös Palloliiton Satakunnan piirin markkinointivaliokunnan jäsen. Näissä tehtävissä sitä viisasten kiveä ei ole löytynyt.

Yksi asia, mikä suomalaisessa jalkapallossa on mennyt eteenpäin katsomoasiassa on kannattajakulttuuri. Liigaseuroilla ja myös muutamalla Ykkösen seuralla on nykyisin omat kannattajaryhmänsä, jotka tekevät upeaa työtä katsomokulttuurin eteen. Ihan tuolle alla olevalle Liverpoolin Kop-katsomosta ottamani kuvan tasolle tosin ei vielä ylletä.

Ainoa ongelma tässä hommassa on edelleen ne ikävät häiriötekijät. Vielä kun ne saadaan poistettua, niin tämä kannattajien aloittama toiminta saattaa viedä suomalaista jalkapallokatsomokulttuuria eteenpäin ja jopa auttaa yleisömäärien kasvamiseen.

Ikuisuusongelmastahan tässä on kyse, enkä nyt halua tässä yhteydessä syventyä asiaan tämän enempää. Kunhan nyt hieman purin sydäntäni. Ja tulihan tähänkin enemmän kuin tuhat sanaa.

Viikonlopun "vinkit" ja mahdollisuus voittaa rahaa

Tässä taas perinteiset "vinkit" viikonlopun kotimaiselle liigakierrokselle, mutta ennen niitä muistutus siitä, miten voit voittaa 50 euroa rahaa:

Voit voittaa 50 euroa pelirahaa Gutsille, jos veikkaat oikein, kuka tekee TPS:n tämän kauden ensimmäisen maalin toimimalla seuraavasti: käy avaamassa itsellesi tili Gutsille ja käy sen jälkeen laittamassa veikkauksesi tänne. Oikein veikanneiden kesken arvotaan siis 50 euroa pelirahaa.

Mutta nyt niitä "vinkkejä:"

HJK - TPS:

Valitettavasti tämä kohde taitaa olla viikonlopun varmin kohde. Vaikka HJK:n peli on lievästi yskähdellyt, en jaksa uskoa, että TPS pystyisi  Helsingin muovilla Klubia ahdistelemaan. TPS:lla on kaiken lisäksi siis maalitilikin tämän kauden osalta avaamatta kolmen 0-1 -tappion jäljiltä. TPS:n pelissä on paljon hyvää ja ihan rehellisesti sanottuna, se olisi ansainnut kauden aikaisemmista otteluista muutaman pisteen. IFK Mariehamnia vastaa jopa kolmekin. Tähän siis ykkönen ja tähän Guts tarjoaa kerrointa 1,21.

Honka - Inter:

Jälleen kohde, jota on äärettömän vaikea ennakoida. Sen huomaa myös kertoimissa, sillä molempien voittokerroin on Gutsilla 2,56. Hongalla alla hieno tasapeli HJK:n vieraana ja Interillä tappio Rovaniemeltä. Inter ehkä sittenkin kaipaa Mika Ojalaa ja Hongalla näyttää tällä hetkellä peli maistuvan sen verran mukavasti, että tarjoan tähän ykköstä.

IFK Mariehamn - Jaro:

IFK menetti viikolla 3 pistettä lisenssisotkujen vuoksi (vai menettikö sittenkään?), mutta en usko, että se olisi häirinnyt hyvässä vauhdissa olevia saarelaisia ja IFK:n vakuuttava tahti jatkuu. Jaro ei kuitenkaan ole helppo nakki. Siitä osoituksena hieno kotivoitto FC Lahdesta, eikä IFK nyt niin suuresti vakuuttanut Turussa Tepsiä vastaan. Ykkösellä  joka tapauksessa mennään ja Gutsin kerroin 1,62.

KuPS - Lahti:

Kuopiossa on luvassa varmasti mielenkiintoinen kamppailu. KuPSin ja Esa Pekosen tiet erkanivat viikolla ja poislähtöön johtaneet syyt olivat yksinkertaisesti kuvottavat. On suorastaan käsittämätöntä, että maailmasta löytyy ihmisiä, jotka lähtevät häiriköimään katsomossa istuvia valmentajan perheen jäseniä! Anteeksiantamatonta ja olisikin aivan oikein, jos kyseinen henkilö/kyseiset henkilöt saataisiin kiinni ja heille asetettaisiin elinikäinen kielto päästä seuraamaan otteluita paikan päälle. Mutta itse peliin. Lahti ei varmasti toista peliä peräkkäin häviä, vaikka Kuopion muovi onkin vierasjoukkueille paha paikka. Kaiken kohun keskellä pisteet matkaavat Lahteen kertoimella 2,06.

RoPS - MyPa:

RoPS osoitti vaarallisuutensa keskiviikkona kukistaessaan Interin Petteri Pennasen maalilla 1-0. MyPa puolestaan joutui tyytymään tasapeliin VPS:n kanssa, joten näillä perusteilla RoPS lähtee otteluun suosikkina. Tämä onkin hyvä kohde lähteä hakemaan kerrointa viikonlopun ainoalla tasurilla, joten laitetaan tähän risti kertoimella 3,20.

Jos tällaisen rivin tekee ja se jopa osuu kohdalleen, nousevat rahat tilille kertoimella 33,08.

Ja muistakaa tuo veikkaus TPS:n kauden ensimmäisen maalin tekijästä. Lisää mahdollisuuksia voittaa pelirahaa tulee kesän aikana.