Kuten otsikkokin kertoo, ovat tämän vuoden kuntavaalit onnellisesti takana ja henkilökohtaisesti sain "mukavan vaalivoiton." Olin Paraisilla ehdokkaana kuntavaaleissa syksyllä 2004, asuttuani hädin tuskin runsaan vuoden paikkakunnalla. Tuolloin sain yllätyksekseni peräti 11 ääntä, joka oli silloin hieno saavutus. Vuoden 2008 vaaleissa en mukana ollut, koska tuolloin asuin Turussa, mutta palattuani harharetkeni jälkeen pari vuotta sitten takaisin Paraisille, minua pyydettiin jälleen ehdokkaaksi, johon sitten pitkällisen pohdinnan jälkeen suostuin.
Päätin jo ehdokkaaksi ryhtyessäni, että oma vaalibudjettini tulee olemaan nolla euroa ja se myös piti. Ellei siihen sitten lasketa vaalivalvojaisissa ostettuja oluita. No joka tapauksessa, vähiin se joka tapauksessa jäi. Kunnallisvaalit osuivat omalta kohdaltani huonoon väliin, sillä juuri silloin, kun olisi pitänyt tehdä jonkinlaista kampanjointia, olin joko ulkomailla tai kiertämässä jääkiekon ja jalkapallon perässä jossakin päin Suomea. Siitä huolimatta sain vaaleissa 19 ääntä, joka prosenteissa laskettuna on peräti 73 prosentin nousu edellisiin vaaleihin. Upea henkilökohtainen vaalivoitto siis!
Näissä vaaleissa Paraisilla saavutettiin se tärkein eli RKP:n määräenemmistö Paraisten valtuustossa kaatui, sillä ruotsalaiset saivat 43:sta valtuustopaikasta vain 20. Tämä ei kuitenkaan välttämättä aiheuta suuria riemunkiljahduksia, sillä aivan varmasti RKP:läiset pyrkivät tavalla tai toisella pitämään asemansa ja loogisin tie tässä on jonkinlainen yhteenlyöttäytyminen vihrpiiperoiden kanssa, jotka saivat valtuustoon 3 paikkaa. Jos tämä toteutuu, niin laskisin, että piiperot tuolloin pettävät äänestäjänsä, mutta toisaalta en olisi tuosta niin kovin yllättynyt, sillä senhän he osaavat.
Paraisten valtuusto myös uusiutui rankalla kädellä, sillä 43 valtuutetusta peräti 29 on uusia. Tilanne on siis mielenkiintoinen. Toivoa sopiikin, että tämän valtuusto myötä myös joissakin toimintatavoissa tapahtuu muutoksia. Ensimmäisenä tulee mieleen kaupungin kaksikielisyyden toteuttaminen oikealla tavalla. Myös kaupungin Suomea äidinkielenään puhuvien asema kuuluu ottaa huomioon mm. kaupungin virkoja täytettäessä jne. Nykyisinhän jokaiseen toimeen suurimpana ehtona suurin piirtein on Ruotsinkielen taito. Sillä Suomella nyt ei niin kauheasti ole väliä.
Sama ongelma tällä hetkellä on myös lasten ja nuorten kohdalla. Kaupunki tarjoaa kyllä kaikenlaisia aktiviteetteja ja tapahtumia, mutta näitä järjestettäessä unohdetaan tyystin Suomenkieliset lapset ja nuoret. Suomenkielisiä lapsia kun ei saa aktiviteetteihin mukaan, jos ohjaajat järjestään puhuvat vain Ruotsia. Kun puhutaan paljon tuosta nuorten syrjäytymisesti, niin Paraisten kaupunki on hyvin ansiokkaasti jo vuosikausia auttanut tuon syrjäytymisen toteutumista nimenomaan Suomenkielisten nuorten osalta. Tähän toivottavasti saadaan pikaisesti muutosta. Ja samalla kun tämä puoli saadaan kuntoon, niin sillä on taas oma heijastuksensa ennemmin tai myöhemmin myös paljon keskustelua aiheuttaneeseen vanhustenhuoltoon, sillä nuoristahan kasvaa se tulevaisuus, joka pitää niistä vanhuksista huolta.
Ja onhan uudella valtuustolla paljon muitakin tehtäviä, joita sen pitää tehdä. Yksi niistä on tietysti tehdä kaupungista houkuttelevampi ja ennenkaikkea yrittäjäystävällisempi paikka. Tämä on aihe, josta valtuustoon valittu Kokoomuksen Petri Abrahamsson on onnistuneesti kirjoittanut mm. Paraisten Kuulutuksissa ja Paraisten Kokoomuksen facebook-sivulla. Samoilla ajatuksilla menen tuossa asiassa minäkin ja voisin pyydettäessä antaa muutaman hyvän vinkinkin. Kuntaliitosasiaan en lähde tässä sen enempää ottamaan kantaa muuta kuin, että Paraisten tulisi säilyä itsenäisenä kuntana ja toivottavasti kaikki 43 valtuutettua ovat myös tämän asian kannalla.
Odotankin mielenkiinnolla, mitä Paraisten uusi kaupunginvaltuusto tulee seuraavan neljän vuoden aikana tekemään ja lupaan olla piikkinä lihassa, jos mitään muutoksia ei tapahdu.
Kiitos myös kaikille, jotka näissä vaaleissa antoivat äänensä minulle. Olen nöyrästi yllättnyt äänistäni.
maanantai 29. lokakuuta 2012
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Ans kattoo miten käy?
Viimeinen kuukausi on ollut meikäläisellä kohtalaisen kiirettä aikaa. Sen on ainakin huomannut siitä, kuinka usein olen ehtinyt tätä blogiani päivittämään. Kunnallisvaalit lähestyvät, jalkapallossa käynnissä ovat ratkaisun hetket ja jääkiekossa on tapahtunut kaikenlaista. Näiden kolmen asian välillä olen sitten yrittänyt aikaani jakaa ja se ei ole ollut helppoa.
Jos aloitetaan kunnallisvaaleista, niin vaalibudjettini nolla euroa on edelleen pysynyt hallussa, sillä nollassa on pysytty. Toivottavasti se ei tule olemaan myös lopullinen vaalitulos! No tuskin sentään, sillä kai sitä nyt ainakin itselleen äänen antaa ja sillä varmistaa ainakin sen yhden äänen. Tavallaan kyllä harmittaa melkoisesti, että ei ole yhtään ehtinyt tuohon vaalikampanjoitiin keskittyä, mutta toisaalta kun olen seurannut joidenkin henkilöiden kampanjointia, olen tyytyväinen, että itse en ole moiseen lähtenyt. Esimerkiksi Facebookissa olen pyrkinyt välttämään kampanjointia, sillä suurin osa kavereistani siellä asuu kuitenkin muualla kuin Paraisilla. Merkillepantavaa myös on se, että jotkut ehdokkaista heräävät henkiin säännöllisesti neljän vuoden välein, vaipuakseen taas unholaan kun vaalit ovat ohitse. Älkää nyt ainakaan sellaista henkilöä äänestäkö!
No joo, olenhan minäkin facebookissa vähän kampanjoinut, kun vaihdoin profiilikuvakseni ehdokasnumeroni, mutta jos saa numerokseen kuusysin, niin onhan se pakko tuoda esille. Parempaa numeroa kun yksinkertaisesti ei vaaleissa voi saada.
Ja sitten siihen jalkapalloon. Kotimaista jalkapallokautta on jäljellä enää kaksi kierrosta ja mestaruuden kannalta tällä hetkellä näyttää valitettavan pahalta. HJK johtaa sarja pisteen erolla Interiin ja viiden pisteen erolla TPS:aan. Ja kaiken huipuksi HJK kohtaa vielä maanantaina kotimuovillaan FC Lahden ja lauantaina viimeisellä kierroksella vieraissa JJK:n. Aika vaikealta tuntuu, että se ei sitä mestaruutta veisi. Myös turkulaisjoukkueet voivat auttaa sitä mestaruustiellä.
Maanantainen ja samalla kauden kolmas paikalliskamppailu tulee mestaruustaistelun kannalta huonoon väliin. Jos ja kun Klubi voittaa etumuovillaan Lahden ja TPS onnistuu voittamaan Interin tai joukkueet pelaavat tasapelin, menee mestaruus varmuudella jo ennen viimeistä kierrosta "väärään osoitteeseen" eli oikeastaan ainoa keino saada HJK pois mestaruuspallilta on se, että TPS häviää Interille ja lopullinen ratkaisu jää viimeiselle kierrokselle. Ja mehän kaikki tiedämme, että tuohon TPS ei missään nimessä suostu, sillä se omaa vielä mahdollisuudet hopealle ja tästä syystä se tulee taistelemaan maanantaina täysillä voitosta.
En lähde tässä yhteydessä veikkaamaan, miten näissä loppukahinoissa käy, enkä myöskään sen enempää kertomaan, miten toivoisin näissä käyvän, mutta senhän nyt kaikki tietävät, että Klubin mestaruutta en toivelistalleni ole laittanut enkä laita.
Ja se jääkiekko. Turun Palloseuralle viimeinen viikko on ollut melkoista turbulenssia. Maanantaina voitollisen Djurgården -ottelun jälkeen Pekka Virta ja Mika Strömberg saivat lähteä ja tilalle astelivat Juha Pajuoja, Stouni Kiviharju ja Miika Elomo. Tiistaina ilmoitettiin myös Kris Russelin palaavan joukkueen vahvuuteen ja koska kysessä oli kohtalaisen erikoinen viikkon, niin täytyihän sinne vielä yksi pommiuutinen laittaa! Petteri Nummelin palasi vielä kaiken huippuna TPS:aan 17 vuoden tauon jälkeen. Siinäpä varsinainen kiekkoviikko! Niin ja olihan siellä myös perjantainen Lauri Korpikosken paluu.
Ja miltä se sitten viikonloppuna näytti? Hyvältähän se ja jos pelit tuolla tavalla jatkuvat, niin eiköhän tässä sittenkin vielä keväällä nähdä Turussakin pudotuspelejä. Eri asia sitten on kuinka pitkällä, mutta ainakin tämän hetkisen tilanteen mukaan se aurinko näyttää sittenkin paistavan siihen kuuluisaan risukasaan.
Ja lainaan tähän vielä loppuun Petteri Nummelinin kommentin eilisestä Auran Aaltojen erätaukohaastattelusta: "Laitetaan se kiekkokontrolli hanuriin ja aletaan pelaan hokia!"
MUISTAKAA ÄÄNESTÄÄ!!!
Jos aloitetaan kunnallisvaaleista, niin vaalibudjettini nolla euroa on edelleen pysynyt hallussa, sillä nollassa on pysytty. Toivottavasti se ei tule olemaan myös lopullinen vaalitulos! No tuskin sentään, sillä kai sitä nyt ainakin itselleen äänen antaa ja sillä varmistaa ainakin sen yhden äänen. Tavallaan kyllä harmittaa melkoisesti, että ei ole yhtään ehtinyt tuohon vaalikampanjoitiin keskittyä, mutta toisaalta kun olen seurannut joidenkin henkilöiden kampanjointia, olen tyytyväinen, että itse en ole moiseen lähtenyt. Esimerkiksi Facebookissa olen pyrkinyt välttämään kampanjointia, sillä suurin osa kavereistani siellä asuu kuitenkin muualla kuin Paraisilla. Merkillepantavaa myös on se, että jotkut ehdokkaista heräävät henkiin säännöllisesti neljän vuoden välein, vaipuakseen taas unholaan kun vaalit ovat ohitse. Älkää nyt ainakaan sellaista henkilöä äänestäkö!
No joo, olenhan minäkin facebookissa vähän kampanjoinut, kun vaihdoin profiilikuvakseni ehdokasnumeroni, mutta jos saa numerokseen kuusysin, niin onhan se pakko tuoda esille. Parempaa numeroa kun yksinkertaisesti ei vaaleissa voi saada.
Ja sitten siihen jalkapalloon. Kotimaista jalkapallokautta on jäljellä enää kaksi kierrosta ja mestaruuden kannalta tällä hetkellä näyttää valitettavan pahalta. HJK johtaa sarja pisteen erolla Interiin ja viiden pisteen erolla TPS:aan. Ja kaiken huipuksi HJK kohtaa vielä maanantaina kotimuovillaan FC Lahden ja lauantaina viimeisellä kierroksella vieraissa JJK:n. Aika vaikealta tuntuu, että se ei sitä mestaruutta veisi. Myös turkulaisjoukkueet voivat auttaa sitä mestaruustiellä.
Maanantainen ja samalla kauden kolmas paikalliskamppailu tulee mestaruustaistelun kannalta huonoon väliin. Jos ja kun Klubi voittaa etumuovillaan Lahden ja TPS onnistuu voittamaan Interin tai joukkueet pelaavat tasapelin, menee mestaruus varmuudella jo ennen viimeistä kierrosta "väärään osoitteeseen" eli oikeastaan ainoa keino saada HJK pois mestaruuspallilta on se, että TPS häviää Interille ja lopullinen ratkaisu jää viimeiselle kierrokselle. Ja mehän kaikki tiedämme, että tuohon TPS ei missään nimessä suostu, sillä se omaa vielä mahdollisuudet hopealle ja tästä syystä se tulee taistelemaan maanantaina täysillä voitosta.
En lähde tässä yhteydessä veikkaamaan, miten näissä loppukahinoissa käy, enkä myöskään sen enempää kertomaan, miten toivoisin näissä käyvän, mutta senhän nyt kaikki tietävät, että Klubin mestaruutta en toivelistalleni ole laittanut enkä laita.
Ja se jääkiekko. Turun Palloseuralle viimeinen viikko on ollut melkoista turbulenssia. Maanantaina voitollisen Djurgården -ottelun jälkeen Pekka Virta ja Mika Strömberg saivat lähteä ja tilalle astelivat Juha Pajuoja, Stouni Kiviharju ja Miika Elomo. Tiistaina ilmoitettiin myös Kris Russelin palaavan joukkueen vahvuuteen ja koska kysessä oli kohtalaisen erikoinen viikkon, niin täytyihän sinne vielä yksi pommiuutinen laittaa! Petteri Nummelin palasi vielä kaiken huippuna TPS:aan 17 vuoden tauon jälkeen. Siinäpä varsinainen kiekkoviikko! Niin ja olihan siellä myös perjantainen Lauri Korpikosken paluu.
Ja miltä se sitten viikonloppuna näytti? Hyvältähän se ja jos pelit tuolla tavalla jatkuvat, niin eiköhän tässä sittenkin vielä keväällä nähdä Turussakin pudotuspelejä. Eri asia sitten on kuinka pitkällä, mutta ainakin tämän hetkisen tilanteen mukaan se aurinko näyttää sittenkin paistavan siihen kuuluisaan risukasaan.
Ja lainaan tähän vielä loppuun Petteri Nummelinin kommentin eilisestä Auran Aaltojen erätaukohaastattelusta: "Laitetaan se kiekkokontrolli hanuriin ja aletaan pelaan hokia!"
MUISTAKAA ÄÄNESTÄÄ!!!
perjantai 5. lokakuuta 2012
Historiallista maalia todistamassa
Aina joskus ihminen osuu paikalle historiallisiin hetkiin. Näin kävi minulle keskiviikkoiltana Amsterdamin Areenalla, kun olin paikan päällä todistamassa Niklas Moisanderin uran ensimmäistä - toivottavasti ei viimeistä - Champions liigan maalia. Täytyy myöntää, että fiilis oli aika hieno, varsinkin kun olin hieman ennen sen syntyä sanonut kaverilleni, että tästä kulmasta Ajax tekee kavennusmaalin ja sen puskee takatolpalta sisään juuri Moisander. Ennustajan vikaa? Ainakin joskus...
Kaiken kaikkiaan reissu Ajaxin ja Realin otteluun oli hieno kokemus. Oli myös mukavaa haastatella Moisanderia. Erittäin tervejärkinen ammattijalkapalloilija. Juttuja tulee lehtiin ensi viikolla. Täällä Varsinais-Suomessa sen tarjoaa keskiviikkona ilmestyvä Aamuset-lehti. Jossakin vaiheessa tosin vaikutti siltä, että haastattelusta ei tosiaankaan tule mitään, niinkuin jo edellisessä blogikirjoituksessani mainitsin. Kaikki kuitenkin järjestyi ja akkreditointi oli stadionilla myös oikealla nimellä.
Oli myös mukavaa nähdä lähemmin, millaista toiminta Champions liigan ottelutapahtumassa on. Siis se kulisseissa tapahtuva toiminta, sillä tokihan se muu toiminta on tullut nähtyä jo useaan otteeseen aikaisemmin. Periaatteessa ero suomalaisen jalkapallon tai jääkiekon lehdistöpalveluun ei ole iso. Lehdistötila Amsterdamin Areenalla oli iso ja tarjoilu hyvää. Kokoonpanojen lisäksi tarjolla oli paljon erilaista faktatietoa, mitä Suomen jalkapallokentillä ei tarjoa kukaan, jääkiekossakin vähäisesti.
Itse kulku lehdistökatsomoon oli monen mutkan takana, mutta paikat sijaitsivat siellä, missä niiden kuuluukin sijaita. Siis keskeisellä paikalla stadionia. Ja tarjoilu pelasi koko ajan. Pöytien äärelle tarjoiltiin koko ajan kahvia tai teetä ja sen toki ymmärrän, sillä tauon aikana lehdistötiloissa käynti olisi kestänyt liian kauan. Tässä suhteessa kotimaisessa jalkapalloliigassa asiat ovat hyvin, sillä jääkiekon tavoin lehdistöä ei ole häädetty huonoimmille paikoille. Useat kotimaiset jääkiekkoseurat saavatkin hävetä tapaa, millä he kohtelevat henkilöitä, jotka kuitenkin tekevät työkseen melkoista mainosta heidän lajilleen. En tässä sen enempää luetteloa tee, mutta häpeän viittaa saisivat kantaa ainakin Jokerit, Jyp, HPK ja Ässät.
Ottelun jälkeen Mixed Zonella oli melkoista ruuhkaa television, radion ja kirjoittavan lehdistön odottaessa omia pikahaastattelujaan. Ajaxin pelaajat kävivät kertomassa tuntojaan vuorollaan kohtalaisen nopeasti. Realin tähdistä osa (mm. Casillas) käveli paikalle, mutta lähti saman tien pois sanomatta sanaakaan. Toisaalta sitten taas oli aika koomista katsoa, kun miljoonamiehet (mm. Kaka ja Alonso) tulivat nöyrinä paikalle ja ottivat kännykät korvilleen ja antoivat haastatteluja sillä tavalla.
Tärkeintä kuitenkin oli, että pääsin myös ottelun jälkeen haastattelemaan Moisanderia. Taisin muuten olla ensimmäinen suomalaisen median edustaja, joka pääsi Nikkeä haastattelemaan tuoreeltaan sen ensimmäisen Champions liigan maalin jälkeeen.
Hieno reissu kaiken kaikkiaan. Mihinköhän Champions liigan otteluun matka vie ensi syksynä?
Kaiken kaikkiaan reissu Ajaxin ja Realin otteluun oli hieno kokemus. Oli myös mukavaa haastatella Moisanderia. Erittäin tervejärkinen ammattijalkapalloilija. Juttuja tulee lehtiin ensi viikolla. Täällä Varsinais-Suomessa sen tarjoaa keskiviikkona ilmestyvä Aamuset-lehti. Jossakin vaiheessa tosin vaikutti siltä, että haastattelusta ei tosiaankaan tule mitään, niinkuin jo edellisessä blogikirjoituksessani mainitsin. Kaikki kuitenkin järjestyi ja akkreditointi oli stadionilla myös oikealla nimellä.
Oli myös mukavaa nähdä lähemmin, millaista toiminta Champions liigan ottelutapahtumassa on. Siis se kulisseissa tapahtuva toiminta, sillä tokihan se muu toiminta on tullut nähtyä jo useaan otteeseen aikaisemmin. Periaatteessa ero suomalaisen jalkapallon tai jääkiekon lehdistöpalveluun ei ole iso. Lehdistötila Amsterdamin Areenalla oli iso ja tarjoilu hyvää. Kokoonpanojen lisäksi tarjolla oli paljon erilaista faktatietoa, mitä Suomen jalkapallokentillä ei tarjoa kukaan, jääkiekossakin vähäisesti.
Itse kulku lehdistökatsomoon oli monen mutkan takana, mutta paikat sijaitsivat siellä, missä niiden kuuluukin sijaita. Siis keskeisellä paikalla stadionia. Ja tarjoilu pelasi koko ajan. Pöytien äärelle tarjoiltiin koko ajan kahvia tai teetä ja sen toki ymmärrän, sillä tauon aikana lehdistötiloissa käynti olisi kestänyt liian kauan. Tässä suhteessa kotimaisessa jalkapalloliigassa asiat ovat hyvin, sillä jääkiekon tavoin lehdistöä ei ole häädetty huonoimmille paikoille. Useat kotimaiset jääkiekkoseurat saavatkin hävetä tapaa, millä he kohtelevat henkilöitä, jotka kuitenkin tekevät työkseen melkoista mainosta heidän lajilleen. En tässä sen enempää luetteloa tee, mutta häpeän viittaa saisivat kantaa ainakin Jokerit, Jyp, HPK ja Ässät.
Ottelun jälkeen Mixed Zonella oli melkoista ruuhkaa television, radion ja kirjoittavan lehdistön odottaessa omia pikahaastattelujaan. Ajaxin pelaajat kävivät kertomassa tuntojaan vuorollaan kohtalaisen nopeasti. Realin tähdistä osa (mm. Casillas) käveli paikalle, mutta lähti saman tien pois sanomatta sanaakaan. Toisaalta sitten taas oli aika koomista katsoa, kun miljoonamiehet (mm. Kaka ja Alonso) tulivat nöyrinä paikalle ja ottivat kännykät korvilleen ja antoivat haastatteluja sillä tavalla.
Tärkeintä kuitenkin oli, että pääsin myös ottelun jälkeen haastattelemaan Moisanderia. Taisin muuten olla ensimmäinen suomalaisen median edustaja, joka pääsi Nikkeä haastattelemaan tuoreeltaan sen ensimmäisen Champions liigan maalin jälkeeen.
Hieno reissu kaiken kaikkiaan. Mihinköhän Champions liigan otteluun matka vie ensi syksynä?
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Amsterdam odottaa jo illan ottelua
Meikäläinen on taas perinteisessä syksyisellä Champions liigan reissullaan ja tänä syksynä matka osui tänne Amsterdamiin. Itse asiassa olemme kaverin kanssa jo useaan otteeseen puhuneet, että olisi hienoa, jos saisimme ajoitettua reissumme juuri Ajaxin otteluun. Tällä kertaa se sitten onnistui.
Ja kuinka ollakaan, samaan yhteyteen onnistui myös Niklas Moisanderin haastatteleminen. Eilisen juttutuokion jäjestäminen ei sitten ollutkaan ihan yksinkertaista. Alunperin olimme sopimassa Nikken kanssa haastattelua keskenämme, mutta sitten kävikin niin, että jouduin hakemaan haastattelulupaa seuralta. Alkmaarissa Nikke olisi saanut sopia haastattelun suoraan, mutta suurseura Ajaxissa systeemi on toinen. Lukuisia sähköposteja läheteltiin ja erinäisten mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen hommat kuitenkin loksahtivat paikalleen ja tapasimme eilen haastattelun merkeissä.
Kaiken kaikkiaan kyseessä oli mukava juttutuokio ja niinkuin kuvasta näkyy. Juttua kuuluu mm. radiossa, mutta kyllä printtimediassakin ensi viikolla tarinaa on.
Tänään illalla on siis luvassa Ajaxin ja Real Madridin peli. Ajaxille tappio olisi aika pitkälti jatkomahdollisuuksien menettäminen, joten kohtalaisen tärkeästä pelistä on kyse. Moisander korosti, että Ajaxin on pystyttävä pitämään pelisuunnitelmastaan kiinni ja pelaajien tulee olla kärsivällisiä. Samalla myös pitää välttää maailmantähtien nopeat (mm. Ronaldon) ylösjuoksut. Vaikea peli tulee olemaan, mutta henkilökohtaisesti toivon, että Amsterdam Arenalla kotijoukkue yltää voittoon.
Ai niin, vielä tuohon haastatteluprosessiin. Jostakin kumman syystä akkreditointini otteluun on tällä hetkellä nimellä Joscha Lienen and colleague ja tuollaista nimeä minun pressikortissani ei kyllä lue. Katsotaan nyt, pääsenkö sittenkään sisälle. Toisaalta, ei hätää, varasuunnitelma on olemassa.
Ja kuinka ollakaan, samaan yhteyteen onnistui myös Niklas Moisanderin haastatteleminen. Eilisen juttutuokion jäjestäminen ei sitten ollutkaan ihan yksinkertaista. Alunperin olimme sopimassa Nikken kanssa haastattelua keskenämme, mutta sitten kävikin niin, että jouduin hakemaan haastattelulupaa seuralta. Alkmaarissa Nikke olisi saanut sopia haastattelun suoraan, mutta suurseura Ajaxissa systeemi on toinen. Lukuisia sähköposteja läheteltiin ja erinäisten mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen hommat kuitenkin loksahtivat paikalleen ja tapasimme eilen haastattelun merkeissä.
Kaiken kaikkiaan kyseessä oli mukava juttutuokio ja niinkuin kuvasta näkyy. Juttua kuuluu mm. radiossa, mutta kyllä printtimediassakin ensi viikolla tarinaa on.
Tänään illalla on siis luvassa Ajaxin ja Real Madridin peli. Ajaxille tappio olisi aika pitkälti jatkomahdollisuuksien menettäminen, joten kohtalaisen tärkeästä pelistä on kyse. Moisander korosti, että Ajaxin on pystyttävä pitämään pelisuunnitelmastaan kiinni ja pelaajien tulee olla kärsivällisiä. Samalla myös pitää välttää maailmantähtien nopeat (mm. Ronaldon) ylösjuoksut. Vaikea peli tulee olemaan, mutta henkilökohtaisesti toivon, että Amsterdam Arenalla kotijoukkue yltää voittoon.
Ai niin, vielä tuohon haastatteluprosessiin. Jostakin kumman syystä akkreditointini otteluun on tällä hetkellä nimellä Joscha Lienen and colleague ja tuollaista nimeä minun pressikortissani ei kyllä lue. Katsotaan nyt, pääsenkö sittenkään sisälle. Toisaalta, ei hätää, varasuunnitelma on olemassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)