Olen koko ikäni ollut hieman urheiluhullu ja seurannut sitä aktiivisesti. Joskus 80-luvulla tosin urheilu sai hetkeksi jäädä sivuun, kun rokkibisnes imaisi miehen mukaansa. Satoja keikkoja ympäri Suomea Yön ja muiden bändien kanssa ei oikein antanut aikaa urheiluharrastukselle, mutta kun rokkiajat jäivät taakse - ehkä jopa valitettavasti - palasi urheilu vahvasti takaisin elämääni.
Kauden 2014-15 aikana olen pitkästä aikaa taas seurannut aktiivisesti lentopallon miesten Mestaruusliigaa ja eritoten Raision Loimun pelejä. Pari aikaisempaa kevättähän selostin naisten lentopallon pudotuspelejä LP Viestin pelien muodossa. Ja tänäänkin aivan hetken kuluttua istahdan tv:n ääreen katsomaan Viestin peliä ja sen jälkeen ajelen Raisioon Loimun ja Tiikereiden peliin.
Olen tämän kauden aikana muistellut Kerttulan katsomossa vanhoja aikoja. Ensimmäisen virallisen Suomen Mestaruuden vuonna 1957 voittanut Porin Pyrintö nimittäin pelasi viimeistä kertaa pääsarjatasolla joskus 70-luvun alkupuoliskolla ja silloin minä olin aktiivinen katsoja Riihikedon koululla, missä noita otteluita tuolloin pelattiin. Tuossa muistelussa olen nimenomaan palauttanut mieleeni niitä pelaajia, joita joukkueessa pelasi tuolloin ja täytyy myöntää, että aika hyvin nuo sen ajan pelaajat ovat mieleeni jääneet.
Arto Mäkinen, Veijo Hakulinen, Kari Koskelainen, Kalevi Lamminen, Pasi Tuiskunen, Tero Lehti, Alpo Kaappa ja Raimo Hakala tulevat mieleen lähes kuin siltä kuuluisalta apteekin hyllyltä. Mutta kun minulta kysyttäisiin heti perään jotakin vuosi-pari takaperin olleen joukkueen kokoonpanoa, niin eipä nimiä mieleen tulisi. Kummallinen on tuo ihmismieli.
Tämän päivän Viestin ja Loimun kokoonpanot toki ovat hyvin mielessä, mutta tulepa kysymään niitä minulta parin-kolmen vuoden päästä, niin veikkaisin, että nuo Pyrinnön miehet tulisivat helpommin mieleen.
Että sellaista pohdintaa tällä kertaa. Ja sitten lentopallon pariin!
lauantai 28. maaliskuuta 2015
perjantai 27. maaliskuuta 2015
Varsinais-Suomen Vuoden urheiluteko on jo tehty
Turun Urheilutoimittajien Kerho on vuosittain valinnut Varsinais-Suomen parhaat urheilijat ja muutaman vuoden ajan on myös jaettu Vuoden urheiluteko. Viime vuonna palkinnon sai Paavo Nurmi Games yleisömenestyksestään ja sitä ennen palkinnon on saanut mm. Aleksi Valavuori sekä Loimaan Bisons ja Hurrikaani.
Nuo valinnat tehdään Urheilutoimittajien perinteisessä itsenäisyyspäivän valintatilaisuudessa, mutta tämän vuoden valinta voitaisiin mielestäni tehdä jo vaikka 13. huhtikuuta, kun kerholla on vuorossa kevätkokous.
Palkinnon ansaitsee nimenomaan ja ehdottomasti Turun Palloseuran A-juniorijoukkue, joka toi tiistaina 17 vuoden tauon jälkeen jälleen Suomen mestaruuden Turkuun. Valinnan syy ei kuitenkaan ole tuo mestaruus, vaan se buumi jonka nuo joukkueen finalit ja jo sitä edeltäneet välierät ja puolivälierät kaupungissa aiheuttivat. 10 620 katsojaa junioreiden SM-finaalissa on jotain sellaista, mitä Suomessa ei ole koskaan aikaisemmin koettu ja tuskin tullaan ainakaan pieneen aikaan kokemaan.
Kaikki tämä sattui sellaiseen aikaan, kun tepsiläinen jääkiekko ryömii pahimmassa kriisissään koskaan ja seura oli koko kiekkokauden 2014-15 katastrofaalisessa tilassa. Mikään ei ollut hallinnassa. Eikä kausi ollut helppo A-nuorillakaan. Kesken kauden vaihtui päävalmentaja, kun Miika Elomo ja Marko Kiprusoff lähtivät edustusjoukkueen mukaan, mutta samalla edustusjoukkueesta vapautui Mikko Haapakoski, joka otti vastuun joukkueen valmentajana.
Alku ei Haapakoskellakaan ollut ruusuista ja alkukaudesta jopa sarjan ykköstilasta taistellut joukkue tippui loppujen lopuksi sarjataulukossa viidennelle sijalle. Tätä ei kuitenkaan voi pitää Haapakosken vikana, vaan koska edustusjoukkue tarvitsi koko kevään pelaajia A-nuorista, ei Haapakoskella ja kumppaneilla ollut helppoa, kun ei välillä tiennyt, keitä pelaajia kokoonpanoon on saatavissa.
"Onneksi" edustusjoukkueen kausi päättyi runkosarjaan ja Mikko Rantasen johdolla liigajoukkueessa mukana olleet pelaajat pääsivät pelaamaan näitä otteluita. Sanoisinkin, että juuri näiden pelaajien liigasta hankkima rutiini oli hyvin ratkaiseva siinä, kun menestystä hankittiin. TPS ei joutunut heittämään kehiin B-juniori-ikäisiä pelaajia Bluesin tavoin, vaan pääsi pelaamaan pelit parhaalla mahdollisella tavalla. Ja se tapa miten se hoidettiin oli loistava. Ja tuloksena tietty Suomen mestaruus.
Ja kun vielä ottelutapahtumaan satsattiin loppuvaiheessa hienosti ja Haaralan Joona pääsi kerrankin toteuttamaan itseään, niin tulos silläkin puolella oli ainutlaatuinen. Ja nyt Joona, älä ala leijumaan tämän kommentin ansiosta...
Kuten siis yllä mainitsen, Turun Urheilutoimittajien kerhon ei enää tarvitse miettiä, kenelle Vuoden urheilutekopalkinto tänä vuonna annetaan. Se urheiluteko on jo tehty!!!
Tähän päätteeksi voisin vielä lainata lausetta Väinö Linnan Tuntemattomasta Sotilaasta, sillä se osuu kyllä täysin kohdalleen: "Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia."
Nuo valinnat tehdään Urheilutoimittajien perinteisessä itsenäisyyspäivän valintatilaisuudessa, mutta tämän vuoden valinta voitaisiin mielestäni tehdä jo vaikka 13. huhtikuuta, kun kerholla on vuorossa kevätkokous.
Palkinnon ansaitsee nimenomaan ja ehdottomasti Turun Palloseuran A-juniorijoukkue, joka toi tiistaina 17 vuoden tauon jälkeen jälleen Suomen mestaruuden Turkuun. Valinnan syy ei kuitenkaan ole tuo mestaruus, vaan se buumi jonka nuo joukkueen finalit ja jo sitä edeltäneet välierät ja puolivälierät kaupungissa aiheuttivat. 10 620 katsojaa junioreiden SM-finaalissa on jotain sellaista, mitä Suomessa ei ole koskaan aikaisemmin koettu ja tuskin tullaan ainakaan pieneen aikaan kokemaan.
Kaikki tämä sattui sellaiseen aikaan, kun tepsiläinen jääkiekko ryömii pahimmassa kriisissään koskaan ja seura oli koko kiekkokauden 2014-15 katastrofaalisessa tilassa. Mikään ei ollut hallinnassa. Eikä kausi ollut helppo A-nuorillakaan. Kesken kauden vaihtui päävalmentaja, kun Miika Elomo ja Marko Kiprusoff lähtivät edustusjoukkueen mukaan, mutta samalla edustusjoukkueesta vapautui Mikko Haapakoski, joka otti vastuun joukkueen valmentajana.
Alku ei Haapakoskellakaan ollut ruusuista ja alkukaudesta jopa sarjan ykköstilasta taistellut joukkue tippui loppujen lopuksi sarjataulukossa viidennelle sijalle. Tätä ei kuitenkaan voi pitää Haapakosken vikana, vaan koska edustusjoukkue tarvitsi koko kevään pelaajia A-nuorista, ei Haapakoskella ja kumppaneilla ollut helppoa, kun ei välillä tiennyt, keitä pelaajia kokoonpanoon on saatavissa.
"Onneksi" edustusjoukkueen kausi päättyi runkosarjaan ja Mikko Rantasen johdolla liigajoukkueessa mukana olleet pelaajat pääsivät pelaamaan näitä otteluita. Sanoisinkin, että juuri näiden pelaajien liigasta hankkima rutiini oli hyvin ratkaiseva siinä, kun menestystä hankittiin. TPS ei joutunut heittämään kehiin B-juniori-ikäisiä pelaajia Bluesin tavoin, vaan pääsi pelaamaan pelit parhaalla mahdollisella tavalla. Ja se tapa miten se hoidettiin oli loistava. Ja tuloksena tietty Suomen mestaruus.
Ja kun vielä ottelutapahtumaan satsattiin loppuvaiheessa hienosti ja Haaralan Joona pääsi kerrankin toteuttamaan itseään, niin tulos silläkin puolella oli ainutlaatuinen. Ja nyt Joona, älä ala leijumaan tämän kommentin ansiosta...
Kuten siis yllä mainitsen, Turun Urheilutoimittajien kerhon ei enää tarvitse miettiä, kenelle Vuoden urheilutekopalkinto tänä vuonna annetaan. Se urheiluteko on jo tehty!!!
Tähän päätteeksi voisin vielä lainata lausetta Väinö Linnan Tuntemattomasta Sotilaasta, sillä se osuu kyllä täysin kohdalleen: "Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia."
maanantai 23. maaliskuuta 2015
Eivät ne erotuomarit niin huonoja ole
Ensinnäkin: pyydän anteeksi niiltä lukuisilta erotuomareilta, lajista riippumatta, joita olen vuosien varrella selostuksissani haukkunut ja sortunut jopa lähes kunnianloukkauksen arvoiseen toimintaan. Anteeksi!
Ennenkuin lähden perustelemaan tuota ensimmäistä kappaletta, haluan muistuttaa, että olen aikoinaan itsekin toiminut jalkapalloerotuomarina. Toki en ihan korkeimmalla tasolla, mutta parhaimmillaan ollut avustavana erotuomarina Naisten Liigassa ja miesten Kakkosessa sekä viheltänyt joukon pelejä Kolmosesta alaspäin. Tiedän siis kuinka "helppoa" tuo erotuomarina toimiminen on. Ja minähän en muuten virheitä tehnyt! No joo...
Kuten ehkä jokunen teistä tietää, olen selostanut sekä jalkapallon että jääkiekon liigaotteluita sekä radioon että televisioon. Kaikki eivät välttämättä tiedä, että lajikirjooni selostajana kuuluvat myös lentopallo, pesäpallo, jääpallo, kaukalopallo jne. jne. Joukkuelajien lisäksi toki yksilölajejakin on tullut selostettua. Kokonaismäärä on reippaasti 1500:n paremmalla puolella.
Miksi sitten olen päätynyt tähän ratkaisuun? Syy on hyvin yksikertainen, en ole ollut puolueeton! Paikallisradion selostuksissa kun "pitää olla" oman joukkueen puolella ja kun siihen sitoutuu, niin suhtautuminen menee osittain normaalin kannattajan tapaisesti siihen, että erotuomaritkin ovat meitä vastaan. Eivät sentaan ihan kaikki. Kyllä niitäkin tuomareita matkalta löytyy, joita en muista pahemmin haukkuneeni. Nopeasti nyt mieleen tulee jalkapallon puolelta Eero Aho, Ilkka Koho ja Jouni Hyytiä. Jääkiekosta ehkä Jari Levonen. Jopa Seppo Mäkeläkin sai aikoinaan kuulla kunniansa selostuksissani, varsinkin silloin kun hän hylkäsi Ässien täysin selvän maalin joskus vuosia sitten pudotuspeleissä Tampereella Tapparaa vastaan, eikä edes jälkikäteen myöntänyt tehneensä virhettä, vaikka se hänelle nauhalta näytettiin. No se siitä.
Kun viime vuonna aloin selostamaan kotimaista jalkapalloliigaa Veikkaus-TV:lle sekä kiekkoliigan, Englannin Championshipin ja Eurooppaliigan otteluita Neloselle, huomasin, että en haukkunut erotuomareiden toimintaa kertaakaan, mitä nyt muutaman kerran vähän kummastelin tehtyjä ratkaisuja, mutta se kuuluu asiaan. Syy tähän oli selvä, näissä otteluissa olin puolueeton selostaja, vaikka porilaiset minut kuulemma Sportin mieheksi nimittivätkin Sport-Ässät -ottelussa joulukuussa. Tämä erotuomareiden rauhaan jättäminen johtuu siis tunteesta. Vaikka selostuksessa on aina tunne mukana, ilman sitä selostamisesta kun ei tulisi mitään, niin se tunne on aivan erilainen kuin puolueellisella oman joukkueen selostajalla. Tuomareiden toimintaan ei silloin kiinnitä niin paljon huomiota.
Erotuomarina toimiminen ei ole helppoa. Senhän kaikki tietävät ja harva tuohon leikkiin edes uskaltaa lähteä. Erotuomarit ovat jatkuvasti silmätikkuina ja kaikkea heidän toimintaansa arvostellaan. Nykyisessa somemaailmassa tilanne on vielä pahempi, koska se mahdollinen moka on muutamissa sekunneissa nähtävissä eri medioissa ja keskustelupalstoilla. TV-kuva on usein aika lahjomaton, mutta kun se ratkaisu pitää tehdä sekunnin murto-osassa, niin silloin mennään joskus metsään ja lujaa. Vaatii siis melko kovaa nahkaa toimia erotuomarina. Harmi, että meikäläisellä ikä on jo mennyt yli tuon erotuomarina toimimisen rajan, sillä olisi mielenkiintoista nähdä, vieläkö se on samanlaista kuin silloin noin 15 vuotta sitten, kun viimeksi olen jalkapalloa viheltänyt.
Joka tapauksessa, pyydän siis vielä kerran anteeksi ja lupaan, että tänä kesänä IS-TV:llä kotimaista jalkapalloa selostaessani pyrin toimimaan yllä esittämälläni tavalla.
Ennenkuin lähden perustelemaan tuota ensimmäistä kappaletta, haluan muistuttaa, että olen aikoinaan itsekin toiminut jalkapalloerotuomarina. Toki en ihan korkeimmalla tasolla, mutta parhaimmillaan ollut avustavana erotuomarina Naisten Liigassa ja miesten Kakkosessa sekä viheltänyt joukon pelejä Kolmosesta alaspäin. Tiedän siis kuinka "helppoa" tuo erotuomarina toimiminen on. Ja minähän en muuten virheitä tehnyt! No joo...
Kuten ehkä jokunen teistä tietää, olen selostanut sekä jalkapallon että jääkiekon liigaotteluita sekä radioon että televisioon. Kaikki eivät välttämättä tiedä, että lajikirjooni selostajana kuuluvat myös lentopallo, pesäpallo, jääpallo, kaukalopallo jne. jne. Joukkuelajien lisäksi toki yksilölajejakin on tullut selostettua. Kokonaismäärä on reippaasti 1500:n paremmalla puolella.
Miksi sitten olen päätynyt tähän ratkaisuun? Syy on hyvin yksikertainen, en ole ollut puolueeton! Paikallisradion selostuksissa kun "pitää olla" oman joukkueen puolella ja kun siihen sitoutuu, niin suhtautuminen menee osittain normaalin kannattajan tapaisesti siihen, että erotuomaritkin ovat meitä vastaan. Eivät sentaan ihan kaikki. Kyllä niitäkin tuomareita matkalta löytyy, joita en muista pahemmin haukkuneeni. Nopeasti nyt mieleen tulee jalkapallon puolelta Eero Aho, Ilkka Koho ja Jouni Hyytiä. Jääkiekosta ehkä Jari Levonen. Jopa Seppo Mäkeläkin sai aikoinaan kuulla kunniansa selostuksissani, varsinkin silloin kun hän hylkäsi Ässien täysin selvän maalin joskus vuosia sitten pudotuspeleissä Tampereella Tapparaa vastaan, eikä edes jälkikäteen myöntänyt tehneensä virhettä, vaikka se hänelle nauhalta näytettiin. No se siitä.
Kun viime vuonna aloin selostamaan kotimaista jalkapalloliigaa Veikkaus-TV:lle sekä kiekkoliigan, Englannin Championshipin ja Eurooppaliigan otteluita Neloselle, huomasin, että en haukkunut erotuomareiden toimintaa kertaakaan, mitä nyt muutaman kerran vähän kummastelin tehtyjä ratkaisuja, mutta se kuuluu asiaan. Syy tähän oli selvä, näissä otteluissa olin puolueeton selostaja, vaikka porilaiset minut kuulemma Sportin mieheksi nimittivätkin Sport-Ässät -ottelussa joulukuussa. Tämä erotuomareiden rauhaan jättäminen johtuu siis tunteesta. Vaikka selostuksessa on aina tunne mukana, ilman sitä selostamisesta kun ei tulisi mitään, niin se tunne on aivan erilainen kuin puolueellisella oman joukkueen selostajalla. Tuomareiden toimintaan ei silloin kiinnitä niin paljon huomiota.
Erotuomarina toimiminen ei ole helppoa. Senhän kaikki tietävät ja harva tuohon leikkiin edes uskaltaa lähteä. Erotuomarit ovat jatkuvasti silmätikkuina ja kaikkea heidän toimintaansa arvostellaan. Nykyisessa somemaailmassa tilanne on vielä pahempi, koska se mahdollinen moka on muutamissa sekunneissa nähtävissä eri medioissa ja keskustelupalstoilla. TV-kuva on usein aika lahjomaton, mutta kun se ratkaisu pitää tehdä sekunnin murto-osassa, niin silloin mennään joskus metsään ja lujaa. Vaatii siis melko kovaa nahkaa toimia erotuomarina. Harmi, että meikäläisellä ikä on jo mennyt yli tuon erotuomarina toimimisen rajan, sillä olisi mielenkiintoista nähdä, vieläkö se on samanlaista kuin silloin noin 15 vuotta sitten, kun viimeksi olen jalkapalloa viheltänyt.
Joka tapauksessa, pyydän siis vielä kerran anteeksi ja lupaan, että tänä kesänä IS-TV:llä kotimaista jalkapalloa selostaessani pyrin toimimaan yllä esittämälläni tavalla.
torstai 19. maaliskuuta 2015
Jukka Lehtovaara ja Inter valmiina kauteen
Kotimaisen Jalkapalloliigan alkuun on aikaa vielä 24 päivää. Turussa asetelmat uuteen kauteen ovat hiemat erilaiset kuin aikaisemmin. Inter on aino turkulainen joukkue liigassa TPS:n pudottua viime kauden päätteeksi Ykköseen. Lisäksi turkulaista väriä on Kakkosessa, kun viime kaudella omassa lohkossaan kakkoseksi sijoittunut ÅIFK aloittaa kautensa nyt Interin yhteistyöseurana.
Inter julkisti tänään kaksi uutta pelaaja sopimusta ja näiden sopimusten myötä joukkue on koossa tulevaa kautta ajatellen. Tulevalla kaudella Interin paidan pukevat päälleen Belgian liigan Liersestä siirtyvä toppari Eric Matoukou (31) ja Kreikan
Kerkyraa (30) viimeksi edustanut vasen laitapakki Petros Kanakoudis. Molempien
sopimukset ovat yksivuotiset, jonka lisäksi Matoukoun sopimuksessa on optio
toisesta vuodesta.
Alkava kausi tulee olemaan mielenkiintoinen silläkin tapaa, että Inter on muuttanut pelitapaansa nopeammaksi ja eteenpäin menevämmäksi.
- Pelimme oli aikaisemmin aika helposti ennakoitavaa ja hyökkäykset kulkivat pitkälti Sirbiladzea tavoitellen. Nyt meillä on joukkueessa erilaisia pelaajia ja tästä syystä pystymme hyökkäämään eri tavalla kuin aikaisemmin, summaa asian Interin valmentaja Job Dragstma.
Uusi mielenkiintoinen nimi joukkueessa on tietysti myös naapuriseura TPS:sta siirtynyt Jukka Lehtovaara,
jonka haastattelu löytyy tästä.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Kiihkeä pudotuspelikevät
Kotimaisessa kiekkoliigassa ollaan jälleen ratkaisujen edessä. Perjantaina alkavat varsinaiset pudotuspelit keräävät jälleen kaikki jääkiekon ystävät joko paikan päälle halleihin tai television ääreen seuraamaan kevään ratkaisupelejä. Keskusteluja käydään kahvipöydissä ja milloin missäkin, facebook ja twitter ovat täynnä erilaisia kannanottoja jne. Kaikesta huomaa, että suomalaisten rakkaimman urheilulajin kausi on jälleen huipentumassa.
Kaiken kaikkiaan pelattu runkosarja oli erittäin mielenkiintoinen ja ratkaisuja saatiin odottaa viimeiselle kierrokselle asti. Ainoastaan Kärppien runkosarjavoitto sekä Sportin, TPS:n ja Pelicansin jääminen pudotuspelien ulkopuolelle oli selvää jo hyvissä ajoin ja oli sitä oikestaan myös HPK:nkin putoaminen. Kauden suurin pettymys oli tietysti TPS, joka lähti kauteen suurin odotuksin, mutta melkoinen pannukakkuhan siitä tuli, eikä pelkästään pelillisesti vaan kaikella mahdollisella tavalla. Positiivisiin suorittajiin voidaan laskea KalPan upea menestys ja osittain myös Sportin huomattavasti odotuksia pirteämmät esitykset.
Perjantaina alkavat siis puolivälierät, mutta sitä ennen pelattiin tietysti ne säälipleijjarit. Vaikka Ilves ja HIFK järjestivätkin sunnuntain ottelussaan melkoisen spektaakkelin, olen edelleen sitä mieltä, että pudotuspelit kuuluu pelata kahdeksan parhaiten sijoittuneen kesken ja jättää nuo ylimääräiset pelit pelaamatta. Nythän tuli taas todistettua se, että perjantaista lähtien kaukaloihin luistelee runkosarjan kahdeksan parasta joukkuetta.
Eri asia sitten on tietysti se, että jos jatkossa tosiaan pelattaisiin kahdeksan joukkueen pudotuspelit, niin mitä tekisivät loput joukkueet? Olisiko aika palauttaa liigakarsinnat tai pelata loppukevään sarja, jossa on mukana esimerkiksi liigan kaksi huonointa ja Mestiksen kaksi parasta, sillä urheiluunhan kuuluu putoamiset ja nousemiset? Tosin kun nykyistä Mestistä katsoo, niin onkohan se sittenkään aiheellista. KooKoo sieltä on jo tulossa ensi kaudeksi liigaan ja mikäli sen sarjan voitto menee Jukureille, aikovat mikkeliläiset anoa tuota liigapaikkaa ja jos ja kun se sen saa, niin siinähän ne tämän hetken potentiaaliset liigajoukkueet ovatkin. Anteeksi vaan TuTo (en suostu kirjoittamaan tuota seuranimeä muulla tavalla, sanovat sitten mitä tahansa), mutta teidän aikanne ei ole ainakaan vielä.
Pahin ongelma tuossa tällä hetkellä kuitenkin on se, että kun KooKoo sieltä tulee ja mahdollisesti siis myös Jukurit, niin kyllähän Mestis on sen jälkeen kohtalaisen näivettynyt sarja ja mikä sitten onkaan liigan taso, kun siellä on ensi kaudella 15 joukkuetta ja seuraavalla sitten jo 16 joukkuetta. Ja jos vielä se KHL kuivahtaa, niin täytyyhän Jokeritkin ottaa takaisin. Olisikohan nyt niin sanotusti kustu omaan pesään liigan ehkä hieman harkitsemattoman laajentamisen kautta?
No - annetaan tämän olla ja palataan alkuperäiseen aiheeseen eli perjantaina alkaviin "tosipeleihin."
Kärpät - SaiPa: Runkosarjan selvästi voittanut Kärpät on ehdoton ennakkosuosikki, enkä usko, että SaiPa pystyy jatkopaikkaa tästä ottelusarjasta hankkimaan. Saattaa kyllä ottaa voiton tai kaksi kotonaan, mutta Kärpät jyrää ylivertaisella materiaalillaan jatkoon. SaiPan laatukiekko ei riitä - valitettavasti.
Tappara - HIFK: Vaikka HIFK:lla on viisi päivää aikaa toipua sunnuntain maratonottelusta, ei sen rasitukset voi olla vaikuttamatta, kun se luistelee Tapparaa vastaan. Sen jälkeen kun Tappara sai pelinsä alkukauden vaikeuksien jälkeen kulkemaan, on se noussut vahvaksi finaaliehdokkaaksi. Tappara jatkaa.
Lukko - Kalpa: Kuten jo edellä mainitsen, KalPa on kauden positiivisin yllättäjä. Pekka Virran pelitapa toimii Kuopiossa, vaikka se ei Turussa ja Porissa toiminutkaan ja tässä on se ottelusarja, jossa saatetaan mennä seitsemään otteluun asti. Lukko on kauden aikana ailahdellut kovasti ja sen materiaali on kohtalaisen vanhaa. Raumalla odotellaan finaaleja ja jopa mestaruutta ja onpa Lukko lanseerannut keväälle oman kampanjansakin: #Tiedän2015. Rohkea veikkaukseni on, KalPa jatkaa.
Jyp - Blues: Huonosti ei ole loppujen lopuksi mennyt kausi konkurssikypsältä Bluesiltakaan ja vaikka Kim Hirschovits on kovassa vireessä, lienee jyväskyläläisten rutiini liikaa espoolaisille. Myös Eric Perrin haluaa päättää Jyväskylän kautensa parhaalla mahdollisella tavalla. Toiveena on Bluesin jatkopaikka, mutta epäilen vahvasti, että Jyp jatkaa.
Miten käy sitten jatkossa? En lähde sitä vielä arvioimaan, mutta sanoisin, että finaalijoukkueiksi ovat taas vahvasti tarjolla Kärpät ja Tappara. Sen aika näyttää. Katsotaan tilannetta vaikka sitten näiden puolivälierien jälkeen, joko uskaltaisin siinä vaiheessa ennustaa jopa mestaria. En laita nimittäin Kärppiä vielä varmaksi mestariksi, vaikka se lähellä onkin. Esimerkiksi Gutsilla Kärppien mestaruuskerroin on 2,18, Tapparan 5,60, Lukon 6,00, HIFK:n 10,00, Jypin 11,00, Bluesin 11,00, KalPan 21,00 ja SaiPan 23,00.
Kaiken kaikkiaan pelattu runkosarja oli erittäin mielenkiintoinen ja ratkaisuja saatiin odottaa viimeiselle kierrokselle asti. Ainoastaan Kärppien runkosarjavoitto sekä Sportin, TPS:n ja Pelicansin jääminen pudotuspelien ulkopuolelle oli selvää jo hyvissä ajoin ja oli sitä oikestaan myös HPK:nkin putoaminen. Kauden suurin pettymys oli tietysti TPS, joka lähti kauteen suurin odotuksin, mutta melkoinen pannukakkuhan siitä tuli, eikä pelkästään pelillisesti vaan kaikella mahdollisella tavalla. Positiivisiin suorittajiin voidaan laskea KalPan upea menestys ja osittain myös Sportin huomattavasti odotuksia pirteämmät esitykset.
Perjantaina alkavat siis puolivälierät, mutta sitä ennen pelattiin tietysti ne säälipleijjarit. Vaikka Ilves ja HIFK järjestivätkin sunnuntain ottelussaan melkoisen spektaakkelin, olen edelleen sitä mieltä, että pudotuspelit kuuluu pelata kahdeksan parhaiten sijoittuneen kesken ja jättää nuo ylimääräiset pelit pelaamatta. Nythän tuli taas todistettua se, että perjantaista lähtien kaukaloihin luistelee runkosarjan kahdeksan parasta joukkuetta.
Eri asia sitten on tietysti se, että jos jatkossa tosiaan pelattaisiin kahdeksan joukkueen pudotuspelit, niin mitä tekisivät loput joukkueet? Olisiko aika palauttaa liigakarsinnat tai pelata loppukevään sarja, jossa on mukana esimerkiksi liigan kaksi huonointa ja Mestiksen kaksi parasta, sillä urheiluunhan kuuluu putoamiset ja nousemiset? Tosin kun nykyistä Mestistä katsoo, niin onkohan se sittenkään aiheellista. KooKoo sieltä on jo tulossa ensi kaudeksi liigaan ja mikäli sen sarjan voitto menee Jukureille, aikovat mikkeliläiset anoa tuota liigapaikkaa ja jos ja kun se sen saa, niin siinähän ne tämän hetken potentiaaliset liigajoukkueet ovatkin. Anteeksi vaan TuTo (en suostu kirjoittamaan tuota seuranimeä muulla tavalla, sanovat sitten mitä tahansa), mutta teidän aikanne ei ole ainakaan vielä.
Pahin ongelma tuossa tällä hetkellä kuitenkin on se, että kun KooKoo sieltä tulee ja mahdollisesti siis myös Jukurit, niin kyllähän Mestis on sen jälkeen kohtalaisen näivettynyt sarja ja mikä sitten onkaan liigan taso, kun siellä on ensi kaudella 15 joukkuetta ja seuraavalla sitten jo 16 joukkuetta. Ja jos vielä se KHL kuivahtaa, niin täytyyhän Jokeritkin ottaa takaisin. Olisikohan nyt niin sanotusti kustu omaan pesään liigan ehkä hieman harkitsemattoman laajentamisen kautta?
No - annetaan tämän olla ja palataan alkuperäiseen aiheeseen eli perjantaina alkaviin "tosipeleihin."
Kärpät - SaiPa: Runkosarjan selvästi voittanut Kärpät on ehdoton ennakkosuosikki, enkä usko, että SaiPa pystyy jatkopaikkaa tästä ottelusarjasta hankkimaan. Saattaa kyllä ottaa voiton tai kaksi kotonaan, mutta Kärpät jyrää ylivertaisella materiaalillaan jatkoon. SaiPan laatukiekko ei riitä - valitettavasti.
Tappara - HIFK: Vaikka HIFK:lla on viisi päivää aikaa toipua sunnuntain maratonottelusta, ei sen rasitukset voi olla vaikuttamatta, kun se luistelee Tapparaa vastaan. Sen jälkeen kun Tappara sai pelinsä alkukauden vaikeuksien jälkeen kulkemaan, on se noussut vahvaksi finaaliehdokkaaksi. Tappara jatkaa.
Lukko - Kalpa: Kuten jo edellä mainitsen, KalPa on kauden positiivisin yllättäjä. Pekka Virran pelitapa toimii Kuopiossa, vaikka se ei Turussa ja Porissa toiminutkaan ja tässä on se ottelusarja, jossa saatetaan mennä seitsemään otteluun asti. Lukko on kauden aikana ailahdellut kovasti ja sen materiaali on kohtalaisen vanhaa. Raumalla odotellaan finaaleja ja jopa mestaruutta ja onpa Lukko lanseerannut keväälle oman kampanjansakin: #Tiedän2015. Rohkea veikkaukseni on, KalPa jatkaa.
Jyp - Blues: Huonosti ei ole loppujen lopuksi mennyt kausi konkurssikypsältä Bluesiltakaan ja vaikka Kim Hirschovits on kovassa vireessä, lienee jyväskyläläisten rutiini liikaa espoolaisille. Myös Eric Perrin haluaa päättää Jyväskylän kautensa parhaalla mahdollisella tavalla. Toiveena on Bluesin jatkopaikka, mutta epäilen vahvasti, että Jyp jatkaa.
Miten käy sitten jatkossa? En lähde sitä vielä arvioimaan, mutta sanoisin, että finaalijoukkueiksi ovat taas vahvasti tarjolla Kärpät ja Tappara. Sen aika näyttää. Katsotaan tilannetta vaikka sitten näiden puolivälierien jälkeen, joko uskaltaisin siinä vaiheessa ennustaa jopa mestaria. En laita nimittäin Kärppiä vielä varmaksi mestariksi, vaikka se lähellä onkin. Esimerkiksi Gutsilla Kärppien mestaruuskerroin on 2,18, Tapparan 5,60, Lukon 6,00, HIFK:n 10,00, Jypin 11,00, Bluesin 11,00, KalPan 21,00 ja SaiPan 23,00.
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Lyhyt kannanotto alkoholipolitiikkaan
Tarkoituksenani oli laittaa pieni Facebookin päivitysteksi tuon Panimoliiton julkaiseman tilaston jälkeen, mutta kun tekstiä alkoi tulemaan hieman runsaammin, päätin laittaa sen tänne blogiin. Tässä teksi, jonka olin sinne laittamassa.
"Oluen myynti on laskenut Suomessa viime vuoden aikana 8,4 miljoonaa litraa eli 2,1 prosenttia vuoteen 2013 verrattuna. Oluen tuonti puolestaan kasvoi 29 % vuonna 2014." (Panimoliitto)
Oliskohan tuossa pieni vääristymä? Jotain tolkkua olisi kyllä hyvä saada tähän Suomen alkoholipolitiikkaan! Ihan rehellisesti sanottuna on suorastaan säälittävää katsoa, kun kanssaihmiset raahaavat laatikkokaupalla ja niskat väärässä erilaisia litkuoluita (Lapin Kulta, Fosters jne. jne.) Virosta Suomeen. Järkevämmällä verotuksella nämäkin kaverit voisivat oppia juomaan parempia oluita!
"Suomen olutvero on 1,51 euroa litralta laskettuna 4,7 prosenttia alkoholia sisältävälle oluelle. Virossa vastaava vero on vain 0,34 euroa litralta. Hintaeroa kasvattavat myös Suomen Viroa suurempi arvonlisävero ja pantti. Suomessa alkoholijuomista maksetaan arvonlisäveroa 24 prosenttia ja panttia 15 senttiä tölkiltä, kun Virossa arvonlisävero on 20 prosenttia ja pantti 8 senttiä tölkiltä."
Suomessa on lukematon määrä pienpanimoita, jotka tekevät hyviä oluita, mutta nykyisen verotuksen ansiosta ne ovat valitettavasti hinnoittelultaan liian kalliita näille Taavi Tasalakeille, jotka noita Viron oluita maahamme tuovat! Ja kun sitä olutta tuodaan maahan litrakaupalla, sitä myös juodaan litrakaupalla. Juomatottumukset voisivat olla toisenlaisia, jos verotusta laskettaisiin merkittävästi voisi oluen juominen muuttua enemmän maisteluksi eikä suoranaiseksi kittaamiseksi, millaista se liian monella nykyisin on, kun sitä kerran on kotona litrakaupalla.
Toivottavasti tulevaan eduskuntaan valitaan järkeviä ihmisiä, jotka ymmärtävät tämän alkoholiverotuksen vääristymän ja tekevät jotakin sen eteen - puoluekannasta riippumatta!
"Oluen myynti on laskenut Suomessa viime vuoden aikana 8,4 miljoonaa litraa eli 2,1 prosenttia vuoteen 2013 verrattuna. Oluen tuonti puolestaan kasvoi 29 % vuonna 2014." (Panimoliitto)
Oliskohan tuossa pieni vääristymä? Jotain tolkkua olisi kyllä hyvä saada tähän Suomen alkoholipolitiikkaan! Ihan rehellisesti sanottuna on suorastaan säälittävää katsoa, kun kanssaihmiset raahaavat laatikkokaupalla ja niskat väärässä erilaisia litkuoluita (Lapin Kulta, Fosters jne. jne.) Virosta Suomeen. Järkevämmällä verotuksella nämäkin kaverit voisivat oppia juomaan parempia oluita!
"Suomen olutvero on 1,51 euroa litralta laskettuna 4,7 prosenttia alkoholia sisältävälle oluelle. Virossa vastaava vero on vain 0,34 euroa litralta. Hintaeroa kasvattavat myös Suomen Viroa suurempi arvonlisävero ja pantti. Suomessa alkoholijuomista maksetaan arvonlisäveroa 24 prosenttia ja panttia 15 senttiä tölkiltä, kun Virossa arvonlisävero on 20 prosenttia ja pantti 8 senttiä tölkiltä."
Suomessa on lukematon määrä pienpanimoita, jotka tekevät hyviä oluita, mutta nykyisen verotuksen ansiosta ne ovat valitettavasti hinnoittelultaan liian kalliita näille Taavi Tasalakeille, jotka noita Viron oluita maahamme tuovat! Ja kun sitä olutta tuodaan maahan litrakaupalla, sitä myös juodaan litrakaupalla. Juomatottumukset voisivat olla toisenlaisia, jos verotusta laskettaisiin merkittävästi voisi oluen juominen muuttua enemmän maisteluksi eikä suoranaiseksi kittaamiseksi, millaista se liian monella nykyisin on, kun sitä kerran on kotona litrakaupalla.
Toivottavasti tulevaan eduskuntaan valitaan järkeviä ihmisiä, jotka ymmärtävät tämän alkoholiverotuksen vääristymän ja tekevät jotakin sen eteen - puoluekannasta riippumatta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)