Kirjoituksia kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Pääasiassa urheilua, mutta myös joskus ajankohtaisia
asioita, politiikkaa, pohdintaa, haukkuja, kehuja jne. jne. ONNEKSI ON JALKAPALLO!

tiistai 9. elokuuta 2016

"Terve, täällä on Pasi, alatko myymään Pasi & Mysiinille keikkoja?"

33 vuotta sitten melkolailla tähän samaan kellonaikaan (kirjoitan tätä 9.8.16 klo 10.50-11.10) sain puhelun Turusta. Soittaja esittäytyi Pasiksi ja kysyi heti alkajaisiksi, ennenkuin ehdin juuta tai jaata sanomaan, että alkaisinko myymään Pasi & Mysiinille keikkoja? Silloinkin oli tiistai.
llä, jota siihen aikaan myös manageerasin, oli tulevana lauantaina 13.8.1983 keikka Ruisrockissa ja sovimme Pasin kanssa, että tapaamme silloin ja lyömme homman lukkoon. Pasi sitten ilmestyikin paikalle Yön iltapäiväkeikan jälkeen ja ensimmäiset sanat, jotka Pasi sanoi ilmestyessään bussin ovelle, olivat: "Yön bussissa on kuulemma aina Vinettoa."
Siinä sitten istuttiin Yön bussissa ja juotiin Vinettoa ja sovittiin homma kuntoon. Eipä osoittautunut homma kuitenkaan helpoksi, mutta sentään muutaman keikan sain bändille myytyä. Yön samana syksynä/talvena tapahtunut läpimurto työllisti meikäläistä todella paljon ja hieman huonoa omatuntoa potien, yritin siinä jossakin välissä Pasi & Mysiininkin asioita hoitaa. Pasin maine sen yhden Suistomaakeikan ansiosta oli edelleen keikkajärjestäjien mielessä ja melkoista vakuuttelua paremmasta käytöksestähän se vaati.
Olen vuosien varrella aina silloin tällöin yrittänyt kaivella vanhoja arkistojani, mutta en löydä mistään minkäänlaista materiaalia tuolta ajalta. Keikkajuliste tehtiin, esitteitä painettiin jne. mutta näistä ei mitään ole enää tallella, ei edes keikkakalenteria. Tosin ei löydy enää miltään muultakaan -80 ja -90 luvulla myymältäni bändiltä. En edes Kikka Laitista lukuunottamatta muista keitä bändissä silloin soitti.
Yhteistyötä ei varsinaisesti koskaan lopetettu, mutta se taisi hiipua siinä matkan varrella pikku hiljaa ja bändikin taisi mennä telakalle, kunnes sitten jossakin vaiheessa Pasi kasasi Pasin Liigan, mutta sen bändin kanssa en sitten enää ollutkaan misään tekemisissä.
Pasi oli mukava tyyppi ja tulimme aina hyvin keskenämme toimeen. Ikävää, että mies poistui keskuudestamme aivan liian aikaisin. Muistan vieläkin oikein hyvin, kuinka innoissani olin Pasin puhelinsoiton jälkeen, enkä tahtonut nahoissani pysyä! Aika siitä soitosta lauantain Ruisrockiin oli todella pitkä.