Matias Soinnun lähtö Ilvekseen ja Tero Koskirannan tämänpäiväinen siirtyminen Färjestadiin avasi mielenkiintoisen vaiheen TPS:n kevään siirtomarkkinoilla. Kuka lähtee seuraavaksi ja mikä on suunta? Tehdäänkö Soinnun ja Moision kaltaisia pelaajavaihtoja vai mitä onkaan luvassa? Selvä asia on joka tapauksessa, että pelaajia lähtee vielä.
Koskirannan lähtö ei tullut meikäläiselle yllätyksenä, sillä tiedossani oli, että häntä oli kaupiteltu jo jonkin aikaa. Lisäksi tietääkseni lähtökuopissa ovat tällä hetkellä ainakin Jakub Nakladal ja Simon Gyspers. Kummankaan perään en erityisesti haikaile, sillä varsinkin Nakladal on ollut ISO PETTYMYS! Ne odotukset, jotka hänen suuntaansa asetettiin, eivät toteutuneet millään tavalla, eikä tuo Gysperskään kovin isoja otteita esittänyt, mitä nyt oli lähellä lopettaa Petteri Nummelinin uran.
Hyökkääjistä tuskin Ryan Lasch näkee kevättä Turussa ja ehkä yllättävin kuulemani siirtohuhu on kuitenkin Teemu Lassila, joka kuuleman mukaan haluaa myös lähteä muualle. Varsinkin kun Teemulla on sopimus myös ensi kaudesta. Se tuokin sitten eteen mielenkiintoisen tilanteen, jos näin käy, sillä Kristian Järvinen pelaa kuitenkin jo HPK:ssa ja Alexander Giorgiev tuskin on ihan vielä täyteen vastuuseen pystyvä maalivahti, vaikka hyvä maalivahti onkin.
Entäs sitten se ensi kausi? Tiedossahan on, että imu TPS:n suuntaan on ollut heikko ellei jopa kokonaan ulospäin puhaltava ja siinä onkin sitten urheilutoimenjohtaja Antero Niittymäelle urakkaa saada vakuutettua pelaajia, että Turkuun kannattaa tulla. MTV tosin uutisoi tänään, että Tomi Kallio ei tyrmää paluuta TPS:aan.
- On ollut eri syitä miksi olen jatkanut Ruotsissa. Aiemmin Frölundassa ja viimeiset neljä kautta täällä Växjossä. En ole poissulkenut paluuta Turkuun. Se on mahdollista edelleen, Kallio sanoo MTV:n uutisessa.
Jos Kallio päättäisi Turkuun palata, voisi se olla tarvittava positiivinen signaali, jonka avulla joku saattaisi joukkueeseen tullakin. Ja jos tuo huhu Lassilan lähtöhaluista paikkansa pitää ja mies lähtee, niin jostakin täytyisi saada maalivahti. Oskari Setänen lienee jo Lukosta tulossa, mutta voiko TPS lähteä kauteen Setäsellä ja Giorgievilla onkin mielenkiintoinen kysymys. No toisaalta, urheilutoimenjohtaja on entinen NHL-maalivahti, joten eiköhän hän jotakin maalivahdeista tiedä.
Tärkeä asia on tietysti valmentajakysymys. Miika Elomon aika alkoi hyvin, että nyt kymmenen tappiollisen pelin jälkeen, tässäkin riittää pohdittavaa. Toisaalta, onko mitään järkeä enää tässä vaiheessa kautta vaihtaa valmentajaa, sillä juna meni jo?
Joka tapauksessa TPS:ssa olisi korkea aika saada aikaan iso muutos, sillä viime vuosien rämpiminen vuoden 2010 yllätysmestaruutta lukuunottamatta on kestänyt jo aivan liian kauan. Enkä tarkoita tällä pelkästään joukkuetta, vaan ihan kaikkia seuran instansseja! Välillä oikein kävettää Tepsin puolesta.
torstai 29. tammikuuta 2015
tiistai 27. tammikuuta 2015
Kuka oikein on kannattaja?
Tässä on viime päivinä melkoisesti käyty keskustelua TPS:n ympärillä kannattajista ja mm. päävalmentajan suhtautumisesta kannattajiin. Haluaisinkin kysyä, että kuka ja millainen se sellainen kannattaja oikein on?
Viimeisten vuosien aikana eri seurojen kannattajajoukot ovat olleet vahvasti esillä otsikoissa, milloin on heitettu kokonaisia broilereita kentälle, milloin kausikortteja ja milloin katsomoon on laitettu isoja banderolleja, joissa vaaditaan milloin toimitusjohtajan, milloin valmentajan eroa tai sitten jäädään jopa protestiksi pois katsomosta!
Nämäkö ovat niitä kannattajia? No eipä kyllä siltä tunnu. Onko tuo tuollainen oman rakkaan seuran kannattamista? No ei todellakaan. Se todellinen kannattaja on se, joka ottelusta toiseen tulee paikan päälle, satoi tai paistoi, tuli turpaan tai ei. Omassa mielessä jupistaan tappion hetkellä ja jutellaan ystävien kanssa asioista. Voiton hetkellä taas iloitaan ja juhlitaan joukkueen kanssa voitosta ja upeasta saavutuksesta. Sellainen on todellinen kannattaja. Kannattaja joka vuodesta toiseen ostaa itselleen sen kausikortin, koska haluaa olla tukemassa omaa seuraansa, meni sitten huonosti tai hyvin. Ei se ole se muutaman kymmenen katsojan joukko, joka tosin kiitettävästi kannustaa joukkuetta omassa katsomonosassaan. Ei ole se joukko, jolle myydään jopa kausikortteja naurettavalla hinnalla tai jotka taitavat tuoda jopa ne omat pullonsa sinne katsomoon, käyttämättä hyväkseen siis hallin palveluja, joiden kautta myös tuetaan joukkuetta ja seuraa.
Kannattajan tehtävä ei ole päättää, kuka seuraa johtaa ja miten ja kuka seuraa valmentaa ja miten. Sitä varten jokaisella seuralla on omat ihmiset tätä työtä tekemässä. Toki ehdotuksia voi tehdä, mutta jotain järkeä siinäkin pitää olla. Suomalainen kannattajakulttuuri on viime vuosina mennyt pahasti sivuraiteille ja kannattajat ovat ottaneet (ja saaneet) itselleen turhan isoa roolia.
Ja kertokaapa kausikorttienne heittäjät, mitä te siitä oikein hyödytte? Seuralle se ainakin on saman tekevää, sillä korttinne olette jo maksaneet, joten se "protesti" tuntuu vähän naurettavalta ja Miika Elomo, olet aivan oikeassa, kun sanoit heitä Mikki Hiiriksi!
Koskahan TPS:n toimitusjohtaja menee sitten katsomoon istumaan niiden "muiden kannattajien" joukkoon, kun niin isolla äänellä täytyy mennä sinne kulmakatsomoon, vaikka hallissa on välillä 5 000 muutakin kannattajaa, joiden parissa voisi olla peliä seuraamassa.
Nyt jotain tolkkua tähän hommaan, niinkuin alkoholilakiinkin pitäisi saada ja kaikki yhdessä nostamaan TPS takaisin sille tasolle minne se kuuluu ja lopetetaan tämä kiukuttelu, protestoiminen ja haukkuminen!
Viimeisten vuosien aikana eri seurojen kannattajajoukot ovat olleet vahvasti esillä otsikoissa, milloin on heitettu kokonaisia broilereita kentälle, milloin kausikortteja ja milloin katsomoon on laitettu isoja banderolleja, joissa vaaditaan milloin toimitusjohtajan, milloin valmentajan eroa tai sitten jäädään jopa protestiksi pois katsomosta!
Nämäkö ovat niitä kannattajia? No eipä kyllä siltä tunnu. Onko tuo tuollainen oman rakkaan seuran kannattamista? No ei todellakaan. Se todellinen kannattaja on se, joka ottelusta toiseen tulee paikan päälle, satoi tai paistoi, tuli turpaan tai ei. Omassa mielessä jupistaan tappion hetkellä ja jutellaan ystävien kanssa asioista. Voiton hetkellä taas iloitaan ja juhlitaan joukkueen kanssa voitosta ja upeasta saavutuksesta. Sellainen on todellinen kannattaja. Kannattaja joka vuodesta toiseen ostaa itselleen sen kausikortin, koska haluaa olla tukemassa omaa seuraansa, meni sitten huonosti tai hyvin. Ei se ole se muutaman kymmenen katsojan joukko, joka tosin kiitettävästi kannustaa joukkuetta omassa katsomonosassaan. Ei ole se joukko, jolle myydään jopa kausikortteja naurettavalla hinnalla tai jotka taitavat tuoda jopa ne omat pullonsa sinne katsomoon, käyttämättä hyväkseen siis hallin palveluja, joiden kautta myös tuetaan joukkuetta ja seuraa.
Kannattajan tehtävä ei ole päättää, kuka seuraa johtaa ja miten ja kuka seuraa valmentaa ja miten. Sitä varten jokaisella seuralla on omat ihmiset tätä työtä tekemässä. Toki ehdotuksia voi tehdä, mutta jotain järkeä siinäkin pitää olla. Suomalainen kannattajakulttuuri on viime vuosina mennyt pahasti sivuraiteille ja kannattajat ovat ottaneet (ja saaneet) itselleen turhan isoa roolia.
Ja kertokaapa kausikorttienne heittäjät, mitä te siitä oikein hyödytte? Seuralle se ainakin on saman tekevää, sillä korttinne olette jo maksaneet, joten se "protesti" tuntuu vähän naurettavalta ja Miika Elomo, olet aivan oikeassa, kun sanoit heitä Mikki Hiiriksi!
Koskahan TPS:n toimitusjohtaja menee sitten katsomoon istumaan niiden "muiden kannattajien" joukkoon, kun niin isolla äänellä täytyy mennä sinne kulmakatsomoon, vaikka hallissa on välillä 5 000 muutakin kannattajaa, joiden parissa voisi olla peliä seuraamassa.
Nyt jotain tolkkua tähän hommaan, niinkuin alkoholilakiinkin pitäisi saada ja kaikki yhdessä nostamaan TPS takaisin sille tasolle minne se kuuluu ja lopetetaan tämä kiukuttelu, protestoiminen ja haukkuminen!
tiistai 13. tammikuuta 2015
Kääntyykö suunta?
Turun Palloseura on valahtanut jääkiekon SM-liigassa jo toiseksi viimeiseksi ja haaveilut pudotuspelipaikasta alkavat pikku hiljaa hiipumaan, vai alkavatko? Se on voittanut viimeksi kolmen pisteen voitolla 29. marraskuuta Kuopiossa, kun se kukisti KalPan maalein 4-3. Sen jälkeen se on pelannut 11 ottelua voittaen yhden voittolaukauksilla, hävinnyt kaksi jatkoajalla ja kaksi voittolaukauksilla sekä suoraan varsinaisella peliajalla seitsemän ottelua. Tuollaisen saldon jälkeen on vaikea uskoa, että kelkka kääntyy ja että Turussa nähtäisiin pudotuspelejä maaliskuussa.
Vaasan Sport on sarjataulukossa vain kuusi pistettä Palloseuran takana ja pahimmassa tapauksessa ero on tällä viikolla kurottu umpeen, varsinkin kun joukkueet kohtaavat torstaina Turussa ja Sport on tähän mennessä voittanut kaikki keskinäiset kohtaamiset. TPS-valmentaja Miika Elomo uskoo vakaasti, vai sanooko vain virkansa puolesta, että se kelkka vielä kääntyy. Uskoisiko tuota?
Totta on, että ei TPS pelillisesti kaukana muista ole, mutta kun maaleja ei synny ja joukkueen itseluottamus alkaa pikku hiljaa hiipumaan, on kelkan kääntäminen melko mahdotonta. Toisaalta, eihän se välttämättä vaadi kuin yhden onnistumisen ja se kuuluisa lumipalloilmiö saattaa kantaa vaikka mihin. Ja eihän sinne pudotuspeliviivalle ole matkaa kuin 8 pistettä, vaikka pitää tietysti muistaa, että kyllä ne muutkin joukkueet niitä pisteitä haalivat.
Herääkin sitten kysymys, miksi jälleen kerran ollaan tässä tilanteessa? Ennen kauden alkua tilanne näytti hyvältä ja vähän kaikilla oli vakaa usko siihen, että TPS saavuttaa tällä kaudella suoran pudotuspelipaikan eli sijoittuu runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon. Ja kun katsoi joukkueen materiaalia, ei tuota voinut oikeastaan epäillä hetkeäkään. Tai hetkinen ehkä sittenkin! Tiedossa kun jo tuolloin oli joukkueen pukukopin edelliskauden kohtalaisen tulehtunut tilanne, eikä se ollut kyllä tähän kauteen lähdettäessä siitä erityisemmin muuttunut. Ja sama jatkui pelien alettua. Pitkin syksyä odotettiinkin vain, koska Suikkanen ja Lehtonen saavat väistyä ja kun sen aika koitti, tuli kyllä Elomon ja kumppaneiden valinta hieman yllätyksenä.
Alku näyttikin hyvältä ja joukkue napsi muutaman arvokkaan voiton. Mutta sitten tapahtui taas jotakin! Olisipa mukava tietää, mitä oikein tapahtui? Eikä kauaa, kun sen jälkeen alkoivat taas kuulua puheet siitä, että kaikki siellä pukukopissa ei olisi vieläkään hyvin. Siihen en ota tällä kertaa kantaa, koska näiden huhujen todenperäisyyttä en ole saanut varmistettua.
Toki yksi ongelma Palloseuran rämpimiseen on taas loukkaantumisissa ja siinä, että kokoonpano on vaihtunut jatkuvasti. Petteri Nummelinin pitkä poissaolo vaikutti aivan varmasti ja varsinkin puolustus oli melkoisen myllerryksen parissa pitkin syksyä. Ja sitten kun vielä vahvistuksiksi hankitut Nakladal ja Gyspers ovat olleet aivan tavallisia pulliaisia ja ehkä välillä jopa huonompiakin, niin eipä siellä päässä ole ollut lehumista. Hyökkäyspäässä ratkaisijoita ei ole. Laschinkin pelaamisessa on viime aikoina ollut havaittavissa ns. Pare'-ilmiötä. Teemu Lassilakaan ei viime aikoina ole joukkuetta kannatellut ja onkin siksi joutnut jopa katselemaan jo usean pelin penkin puolelta.
No - tänään on mahdollisuus kelkan kääntämiseen, kun vastassa on KalPa ja torstaina Sport. Molemmat kotikentällä. Näistä voitot, niin silloin voisi vielä todeta, että toivo elää.
Ai niin, ei ne seurajohdossakaan tapahtuneet muutokset välttämättä tilannetta ole auttaneet.
Ja Guts muuten tarjoaa illan otteluun TPS:n kertoimeksi vain 2,12 ja KalPalle 2,90, joten sen perusteella kelkka kääntyy tänään.
Vaasan Sport on sarjataulukossa vain kuusi pistettä Palloseuran takana ja pahimmassa tapauksessa ero on tällä viikolla kurottu umpeen, varsinkin kun joukkueet kohtaavat torstaina Turussa ja Sport on tähän mennessä voittanut kaikki keskinäiset kohtaamiset. TPS-valmentaja Miika Elomo uskoo vakaasti, vai sanooko vain virkansa puolesta, että se kelkka vielä kääntyy. Uskoisiko tuota?
Totta on, että ei TPS pelillisesti kaukana muista ole, mutta kun maaleja ei synny ja joukkueen itseluottamus alkaa pikku hiljaa hiipumaan, on kelkan kääntäminen melko mahdotonta. Toisaalta, eihän se välttämättä vaadi kuin yhden onnistumisen ja se kuuluisa lumipalloilmiö saattaa kantaa vaikka mihin. Ja eihän sinne pudotuspeliviivalle ole matkaa kuin 8 pistettä, vaikka pitää tietysti muistaa, että kyllä ne muutkin joukkueet niitä pisteitä haalivat.
Herääkin sitten kysymys, miksi jälleen kerran ollaan tässä tilanteessa? Ennen kauden alkua tilanne näytti hyvältä ja vähän kaikilla oli vakaa usko siihen, että TPS saavuttaa tällä kaudella suoran pudotuspelipaikan eli sijoittuu runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon. Ja kun katsoi joukkueen materiaalia, ei tuota voinut oikeastaan epäillä hetkeäkään. Tai hetkinen ehkä sittenkin! Tiedossa kun jo tuolloin oli joukkueen pukukopin edelliskauden kohtalaisen tulehtunut tilanne, eikä se ollut kyllä tähän kauteen lähdettäessä siitä erityisemmin muuttunut. Ja sama jatkui pelien alettua. Pitkin syksyä odotettiinkin vain, koska Suikkanen ja Lehtonen saavat väistyä ja kun sen aika koitti, tuli kyllä Elomon ja kumppaneiden valinta hieman yllätyksenä.
Alku näyttikin hyvältä ja joukkue napsi muutaman arvokkaan voiton. Mutta sitten tapahtui taas jotakin! Olisipa mukava tietää, mitä oikein tapahtui? Eikä kauaa, kun sen jälkeen alkoivat taas kuulua puheet siitä, että kaikki siellä pukukopissa ei olisi vieläkään hyvin. Siihen en ota tällä kertaa kantaa, koska näiden huhujen todenperäisyyttä en ole saanut varmistettua.
Toki yksi ongelma Palloseuran rämpimiseen on taas loukkaantumisissa ja siinä, että kokoonpano on vaihtunut jatkuvasti. Petteri Nummelinin pitkä poissaolo vaikutti aivan varmasti ja varsinkin puolustus oli melkoisen myllerryksen parissa pitkin syksyä. Ja sitten kun vielä vahvistuksiksi hankitut Nakladal ja Gyspers ovat olleet aivan tavallisia pulliaisia ja ehkä välillä jopa huonompiakin, niin eipä siellä päässä ole ollut lehumista. Hyökkäyspäässä ratkaisijoita ei ole. Laschinkin pelaamisessa on viime aikoina ollut havaittavissa ns. Pare'-ilmiötä. Teemu Lassilakaan ei viime aikoina ole joukkuetta kannatellut ja onkin siksi joutnut jopa katselemaan jo usean pelin penkin puolelta.
No - tänään on mahdollisuus kelkan kääntämiseen, kun vastassa on KalPa ja torstaina Sport. Molemmat kotikentällä. Näistä voitot, niin silloin voisi vielä todeta, että toivo elää.
Ai niin, ei ne seurajohdossakaan tapahtuneet muutokset välttämättä tilannetta ole auttaneet.
Ja Guts muuten tarjoaa illan otteluun TPS:n kertoimeksi vain 2,12 ja KalPalle 2,90, joten sen perusteella kelkka kääntyy tänään.
perjantai 2. tammikuuta 2015
Kohti parempaa vuotta
Vuosi on sitten taas vaihtunut ja on varmaan aika luoda nopea katsaus menneeseen ja miettiä hieman tulevaa. Mitä antoi siis vuosi 2014 ja mitä tuokaan vuosi 2015? Seuraavassa hyvin lyhyt pohdinta aiheesta.
2014:
Vuosi 2014 menee varmasti historiaan Suomen talousvaikeuksien ja Ukrainan kriisin muistoissa. Toki muutakin vuoden aikana tapahtui. Tammi-maaliskuun aikana kiertelin vielä ympäri Suomea jääkiekon merkeissä tietäen koko ajan, että kyseessä on viimeinen kauteni Auran Aalloilla TPS-selostajana. Tein joka tapauksessa työni parhaalla mahdollisella tavalla ja täytyy myöntää, että istuessani 13. maaliskuuta Lappeenrannassa Old Cock Pubissa Leppäsyrjän Jussin kanssa tuopillinen hyvää IPAa edessäni, olo oli tyhjä mutta samalla raukea. Eräs aikakausi elämässäni oli ohi.
Kevät meni vielä selostaen Naisten Lentopallon Mestaruusliigan välieriä ja loppuotteluita ja sen jälkeen olikin sitten aika keskittyä tulevaan kesään ja kotimaiseen jalkapalloon ja tuleviin MM-kisoihin.
Kesäkuussa sain suruviestin, kun paras kaverini menehtyi aivoverenvuotoon ja se iski kyllä lujaa. Ossi oli juuri muuttanut takaisin Suomeen ja meillä oli kaikenlaisia suunnitelmia. Jalkapallon MM-kisojen aikaan mm. Ossin piti tulla Paraisille "kisastudiooni" pelejä katsomaan jne. Kaikki nämä suunnitelmat menivät pieleen yhdessä hujauksessa. Ja siitä eteenpäin ei olekaan ollut yhtään päivää, ettei Ossi olisi tavalla tai toisella käynyt mielessäni.
Kesä tuli ja meni. Meikäläinen heitti keikkaa erilaisissa urheilutapahtumissa, selosti muutaman liigaottelun VeikkausTV:lle ja yhden Interin omalle kanavalle. Jalkapallon MM-kisoissa suosikkimaani ottivat hopeaa ja pronssia, Pori Jazzeilla kävin katsomassa Patti Smithiä, Bob Dylania ja muutamaa muuta hyvää artistia. Heinäkuussa en tehnyt mitään ja elokuussa tein Auran Aalloille Olen Ykköänen Kampanjan haastattelut ja syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna vielä Uusikaupunkirallin ja sitä seuranneena maanantaina irtisanoin lopullisesti sopimukseni Auran Aaltojen kanssa ja siirryin Radio Cityyn "jääkiekkoasiantuntijaksi." TPS meni sitten vielä putoamaan jalkapalloliigasta ja jääkiekkokausi alkoi suurin odotuksin.
Lentopallon MM-kisat olivat alkusyksyn upein tapahtuma. Suomen lentopallomaajoukkue tarjosi penkkiurheilijoille melkoista draamaa, ilon ja surun hetkiä, mutta ennenkaikkea se tarjosi hienoa lentopalloa. En aivan suotta laittanut lentopallomaajoukkuetta ykköseksi vuoden urheilija äänestyksessäni ja Tuomas Sammelvuota parhaaksi valmentajaksi.
Syyskuun 16. päivä debytoin Nelonen Prolla jääkiekkoselostajana Lukko - KalPa -ottelussa ja marraskuun 29. päivä samalla kanavalla Englannin Championshipin selostajana ottelulla Charlton - Ipswich. Vuoden päätteeksi päättyi vielä sopimukseni Varsinais-Suomen Yrittäjä -lehden kanssa tai oikeastaan se päättyy lopullisesti 31.1.2015. Tämä tammikuu menee vielä niiden hommien parissa.
Yhteistyöni Gutsin kanssa alkoi keväällä samanlaisilla kuvioilla, joita olin toteuttanut aikaisemmin Nordic Betin kanssa. Tai oikeastaan tämä kuvio tuntui heti alusta alkaen paremmalta ja toimivammalta.
Kaiken kaikkiaan vuosi oli omalta osaltani loppujen lopuksi aika lailla huono, vaikka siihen ilonhetkiäkin liittyy, mutta ystävän kuoleman ja töiden väheneminen eivät koskaan ole mukavia juttuja. Eräällä tapaa tekisi mieli sanoa "paska vuosi!"
2015:
Mitä sitten tuokaan mukanaan vuosi 2015? Sitä on tietysti tässä vaiheessa vaikea ennustaa, mutta kohti uusia haasteitahan tässä taas osittain mennään. Tutut radio- ja tv-työt jatkuvat edelleen ja keikkojakin on luvassa vähintään samaan malliin kuin viime vuonnakin. Itse asiassa lisääkin saisi tulla, sillä erilaisten tapahtumien juontaminen on mukavaa hommaa ja omasta mielestäni teen yleensä myös työni hyvin ja tästä syystä nuo vakiokeikat toistuvatkin vuodesta toiseen. Oma firma toimii vanhaan malliin ja Järpän Blogi lykkää tekstiä säännöllisen epäsäännöllisesti. Ei kai siinä sitten sen ihmeellisempää.
Hyvää alkanutta vuotta ja pidetään peukkuja pystyssä, jotta se olisi parempi kuin edellinen!
2014:
Vuosi 2014 menee varmasti historiaan Suomen talousvaikeuksien ja Ukrainan kriisin muistoissa. Toki muutakin vuoden aikana tapahtui. Tammi-maaliskuun aikana kiertelin vielä ympäri Suomea jääkiekon merkeissä tietäen koko ajan, että kyseessä on viimeinen kauteni Auran Aalloilla TPS-selostajana. Tein joka tapauksessa työni parhaalla mahdollisella tavalla ja täytyy myöntää, että istuessani 13. maaliskuuta Lappeenrannassa Old Cock Pubissa Leppäsyrjän Jussin kanssa tuopillinen hyvää IPAa edessäni, olo oli tyhjä mutta samalla raukea. Eräs aikakausi elämässäni oli ohi.
Kevät meni vielä selostaen Naisten Lentopallon Mestaruusliigan välieriä ja loppuotteluita ja sen jälkeen olikin sitten aika keskittyä tulevaan kesään ja kotimaiseen jalkapalloon ja tuleviin MM-kisoihin.
Kesäkuussa sain suruviestin, kun paras kaverini menehtyi aivoverenvuotoon ja se iski kyllä lujaa. Ossi oli juuri muuttanut takaisin Suomeen ja meillä oli kaikenlaisia suunnitelmia. Jalkapallon MM-kisojen aikaan mm. Ossin piti tulla Paraisille "kisastudiooni" pelejä katsomaan jne. Kaikki nämä suunnitelmat menivät pieleen yhdessä hujauksessa. Ja siitä eteenpäin ei olekaan ollut yhtään päivää, ettei Ossi olisi tavalla tai toisella käynyt mielessäni.
Kesä tuli ja meni. Meikäläinen heitti keikkaa erilaisissa urheilutapahtumissa, selosti muutaman liigaottelun VeikkausTV:lle ja yhden Interin omalle kanavalle. Jalkapallon MM-kisoissa suosikkimaani ottivat hopeaa ja pronssia, Pori Jazzeilla kävin katsomassa Patti Smithiä, Bob Dylania ja muutamaa muuta hyvää artistia. Heinäkuussa en tehnyt mitään ja elokuussa tein Auran Aalloille Olen Ykköänen Kampanjan haastattelut ja syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna vielä Uusikaupunkirallin ja sitä seuranneena maanantaina irtisanoin lopullisesti sopimukseni Auran Aaltojen kanssa ja siirryin Radio Cityyn "jääkiekkoasiantuntijaksi." TPS meni sitten vielä putoamaan jalkapalloliigasta ja jääkiekkokausi alkoi suurin odotuksin.
Lentopallon MM-kisat olivat alkusyksyn upein tapahtuma. Suomen lentopallomaajoukkue tarjosi penkkiurheilijoille melkoista draamaa, ilon ja surun hetkiä, mutta ennenkaikkea se tarjosi hienoa lentopalloa. En aivan suotta laittanut lentopallomaajoukkuetta ykköseksi vuoden urheilija äänestyksessäni ja Tuomas Sammelvuota parhaaksi valmentajaksi.
Syyskuun 16. päivä debytoin Nelonen Prolla jääkiekkoselostajana Lukko - KalPa -ottelussa ja marraskuun 29. päivä samalla kanavalla Englannin Championshipin selostajana ottelulla Charlton - Ipswich. Vuoden päätteeksi päättyi vielä sopimukseni Varsinais-Suomen Yrittäjä -lehden kanssa tai oikeastaan se päättyy lopullisesti 31.1.2015. Tämä tammikuu menee vielä niiden hommien parissa.
Yhteistyöni Gutsin kanssa alkoi keväällä samanlaisilla kuvioilla, joita olin toteuttanut aikaisemmin Nordic Betin kanssa. Tai oikeastaan tämä kuvio tuntui heti alusta alkaen paremmalta ja toimivammalta.
Kaiken kaikkiaan vuosi oli omalta osaltani loppujen lopuksi aika lailla huono, vaikka siihen ilonhetkiäkin liittyy, mutta ystävän kuoleman ja töiden väheneminen eivät koskaan ole mukavia juttuja. Eräällä tapaa tekisi mieli sanoa "paska vuosi!"
2015:
Mitä sitten tuokaan mukanaan vuosi 2015? Sitä on tietysti tässä vaiheessa vaikea ennustaa, mutta kohti uusia haasteitahan tässä taas osittain mennään. Tutut radio- ja tv-työt jatkuvat edelleen ja keikkojakin on luvassa vähintään samaan malliin kuin viime vuonnakin. Itse asiassa lisääkin saisi tulla, sillä erilaisten tapahtumien juontaminen on mukavaa hommaa ja omasta mielestäni teen yleensä myös työni hyvin ja tästä syystä nuo vakiokeikat toistuvatkin vuodesta toiseen. Oma firma toimii vanhaan malliin ja Järpän Blogi lykkää tekstiä säännöllisen epäsäännöllisesti. Ei kai siinä sitten sen ihmeellisempää.
Hyvää alkanutta vuotta ja pidetään peukkuja pystyssä, jotta se olisi parempi kuin edellinen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)