Kaukaloväkivalta - mitä se sellainen on?

En malta olla ottamatta kantaa viime aikoina velloneeseen keskusteluun aiheesta jääkiekko. Tämä siitä syystä, että suuri osa arvostelijoista käyttää aiheesta nimeä kaukaloväkivalta. Kysyisinkin heiltä, että mitä se sellainen kaukaloväkivalta oikein on? En ole nimittäin vielä tähän päivään törmännyt kaukaloväkivaltaan jääkiekko-ottelussa ja olen niitä sentään seurannut jo muutamalla vuosikymmenellä. Väkivaltaa on tosin joskus ollut katsomon puolella, kun jotkut fanaattiset kannattajat tai humalikot ovat keskenään nahistelleet, mutta siihen se kylläkin jää.

Jääkiekko on railakas laji. Sen me kaikki tiedämme, mutta väkivaltainen se sentään ei ole. Siellä otetaan reilusti kontaktia, taklataan ja mennään melkoisella vauhdilla. Pelin vauhti tosin on viime vuosina noussut niin kovaksi, että vahinkoja sattuu, mikä sinällään on tietysti ikävä asia. Jopa täysin puhtaissa taklauksissa (vrt. Huhtala-Kovanen, Nordlund-Peltonen) seuraukset ovat olleet ikäviä. Väkivaltaa niissä tilanteissa ei tosiaankaan ole ollut.

                                                 (Kuva: HC TPS:n facebook-sivulta)

Tuo kova vauhti on yksi niistä seikoista, jota mielestäni täytyisi ehdottomasti saada hillittyä. Ei pelkästään siitä syystä, että osin sen ansiosta sattuu näitä ikäviä tapauksia, vaan myös siitä syystä, että pelin taso kärsii selvästi liiallisesta vauhdista. Kiekot eivät pysy kovassa vauhdissa pelaajien lavoissa jne. Yksi ratkaiseva tekijä tähän vauhdin nousemiseen on ollut punaviivan poistaminen. Nyt kun ei enää ole vaaraa kahden viivan syötöstä, niin keskialue ohitetaan niin nopeasti, että hitaampaa huimaa.

Toinen asia mihin pitäisi kiinnittää huomiota on pelaajien keskinäinen kunnioittaminen. Syksyllä Tepsissä vieraillut Mikko Koivu oli huolissaan juuri tästä asiasta. Hänen mielestään pelaajien keskinäinen kunnioittaminen on NHL:ssä aivan eri tasolla kuin SM-liigassa. Olisiko tässä siis jonkinlaisen keskustelun ja koulutuksen paikka?

Paljon puhutaan myös turvakaukaloista. Niistä saattaa tosissaan olla apua, mutta yksi suomalaisen jääkiekon ongelmista on myös se, että kaikki pelaajat eivät yksinkertaisesti osaa ottaa taklausta vastaan oikealla tavalla.  Suomalaisessa jääkiekkokasvatuksessa kun tätä ei taideta ottaa huomioon samalla tavalla kuin esimerkiksi suuren veden takana. Tämän toi mielestäni hyvin esille TPS Juniorijääkiekon valmennuspäällikkö Niklas Lundman pari päivää sitten Turun Sanomien haastattelussa. Kun pelaaja osaa ottaa taklauksen oikealla tavalla vastaan, vältytään useasti myös vahingoilta. Eihän esimerkiksi NHL:ssä jouduta keskustelemaan näistä asioista kuin meillä. Meillä tosin keskusteluun tuntuvat ottavan osaa sellaiset tahot, jotka eivät oikein tunnu asioita ymmärtävän, jopa ylintä poliisijohtoa myöten. Hyvä esimerkki tästä oli myös Tuomisen Hannun yleisönosastokirjoitus Turun Sanomissa keskiviikkona. Aika mauton kirjoitus.

Otanpa tässä vielä esimerkiksi yhden lajin, josta en kyllä henkilökohtaisesti pidä, mutta otetaanpa nyt kuitenkin esille. Kyseessä on nimittäin amerikkalainen jalkapallo. Jos se ei ole väkivaltainen laji, niin mikä sitten on? Jo pelkästään harjoituksissa juostaan suurin piirtein seiniä päin, hakataan päitä yhteen ja taklataan kaveria. Ja tämä kaikki tehdään siitä syystä, että osataan ottaa niitä taklauksia vastaan. Tosin taitaa niillä harjotteilla olla jotakin muutakin merkitystä, mutta kun en lajia tunne sen enempää - enkä haluakaan - niin olkoon tämä vertauksena. Väkivaltaisempia lajeja on tietysti nyrkkeily, jossa niitä aivovammoja tulee myös ja nykyisin muotiin noussut vapaaottelu, missä kaveria lyödään surutta. Aika kaukana puhtaasta urheilusta. Ja onhan näitä, joissa yhtä lailla sattuu ja tapahtuu, mutta jääkiekko nyt vaan on jostakin syystä haluttu laittaa seinää vastaan.

Paljon muutakin tähän voisi kirjoittaa, mutta antaa nyt olla. Ehkä sitten joku toinen kerta. Laitanpa vielä tähän päätteeksi yhden kohdan jääkiekon säännöistä:


"Pelaaja on velvollinen pitämään päänsä ylhäällä ja tiedostamaan asemansa ja mahdollisuus taklatuksi tulemisesta. Taklatuksi tuleminen on normaali tilanne ottelussa ja pelaajien pitää olla valmistautuneita suojaamaan itseään sääntöjen sallimalla tavalla."

Aika ylivoimainen tyyppi tuo Olli Kunnari

Minulla on viime vuosina ollut tapana käydä kerran vuodessa katsomassa oikein paikan päällä yksi miesten lentopallon Mestaruusliigan ottelu Raisiossa. Tämän vuoden ottelu oli eilen yhteistyökumppanini Carrotin isännöimä Loimu - VaLePa. Yksi syistä miksi käynnit jäävät yleensä vain yhteen otteluun on tietysti se, että pelipäivät osuvat pääsääntöisesti yksiin jääkiekon kanssa. Toinen syy varmasti on laiskuudessa ja onhan tuota matkaa Paraisten ja Raision välillä myös vajaat 40 kilometriä. Saattaa sekin vaikuttaa.

Eilinen ottelu ei paljon kerrottavaa jättänyt, ainakin jos asiaa ajattelee kotijoukkueen kannalta. Se roikkui pelissä mukana oikeastaan vain ensimmäiseen kymmeneen pisteeseen saakka. Siitä eteenpäin ei ollut missään vaiheessa epäselvää, kumpi joukkue ottelun vie. Vuosi sitten suurin piirtein samoihin aikoihin kenttää dominoi VaLePan Ansis Medenis, mutta tällä kertaa ylivoimaisesti ylitse muiden nousi Olli Kunnari. Jo ennen ottelun alkua otteluennakossa Loimun toiminnanjohtaja Jani Nieminen oli vahvasti sitä mieltä, että Kunnari pelaa väärässä sarjassa ja kyllähän näin näyttää olevan. Pienen alkulämmittelyn jälkeen mies kun teki kentällä aivan mitä tahtoi ja Loimu oli täysin aseeton miehen kovien aloitusten, iskulyöntien ja muuten vaan juonikkaiden hyökkäysten päättämisten kanssa. Harvoin näkee sellaista ylivoimaisuutta joukkuepelissä, mitä Kunnari eilen esitti.

Eilisen ottelun jälkeen heräsikin kysymys, että miten VaLePa yleensä on voinut tämän kauden aikana hävitä tai edes menettää pistettäkään? Toisaalta tuo kysymys on turha, sillä enhän ole nähnyt tämän kauden aikana muiden liigajoukkueiden peliä. Eilisen esityksen perusteella uskaltaisin kuitenkin sanoa, että kyllä täytyy vastustajan olla todella kova voittaakseen VaLePan. Taitavat Sastamalan pojat olla kovassa vauhdissa matkalla kohti toista peräkkäistä mestaruuttaan.

Ja mitä tulee itse ottelutapahtumaan, niin kyllähän Kerttulassa oli kohtalaisen hieno tunnelma. Minua tosin on aina häirinnyt lentopallo-otteluiden lisäksi muun muassa koripallossa käytäntönä oleva kuuluttajan huutaminen ja pelitapahtumien liiallinen selostaminen, varsinkin kun Kerttulan äänentoisto ei sitä oikein edes tue. Itsekin aikoinaan ottelutapahtuman juontajana sorruin samaan huutamiseen, mutta nykyisin "olen parantanut tapani." Aika huonosti kuulutuksesta paikka paikoin sai eilen edes selvää. Toki kuuluttaja voi luoda tunnelmaa, mutta eiköhän sitä saa luotua hieman toisellakin tapaa. Tämä on muuten seikka, josta keskustelin jokin aika sitten erään tuttuni kanssa, joka on käynyt katsomassa enemmänkin Loimun pelejä. Häntä häiritsi nimenomaan tuo huutaminen. Tämä pieni kritiikki ei siis kohdistu pelkästään Loimuun, vaan yleiseen käytäntöön, jota kokemusteni mukaan muun muassa näissä esimerkkilajeissa harrastetaan. Kaiken kaikkiaan korostan edelleen, että ottelutapahtuma kokonaisuutena on kohtalaisen hyvä. Harmi vaan, että ehdin paikalle niin harvoin.

Ei mennyt ihan putkeen Viking Line

Olin viikonloppuna Viking Linen Ms Isabellalla juhlimassa velipojan synttäreitä ja vaikka reissu oli onnistunut, hauska ja mukava, niin pieni paha maku kuitenkin siitä jäi. Syyn paljastaa aika hyvin tuossa alla oleva kuva.

Kaikki matkaan liittyvä oli tilattu Ms Amorellalle, jolle siis luulimme menevämme. Satamaan tultaessa  kaijassa ei kuitenkaan ollut Amorella vaan Isabella. Ja sitten laivalla eteen tulikin karu totuus. Niinkuin tuosta kuvasta näkyy, ei laivalla oikein ollut tavaraa myytäväksi. Olin jo etukäteen nautiskellut ajatuksella, että saan päivän aikana maistaa muutaman hyvän oluen. Esim. Sierra Nevada Pale Alea. Onneksi kävimme velipojan kanssa melkolailla lähdön jälkeen pubissa yhdet sellaiset maistamassa, sillä palattuamme sinne pienen ajan kuluttua, oli erikoisoluiden kaappi jo lähes tyhjä ja kaikki Sierra Nevadat juotu.

Sama oli edessä myös Tax Freessä. Olen käyttänyt jo muutaman vuoden ajan erästä määrättyä deodoranttia, jonka olen aina ostanut joko Viikkarin laivalta tai Arlandan lentokentältä. Ja koska se loppui minulta muutama viikko ennen reissua, olin ajatellut ostaa sitä tältä matkalta. No arvaatte tietysti, miten kävi. Aivan:  loppuunmyyty. Henkilökunta kyllä ystävällisesti kysyi, että olenko Picnic -risteilyllä, sillä Gracelta tuotetta löytyy kyllä. En ollut, joten sinne jäi deodorantti saamatta.

En ollut etukäteen suunnitellut ostavani Tax Freestä olutta tai vastaavaa, koska sitä saa maistakin ja itse asiassa maissa on parempia oluita. Kaksi 4cl Saint Brendinia toki ostin, mutta siihen ne jäivät, kun ei edes sitä deodoranttia ollut ja muutkin hyllyt aika tyhjiä.

Viking Linen etukäteistiedottaminen asiakkaille oli jäänyt kokonaan huomaamatta ja laivalla oli muitakin pettyneitä matkaajia, jotka eivät saaneet ihan sitä mitä halusivat. Tuttu baarimestari tosin kertoi, että näin ei pitänyt käydä, sillä Amorellan piti olla käytössä tuolla risteilyllä, mutta sen telakkareissu oli venähtänyt hieman pitkäksi ja tästä syystä puolityhjä Isabella korvasi sitä. Kuinka tyhjä se laiva mahtoikaan olla sunnuntaina, kun se lähti viimeiselle matkalleen Turusta Tukholmaan? Lienee sielläkin ollut muutama pettynyt matkaaja.

Eipä silti, kuten jo alussa mainitsin, reissu oli onnistunut, hauska ja mukava. Eikä tämä millään tavalla vaikuta siihen, ettenkö edelleenkin matkusta tuota väliä nimenomaan Viikkarin laivoilla. Tottakai, sillä sattuuhan noita, mutta...

Makaroonit tulee

Olen aina ollut sitä mieltä, että Italiasta tulee vain kaksi hyvää asiaa, makarooni (spaghetti) ja pizza. Joku väittää, että sieltä tulisi myös hyvää jalkapalloa, Calciota. Minä olen eri mieltä. En ole koskaan pitänyt italialaisesta jalkapallosta. Vaikka se ei välttämättä olekaan enää niin tylsää nollanollan pelaamista, mitä se oli aikoinaan, ei se silti muuta käsitystäni siitä, että maailmassa on paljon parempia jalkapallomaita kuin Italia.

No joka tapauksessa 90-vuotisjuhliaan viime vuonna viettänyt TPS järjestää ensi toukokuussa kansainvälisen hyväntekeväisyysottelun, johon saapuu vieraaksi italialaisen AC Milanin takavuosien tähtipelaajia. Vastustajakseen AC Milan Glorien nimellä kulkeva joukkue saa suomalaisista jalkapallolegendoista kootun joukkueen. Kyseessä ei siis ole pelkkä TPS, vaan mukaan mahtuu myös entisiä Interin pelaajia ja pelaajia ympäri Suomen.

Kyseinen ottelu pelataan 24. toukokuuta Turussa. Ja paikkana on tiettävästi Kupittaa, vaikka TPS:lla ei vieläkään ole sopimusta stadionyhtiön kanssa. TPS:n toimitusjohtaja Marco Casagrandea lainaten, siitä lähdetään, että kaikki tämän vuoden aikana Turussa pelattavat kansainväliset ottelut pelataan Kupittaalla. Toivottavasti myös molempien turkulaisjoukkueiden liigaottelut.

TPS:n tiedotteen mukaan paikalle on saapumassa mm. entinen Italian maajoukkueen kapteeni Franco Baresi sekä samaan aikaan häneen kanssaan hyökännyt Daniele Massaro. 2000-luvun pelaajista mukana on alustavasti ainakin kaksi entistä maailmanmestaria. Puolustajat Massimo Oddo ja Gianluca Zambrotta olivat voittamassa MM-kultaa Italialle vuonna 2006. Italian ja Espanjan liigojen maalikuninkuudet aikanaan voittanut hyökkääjä Christian Vieri on puolestaan Italian kaikkien aikojen paras maalintekijä MM-tasolla yhdessä Roberto Baggion ja Paolo Rossin kanssa. Mukaan ovat tulossa myös 57 Italian A-maaottelua pelannut puolustaja Christian Panucci sekä maalivahti Massimo Taibi. Suomen joukkueen kapteeniksi on nimetty aikanaan myös Italiassa pelannut TPS-kasvatti Mika Aaltonen. Muita suomalaisnimiä ei vielä ole julkaistu.

Täytyy ihan rehellisesti myöntää, että nuo nimet eivät herätä meikäläisessä minkäänlaisia reaktioita, mutta annas olla jos kyseessä olisi ollut Johan Gruyff, Ruud Gullit, Mario Kempes, Daniel Passarella, Rudi Völler, Kevin Keegan, Kenny Dalglish, Bruce Grobbelaar jne. jne. niin olisin jo lähes hyppinyt riemusta. No joka tapauksessa olen paikalla, koska jälleen tj Casagrandea lainaten, suostun olemaan tapahtuman toimihenkilönä ja omia sanoja lainaten, kyllä mä sen kestän.

Eipä silti on hienoa, että tuollaisia tapahtumia järjestetään ja toivottavasti se kerää myös paikalle paljon yleisöä, sillä AC Milan Glorie –joukkue kohtasi vuonna 2010 Zinédine Zidanen ja Luis Figon tähdittämät Real Madridin legendat 75 000 katsojan edessä Madridin Santiago Bernabéulla. Kupittaalle ei nyt tietenkään tuota määrää mahdu, mutta toivottavasti nyt ainakin yli 5 000 silmäparia löytää tiensä paikan päälle.

Iskikö Loimaalle vauhtisokeus?

Hämmästyin tänään melkoisesti, kun luin Turun Sanomien etusivun vinkistä, että Loimaan Hurrikaani on irtisanonut päävalmentajansa Ismo Tuomisen. Joukkue on tällä hetkellä sarjataulukossa kolmantena ja voittanut kauden 34 ottelustaan 26. Tuollaisella saldolla useassa seurassa oltaisiin tyytyväisiä, mutta Loimaalla ei oltu.

Hurrikaanin puheenjohtaja Jaakko Koiviston mukaan potkujen syynä oli se, että määrätyt tavoitteet eivät ole täyttyneet. Tuominen puolestaan oli samassa artikkelissa täysin puulla päähän lyöty. Vaikka lentopallo ei meikäläisen ykköslaji olekaan, enkä sitä seuraa joka päiväisellä tahdilla, niin olen kyllä minäkin ihan rehellisesti sanottuna kummissani. Toki taustalla saattaa olla jotakin sellaisia asioita, josta minulla ei ole hajuakaan, mutta oudolta tämä nyt tuntuu.

Turun Palloseurasta tällä kaudella potkut saanut Pekka Virta kertoi taaannoin Radio Porin haastattelussa, että nykyisin näitä valmentajapotkuja annetaan aivan liian kevyin perustein. Unohdetaan se, että työtä tekee yhdessä seurajohto, pelaajat ja valmennus, jotka ovat kaikki yhtä lailla vastuussa siitä, miten joukkueella menee. Tämä on varmasti pitkälle totta. Yksi asioista, joka minua erityisesti ärsyttää näissä nykyisissä valmentajapotkuissa on se, että liian usein potkuissa on oma osuutensa myös pelaajilla. Jos pelaajat yksinkertaisesti päättävät, että haluavat valmentajan vaihtuvan, näin aivan varmasti tulee tapahtumaan.

Mutta takaisin Loimaalle. Loimaalla on tehty upeaa työtä sekä lentopallossa että koripallossa ja tuskinpa monellakaan saman kokoisella kaupungilla on esittää yhdeltä kaudelta Suomen mestari ja hopeajoukkue. Siitä syystä minulle herääkin näiden potkujen ansiosta kysymys, että iskikö Loimaalle ja tässä tapauksessa Hurrikaanille nyt vauhtisokeus?