Elämässä sattuu ja tapahtuu: kun auto hajoaa ulkomailla

Meidän taloudessa  asuu 6 ihmistä, 2 aikuista ja 4 lasta. Näiden lisäksi myös 2 koiraa (Landseer). Miestä aikuisista toinen käy säännöllisesti koirien kanssa koiranäyttelyissä ympäri Suomea, Pohjoismaita ja Baltian maita. Nämä matkat hän yleensä suorittaa meidän Volkswagen Transporterilla. Tässäpä yksi tarina juttusarjaani "Aina sattuu ja tapahtuu" kolme viikkoa sitten tehdystä matkasta Tanskan Herningiin.

Kyseinen matka alkoi perjantaina 31. lokakuuta ja matkaan lähti kaikkiaan 3 naista ja 4 koiraa. Päivälaivalla yli Tukholmaan ja sieltä sitten yötä myöten kohti Tanskaa. Niinhän sen piti mennä, mutta miten kävikään. Perjantain ja lauantain välisenä yönä sain yöllä kello 2 aikaan tekstiviestin "Perkele, nyt meiltä meni rengas!". Ja hetken kuluttua seuraava viesti kertoi, että ei se ollutkaan rengas vaan epäily siirtyi vaihdelaatikkoon, koska auto ei liikkunut minnekään. Tämä kaikki tapahtui noin 50  kilometrin päässä Helsinborgista. Eipä siinä sitten muuta, kuin keskellä yötä nettiin tutkimaan vakuutusta samalla, kun Ruotsin päässä tilattiin paikalle hinausauto viemään moottoritielle jämähtänyt auto sieltä pois.

Hinausauto tuli ja sinä aikana olin/olimme saaneet selvitettyä, että autossa oleva Autopalvelu Plus -vakuutus korvaa hinauksen ja matkan jatkamisesta tulevat kulut. Hiphei, onneksi näin ja kaiken huipuksi vielä se, että kyseinen hinausfirma sattui kuulumaan Ängelholmissa olevalle yritykselle (Börjessön's Bil), joka ensinnäkin oli Volkswagenin jälleenmyyjä ja korjaaja. Tai jotain yhteistä niillä taisi olla? Uskomattomalta tuntui, mutta klo 4 aikaan matkalaiset olivat jo ajamassa kohti Tanskaa ja Transporter jäi Ängelholmiin. Hinausfirman kaveri hoisi homman hienosti! Tässä vaiheessa herää kysymys, olisko vastaavanlainen auton vuokraaminen onnistunut keskellä yötä Suomessa?

Viikonloppu matkalaisilla kului siis näyttelyssä Tanskassa ja koirat pokkailivat upeita voittoja. Meikäläinen yritti samaan aikaa tutkia erilaisia mahdollisuuksia saada auto Suomeen korjattavaksi jne., mutta nämä vaihtoehdot jäivät korkean hinnan vuoksi toteuttamatta. Päätimme siis korjauttaa auton siellä. Toki vielä siinä vaiheessa sen toteuttaminen oli mahdotonta, sillä kyseessä oli viikonloppu ja kyseinen Börjesson's oli lauantaina ja sunnuntaina suljettu. Oli siis pakko odottaa maanantaihin.

Uskokaa tai älkää, mutta se viikonloppu meni puolin ja toisin roikkumiseen netissä ja tutkimiseen erilaisten kotiinpaluuvaihtoehtojen parissa. Juna oli yksi vaihtoehto, mutta se kaatui omaan mahdottomuuteensa, koska 3 naisen ja 4 koiran saaminen junaan olisi ollut erittäin vaikeaa, varsinkin kun Helsinborgista Tukholmaan menevässä yöjunassa tilaa oli ainoastaan ensimmäisessä luokassa. Siinä sitten yritettiin selvittää sopivaa autoa matkan jatkamiseksi, mutta kun kyseessä oli sunnuntai, niin autovuokraamoissa ei tietenkään ollut ketään edes töissä.

Matkalaiset siis saapuivat sunnuntai-iltana takaisin Ängelholmiin ja sen verran oli saatu asioita hoidettua, että auto paluumatkaa varten järjestyy, mutta yksi ylimääräinen yö on vietettävä Ängelholmissa, koska auton saa käyttöön vasta maanantaiaamuna. Onneksi laivalippujen vaihtaminen Viking Linen kanssa sujui ongelmitta.

Maanantaina sitten matkalaiset pääsivät jatkamaan matkaa, mutta Transporten ja Tanskassa käytetty auto oli vaihtunut Volvo V70:een! Huhhuh, siis 3 naista ja 4 koiraa (isoa) ahdettiin farmariin ja näillä eväillä matkattiin 550 km Tukholmaan. Oli siinä tiivis tunnelma! Transporter siis jäi Ängelholmiin ja kun sieltä sitten tuli korjausarvio, niin huhhuh, kalliiksi tulee. Jätän nyt kuitenkin summat mainitsematta, mutta voin sanoa, että oli se niin perkeleesti. Vetoakselin pultit olivat irronneet ja se oli sitten hypännyt pois paikaltaan ja tehnyt tuhojaan.

Matkalaiset saatiin kuitenkin onnellisesti väsyneinä (mutta onnellisina?) kotiin alkuperäisestä aikataulusta 12 tuntia myöhässä ja kommunikointi ja kuittien lähettäminen vakuutusyhtiön kanssa jatkui. Välillä siinä oli hieman hitautta, mutta voin sanoa, että If piti lupauksensa, sillä kulut maksettiin juuri niinkuin vakuutusehdoissa ja puhelimessa luvattiin. Voin siis suositella Ifiä.

Jäljellä olikin sitten enää auton hakeminen takaisin kotiin. Senkin hakumatkan onneksi vakuutus korvaa, mutta melkoista järjestelyä sekin vaati. Auto tuli kotiin tänään, joten tämä 3 viikon prosessi on vihdoinkin onnellisesti ohi. Tai no, ei ihan vielä, sillä hakumatkan korvausta vielä odotellaan ja joudutaan odottamaan hieman normaalia kauemmin, sillä Ifin väkihän on tänään marssinut kesken päivän ulos noiden uudelleenjärjestelyidensä vuoksi.

Summa summarum, tämän prosessin aikana olen tullut siihen tulokseen, että ruotsalaiset ovat meitä suomalaisia ystävällisempiä ja yhteistyöhaluisempia ihmisiä. Oliskohan Suomessa järjestynyt kello neljän aikaa aamuyöstä vuokra-autoa ja kaikkea muutakaan apua? Tuskin! En siitäkään huolimatta haluaisi asua Ruotsissa, vaikka se jälleen kerran vaikuttaakin Suomea houkuttelevammalta maalta asua!

29 vuotta sähköisessä mediassa

Siitä on nyt kulunut kohta 29 vuotta, kun ensimmäistä kertaa "rääkäisin" ääneni kuuluviin toimittajana radioaalloilla. Tai oikeastaan se oli jo tapahtunut muutama vuosi aikaisemmin, kun tein Rockradiolle haastattelun Rockräpylä -kilpailun vuonna 1981 voittaneesta Hyvää Päivää -yhtyeestä, mutta en sitä laske varsinaiseksi uran aluksi (sori Mikko ja Jyrki). Tämän linkin takaa muuten löytyy kyseinen voittokappale Tuhat kertaa.

Mutta takaisin asiaan. Ohjelman nimi tuolloin vuonna 1985 oli Pori Rock. Nimen oli silloin keksinyt radion ohjelmapäällikkö Jorma Mäntylä. Saman otsakkeen alla ohjelmiaan tekivät myös  Maukka Päivistö, Outi Rossi, Jyti Ålander, Jaana Lallukka, Rolf Filander ja Johnny-Kai Forssell. Nämä nimet nyt ainakin muistan. Nopeasti jokainen ohjelma sai kuitenkin oman persoonallisen nimensä ja minun ohjelmani nimeksi tuli Ripa Rapa Rock'n'roll. Nimi tuli muuten Rumba -lehden otsikosta "Miten käy Yöltä Ripa Rapa Rock'n'roll" ja kun tuohon aikaan vielä toimin yhtyeen managerina oli loogista ottaa tuo nimi ohjelmani käyttöön. Jossakin vaiheessa ohjelman nimi muuttui Keskiviikon Musiikkikioskiksi ja taisi sillä matkan varrella olla muitakin nimia. Halusin nimittäin aina aika ajoin uusiutua.

Aikaa Radio Porissa vierähtikin aina kevääseen 1997 asti. Tuohon aikaan mahtuikin paljon ja kaikenlaista. Tein musiikkiohjelmia laidasta laitaan. Jazzia, bluesia, folkkia jne. tuli soiteltua näissä ohjelmissa. Rock Cafessa vieraili ensin Club 20:ssa ja sittemmin studiossa paikallisia ja valtakunnallisia musiikkimaailman henkilöitä. Jossakin vaiheessa mukaan tuli myös jalkapallon selostaminen ja vähän myöhemmin myös jääkiekkoa. Toiminpa kerran yhden päivän ajan myös vt. ohjelmapäällikkönä ja sekös raumalaistoimittaja Tapio Niemeä sieppasi. Tapsan kanssa joskus tuli myös juonnettua perjantain iltapäivälähetystä. Humppamies ja rokkari samassa showssa ja uskokaa täi älkää, mutta se toimi!

Aika aikaa kutakin sanoi pässi, kun kivekset vietiin ja minullakin tie vei sen jälkeen kirjoittavaksi toimittajaksi, kun siirryin hoitamaan Porin Sanomien urheilua ja hieman sen jälkeen suunta vei PS:n ohella paikallisen TV-kanava Karhukanavan hommiin. Ja sepäs vasta mielenkiintoista aikaa oli. Siellä tuli nimittäin selostettua sitten jo kaikkea mahdollista: kouluratsastusta, tukkilaisten SM-kisoja, pyörätuolikoripalloa, taekwondoa, nyrkkeilyä jne. Toki perinteiset jalkapallo ja jääkiekko olivat päälajit salibandyn ohella.

Tämän jälkeen palasinkin sitten hetkeksi vielä Radio Poriin, kun Tuomen Sinikka kauniisti pyysi minua takaisin. Tämä reissu kesti TV-hommien ohella puoli vuotta. Jossakin vaiheessa puseroon oli tarttunut myös STT:n urheilun hoitaminen Porissa, Urheiluruudun juttujen tekeminen ja Iltalehden avustaminen.

12 vuotta sitten tuli ajankohtaiseksi tehdä jälleen jotain uutta ja pakkasin perheeni autoon ja muutimme Paraisille. Töitä minulla ei täällä päin vielä silloin ollut ja vietinkin edelleen osan viikosta Porissa edellä mainittujen töiden parissa. Puoli vuotta edestakaisin reissaamista kuitenkin riitti ja menin muutamaksi kuukaudeksi Ifille myymään vakuutuksia. Tätä ei kuitenkaan kestänyt kauaa ja 1.8.2003 siirryin Auran Aalloille mediamyyjäksi ja samalla myös jääkiekkoselostajaksi. Pari kautta mentiin palkollisena, kunnes Moision Harrin ja Pohjosen Karin kanssa päätimme, että jatkan töitä oman firmani kautta.

Myös Auran Aalloilla hommia tuli tehtyä laajalla rintamalla ja laidasta laitaan, välillä jopa tuottajan roolissa. Tulihan  siinä tehtyä keikkoja myös ensin Radio Majakan ja sittemmin Radio Melodiankin taajuuksilla. Aalloilla hommat alkoivat kuitenkin pahasti tukehduttamaan ja siellä ei parin viimeisen vuoden aikana oikein mikään toiminut ja lopullisesti hauskuus meni, kun paikalle tulivat porilaiset (ikävä kyllä) konsultit, jotka tiesivät kaikesta kaiken. Siinä vaiheessa lopullisesti minulta loppui mielenkiinto ja tein vain ja ainostaan pakolliset työt.

Vuosi sitten joulukuussa jo tiesin, että en tule enää jatkamaan TPS:n kiekko-otteluiden selostajana, mutta vedin kauden loppuun niin hyvin kuin pystyin, enkä antanut sen seikan, että en enää seuraavalla kaudella jatka, häiritä lainkaan. Keväällä se sopimus sitten lopullisesti purettiin ja tein loppuun ne ohjelmat, jotka olin sopinut tekeväni. Jalkapalloakaan en enää kesällä selostanut, koska radiolla ei siihen ollut oikeastaan minkäänlaista tahtotilaa. Viimeisen ohjelmani Aalloille teinkin sitten 24. lokakuuta.

Sitä ennen olin kuitenkin jo aloittanut Radio Cityn jääkiekkoasiantuntijana, joten radiotaajuuksilta en edelleenkään poistunut ja katsotaan nyt mitä se tulevaisuus tuo tullessaan. Ympyrä on muuten hauskasti sulkeutunut, sillä Radio Porissa toimi Kankaan Jyrkin jälkeen toimarina Ryynäsen Leena ja samainen nainen on toimarina nykyisin SBS:llä, jonka radioita City on, tosin nykyisin nimellä Leena Puntila. Kesällä siirryin myös takaisin TV:n pariin selostettuani muutaman Veikkausliigan VeikkausTV:n pelin ja tämän talven aikana luvassa on  myös muutamia jääkiekon SM-liigan otteluselostuksia Nelonen Prolle. 29 vuoteen mahtuu siis kuusi radiokanavaa ja neljä TV-kanavaa, kun TurkuTV:llekin tuli jossakin vaiheessa jotakin tehtyä.

Ja tällä hetkellä muuten, jos ette sattuneet tietämään, päätyökseni toimin Varsinais-Yrittäjä -lehdessä madiamyyjänä.