Olin vierailulla Maarianhaminassa viime viikolla, kun TPS valitettavasti kävi häviämässä viime hetken maalilla IFK Mariehamnille 1-2. Jälleen kerran vakuutuin jälleen kerran siitä, kuinka vahvasti ahvenanmaalaiset ovat oman joukkueensa takana.
Istuessamme iltaa paikallisen Park Alandia Hotellin baarissa, hurmoshenki oman joukkueen puolesta oli käsin kosketeltava. Vaikka muutamat turkulaiset yrittivät tuulettaa TPS:n puolesta, jäivät he pahasti alakynteen. IFK:n kakkosvalmentajana toimiva paraislainen Stefan Strömborg oli myös mukana pöytäseurueessa ja hänen kanssaan kävimme mielenkiintoisia keskusteluja joukkueesta. Kaikkia keskustelemiamme asioita en tietenkään tähän voi laittaa (esimerkiksi sitä, että hakevat joukkueeseen vielä muutamaa pelaajaa), mutta jotakin nyt kuitenkin.
Steffi korosti koko ajan, kuinka hyvä joukkuehenki ja tekemisen meininki IFK:lla on. Muutaman vuoden alakulon jälkeen saarella katsotaan taas vahvasti eteenpäin. Joukkueeseen on hankittu paluumuuttajia ja muualta tulleiden pelaajien määrää on laskettu selvästi. Viime kaudellahan oli sellaisia pelejä, joissa kokoonpanossa vaihtopenkki mukaanlukien oli vain 2 ahvenanmaalaista. Nyt tilanne on toisin.
IFK Mariehamnin pelaajilla on loistavat olot ja Steffin mukaan myös hyvä palkka. Tämän lisäksi pelaajien ei tarvitse murehtia esimerkiksi ruokailuista, sillä ne järjestyvät ilmaiseksi kaupungin eri ruokapaikoissa. Ja ne kaikki muut edut, joita pelaajilla tämän lisäksi on, aiheuttaisivat varmasti monen silmissä kateutta, jos vain tietäisivät asian laidan.
Ei siis ole mikään ihme, että joukkueessa on hyvä henki ja peli kulkee, mistä osoituksena on tämän hetkinen kolmen ottelun voittoputki (Inter 2-1, TPS 2-1 ja Jaro 3-0). Palatessamme perjantaina laivalla takaisin kotiin, kerroin Steffille, että sunnuntain Jaro-ottelu on varma kakkonen. Hän oli kovasti sitä mieltä, että tasapeli olisi hyvä saavutus ja voitto jo jotain aivan muuta. No voittohan sieltä tuli. Lähetin viestin, jossa muistutin veikkauksestani ja Steffin vastauksessa luki, "kyllä me nyt pelataan todella tehokasta futista!" Voiko sitä tuon paremmin sanoa.
Niinkuin jo kauden ennakossani veikkailin, IFK Mariehamn on yksi tämän kauden kärkijoukkueista ja voi jopa taistella vahvasti pronssisista mitaleista. Mestaruuteen ja hopeaan rahkeet tuskin kuitenkaan riittävät.
maanantai 28. toukokuuta 2012
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Jalkapallon Pelaajayhdistys miehen ikään
Suomalaisten jalkapalloilijoiden pelaajayhdistyksen perustamiskirja allekirjoitettiin 7.5.1990, mutta vasta pari vuotta myöhemmin se rekisteröitiin virallisesti nimellä Suomen liigafutaajat ry. Yhdistys juhlii siis tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan.
Yhdistyksen puheenjohtajina on toiminut joukko kotimaisen jalkapallon huippunimiä. Ensimmäinen puheenjohtaja oli Jari Europaeus ja häntä ovat seuranneet Petri Jakonen, Mika Palmgren, Tommi Koivistoinen, Jyrki Rovio, Markus Juhola, Marco Casagrande, Ville Nylund, Tero Koskela ja Hannu Tihinen. Melkoinen joukko tunnettuja jalkapallomiehiä siis.
Yhdistys on vuosien varrella saanut paljon aikaan, vaikka sen taival jalkapalloilijoiden edunvalvojana ei tietenkään ole ollut helppo. Yhdistyksen toiminta aktivoitui merkittävästi vuonna 1999 Rovion Jyrkin tultua puheenjohtajaksi ja samaan aikaan alkoi myös minun taipaleeni Pelaajayhdistyksessä. Olen siis ollut mukana yhdistyksen toiminnassa jo peräti 13 vuotta. Pari ensimmäistä vuotta meni "hapuilevasti" syöttämällä uutisia STT:n urheiluun, jonka avustajana tuolloin toimin, mutta vuonna 2001 Juholan Markuksen tultua puheenjohtajaksi toimenkuvani virallistettiin yhdistyksen tiedottajana ja tässä tehtävässä olen toiminut siitä asti.
Tuon 13 vuoden aikana on tullut nähtyä kaikenlaista ja ennenkaikkea myös kuultua kaikenlaista, sillä kulisseissahan tapahtuu aina mielenkiintoisia asioita, Joskus jopa niin mielenkiintoisia, että toimittajana harmittaa, että ei voi niitä asioita julkisesti minnekään kertoa. Toisaalta se on seikka, joka tekee tästä tehtävästä mielenkiintoisen.
Suomalaisten jalkapalloilijoiden asema on vuosien saatossa muuttunut ja monilta osin parantunut. Nykyisellään yhdistyksellä on yli 1 600 jäsentä, jotka koostuvat miesten liigan, ykkösen ja kakkosen pelaajista sekä naisten liigan ja ykkösen pelaajista. Kattavuus on siis melkoinen ja kun yhdistyksellä on tarjota jokaiselle mm. lainopillinen neuvontaja ja paljon muita etuja, voidaan todeta, että siltä osin suomalaisilla jalkapalloilijoilla menee hyvin.
Tosiasia kuitenkin on, että ei välttämättä mene. Yhdistys on jo jonkin aikaa yrittänyt saada aikaiseksi yhtenäiset pelaajasopimukset kattamaan yllä mainitut sarjatasot, mutta tällä hetkellä sellaista ei ole. En lähde tässä sen enempää ottamaan kantaa asiaan tai kertomaan, mistä kiikastaa, että sopimusta ei ole syntynyt. Sen verran kuitenkin, että jo tällä viikolla asiaan odotettiin jonkinlaista ratkaisua, mutta sen tekeminen siirtyi kesäkuun puoliväliin.
Joka tapauksessa haluan omalta osaltani onnitella 20-vuotiasta pelaajayhdistystä ja käy tutustumassa yhdistyksen juhlajulkaisuun, mistä lehden tekijä oli "ansiokkaasti" unohtanut yhdistyksen tiedottajan listatessaan yhdistyksen toimijoita (kuulostaako katkeruudelta? hehheh). Mutta toisaalta tärkeintä on yhdistyksen toiminta, eikä oman nimen esille saaminen!
Yhdistyksen puheenjohtajina on toiminut joukko kotimaisen jalkapallon huippunimiä. Ensimmäinen puheenjohtaja oli Jari Europaeus ja häntä ovat seuranneet Petri Jakonen, Mika Palmgren, Tommi Koivistoinen, Jyrki Rovio, Markus Juhola, Marco Casagrande, Ville Nylund, Tero Koskela ja Hannu Tihinen. Melkoinen joukko tunnettuja jalkapallomiehiä siis.
Yhdistys on vuosien varrella saanut paljon aikaan, vaikka sen taival jalkapalloilijoiden edunvalvojana ei tietenkään ole ollut helppo. Yhdistyksen toiminta aktivoitui merkittävästi vuonna 1999 Rovion Jyrkin tultua puheenjohtajaksi ja samaan aikaan alkoi myös minun taipaleeni Pelaajayhdistyksessä. Olen siis ollut mukana yhdistyksen toiminnassa jo peräti 13 vuotta. Pari ensimmäistä vuotta meni "hapuilevasti" syöttämällä uutisia STT:n urheiluun, jonka avustajana tuolloin toimin, mutta vuonna 2001 Juholan Markuksen tultua puheenjohtajaksi toimenkuvani virallistettiin yhdistyksen tiedottajana ja tässä tehtävässä olen toiminut siitä asti.
Tuon 13 vuoden aikana on tullut nähtyä kaikenlaista ja ennenkaikkea myös kuultua kaikenlaista, sillä kulisseissahan tapahtuu aina mielenkiintoisia asioita, Joskus jopa niin mielenkiintoisia, että toimittajana harmittaa, että ei voi niitä asioita julkisesti minnekään kertoa. Toisaalta se on seikka, joka tekee tästä tehtävästä mielenkiintoisen.
Suomalaisten jalkapalloilijoiden asema on vuosien saatossa muuttunut ja monilta osin parantunut. Nykyisellään yhdistyksellä on yli 1 600 jäsentä, jotka koostuvat miesten liigan, ykkösen ja kakkosen pelaajista sekä naisten liigan ja ykkösen pelaajista. Kattavuus on siis melkoinen ja kun yhdistyksellä on tarjota jokaiselle mm. lainopillinen neuvontaja ja paljon muita etuja, voidaan todeta, että siltä osin suomalaisilla jalkapalloilijoilla menee hyvin.
Tosiasia kuitenkin on, että ei välttämättä mene. Yhdistys on jo jonkin aikaa yrittänyt saada aikaiseksi yhtenäiset pelaajasopimukset kattamaan yllä mainitut sarjatasot, mutta tällä hetkellä sellaista ei ole. En lähde tässä sen enempää ottamaan kantaa asiaan tai kertomaan, mistä kiikastaa, että sopimusta ei ole syntynyt. Sen verran kuitenkin, että jo tällä viikolla asiaan odotettiin jonkinlaista ratkaisua, mutta sen tekeminen siirtyi kesäkuun puoliväliin.
Joka tapauksessa haluan omalta osaltani onnitella 20-vuotiasta pelaajayhdistystä ja käy tutustumassa yhdistyksen juhlajulkaisuun, mistä lehden tekijä oli "ansiokkaasti" unohtanut yhdistyksen tiedottajan listatessaan yhdistyksen toimijoita (kuulostaako katkeruudelta? hehheh). Mutta toisaalta tärkeintä on yhdistyksen toiminta, eikä oman nimen esille saaminen!
lauantai 19. toukokuuta 2012
Münchenissä juhlitaan tänään - mutta kenen toimesta?
Maailman parhaan seurajoukkueiden jalkapallosarjan eli Mestareiden liigan upea kausi huipentuu tänään Münchenin Allianz Areenalla, kun Bayern München ja Chelsea kohtaavat liigan finaalissa. Finaalissa ei välttämättä ole vastakkain maanosamme kaksi parasta seurajoukkuetta, mutta toisaalta kun molemmat ovat finaaliin selvinneet, niin heiltä ei ainakaan tätä saavutusta voida pois viedä. Ja joka tapauksessa toinen niistä saa itselleen Euroopan parhaan seurajoukkueen tittelin vuodeksi. Kumpikaan ei siis ole tämän vuoden oman maansa mestari.
Vahvana englantilaisen jalkapallon ystävänä, tai no, oikeastaan vahvana Liverpoolin kannattajana olen tänään ehdottomasti baijerilaisten puolella. Bayern saavutti paikkansa finaalissa vakuuttavasti, kun taas puolestaan Chelsea selviytyi sinne vahvan puolustuspelin ansiosta, ollen melkoinen altavastaaja Barcelonaa vastaan ratkaisevassa välierässä. Toisaalta pitää muistaa, että ilman loistavaa puolustuspelaamista Chelsea ei tuossa finaalissa pelaisi, joten on siis pakko myöntää, että Chelsea pelasi Barcelonaa vastaan taktisesti paremmin kuin katalonialaiset.
Jos katsotaan tämän illan ottelun kokoonpanoja, niin eihän Bayerilla pitäisi olla mitään vaikeuksia voittaa finaalia, varsinkin kun se saa pelata ottelun omalla upealla kotistadionillaan. Chelsealta vielä kaiken lisäksi puuttuu pelaajia pelikieltojen vuoksi. Peräti neljä pelikieltoista pelaajaa - John Terry, Branislav Ivanovic, Raul Mereiles ja Ramires - saa seurata ottelun katsomon puolelta. Toki Bayeriltakin pelaajia puuttuu - David Alaba, Holger Badstuber ja Luiz Gustavo - mutta se ei yhtään joukkueen kokoonpanoa heikennä. Esimerkiksi Franck Ribery, Mario Gomez, Thomas Müller, Arjen Robben, Philip Lahm, Bastian Schweinsteiger ja Manuel Neuer ovat sen luokan pelimiehiä, että oksat pois. Ja jos lähden suorittamaan vertailua Chelsean suuntaan, niin lista on lyhyempi eli Petr Cech, Ashely Cole, Frank Lampard ja Didier Drogba. Tälläkin mittarilla Chelsea jää jälkeen ja selvästi.
Haluaisin myös nostaa Bayernin joukkueesta esille yhden pelaajan, nimittäin Franck Riberyn. Kun puhutaan Euroopan parhaista jalkapalloilijoista, niin esille nousee yleensä mm. nimet Lionel Messi ja Christiano Ronaldo. Ribery ei näillä listoilla juhli, mutta nostaisin hänet ehdottomasti kolmen parhaan eurooppalaispelaajan joukkoon, ellen jopa ykköseksi, sillä eihän Messi voi argentiinalaisena olla Euroopan paras. Hän on maailman paras! Ja uskon vakaasti, että tänä iltana tulemme jälleen Riberyn toimesta näkemään, kuinka hienosta jalkapalloilijasta on kyse. Mies ei näyttele, ei diivaile vaan tekee työnsä tosissaan ja se myös näkyy.
Ja vielä tähän loppuun veikkaukseni illan ottelun lopputuloksesta: Bayern voittaa 3-0! Nordic Betillä Bayernin voittokerroin on tänään 1,70 ja Chelsean 4.65, joten eiköhän Münchenin mukavissa Bierstubeissa juhlita tänään Bayernin voittoa, kuten myös varmaan Pikku-Torressa Turussa.
Ja tässä vielä hyvä ystäväni Juha Kivinen näyttää mallia, miten Bayernin voittoa juhlitaan.
Anteeksi Juha ;-)
tiistai 8. toukokuuta 2012
Inter - TPS siirtyy toukokuulta syyskuulle
Eihän tuossa Jalkapalloliigassa mikään pelipäivä ole koskaan kiveen hakattu, kuten allaolevasta huomaa:
Toukokuun 28.
päivälle ohjelmaan merkitty Turun derby Inter-TPS joudutaan siirtämään
myöhempään ajankohtaan poliisin vaatimuksesta. Paavo Nurmen stadionilla
TPS-HJK-ottelun yhteydessä ilmenneiden tapausten johdosta poliisi katsoi, ettei
ottelua voida normaaliresursseilla pelata turvallisesti ja ottelu on tämän myötä
päätetty siirtää myöhempään ajankohtaan.
Interin kesän
kansainvälisten otteluitten myötä vapaita pelipäiviä ei otteluohjelmasta löydy.
Uudeksi ottelupäiväksi Inter-TPS:lle on nyt aseteltu maanantai 17.9. Tuolle
päivälle alun perin aseteltu ottelu Inter - FC Lahti puolestaan siirtyy
pelattavaksi keskiviikkona 30.5.
Lisäksi 18. syyskuuta
pelattavaksi merkitty ottelu TPS-Haka siirtyy pelattavaksi keskiviikolle 22.8.
Mikäli 22.8. kalenteriin osuu Interin Eurooppa-liigan playoff-vaiheen
kotiottelu, pelataan TPS-Haka viikkoa myöhemmin eli keskiviikkona
29.8.
maanantai 7. toukokuuta 2012
Tero Koskiranta Tepsiin
TPS:n ensi kauden joukkueeseen saatiin tänään tärkeä palanen, sillä TPS
on tehnyt kahden vuoden sopimuksen keskushyökkääjä Tero Koskirannan
kanssa.
Pelicansin hopeajoukkueessa merkittävässä roolissa pelannut 27-vuotias Koskiranta teki kuluneella kaudella henkilökohtaisen piste-ennätyksensä niin runkosarjassa (10+32) kuin playoffeissakin (5+9). Paimiosta kotoisin oleva Koskiranta on iloinen paluustaan kotiseudulleen.
- Ensi kaudella tavoitteena on ehdottomasti parantaa omaa peliä, sillä paljon on vielä varastossa ja hyvillä mielin lähden TPS:ssä kohti uusia haasteita. Joukkue pelaa pelaajaystävällistä ja henkilökohtaista taitoa kehittävää kiekkoa, Koskiranta kommentoi.
Playoffseissa pistepörssin kolmannelle sijalle yltänyt Koskiranta on esiintynyt SM-liigassa myös Bluesin ja SaiPan riveissä. TPS:n pelaajakoordinaattori Ari Vuoren mukaan Koskiranta täyttää kärkisentterille asetetut kovat kriteerit.
- Koskirannan hankinnan myötä toisen kärkisentterin haku jatkuu yhä, Vuori toteaa.
Lähde: HC TPS
Pelicansin hopeajoukkueessa merkittävässä roolissa pelannut 27-vuotias Koskiranta teki kuluneella kaudella henkilökohtaisen piste-ennätyksensä niin runkosarjassa (10+32) kuin playoffeissakin (5+9). Paimiosta kotoisin oleva Koskiranta on iloinen paluustaan kotiseudulleen.
- Ensi kaudella tavoitteena on ehdottomasti parantaa omaa peliä, sillä paljon on vielä varastossa ja hyvillä mielin lähden TPS:ssä kohti uusia haasteita. Joukkue pelaa pelaajaystävällistä ja henkilökohtaista taitoa kehittävää kiekkoa, Koskiranta kommentoi.
Playoffseissa pistepörssin kolmannelle sijalle yltänyt Koskiranta on esiintynyt SM-liigassa myös Bluesin ja SaiPan riveissä. TPS:n pelaajakoordinaattori Ari Vuoren mukaan Koskiranta täyttää kärkisentterille asetetut kovat kriteerit.
- Koskirannan hankinnan myötä toisen kärkisentterin haku jatkuu yhä, Vuori toteaa.
Lähde: HC TPS
perjantai 4. toukokuuta 2012
Magnus Bahnesta Veikkausliigan huhtikuun pelaaja
Veikkausliigan
ensimmäinen kuukauden joukkue kaudella 2012 on nimetty ja huhtikuun pelaajaksi
on valittu FC Interin maalivahti Magnus Bahne.
Veikkausliigan
huhtikuun joukkue:
Magnus Bahne
(Inter)
O'Brian Woodbine -
Ari Nyman (Inter) - Jani Lyyski (IFK) - Niko Kukka (MYPA)
Mika Ojala (Inter) -
Petteri Forsell (IFK) - Henri Lehtonen (Inter)
Aleksi Ristola (TPS)
- Irakli Sirbiladze (Inter) - Pekka Sihvola (MYPA)
Kuukauden pelaaja:
Magnus Bahne (Inter)
Järpän blogi onnittelee Bahnea!
Kuka sitä kuuntelee ja kuka sitä katselee?
Kotimainen jalkapallokausi on hyvässä vauhdissa ja kaikkien ennusmerkkien mukaisesti näyttää siltä, että luvassa on jälleen mielenkiintoinen kausi. Ja kaiken huipuksi vielä turkulaisittain ajatellen, kaudesta saattaa tulla jopa herkullinen.
Kotimainen jalkapallo on valitettavasti viime vuosien aikana ollut melko pahasti henkitoreissaan. Katsojamäärät ovat pudonneet ja samalla myös radio- ja televisioaika on pudonnut lähes minimiin. Missähän on vika? Nopea ja helppo vastaus tähän on tietysti se, että vika Suomen kansassa.
Suomi on jääkiekkomaa. Ja edelleen ainoa Euroopassa, missä jalkapallon arvostus häviää tälle talviselle lajille lähes 100-0. Ja näinhän sen ei pitäisi olla! Asenteet Suomessa ovat kuitenkin niin syvällä, että jalkapallon nouseminen sille kuuluvaan asemaan on lähes mahdotonta. Ei toki tietenkään toivotonta, mutta kuten se nähtiin aikoinaan mm. Norjassa, edellyttää se ensin maajoukkueen menestystä. Suomalaiset kun kulkevat menestyksen perässä.
Puheet siitä, että Suomessa pelattaisiin potkupalloa, ovat todella vanhakantaisia ja henkilöt, jotka niin sanovat, voisivat suorastaan hävetä sanomisiaan. Jalkapallo on maailmanlaajuisesti niin levinnyt laji, että vaikka Suomen ranking-sijoitus huiteleekin kaukana huippumaista, pelataan Suomessakin hyvää jalkapalloa - ei tosin aina. Tähän voisinkin lainata Englannin maajoukkuevalmentaja Roy Hodgsonia, joka aikoinaan sanoi: "olen nähnyt tuhansia ja tuhansia jalkapallo-otteluita ja suurin osa niistä on ollut erittäin huonoja pelejä."
Mutta nyt olen luisunut alkuperäisestä aiheestani sivuraiteille. Minun kun piti kirjoittaa kotimaisen jalkapallon alennustilasta radioissa ja televisiossa. Kotimainen jalkapallo kuuluu radion välityksellä tällä hetkellä kohtalaisen heikosti. Yle Puhe lähettään raportteja peleistä, jos illan aikana pelataan vähintään kolme ottelua, mutta esimerkiksi pelattaessa jääkiekon finaaleja sekin jätti häpeällisesti kokonaisen kierroksen väliin jääkiekon edestä. Ylellä on siis iso asennevamma!
Paikallisradiot eivät oikeastaan koskaan ole olleet erityisen innostuneita jalkapallosta. Auran Aallot selostaa tälläkin kaudella TPS:n vierasottelut, mutta tämänkin toteutuminen on ollut pitkälti allekirjanneen jalkapallohulluuden ansiota. Aaltojen lisäksi kiertueella käyvät Ålands Radio, joka on alusta lähtien selostanut IFK pelejä liigassa, ja Radio Vaasa, joka uutena selostaa tällä kaudella Vepsun vieraspelejä. (Lähde: Mediamonitori). Muut paikalliset sitten aika vahvasti vaikenevat.
Toki voidaan myös myöntää, että kiinnostuksen puute ei ole pelkästään paikallisradioiden syytä. Suuri syy on myös sponsoreiden eli siis mainostajien asenteessa, jotka aika useasti vastaavat, että kuunteleeko niitä pelejä kesällä kukaan? Vastaus on yksinkertainen: kuuntelee. Esimerkiksi viimeisessä TPS:n vierasottelussa Kuopiossa KuPSia vastaan Aaltojen nettikuuntelijoiden määrä oli samalla tasolla, kuin se on talvella jääkiekossa. Kyllä niitä siis kuunnellaan. Jalkapalloa voi kesällä kuunnella radiosta siellä kesämökilläkin tai veneiltäessä saaristossa jne. jne. Jalkapallon kuuntelumahdollisuus on siis huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi jääkiekolla. Mutta taas törmäämme tässä asiassa asenteeseen.
Entäs sitten tuo televisio? Urho-TV lähti pari kautta sitten liikkeelle suureellisesti näyttäen kierroksen kaikki ottelut joko netissä tai televisiossa. Ihmettelen miksi, koska alusta saakka oli tiedossa, että se ei tule olemaan taloudellisesti kannattavaa. Kenenhän ajatus sekin mahtoi olla? Miettikää nyt, jokaiselle paikkakunnalle muutama kameramies, ohjaaja ja selostaja. Ottelusta riippuen paikalla siis 5-10 henkilöä jokaisella paikkakunnalla, plus muut kulut päälle. Tiesihän sen se kuuluisa sokea Erkkikin, että se ei tule toimimaan. Ja kaiken tämän hölmöilyn jälkeen tilanne on se, että nyt jokaiselta kierrokselta lähetetään yksi ottelu Urhon pääkanavalla. Hieno asia, että lähetetään, mutta kuka niistä tietää? Minulla ei ainakaan ole harmainta aavistustakaan siitä, että mikä on kulloinkin kierroksen ottelu. Tosin syynä on varmasti aika pitkälti myös se, että minulla ei ole noita maksullisia kanavia, joista pelit tulevat, mutta muutenkin tuntuu siltä, että sen markkinoinnin eteen tehtävä työ on huonoa - jos sitä on lainkaan. Taitaa olla jalkapallo Urholle riippakivi, joka täytyy vetää sopimuskauden loppuun asti läpi säästöliekillä.
Yksi ongelma on tietysti myös stadionit. Kunnon tv-kuvan saaminen suomalaisilta stadioneilta on haastavaa, sillä osa stadioneista on niin surkeita, että laajan ja kunnollisen tv-kuvan saaminen on vaikeaa. Jos totta puhutaan, niin sellaiseen pystytään kunnolla korkeintaan Lahdessa ja Kuopiossa. Lähelle pääsevät Turku ja Helsinki. Muualla se onkin sitten sitä mitä se on. Toinen ongelma on tietysti se jalkapallotarjonta, mitä meille tarjotaan kansainvälisistä otteluista. Suomalaisissa tv-otteluissa kun katsomossa näkyy katsoja siellä täällä ja välillä vähän tyhjää hiekkapenkkaa jne. Kansainvälisissä peleissä pääasiallisesti katsomoa ja yleisöä riittää kentän jokaiselle osa-alueelle. Meillä on siis myös olosuhdeongelma.
Ja mitä tulee radioihin, niin liigahan edellyttää liigapaikkakunnilta, että stadioineille kuuluu olla paikallisradiota varten kiinteä puhelinselostuslinja, mutta totuus on jotain muuta. Joiltakin paikkakunnilta se löytyy, kunhan muistaa ajoissa muistuttaa. Joiltakin paikkakunnilta vastaus on, että kun kerran kyseessä on kaupungin omistama kenttä, me emme olosuhteille voi mitään. Ja toisilla paikkakunnilla sitä vaan ei ole, eikä tule! Valitettavasti näin on.
Olkoon tämä vuodatus nyt tässä, alkaa nimittäin käsi puutumaan ja töitäkin pitäisi tehdä.
Kotimainen jalkapallo on valitettavasti viime vuosien aikana ollut melko pahasti henkitoreissaan. Katsojamäärät ovat pudonneet ja samalla myös radio- ja televisioaika on pudonnut lähes minimiin. Missähän on vika? Nopea ja helppo vastaus tähän on tietysti se, että vika Suomen kansassa.
Suomi on jääkiekkomaa. Ja edelleen ainoa Euroopassa, missä jalkapallon arvostus häviää tälle talviselle lajille lähes 100-0. Ja näinhän sen ei pitäisi olla! Asenteet Suomessa ovat kuitenkin niin syvällä, että jalkapallon nouseminen sille kuuluvaan asemaan on lähes mahdotonta. Ei toki tietenkään toivotonta, mutta kuten se nähtiin aikoinaan mm. Norjassa, edellyttää se ensin maajoukkueen menestystä. Suomalaiset kun kulkevat menestyksen perässä.
Puheet siitä, että Suomessa pelattaisiin potkupalloa, ovat todella vanhakantaisia ja henkilöt, jotka niin sanovat, voisivat suorastaan hävetä sanomisiaan. Jalkapallo on maailmanlaajuisesti niin levinnyt laji, että vaikka Suomen ranking-sijoitus huiteleekin kaukana huippumaista, pelataan Suomessakin hyvää jalkapalloa - ei tosin aina. Tähän voisinkin lainata Englannin maajoukkuevalmentaja Roy Hodgsonia, joka aikoinaan sanoi: "olen nähnyt tuhansia ja tuhansia jalkapallo-otteluita ja suurin osa niistä on ollut erittäin huonoja pelejä."
Mutta nyt olen luisunut alkuperäisestä aiheestani sivuraiteille. Minun kun piti kirjoittaa kotimaisen jalkapallon alennustilasta radioissa ja televisiossa. Kotimainen jalkapallo kuuluu radion välityksellä tällä hetkellä kohtalaisen heikosti. Yle Puhe lähettään raportteja peleistä, jos illan aikana pelataan vähintään kolme ottelua, mutta esimerkiksi pelattaessa jääkiekon finaaleja sekin jätti häpeällisesti kokonaisen kierroksen väliin jääkiekon edestä. Ylellä on siis iso asennevamma!
Paikallisradiot eivät oikeastaan koskaan ole olleet erityisen innostuneita jalkapallosta. Auran Aallot selostaa tälläkin kaudella TPS:n vierasottelut, mutta tämänkin toteutuminen on ollut pitkälti allekirjanneen jalkapallohulluuden ansiota. Aaltojen lisäksi kiertueella käyvät Ålands Radio, joka on alusta lähtien selostanut IFK pelejä liigassa, ja Radio Vaasa, joka uutena selostaa tällä kaudella Vepsun vieraspelejä. (Lähde: Mediamonitori). Muut paikalliset sitten aika vahvasti vaikenevat.
Toki voidaan myös myöntää, että kiinnostuksen puute ei ole pelkästään paikallisradioiden syytä. Suuri syy on myös sponsoreiden eli siis mainostajien asenteessa, jotka aika useasti vastaavat, että kuunteleeko niitä pelejä kesällä kukaan? Vastaus on yksinkertainen: kuuntelee. Esimerkiksi viimeisessä TPS:n vierasottelussa Kuopiossa KuPSia vastaan Aaltojen nettikuuntelijoiden määrä oli samalla tasolla, kuin se on talvella jääkiekossa. Kyllä niitä siis kuunnellaan. Jalkapalloa voi kesällä kuunnella radiosta siellä kesämökilläkin tai veneiltäessä saaristossa jne. jne. Jalkapallon kuuntelumahdollisuus on siis huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi jääkiekolla. Mutta taas törmäämme tässä asiassa asenteeseen.
Entäs sitten tuo televisio? Urho-TV lähti pari kautta sitten liikkeelle suureellisesti näyttäen kierroksen kaikki ottelut joko netissä tai televisiossa. Ihmettelen miksi, koska alusta saakka oli tiedossa, että se ei tule olemaan taloudellisesti kannattavaa. Kenenhän ajatus sekin mahtoi olla? Miettikää nyt, jokaiselle paikkakunnalle muutama kameramies, ohjaaja ja selostaja. Ottelusta riippuen paikalla siis 5-10 henkilöä jokaisella paikkakunnalla, plus muut kulut päälle. Tiesihän sen se kuuluisa sokea Erkkikin, että se ei tule toimimaan. Ja kaiken tämän hölmöilyn jälkeen tilanne on se, että nyt jokaiselta kierrokselta lähetetään yksi ottelu Urhon pääkanavalla. Hieno asia, että lähetetään, mutta kuka niistä tietää? Minulla ei ainakaan ole harmainta aavistustakaan siitä, että mikä on kulloinkin kierroksen ottelu. Tosin syynä on varmasti aika pitkälti myös se, että minulla ei ole noita maksullisia kanavia, joista pelit tulevat, mutta muutenkin tuntuu siltä, että sen markkinoinnin eteen tehtävä työ on huonoa - jos sitä on lainkaan. Taitaa olla jalkapallo Urholle riippakivi, joka täytyy vetää sopimuskauden loppuun asti läpi säästöliekillä.
Yksi ongelma on tietysti myös stadionit. Kunnon tv-kuvan saaminen suomalaisilta stadioneilta on haastavaa, sillä osa stadioneista on niin surkeita, että laajan ja kunnollisen tv-kuvan saaminen on vaikeaa. Jos totta puhutaan, niin sellaiseen pystytään kunnolla korkeintaan Lahdessa ja Kuopiossa. Lähelle pääsevät Turku ja Helsinki. Muualla se onkin sitten sitä mitä se on. Toinen ongelma on tietysti se jalkapallotarjonta, mitä meille tarjotaan kansainvälisistä otteluista. Suomalaisissa tv-otteluissa kun katsomossa näkyy katsoja siellä täällä ja välillä vähän tyhjää hiekkapenkkaa jne. Kansainvälisissä peleissä pääasiallisesti katsomoa ja yleisöä riittää kentän jokaiselle osa-alueelle. Meillä on siis myös olosuhdeongelma.
Ja mitä tulee radioihin, niin liigahan edellyttää liigapaikkakunnilta, että stadioineille kuuluu olla paikallisradiota varten kiinteä puhelinselostuslinja, mutta totuus on jotain muuta. Joiltakin paikkakunnilta se löytyy, kunhan muistaa ajoissa muistuttaa. Joiltakin paikkakunnilta vastaus on, että kun kerran kyseessä on kaupungin omistama kenttä, me emme olosuhteille voi mitään. Ja toisilla paikkakunnilla sitä vaan ei ole, eikä tule! Valitettavasti näin on.
Olkoon tämä vuodatus nyt tässä, alkaa nimittäin käsi puutumaan ja töitäkin pitäisi tehdä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)