Järpän seikkailut Euroopan parlamentissa, osa 3

Nelipäiväinen visiitti Euroopan Parlamentissa Strasbourgissa on takana ja käteen jäi paljon mielenkiintoisia asioita. Ja toki jalkoihinkin, sillä molemmissa kantapäissä ja vasemmalla pikkuvarpaassa on komeat rakkulat. Parlamentin käytävät kun ovat pitkät ja siellä saa kävellä kohtalaisesti siirtyessään paikasta toiseen. 

Keskiviikon ohjelma oli vähän löysempi kuin edellispäivänä. Päivä aloitettiin tapaamalla Riika Manner, Anneli Jäätteenmäki, Hannu Takkula ja Carl Haglund. Siis yksi tuore puheenjohtaja ja tuore varapuheenjohtaja. Tilaisuuden anti oli ainakin runsas lounas ja paljon puhuttiin tietysti maataloustuista, kun kerran paikalla oli kolme kepulaista. Keskustelussa sivuttiin myös Schengen-sopimusta ja varsinkin Jäätteenmäki otti vahvasti kantaa siihen, miksi Europarlamentin pitää kokoontua Strasbourgissa 12 kertaa vuodessa. Jäätteenmäen mukaan kustannukset tästä showsta ovat vuositasolla 200 miljoonaa euroa ja kun puhutaan, että parlamentin pitäisi pienentää budjettiaan, löytyisi ainakin tässä oiva säästökohde. Jos istunnot siis pysyisivät vain ja ainoastaan Brysselissä. Näin tuskin tulee kuitenkaan koskaan tapahtumaan, koska sehän vaatii kaikkien jäsenmaiden suostumuksen ja vastahankaan ovat Ranska, Luxemburg ja Saksa. Ranska on jopa haastanut parlamentin oikeuteen, kun tänä vuonna parlamentin syyskuulle ajoitetut kokoontumiset on yhdistetty yhdeksi kokoukseksi.

Tämän tapaamissen jälkeen olikin aika rientää Vihreiden pariin, joista paikalle saapui Satu Hassi. Tämän tapaamisen aika meni periaatteessa aurinkosähköstä puhumiseen. Tarja Kronberg ei paikalle päässyt, mutta lähettämässään tiedotteessa hän otti kantaa kovasti puhuttavaan Schengeniin, jonka mahdolliset muutokset eivät häntä miellytä - toki eivät kyllä miellyttäisi minuakaan. Tämän palaverin anti oli siis lähes yhtä tyhjän kanssa.

Puolen päivän aikaan parlamenttirakennukseen saapui Perun presidentti Ollande Humala ja satuimme kolleega Jorma Havulan kanssa vahingossa paikalle, kun mies sinne saapui ja pääsimme lähietäisyydeltä ottamaan muutaman kuvankin hänen saapumisestaan. Pienen ajan kuluttua hän sitten jo puhuikin parlamentissa, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Humala siis tuossa keskellä puhujanpöntössä.

Kaikki olikin sen jälkeen nähty ja jäätelöt nautittuamme suuntasimme Havulan kanssa kapungille ja jätimme parlamentin taaksemme. Edessä oli vielä pieni turistikierros Strasbourgsissa ja täytyy myöntää, että kaupunki on kaunis. Melko paljon saksalaisvaikutteita toki löytyy. Johtuisikohan se siitä, että Saksan rajalle on matkaa vain muutama kilometri?

Löytyihän sieltä myös mukava pikku kuppila, missä nautin lasillisen Grimbergeniä ja söin annoksen ranskalaista sipulikeittoa. Maistuvaa. Ja jos joku vielä väittää, että Strasbourgissa puhutaan vain pelkkää Ranskaa, niin puppua puhuu. Tämänkin paikan tarjoilija puhui Ranskan lisäksi Englantia, Saksaa ja Italiaa.

Ja sen verran vielä, että ilta päättyi Dubliners-pubissa tietysti jalkapalloa seuraamalla. Ensin Portugalin voitto Tanskasta ja sen perään melkoisessa tunnelmassa Saksan voitto Hollannista. Saksan ja Hollannin kannattajat toivat paikkaan hienon tunnelman.

Torstaina olikin aika matkata kotiin. Eikä siitä sen enempää. Hieno kokemus, mukava matka ja aika raskas. Kannatti käydä.

Järpän seikkailut Euroopan parlamentissa, osa 2

Kaksi päivää Euroopan parlamentissa Strasbourgissa on takana. Suomalaismeppejä on tavattu ja parlamentin istuntoja on seurattu. Siinä ehkä ne tärkeimmät, toki myös EM-jalkapalloa on seurattu.

Maanantaipäivä parlamentissa sujui lähinnä tutustumisessa taloon, kunhan oli ensin päässyt paikan päälle. Aamulla oli herätys 4.35 ja ensimmäinen lento Turusta Helsinkiin lähti 6.15. Klo 8.05 olikin sitten vuorossa lento Fraskfurtiin, mistä matka jatkui vielä 2 ½-tunnin bussimatkalla varsinaiselle pääkallopaikalle Strasbourgiin. Perille päästyä tutustuminen muutamaan kollegaan ja sen jälkeen turistikävelylle kohti palrlamenttia.

Akkreditoitumisen jälkeen pääsimmekin sitten taloon sisään ja täytyy myöntää, että kuhina talossa on kuin muurahaispesässä oli. Toisaalta kun ajattelee, että 680 mepin lisäksi talossa työskentelee jokaisen mepin 1-2 avustajaa ja muut paikalla olevat virkamiehet, niin kyseessä on melkoinen koneisto. Ja tämä koneisto siis siirretään kerran kuukaudessa edestakaisin Brysselistä Strasbourgiin. Tiedä häntä onko sen siinä mitään järkeä, mutta tiettävästi ainakin Ranska, Saksa ja Luxemburg ovat tätä mieltä.

Kuten siis sanoin, maanantai sujui tutustumalla taloon ja illalla olikin sitten jalkapallon vuoro. Uskokaa tai älkää, mutta sellaisen baarin löytäminen, missä näytettiin jalkapalloa, oli melkoisen tuskan takana. Loppujen lopuksi se baari, missä Ranska-Englanti –ottelua tuli seurattua oli lähes tyhjä ja samoin kävi Ruotsi-Ukraina –ottelun kanssa. Ranskalaisia näissä paikoissa ei paljon näkynyt. Pääasia kuitenkin, että pääsimme poikien kanssa pelit katsomaan.

Tänään tiistaina päivä aloitettiin EPP-ryhmän suomalaismeppien pressiaamiaisella, missä paikalla olivat Petri Sarvamaa, Eija-Riitta Korhola ja Sari Essayah. Mielenkiintoisen puolitoistatuntisen aikana opin myös parlamentin ehkä tärkeimmän asian: touhupisteiden keräämisen! Siis hetkinen, mitä ne touhupisteet oikein ovat!?!?! No – jokainen meppi kerää osallistumisillaan, äänestämissillään ja muulla aktiivisuudellaan pisteitä, joilla voi sitten ostaa itselleen valiokuntapaikkoja jne. jne. Näitä Eija-Riitta Korhola leikkisästi kutsui touhupisteiksi.

Toki tuossa tilaisuudessa puhuttiin paljon muustakin. Merkittävimmässä roolissa oli ns. two-pack, jossa kyseessä on tietysti raha, jota viime aikoina on jouduttu jakamaan jäsenvaltioille. Puhuttiin myös rikkidirektiivistä ja monesta muusta aiheesta. Varsinkin Sarvamaa oli vahvasti äänessä, mutta toisaalta hänellä oli paljon painavaa sanaa sanottavanaa.

Tämän jälkeen siirryimme parlamenttisalin puolelle, missä käynnissä oli värikäs keskustelu Schengen-alueesta ja tuosta two-packistä, jota esittelemässä oli komissaari Olli Rehn. Puheenvuoronsa keskustelussa käytti myös Demareiden Liisa Jaakonsaari, jonka tapasimme iltapäivällä demarivaltuuskunnan pressikahveilla. Siellä keskustelu käsitteli mm. Schengeniä ja työllisyysasioita. Puhuttaessa EU:n tulevaisuudesta Jaakonsaari totesi, että EU:lle pitäisi pikaisesti saada ns. tiekartta, jossa määriteltäisiin tarkkaan, mihin suuntaan ja millä tavalla EU:ta vietäisiin eteenpäin. Mitro Revonkin piti osallistua tähän tilaisuuteen, mutta kesäflunssa oli vienyt miehen äänen. Istuntosalissa toki hänet bongasin.

Tätä kirjoitettaessa olen kohta pian lähdössä Europe Baariin katsomaan jalkapalloa ja sen jälkeen menemme matkalla mukana olevan toimittajajoukon ja Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimiston väen kanssa A l’ancienne Douaneen syömään. Ja sen jälkeen toki taas hieman jalkapalloa.

Huomenna keskiviikkona ohjelmassa on ainakin Keskusta-liberaalien pressiaamiainen, Vihreiden pressikahvit ja tapaaminen Anneli Jäätteenmäen kanssa ja lisää mielenkiintoisia parlamenttiasioita. Niistä lisää myöhemmin.

Tämä siirtyy Euroopan parlamenttiin

Minulla on maanantaista lähtien mukava kunnia lähteä paikan päälle katsomaan, miten Euroopan asioista oikein päätetään. Pääsen nimittäin Euroopan Parlamentin kutsumana tutustumaan Parlamentin istuntoihin Strasbourgissa.

Strasbourghan on siitä mielenkiintoinen paikka, että Parlamentti kokoontuu siellä kerran kuukaudessa. Muun ajan se istuu Brysselissä. Koko koneiston siirtäminen sinne ja takaisin kerran kuukaudessa maksaa maltaita, joten ihan järkevältä se ei oikein tunnu. Parlamentikotkaan eivät mielellään sinne kerran kuukaudessa matkaa, mutta kun EU:n perusasiakirja takaa ranskalaisille sen edun, että Strasbourg on se virallinen pääpaikka, niin pakkohan siellä on sitten istuntoja pitää. Se, että istunnot siirrettäisiin kokonaan Brysseliin vaatisi yksimielisen päätöksen, mutta kun yksi maa sitä vastustaa, niin siellähän pysytään.

Odotan mielenkiinnolla tulevaa viikkoa. Viime viikon aikana kutsuja erilaisiin pressikahvituksiin ja tapaamisiin tipahteli sähköpostiin tasaiseen tahtiin ja ainakaan aika ei sen puitteissa tule viikon aikana pitkäksi. Tiistaina juodaan kahvia ensin ainakin Kokoomuksen/Kristillisten kanssa ja sitten Demareiden kanssa. Tiistaina puolestaan ensin Kepun/RKP:n ja sitten Vihreiden kanssa. Henkikökohtainen kutsu on tullut myös muun muassa Anneli Jäätteenmäeltä.

Mielenkiintoista muuten myös on se, että Strasbourgiin ei kovin helpolla pääse. Minäkin joudun ensin lentämään Turusta Helsinkiin ja sieltä Frankfurtiin. Frankfurtista sitten köllötellään bussilla Strasbourgiin. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta reitit ovat yhtä vaikeita. Sekin kertoo jotakin Strasbourgista. Uskon kuitenkin, että käynti siellä kannattaa ja "kannattaahan sitä tulevaan työpaikkaansa tutustua..." Jos nyt kuitenkin ensin pääsisi kaupunginvaltuustoon syksyn kunnallisvaaleissa - siis jos vastaan ehdokaspyyntöön myöntävästi. Täytyy miettiä

Minusta oranssi on hieno väri

Huomenna perjantaina koittaa taas kaikkien kuningas jalkapallon ystävien ennenaikainen joulu! Seuraavan runsaan kolmen viikon aikana on taas mahdollisuus seurata parasta eurooppalaista jalkapalloa. Luvassa on kaikkiaan 31 ottelua. Minäkin olen valmistautunut ottamaan turnauksen vastaan rakentamalla oman kisastudion asuntomme kellariin. Siellä sitä sitten kelpaa katsella jalkapalloa kaikessa rauhassa ilman suurempia häiriötekijöitä. Vielä kun se pahuksen naakka veisi ne poikasensa pois meidän savupiipusta. Meinaan voisi siinä sitten samalla vaikka jossakin välissä myös saunoa.

Kuten otsikosta on helppo päätellä, on minun henkilökohtainen suosikkini Hollanti, jonka peliä olen ihaillut jo aina Johan Cruyffin ajoista lähtien, eikä ihailu ole osoittanut minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Ja onhan Hollanti jälleen yksi kisojen suosikeista. Nordic Betin kertoimien perusteella vain Saksalla ja Espanjalla on pienempi kerroin. Eli kun esimerkiksi laitan 10 euroa Hollannille, saan takaisin 38 euroa.

Hollanti pelaa kisoissa ns. kuoleman lohkossa, missä taistelu jatkoon pääsystä tulee varmasti olemaan kovaa, kun samassa lohkossa ovat mukana Tanska, Saksa ja Portugali. Jos veikkaamaan lähden, niin jatkoon menevät Hollanti ja Saksa, vaikka ei minulla olisi mitään sitä vastaan, että Saksan sijasta jatkoon menisi kakkossuosikkini Tanska.

A-lohkossa veikkaisin jatkoon menijöiksi Venäjää ja Tsekkiä, isäntämaa Puolan ja Kreikan jäädessä rannalle ruikuttamaan. C-lohkosta jatkoon laittaisin Espanjan ja Kroatian. Pois putoisivat näin ollen suurinhokkini Italia ja Irlanti. D-lohkon jatkoonmenijät lienevät Ranska ja joko Englanti tai Ruotsi. Toiselle isäntämaalle eli Ukrainalle jäisi putoajan julma kohtalo.

Jatkopeleistä en tässä vaiheessa veikkaa yhtään mitään. Toivon vaan, että Hollanti pelaa voitokkaasti. Ja mitä tulee muuten tuohon kisastudiooni, niin en valitettavasti pysty siellä ihan kaikkia otteluita seuraamaan, sillä esimerkiksi maanantaina 11.6. pelattavan Ranska-Englanti -ottelun joudun seuraamaan Strasbourgissa. Toivottavasti löydän sieltä viihtyisän baarin tai pubin, missä sitä seuraan, sillä uskon, että se tulee olemaan mieleenpainuva kokemus. Myös keskiviikkona 13.6. pelattava Hollanti-Saksa menee samssa paikassa. Kaksi peliä jää valitettavasti kokonaan väliin, sillä torstaina 14.6. pelattava Italia-Kroatia jää paluumatkan vuoksi kokonaan väliin ja Espanja-Irlanti -ottelustakin näen todennäköisesti vain toisen puoliajan.

Joka tapauksessa, antoisaa kolmiviikkoista kaikille kuningas jalkapallon ystäville! Paras voittakoon - joka toivottavasti on Hollanti.

Hyvää viiniä tulee muun muassa Chilestä

Minulla oli tänään mukava kunnia päästä maistelemaan hyviä viinejä. Viime vuonna Viinille -lehden äänestyksessä Vuoden viiniravintolaksi valitussa Viinille ravintolassa järjestettiin tänään chileläisen Tarapaca -viinien maistelutilaisuus.

Tarapaca valmistaa 800 000 tynnyriä erilaisia viinejä vuodessa ja 25 prosenttia sen viineistä myydään tietysti viinin kotimaassa Chilessä. Suurin vientimaa on viinin toiseksi myydyin maa Brasilia ja yllättäen Suomi sinnittelee maailmanlaajuisesti kyseisen viinin viidenneksi suurimpana myyntimaana. Pääviinintekijä Ed Flahertyn, joka oli paikalla viinejä esittelemässä, mukaan tämä on jo kolmas kerta, kun hän vierailee Suomessa näissä merkeissä viimeisen kahden vuoden aikana. Saman määrän visiittejä tämä kalifornialaislähtöinen viinin tekijä on tehnyt myös Brasiliaan. Se ehkä kertoo jotakin viinin asemasta Suomessa.

Meitä oli paikalla tuollaiset 10 henkilöä ja maistelussa oli yksi kuohuviini, kaksi valkoviiniä ja neljä punaviiniä. En ole henkilökohtaisesti kovinkaan suuri kuoharin ja valkoviinin ystävä, joten ohitin ne kohtuullisen nopeasti, koska odotin tietysti kieli pitkällä maisteltavia punaviinejä.

Ensimmäisenä niistä maistoimme Tarapaca Terroir La Cuesta Cabernet Sauvignon Syrahia, jossa rypäleet Cabernet Sauvignon ja Syrah menevät osuuksiltaan tasan 50-50. Odotin paljon, koska Syrah on lempirypäleeni, mutta petyin. Mausteisuus ja pieni savuisuus toivat viiniin hieman ummehtuneen maun.

Toisena vuorossa oli Tarapaca Gran Reserva Cabernet Sauvignon, joka ei odotusteni mukaisesti ollut minuun makuuni. Hieman pliisu ja laimean oloinen viini.

Kolmantena vuorossa oli Tarapaca + Plus, josta sitten löytyi jo makua. Täyteläinen ja kypsä maku sekä pitkä jälkimaku sopivat minulle. Rypäleissä varsinainen sekoitus: Syrah 32 %, Carmenere 25 %, Cabernet Franc 18 %, Cabernet Sauvignon 16 %, Merlot 6 % ja Petite Verdot 3 %. Ilmankos oli hyvää, sillä olihan Syrah taas hallitsevassa roolissa.

Viimeisenä ja varsinaisena kruununa vuorossa oli Tara-Pakay. 67 % Cabernet Sauvignonia ja 33 % Syrahia ja se maku. Täydellistä. Pitkä jälkimaku ja pehmeän maistuva viini. Jos oikein ymmärsin tätä viiniä tulee Alkoon vain 228 pulloa ja hinta pyörii 45 euron nurkilla. Jälleen kerran tuli siis todistettua, että todella hyvästä viinistä joutuu myös maksamaan.

Ja kerrottakoon nyt myös ne muiden viinien nimet. Kuohuviini oli Tarapaca Brut Sparkling ja valkoviinit Tarapaca Reserva Chardonnay ja Tarapaca Gran Reserva Sauvignon Blanc.

Jos kukkarosi ei kestä tuota Tara-Pakayn 45 euroa, niin suosittelen ehdottomasti maistamaan Tarapaca + Plussaa. Ja lisää tietoa löytyy täältä tai täältä.

Ja jos et muuten ole koskaan vielä poikennut Viinille Ravintolassa, niin suosittelen. Paikan viinivalikoimasta löytyy aivan varmasti myös sinulle sopiva ja maistuva viini.

Kuvassa etualalla Tara-Pakay -viinin pullo ja osa maistelluista viineistä lasiin kaadettuna. Vasemmalla oleva henkilö on Viinille Ravintolan toinen omistaja Mika Melasniemi.