Kun paras kaveri lähtee

Kun kaverisi osaa kertoa kaikille uusille ihmisille, koska olette tavanneet ensimmäisen kerran, voit hyvällä syyllä todeta, että kyseessä on paras kaverisi. Ja minä voin sanoa, että minulla oli sellainen kaveri! Laurilan Ossi nimittäin muisti tuon tarkan ajan ja päivän. Minä puolestani muistan sen verran, että se tapahtui toukokuussa vuonna 1983, mutta sen tarkempaa en osaa sanoa.

Valitettavasti Ossi ei ole enää meille/teille sitä täällä kertomassa. Ossi nukkui pois tasan viikko sitten lyhyen sairauden jälkeen. Vain viikko Ossin saaman aivoinfarktin jälkeen hänen poikansa Ralph ilmoitti minulle Ossin kuolleen tiistaina 10. kesäkuuta kello 23.30. En osaa sanoin kuvata, miltä silloin tuntui ja onneksi olin tuolloin Kupittaan jalkapallostadionilla valmistautumassa TPS – IFK Mariehamn -ottelun kenttäkuulutukseen ja sain tällä tavalla ohjattua ajatuksiani muualle. Voin silti sanoa, että sen ottelun kuuluttaminen ei ollut helppoa.

                                     Ossin viimeisin facebook -kuva

Kuten sanottua, kaveruutemme alkoi siis hieman yli 31 vuotta sitten ja voin vakuuttaa, että tähän aikaan mahtuu paljon kaikenlaista, uutta ja mielenkiintoista, vanhaa ja hyvää, lähes ihan mitä vaan. Ja jos Ossi olisi tätä kertomassa, aloittaisi hän sen kertomalla - niinkuin niin monta kertaa teki - miten minä järjestin hänet töihin Radio Poriin ja sen jälkeen luvassa olisikin aika mielenkiintoinen ja pitkä kertomus, joka johtaisi jossakin vaiheessa muuttamiseen Lontooseen BBC:lle jne. jne. Voin sanoa, että tarina olisi mielenkiintoinen. Itse en sitä osaisi samalla tavalla kertoa, kuin Ossi sen aina kertoi. Toki muutaman välihuomautuksen pystyisin heittämään.

31 vuoteen mahtuu paljon, vaikka suurin osa kaveruudestamme onkin toiminut aika pitkällä välimatkalla, sillä Ossi muutti Lontooseen marraskuussa 1987, muistaakseni 18. päivä. Tämä on tarkoittanut sitä, että olen vieraillut Lontoossa lukuisia ja vielä kerran lukuisia kertoja.

Kaveruuteemme liittyy myös muutama mielenkiintoinen päivämäärä. Ossi muisti aina kertoa, kuinka britit päättivät elokuussa 1988 avata pubit koko päiväksi juuri minun saapumiseni kunniaksi. Siihen asti kun Englannissa pubit olivat olleet päivällä muutaman tunnin kiinni, mutta kun minä saavuin ensimmäistä kertaa Ossin luo vierailulle, kokivat britit vierailun niin tärkeäksi, että ovat aukenivat. Tuo päivä oli 20.8.1988

                        Tässä pari ylpeää Lez Zeppelin -lipun omistajaa

10.12 2007 on tietysti se päivä, kun olimme Ossin kanssa O2 Areenalla katsomassa Led Zeppeliniä. Muistan kuin eilisen päivän, kun olin saanut tietää, että pääsen konserttiin ja saan ottaa yhden kaverin mukaan. No tottakai se oli Ossi! Kun sain Ossin puhelimeen ja kysyin, että tuleeko hän kanssani katsomaan Led Zeppeliniä, seurauksena oli pitkä hiljaisuus. Ihmettelin, että katkesiko puhelu, kun siellä oli pitkään hiljaista. Pienen hetken kuluttua kuului kuitenkin tuttu ääni, joka sanoi: ”Tottakai tulen. Anteeksi, että kesti tämä vastaus, mutta putosin tuolilta!”

Ja tietysti vielä 9.5.2014. Ossi oli juuri muuttanut takaisin Suomeen aloittamaan uutta jaksoa elämässään. Koko Eurooppa liputti Ossin paluuta Eurooppa-päivän nimellä ja minä vietin nimipäivääni.

Jos alkaisin tähän kirjaamaan ylös kaikkea mahdollista muuta, mitä olemme matkan varrella yhdessä tehneet, kokeneet jne., niin istuisin tämän pöydän ääressä varmaan ensi vuoden puolellakin. Kaikesta siitä saisi aikaiseksi kirjan!

Ossin ansiota on aivan varmasti se, että tunnen Lontoon monella tapaa toiseksi kotikaupungikseni. Olen kiertänyt Lontoota ristiin rastiin, nähnyt sellaisia paikkoja ja juttuja, joista tavallinen Lontoon kävijä ei voi edes kuvitella. Aina kun kaupunkiin oli tullut edellisen käyntini jälkeen uusi ravintola, uusi pubi tai vastaava, niin sinnehän Ossi vei minut välittömästi tutustumaan. Olen Lontoossa syönyt mielenkiintoisissa ravintoloissa, juonut hyvää olutta erilaisissa pubeissa, nähnyt upeita musikaaleja, teatterinäytöksiä, stand upia ja kaikkea mahdollista. Olen käynyt katsomassa hyviä jalkapallo-otteluita, enkä pelkästään Lontoossa. Tottakai myös Liverpoolissa, mutta olipa Ossi myös mukana, kun TPS pelasi Eurocupia Port Talbotissa Walesissa.

                            Liverpoolissa haettiin heti lähin pubi

Rockfun Agencyn Lontoon toimisto ja minun Lontoon asuntoni sijaitsi aina siellä, missä Ossi asui. ”Majatalossa” oli aina tilaa! Olen Lontoossa käydessäni asunut hotellissa vain muutaman kerran. ”Asuntoni” ovat sijainneet Harrow Roadilla, Barons Courtissa, Camden Squarella ja Cressidalla. Olinpa kerran jopa hyvin lähellä muuttoa Lontooseen. Kaikki systeemit olivat valmiiksi katsottuna ja ainoastaan lentoliput ja lähtö Lontooseen puuttui. Silloinen elämäntilanne kuitenkin esti sen ja muutto ei koskaan toteutunut.

Kirjoitin viimeisestä Ossin luokse suuntautuneesta matkastani tekstiä joulukuussa. Se löytyy tämän linkin takaa, joten täältä löydät aiheesta lisää.

Nyt kun Ossi on poissa, en voi muuta sanoa, kuin että sisälläni on tällä hetkellä iso tyhjä parhaan kaverini kokoinen aukko! Ossin hautajaiset vietetään 28. kesäkuuta Ypäjän kirkossa. Valitettavasti en pääse paikalle parhaan kaverini hautajaisiin, mutta kun Lontoon Palloseura järjestää lokakuussa Ossi Laurila Memorial Gamen lupaan olla paikalla pelaamassa jalkapalloa, sillä musiikin ja kaiken muun lisäksi me molemmat rakastimme yli kaiken jalkapalloa.

Ossi! Best manisi, poikasi kummi ja kaverisi kaipaa sinua ja niitä hauskoja hetkiä, joita olemme vuosien varrella yhdessä kokeneet. Onneksi muisto jäävät!

PS. Jos jostakin löydätte Yleisradiolle aikoinaan tekemäni Ulkosuomalaisen tarina -sarjan ohjelman Lontoon Mitalla, niin katsokaa se. Siinä näette osan Ossin normaalielämää Lontoossa.