1) Musiikki:
Positiivista festivaalin musiikillisessa annissa oli jazzin paluu ohjelmistoon, sillä Lokki-lavalla pystyi kolmen päivän aikana nauttimaan myös siitä musiikista, minkä tarpeeseen juhla aikoinaan perustettiin. Ja yleisökin näytti löytävän Lokki-lavan edustalle jazzia kuuntelemaan. Tsekkasin samalla myös "vanhan jengin" kokoontumispisteen lavan läheisyydestä, mutta hodaria ostamassa ollutta Syreniuksen Jusua lukuunottamatta ketään ei näkynyt. Missä lienevät kaikki vanhat hämyt?
Negatiivista puolestaan oli Pet Shop Boysin kaltaisen orkesterin rahtaaminen Poriin. Enpä kyllä erityisemmin pitänyt esim. James Bluntistakaan. Juhlien parasta antia tarjosivat meikäläiselle Bob Dylan, Dumari ja blosarit sekä Suzanne Vega. Dylan oli tasan tarkkaan juuri sellainen kuin odotinkin. Tuomari Nurmio puolestaan yllätti positiivisesti ja oli mukavaa kuulla vanhoja biisejä torvisektiolla vahvistettuna. Suzanne Vega veti oman juttunsa rumpalin ja kitaristin avittamana juuri sopivan minimalistisesti ollen tyylikäs.
Dumari ja blosarit
2) Kirjurinluoto
Niinkuin kaikki hyvin tietävät, ei tänä vuonna Kirjurinluodolle enää sanut viedä omia alkoholipitoisia eväitä. Minulle sillä ei ollut merkitystä, koska edellisestä kerrasta, kun olen sinne omaa viiniä ja olutta rahdannut on kulunut jo muutama vuosi. Olen tyytynyt anniskelupisteiden tarjontaan, jos oluen jano on yllättänyt. Tällä kertaa se yllätti yhden kerran ja ihan rehellisesti sanottuna, sekin kerta olisi voinut jäädä väliin. Heti kun astuin sen helvetin typerän (anteeksi sananvalinta) kassitarkastuksen jälkeen anniskelualueelle, tuntui kuin olisi laskeutunut helvetin esikartanoon. Tungos oli valtava, enkä ole koskaan aikaisemmin nähnyt Pori Jazzeilla niin paljon humalassa olevia ihmisiä ja osa vieläpä aika tukevassa sellaisessa ja olen sentään vieraillut siellä jo 40 vuoden ajan. Yhden oluen kävin nopeasti kietaisemassa Jägerillä "maustettuna," mutta olin kyllä erittäin tyytyväinen, kun pääsin siltä alueelta pois. Jos sama käytäntö ensi vuonna jatkuu, en taatusti mene anniskelualueella käymään. Juon sen olueni sitten mieluummin pressialueen baarissa.
Alkoholiton alue
Positiivistakon toki alueella oli. Lavan edustalla oli ns. alkoholivapaalla alueella mukava istuskella penkeillä ja nauttia musiikista omien alkoholittomien juomien ja pähkinöiden kanssa. Muista palveluista en sen enempää osaa sanoa, mutta kävellessäni päälavalta Lokki-lavalle kaikki näytti ainakin hyvin toimivalta.
3) Jazzkatu
Jazzkatu ei ollut enää entisensä. Tiedä häntä onko se ollut hyvä enää muutamaan vuoteen, mutta kyllä minun mielestäni ainakin niiden muutaman telttakeikkapaikan puuttuminen oli iso miinus. Cafe Jazzissa soi edelleen, niinkuin Klubillakin ja tietysti jazzkadun ilmaislavalla, mutta olisin kaivannut sinne muutakin musiikillista toimintaa. No toki, olihan nyt ainakin Smilers barissa ja Buccon teltassa musiikkia, mutta ei sekään nyt aivan sama juttu ollut.
4) Kokonaisuus
Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen siihen mitä Pori Jazz tänä vuonna minulle tarjosi. Johtuikohan se siitä, että koskaan aikaisemmin minulla ei ole kulunut siellä niin vähän rahaa kuin tällä kertaa. Kiitos kuuluu tietysti osin velipojalle ja Räihän Tapsalle, jotka tarjosivat persaukiselle toimittajalle vähän ruokaa ja muutaman oluen.
Ruuasta puheen ollen, suosittelen kaikille Porissa kävijöille ja tietysti myös Porissa asuville tutustumista Yak & Yeti -nimiseen Nepalilaiseen Ravintolaan. Ruoka oli suorastaan maistuvaa ja huonon ensivaikutelman jälkeen myös tarjoilu loistavaa. Ehdottomasti jos on nälkä, niin sinne. Koskahan olisi taas asiaa Poriin?
Ja sitten siitä oluesta. Porissa on tasan kaksi paikkaa, joita suosittelen ehdottomasti. Ensimmäinen on tietysti Beerhunters torin laidalla ja toinen on Ravintola Panimo jokirannassa ja näin kesäiseen aikaan myös Panimon terassi. Minulla oli jälleen kerran ilo ja kunnia käydä mielenkiintoinen keskustelu paikkojen omistaja Mika Heikkisen kanssa ja samalla saada maistaa panimon kahta aivan erinomaista olutta, Hyppy IPAa ja Mandarin IPAa. Kyllä Mikalla on edelleen oluen panemisen taito hyppysissään. Ja vielä lisää mainosta, kun nyt kerran aloitin: Alko -nimisen firman valikoimiin kuuluu myös kaksi kyseisen panimon mainiota olutta eli Mufloni CCCCC IPA ja Mufloni Säppi APA. Ovat kapasiteetista johtuen aina joskus loppuneet Alkon hyllyiltä, mutta kun niitä hyllyissä on, suosittelen hankkimaan! Minulla on niitä aina pari pulloa jemmassa "pahan päivän varalle!"
Odotan mielenkiinnolla, millainen kattaus Porissa on vuoden kuluttua tarjolla, kun kyseessä on viisikymmenvuotisjuhlajazzit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti