Kirjoituksia kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Pääasiassa urheilua, mutta myös joskus ajankohtaisia
asioita, politiikkaa, pohdintaa, haukkuja, kehuja jne. jne. ONNEKSI ON JALKAPALLO!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Elämän parasta aikaa!

Niinkuin ylläolevasta otsikosta näkee, viimeiset kolme viikkoa ovat olleet ns. elämän parasta aikaa! Brasiliassa käynnissä olevat jalkapallon MM-kisat ovat olleet aivan loistavat. On nähty hienoja jalkapallo-otteluita ja välillä vähän vähemmän hienoja, mutta niinhän se menee elämässäkin: aina ei voi olla pelkkää aurinkoa.

                                              Kuva: fifa.com

Kisoissa on nähty loistavia pelaajasuorituksia, suorastaan kutkuttavan jännittäviä loppuratkaisuja, keskustelua herättäneitä tilanteita, yllättäviä ratkaisuja ja vielä mitä. Espanja, Italia ja Englanti saivat lähteä jo aikaisessa vaiheessa laulukuoroon ja yllättäen jatkoon selvisisvät mm. Costa Rica ja Kreikka. Aivan mahtavaa.

Paljon on keskustelua herättänyt myös kisoissa nähdyt takalaukset, kaatumiset ja filmaamiset. Hyvin tähän aiheeseen on tarttunut entinen TPS-pelaaja Jesse Saarinen omassa blogissaan otsikolla Brasilian filmifestivaalit. Ohessa kyseinen blogi copy-pastella. Kannattaa ehdottomasti lukea.

Jalkapallon MM-kisoja seuraavalle laajalle massalle on jälleen kerran tullut yllätyksenä, että lajissa kaadutaan. Välillä jalkaa, välillä kättä, ja välillä jopa kasvoja pidellen. Joskus kaadutaan jopa tilanteessa, jossa oikein taistelemalla voisi pysyä pystyssäkin, vaikka tämän kovan taistelun lopputuloksena olisikin pystyssä pysymisen palkinnon lisäksi menetetty maalintekotilanne tai avomurtuma sääressä.
Erotetaan heti kärkeen kaksi eri asiaa. Filmaaminen, eli virheen esittäminen, kontaktin simulointi, on yksi asia. Erikseen on virheen korostaminen, kontaktin liioittelu.
Usein kun filmaaminen mainitaan, on kyse jälkimmäisestä. Kontaktin korostamisessa on kyse monista asioista.
Yksi näistä on itsesuojeluvaisto. Kun näkee kovan kontaktin olevan tulossa, vetää vaistomaisen luonnollisesti omia ruumiinosiaan poispäin kontaktista. Joskus se vaatii sitä, että hyppää pois alta tai sivulle.
Olen itse ollut nuorena kovaotteinen keskikenttäpelaaja, jonka ajatus filmaamisesta oli (huom! oli) se, että jos joku esittää kovaa kipua olisi pelkästään reilua jos oikeasti sattuisi. Sen takia oli joskus kova paikka, kun teini-ikäisenä akatemian talvipelissä erotuomari tuli vihellettyään sanomaan: ”Joo joo oli rike, mutta ei sun tarvitse korostaa sitä tuolla tavalla”. Minulla ei ollut aavistustakaan, että olin tehnyt niin. Se oli 100 prosenttisesti vaistomaista.
Toinen syy on rikkeestä saatava hyöty. Erikoistilanteista tehdään karmivan suuri osa maaleista nykyjalkapallossa, ja ne ratkaisevat tasaisia pelejä. Erikoistilanteen arvo on kova, ja siksi pelaajat ovat kehittyneet taitaviksi niiden hankkimisessa. Puolustavalle pelaajalle on syntynyt aivan uusi virhe, jonka tehdä kentällä. Väärin sijoittumisen tai väärältä puolelta vartioimisen rinnalle on syntynyt uusi kuolemansynti, väärin ajoitettu tai kohdistettu taklaus.
Tämä on eettisesti ja moraalisesti harmaammalla alueella, eikä välttämättä tarjoa siedettävää perustelua lajia satunnaisemmin seuraavalle. Se on kuitenkin osa lajin kehitystä, osa puolustajien kehitystä. Jalkaa ei voi työntää ihan minne tahansa ja taklaukseen ei voi heittäytyä jos hyökkäävä pelaaja on kääntänyt selän suojatakseen palloa. Aivan kuten hyökkäyksessä, myös puolustuksessa vaaditaan nykyään entistä parempaa malttia ja kykyä tunnistaa oikeat hetket.
Kontaktin korostamiseksi tulkitaan myös paljon tilanteita, jotka eivät itse asiassa ole korostamista, vaan realistinen reaktio. Jalkapallo on lajina nopeasti ajateltuna sellainen, jossa pienin kontakti voi tuottaa kivuliaimman lopputuloksen. Kova vauhti yhdistettynä minimaalisiin suojavarusteisiin aiheuttaa sen, että osa tilanteista yksinkertaisesti sattuu juuri niin paljon kuin pelaajan kasvoilta näyttää.
Seuraavan kerran kun kävelet urheilukaupassa, ota hyllyltä nappulakenkä ja paina se vaikka puolella puristusvoimallasi omaa säärtäsi vasten. Sen jälkeen voi miettiä uudestaan, että sattuiko se nyt kortin arvoisesti kun joku kävi täydellä vauhdilla tallaamassa varpaille, vaikka ei siinä osunut kuin kaksi takimmaista nappia ihan vastustajan kengän kärkeen.
Sitten tullaan kontaktin simulointiin, eli filmaukseen. Se on vastenmielinen tapa, joka jalkapallosta tulee kitkeä pois. Siinä pelaaja esittää, että puolustava pelaaja olisi tehnyt jotain mitä ei ole todellisuudessa tehnyt. Kontaktin liioitteluun verrattuna filmaaminen on epäreilua, sillä puolustavaa joukkuetta saatetaan rangaista ilman että se tekee virhettä, kontaktin liioitteluun vaaditaan aina harkitsematon taklaus.
Omalla mutu-tuntumalla filmaaminen on vähentynyt, enää ei esimerkiksi heittäydytä maihin joka kerta kun ohitetaan läpiajossa maalivahti. Todellisen simuloinnin tapahtuessa sen myös näkee vastustajan pelaajien reaktiosta, joka osoittaa ettei kyseinen vilppi ole hyväksyttävä osa tai edes osa jalkapallokulttuuria.
Jotenkin näiltä omien pointtien vahvistajilta, stereotypioiden orjilta jää aina huomaamatta tilanteet, jossa jalkapalloilija osoittaa äärimmäisen kovaa kipukynnystä. Clint Dempsey murtamassa nenänsä ja jatkamassa peliä, ainoastaan pelatakseen seuraavankin pelin – ilman mitään kasvosuojusta. Ecuadorin pelaaja palaamassa kentälle pää auki 10 sekunnin huoltotoimenpiteiden jälkeen. Jari Litmanen pelaamassa ottelun loppuun murtuneella kädellä.
                                                Kuva: fifa.com

Se siis siitä ja sen kestävyydestä... Sanon nyt kuitenkin, että mene itse tosiaankin sinne kentälle ja anna sen kaverin tossun osua jalkapöytääsi tai reiteesi ja ole kokematta hetkellistä kipua. Ja väistä siinä vauhdissa kaverin taklausta kaatumatta. Tuskin pystyt. Lopetetaan nyt se puhuminen filmaamisesta ja loukkaaantumisten esittämisestä jne. ja annetaan sen tärkeimmän eli pelin ratkaista.

Tänään ne välierät siis alkavat ja ilman enempiä perusteluja toivon, että ensi viikolla pelattavissa välierissä kohtaavat Saksa ja Kolumbia sekä Argentiina ja Hollanti. Saksa siitä syystä, että se nyt vaan on Saksa ja Kolumbia siitä syystä, että se on pelannut niin hienoa jalkapalloa. Brasilia puolestaan ei ole vakuuttanut, enkä ole erityisemmin edes brassijalkapallon ystävä. Argentiinaa ja Hollantia olen puolestaan fanittanut jo 70-luvulta lähtien, joten se perustelu oli siinä. Harmi vaan, että joutuvat pelaamaan vastakkain jo välierissä ja siinä vaiheessa Hollanti menee ykköseksi. Toivottavasti myös vie mestaruuden ja Argentiina sitten pronssin.

                                                  Kuva: fifa.com

Guts antaa tällä hetkellä Brasilian voitolle kertoimeksi 3,75, Argentiinalle 5, Saksalle 5,50 ja Hollannille 5,90. Minun voittajavetoni Gutsilla ovat tietysti Hollannilla ja Argentiinalla.

Ja sitten kun kisat ovat ohi, keskitytään jälleen taas täysilla kotimaiseen jalkapalloliigaan - jookos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti