Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Vanhan sanonnan mukaan yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja kun katsoo alla olevaa kuvaa, on pakko todeta, että sanonta on oikeassa. Tuohon alla olevan Turun Sanomien tämän päivän urheilusivun kuvaan kun ei sanoja tarvita. Pelaajat taistelevat kentällä tosissaan ja yksinäinen katsoja katsomossa seuraa tilannetta!

Jalkapallo on maailmalla ylivoimaisesti seuratuin ja kiinnostavin laji, mutta täällä Suomessa tilanne on aivan toisenlainen. Kuten kuva kertoo, katsomot ammottavat tyhjyyttään. Kun kotimaista jalkapalloliigaa on pelattu hieman joukkueesta riippuen kolmesta viiteen otteluun on ainoastaan kahdella joukkueella yleisökeskiarvo yli 2 000 katsojan. Toista se on Euroopassa. Alla olevan kuvan otin pari vuotta sitten Leverkusenissa ennen Leverkusenin Mestareiden liigan ottelua Chelseaa vastaan.

Toisaalta kun noista yleisömääristä puhutaan, niin kyllä sekä Jalkapalloliiga että Palloliitto ns. kusevat omaan pesäänsäkin näissä asioissa. Mitä järkeä on aloittaa liiga kolmella ottelulla ja Ykkönen yhdellä ottelulla? Ei yhtään mitään! Jo pelkästään kauden avauskierros on tärkeä markkinointitapahtuma, johon pitäisi satsata kunnolla. Ja tällä tarkoitan sitä, että avauskierroksella pitää jokaisen joukkueen pelata kauden avausottelunsa samaan aikaan. Ja entäs sitten pelipäivät? Ehdottomasti oma selkeä merkitty pelipäivä, eikä pelejä tipotellen minne päivälle sattuu.

Toki se, että katsomot ammottavat tyhjyttään ei johdu yksistään tuosta ja todellisuudessa tuokin on vain pelkkä pieru Saharassa, sillä suurin ongelma on katsojissa. Suomessa kun elää edelleen syvässä sana potkupallo, joka on suorastaa järkyttävä sana tälle kuningaslajille. Ja kaiken huipuksi vuodesta toiseen kuulee edelleen kysymyksen, että miksi jalkapallossa täytyy pitää kesällä taukoa? No just! Jalkapalloliigassa ja Ykkösessä ei ole enää vuosikausiin pidetty minkäänlaista kesätaukoa, eikä Suomessa pelata mitään potkupalloa (eikä ole muuten koskaan pelattukaan), vaan ihan jalkapalloa vaan. Huolestuttavinta tässä on se, että jopa sellaiset ihmiset, jotka ovat lajia lähellä puhuvat potkupallosta.

Kyse on siis asenteesta ja suomalaisen sielunmaiseman tuntien tuon asenteen muuttaminen on täysin verrattavissa siihen kuuluisaan taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Suomalainen jääräpää kun ei asennettaan muuta, tapahtuu sitten vaikka mitä. Jotkut sanovat, että tilanne muuttuisi, jos Suomi pääsisi mukaan joko EM- tai MM-kisoihin, mutta epäilen tätäkin.

Olen itse ollut mukana suomalaisessa jalkapallossa vahvasti jo vuosikausia sekä seuratoimijana että selostaja-toimittajana. Joskus olin myös Palloliiton Satakunnan piirin markkinointivaliokunnan jäsen. Näissä tehtävissä sitä viisasten kiveä ei ole löytynyt.

Yksi asia, mikä suomalaisessa jalkapallossa on mennyt eteenpäin katsomoasiassa on kannattajakulttuuri. Liigaseuroilla ja myös muutamalla Ykkösen seuralla on nykyisin omat kannattajaryhmänsä, jotka tekevät upeaa työtä katsomokulttuurin eteen. Ihan tuolle alla olevalle Liverpoolin Kop-katsomosta ottamani kuvan tasolle tosin ei vielä ylletä.

Ainoa ongelma tässä hommassa on edelleen ne ikävät häiriötekijät. Vielä kun ne saadaan poistettua, niin tämä kannattajien aloittama toiminta saattaa viedä suomalaista jalkapallokatsomokulttuuria eteenpäin ja jopa auttaa yleisömäärien kasvamiseen.

Ikuisuusongelmastahan tässä on kyse, enkä nyt halua tässä yhteydessä syventyä asiaan tämän enempää. Kunhan nyt hieman purin sydäntäni. Ja tulihan tähänkin enemmän kuin tuhat sanaa.