Kotimainen jalkapallokausi on pelillisesti suurin piirtein puolivälissään. Tähän asti kausi on ollut mielenkiintoinen ja mikä parasta, HJK ei sentään ole vielä tässä vaiheessa tehnyt sitä odotettua pesärakoa muihin joukkueiseiin. Eikä välttämättä tule tekemäänkään, sillä esimerkiksi sen esitys taannoin Interiä vastaan oli sitä luokkaa, että sen perusteella on ihme jos se sen tekee. Toki materiaaliltaan se on sellainen, että sen täytyisi pelata huomattavasti paremmin. Ja sen esityksen perusteella kausi Mestareiden liigan kasinnoissa tulee olemaan lyhyt.
Mutta se siitä ja HJK:n kestävyydestä. RoPS on ollut ehdottomasti positiivisin yllätys ja VPS puolestaan se negatiivisin yllätys. Mutta annetaan tämän olla ja mennään otsikon mukaiseen aiheeseen. Maarianhaminassa koettiin eilen nimittäin kauan odotettu hetki, kun IFK Mariehamnin Petteri Forsell palasi kentille avauskierroksella tapahtuneen loukkaantumisensa jälkeen. Ja mikä muutos tapahtuikaan IFK:n pelissä. Forsell oli joka paikassa, haki palloa alhaalta, antoi nappisyöttöjä, antoi vapaapotkut ja kulmapotkut ja niin edelleen. Hankkipa vieläpä joukkueelleen rangaistuspotkun, toki sitten epäonnistuen siinä.
Petteri Forsell on pelaaja, jonka esityksiä on nautinto katsella ja hän puolestaan nauttii siitä, mitä hän kentällä tekee. Juuri tuollaisia pelaajia Veikkausliiga tarvitsee ja onneksi näitä Forselleita on muissakin joukkueissa. Jarolla on Sergei Jeremenko, Interillä oli Mika Ojala ja on vielä Vahid Hambo kunhan vaan pääsee takaisin kentille, RoPSilla puolestaan on Aleksandr Kokko, Vepsulla Juho Mäkelä, HJK:lla Atomu Tanaka jne. jne. Pelaajia joiden otteita on nautinto seurata on paljon, mutta ehkä hieman "kotiinpäinvedettynä" on pakko todeta, että kyllä tästäkin joukosta Forsell erottuu selvästi. Harvoin on Suomen kentillä nähty niin luovaa ja taidokasta pelaaja kuin Forsell on. Ehkä joskus aikoinaan eräs Rodrigo ja Jarmo Alatensiö olivat samaa tasoa. Olikohan tuossa taas lievää kotiinpäinvetoa?
Maarianhaminassa oli muuten eilen 1503 katsojaa ja kun kaupungissa asuu noin 11 500 asukasta, tarkoittaa tämä, että reilut 10 % asukkaista oli eilen Wiklöf Holding Arenalla ottelua seuraamassa. Tämän matikan mukaan esimerkiksi Turussa Interin peleissä pitäisi olla noin 20 000 katsojaa ottelua kohden. No toki eihän se matikka nyt ihan tuolla tavalla mene, mutta kuten Keith Armstrong ISTV:n haastattelussa totesi, koko Ahvenanmaa elää ja hengittää jalkapalloa. Vielä kun tuo asenne saataisiin siirrettyä Manner-Suomen puolelle!
On ollut hienoa nähdä, että tällä kaudella Veikkausliigassa on jo kolme loppuunmyytä peliä ja toivottavasti niitä tulee lisää ja nämä ottelut samalla poikisivat lisäkatsojia myös muihinkin otteluihin. Toivoisin myös, että suomalaiset pikku hiljaa tajuaisivat, että Suomessa pelataan hyvää ja mielenkiintoista jalkapalloa ja kentillä on paljon taidokkaita pelaajia, joiden esityksiä on ilo katsella. Jalkapalloväki sen on jo huomannut, mutta vielä kun se asenteellinen potkupalloväki (hyi mikä sana) sen huomaisi, niin pelien kuningas saisi pikku hiljaa myös Suomessa arvoisensa aseman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti