Olen jo usean vuoden ajan pyrkinyt ainakin kerran kaudessa vierailemaan ainakin yhdessä Mestareiden liigan tai Eurooppaliigan ottelussa jossakin päin Eurooppaa. Tie on vienyt mm. Bremeniin, Budapestiin, Liverpooliin, Varsovaan, Müncheniin, Amsterdamiin, Leverkuseniin, Torshavniin, Rotterdamiin, Moskovaan jne. jne.
Viimeisin vierailu oli kaksi viikkoa sitten, kun olin Malmössa seuraamassa Malmö FF:n ja Shakhtar Donetskin ottelua. Tällä kertaa matka oli kuitenkin poikkeuksellinen, sillä en ollut paikan päällä akkreditoituneena toimittajana tai tavallisena lipunostajana vaan VIP-vieraana.
Ja miten tämä sitten on mahdollista? No minäpä kerron.Olen jo parin kauden ajan ottanut osaa Gazprom Footballin järjestämään kierroskohtaiseen lippuarvontaan, missä on ollut mahdolisuutena voittaa liput johonkin valitsemaasi otteluun. Joka kerta voit laittaa valinnaksesi kolme eri ottelua ja toivoa parasta. 14. lokakuuta sitten sähköpostiini tuli tällainen viesti:
Hello Timo,
Congratulations! You’ve won tickets to the UEFA Champions League match Malmö FF
- FC Shakhtar Donetsk on the 21st October 2015 courtesy of GAZPROM Ticketmania!
Your tickets are on their way to you and should arrive in the post in the
coming days.
Siitä sitten hankkimaan reissulle matkakaveria. Ja sepäs sitten osoittautuinkin vaikeaksi, eikä kaveria tahtonut löytyä mistään. Seuraavana maanantaina liput sitten tulivat ja mikä yllätys siellä olikaan!
Olin luullut, että kyseessä on aivan normaalit otteluliput, mutta kyseessä olikin Champions Clubille oikeuttavat VIP-liput. Eikä siitäkään huolimatta tahtonut reissukaveria löytyä, kunnes lukuisien soittojen ja sähköpostien jälkeen vahingossa tapasin TPS:n kiekkomatsissa Paraisten Koivuhaan koulun eläkkeellä olevan rehtorin, jolle menin kertomaan ongelmastani. Ja kuinka ollakaan, hän ilmoitti lähtevänsä reissuun.
Itse reissuun lähdettiin tiistai-iltana laivalla Tukholmaan ja seuraavana päivänä ajettiin hieman yli 600 km halki Ruotsin Malmöön. Majoittumisen (Teaterhotellet) ja ruokailun (La Bonne Vie) jälkeen vielä tutustumassa paikalliseen Tap Houseen eli
Malmö Bryggerietiin, missä 42 hanaa tervehti oluen ystäviä. Talon omia oluita taisi olla 16 kappaletta ja niistä maistoin Wheat IPAa, joka oli vallan mainio tuote.
Muuten, tuon Bonne Vien tarjoilija sen lisäksi, että oli nätti, iloinen ja mukava nainen, oli myös suomalaissukuinen, sillä hänen äitinsä oli kotoisin Kuopiosta. Pieni on siis tämä maailma.
Sitten olikin aika siirtyä itse ottelupaikalle. Swedbank Arena sijaitsi sopivan matkan päässä hotellilta ja perille päästyämme suuntasimme tietysti suoraan Champions Clubille katsomaan, millaista se VIP-tarjoilu nyt sitten Mestareiden Liigassa oikein on. Eikä se huonoa ollut. Ensimmäisenä vastaan tuli brikka, josta "oli ihan pakko" ottaa yksi Mestareiden liigan pääsponsorin virkistävä juoma.
Eikä se lainkaan huonolta maistunut. Muussakaan tarjoilussa ei ollut valittamista. Ruokaa oli vähän kaikkeen makuun. Harmi vaan, että Bonne Vien maittava ruoka oli täyttänyt vatsan sen verran hyvin, että ihan kaikkea ei pystynyt maistelemaan, toki jano meillä oli koko ajan...
Ja useinhan valitetaan sitä, että VIPit eivät mitään pelejä seuraa, vaan hengailevat vaan siellä VIP-tiloissaan ja juovat ilmaista viinaa. Täällä se ei ainakaan ollut mahdollista, sillä pari minuuttia ennen peli alkamista klubi tyhjennettiin ja jengi toivotettiin tervetulleeksi sitten taas tauolla. Siispä siis katsomoon.
Itse peli ei kentän puolella paljonkaan tarjonnut. Kaiken kaikkiaan ehkä huonotasoisin Mestareiden liigan lohkovaiheen ottelu, jonka olen paikan päällä nähnyt. Ainoastaan Malmön kannattajapääty oli hyvä lauluineen ja kannustuksineen: "Vi är Malmö, Malmö FF, vi är Malmö, Marlmö FF". Tärkeintä taisi olla, että kotijoukkue voitti ottelun.
Pelin jälkeen sitten vielä takaisin klubille kuuntelemaan loppuhaastatteluja ja tietysti ottamaan vielä yksi kuva sieltä klubilta.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, eikä tarjoilusssa todellakaan ollut mitään valittamista, sillä ottelun jälkeen jo ruoka maistuikin ja olihan sitä tarjolla: pitsaa ja makkaralajitelma + spronsorituotetta ja jotain punaista. Muutamassa paikassa kotoisessa Suomessa ylletään ehkä lähelle samaa tasoa, mutta kyllä tämä oli - ainakin toistaiseksi - ehkä paras VIP-tilojen kokemus meikäläiselle, siis urheilutapahtumassa. Ei ainakaan oltu missään teltassa, niin kuin Suomessa edelleen ollaan valitettavan usein.
Seuraavana päivänä olikin sitten taas edessa reilut 600 km ja iltalaivalla kohti Turkua. Perjantaina aamulla kotona taas yhtä uutta jalkapallokokemusta rikkaampana. Eikä ollut edes kallis reissu.
ONNEKSI ON JALKAPALLO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti