Porissa on jatsattu lauantaista lähtien ja oikein toden teolla tapahtuma lähtee käyntiin tänään, kun Kirjurinluodon konsertit alkavat järjestyksessään jo viidettäkymmnetettä kertaa. On siinä ehtinyt siis vettä Kokemäenjoessa virtaamaan.
Itse olen tavalla tai toisella ollut aktiivisesti mukana tapahtumassa muistaakseni vuodesta 1974 lähtien. Muutama festivaali siis meni ohitse, ennenkuin löysin "jazzin ihanuuden." Olen toiminut jazzeilla monessa tehtävässä. Teatterin konserttien isännöinti taisi olla ensimmäinen tehtäväni. Sen lisäksi olen ollut kuuluttajana Cotton Clubilla, roudarina ympäri tapahtumaa, hyysännyt artisteja, myös tapahtumasta raportoivana toimittajana ja jossakin vaiheessa ihan vaan puhtaasti musiikkia kuuntelemassa. Varmaan jotain muutakin on tullut tehtyä, mutta ei nyt vaan tule mieleen. Olenpahan saanut kuvanikin yhteen jazzeista tehtyyn kuvakirjaan. Silloin katsojan roolissa vesisateessa Stanley Clarkea katsomassa vuonna 1977, vaikka Jazzin nettisivuilla olevassa historiikissa väitetäänkin kuvan olevan vuodelta 1985. Minulla ei nimittäin vuonna 1985 ollut tuollaisia silmälaseja. Ja tänäänhän tuo samainen Stanley Clarke soittaa vanhalla kunnon Lokkilavalla kello 17.15. Täytyisikö taas mennä lavan eteen diggailemaan?
Matkan varrelle on siis sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Ja jos niitä alkaisin tähän kirjaamaan, niin en pääsisi varmastikaan koneen äärestä muutamaan päivään. Tärkeintä kuitenkin on, että olen vuosien varrella kuullut paljon hyvää musiikkia ja tavannut mielenkiintoisia ihmisiä.
Jazzien nykyinen linja ei minua ihan tyydytä. Mitä tekee jazzfestivaalilla esimerkiksi Kylie Minoque tai aikaisemmin Pet Shop Boys jne.? Ja miksi kaikki hyvät klubit ja myöhäiskonsertit on lopetettu? Joo myönnän, että kehitys kehittyy, mutta jotakin sentään pitäisi säilyttää, varsinkin kun ne ovat olleet toimivia juttuja. Cotton Clubin yökonsertit olivat meillä siellä töissä olleille rankkoja juttuja, mutta usealle paikalla olleelle hienoja kokemuksia. Ja paljon paljon muuta.
Esimerkiksi tämän vuoden jazzeilla minua todella kiinnostaa vain ja ainoastaan Robert Plant, vaikka tuokaan nyt ei jazzia ole. Sallitaan nyt kuitenkin, kun kerran kyseessä on historian ylivoimaisesti parhaan rockbändin solisti. No joo, onhan siellä Stanley Clarke, Wayne Shorter ja John Hiatt sekä pienellä varauksella Kool & The Gang.
Kaikesta huolimatta, suosittelen käymään jazzeilla, sillä kyseessä on kaikesta huolimatta hieno tapahtuma. Kaupungissa tapahtuu ja on elämää ja sitä elämää lisää myös ympäri kaupunkia järjestettävät Suomi Areena -keskustelut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti