Ei mennyt ihan putkeen Viking Line

Olin viikonloppuna Viking Linen Ms Isabellalla juhlimassa velipojan synttäreitä ja vaikka reissu oli onnistunut, hauska ja mukava, niin pieni paha maku kuitenkin siitä jäi. Syyn paljastaa aika hyvin tuossa alla oleva kuva.

Kaikki matkaan liittyvä oli tilattu Ms Amorellalle, jolle siis luulimme menevämme. Satamaan tultaessa  kaijassa ei kuitenkaan ollut Amorella vaan Isabella. Ja sitten laivalla eteen tulikin karu totuus. Niinkuin tuosta kuvasta näkyy, ei laivalla oikein ollut tavaraa myytäväksi. Olin jo etukäteen nautiskellut ajatuksella, että saan päivän aikana maistaa muutaman hyvän oluen. Esim. Sierra Nevada Pale Alea. Onneksi kävimme velipojan kanssa melkolailla lähdön jälkeen pubissa yhdet sellaiset maistamassa, sillä palattuamme sinne pienen ajan kuluttua, oli erikoisoluiden kaappi jo lähes tyhjä ja kaikki Sierra Nevadat juotu.

Sama oli edessä myös Tax Freessä. Olen käyttänyt jo muutaman vuoden ajan erästä määrättyä deodoranttia, jonka olen aina ostanut joko Viikkarin laivalta tai Arlandan lentokentältä. Ja koska se loppui minulta muutama viikko ennen reissua, olin ajatellut ostaa sitä tältä matkalta. No arvaatte tietysti, miten kävi. Aivan:  loppuunmyyty. Henkilökunta kyllä ystävällisesti kysyi, että olenko Picnic -risteilyllä, sillä Gracelta tuotetta löytyy kyllä. En ollut, joten sinne jäi deodorantti saamatta.

En ollut etukäteen suunnitellut ostavani Tax Freestä olutta tai vastaavaa, koska sitä saa maistakin ja itse asiassa maissa on parempia oluita. Kaksi 4cl Saint Brendinia toki ostin, mutta siihen ne jäivät, kun ei edes sitä deodoranttia ollut ja muutkin hyllyt aika tyhjiä.

Viking Linen etukäteistiedottaminen asiakkaille oli jäänyt kokonaan huomaamatta ja laivalla oli muitakin pettyneitä matkaajia, jotka eivät saaneet ihan sitä mitä halusivat. Tuttu baarimestari tosin kertoi, että näin ei pitänyt käydä, sillä Amorellan piti olla käytössä tuolla risteilyllä, mutta sen telakkareissu oli venähtänyt hieman pitkäksi ja tästä syystä puolityhjä Isabella korvasi sitä. Kuinka tyhjä se laiva mahtoikaan olla sunnuntaina, kun se lähti viimeiselle matkalleen Turusta Tukholmaan? Lienee sielläkin ollut muutama pettynyt matkaaja.

Eipä silti, kuten jo alussa mainitsin, reissu oli onnistunut, hauska ja mukava. Eikä tämä millään tavalla vaikuta siihen, ettenkö edelleenkin matkusta tuota väliä nimenomaan Viikkarin laivoilla. Tottakai, sillä sattuuhan noita, mutta...

Makaroonit tulee

Olen aina ollut sitä mieltä, että Italiasta tulee vain kaksi hyvää asiaa, makarooni (spaghetti) ja pizza. Joku väittää, että sieltä tulisi myös hyvää jalkapalloa, Calciota. Minä olen eri mieltä. En ole koskaan pitänyt italialaisesta jalkapallosta. Vaikka se ei välttämättä olekaan enää niin tylsää nollanollan pelaamista, mitä se oli aikoinaan, ei se silti muuta käsitystäni siitä, että maailmassa on paljon parempia jalkapallomaita kuin Italia.

No joka tapauksessa 90-vuotisjuhliaan viime vuonna viettänyt TPS järjestää ensi toukokuussa kansainvälisen hyväntekeväisyysottelun, johon saapuu vieraaksi italialaisen AC Milanin takavuosien tähtipelaajia. Vastustajakseen AC Milan Glorien nimellä kulkeva joukkue saa suomalaisista jalkapallolegendoista kootun joukkueen. Kyseessä ei siis ole pelkkä TPS, vaan mukaan mahtuu myös entisiä Interin pelaajia ja pelaajia ympäri Suomen.

Kyseinen ottelu pelataan 24. toukokuuta Turussa. Ja paikkana on tiettävästi Kupittaa, vaikka TPS:lla ei vieläkään ole sopimusta stadionyhtiön kanssa. TPS:n toimitusjohtaja Marco Casagrandea lainaten, siitä lähdetään, että kaikki tämän vuoden aikana Turussa pelattavat kansainväliset ottelut pelataan Kupittaalla. Toivottavasti myös molempien turkulaisjoukkueiden liigaottelut.

TPS:n tiedotteen mukaan paikalle on saapumassa mm. entinen Italian maajoukkueen kapteeni Franco Baresi sekä samaan aikaan häneen kanssaan hyökännyt Daniele Massaro. 2000-luvun pelaajista mukana on alustavasti ainakin kaksi entistä maailmanmestaria. Puolustajat Massimo Oddo ja Gianluca Zambrotta olivat voittamassa MM-kultaa Italialle vuonna 2006. Italian ja Espanjan liigojen maalikuninkuudet aikanaan voittanut hyökkääjä Christian Vieri on puolestaan Italian kaikkien aikojen paras maalintekijä MM-tasolla yhdessä Roberto Baggion ja Paolo Rossin kanssa. Mukaan ovat tulossa myös 57 Italian A-maaottelua pelannut puolustaja Christian Panucci sekä maalivahti Massimo Taibi. Suomen joukkueen kapteeniksi on nimetty aikanaan myös Italiassa pelannut TPS-kasvatti Mika Aaltonen. Muita suomalaisnimiä ei vielä ole julkaistu.

Täytyy ihan rehellisesti myöntää, että nuo nimet eivät herätä meikäläisessä minkäänlaisia reaktioita, mutta annas olla jos kyseessä olisi ollut Johan Gruyff, Ruud Gullit, Mario Kempes, Daniel Passarella, Rudi Völler, Kevin Keegan, Kenny Dalglish, Bruce Grobbelaar jne. jne. niin olisin jo lähes hyppinyt riemusta. No joka tapauksessa olen paikalla, koska jälleen tj Casagrandea lainaten, suostun olemaan tapahtuman toimihenkilönä ja omia sanoja lainaten, kyllä mä sen kestän.

Eipä silti on hienoa, että tuollaisia tapahtumia järjestetään ja toivottavasti se kerää myös paikalle paljon yleisöä, sillä AC Milan Glorie –joukkue kohtasi vuonna 2010 Zinédine Zidanen ja Luis Figon tähdittämät Real Madridin legendat 75 000 katsojan edessä Madridin Santiago Bernabéulla. Kupittaalle ei nyt tietenkään tuota määrää mahdu, mutta toivottavasti nyt ainakin yli 5 000 silmäparia löytää tiensä paikan päälle.

Iskikö Loimaalle vauhtisokeus?

Hämmästyin tänään melkoisesti, kun luin Turun Sanomien etusivun vinkistä, että Loimaan Hurrikaani on irtisanonut päävalmentajansa Ismo Tuomisen. Joukkue on tällä hetkellä sarjataulukossa kolmantena ja voittanut kauden 34 ottelustaan 26. Tuollaisella saldolla useassa seurassa oltaisiin tyytyväisiä, mutta Loimaalla ei oltu.

Hurrikaanin puheenjohtaja Jaakko Koiviston mukaan potkujen syynä oli se, että määrätyt tavoitteet eivät ole täyttyneet. Tuominen puolestaan oli samassa artikkelissa täysin puulla päähän lyöty. Vaikka lentopallo ei meikäläisen ykköslaji olekaan, enkä sitä seuraa joka päiväisellä tahdilla, niin olen kyllä minäkin ihan rehellisesti sanottuna kummissani. Toki taustalla saattaa olla jotakin sellaisia asioita, josta minulla ei ole hajuakaan, mutta oudolta tämä nyt tuntuu.

Turun Palloseurasta tällä kaudella potkut saanut Pekka Virta kertoi taaannoin Radio Porin haastattelussa, että nykyisin näitä valmentajapotkuja annetaan aivan liian kevyin perustein. Unohdetaan se, että työtä tekee yhdessä seurajohto, pelaajat ja valmennus, jotka ovat kaikki yhtä lailla vastuussa siitä, miten joukkueella menee. Tämä on varmasti pitkälle totta. Yksi asioista, joka minua erityisesti ärsyttää näissä nykyisissä valmentajapotkuissa on se, että liian usein potkuissa on oma osuutensa myös pelaajilla. Jos pelaajat yksinkertaisesti päättävät, että haluavat valmentajan vaihtuvan, näin aivan varmasti tulee tapahtumaan.

Mutta takaisin Loimaalle. Loimaalla on tehty upeaa työtä sekä lentopallossa että koripallossa ja tuskinpa monellakaan saman kokoisella kaupungilla on esittää yhdeltä kaudelta Suomen mestari ja hopeajoukkue. Siitä syystä minulle herääkin näiden potkujen ansiosta kysymys, että iskikö Loimaalle ja tässä tapauksessa Hurrikaanille nyt vauhtisokeus?

Nyt kyntää syvällä

Turun Palloseuran jääkiekkojoukkueen tilanne näyttää tällä hetkellä pahalta. Kun runkosarjasta on jäljellä 16 kierrosta on sillä matkaa pudotuspeliviivalle 11 pistettä. Teoriassa kaikki on siis mahdollista, mutta mikä onkaan käytäntö? Jaossa olevia pisteitä on nopeasti laskettuna 48, mutta kun esimerkiksi 16 viimeisestä pelistä saaliina on ollut 17 pistettä, niin tavoite tuntuu vaikealta. Toki jos jostakin löytyy yhtäkkiä samanlainen pisteputki kuin Rauman Lukolla, niin TPS menee heittämällä pudotuspeleihin. Lukko kun on kerännyt 16 viimeisestä pelistään 31 pistettä ja noussut sarjataulukossa jo kuudenneksi. Mikään ei ole siis mahdotonta.

Jos lähdetään miettimään onko moinen putki siis mahdollinen TPS:lle, niin epäilyksen siemen on tällä hetkellä valitettavan iso. Eilinen Espoon ottelu ei ainakaan anna lisäpotkua moiselle ajatukselle, sillä siksi aneeminen ja huono TPS eilen siellä oli. Toisaalta viikonlopun Lukko -pelit osoittivat, että kaikki on mahdollista ja parhaimmillaan TPS pystyy kaatamaan kenet tahansa. Valitettavasti joukkueen peli ei tällä hetkellä yksinkertaisesti pysy kasassa koko 60 minuuttia ja siksi se menettää pelejä ja antaa vastustajille turhan helppoja pisteitä.

TPS on tällä kaudella ajautunut jatkoajalle 16 kertaa ja 7 kertaa se on näistä saanut saaliikseen 2 pistettä joko jatkoajalla tai rankkareilla.. 9 kertaa on siis jääty vaivaiseen pisteeseen. Tämän lisäksi se on kärsinyt 6 kertaa yhden maalin tappion. 44 pelatussa ottelussa siis 22 kertaa mahdollisuudet isompaan pistepottiin ei ole ollut kaukana. Kolmen pisteen voittoja sillä on 10 ja ainoastaan sarjajumbo Ilveksellä niitä vähemmän, 9. Mistä sitten on kiikastanut? Sen kun tietäisi!

NHL:n työsulku sekoitti koko kotimaista liigaa ja paljon on puhuttu, että odottiko TPS liian kauan, mitä siellä tapahtuu. Tähän on helppo vastata: ei odottanut. Ja miksi? No siksi, että työsulun aikana pelaajaliikennettä ei ollut oikeastaan lainkaan. Ainoastaan työsulkupelaajia oli periaatteesssa markkinoilla ja näissä hankinnoissa TPS onnistui. Kris Russell, Kevin Shattenkirk, Alec Martinez ja tavallaan myös Petteri Nummelin, joka nyt ei työsulkupelaaja ollutkaan, olivat nappiin onnistuneita hankintoja. Ja kun muistetaan mitä saivat aikaan Lauri Korpikoski ja Mikko Koivu, niin voidaan todeta, että työsulun aikana TPS onnistui.

TPS lähti kauteen suurin odotuksin ja tavoitteena oli selvästi olla kuuden joukossa, mutta kausi ei lähtenytkään käyntiin toivotulla tavalla. Sen enempää siihen ja sen syihin kantaa ottamatta, on todettava, että varmasti yksi syistä tähän oli pahasti flopannut Corey Locke, jota arvioitiin ennen kauden alkua jopa mahdolliseksi pistepörssin voittajaksi. Toisin kävi, mies surffaili pääosin selkä pystyssä ja vaikka aika ajoin jakoikin loistavia syöttöjä, näytti siltä, että Locken "esimerkki" tarttui myös muihin pelaajiin.

Mutta takaisin loppukauteen. Tämän viikon Lukko -ottelu HK Areenalla ja lauantainen vierailu Jyväskylään ja tiistainen reissu Ouluun kertovat varmasti, mitä loppukaudesta on odotettavissa. Jos näistä ei pisteitä heru, on ehkä lopullisesti haudattava ajatukset pudotuspeleistä ja on aika keskittyä ensi kauteen Kai Suikkasen komennossa. Joo joos, ei sillä mukamas ole mitään sopimusta TPS:n kanssa, mutta... Niin mielelläni kuin haluaisinkin uskoa, että kyllä tästä vielä tällä kaudella noustaan, niin paljon pitää tapahtua, että siinä myös onnistutaan. Jos tietäisin mitä pitää tehdä, kertoisin se heti.

Villen 692 ja Camilon paluu

Turun Palloseuran hyökkääjä Ville Vahalahti saavuttaa tiistaina Espoossa upean rajapyykin, kun hän pelaa 692. SM-liigaottelunsa TPS:n paidassa. Tällä lukemalla hän ohittaa entistä ennätystä hallussaan pitäneen Timo Nummelinin. Upea saavutus kaiken kaikkiaan.

Koska nykyisin liigassa pelataan huomattavasti enemmän otteluita, kuin Numpan aikaan, saavuttaa Ville tämän rajapyykin jo 16. liigakaudellaan, kun sitä vastoin Numppa ehti pelaamaan liigassa ja sen edeltäjässä SM-sarjassa kaikkiaan 23 kautta. Tässä tietysti tullaan siihen tilanteeseen, että jotkut saattavat ajatella,  montako peliä Numppa olisikaan saavuttanut, jos pelimäärät olisivat olleet hänen aikanaan samat. Tämä on tietysti totta, mutta miksi niitä vertailemaan. Ville on ennätyksensä ansainnut.

Tosin puhun heti itseäni seuraavassa hieman pussiin, sillä vastaavasti kun Tapparan Janne Ojanen aikoinaan vei piste-ennätyksen Arto Javanaiselta, totesin, että en tule koskaan pitämään Ojasta ennätysmiehenä, koska Javan aikoina ei noita kakkossyöttöjä jaettu ja Ojasella niitä vastaavasti oli melkoinen määrä. Sillä periaatteelle ajateltuna minun pitäisi tässäkin vaiheessa todeta, että en hyväksy Villen ennätystä, mutta en sano enkä tule sanomaankaan!

Ja kun nyt noista pelimääristä puhutaan, niin Villehän on pelannut myös 84 pudotuspeliottelua ja on niissäkin Numppaa edellä, sillä hänen vastaava lukunsa on 83. Eli Ville on pukenut todellisuudessa tiistaina TPS-paidan päälleen SM-liigassa jo 776 kertaa ja Numpan luku on 774. Vertailun vuoksi sanottakoon, että minä olen istahtanut jääkiekkoselostamoon SM-liigaotteluiden merkeissä tiistaina jo 854 kertaa.

Nordic Betiltä löytyy muuten kerroin siitä, tekeekö Ville huomenna juhlaottelussaan maalin vai ei. Se löytyy täältä. Samalla sivulla on muutama muukin mielenkiintoinen kerroin. Siitä vaan veikkaamaan.
- - - -
Espoon Areenassa koetaan huomenna myös toinen mielenkiintoinen hetki ja sanoisin, että kyseessä on ehkä hieman tunnelmallisempi hetki kuin Villen juhlaottelu. Bluesin kannattajien parissa suurta suosiota nauttiva Camilo Miettinen kun palaa vanhalle kotikentälleen ensimmäistä kertaa vierasjoukkueen paidassa. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin luvassa on isot kunnianosoitukset omalle idolille. Tifoa ja kaikenlaista muuta on luvassa. Jos siis satut niillä main liikkumaan, niin huomenna kannattaa ehdottomasti mennä paikan päälle. Niin teen minäkin ja senhän kuulet tietysti Auran Aalloilta.
- - - - - - - - - -
Niin ja vielä yksi asia: Villellä ja minulla on huomenna siis yhteensä 1630 SM-liigaottelua ja me molemmat asumme Paraisilla!!!

Valinnan vaikeuksia

Tuuli Petäjä-Sirenin valinta Vuoden Urheilijaksi on nostattanut pienen myrskyn vesilasissa ja näyttää vähän siltä, että aika ajoin jotkin kommentit ovat myös aika voimakkaita. Tunteet nousevat vahvasti pintaan ja eritoten olen havainnut moista tunteiden räjähtelyä Facebookin kautta porilaisilla tutuillani.

Tuon kyseisen valinnanhan suorittaa Urheilutoimittajien liitto, jonka jäsen minäkin olen, mutta tänä vuonna unohdin laittaa äänestyslappuni eteenpäin, joten minua on valinnoista turha syyttää ja samalla voin jopa lähteä valintoja arvostelemaan. Enpä kuitenkaan niin tee, sillä minulle on oikeastaan ihan sama, kuka valitaan, sillä eri lajien urheilijoiden laittaminen paremmuusjärjestykseeen on vaikeaa ja turhaakin. Tosin näiden valintojen kautta saadaan järjestettyä upeita gaalailtoja.

Jos nyt kuitenkin hieman pohdin noita valintoja, niin sen verran voin tässä yhteydessä ainakin paljastaa, että Petäjä-Siren ei olisi ollut äänetyslapussani ykkösenä ja tuskin kakkosenakaan. Kuka sitten olisi ollut ykkönen? Siinäpä onkin pohtimista, mutta onneksi en äänestänyt, joten en lähde tuota asiaa tässä sittenkään pohtimaan.

Turun Urheilutoimittajien vastaavissa Varsinais-Suomen valinnoissa olin tänä vuonna mukana, niinkuin olen ollut jo usean vuoden ajan. Täytyy myöntää, että nämä valintakokoukset ovat kyllä välillä melko värikkäitä tilaisuuksia ja aika ajoin siellä jopa väitellään siitä, onko joku laji urheilua vai ei. Viimeksi keskusteltiin mm. päähän hakkaamisesta ja tuloksena oli, että parasta päähän hakkaajaa ei valittu, mikä oli mielestäni täysin oikea ratkaisu, vaikka tiedänkin heti suoralta kädeltä, kuka on tästä kommentistani täysin eri mieltä. Ja jos totta puhutaan, niin enemmän minä olen tuossa valintatilaisuudessa sen vuoksi, että siellä saa aina loistavaa omakustanteista jouluruokaa. No leikki leikkinä, ei se ruoka nyt ihan pääsasia sentään ole.

Ja mitä tulee noihin gaaloihin, niin Varsinais-Suomen vastaava gaala järjestetään 9. helmikuuta Siljan paatilla ja siihenkään tilaisuuteen minä en ota osaa. Tosin syy on hyvä: veljeni järjestää samaan aikaan Viikkarin paatilla oman syntymäpäiväristeilynsä ja kyllä oma suku sentään aina tuollaiset gaalat hakkaa.

600, 1400 ja muita juhlia

Jääkiekon SM-liiga on tällä kaudella ollut juhlia täynnä. NHL:n työsulku toi liigaan joukon NHL-pelaajia, Turun Palloseura juhli 90-vuotista taivaltaan ja meikäläiselle tuli pari viikkoa sitten täyteen 600 selostettua TPS:n jääkiekko-ottelua ja viikko sitten 1400 selostettua urheilutapahtumaa, joissa lajikirjo on melkoinen. Juhlia on siis riittänyt.

Jos aloitetaan tuosta Änäristä, niin täytyy myöntää, että kotimaisilla liigakentillä harvoin nähdään sen tason puolustajia, kuin tämän syksyn aikana nähtiin. TPS:sssä esiintyneet Kevin Shatternkirk, Kris Russell ja Alec Martinez olivat sen tason pelaajia, että oksat pois. Unohtaa ei toki sovi myöskään Jokereiden riveissä esiintynyttä Erik Karlssonia ja muutamassa Tepsin pelissä esiintynyttä Petteri Nummelinia. Melkoisia pelimiehiä kaikki tyynni. Toki ei noissa hyökkääjissäkään mitään valittamista ollut. Näin kotiinpäin vetoisesti oli nautinto nähdä, miten kaksikosta Lauri Korpikoski - Mikko Koivu varsinkin ensin mainittu esiintyi liigakentillä. Ihan rehellisesti sanottuna, olin yllättynyt miehen otteista. Herroja tosin ehkä peluutettiin hieman liikaa ja se näkyi aika ajoin eritoten Mikon esityksissä.

Nyt kun työsulku on päättynyt, tuskin tulemme enää tämän tason pelaajia SM-liigassa koskaan näkemään. En jaksa uskoa, että rapakon takana tämän jälkeen päästetään asioita enää koskaan tällaiseen jamaan. Mitä me sitten saimme näiltä NHL-vahvistuksilta? Kuten jo yllä mainitsen, niin ainakin saimme tilaisuuden nähdä, millaisia nämä isolla rahalla pelaavat tähdet oikein ovat. Ja koko ajan on ainakin korostettu, että he olivat hienoja malleja varsinkin kokemattomille pelaajille mutta miksei myös kokeneillekin. Kyllähän ammattimiehen asenteesta aina jotakin tarttuu myös muillekin.

Millaista on sitten elämä työsulun jälkeen? Vahvimmin voimasuhteiden palaaminen entiselleen vaikuttaa varmasti Rauman Lukkoon, jonka tanskalaiskolmikko oli joukkueelle lähes kaikki kaikessa. Raumalla ei kuitenkaan jääty asiaa surkuttelemaan, vaan heti eilen julkistettiin jo Josef Strakan paluu muutaman vuoden jälkeen Raumalle. Toki heti herää kysymys, onko Strakasta Lukon auttajaksi? Sen aika näyttää, mutta olen valmis hieman tuota epäilemään.

Turussa puolestaan koko työsulun ajan vakuutettiin, että seuralla on olemassa varasuunnitelma, jos työsulku päättyy ja nyt on sitten aika lunastaa ne lupaukset. Varsinkin joukkueen puolustuspää on melko ohkainen, sillä lasaretin puolella on tällä hetkellä kolmen pakkiparin verran pelaajia. Sinne siis tarvitaan ehdottomasti ja nopeasti pari paikkaajaa, eikä kyseeseen voi ainakaan tulla minkäänlainen rivipelaaja. Isä-Nummelin tuossa pari viikkoa sitten sanoi, että Petu olisi heti valmis tulemaan pelaamaan loppukaudeksi Turkuun, jos vain Luganon seurajohto moiseen suostuisi. Samassa hengenvedossa Numppa haukkui Luganon maasta taivaseen, eivätkä ne sanat olleet kovin kauniinta. Mielenkiintoista olisikin, jos Petu palaisi loppukaudeksi Tepsiin ja jatkaisi siitä sitten matkaa seuraavaksi kaudeksi Raumalle ja Lukkoon. Mielenkiintoista.

Ihan täydessä timmissä ei tosin ole TPS:n hyökkäyskään. Sinne mahtuisi myös pari mukavaa vahvistusta. Siis nimenomaan vahvistusta, sillä ei sielläkään rivimiehille ole käyttöä. Paljon parjattu Corey Locke on myyntilistalla. Sinällään ikävä asia, sillä kyllähän mies flegmaattisuudestaan huolimatta on pelimies. Jakaa välillä niin loistavia syöttöjä, että oksat pois, mutta kun viereltä ei oikein ole löytynyt sellaisia kavereita, jotka olisivat käyttäneet ne tilaisuudet hyväkseen, niin tulos on nähtävissä miehen otteissa. Pettymyshän Locke on ollut. 

Entäs sitten Marko Anttila? Joissakin huhuissa miestä oltaisiin jo viemässä rajan taaksen KHL:ään ja jos näin käy, niin siitähän tulee myös melkoinen lovi joukkueen hyökkäykseen. Toivottavasti Lempäälän pitkä mies kuitenkin pelaa kauden loppuun Turussa. Maalivahtipuolella ongelmaa ei ole. Atte Engren on ollut viime peleisssä loistava, vaikkakin lauantaina Helsingissä otteet olivat hieman paikka paikoin haparoivia, mutta kaikesta huolimatta mies piti joukkuetta aika ajoin pystyssä. Antero Niittymäki on jäänyt yllättävänkin pienelle peliajalle ja pelaamattomuus on näkynyt lievänä epävarmuutena niissä otteluissa, joissa hän on kentälle päässsyt. Ammattimies hoitaa kuitenkin pestinsä kunnolla.

Lähipäivinä siis nähdään, mihin suuntaan TPS-kelkka loppukautta kohti lastettelee. Onko suunta ylöspäin, pysyykö se entisellään vai lasketaanko kohti alamäkeä? Tähän en nyt lähde ennustusta antamaan, sillä vielä ei ole nähty konkreettisia ratkaisuja pelaajarintamalla HIFK:n (Elkins) ja Lukon lisäksi.

- - - - - - 

Ja pari sanaa noista alussa esitetyistä luvuista. Joku ihmettelee, miksi tuollaisia lukuja edes laskeskelen. Niin minäkin, mutta pari vuotta sitten törmäsin kasaan vanhoja kalentereita ja koska olen vuosien varrella merkinnyt ylös kaikki selostukseni näihin kalentereihin, päätin laskea kuinka paljon niitä sitten oikein onkaan ja tulihan siitä sitten melkoinen määrä. Sen jälkeen olen pitänyt laskuria ja tätä kirjoitettaessa olen selostanut jo 846 jääkiekon SM-liigaottelua (603 TPS:n ja 243 Ässien) ja kaiken kaikkiaan 1402 erilaista urheiluselostusta. Tähän joukkoon mahtuu jääkiekon lisäksi ainakin (kaikkia en ehkä jaksa muistaa) jalkapalloa, jääpalloa, lentopalloa, salibandya, nyrkkeilyä, taekwondoa, pyörätuolikoripalloa, Tukkilaisten SM-kisat, kenttäratsastusta, vesipalloa, rallia, keilailua, pesäpalloa ja ringetteä. Onhan niitä siinä.