Upea juhlakuukausi

 

24 maata, 51 ottelua, 11 eri pelipaikkaa, 31 päivää, 142 maalia, Huuhkajat, Christian Eriksen, sateenkaari- ja pride teemat, koronatilanne, Ciro Immobilen törkeä filmaaminen jne. jne. Näistä ja monesta muusta asiasta muistetaan vuodella siirtyneet jalkapallon Euro2020-kisat, jotka päättyivät neljä päivää sitten.

Jalkapallon suurkuluttajana viimeinen kuukausi on ollut juhla-aikaa. Ja vaikka kisoissa oli välipäiviä, jolloin ei pelejä pelattu, löytyi onneksi kotimaisilta kentiltä aina korvaajaksi ja katsottavaksi joku Liigan, Ykkösen, Kakkosen jne. ottelu. Voiko ihmisen elämässä siis täydellisempää kuukautta olla.

Kisat olivat myös vuosien unelman täyttyminen, kun Suomi oli ensimmäistä kertaa koskaan mukana miesten arvokisoissa. Saldona hienosti pelanneilla Huuhkajilla oli voitto Tanskasta ja tappiot Venäjälle ja Belgialle, joista Venäjä-tappio tuntuu erityisen karvaalta Pohjanpalon hylätyn maalin vuoksi ja siksi, että ottelu oli täysin voitettavissa. Ikävän maun koko Huuhkajataipaleelle antoi kannattajien Pietarista mukanaan tuomat yli 400 koronatartuntaa – oliko sinne hei ihan tosissaan pakko lähteä!

Vaikka Suomen voitto Tanskasta tulikin melko järkyttävien tapahtumien jälkeen, on se kuitenkin voitto, eikä siitä sen enempää. Minulle suomalaispelaajista mieleen jäivät Lukas Hradeckyn loistorjunnat, Paulus Arajuuren maamme-laulu ja uskomaton taisteluilme, Joel Pohjanpalon maalit (hyväksytty ja hylätty), Jere Urosen upeat esitykset ja pettymyksenä tietysti Albin Granlundin putoaminen kisajoukkueesta.

Suosikkini (siis Suomen jälkeen) ei kisoja voittanut, mutta se voitti kuitenkin samaan aikaan pelatun Copa American. Itse EM-tasolla suosikkimaitani ovat järjestyksessään Hollanti, Tanska ja Englanti, joista sentään Englanti ylsi aina finaaliin asti, valitettavasti vaan häviten sen yhdelle inhokkimaistani eli Italialle.

Suuri virhe UEFAlta oli kisojen jakaminen useaan maahan ja kotiedun suominen joillekin maille. Toki yhden maan kisoissa aina yhdellä maalla on kotietu, mutta nyt se ei jäänyt yhteen. Se, että yleisöä pääsi otteluihin, oli hieno asia ja olen siinä uskossa, että Pietaria lukuun ottamatta myös koronarajoitukset toimivat kentillä ja niiden ulkopuolella.

Seuraavia jo ensi vuonna järjestettäviä Qatarin MM-kisoja ennen on hyvää aikaa keskittyä kotimaiseen jalkapalloon, joka sekin tarjoaa upeita elämyksiä ja laadukkaita otteluita. Ja syksyllä pelataankin sitten jo MM-karsintoja. Juhlapäivät siis jatkuvat!

Muistakaan myös, että jalkapallo on parasta paikan päällä ja jotta saisimme jatkossakin kokea Huuhkajien tarjoamia hetkiä arvokisoissa, on tärkeää tukea oman maamme seuroja kansoittamalla katsomoita, sillä sitä kautta mahdollistetaan uusien maajoukkuetähtien syntyminen.

Onneksi on jalkapallo!

(Julkaistu alunperin Paraisten Kuulutuksissa 15.7.2021)