Tuuli Petäjä-Sirenin valinta Vuoden Urheilijaksi on nostattanut pienen myrskyn vesilasissa ja näyttää vähän siltä, että aika ajoin jotkin kommentit ovat myös aika voimakkaita. Tunteet nousevat vahvasti pintaan ja eritoten olen havainnut moista tunteiden räjähtelyä Facebookin kautta porilaisilla tutuillani.
Tuon kyseisen valinnanhan suorittaa Urheilutoimittajien liitto, jonka jäsen minäkin olen, mutta tänä vuonna unohdin laittaa äänestyslappuni eteenpäin, joten minua on valinnoista turha syyttää ja samalla voin jopa lähteä valintoja arvostelemaan. Enpä kuitenkaan niin tee, sillä minulle on oikeastaan ihan sama, kuka valitaan, sillä eri lajien urheilijoiden laittaminen paremmuusjärjestykseeen on vaikeaa ja turhaakin. Tosin näiden valintojen kautta saadaan järjestettyä upeita gaalailtoja.
Jos nyt kuitenkin hieman pohdin noita valintoja, niin sen verran voin tässä yhteydessä ainakin paljastaa, että Petäjä-Siren ei olisi ollut äänetyslapussani ykkösenä ja tuskin kakkosenakaan. Kuka sitten olisi ollut ykkönen? Siinäpä onkin pohtimista, mutta onneksi en äänestänyt, joten en lähde tuota asiaa tässä sittenkään pohtimaan.
Turun Urheilutoimittajien vastaavissa Varsinais-Suomen valinnoissa olin tänä vuonna mukana, niinkuin olen ollut jo usean vuoden ajan. Täytyy myöntää, että nämä valintakokoukset ovat kyllä välillä melko värikkäitä tilaisuuksia ja aika ajoin siellä jopa väitellään siitä, onko joku laji urheilua vai ei. Viimeksi keskusteltiin mm. päähän hakkaamisesta ja tuloksena oli, että parasta päähän hakkaajaa ei valittu, mikä oli mielestäni täysin oikea ratkaisu, vaikka tiedänkin heti suoralta kädeltä, kuka on tästä kommentistani täysin eri mieltä. Ja jos totta puhutaan, niin enemmän minä olen tuossa valintatilaisuudessa sen vuoksi, että siellä saa aina loistavaa omakustanteista jouluruokaa. No leikki leikkinä, ei se ruoka nyt ihan pääsasia sentään ole.
Ja mitä tulee noihin gaaloihin, niin Varsinais-Suomen vastaava gaala järjestetään 9. helmikuuta Siljan paatilla ja siihenkään tilaisuuteen minä en ota osaa. Tosin syy on hyvä: veljeni järjestää samaan aikaan Viikkarin paatilla oman syntymäpäiväristeilynsä ja kyllä oma suku sentään aina tuollaiset gaalat hakkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti