Iskikö Loimaalle vauhtisokeus?

Hämmästyin tänään melkoisesti, kun luin Turun Sanomien etusivun vinkistä, että Loimaan Hurrikaani on irtisanonut päävalmentajansa Ismo Tuomisen. Joukkue on tällä hetkellä sarjataulukossa kolmantena ja voittanut kauden 34 ottelustaan 26. Tuollaisella saldolla useassa seurassa oltaisiin tyytyväisiä, mutta Loimaalla ei oltu.

Hurrikaanin puheenjohtaja Jaakko Koiviston mukaan potkujen syynä oli se, että määrätyt tavoitteet eivät ole täyttyneet. Tuominen puolestaan oli samassa artikkelissa täysin puulla päähän lyöty. Vaikka lentopallo ei meikäläisen ykköslaji olekaan, enkä sitä seuraa joka päiväisellä tahdilla, niin olen kyllä minäkin ihan rehellisesti sanottuna kummissani. Toki taustalla saattaa olla jotakin sellaisia asioita, josta minulla ei ole hajuakaan, mutta oudolta tämä nyt tuntuu.

Turun Palloseurasta tällä kaudella potkut saanut Pekka Virta kertoi taaannoin Radio Porin haastattelussa, että nykyisin näitä valmentajapotkuja annetaan aivan liian kevyin perustein. Unohdetaan se, että työtä tekee yhdessä seurajohto, pelaajat ja valmennus, jotka ovat kaikki yhtä lailla vastuussa siitä, miten joukkueella menee. Tämä on varmasti pitkälle totta. Yksi asioista, joka minua erityisesti ärsyttää näissä nykyisissä valmentajapotkuissa on se, että liian usein potkuissa on oma osuutensa myös pelaajilla. Jos pelaajat yksinkertaisesti päättävät, että haluavat valmentajan vaihtuvan, näin aivan varmasti tulee tapahtumaan.

Mutta takaisin Loimaalle. Loimaalla on tehty upeaa työtä sekä lentopallossa että koripallossa ja tuskinpa monellakaan saman kokoisella kaupungilla on esittää yhdeltä kaudelta Suomen mestari ja hopeajoukkue. Siitä syystä minulle herääkin näiden potkujen ansiosta kysymys, että iskikö Loimaalle ja tässä tapauksessa Hurrikaanille nyt vauhtisokeus?