Den mest ”mysteriska” spelare i Veikkausliiga trivs i Mariehamn - Albin Granlund är ligans enda spelare från Pargas

(Ursprungligen publicerad i Pargas Kungörelser 23.7.2015)

Pargas IF har under åren producerat kvalitativa spelare för den inhemska Veikkausliiga och dess föregångare FM-serien, spelare som klarat sig fint även utomlands. Efter Tommy Lindholm, Jonatan Johansson, Stefan Strömborg och Mathias Lindström är det endast Albin Granlund från Pargas som upprätthåller Piffens rykte på de inhemska ligaplanerna. Man ska inte heller glömma Jessica Lagerblom (f. Thorn), Anna Westerlund och Julia Tunturi, som upprätthållit pargasdamfotbollens nivå på inhemska och även utländska planer.

Det är tio år sedan som Granlund representerade Piffen. Säsongerna 2006-07 spelade han i ÅIFK i både Tvåan och Trean och säsongerna 2010-13 i Rovaniemen Palloseura, Liga och Ettan. Nu representerar han för andra säsongen IFK Mariehamn.

– Jag har trivts här riktigt bra och jag tror på våra möjligheter under den här säsongen, funderar Granlund efter söndagens Jaro-match.

Matchen var den första för Granlund efter en skada på bakre låret som han fick i RoPS-matchen i slutet av maj.

– Det var verkligen roligt att komma tillbaka och som tur höll också benet. Jag är inte ännu på den nivå som innan skadan, det är lite problem med koordination och beslutsfattande, säger Granlund.

Urheilulehti berättade i maj att Granlund är ligans mest ”mysteriska” spelare av kvalitet som färdas med cykel och gör inget stort nummer av sig.

– Rubriken var ju rätt så rolig och i själva verket också smickrande, minns Granlund.

För den här intervjun kom Granlund dock inte cyklande utan med sin åländska flickväns bil. Denna gång var det bråttom tillbaka eftersom föräldrarna från Pargas var på besök.

Granlund var alltså fyra år i Rovaniemi och den resan var lärorik på alla sätt. Han var 19 år när han for, Rovaniemi var långt borta och han måste prata finska i stället för sitt modermål svenska.

– Jag trivdes utmärkt, människor var trevliga och fotboll är stadens idrottsgren nummer ett.

I Rovaniemi nådde han sin karriärs hittills bästa pris då RoPS vann Finska cupen 2013. I finalen föll KuPS med Alexandr Kokkos mål 2-1. Han kom till planen i stället för Kokko då man spelat 82. minuter.

Efter säsongen fick han ett samtal från Mariehamn och eftersom det var inte säkert med fortsättning i RoPS, tackade han ja till byte av lag och flyttade till en svenskspråkig ort.

– Men modersmålet hade inget med lagbytet att göra utan IFK verkade som en intressant utmaning och ett bra projekt. Den sista säsongen i Rovaniemi var svår på grund av en skada och jag tänkte att det skulle vara roligt att få något nytt för spelkarriären, minns Granlund.

Flytten till Mariehamn underlättade även ekonomistudierna i Åbo.

– Nu är fotbollen dock det viktigaste. Först kommer spelet och sedan studierna.

Om fotboll var nummer ett i Rovaniemi, är situationen liten annan på Åland. Hela ön lever för fotbollen. Såsom Ilves-tränaren Keith Armstrong nyligen konstaterade i en intervju för ISTV, har Mariehamn på alla sätt strålande förutsättningar för fotboll.

– Speciellt sommartid är stämningen strålande. På gatan kommer folk för att prata med en, och alltid när IFK ordnar något ställer alla upp. Man tar väl hand om spelarna och om jag behöver hjälp med något, får jag det. Man håller det som man lovar och föreningen sköts yrkesmässigt.

Granlund tror att IFK har möjligheter hur långt som helst. Nu har man 3 poäng till medaljplatsen och till första platsen endast 7 poäng.

– Vi har ett mycket bra och duktigt lag. Gruppen är långt densamma som förra året och vi har egentligen fortsatt från det dit vi blev på förra säsongen. Det skulle nog vara önskvärt att vi kunde ta den första medaljen i föreningens historia, drömmer Granlund.

Söndagens match i Rovaniemi är på många sätt viktig.

– Det är roligt att åka dit. De har en ny stadion och matchen torde bli hård och svår. Om vi kommer tillbaka med segern ser vår situation verkligen bra ut.

Även om Grandlund har flyttat från Pargas, följer han alltjämt noggrant hur det går för Piffen och hoppas naturligtvis att säsongen avslutas med uppstigning till Tvåan.

– Piffen har ett bra projekt på gång och det var bra att de fick  Lindström tillbaka, säger Granlund.

Han tror också att junioråren och det att han fick redan som 15-åring spela med Piffens herrar, har en viktig del i hans spelkarriär.

– Det var till en vissa nytta och jag utvecklades som spelare på ett annat sätt än jag skulle ha gjort till exempel i TPS-juniorer.

Just nu är spelkarriären viktigast för Granlund, men i något skede kan det bli aktuellt att flytta tillbaka till Pargas.

– Pargas betyder mycket för mig och det är alltid fint att komma dit. Men jag tycker att staden kunde utvecklas från nuvarande, man kunde betona till exempel turismen och gågatan. I det avseendet kunde Pargas ta exempel av Mariehamn, avslutar Granlund.

ALBIN GRANLUND:

Född: 1.9.1989

Längd och vikt: 179 cm ja 79 kg

Förebild: Saku Koivu

Mat: Hamburgare som han fixar själv

Fortskaffningsmedel: Cykel

Familj: Flickvän och föräldrar

Motto: Vinnaren ger aldrig upp och den som ger upp vinner aldrig (Keijo Virkkala)

Veikkausliigan ”mysteerisin” pelaaja viihtyy Maarianhaminassa - Albin Granlund ainoa paraislähtöinen pelaaja liigassa

(Julkaistu alunperin Paraisten Kuulutuksissa 23.7.2015)

Paraisten IF on tuottanut vuosien varrella laadukkaita pelaajia kotimaiseen Veikkausliigaan ja sitä edeltäneeseen SM-sarjaan, pelaajia jotka ovat myös niittäneet mainetta ulkomaan kentillä. Tommy Lindholmin, Jonatan Johanssonin, Stefan Strömborgin ja Mathias Lindströmin jälkeen ainoana paraislähtöisenä pelaajana Albin Granlund pitää yllä Piffenin mainetta kotimaan liigakentillä. Toki ei suinkaan voi unohtaa Jessica Lagerblomia (os. Thorn), Anna Westelundia ja Julia Tunturia, jotka ovat pitäneet yllä paraislaisen naisjalkapallon tasoa kotimaan ja myös ulkomaan kentillä.

Granlund ei ole enää kymmeneen vuoteen edustanut Piffeniä. Kaudet 2006-07 hän pelasi ÅIFK:ssa sekä Kakkosta että Kolmosta ja kaudet 2010-13 Rovaniemen Palloseurassa Liigaa ja Ykköstä. Tällä hetkellä hän edustaa toista kautta IFK Mariehamnia.

-Olen viihtynyt täällä oikein hyvin ja uskon, että meillä on tällä kaudella mahdollisuudet vaikka mihin, pohtii Granlund maarianhaminalaisen hotellin aulassa sunnuntaisen Jaro-ottelun jälkitunnelmissa.

Sunnuntain ottelu oli Granlundille ensimmäinen pitkän loukkaantumisen jälkeen, sillä toukokuun loppupuolella RoPS-ottelussa tullut takareisivamma piti hänet pitkään poissa kentiltä.

-Oli tosi hauskaa palata ja onneksi myös jalka kesti. En ole ihan vielä sillä tasolla kuin ennen loukkaantumista. Muun muassa koordinaatiossa ja päätösten tekemisessä oli vähän ongelmia, sanoo Granlund.

Urheilulehti kertoi toukokuussa Granlundin olevan Veikkausliigan ”mysteerisin” laatupelaaja, joka kulkee polkupyörällä eikä tee numeroa itsestään.

-Aika hauska otsikkohan tuo oli. Itse asiassa aika imarteleva, muistelee Granlund.

Tähän haastatteluun Granlund ei kuitenkaan tullut polkupyörällä, vaan ahvenanmaalaisen tyttöystävänsä autolla. Tällä kertaa piti päästä nopeasti takaisin, sillä vanhemmat Paraisilta olivat vierailulla.

Granlund vietti siis neljä vuotta Rovaniemellä ja se reissu oli kaikella tapaa opettavainen. Lähtiessään hän oli 19-vuotias, Rovaniemi oli kaukana ja hän joutui myös käyttämään eri kieltä, mihin oli tottunut.

-Viihdyin siellä erinomaisesti, ihmiset olivat mukavia ja jalkapallo on kaupungin ykköslaji, kertoo Granlund.

Rovaniemellä hän saavutti myös uransa toistaiseksi parhaan palkinnon, kun RoPS voitti Suomen cupin 2013. Loppuottelussa kaatui KuPS Alexandr Kokon maaleilla 2-1. Finaalissa hän tuli kentälle 82. minuutilla juuri Kokon tilalle.

Tuon kauden päätteeksi hän sai puhelun Maarianhaminasta ja kun varmuutta jatkamisesta Rovaniemellä ei ollut, Granlund tarttui IFK:n tarjoukseen ja matka jatkui uuteen paikkaan, ruotsinkieliselle seudulle. Siis paikkaan, jossa pääkieli on sama kuin hänen äidinkielensä.

-Äidinkieli ei ollut millään tapaa syynä seuran vaihtoon, vaan IFK tuntui mielenkiintoiselta haasteelta ja hyvältä projektilta. Viimeinen kausi Rovaniemellä oli vaikea loukkaantumisen vuoksi ja ajattelin, että olisi kiva saada peliuralle jotakin uutta, muistelee Granlund.

Siirto Maarianhaminaan helpotti myös opiskeluja, sillä kauppatieteiden opiskelu Turussa on huomattavasti helpompaa sieltä käsin.

-Tällä hetkellä elän kuitenkin jalkapallo edellä. Ensin pelataan ja sitten opiskellaan. Saattaa olla, että se voi viedä aikaa, naurahtaa Granlund.

Jos Rovaniemellä jalkapallo oli ykköslaji, niin Ahvenanmaalla tilanne on hieman erilainen. Koko saari nimittäin elää jalkapallolle. Niinkuin Ilves-valmentaja Keith Armstrong jokin aika sitten ISTV:n haastattelussa totesi, Maarianhaminassa kaikki puitteet jalkapallolle ovat loistavat.

-Täällä on varsinkin kesällä loistava tunnelma. Ihmiset tulevat kadulla juttelemaan ja aina kun IFK järjestää jotakin, ovat kaikki paikalla näissä tapahtumissa. Täällä pidetään pelaajista hyvää huolta ja jos tarvitsen jotain apua, niin se järjestyy aina. Kaikki mitä luvataan, se myös pidetään. Ammattimaisesti hoidettu seura, kehuu Granlund.

Niinkuin jo edellä mainitaan, uskoo Granlund, että IFK:lla on mahdollisuudet vaikka mihin. Mitalisija on tällä hetkellä 3 pisteen päässä ja ykkössijallekin on matkaa vain 7 pistettä.

-Meillä on erittäin hyvä ja taitava joukkue. Tähän kauteen meidän oli helppo lähteä, kun joukkueen runko oli pitkälti sama kuin edelliskaudella. Olemme jatkaneet oikeastaan siitä, mihin viime kaudella jäimme. Olisihan se toivottavaa, että pystyisimme nappaamaan sen seurahistorian ensimmäisen mitalin, haaveilee Granlund.

Sunnuntain ottelu Rovaniemellä on siis monella tapaa tärkeä ottelu.

-Mukavaa mennä takaisin. Siellä on uusi stadion ja luvassa on aivan varmasti kova ja vaikea peli. Jos saamme sieltä kotiin viemisiksi voiton, niin tilanteemme näyttää todella hyvältä, muistuttaa Granlund.

Vaikka mies on lähtenyt Paraisilta, niin Parainen ei ole lähtenyt miehestä. Granlund seuraa tarkkaan, miten Piffenillä menee ja toivoo tietysti, että kausi päättyisi nousuun Kakkoseen.

-Piffenillä on hyvä projekti käynnissä ja oli hienoa, että saivat Lindströmin takaisin, kehuu Granlund.

Granlund uskoo myös, että juniorivuodet ja pääsy jo 15-vuotiaana pelaamaan miesten pelejä Piffenissä, on ollut hänelle tärkeä osa peliuraa.

-Siitä saa määrätyn hyödyn ja kehityin pelaajana aivan eri tavalla kuin olisin kehittynyt esimerkiksi TPS:n junioreissa, kiittelee Granlund.

Tällä hetkellä peliura on siis Granlundille tärkeintä, mutta jossakin vaiheessa saattaa paluu Paraisille tulla ajankohtaiseksi.

-Parainen merkitsee minulle paljon ja on aina hienoa tulla sinne takaisin. Kaupunki saisi tosin mielestäni kehittyä nykyisestä, esimerkiksi vaikka turismi ja kävelykatu edellä. Maarianhamina on tässä asiassa paljon Paraisia edellä. Ehkä täältä voisi ottaa oppia, päättää Granlund.

ALBIN GRANLUND:

Syntynyt. 1.9.1989

Pituus ja paino: 179 cm ja 79 kg

Esikuva: Saku Koivu

Ruoka: Itse tehty hampurilainen

Kulkuväline: Polkupyörä

Perhe: Tyttöystävä ja vanhemmat

Motto: Voittaja ei koskaan luovuta, eikä luovuttaja koskaan voita (Keijo Virkkala)

Robert Plant tuli, näytti ja voitti

Noihin kolmeen otsikon sanaan on helppo paketoida Robert Plantin eilinen esiintyminen Pori Jazzeilla. Olen jo pitkän aikaa kuunnellut mielenkiinnolla Plantin nykyisen yhtyeen The Sensational Space Shiftersin musiikkia ja bändin viimeisin levy 'lullaby and...THE CEASELESS ROAR' on suorastaan erinomainen julkaisu. Ja onneksi eilisen keikan aikana kuultiin mm. cd:n parhaat palat Rainbow ja Little Maggie.

En lähde tässä sen enempää keikkaa arvioimaan, sillä kokonasuutena se oli loistava. 50 vuotta Pori Jazzeja on takana ja meikäläiselläkin niitä on plakkarissa melkoinen joukko, mutta kyllä tuo eilinen keikka on SE KEIKKA! Loistavia bändejä ja esiintyjiä olen vuosien varrella Porissa nähnyt ja loistavien bändien ja esiintyjien kanssa olen siellä työskennellyt, mutta kyllä Plant bändeineen veti kaikki pisteet himaan. Keikka oli hyvä sekoitus nykybändiä ja vanhaa Zeppeliniä hieman uusina ja toimivina sovituksina. Trampled Under Foot aloitusraitana löi heti alkajaisiksi kaikilta jalat alta. Sen jälkeen mentiin ja mentiin lujaa.

Kaikkien aikojen keikoissani tämä nousee sinne aivan kirkkaimpaan kärkeen. Toki se ei tietenkään syrjäytä ykkössijalta Led Zeppelinin O2:n konserttia vuodelta 2007. Sen parempaa rokkikonserttia en ole koskaan nähnyt, enkä varmasti tule koskaan näkemäänkään. Tuo keikka muuten tänään kokonaisuudessaan Yleltä.

Tässä vielä eilisen keikan settilista:

Trampled Under Foot - Turn It Up - Black Dog - The Wanton Song - Spoonful - The Rain Song - No Place to Go / Dazed and Confused - Little Maggie - The Lemon Song - I Just Want to Make Love to You / Whole Lotta Love / Mona - Rock and Roll

Jazz ei ole kuollut, se vain tuoksuu hassulta

Niinpä niin. Tuohon otikossa olevaa lauseeseen kiteytyy aika oivasti kaikki se, missä Pori Jazz tällä hetkellä menee. Frank Zappa siis tiesi jo vuosia sitten, mihin suuntaan Pori Jazz on menossa, valitettavasti.

Porissa on jatsattu lauantaista lähtien ja oikein toden teolla tapahtuma lähtee käyntiin tänään, kun Kirjurinluodon konsertit alkavat järjestyksessään jo viidettäkymmnetettä kertaa. On siinä ehtinyt siis vettä Kokemäenjoessa virtaamaan.

Itse olen tavalla tai toisella ollut aktiivisesti mukana tapahtumassa muistaakseni vuodesta 1974 lähtien. Muutama festivaali siis meni ohitse, ennenkuin löysin "jazzin ihanuuden." Olen toiminut jazzeilla monessa tehtävässä. Teatterin konserttien isännöinti taisi olla ensimmäinen tehtäväni. Sen lisäksi olen ollut kuuluttajana Cotton Clubilla, roudarina ympäri tapahtumaa, hyysännyt artisteja, myös tapahtumasta raportoivana toimittajana ja jossakin vaiheessa ihan vaan puhtaasti musiikkia kuuntelemassa. Varmaan jotain muutakin on tullut tehtyä, mutta ei nyt vaan tule mieleen. Olenpahan saanut kuvanikin yhteen jazzeista tehtyyn kuvakirjaan. Silloin katsojan roolissa vesisateessa Stanley Clarkea katsomassa vuonna 1977, vaikka Jazzin nettisivuilla olevassa historiikissa väitetäänkin kuvan olevan vuodelta 1985. Minulla ei nimittäin vuonna 1985 ollut tuollaisia silmälaseja. Ja tänäänhän tuo samainen Stanley Clarke soittaa vanhalla kunnon Lokkilavalla kello 17.15. Täytyisikö taas mennä lavan eteen diggailemaan?

Matkan varrelle on siis sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Ja jos niitä alkaisin tähän kirjaamaan, niin en pääsisi varmastikaan koneen äärestä muutamaan päivään. Tärkeintä kuitenkin on, että olen vuosien varrella kuullut paljon hyvää musiikkia ja tavannut mielenkiintoisia ihmisiä.

Jazzien nykyinen linja ei minua ihan tyydytä. Mitä tekee jazzfestivaalilla esimerkiksi Kylie Minoque tai aikaisemmin Pet Shop Boys jne.? Ja miksi kaikki hyvät klubit ja myöhäiskonsertit on lopetettu? Joo myönnän, että kehitys kehittyy, mutta jotakin sentään pitäisi säilyttää, varsinkin kun ne ovat olleet toimivia juttuja. Cotton Clubin yökonsertit olivat meillä siellä töissä olleille rankkoja juttuja, mutta usealle paikalla olleelle hienoja kokemuksia. Ja paljon paljon muuta.

Esimerkiksi tämän vuoden jazzeilla minua todella kiinnostaa vain ja ainoastaan Robert Plant, vaikka tuokaan nyt ei jazzia ole. Sallitaan nyt kuitenkin, kun kerran kyseessä on historian ylivoimaisesti parhaan rockbändin solisti. No joo, onhan siellä Stanley Clarke, Wayne Shorter ja John Hiatt sekä pienellä varauksella Kool & The Gang.

Kaikesta huolimatta, suosittelen käymään jazzeilla, sillä kyseessä on kaikesta huolimatta hieno tapahtuma. Kaupungissa tapahtuu ja on elämää ja sitä elämää lisää myös ympäri kaupunkia järjestettävät Suomi Areena -keskustelut.

10 vuotta Lontoon pommi-iskusta

Tänään tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta Lontoota järisyttäneestä pommi-iskusta, jossa kuoli 52 viatonta ihmistä ja yli 700 ihmistä loukkaantui tavalla tai toisella. Iskun suoritti neljä islamistia, jotka myös kuolivat iskussa. Iskuista kolme ensimmäistä tapahtuivat metrossa ja neljäs noin tuntia myöhemmin kaksikerrosbussissa Tavistock Squarella.

Muistan tuon tapahtuman erittäin hyvin, sillä juuri edellisenä iltana Lontoolle oli myönnetty vuoden 2012 olympialaisten järjestäminen. Pommi-iskusta vielä mitään tietämättömänä päätin tuolloin valinnan jälkeisenä aamuna soittaa kaverilleni Ossilla ja kysyä hieman, millaiset olivat tunnelmat olleet kaupungissa, kun tuo valinta oli suoritettu. Olin tuolloin  nimittäin menossa iltapäiväjuontoon Auran Aalloille, missä vielä siihen aikaan toimin tuottajana.

Tavoitinkin Ossin tuolloin työmatkalta aamuruuhkassa, mutta normaalin metroasemalle menon sijaan bussipysäkiltä ja kysyin, että onko Lontoo nyt sekaisin, kun sille myönnettiin olympialaiset? Ossi ihmetteli silloin vaan sitä, että metrot olivat suljettuna ja Ossikaan ei siinä vaiheessa vielä tiennyt, mitä oli tapahtunut, totesi vaan, että "jotain outoa täällä nyt on tapahtunut, kun metrolinjat ovat suljettuna. Näyttää kaupunki kyllä olevan aika sekaisin."

Tuo sekaisin oleminen ei siis tuolloin johtunut olympiajuhlinnasta vaan aivan jostakin muusta. Melkoista kohtalon ivaa siis. Myöhemmin iltapäivällä kuviot sitten selvisivät. Kyseessä ei ollut laajemman terroriverkoston isku, vaan neljän henkilön omin päin tekemä isku internetistä haettujen pommiohjeiden avulla.

Sen enempää asiaan kantaa ottamatta sanon vaan, että en millään tavalla ymmärrä ja hyväksy tämänkaltaista toimintaa, enkä ole koskaan ymmärtänyt, että kukaan ihminen voi olla niin paljon vihaa tms. ryhtyäkseeen tällaiseen toimintaan. Terroristit ovat raukkoja ihmisiä.

Onneksi Lontoo on toipunut tuosta iskusta ja on edelleen kohtalaisen rauhallinen ja turvallinen paikka. Ja ehdottomasti myös paikka, missä kannattaa käydä, sillä Lontoosta löytyy jokaiselle jotakin, ihan laidasta laitaan. Ja tietty ne pubit, nehän ovat sen kaupungin parasta antia.

Veikkausliiga tarvitsee Petteri Forselleita

Kotimainen jalkapallokausi on pelillisesti suurin piirtein puolivälissään. Tähän asti kausi on ollut mielenkiintoinen ja mikä parasta, HJK ei sentään ole vielä tässä vaiheessa tehnyt sitä odotettua pesärakoa muihin joukkueiseiin. Eikä välttämättä tule tekemäänkään, sillä esimerkiksi sen esitys taannoin Interiä vastaan oli sitä luokkaa, että sen perusteella on ihme jos se sen tekee. Toki materiaaliltaan se on sellainen, että sen täytyisi pelata huomattavasti paremmin. Ja sen esityksen perusteella kausi Mestareiden liigan kasinnoissa tulee olemaan lyhyt.

Mutta se siitä ja HJK:n kestävyydestä. RoPS on ollut ehdottomasti positiivisin yllätys ja VPS puolestaan se negatiivisin yllätys. Mutta annetaan tämän olla ja mennään otsikon mukaiseen aiheeseen. Maarianhaminassa koettiin eilen nimittäin kauan odotettu hetki, kun IFK Mariehamnin Petteri Forsell palasi kentille avauskierroksella tapahtuneen loukkaantumisensa jälkeen. Ja mikä muutos tapahtuikaan IFK:n pelissä. Forsell oli joka paikassa, haki palloa alhaalta, antoi nappisyöttöjä, antoi vapaapotkut ja kulmapotkut ja niin edelleen. Hankkipa vieläpä joukkueelleen rangaistuspotkun, toki sitten epäonnistuen siinä.

Petteri Forsell on pelaaja, jonka esityksiä on nautinto katsella ja hän puolestaan nauttii siitä, mitä hän kentällä tekee. Juuri tuollaisia pelaajia Veikkausliiga tarvitsee ja onneksi näitä Forselleita on muissakin joukkueissa. Jarolla on Sergei Jeremenko, Interillä oli Mika Ojala ja on vielä Vahid Hambo kunhan vaan pääsee takaisin kentille, RoPSilla puolestaan on Aleksandr Kokko, Vepsulla Juho Mäkelä, HJK:lla Atomu Tanaka jne. jne. Pelaajia joiden otteita on nautinto seurata on paljon, mutta ehkä hieman "kotiinpäinvedettynä" on pakko todeta, että kyllä tästäkin joukosta Forsell erottuu selvästi. Harvoin on Suomen kentillä nähty niin luovaa ja taidokasta pelaaja kuin Forsell on. Ehkä joskus aikoinaan eräs Rodrigo ja Jarmo Alatensiö olivat samaa tasoa. Olikohan tuossa taas lievää kotiinpäinvetoa?

Maarianhaminassa oli muuten eilen 1503 katsojaa ja kun kaupungissa asuu noin 11 500 asukasta, tarkoittaa tämä, että reilut 10 % asukkaista oli eilen Wiklöf Holding Arenalla ottelua seuraamassa. Tämän matikan mukaan esimerkiksi Turussa Interin peleissä pitäisi olla noin 20 000 katsojaa ottelua kohden. No toki eihän se matikka nyt ihan tuolla tavalla mene, mutta kuten Keith Armstrong ISTV:n haastattelussa totesi, koko Ahvenanmaa elää ja hengittää jalkapalloa. Vielä kun tuo asenne saataisiin siirrettyä Manner-Suomen puolelle!

On ollut hienoa nähdä, että tällä kaudella Veikkausliigassa on jo kolme loppuunmyytä peliä ja toivottavasti niitä tulee lisää ja nämä ottelut samalla poikisivat lisäkatsojia myös muihinkin otteluihin. Toivoisin myös, että suomalaiset pikku hiljaa tajuaisivat, että Suomessa pelataan hyvää ja mielenkiintoista jalkapalloa ja kentillä on paljon taidokkaita pelaajia, joiden esityksiä on ilo katsella. Jalkapalloväki sen on jo huomannut, mutta vielä kun se asenteellinen potkupalloväki (hyi mikä sana) sen huomaisi, niin pelien kuningas saisi pikku hiljaa myös Suomessa arvoisensa aseman.