Lisää finaalihuumaa

Olen ollut päättyneiden naisten lentopallon finaaliotteluiden jälkeen hiljaa, mutta nyt on taas tullut aika avata sanainen arkku finaalihuuman merkeissä. Nimittäin miesten lentopallofinaaleissa on koettu vielä enemmän varsinaista huumaa kuin naisten vastaavassa. Ja kun samanlaista tai jopa vieläkin hullumpaa huumaa koetaan jääkiekon finaaleissa, niin voidaan sanoa, että tänä keväänä finaalihuumat ovat löytäneet uuden tason.

Lentopallossa finaalihuuma on noussut uusiin sfääreihin eritoten Kokkolan Tiikereiden ansiosta, joka ehkä hieman odottamatta nousi loppuotteluun, vaikka sillä kovatasoinen joukkue onkin. Viime keväänä huumaa tarjosi sen tämän kevään vastustaja Loimaan Hurrikaani, joka Mestaruusliigan käsittämättömästä määräyksestä joutuu pelaamaan omat kotiottelunsa Salohallissa. Ei silti, etteikö Salohalli ole loistava paikka pelata finaaleja, mutta millainen se tunnelma olisikaan, jos loimaalaiset saisivat pelata omassa hallissaan ja ehdottomasti omien kannattajiensa edessä, niinkuin paikallinen koripalloseura Bisons jälleen tänä keväänä todennäköisesti saa tehdä.

                                          Tunnelmaa Kokkolassa

Mutta sinne Kokkolaan. En ole yhtään finaalia paikan päällä nähnyt, enkä televisiostakaan seurannut, kuten en myöskään jääkiekossa, koska en ole hankkinut itselleni mahdollisuutta seurata näitä pelejä maksulliselta TV-kanavalta, mutta toisen käden tietona ja Urheiluruudun välityksellä se tunnelma on kyllä tänne Paraisillekin välittynyt. En ole lainkaan ihmeissäni siitä, että Tiikerit johtaa ottelusarjaa kolmen ottelun jälkeen, sillä yli 3 000 katsojan edessä ei vierasjoukkueella ole helppoa pelata Kokkolan jäähallissa. Mielenkiintoista onkin nähdä tai ainakin kuulla, miten käy sitten viikonlopun aikana, kun Hurrikaani isännöi kahta seuraavaa finaalia Salossa. Ainakin osittain aion näitä pelejä kuunnelle Yle Puheen puolelta, sillä onhan siellä kommentaattorina naisten finaaleja kanssani Auran Aalloille kommentoinut Niemisen Jani. Jälleen kerran tuli todistettua sekin tosiseikka, että Aallot on hyvä ponnahduslauta valtakunnan tasolle. Sinne minäkin menen kesällä, mutta se onkin sitten eri juttu ja siihen palataan myöhemmin.

Jääkiekon puolella huuma onkin sitten mennyt jo yli kaikkien mahdollisten sfäärien. Olen viime viikkojen aikana "joutunut" mm. facebookissa seuraamaaan porilaisten ystävieni tuulettelua ja fanittamista, kun Ässät jyrää. Pori on tällä hetkellä aivan sekaisin! Kovin juttu, jota tosin en välttämättä aivan järkevänä pidäkään, oli maanantaina Radio Porin tiloissa suoritettu faneille tehty Ässä-tatuointi käsivarteen, vatsaan, jalkaan jne. Ikuinen pata siis jonnekin osaan kehoa. Itse kun en ole koskaan ollut tatuointien ystävä, olen tästä jopa hieman järkyttynyt.

                                         Mestarit 1978

Mutta siihen huumaan. Porissa on vieläkin ihmisiä, jotka eivät ole toipuneet vuoden 1978 mestaruusjuhlista ja mitä tapahtuukaan, jos Ässät voittaa mestaruuden? Varsinkin jos vertauskohteena on kevät 2006, jolloin jo hopeamitaleidenkin ansiosta Porissa vietettiin torijuhlia, jotka taisivat olla väkimäärältään jopa suuremmat kuin mestaruuden silloin voittaneen HPK:n vastaavat! Olen vilpittömästi onnellinen hullujen porilaisten puolesta ja tällä hetkellä myös uskon, että Tapparasta ei sittenkään taida tänä keväänä mestariksi olla, vaikka sille mestaruutta kauden alkaessa povailinkin.

                                                    Tätä se finaalihuuma mm. on.

Ja vielä tuosta hulluudesta ja fanittamisesta. Suomalaiselle urheilukulttuurilla ja eritoten jääkiekolle Ässien selviytyminen finaaleihin on eräänlainen voitto, sillä jos finaaleja olisi pelattu esim. Helsingin Areenalla tai muualla, niin ainoastaan valtakunnan mediat ja eritoten Iltalehti ja Iltasanomat olisivat tehneet finaaleista suuren tapahtuman. Tosiasia kuitenkin on, että todennäköisesti ne olisivat olleet tavattoman tylsiä. Porissa on näytetty koko valtakunnalle, mitä oman joukkueen todellinen fanittaminen on. Vähän vastaavaa näkyy tosin myös Turussa, missä TPS:n faniryhmä tekee ansiokkaasti sen mihin se pystyy, mutta ei sekään yllä porilaisen hulluuden tasolle. Ehkä ensi keväänä nähdään, mihin sekin ryhmä pystyy kun TPS pelaa taas mestaruudesta :-)