Olen syntynyt Porissa, niinkuin suurin osa tämän blogin lukijoista toki tietääkin ja ne jotka eivät tiedä, pystyvät sen varmaan tuosta profiilitekstistä lukemaan. Parin viimeisen päivän aikana olen saanut joko melko mielenkiintoisa tekstiviestejä tai sitten kyselyjä siitä, miltä nyt tuntuu, kun Ässät otti ja voitti jääkiekon Suomen mestaruuden. Paras kaikista oli kirjanpitäjäni lähettämä viesti, missä oli ainoastaan yksi sana: "Ahdistaako?" Vastasin siihen isolla hymyilevällä hymiöllä ja vastaukseksi tuli: "Hyvä!" Jokainen voi nyt tulkita tämän tekstiviestien vaihtamisen miten sen haluaa tulkita.
Sen enempää menemättä mihinkään fanittamiseen, totean vain, että Ässien saavuttama mestaruus oli loistava asia sekä suomalaiselle jääkiekolle että suomalaiselle urheilulle. Muu Suomi sai nähdä, millaista on oman joukkueen todellinen fanittaminen (anteeksi että käytän tällaista typerää sanaa kuin fanittaminen) ja omien takana seisominen. Toisaalta se ei tullut minkäänlaisena yllätyksenä, sillä onhan Porissa vuodesta toiseen pidetty Ässiä jatkuvasti mestariehdokkaana, vaikka näillä ajatuksilla ei välillä ole ollut minkäänlaisia realistisia syitä. Miettäkääpä muuten sitä, mikä olisikaan tilanne, jos muutama vuosi sitten se yksi kiekko olisi Vaasassa mennyt yläriman sijasta maaliin? Missäs nyt mentäisiinkään? Ja mikä pahinta ja jos oikein muistan, niin sen kiekon siihen ylärimaan laittoi raumalainen pelaaja. Mikä nöyryytys se olisikaan ollut. Olin muuten paikan päällä näkemässä tuon tilanteen melko läheltä.
Porilaisen jääkiekon kannalta sen kiekon osuminen ylärimaan oli kuitenkin tärkeää, sillä olen vahvasti sitä mieltä, että jos se kiekko silloin olisi mennyt maaliin, Porissa ei tänä päivänä juhlittaisi Suomen mestaruutta, sillä se maali olisi ollut porilaisen jääkiekon tuho! Porissa ei tänä päivänä pelattaisi SM-liigakiekkoa, jos näin olisi päässyt tapahtumaan. Hyvä kuitenkin, ettei niin tapahtunut!
Olin 35 vuotta sitten paikan päällä todistamassa tuota legendaarista mestaruutta, sillä vielä tuolloin olin ihan rehellisesti Ässien kannattaja. Eräät tapahtumat kuitenkin muutama vuosi sen jälkeen muuttivat suhtautumiseni seuraan ja vaikka jossakin vaiheessa selostinkin joukkueen pelejä sekä radioon että televisioon, tuohon fanittamiseen oli tullut tuolloin paha särö, joka tosin tässä matkan varrella on vähän parantunut, mutta Ässäfaniksi sanan varsinaisessa merkityksessä en ole enää palannut. Kyllä se ykkönen minun ajatusmaailmassani tänä päivänä on Turun Palloseura ja jossakin siellä taustalla myös edelleen se Tampereen Ilves. Sen enempää en lähde niitä syitä tässä yhteydessä erittelemään. Eihän Veli-Pekka Ketolakaan ole syitään kertonut. Hienoa muuten, että Vellu sen verran antoi periksi, että oli paikan päällä luovuttamassa Kanada-maljaa Suomen mestareille.
Mutta, olen vilpittömästi iloinen porilaisten ystävieni ja yleisesti porilaisten puolesta ja eritoten nostaisin esiin selostajakollega Jussi Ahon, joka on vuodesta toiseen jaksanut hehkuttaa omiensa puolesta. Parin viime vuoden aikana olen itse saanut Tepsin rämpiessä kokea, millaista Jussilla on välillä ollut ajaa tuolla lumessa ja tuiskussa ja kamalissa ajokeleissä ympäri Suomea. Voin ihan rehellisesti sanoa, että kyllä tappiopelin jälkeen suoraan sanoen vituttaa ajaa pimeässä yössä takaisin kotiin. Mestaruuspelin selostaminen on jokaisen selostajan unelma ja nyt olemme Jussin kanssa saaneet molemmat kokea sen jääkiekossa ja voin sanoa, että se tuntuu näin lievästi sanottuna makealta!!!
Vielä tähän päätteeksi hieman siitä porilaisesta hulluudesta. Olen asunut kohta 11 vuotta Varsinais-Suomessa ja Paraisilla (ja hetken jopa Turussa) ja tuona aikana suhteeni Poriin on supistunut melko pieneksi. Siskonikin muutti jo vuosia sitten Turkuun. Onhan siellä Porissa toki vielä veli ja vanhemmat, mutta käynnit sinne päin rajoittuvat pääsääntöisesti selostettavien pelien yhteyteen tai Pori Jazzeille. Porilainen hulluus oli minulle jo siellä asuessani asia jota kummastelin ja nyt kun sitä on katsellut ja kuunnellut täältä 160 kilometrin päästä, niin välillä hieman hymyilyttää, välillä hävettää ja välillä nostan sille hattua. Jos ei mitään muuta, niin porilainen hulluus on ainakin aitoa!
SIISPÄ KAIKKI PORILAISET YSTÄVÄNI JA VIHAMIEHENI: NAUTTIKAA MESTARUUDESTA SYDÄMENNE KYLLYYDESTÄ. TE OLETTE SEN ANSAINNEET!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti