Turun Palloseura on valahtanut jääkiekon SM-liigassa jo toiseksi viimeiseksi ja haaveilut pudotuspelipaikasta alkavat pikku hiljaa hiipumaan, vai alkavatko? Se on voittanut viimeksi kolmen pisteen voitolla 29. marraskuuta Kuopiossa, kun se kukisti KalPan maalein 4-3. Sen jälkeen se on pelannut 11 ottelua voittaen yhden voittolaukauksilla, hävinnyt kaksi jatkoajalla ja kaksi voittolaukauksilla sekä suoraan varsinaisella peliajalla seitsemän ottelua. Tuollaisen saldon jälkeen on vaikea uskoa, että kelkka kääntyy ja että Turussa nähtäisiin pudotuspelejä maaliskuussa.
Vaasan Sport on sarjataulukossa vain kuusi pistettä Palloseuran takana ja pahimmassa tapauksessa ero on tällä viikolla kurottu umpeen, varsinkin kun joukkueet kohtaavat torstaina Turussa ja Sport on tähän mennessä voittanut kaikki keskinäiset kohtaamiset. TPS-valmentaja Miika Elomo uskoo vakaasti, vai sanooko vain virkansa puolesta, että se kelkka vielä kääntyy. Uskoisiko tuota?
Totta on, että ei TPS pelillisesti kaukana muista ole, mutta kun maaleja ei synny ja joukkueen itseluottamus alkaa pikku hiljaa hiipumaan, on kelkan kääntäminen melko mahdotonta. Toisaalta, eihän se välttämättä vaadi kuin yhden onnistumisen ja se kuuluisa lumipalloilmiö saattaa kantaa vaikka mihin. Ja eihän sinne pudotuspeliviivalle ole matkaa kuin 8 pistettä, vaikka pitää tietysti muistaa, että kyllä ne muutkin joukkueet niitä pisteitä haalivat.
Herääkin sitten kysymys, miksi jälleen kerran ollaan tässä tilanteessa? Ennen kauden alkua tilanne näytti hyvältä ja vähän kaikilla oli vakaa usko siihen, että TPS saavuttaa tällä kaudella suoran pudotuspelipaikan eli sijoittuu runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon. Ja kun katsoi joukkueen materiaalia, ei tuota voinut oikeastaan epäillä hetkeäkään. Tai hetkinen ehkä sittenkin! Tiedossa kun jo tuolloin oli joukkueen pukukopin edelliskauden kohtalaisen tulehtunut tilanne, eikä se ollut kyllä tähän kauteen lähdettäessä siitä erityisemmin muuttunut. Ja sama jatkui pelien alettua. Pitkin syksyä odotettiinkin vain, koska Suikkanen ja Lehtonen saavat väistyä ja kun sen aika koitti, tuli kyllä Elomon ja kumppaneiden valinta hieman yllätyksenä.
Alku näyttikin hyvältä ja joukkue napsi muutaman arvokkaan voiton. Mutta sitten tapahtui taas jotakin! Olisipa mukava tietää, mitä oikein tapahtui? Eikä kauaa, kun sen jälkeen alkoivat taas kuulua puheet siitä, että kaikki siellä pukukopissa ei olisi vieläkään hyvin. Siihen en ota tällä kertaa kantaa, koska näiden huhujen todenperäisyyttä en ole saanut varmistettua.
Toki yksi ongelma Palloseuran rämpimiseen on taas loukkaantumisissa ja siinä, että kokoonpano on vaihtunut jatkuvasti. Petteri Nummelinin pitkä poissaolo vaikutti aivan varmasti ja varsinkin puolustus oli melkoisen myllerryksen parissa pitkin syksyä. Ja sitten kun vielä vahvistuksiksi hankitut Nakladal ja Gyspers ovat olleet aivan tavallisia pulliaisia ja ehkä välillä jopa huonompiakin, niin eipä siellä päässä ole ollut lehumista. Hyökkäyspäässä ratkaisijoita ei ole. Laschinkin pelaamisessa on viime aikoina ollut havaittavissa ns. Pare'-ilmiötä. Teemu Lassilakaan ei viime aikoina ole joukkuetta kannatellut ja onkin siksi joutnut jopa katselemaan jo usean pelin penkin puolelta.
No - tänään on mahdollisuus kelkan kääntämiseen, kun vastassa on KalPa ja torstaina Sport. Molemmat kotikentällä. Näistä voitot, niin silloin voisi vielä todeta, että toivo elää.
Ai niin, ei ne seurajohdossakaan tapahtuneet muutokset välttämättä tilannetta ole auttaneet.
Ja Guts muuten tarjoaa illan otteluun TPS:n kertoimeksi vain 2,12 ja KalPalle 2,90, joten sen perusteella kelkka kääntyy tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti