Kun
kaverisi osaa kertoa kaikille uusille ihmisille, koska olette
tavanneet ensimmäisen kerran, voit hyvällä syyllä todeta, että
kyseessä on paras kaverisi. Ja minä voin sanoa, että minulla oli
sellainen kaveri! Laurilan Ossi nimittäin muisti tuon tarkan ajan ja
päivän. Minä puolestani muistan sen verran, että se tapahtui
toukokuussa vuonna 1983, mutta sen tarkempaa en osaa sanoa.
Valitettavasti
Ossi ei ole enää meille/teille sitä täällä kertomassa. Ossi
nukkui pois tasan viikko sitten lyhyen sairauden jälkeen. Vain
viikko Ossin saaman aivoinfarktin jälkeen hänen poikansa Ralph
ilmoitti minulle Ossin kuolleen tiistaina 10. kesäkuuta kello 23.30.
En osaa sanoin kuvata, miltä silloin tuntui ja onneksi olin tuolloin
Kupittaan jalkapallostadionilla valmistautumassa TPS – IFK
Mariehamn -ottelun kenttäkuulutukseen ja sain tällä tavalla
ohjattua ajatuksiani muualle. Voin silti sanoa, että sen ottelun
kuuluttaminen ei ollut helppoa.
Ossin viimeisin facebook -kuva
Kuten
sanottua, kaveruutemme alkoi siis hieman yli 31 vuotta sitten ja voin
vakuuttaa, että tähän aikaan mahtuu paljon kaikenlaista, uutta ja
mielenkiintoista, vanhaa ja hyvää, lähes ihan mitä vaan. Ja jos
Ossi olisi tätä kertomassa, aloittaisi hän sen kertomalla -
niinkuin niin monta kertaa teki - miten minä järjestin hänet
töihin Radio Poriin ja sen jälkeen luvassa olisikin aika
mielenkiintoinen ja pitkä kertomus, joka johtaisi jossakin vaiheessa
muuttamiseen Lontooseen BBC:lle jne. jne. Voin sanoa, että tarina
olisi mielenkiintoinen. Itse en sitä osaisi samalla tavalla kertoa,
kuin Ossi sen aina kertoi. Toki muutaman välihuomautuksen pystyisin
heittämään.
31
vuoteen mahtuu paljon, vaikka suurin osa kaveruudestamme onkin
toiminut aika pitkällä välimatkalla, sillä Ossi muutti Lontooseen
marraskuussa 1987, muistaakseni 18. päivä. Tämä on tarkoittanut
sitä, että olen vieraillut Lontoossa lukuisia ja vielä kerran
lukuisia kertoja.
Kaveruuteemme
liittyy myös muutama mielenkiintoinen päivämäärä. Ossi muisti
aina kertoa, kuinka britit päättivät elokuussa 1988 avata pubit
koko päiväksi juuri minun saapumiseni kunniaksi. Siihen asti kun
Englannissa pubit olivat olleet päivällä muutaman tunnin kiinni,
mutta kun minä saavuin ensimmäistä kertaa Ossin luo vierailulle,
kokivat britit vierailun niin tärkeäksi, että ovat aukenivat. Tuo
päivä oli 20.8.1988
Tässä pari ylpeää Lez Zeppelin -lipun omistajaa
10.12
2007 on tietysti se päivä, kun olimme Ossin kanssa O2 Areenalla
katsomassa Led Zeppeliniä. Muistan kuin eilisen päivän, kun olin
saanut tietää, että pääsen konserttiin ja saan ottaa yhden
kaverin mukaan. No tottakai se oli Ossi! Kun sain Ossin puhelimeen ja
kysyin, että tuleeko hän kanssani katsomaan Led Zeppeliniä,
seurauksena oli pitkä hiljaisuus. Ihmettelin, että katkesiko
puhelu, kun siellä oli pitkään hiljaista. Pienen hetken kuluttua
kuului kuitenkin tuttu ääni, joka sanoi: ”Tottakai tulen.
Anteeksi, että kesti tämä vastaus, mutta putosin tuolilta!”
Ja
tietysti vielä 9.5.2014. Ossi oli juuri muuttanut takaisin Suomeen
aloittamaan uutta jaksoa elämässään. Koko Eurooppa liputti Ossin
paluuta Eurooppa-päivän nimellä ja minä vietin nimipäivääni.
Jos
alkaisin tähän kirjaamaan ylös kaikkea mahdollista muuta, mitä
olemme matkan varrella yhdessä tehneet, kokeneet jne., niin istuisin
tämän pöydän ääressä varmaan ensi vuoden puolellakin. Kaikesta
siitä saisi aikaiseksi kirjan!
Ossin
ansiota on aivan varmasti se, että tunnen Lontoon monella tapaa
toiseksi kotikaupungikseni. Olen kiertänyt Lontoota ristiin rastiin,
nähnyt sellaisia paikkoja ja juttuja, joista tavallinen Lontoon
kävijä ei voi edes kuvitella. Aina kun kaupunkiin oli tullut
edellisen käyntini jälkeen uusi ravintola, uusi pubi tai vastaava,
niin sinnehän Ossi vei minut välittömästi tutustumaan. Olen
Lontoossa syönyt mielenkiintoisissa ravintoloissa, juonut hyvää
olutta erilaisissa pubeissa, nähnyt upeita musikaaleja,
teatterinäytöksiä, stand upia ja kaikkea mahdollista. Olen käynyt
katsomassa hyviä jalkapallo-otteluita, enkä pelkästään
Lontoossa. Tottakai myös Liverpoolissa, mutta olipa Ossi myös
mukana, kun TPS pelasi Eurocupia Port Talbotissa Walesissa.
Liverpoolissa haettiin heti lähin pubi
Rockfun
Agencyn Lontoon toimisto ja minun Lontoon asuntoni sijaitsi aina
siellä, missä Ossi asui. ”Majatalossa” oli aina tilaa! Olen
Lontoossa käydessäni asunut hotellissa vain muutaman kerran.
”Asuntoni” ovat sijainneet Harrow Roadilla, Barons Courtissa,
Camden Squarella ja Cressidalla. Olinpa kerran jopa hyvin lähellä
muuttoa Lontooseen. Kaikki systeemit olivat valmiiksi katsottuna ja
ainoastaan lentoliput ja lähtö Lontooseen puuttui. Silloinen
elämäntilanne kuitenkin esti sen ja muutto ei koskaan toteutunut.
Kirjoitin
viimeisestä Ossin luokse suuntautuneesta matkastani tekstiä
joulukuussa. Se löytyy tämän linkin takaa, joten täältä löydät aiheesta lisää.
Nyt
kun Ossi on poissa, en voi muuta sanoa, kuin että sisälläni on
tällä hetkellä iso tyhjä parhaan kaverini kokoinen aukko! Ossin
hautajaiset vietetään 28. kesäkuuta Ypäjän kirkossa.
Valitettavasti en pääse paikalle parhaan kaverini hautajaisiin,
mutta kun Lontoon Palloseura järjestää lokakuussa Ossi Laurila
Memorial Gamen lupaan olla paikalla pelaamassa jalkapalloa, sillä
musiikin ja kaiken muun lisäksi me molemmat rakastimme yli kaiken
jalkapalloa.
Ossi!
Best manisi, poikasi kummi ja kaverisi kaipaa sinua ja niitä
hauskoja hetkiä, joita olemme vuosien varrella yhdessä kokeneet.
Onneksi muisto jäävät!
PS.
Jos jostakin löydätte Yleisradiolle aikoinaan tekemäni
Ulkosuomalaisen tarina -sarjan ohjelman Lontoon Mitalla, niin
katsokaa se. Siinä näette osan Ossin normaalielämää Lontoossa.