Suomi
on nyt ollut enemmän tai vähemmän kiinni kaksi kuukautta. Tänä aikana on
huomannut selvästi, kuinka suuri rooli liikunnalla ja urheilulla on
yhteiskunnassamme. Eikä pelkästään siitä syystä, että kaikki urheilukilpailut
ja sarjat ovat joko keskeytettyinä tai peruutettuina, vaan myös sosiaalisen
yhdessäolon vuoksi.
Internet
on täynnä erilaisia – hauskojakin – liikunta-aiheisia videoita ja eri lajeissa
on harjoittelu suoritettu etänä. Se ei kuitenkaan korvaa yhteistä tekemistä.
Myös yksilöurheilija, vaikka usein yksin harjoitteleekin, haluaa olla
sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa.
Hallitus
linjasi kymmenen päivää sitten, että ulkoharrastuspaikat avataan tästä päivästä
alkaen kokoontumisrajoituksia noudattaen ja urheilukilpailut ja -sarjat voidaan
käynnistää 1.6. alkaen erityisjärjestelyin. Tämä oli tietysti ilouutinen
monille, mutta ei se vielä ihan kaikelta osin tee autuaaksi.
Julkisten
kokoontumisten henkilömäärärajoitus nostettiin 50:een ja jo viime viikonloppuna
homma lievästi ryöstäytyi käsistä, kun Helsingissä Kirsikkapuistoon kokoontui
noin tuhat ihmistä ihailemaan kaunista kevätpäivää. Myönnän olleeni jossakin
vaiheessa sitä mieltä, että asetetut rajoitukset ovat lievää hysterian lietsomista,
mutta koska määräykset ovat olemassa, niitä pitää noudattaa.
Esimerkiksi
palloilusarjoissa harjoitteleminen aiheuttaa paljon päänvaivaa ja kymmenen
hengen rajoitus, joka siis 1.6. muuttuu 50:een, on ollut vaikeasti
ymmärrettävissä. Se ei esimerkiksi tarkoita sitä, että jalkapallokentälle voisi
samanaikaisesti kokoontua kolme tai neljä erillistä ryhmää harjoittelemaan
samanaikaisesti, sillä silloin etäisyysmääräykset eivät missään tapauksessa
toteudu. Maksimi on kaksi ryhmää ja siinäkin ääretöntä tarkkavaisuutta
noudattaen.
Entä
sitten 1.7. alkaen, kun esimerkiksi jalkapallon Veikkausliiga alkaa? Silloin
paikalle saa kokoontua 500 henkilöä, joista joukkue, toimihenkilöt,
erotuomarit, tv-ryhmät jne. vievät jo melkoisen osan. Ja miten seurat
määrittelevät, keitä katsomoon päästetään ja keitä ei? Vaikea pähkinä
ratkaistavaksi.
Veikkausliiga
on jo ehdottanut, että se saisi jakaa stadionit lohkoittain, jolloin yhdessä
lohkossa saisi olla se 500 ihmistä. Tämän jalkapallokenttä ja suurin osa Suomen
stadioneista myös mahdollistaa – Turussa Kupittaalla jopa kolme osaa. Näillä
kaikilla omat sisäänkäynnit ja omat palvelut. Helppoa eikö totta. Mutta ei,
tämä järkevä ehdotus on vastatuulessa.
Olkoon
miten on, tärkeintä on, että olemme palaamassa takaisin normaaliin – ainakin
jollakin tapaa – ja meikäläinenkin pääsee taas takaisin selostamoon. Tosin
vielä tämä touko- ja kesäkuu kärvistellään vajailla ansioilla - ilman minkäänlaisia tukia.
(Julkaistu Paraisten Kuulutuksissa 14.5.2020)
