Piffenillä lähes nappikausi

 

Pargas IF:n jalkapallon Kakkosessa pelaavan joukkueen päävalmentaja Stefan Strömborg antaa kouluarvosteluasteikolla kauden arvosanaksi kahdeksan.

Pargas IF:n kausi jalkapallon Kakkosessa oli onnistunut. Se pelasi upean kauden ja lopullisena sijoituksena oli sarjanousijalle hieno neljäs sija. Se hävisi kauden aikana ns. ”oikeat ottelut” yhtä SalPa-tappiota lukuun ottamatta. Muut tappiot tulivat vain sarjataulukossa korkeammalle sijoittuneita Ilves/2:sta, HJK Klubi-04:ää ja HJS Akatemiaa vastaan.

- Me pelasimme tasaisen kauden. Yhtään pelillistä ja tuloksellista romahdusta ei tullut, eikä tosin myöskään yhtään täysosumapeliä. Muutaman pelin olisimme ehkä voineet kääntää voitoksi, kommentoi päättynyttä kautta joukkueen päävalmentaja Stefan Strömborg.

Piffen aloitti kauden hienosti kahdella voitolla ja kahdella tasapelillä ja tahti jatkui väliin tulleen HJS-tappion jälkeen tasapelillä ja kahdella voitolla ennen jo edellä mainittua SalPa-tappiota.

- SalPan kohtasimme kolme kertaa ja olisimme kyllä ihan hyvin voineet voittaa ne kaikki, sanoo Strömborg.

- Eikä tappio-ottelut Ilves/2:sta, HJK Klubi-04:ää ja HJS:ää vastaan kaukana olleet. Erityisesti Klubia vastaan uskoin vielä tauolla, että me viemme sen pelin, mutta sitten pieni lipsahdus muutti siinä pelissä kaiken.

Strömborg on vahvasti sitä mieltä, että joukkue onnistui kauteen valmistautumisessa muita joukkueita paremmin. Joukkue oli nälkäinen heti kauden alkaessa ja peleihin lähdettiin terveellä itseluottamuksella. Se oli heti alusta lähtien yhtenäinen kokonaisuus muiden vielä hakiessa peliään.

- Ennen kauden alkua pelatut ottelut liigajoukkueita (IFK Mariehamn ja TPS) vastaan antoivat uskoa omaan tekemiseemme. Ne pelit kertoivat meille, että me voimme olla hyviä, jatkaa Strömborg.

 

Yksi tekijöistä oli myös varmasti se, että joukkue lähti kauteen pitkälti samalla rungolla, millä se Kakkoseen nousi. Vaihtuvuus oli pientä ja hankinnat onnistuivat.

- Löysimme oikeita pelaajia oikeille paikoille, oikealla asenteella ja oikealla halulla pelata Piffenissä, sanoo Strömborg.

Strömborg korostaa myös paraislaisten osuutta joukkueen menestyksessä, sillä Paraisilla joukkue otettiin nopeasti koko kaupungin omaksi joukkueeksi.

- Se toi meille lisää energiaa. Täyden katsomon edessä oli hieno pelata. Pelaajat tykkäsivät pelata Piffenissä ja nimenomaan Paraisilla, kehuu Strömborg.

 

Strömborg on myös erittäin tyytyväinen siihen, että kauden aikana kentällä nähtiin 8 omaa kasvattia ja kaikkiaan 14 pelaajaa debytoi Kakkosen tasolla.

- Joukkueen keski-ikä oli 21,1 vuotta, joten meillä on käsissä todellinen tulevaisuuden joukkue, jonka päälle pääsemme rakentamaan tulevaisuutta, sanoo Strömborg.

Hän korostaa myös PIF Akatemian roolia pelaajien kasvattamisessa.

- Meidän nuoret pelaajamme harjoittelevat akatemian ansiosta yhtä paljon kuin Ilveksen ja Klubinkin pelaajat ja akatemia tuottaa meille hyviä Kakkosen tasoisia pelaajia, kehuu Strömborg.

 

Ensi kautta ajatellen joukkueen tilanne on tällä hetkellä hyvä. Suurta vaihtuvuutta ei ole luvassa ja pelaajasopimuksiakin, joista seura tiedottaa myöhemmin, on tällä hetkellä toistakymmentä. Myös valmennusjohto jatkaa samalla ryhmällä.

- Meillä on tulevaisuuden joukkue, jonka päälle rakennamme. Muutaman täsmähankinnan tulemme tekemään ja Ranta-ahon Villelle haemme suoraa korvaajaa. Pelaajan, jonka hankimme, tulee olla hyvä ihminen ja hyvä pelaaja ja tärkeää on, että hän sopii ja haluaa tulla Paraisille pelaamaan, kertoo Strömborg, joka huomauttaa samalla, että muutamia kyselyjäkin on tullut pääsystä pelaamaan Paraisille.

Kesken kauden takaisin palannut Saliw Babawo on myös palaamassa takaisin.

- Tavoitteena on hankkia myös toinen pelaaja Etelä-Afrikasta.

 

Strömborg korostaa myös, että tällä hetkellä selkeänä tavoitteena on vakiinnuttaa paikka Kakkosessa ja jossakin unelmissa elää mahdollinen paikka Ykkösessä, mutta ainakaan vielä se ei ole ajankohtaista.

(Julkaistu alunperin Paraisten Kuulutuksissa 5.11.2020)

Nyt saa liikkua, mutta…

Suomi on nyt ollut enemmän tai vähemmän kiinni kaksi kuukautta. Tänä aikana on huomannut selvästi, kuinka suuri rooli liikunnalla ja urheilulla on yhteiskunnassamme. Eikä pelkästään siitä syystä, että kaikki urheilukilpailut ja sarjat ovat joko keskeytettyinä tai peruutettuina, vaan myös sosiaalisen yhdessäolon vuoksi.

Internet on täynnä erilaisia – hauskojakin – liikunta-aiheisia videoita ja eri lajeissa on harjoittelu suoritettu etänä. Se ei kuitenkaan korvaa yhteistä tekemistä. Myös yksilöurheilija, vaikka usein yksin harjoitteleekin, haluaa olla sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa.

Hallitus linjasi kymmenen päivää sitten, että ulkoharrastuspaikat avataan tästä päivästä alkaen kokoontumisrajoituksia noudattaen ja urheilukilpailut ja -sarjat voidaan käynnistää 1.6. alkaen erityisjärjestelyin. Tämä oli tietysti ilouutinen monille, mutta ei se vielä ihan kaikelta osin tee autuaaksi.

Julkisten kokoontumisten henkilömäärärajoitus nostettiin 50:een ja jo viime viikonloppuna homma lievästi ryöstäytyi käsistä, kun Helsingissä Kirsikkapuistoon kokoontui noin tuhat ihmistä ihailemaan kaunista kevätpäivää. Myönnän olleeni jossakin vaiheessa sitä mieltä, että asetetut rajoitukset ovat lievää hysterian lietsomista, mutta koska määräykset ovat olemassa, niitä pitää noudattaa.

Esimerkiksi palloilusarjoissa harjoitteleminen aiheuttaa paljon päänvaivaa ja kymmenen hengen rajoitus, joka siis 1.6. muuttuu 50:een, on ollut vaikeasti ymmärrettävissä. Se ei esimerkiksi tarkoita sitä, että jalkapallokentälle voisi samanaikaisesti kokoontua kolme tai neljä erillistä ryhmää harjoittelemaan samanaikaisesti, sillä silloin etäisyysmääräykset eivät missään tapauksessa toteudu. Maksimi on kaksi ryhmää ja siinäkin ääretöntä tarkkavaisuutta noudattaen.

Entä sitten 1.7. alkaen, kun esimerkiksi jalkapallon Veikkausliiga alkaa? Silloin paikalle saa kokoontua 500 henkilöä, joista joukkue, toimihenkilöt, erotuomarit, tv-ryhmät jne. vievät jo melkoisen osan. Ja miten seurat määrittelevät, keitä katsomoon päästetään ja keitä ei? Vaikea pähkinä ratkaistavaksi.

Veikkausliiga on jo ehdottanut, että se saisi jakaa stadionit lohkoittain, jolloin yhdessä lohkossa saisi olla se 500 ihmistä. Tämän jalkapallokenttä ja suurin osa Suomen stadioneista myös mahdollistaa – Turussa Kupittaalla jopa kolme osaa. Näillä kaikilla omat sisäänkäynnit ja omat palvelut. Helppoa eikö totta. Mutta ei, tämä järkevä ehdotus on vastatuulessa.

Olkoon miten on, tärkeintä on, että olemme palaamassa takaisin normaaliin – ainakin jollakin tapaa – ja meikäläinenkin pääsee taas takaisin selostamoon. Tosin vielä tämä touko- ja kesäkuu kärvistellään vajailla ansioilla - ilman minkäänlaisia tukia.

(Julkaistu Paraisten Kuulutuksissa 14.5.2020)

Kun kaikki putosi tyhjän päälle

Koronaviruksen vuoksi määrätty yleisötapahtumakielto on kova isku suomalaisille tapahtumapaikoille, artisteille, kaikille kulttuurialalla toimiville, urheiluselostajille ja myös faneille.

Viime viikon torstaina hallituksen ja AVIn asettamat yleisötapahtumien rajoitukset ja maanantaina lopullisesti julkaistu lähes täydellinen kielto on koskettanut useita suomalaisia voimakkaasti. Esimerkiksi viihdealalla päätökset riipaisivat välittömästi ja voimakkaasti, kun artistien ja ohjelmatoimistojen puhelimet alkoivat vastaanottamaan pelkkiä peruutuksia.

-Kyllä se aika rankasti iski. Välittömästi lähti pois kaikki kevään esiintymiset ja kun kesällekään ei vielä ollut sovittuna oikeastaan mitään, niin aika tyhjän päällä tässä ollaan, sanoo kuitenkin tulevaan positiivisesti suhtautuva paraislainen stand up -koomikko Anders Helenius.

Heleniuksella ei kohta ole myöskään televisiotyötä Noin viikon studion parissa, sillä senkin ohjelman kevätkauden viimeinen nauhoitus on tänään torstaina. Sen jälkeen niitäkään ei ennen syksyä ole.

-Päivä kerrallaan tässä nyt sitten mennään. Käytän tämän ajan ehkä kirjoittamiseen ja toimimalla kotiopettajana lapsille. Virittelen tässä sivussa projekteja koko ajan myös loppukeväälle, sellaisia, jotka tapahtuvat turvallisella etäisyydellä. Katsotaan mitä tulee ja miten se rahoitetaan.  Mieli on kuitenkin virkeänä, jatkaa Helenius.

Myös videoalalla ja keikkamuusikkona toimivan Jyrki Helinin kalenteri tyhjeni kertaheitolla.

-Kaikki meni välittömästi. Perjantaina vielä tehtiin yksi kuvauskeikka MTV3:lle Olkiluodon ydinvoimalasta Rauman torilla. On toki mahdollista, että joitakin Maikkarin keikkoja voi tulla – toivottavasti, sanoo Helin.

Musiikkipuolella Helinin ja Pinewood Corporationin listalta löytyy yksi esiintyminen, nimittäin 4. huhtikuuta Ravintola Tallin Tallibluesissa Sauvossa.

-Ainakin ravintolan omistaja on sanonut, että silloin soitetaan, mutta katsotaan nyt, toteaa Helin.

Muusikko Antti Sarpila on myös samassa tilanteessa. Kaikki kevään keikat peruuntuivat ja edessä on myös ainakin muutaman kuukauden hiljaiselo.

-Kesän keikkoja ei ole ainakaan vielä peruutettu, mutta kukaan ei tässä vaiheessa uskalla buukata uusiakaan. Esimerkiksi kaikki kesän festivaalit ovat vaakalaudalla. Kyllä tämä hetkeksi lyö maihin, sanoo Sarpila.

Sarpila uskoo, että koronaviruksen aiheuttama tilanne tulee synnyttämään uusia tapoja tehdä asioita. Paljon on keskusteluissa nostettu esille myös netissä tapahtuvat konsertit ja niin edelleen.

-Tekemätöntä työtä on paljon. Minä voin esimerkiksi tehdä sovitustöitä, joista tosin kukaan ei tällä hetkellä mitään maksa. Tuon digitaalisuuden kanssa en oikein ole sinut ja eihän se kuitenkaan korvaa elävää esitystä, jatkaa Sarpila.

Ooopperalaulaja Essi Luttisenkin kalenteri tyhjeni myös aika lailla, mutta hänen onnensa on muu päivätyö, mutta aviopuoliso Petri Haapasalon kohdalla tilanne on eri.

-Petrin yrityksen toiminta putosi saman tien nollaan ja kyllähän sillä on oma vaikutuksensa, toteaa Luttinen.

Luttinen kertoo myös, että suunnitelmissa on pari striimattavaa konserttia. Varmaa joka tapauksessa on, että muun muassa pääsiäisen konserttia ei tänä vuonna järjestetä.

Luttinen toimii myös Ooppera Skaalan taiteellisena johtajana, mutta Skaalaan yleisötapahtumakielto ei iske, sillä sen seuraavat tuotannot ovat vasta syksyllä.

-Ainoastaan toukokuinen Open Europa konferenssi siirtyy. Elokuussa Skaalassa on jälleen luvassa Baby Janen tuotantoja, kertoo Luttinen.

Paraisten Kuitiassa elokuun alussa järjestettävälle tapahtumalle tilanteella ei ole vaikutusta – ainakaan vielä. Tapahtuman ohjelmaa ei ole vielä julkaistu, mutta siihenkin Luttinen suhtautuu hieman pelonsekaisin tuntein-

-Hieman pelottaa, koska ihmiset eivät oikein tiedä, mikä on turvallista ja mikä ei. Kyllähän tämä meidän ala on muutenkin aika vaikea ala, päättää Luttinen.

Yleisötapahtumakiellolla on myös vaikutusta allekirjoittaneeseen, joka Paraisten Kuulutusten toimittajan työn ohella toimii myös urheiluselostajana tv:n maksukanavilla. Yleisötapahtumakiellon seurauksena kalenterista lähti saman tien 30 erilaista urheiluselostusta. Osa niistä tulee todennäköisesti takaisin, kun kesän jalkapallokaudet taas – mutta koska - lähtevät käyntiin, mutta siitäkin huolimatta lovi lompakkoon on melko iso. Ja freelancerina toimivia ja saman kohtalon jakavia urheiluselostajia maassamme on aika paljon.

Ja koska elämme digitaalisessa maailmassa, löytyy internetin ihmeellisestä maailmasta jo sivustoja, joissa listataan mahdollisia ”digikeikkoja”. Yksi tällaisista on muun muassa sivu koronakonsertit.fi. Myös facebookista löytyy ryhmä Yrittäjien ja taiteilijoiden koronatuki.

(Julkaistu alunperin Paraisten Kuulutuksissa 19.3.2020)

Kuka maksaa eniten – vai rakkaudesta seuraan?

Olen mielenkiinnolla seurannut viime aikoina, mitä tapahtuu kotimaisen jalkapallon – ja miksei myös kansainvälisenkin – jalkapallon siirtomarkkinoilla. Ei liene varmasti monellekaan yllätys, että juuri jalkapallon.

Sanon heti alkuun, että ei käy yhtään kateeksi niitä henkilöitä, jotka pelaajahankintoja tekevät ja niitä neuvottelevat. Itse olen ollut joskus samassa roolissa, tosin laji ei silloin ollut jalkapallo vaan salibandy. Porissa aikoinaan kasasin ja tein pelaajasopimukset liigajoukkueelle ja Turussa olin osittain samassa roolissa myös liigajoukkueelle. Tiedän siis mitä tapahtuu siinä lajissa. Toki olen ollut lähellä seuraamassa myös jalkapallon pelaajaneuvotteluja samassa pöydässä neuvotteluvaiheessa ja ollut tarjoamassa eräälle jalkapallon Ykkösen joukkueelle ulkolaista valmentajaakin, joka loppujen lopuksi sai huippusopimuksen kotimaastaan.

Usein noita neuvotteluja käytäessä ollaan sellaisessa tilanteessa, että pelaajan pyynnöt tai jopa vaatimukset ovat aivan käsittämättömiä. Varsinkin nuorten pelaajien kohdalla mennään usein kohtuuttomuuksiin. Harmittavan usein näiden vaatimusten takana on pelaajan isä, ei pelaaja itse. Hyvä esimerkki aikoinaan oli eräs nuorten maajoukkueessakin esiintynyt pelaaja, joka oli halukas jatkamaan kasvattajaseurassaan, mutta kun ensimmäisenä vaatimuksena ennen kohtuuttoman kovaa palkkapyyntöä oli avauskokoonpanopaikan takaaminen jokaisessa ottelussa, sopimusta ei syntynyt vaan poika vaihtoi seuraa ilman luvattua avauskokoonpanon paikkaa – palatakseen sitten vuoden jälkeen takaisin, kun sitä peliaikaa ei siinä uudessakaan seurassa tullut.

Mitä sitten on seurauskollisuus? Se on sitä, mitä esimerkiksi on TPS:n Sami Rähmösellä. Koko ura samassa seurassa. Hatunnoston arvoinen teko – tosin onko niitä ottajia nyt ihan jonoksi asti ollutkaan? Seurauskollisuus on valitettavasti katoava perinne. Raha kun tuntuu ratkaisevan nykyisin aivan liian paljon.

Sitten pari kuulopuheeseen perustuvaa paikallista tietoa – faktaa vai ei? Piffenin pelaajistoon tulee ensi kaudelle iso lovi, kun Yannick Ossockin jatkosopimus kaatui aivan liian suureen palkkavaatimukseen. Toinen liian kallis pelaaja Piffenille oli etelä-afrikkalainen Darren Smith, joka tällä hetkellä paukuttaa maaleja Ekenäs IF:lle. Kakkosen tasolla kun rahaa ei isoja määriä liiku, eikä edes korkeammilla sarjatasoilla. Tosi-tv -ohjelmassa etsittävän pelaajan liigasopimus ja 100 000 euron ammattilaissopimus on aivan käsittämätön. Mitähän joukkueen muut pelaajat tuumivat, kun joukkueeseen tulee tällainen takaportin pelaaja korkeammalla palkalla kuin muut?

Julkaistu Paraisten Kuulutuksissa 20.2.2020

Ei taida talvea tulla?

Olen syntynyt marraskuussa. 16. päivä jos olemme tarkkoja. Silloin kun olin lapsi, teini, nuorukainen, maassa oli aina kyseisenä päivänä lunta tai ainakin erittäin usein silloin satoi talven ensimmäisen lumi – ja usein myös pysyvä. Muistan oikein hyvin, kun syntymäpäivänäni laitettiin lämpimästi vaatteita päälle ja mentiin talon (asuin silloin isossa kerrostalossa, missä oli paljon lapsiperheitä) muiden lasten kanssa tekemään lumiukkoja ja lumilinnoja tai sitten käymään vastapäisen talon lapsia vastaan lumisotaa. Ne olivat muuten totisia taisteluja tiedusteluineen, vakoiluineen ja niin edelleen. Varsinaista sotastrategiaa siis. Ja sitten kun pitkän päivän jälkeen tultiin kotiin, olivat villalapaset täynnä lumipaakkuja, joita sitten nypittiin pois ennen niiden laittamista kylpyhuoneen narulle kuivumaan.

Kaukana ovat ne ajat, sillä eihän tässä ole enää moneen vuoteen marraskuun 16. päivä maassa ollut lunta tai satanut sitä ensilunta. Päinvastoin – vettä on tullut taivaalta kuin sieltä kuuluista Esterin p…...stä – ainakin siis tänä syksynä, joka on tilastojen mukaan ollut sateisin syksy sitten vuoden 1956. Lumitöitä ei ole enää täytynyt moneen vuoteen tehdä kuin kerran pari koko talven aikana. Taisi olla talvella 2012-13 kun olen viimeksi joutunut kunnolla tekemään lumitöitä. Silloin satoi lunta lähes joka päivä. Koskahan se talvi oikein tänä vuonna tulee, jos tulee lainkaan?

Olenko huolissani? Itse asiassa en ole, vaan eräällä tavalla tyytyväinen. Ja nyt täytyy varmasti hieman perustella, koska elämme aikoja, jolloin kaikki puhuvat ilmastonmuutoksesta. Ilmastonmuutos on tosiasia. Sitä en kiistä, eikä se ole mukava asia, ei suinkaan. Mutta koska olen tuon lapsuuden, teini-iän, nuoruusajan jälkeen muuttunut talven vihaajaksi – joulua lukuun ottamatta – olen vallitsevaan tilanteeseen siitä syystä tyytyväinen. Toki nämä jatkuvat vesisateet harmittavat, mutta nekin kestän.

En kuitenkaan ihan täysin ymmärrä tätä jatkuvaa nykyistä ilmastoahdistusta. Ja kun viimeksi äänestettiin eduskuntavaaleissa, en ymmärtänyt alkuunkaan, miksi niistä tehtiin jotkut ilmastovaalit. Eihän sinne mitään ilmastoihmisiä äänestetty, vaan ihan edustajia hoitamaan meidän kaikkien suomalaisten asioita ja hyvinvointia.

Jokin aika sitten kuulin myös tutkimuksesta, jonka mukaan suuri osa rakennuskannastamme ei kestä ilmaston muuttumista.  Lisääntyvät vesisateet ja viistotuuli rapauttavat talojamme erityisesti täällä rannikkoalueilla, mutta enenevissä määrin muuallakin. Suurimpana ongelmana pidetään juuri sateita, joiden myös arvioidaan kasvavan.

Jotain pitäisi kyllä tehdä. Se on totta. Mutta se, että me täällä Suomessa surkuttelemme asiaa ja teemme omia pieniä ilmastoasioitamme ei isossa kuvassa auta kovinkaan paljon – toki meille tulee siitä parempi olo. Sekin on kyllä jotakin. Tärkeintä olisi kuitenkin saada ne isommat saastuttajamaat - sekä se yksi kaveri siellä ameriikoissa - tajuamaan tilanteen. Pahalta kuitenkin näyttää ja toivonkin, että seuraavat sukupolvet ovat meitä viisaampia ja saavat vielä kelkan käännettyä – minkä uskon heidän myös tekevän. Vielä ei ole liian myöhäistä. 

Julkaistu Paraisten Kuulutuksissa 16.1.2020