Olen
luonteeltani melkoinen pessimisti. Yleensä seuratessani
suosikkijoukkueeni peliä paikan päällä tai televisiossa, uskon ihan
viimeiseen
asti, että vastustaja tekee maalin ja voittaa tai vastaavaa – no, en
nyt kuitenkaan Liverpoolin peleissä, sillä nehän voittavat aina!
Nyt
olen kuitenkin toista mieltä, sillä huomisesta lähtien suomalainen
jalkapallo astuu sellaiseen aikakauteen, missä se ei koskaan aikaisemmin
ole ollut. Suomi nimittäin varmistaa huomenna paikkansa ensi kesän
jalkapallon EM-kisoihin. Huomenna siis kaikki muuttuu. Olen siis
optimisti – tai pitäisikö sanoa realisti?
Kaikki
ennusmerkit ovat nimittäin olemassa, että Suomesta on kovaa vauhtia
tulossa jalkapallomaa – vihdoinkin. Huominen Liechtenstein-ottelu
on se lopullinen vedenjakaja, jolloin se tapahtuu. Jääkiekkoa mitenkään
väheksymättä: jo oli aikakin. Suomi kun on aikaisemmin ollut Euroopan
ainoa maa, missä tuo jääurheilulaji on ollut ykkösenä, mutta nyt tilanne
muuttuu.
Hold
your horses Järvenpää, sanoo varmaan aika moni. Suomihan on jääkiekon
maailman rankingissa sijalla 3 ja jalkapallon vastaavassa 55.
Eihän se siis voi olla jalkapallomaa. No joo, jos tällä mittarilla
lasketaan, niin… Ei en hyväksy. Kiekon rankingissa on 52 maata, joista
ihan tosissaan varteen otettavia on ehkä 15-20 ja jalkapallon
vastaavassa 209 maata ja tosissaan varteen otettavia periaatteessa
lähes kaikki. Muutamassa lajissa käytettävää vaikeusastekerrointa
hyväksikäyttäen, olen oikeutettu sanomaan tämän jo pelkän rankingin
perusteella. Toki paikka EM-kisoissa tukee sitä entisestään.
Suomessa
on jo vuosia pelattu laadukasta jalkapalloa. Menestys vaan on jostakin
syystä karttanut meitä. Nyt ne palaset ovat vihdoinkin
kohdallaan ja voimme vihdoinkin heittää syrjään sen p:llä alkavan
kirosanan, jota jotkut jääräpäät, jotka eivät väitteensä tueksi edes käy
pelejä katsomassa, tästä jalosta lajista käyttävät. Se on jalkapalloa,
kaikilla sen mahdollisilla tasoilla. Eihän se
jääkiekkokaan mitään kendoa ole – eihän?
(Kirjoitus on alunperin julkaistu Paraisten Kuulutusten 14.11.2019 ilmestyneessä numerossa.)
(Kirjoitus on alunperin julkaistu Paraisten Kuulutusten 14.11.2019 ilmestyneessä numerossa.)