Mattias Gestranius: Min största dröm är att döma ett Pargasderby i sommar

(Ursprungligen publicerad i Pargas Kungörelser 28.12.2017)

Åbo blev igen den finländska fotbollens huvudstad i oktober, då TPS avancerade tillbaka till fotbollsligan, men Pargas har som sagt redan länge varit domarverksamhetens huvudstad.

– Visst är det en rätt stor grej att det kommer två domare som dömer på den här nivån från en så här liten ort, säger Gestranius med en lindrig – men välförtjänt – stolthet i rösten.

Enligt det europeiska fotbollsförbundet UEFA:s statistik har Gestranius nu dömt 43 internationella matcher, varav 21 i Europa League. Den senaste av dessa kom för en dryg månad sedan i Aten där AEK och Rijeka möttes. Matchlistan hade sannolikt varit längre om Gestranius inte tvingats till en lång paus i och med överträning. Pausen ledde bland annat till att han missade ett par VM-kvalmatcher.

Gestranius har under flera års tid varit landets främsta fotbollsdomare. Nästa år dömer sammanlagt fem manliga och tre kvinnliga domare från Finland internationella matcher.

– Fifa bestämmer på landsnivå hur många internationella domare varje land kan ha, och för Finlands del är siffran fem. Dessutom delas domarna in i fyra kategorier: elit samt 1-3. Jag är den enda finländska domaren i kategori 1, säger Gestranius.

Förutom Gestranius har Antti Munukka, Jari Järvinen, Ville Nevalainen och som ny inför nästa säsong också Petri Viljanen beviljats Fifa-status av de finländska herrarna. Damdomarna är Lina Lehtovaara, Ifeoma Kulmala samt som ny Hanna Kapiainen. Förutom huvuddomarna finns åtta assisterande herrdomare och fyra assisterande damdomare med på Fifas lista.

I år har Gestranius kunnat fokusera blott och endast på domararbetet, eftersom bollförbundet förra våren anställde honom och Antti Munukka som domarutvecklare.

– Min arbetsvecka på bollförbundet består av 25 timmar varav 7 timmar per vecka är avsatta för träning, resten är kontorsjobb. Nu då säsongen spelmässigt är över, gör jag också en del annat jobb vid sidan om. Tävlingssäsongen inleds igen i januari med Finska cupen och förhoppningsvis blir det Europa League igen i februari-mars, fortsätter han.

En vanlig matchresa i Europa League går redan på rutin. Informationen om matchen kommer ungefär två veckor innan och på måndag innan matchveckan kommer flygbiljetterna. Resan till matchorten inleds på onsdag (Europa League-matcherna spelas torsdagar) med morgonflyget till Stockholm, där gruppen samlas. Förutom Gestranius hör extradomarna (på kortsidan) Antti Munukka och Dennis Antamo, assisterande domarna Mikko Alakare och Jan-Peter Aravirta samt fjärdedomaren Jukka Honkanen alltid till teamet.

Då sextetten anlänt till spelplatsen träffar de den lokala kontaktpersonen och genomför ett träningspass på kvällen på matcharenan. Dessutom kalibreras domarnas mikrofonsystem. Efter det följer middag och följande morgon matchgenomgången med matchdelegaten, lagens representanter samt övriga ur arrangörsstaben.

– Nuförtiden deltar inte huvuddomaren längre i de här mötena, utan det är fjärdedomaren som har den uppgiften. Efter det inleds förberedelserna för kvällens match som förhoppningsvis alltid är den tidigare och inte den som har avspark klockan 22.05, säger Gestranius.

Som erfaren domare kan Gestranius blockera ut det som händer på stadion och enbart fokusera på matchen, trots att man står framför 52 000 skränande åskådare.

– Några gånger har det varit rätt tufft. Till exempel för några år sedan i Warszawa, då hemmalagets supportrar som är kända som tuffingar höll låda, brände bengaler och så vidare. Också den “gula väggen” i Dortmund är ett kapitel för sig, trots att jag inte under själva matchen noterade den alls. Då jag senare såg matchen på dvd kunde jag konstatera att var hade jag riktigt varit, skrattar han.

Riktigt alla gånger har det inte gått som på Strömsö. År 2010 i Frankrike var han för ung och oerfaren i en stor match – och det gick inte så bra.

– Det berodde på mig, inte på matchen, säger Gestranius.

Han fyller 40 nästa sommar och i och med att åldersgränserna för domare slopats finns det gott om aktiva år kvar. Likaså önskedrömmar:

– För det första skulle det vara fint att få döma i Champions League, och inte skulle det vara helt otänkbart med ett EM- eller VM-slutspel heller. Förutsatt att man hålls i skick. Lyckligtvis har Jari Uotila från Salo samarbetat med mig kring nervbanemassage, säger Gestranius.

Då det trots allt handlar om en Pargasdomare, kan man inte heller förbise den lokala fotbollen.

– Det är fint då vi i sommar får se äkta lokalderbyn i Pargas. Det kommer säkert att vara gott om folk på Pajbacka och en fin stämning. Min största dröm just nu är att få döma åtminstone den ena av sommarens derbymatcher, avslutar Gestranius.

Mattias Gestranius: Suurin haaveeni on viheltää ensi kesänä Paraisten derby

(Artikkeli on alunperin julkaistu Paraisten Kuulutuksissa 28.12.2017)

Turku palasi suomalaisen jalkapallon pääkaupungiksi lokakuussa, kun TPS nousi takaisin Veikkausliigaan, mutta Parainen on ollut jo pitkään suomalaisen erotuomaritoiminnan pääkaupunki, koska kaupungista löytyy kaksi kansainvälisiä otteluita viheltävää Fifa-erotuomaria eli Mattias Gestranius ja Lina Lehtovaara.

-Onhan se aika iso juttu, että tämän kokoiselta paikkakunnalta tulee kaksi tämän tason erotuomaria, kommentoi Gestranius lievällä – ja aiheellisella – ylpeydellä.

Euroopan jalkapalloliitto Uefan tilastojen mukaan Gestraniuksella on nyt takanaan 43 kansainvälistä ottelua, joista Eurooppaliigan otteluiden osuus on 21. Viimeisin näistä oli reilu kuukausi sitten Ateenassa AEK:n ja Rijekan ottelu. Otteluja olisi todennäköisesti enemmänkin, ellei hän olisi joutunut pitämään pitkää taukoa ylikunnon vuoksi. Muun muassa pari MM-karsintaottelua jäi tästä syystä väliin.

Gestranius on usean vuoden ajan ollut Suomen ykköstuomari. Kaiken kaikkiaan suomalaisia miestuomareita Euroopan kentillä viheltää ensi kaudella viisi ja naistuomareita kolme.

-Fifa määrittelee maittain, montako kansainvälistä tuomaria jokaisella maalla voi olla ja Suomella meitä on viisi. Lisäksi tuomarit kategorioidaan eliitti-, ykkös- kakkos- ja kolmostasolle. Minä olen tällä hetkellä ainoana suomalaisena ykköstasolla, kertoo Gestranius.

Gestraniuksen lisäksi suomalaisia Fifa-tuomareita ovat Antti Munukka, Jari Järvinen, Ville Nevalainen ja uutena ensi kaudelle Petri Viljanen. Naistuomareita puolestaan ovat Lina Lehtovaara, Ifeoma Kulmala ja uutena ensi kaudella Hanna Kapiainen. Lisäksi Fifan listalla on 8 avustavaa miestuomaria ja neljä avustavaa naistuomaria.

Gestranius on tämän vuoden ajan saanut keskittyä pelkästään erotuomarointiin, sillä Palloliitto palkkasi viime keväänä hänet ja Antti Munukan erotuomarikehittäjiksi.

-Työviikkoni Palloliitossa on 25-tuntinen, josta 7 tuntia on harjoittelua ja loput toimistotyötä. Nyt kun kausi on pelillisesti ohi, teen siinä sivussa myös hieman muita töitä. Kausi alkaa jälleen tammikuussa Suomen cupin peleillä ja toivottavasti helmi-maaliskuussa luvassa on taas Eurooppaliigaa, jatkaa Gestranius.

Normaali Eurooppaliigan ottelumatka sujuu jo rutiinilla. Tieto pelistä tulee reilut 2 viikkoa ennen peliä ja peliä edeltävän viikon maanantaina puolestaan lentoliput. Lähtö pelipaikalle tapahtuu keskiviikkona (Eurooppaliigan ottelut pelataan torstaisin) aamukoneella Tukholmaan, missä tavataan muu matkalle lähtevä ryhmä, johon Gestraniuksen lisäksi kuuluvat aina Antti Munukka ja Dennis Antamo päätytuomareina, Mikko Alakare ja Jan-Peter Aravirta avustavina tuomareina sekä neljäntenä tuomarina Jukka Honkanen.

Pelipaikalle saavuttaessa ryhmä tapaa ensin paikallisen yhdyshenkilön ja illalla vedetään harjoitukset peliareenalla ja kalibroidaan tuomareiden yhteydenpitovälineet. Sen jälkeen on vielä illallinen ja aamulla ottelukokous otteludelegaatin, joukkueiden edustajien ja muiden järjestävien tahon edustajien kanssa.

-Tähän kokoukseen ei enää nykyisin erotuomari mene, vaan sinne menee neljäs erotuomari. Sen jälkeen aletaankin valmistautumaan illan otteluun, joka on toivottavasti aina se aikaisempi peli eikä kello 22.05 alkava, sanoo Gestranius.

Kokeneena erotuomarina Gestranius pystyy sulkemaan ottelun aikana korvansa stadionin tapahtumilta ja keskittyy vain ja ainoastaan otteluun, vaikka paikalla olisi sitten 52 000 mekkaloivaa katsojaa.

-Muutaman kerran on ollut aika kovia paikkoja, Muun muassa muutama vuosi sitten Varsovassa, kun kotijoukkueen tunnetusti kovat kannattajat pitivät meteliä, polttivat soihtuja ja niin edelleen. Myös Dortmundin ”keltainen seinä” on oma lukunsa, tosin en siihen pelin aikana kiinnittänyt minkäänlaista huomioita, mutta nähtyäni dvd:ltä sen pelin jälkeen, oli pakko todeta, että missä minä oikein olenkaan ollut, naurahtaa Gestranius.

Ihan aina kaikki ei ole mennyt niin kuin Strömsössä, sillä 2010 Ranskassa omien sanojensa mukaan hän oli liian nuorena poikana isossa pelissä ja se ei hyvin mennyt.

-Se johtui minusta, ei pelistä, huomauttaa Gestranius.

Gestranius täyttää ensi kesänä 40 vuotta, joten vuosia erotuomarina on vielä jäljellä ikärajojen poistuttua paljon. Ja haaveitakin toki on:

-Mestareiden liigan ottelu nyt tietysti ensimmäisenä, eikä jotkut EM- tai MM-kisatkaan mikään mahdottomuus olisi. Kunhan vaan paikat pysyvät kunnossa. Onneksi Jari Uotila Salosta on tehnyt kanssani hyvää yhteistyötä hermoratahieronnassa, kiittelee Gestranius.

Ja kun kyseessä on paraislainen erotuomari, ei voida ohittaa tietenkään paraislaista jalkapalloa.

-Paraisilla on tällä hetkellä hieno tilanne, kun kesällä nähdään kunnon paikalliskamppailuja. Pajbackassa tulee varmasti olemaan paljon väkeä ja hieno tunnelma. Suurin haaveeni tällä hetkellä onkin viheltää ainakin toinen ensi kesän derbyistä, päättää Gestranius.

Voittamisen pelko - miten se voitetaan?

Pargas IF:n eilinen viiden maalin häviö ÅIFK:lle käsipalloliigassa herätti mieliin vanhoja muistoja siitä kuinka vaikeaa on silloin, kun joukkue häviää ottelu ottelun jälkeen ja millaiseksi peikoksi voittamisen pelko silloin muodostuu.

Muistan hyvin jalkapallokauden 1988. Tuon kauden aikana selostin Radio Poriin jalkapallon silloista SM-sarjaa ja Porin Pallo-Tovereiden otteluita. Tai no, en nyt ihan sentään todella hyvin muista, sillä en tosiaankaan muista, oliko kesä aurinkoinen ja lämmin vai sateinen ja kylmä tai jotakin siltä väliltä. Mutta sen muistan, että sen kauden aikana PPT ei voittanut sarjassa yhtään ottelua.

Kausi alkoi 1-4 -kotitappiolla Ilvestä vastaan ja viikon päästä vappupäivänä Lahden Suurhallissa tappiolukemat olivat samat. Sen pelin jopa muistan oikein hyvin. Johtuisiko siitä, että se pelattiin vappupäivänä ja hallissa. Pelillisesti PPT ei siinä ollut huono, niinkuin ei itse asiassa muutenkaan kauden aikana, mutta kun vastustaja tekee paikoistaan maalin ja itse ei, niin silloin lukemat ovat tuollaiset.

Seuraavat kaksi peliä menivätkin jo kohtalaisen hyvin eli tasapelit Reipasta (1-1) ja Hakaa (3-3) vastaan antoivat edelliskauden sarjakutoselle toiveita paremmasta. Mutta toisin kävi. Sen jälkeen voitot karttoivat joukkuetta kahdeksan kertaa peräkkäin, kunnes 26. kesäkuuta päästiin maalittomaan tasapeliin kotikentällä Hakaa vastaan. Tätä seurasi toinen tasapeli taas Reipasta vastaan (2-2), mutta seuraavassa ottelussa Kuusysi pudotti taas maan tasalle ladottuaan Porin Stadionin tulostaululle tylyt 6-0 -voittolukemat, jonka jälkeen Mikkelissä taisteltiin taas maaliton tasapeli.

Sen jälkeen edettiin tasaista tahtia pääasiassa tappiollisesti, kahdella tasapelillä höystettynä. Merkille pantavaa näissä loppukauden tappiossa oli, että ainoastaan kerran tappio tuli enemmän kuin yhden maalin erolla eli 18. syyskuuta Kuopiossa KuPS:n voittaessa 2-0. Tämä oikeastaan korostaa sitä tosiseikkaa, että joukkueella oli melkoinen voittamisen pelko. Suurin osa näiden otteluiden ratkaisuista kun syntyi viimeisten minuuttien aikana. Jo useaan otteeseen näytti siltä, että se voitto tulee, mutta ratkaisevassa vaiheessa peli hajosi ja vastustaja tasoitti tai teki voittomaalin. Missään vaiheessa tämä ei kuitenkaan näkynyt joukkuehengessä. Hurtti porilaishuumori toimi ja Paken pikkusikarit paloivat tasaiseen tahtiin.

Pargas IF:n käsipallojoukkueella on tilanne tällä hetkellä voittamisen pelon suhteen hyvin paljon samanlainen. Ainoa ero oikeastaan on siinä, että se yleensä häviää ottelut huonoilla aluilla ja sen jälkeen, kun vastustaja on päästetty muutaman maalin johtoon ja periaatteessa tavoittamattomiin, alkaa sekin pelaamaan. Eilen tilanne oli hieman toisin, sillä se johti ottelua lähes sen viimeiselle kympille asti, mutta siinä vaiheessa kaikki muuttui. Sen jälkeen kun ÅIFK päästettiin tasoihin, oma peli hajosi lopullisesti. ÅIFK teki lopussa 8 maalia ja PIF 3. Ja siinä se sitten oli.

Vaikka seuralla on huippuvalmentaja ja hyviä ulkomaalaisvahdistuksia, ei se riitä, kun on kyseessä juuri tämä voittamisen pelko. Jostakin täytyisi löytää se tahtotila ja usko, jolla ne voitot otetaan. Harjoittelemalla se ei tule, vaikka harjoittelu toki on tärkeää. Yksinkertaista lääkettä siihen ei ole. On vain uskottava itseensä, mutta jos joukossa on yksikin, joka siihen ei usko, hajoittaa se koko pakan. Olisikin mukava tietää, onko Pargas IF:n kohdalla tilanne tämä ja jos on, niin silloin jonkun muun kuin ulkomaalaisen huippuvalmentajan pitää purkaa se umpisolmu. Enkä tarkoita tällä sitä, että valmentajaa pitäisi vaihtaa. En suinkaan ja päinvastoin. Mutta joku joka tuntee pelaajat, joka puhuu pelaajien kanssa samaa kieltä. Tai sitten vaan pitää voittaa se seuraava ottelu. 

Voin sanoa, että se tunne, kun se voitto tulee -  ja sen tiedän, että kohta PIF voittaa - on aivan valtavan upea. Tuosta tulikin mieleen, kun 20 vuotta sitten valmensin naisten II-divisioonajoukkuetta (PiTU), joka aikaisempina kausinaan ei ollut voittanut ottelun ottelua. Muistan hyvin kun se ensimmäinen voitto Nice Futista vastaan tuli, millaisen riemun se voitto meissä kaikissa nostatti. Sen jälkeen olikin taas helppo hävitä kolme seuraavaa ottelua maalierolla 0-15, sillä me olimme voittaneet yhden ottelun ja tiesimme millaista voittaminen on. Ja itse asiassa voitimme kauden aikana vielä kolme ottelua lisää, kun Salon Vilpas kaatui 4-2 ja 4-0 sekä KaaPo 6-2. Seurajohto lupasi saavutuksemme kunniaksi seuraavaksi kaudeksi pienen palkinnon, mutta sitä ei koskaan tullut ja erosin tehtävästäni ennenkuin uusi kausi alkoi. Seuraavalla kaudella joukkue ei sitten enää taas voittanutkaan yhtään ottelua.

Tämän blogitekstin otsikko oli siis "Voittamisen pelko - miten se voitetaan?" En luvannut vastausta siihen, enkä sellaista anna, koska sellaista ei ole. Se vaan on voitettava.

PS. Kyllä PPT kesällä 1988 sentään pari ottelua voitti, sillä Suomen Cupin 1. kierroksella kaatui FinnPa kotona 2-1. Josta PPT suoraan 5. kierrokselle: HIK-PPT 0-5. Cupin kuudennella kiepillä: PPT-OLS 2-1 mutta 7. kieppi taittoikin jo niskan: OTP-PPT 6-0. 

PS2. Ja kiitos kun jaksoit lukea tänne asti, Laita sen kunniaksi sähköpostia aiheella Guts osoitteeseen rockfun@parnet.fi  ja voit voittaa Gutsin tuotepalkinnon.

Avoin kirje Tepsin ja Interin kannattajille

Turun Palloseuran nousu jalkapallon Veikkausliigaan oli yksi viime viikonlopun odotetuimmista ja myös toivotuimmista uutisista. TPS:n nousu oli yksinkertaisesti sekä suomalaisen että turkulaisen jalkapallon voitto. Aika oli myös TPS:n osalta kypsä paluulle liigaan. Kolme vuotta Ykkösessä oli tarpeellinen herätys ja uudelleenrakentamisen paikka koko organisaatiolle. Myös jalkapalloa seuraava Suomi oli valmis TPS:n nousulle.

Ensi kaudella on luvassa jälleen Turussa kaivatut Turun derbyt, joita ainakin minä olen henkilökohtaisesti kaivannut. Se tunne ja tahtotila, mitä nämä derbyt tarjoavat ovat jotakin aivan ainutlaatuista. Erityisen tyytyväinen tilanteeseen olen myös siitä syystä, että parin viimeisen kauden aikana olen totaalisen kyllästynyt lukemaan varsinkin pääkaupunkiseudun lehdistä Hesan derbyjen ylihypettämistä. Toki ne varmasti ovat hienoja tapahtumia, sitä en kiistä, mutta se ylihypettäminen yksinkertaisesti on vain saanut meikäläisen jopa lähes raivon partaalle.

Mutta mitä sitten on odotettavissa? Nyt haluankin osoittaa sanani joukkueiden kannattajaryhmille. En ole koskaan ymmärtänyt sitä vihaa, mitä kannattajaryhmissä osoitetaan toisen seuran ja tässä tapauksessa oman kaupungin toisen seuran kannattajia kohtaan. En myöskään kannattajaryhmien välisiä tappeluita ja muuta järjetöntä toimintaa. Kun kannatetaan, kannatetaan omia ja kunnioitetaan vastustajia kannattavia ihmisiä. Aivan samanlaisia ihmisiä hekin ovat, nyt vaan sattuvat kannattamaan toista seuraa.

TPS:n kannattajilla tunteet nousivat pintaan lauantaina, mutta en hyvällä tahdollakaan hyväksy tasoitusmaalin jälkeistä kentälle juoksemista. Ottelun päättymisen jälkeisen juhlinnan ja kentälle juoksemisen ymmärrän ja täysillä hyväksyn, tappeluja en. Itsekin olen joskus juossut kentälle, mutta vasta tilanteen ratkettua, en kesken pelin. 

Jalkapallon Veikkausliiga on ottanut oikean linjan luodessaan säännöt, joissa katsoja on korvausvelvollinen aiheuttamiinsa vahinkoihin jne. Aikaisemminhan sakot maksoi seura pitkin hampain. Nyt seuralla on mahdollisuus välttää sakon maksaminen, sillä joka kerta kun soihdut palavat, pommit paukkuvat tai kannattajaryhmät tappelevat, sakkoa seuraa. Ja jos joku vetoaa tässä asiassa tunnelmaan ja siihen, että näin toimitaan muuallakin maailmalla, voin vain todeta, että sakkoja sielläkin tulee ja hieman isommilla summilla. Ja syylliset etsitään aina!

Vetoankin sekä TPS:n että Interin kannattajaryhmiin, että ensi kaudella turkulaiset kannattajaryhmät näyttävät muille vastaaville esimerkkiä siitä, miten toimitaan sivistyneesti ja järkevästi. Kannatetaan omia tunteella, ei tapella derbyissä, eikä muissakaan peleissä, ei polteta soihtuja, eikä pamautella pommeja. Kunnioitetaan toisten mielipidettä. 

Niin  ja näytetään varsinkin Hesan derbyläisille, miten hienossa jalkapallotapahtumassa käyttäydytään hyvin ja sivistyneesti - siis turkulaisesti!

MM-karsintojen loppusuora viikonloppuna - Ketkä selviytyvät kisoihin? Osa 1

Belgia on toistaiseksi ainoa maa, joka on isäntämaa Venäjän ohella varma osanottaja ensi vuoden MM-kisoihin. Kisoihinhan selviytyy jokaisen yhdeksän karsintalohkon parhaat maat ja kahdeksan parasta kakkosta karsivat marraskuun alussa jäljellä jäävistä neljästä Euroopan kisapaikasta.

Vielä 24 maalla on mahdollisuus selviytyä kisoihin kun jäljellä on enää kaksi kierrosta, jotka  pelataan torstain ja tiistain välisenä aikana. Tällä hetkellä lohkoykkösinä ovat Belgian ohella Ranska, Sveitsi, Saksa, Serbia, Puola, Englanti, Espanja ja Kroatia. Kakkosina puolestaan Ruotsi, Portugali, Pohjois-Irlanti, Wales, Montenegro, Slovakia, Italia, Bosnia-Herzegovina ja Islanti. Jäljelle jäävät siis Bulgaria, Tanska, Hollanti, Skotlanti, Slovenia, Turkki ja Ukraina. Suomi valitettavasti menetti mahdollisuutensa jo väärällä päävalmentajavalinnalla (Hans Backe) kauan kauan sitten.

Elisa Viihde Sport näyttää taas torstai-tiistai akselilla 19 karsintaottelua. Näistä meikäläisen urakkana on kymmenen ottelua ja JV Salminen urakoi yhdeksän ottelua. Luvassa on varmasti mielenkiintoisia otteluita, joissa panosta on oikein kunnolla ja varsinkin muutamassa viimeisen kierroksen ottelussa kyseessä on todella isot asiat.

Katsotaanpa millaisia kertoimia Guts antaa näille 9. kierroksen selostusotteluille (punaisella tummennettuna minun veikkaukseni):

Torstai 5.10.

Armenia - Puola  10,75 - 5,75 - 1,25
Azerbaidzan - Tsekki  4,55 - 3,30 - 1,85
Montenegro - Tanska  3,45 - 3,35 - 2,19
Englanti - Slovenia  1,30 - 4,90 - 10,00

Perjantai 6.10.

Georgia - Wales  4,05 - 3,14 - 2,00
Turkki - Islanti  1,90 - 3,40 - 4,10
Espanja - Albania  1,05 - 11,50 - 40,00

Lauantai 7.10.

Bosnia-Herzgovina - Belgia  2,75 - 3,35 - 2,55
Ruotsi - Luxemburg  1,04 - 17,25 - 23,00
Bulgaria - Ranska  12,75 - 6,50 - 1,22
Valko-Venäjä - Hollanti  12,00 - 16,00 - 1,25

Jotenkin aika selviltähän nuo pelit näyttävät ainakin kertoimien valossa. Ainoastaan Bosnia-Herzegovinan ja Belgian kohtaamisessa voittokertoimessa ei suurta eroa ole, mutta yhtään lopputulosta ei tiedetä ennenkuin peli päättyy.

Otetaan tähän vielä Suomen kertoimet vierasotteluun Kroatiaa vastaan eli 1,12 - 8,00 - 25,00 eli paljon ei Suomelle mahdollisuuksia anneta, mutta ainahan voi yllättää, vai mitä!

Kuka HJK:n perässä Eurokentille ja kuka Liigaan, Ykköseen jne.?

Vaikka jalkapallon Suomen mestaruus ratkesi HJK:n eduksi eilen, tullaan kotimaisessa jalkapallossa näkemään mielenkiintoinen kuukausi, sillä kolmella korkeimmalla sarjatasolla kaikki on vielä auki. Mitkä joukkueet nousevat HJK:n perässä Eurokentille, mikä joukkue liigasta putoaa ja mikä karsii, mikä joukkue nousee liigaan suoraan ja mikä karsii. Ja jotta loppukausi olisi mielenkiintoinen, ei Ykkösen toinen putoajakaan ole vielä selvillä, eikä myöskään se, mitkä joukkueet AC Kajaania lukuunottamatta Kakkosesta pääsevät karsimaan noususta Ykköseen. Hurja loppukausi siis.

Aloitetaan vaikka liigasta. HJK siis vie mestaruuden ja Klubin cupvoiton myötä nyt myös sarjanelonen pääsee mukaan Eurooppaliigan karsintoihin. Tästä paikasta ovat viisi kierrosta ennen kauden päättymistä kisaamassa kuuden pisteen sisällä olevat Lahti, KuPS, Ilves, SJK ja puolustava mestari IFK Mariehamn. Joukkueiden loppuohjelmaa katsoen Lahti ja KuPS lienevät sijoilla kaksi ja kolme, tosin eri järjestyksessä kuin tällä hetkellä, KuPS:lla kun on hieman helpompi loppuohjelma, sillä se kohtaa kahdella viimeisellä kierroksella JJK:n kotonaan ja Kemin vieraissa. Näitä otteluita se ei häviä. Lahdella puolestaan on vaikeat ottelut sekä Ilvestä, IFK Mariehamnia, HJK:a ja Vepsua vastaan.

Taistelu siitä viimeisestä sijasta jää siis loppujen lopuksi kolmen joukkueen keskeiseksi. IFK Mariehamn kohtaa loppupeleissään vielä molemmat, ensin SJK:n tulevana sunnuntaina kotonaan ja Ilveksen päätöskierroksella niinikään kotonaan. Jos se nämä kunnialla selvittää, mikä on kovana kotijoukkueena tunnetuille saarelaisille oletettavaa, riittää sille vielä vierasvoitto JJK:sta ja tasuri joko Lahtea tai RoPS:aa vastaan, niin se nousee neljänneksi ja Eurooppaan. Muussa tapauksessa tuo paikka ratkaistaan Ilveksen ja SJK:n kesken. Tasapisteisiin päädyttäessä Ilves vie paikan paremman maalieron turvin.

Oma veikkaukseni on, että HJK vie mestaruuden (hehheh), kakkoseksi nousee siis KuPS, kolmanneksi nykypaikaltaan putoaa FC Lahti. IFK Mariehamn on neljäs, Ilves viides ja SJK kuudes.

Sarjataulukon häntäpäässä HIFK:n ja JJK:n ero on kolme pistettä. Helpompi loppuohjelma on HIFK:lla, sillä kahden viimeisen kierroksen aikana se kohtaa SJK:n kotonaan ja Lahden vieraissa ja näistä peleistä sille ei pisteitä heru. Sen on siis napattava tarvittavat pisteet hyvissä ajoin Vepsulta (v)j Kemiltä (k) ja Interiltä ja sen se myös tekee, sillä JJK ei välttämättä nappaa pistettäkään viidestä viimeisestä ottelusta.

Ykkösestä suoraan liigaan nouseva joukkue tulee todennäköisesti ratkeamaan vasta viimeisellä kierroksella Honkan ja TPS:n kohdatessa Espoossa. TPS on tämän hetken tilanteessa kolme pistettä edellä, mutta molemmat todennäköisesti voittavat seuraavat ottelunsa, TPS pelaa OPS:aa vastaan vieraissa ja Gnistania vastaan kotonaan sekä Honka kotonaan AC Oulua ja vieraissa OPS:aa vastaan. Tällöin Hongan on voitettava tuo viimeinen ottelu noustakseen tasapisteisiin TPS:n kanssa ja mahdollisesti maalieron turvin liigaan. Tällä hetkellä TPS:lla on 32 plusmaalia ja Hongalla 27. Tämä tarkoittaa siis, että Hongan täytyy ottaa TPS kohtaamista edeltävissä otteluissa yhteensä parilla maalilla suurempia voittoja kuin TPS ja voittaa TPS viimeisessä ottelussaan vähintään 2 maalilla. Tässä kohtaa en uskalla omaa veikkausta antaa, mutta TPS:n nousua toivon, sillä karsinnoissa HIFK tulee olemaan vahvempi, on sitten vastassa TPS tai Honka. JJK:n kohdalla en olisikaan enää niin varma liigajoukkueen puolesta. TPS:n voittoa toivon myös siitäkin syystä, että Turun derby palaisi jälleen takaisin kotimaiselle jalkapallokentälle hienona ja aitona tapahtumana ilman sitä stadin derbyn kaltaista ylimääräistä ja turhaa hypetystä.

Ja sitten vielä se Ykkösen putoamistaistelu ja Kakkosen nousu. Huhhhuh - jännitys jatkuu. Ekenäs IF periaatteessa varmisti paikkansa sunnuntaina voitettuaan Gnistanin kotonaan 1-0 ja näin Ykkösen toinen putoaja GrIFK:n lisäksi on joko OPS tai Gnistan. OPS kohtaa viimeisissä otteluissa kärkikolmikon eli TPS:n ja Hongan kotonaan sekä KPV:n vieraissa. Näistä otteluista en lupaa OPS:lle pistettäkään. Gnistan puolestaan saa kotiinsa GrIFK:n ja Jaron, jotka se molemmat voittaa. TPS:lle se ei vieraissa voi mitään, mutta nuo kaksi voittoa riittävät pitämään sen Ykkösessä ja OPS lähtee. Näin ei välttämättä saisi sanoa, mutta Miika Juntusen kauden aikaisen käyttäytymisen ansiosta oululaiset saisivatkin pudota sarjatasoa alemmas. Toki se ei ole pelaajien vika, että Miika kiukuttelee, mutta...

Kakkosessahan pelataan kolmessa lohkossa ja lohkojen parhaat plus paras kakkonen karsivat Eurocup-säännöillä pelattavissa otteluissa noususta. Ennen viimeistä kierrosta ainoastaan AC Kajaani voi olla varma karsintapaikastaan, mutta sen jälkeen useammalla joukkueella on mahdollisuus nousukarsintaan, varsinkin kun Palloliiton säännöissä on sellainen kummallisuus, että paras kakkonen ei välttämättä olekaan paras kakkonen. Sääntöjen mukaan paras lohkokakkonen valikoituu niiden pisteiden mukaan, johon ei ole laskettu lohkon kolmea putoajaa vastaan pelattuja otteluita. Aika erikoista, mutta on mitä on, niin sielläkin on luvassa melkoinen taistelu noususta ja jopa kasvattajaseurallani Musan Salamalla on vielä pieni mahdollisuus päästä viime vuoden tavoin karsimaan noususta. Tosin se kai vaatii jo vähän apua muilta seuroilta.

Luvassa on siis todella mielenkiintoinen kuukausi kotimaisessa jalkapallossa. Toivottavasti vaan suomalaiset tajuavat tämän ja kansoittavat niiden jäähallien sijaan jalkapallokenttien katsomot, sillä jalkapallo ja tässä tapauksessa KOTIMAINEN JALKAPALLO ON PARASTA PAIKAN PÄÄLLÄ!

Ennen paikallisradiotkin olivat parempia

Kuusi vuotta sitten tehtiin yksi Radio Auran Aaltojen suurimmista ellei jopa suurin virhe, kun lähetykset siirtyivät Turun keskustasta Artukaisiin ja meikäläinenkin muiden kera aloitti juonnot sieltä. Tuon muuton jälkeen kaikki olikin melkoista alamäkeä. Radion omistava johto, ei siis se operatiivinen, oli suoraan sanottuna enemmän pihalla kuin se kuuluisa lumiukko, eikä varmastikaan kaukana ollut koko radion lopettaminen. Siksi typerää heidän toimintansa oli, eikä tilannetta kyllä auttanut yhtään porilaisten konsulttien tulo taloon, päinvastoin. Työympäristö tulehtui ja kenelläkään ei ollut enää hauskaa, sillä sitä se työnteko siellä oli aikaisemmin ollut.

Nykyisinhän Auran Aallot ei enää toimi Artukaisissa vaan Turun Logomossa ja ne porilaiset sen sitten loppujen lopuksi kaappasivat. Näiden muutosten järkevyydestä en osaa sanoa mitään, koska en ole kyseisessä radiossa enää muutamaan vuoteen ollut, enkä kanavaa myöskään aikoihin kuunnellut. Kuulopuheiden ja lähellä radiota olevien lähteiden mukaan kuitenkaan mikään ei ole ainakaan paremmaksi ja mukavammaksi muuttunut.

Ehdin olemaan paikallisradioissa mukana tuollaiset 30 vuotta, joten sanoisin, että minulla on jonkinlainen perspektiivi radiotoimintaan. Isoja virheitä on vuosien varrella tehty ja toimiala ei ole moneen vuoteen ollut hyvä. Ensimmäinen iso virhe oli aloittaa kuuntelijatutkimusten tekeminen suuriin piirtein joka päivä. Ne kerran-kaksi vuodessa tehdyt olisivat riittäneet. Seuraavaksi radioita pilattiin turkulaisten ja Markku Ahdon johdolla soittolistoilla. Paikallisradioiden aitous katosi sen sileän tien ja kiinnostavuus loppui melko nopeaan.

Aina silloin tällöin luulee löytäneensä hyvän ja kiinnostavan radiokanavan, mutta viikon-parin kuuntelun jälkeen ei sitä enää kestä. Kun se sama Tina Turnerin kappale soi joka päivä samaan aikaan tai Stratovariuksen Hunting High And Low'n soidessa jo kolmatta kertaa samana päivänä, on pakko palata taas kuuntelemaan Ylen kanavaa.

Myös luokittelu erilaisiin kuuntelijaprofiileihin oli ja on edelleen käsittämätöntä. "Nuorille yli kolmekymppisille aikuisille suunnattu kanava" - kiss my ass. Tänä päivänä ehkä aikoinaan niin tylsä Yle on tänä päivänä lähetyksillään kiinnostavampi kuin yksikään paikallisradio.

Niin ja sitten ne ketjuradiot. Yksi radiotoiminnan suurimmista syöpäläisistä oli SBS-ketju, joka lopullisesti tuhosi paikallisen radiotoiminnan. Samaa lähetystä kaupungista toiseen ja juonnot jostakin aiavn muualta kuin kyseisestä kaupungista. Ja kutsuivat vielä itseään paikallisradioiksi. Sinne se upposi ja syvälle.

Voi olla, että jos aikoinaan olisin itse päässyt päättämään tai johtamaan paikallisradiota, en olisi ollut alalla niin pitkään kuin olin. Tai sitten olisin edelleen ja vetäisin hyvin toimivaa ja kiinnostavaa radiota. Ei se mikään ihmeellinen radio olisi, mutta aivan varmasti kiinnostavampi kuin yksikään nykyinen paikallisradio ja myös ne valtakunnalliset kaupalliset radiot.

Tilannetta tuskin enää voidaan millään tapaa muuttaa ja parantaa. Ajat ovat muuttuneet ja niinkuin vanha sanonta kuuluu, "on myöhäistä pidättää, kun paska on jo housuissa!"