Tanskassa sarjajärjestelmä uusiksi. Kannattaisiko Suomessakin harkita?

Olen saanut seurata viime vuoden elokuusta lähtien Tanskan jalkapallon Superliigaa hieman aikaisempaa lähempää, kun olen selostanut liigan otteluita Fanseatilla nyt 26 ottelua ja tästä kaudesta on jäljellä vielä 4 kierrosta. Pääsääntöisesti olen nähnyt mukavia pelejä ja joukkoon on mahtunut muutama myös todella hyvä ottelu. Ja jos totta puhutaan, niin ei Veikkausliiga nyt niin kovin kaukana tuosta Tanskan tasosta ole.

Tanskassa on kuitenkin herätty todellisuuteen. Maajoukkue ei selviytynyt EM-kisoihin ja seurajoukkueiden menestys Euroopan kentillä on jäänyt perin vähäiseksi. Meillä Suomessa valitettavasti tuo menestyksen puute näkyy sekä seurajoukkueiden että maajoukkueemme esityksissä. Tanskalaiset ovat pohtineet pitkään ja tarkkaan, millä tavalla sitä tasoa mahdollisesti saataisiin nostettua ja ovat siellä päätyneet sellaiseen ratkaisuun, että Superliigaan on saatava lisää panoksellisia otteluita ja tämän myötä on päädytty seuraavanlaiseen ratkaisuun:
___________________________________________________________________

Tämän kauden päätteeksi huonoin (Hobro) putoaa ja 1. divisioonasta nousee tilalle kolme joukkuetta ja liiga laajenee 14 joukkueen kaksinkertaiseksi sarjaksi, missä pelataan kaksinkertainen sarja eli 26 ottelua. Tämän jälkeen 6 parasta jatkaa ylemmässä loppusarjassa, joka pelataan kaksinkertaisena sarjana = 10 ottelua. Runkosarjassa hankitut pisteet jäävät voimaan. Sarjan ykkönen on mestari. Näille joukkueille siis yhteensä 36 ottelua. 

Sijoille 7-14 sijoittuvat joukkueet pelaavat kahdessa lohkossa kaksinkertaiset sarjat.

Ensimmäisessä lohkossa joukkueet runkosarjan sijoilta 7,10,11,14 ja toisessa lohkossa sijoilta 8,9,12,13.

Ykköslohkon 3 kohtaa Kakkoslohkon 4:n ja Ykköslohkon 4 kohtaa Kakkoslohkon 3:n. Häviäjät pelaavat kaksiosaisen ottelun ja häviäjä putoaa ja voittaja karsii 1 . divisioonan kakkosen kanssa sarjapaikasta.  Voittajat pelaavat kaksiosaisen ottelun ja voittaja jatkaa liigassa. Häviäjä joutuu pelaamaan 1. divisioonan kolmoseksi sijoittunutta vastaan sarjapaikastaan kaksiosaisen ottelun.

Huhhuh, toivottavasti ymmärsitte. Mutta... Paljon mielenkiintoisemmaksi menee pääsy Euroopan kentille. Mestarijoukkue toki pääsee Mestareiden liigan karsintoihin ja kakkonen karsii Eurooppaliigaan. Mutta sitten menee mielenkiintoiseksi.

Alempien lohkojen voittajat kohtaavat toisensa kaksiosaisessa ottelussa ja tämän voittaja kohtaa sarjakolmosen kaksiosaisessa ottelussa ja tämän ottelun voittaja pääsee karsimaan Eurooppaliigaan.

_____________________________________________________

Suomessahan ylempi ja alempi jatkosarja olivat voimassa kaudella 1996, jolloin voitimme FC Jazzin kanssa mestaruuden. Kokemukset tuosta eivät kaikkia miellyttäneet, sillä tämä sarjajärjestelmä jäi yhden kauden mittaiseksi.

Tuosta Veikkausliigan sarjajärjestelmästä on väännetty peistä vuodesta toiseen ja jotkut ovat sitä mieltä, että joukkuemäärää pienentämällä päästään oikeaan ratkaisuun, jotkut jopa nostaisivat joukkuemäärää nykyisestä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuota Tanskan mallia kannattaisi ainakin tutkia tarkkaan. Ongelma meillä Suomessa on tietysti vuodenajat, sillä Tanskassahan sarja alkaa heinä-elokuussa ja joulu-helmikuussa vietetään talvitaukoa ja kauden ratkaisuottelut saadaan pelata keväällä hyvissä olosuhteissa. Meillä Suomessa taas kenttien kunto saattaa syksyllä tehdä hyvän systeemin huonoksi systeemiksi. 

Kuten jo edellä mainitsen minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että Suomessa pelattaisiin 14 joukkueen kaksikertainen sarja ja sen jälkeen jatkettaisiin ratkaisuun asti tuolla Tanskan mallilla hieman sovellettuna. Puheet Suomen sarjan siirtämiseksi syksy-kevät -malliin kannattaa kuitenkin ehdottomasti haudata. 

SJK vai HJK? Veikkausliigako kahden kauppa?

Lauantaina alkava jalkapallon Veikkausliiga on vahvasti kahden kauppa. Sekä puolustava mestari SJK että viime kauden pronssijoukkue HJK ovat suorittaneet talven aikana melkoista kilpavarustelua. Kumpi on voittaja, sitä on vielä vaikea tässä vaiheessa sanoa. HJK:n mestaruuden kerroin 1,96 VonBetsillä on kuitenkin ennakoitu pienemmäksi kuin SJK:n 2,50.

Onko näiden kahden takana sitten ketään, joka voisi asettaa kapuloita rattaisiin tämän kaksikon mestaruusjahdissa? Kylmä tosiasia on, että ei taida olla. Kyllä jonkun muun joukkueen tunkeutuminen tämän kaksikon väliin tai jopa eteen olisi pienoinen yllätys.

Veikkausliigakausi 2015 oli vuosikausiin paras kotimainen liigakausi. Jännitys sekä mestaruus- että putoamistaistelussa kesti aina loppukierroksille asti. Kotimaisesta jalkapallosta puhuttiin ja se sai samalla myös uusia kannattajia, jotka toivottavasti pysyvät edelleen liigan kannattajina ja täyttävät katsomoita.

Mutta mitä sitten on odotettavissa? Otetaan seuraavaksi pieni ja lyhyt katsaus tulevaan viime vuoden lopullisessa järjestyksessä:

SJK:

Kuten useassa yhteydessä on todettu, SJK:n mestaruus oli suomalaisen jalkapallon voitto. HJK:n monta vuotta kestänyt dominointi saatiin katkaistua ja samalla se toimi myös suurena huomion herättäjänä. SJK hankki talvella riveihinsä kovan vahvistuksen Tapio Heikkilän muodossa, mutta ilo jäi loppujen lopuksi lyhytaikaiseksi, kun mies jatkoi melko  nopeasti matkaa IK Startiin Norjaan.

Cedric Gogouan, Pavle Milosavlevicin, Akseli Pelvaksen, Wayne Brownin jne. lähdöt tekivät melkoisen loven pelaajarinkiin, mutta SJK onnistui pelaajamarkkinoilla hyvin. Jarkko Hurme, Alexei Eremenko, Abdoulaye Meite ja Matej Hradecky ovat hyviä täsmähankintoja. Heistä tosin Hradecky on loukkaantuneena. Veikkaisin, että SJK on edelleen vahva mestarisuosikki jo pelkästään siitäkin syystä, että sillä on penkin takana Simo Valakarin kaltainen valmentaja/taktikko, joka on näissä asioissa askeleen HJK:n Mika Lehkosuota edellä.

RoPS:

RoPS oli yksi viime kauden positiivisista yllättäjistä. Rovaniemellä koettiin hieman samankaltainen tuhkimotarina kuin muutama vuosi sitten jääkiekon puolella, kun Porin Ässien valmentaja Karri Kivi oli enää muutamaa minuuttia vaille potkut saanut valmentaja, mutta viime hetken onnistuminen pelasti miehen ja loppu onkin historiaa. Veikkaisin, että eipä ollut kaukana Juha Malisenkaan potkut viime kaudella. Ihan mestaruuteen asti käännös ei kuitenkaan riittänyt.

Pelaajarintamalla RoPS koki ehkä liigan kovimman menetyksen, kun Faith Friday Obilor otti suunnakseen Turun ja Interin. Obilor oli kuitenkin RoPSin puolustuspelin sielu ja tuki loistavasti myös hyökkäyksiä. Vaihtona Interistä tuli Juuso Hämäläinen, mutta muuten uudet pelaajahankinnat eivät ainakaan tässä vaiheessa kovin vahvoilta tunnu. Aleksandr Kokon terveenä pysyminen on napapiiriläisille elintärkeä. Antti Okkosen loukkaantuminen juuri liigakauden kynnyksellä oli iso takaisku. Veikkaisin, että RoPS ei taistele tällä kaudella mitaleista, vaan palaa takaisin liigan keskikastiin. Mestaruuskerroin VonBetsillä 13.

HJK:

HJK on aina HJK. Sen jääminen viime kaudella ”vasta kolmanneksi” ei ollut kovinkaan suuri yllätys. Pelaajamateriaali viime kaudella ei yksinkertaisesti ollut mestarijoukkueen tasoinen. HJK:lla oli huonompi joukkue kuin vuosikausiin. Pelaajahankintojen siirtyminen Tuomo Saarniolta Aki Riihilahdelle oli selvä viesti siitä, että metsään oli menty ja muutos parempaan oli tehtävä.

Talven harjoitusottelujen ja pelaajahankintojen perusteella HJK on jälleen ”oma itsensä” ja vahva suosikki mestariksi. Mikael Forsellin ja Medon hankinnat loppumetreillä merkitsevät sitä, että kilpailu pelipaikoista tulee olemaan jälleen kova ja periaatteessa jokaiselle pelipaikalle Klubilla on laittaa kaksi samantasoista pelaajaa. Ja se on suomalaisessa jalkapallossa paljon. Ainoa kompastuskivi on maalivahtipeli. Thomas Dähne ei ole ainakaan meikäläistä missään vaiheessa vakuuttanut, enkä olisi lainkaan hämmästynyt, jos kauden aikana riveihin ilmestyisi uusi maalivahti. Taistelee mestaruudesta tasapäin SJK:n kanssa.

FC Inter:

Inter oli yksi viime kauden alisuorittajista. Välillä peli sujui kuin unelma ja heti seuraavassa pelissä nähtiinkin sitten jotain aivan muuta. ”Hollanti ulos” –huudot raikuivat Kupittaan fanikatsomosta pitkin kautta, eivätkä syyttä. Job Dragtsman pelinjohtaminen näytti viime kaudella kaikkea muuta kuin innostuneelta tai toimivalta. Ja itse asiassa ilman Magnus Bahnen loistokautta, Inter ei varmastikaan olisi noussut sarjataulukossa niin korkealle kuin se loppujen lopuksi nousi.

Talven pelaajamarkkinoilla Inter on voittaja. Vaikka se ei montaa pelaajaa hankkinut, ovat hankinnat onnistuneita. Faith Friday Obilor oli viime kaudella liigan paras pelaaja ja jos mies onnistuu samalla tavalla kuin Rovaniemellä, ei Interin maaliin tällä kaudella paljon palloja uppoa, varsinkin kun sillä on tarjota liigan kovin maalivahtikaksikko Jukka Lehtovaara – Henrik Moisander, kunhan nämä entiset TPS-maalivahdit pysyvät pelikunnossa. Benjamin Källman saattaa olla yksi kauden tulokkaista. Kaikki mahdollisuudet ainakin vähintään pronssisille mitaleille. VonBets tarjoaa Interin mestaruudesta kerrointa 27.

FC Lahti:

Lahtelaisilta odotettiin viime kaudella paljon, mutta jostakin syystä tulosta ei kuitenkaan tullut odotetusti. Joko sitten tällä kaudella natsaisi? Lähtijöiden ja lopettaneiden lista on pitkä, niin kuin on myös hankintalista, mistä ainakin minun silmääni eniten pistävät Tomi Maanoja, Kalle Multanen ja Duarte Tammilehto.

Liigacupin voitto antaa lahtelaisille varmasti hyvän buustin alkavaan kauteen ja mitä pidemmälle kausi ehtii, myös pelikin löytää lopulliset uomansa. Ja kun valmennuspuolelta löytyy hammastikkua pureksiva Toni Korkeakunnas, on tässä Interin ohella sopiva mitaliehdokas. Mestaruuskerroin 18.

IFK Mariehamn

Ahvenanmaalla on koittanut uusi aikakausi. IFK:ta alasarjoista asti luotsannut Pekka Lyyski lopetti viime kauteen ja valmennusvastuu jaettiin harvinaisella tavalla Peter Lundbergin ja Kari Virtasen kesken. Petteri Forsellin ja Duarte Tammilehdon lähdöt olivat myös melkoisia iskuja, mutta onneksi uusvanhan Gabriel Petrovicin hankinnan myötä keskikenttä saatiin tilkittyä onnistuneesti. Siihen sitten menetykset ja hankinnat sitten jäivätkin.

IFK lähtee siis kauteen lähes samalla miehistöllä kuin edelliskaudellakin, joten ainakaan alusta ei uusi valmennuskaksikko ole joutunut joukkuetta kasaamaan. IFK:n peliä vaivasi viime kaudella sen ennaltaluettavuus ja siinä oli pitkälti syy, miksi se ei loppujen lopuksi ollut mukana mitalitaistelussa, niinkuin sen olisi pitänyt olla. Talvi on tuloksellisesti ollut yllättävän heikko ja jatkopaikka Suomen cupissakin tuli loppujen lopuksi melkoisen taistelun jälkeen, missä onnellakin oli iso rooli.

Suuri kysymys onkin, onnistuuko valmennuskaksikko Lundberg-Virtanen muokkaamaan joukkueen peliä vaikeammin pysäytettäväksi ja kuka tekee ne tarvittavat maalit? Mestaruuskerroin 50.

HIFK:

HIFK oli liigalle viime kaudella melkoinen piristysruiske, niinkuin nousijajoukkueet usein ovat. Puhtaasti kotimaisilla pelaajilla kauden läpi kahlanneessa joukkueessa oli kuitenkin paljon liigakokemusta, vaikkakin myös täydellisiä liigaummikkoja. Stadin derbyt olivat liigalle tervetulleita, varsinkin kun Turun derbyjä ei enää nähty TPS:n Ykköseen putoamisen jälkeen.

Pekka Sihvola oli maalintekijänä tärkeässä roolissa ja kun rinnalle tulee täksi kaudeksi Juho Mäkelä VPS:sta, voidaan miltei sanoa, että HIFK:lla on tarjota liigan maaliahnein kärkikaksikko, joka saattaa onnistuessaan tehdä liigassa pahaa jälkeä. Saattaa kirkastaa kilpeään ja nousta sarjataulukossa pykälän tai kaksi. VonBetsin mestaruuskerroin 50.

Ilves:

Jos oli HIFK viime kaudella piristysruiske, niin sitä oli ”tavallisten duunareiden” Ilveskin. Lähes amatöörijoukkueella se pystyi haastamaan kenet tahansa ja otti ansaitusti takaisin se paikan, mikä tamperelaiselle jalkapallolle kuuluukin: paikan vähintään liigan keskikastissa. Tammela heräsi henkiin ja loppuunmyydyt jalkapallokatsomot ovat suomalaisessa jalkapallossa kuitenkin harvinaksuuksia.

Valmennuspuolella turkin koetaan tällä kaudella viime kauden lopun kaltaista sekoilua, sillä Jarkko Wiss ei ole sitoutunut kommentaattoriksi, vaan tekemään töitä ihan oikein kunnon valmentajana. Muutama hyvä hankinta (Matrone. Aspegren, Milosavljevic) lopettaneiden (Ojanperä, Vakkala, Kujala) tilalle pitää Ilveksen edelleen keskikastissa. Tammelasta on tämän kauden aikana aivan varmasti erittäin vaikea hakea pisteitä. Mestaruuskerroin 150.

KuPS:

KuPS oli yksi viime kauden negatiivisista yllättäjistä. Marko Rajamäen suojateilta odotettiin selvästi enemmän, mutta KuPS ei saanut peliään rullaamaan oikeastaan missään vaiheessa ja joukkueen jääminen yhdeksänneksi oli varmasti kuopiolaisille melkoinen pettymys. Lisäksi Petteri Pennasen loukkaantuminen kesken kauden vei joukkueelta parasta terää.

Lähtijöiden määrä on melkoinen ja varsinkin Tomi Maanojan lähtö riipaisee, mutta onneksi Pennanen on jälleen pelikunnossa. Irakli Sirbiladze korvattiin Mika Ääritalolla ja sen lisäksi Nigeriasta hankittiin peräti neljä pelaajaa (Paul Onobi, Azubuike Egwuekwe, Gbolahan Salami ja Abubakar Aliyu), jotka kaikki ovat ainakin minulle vielä täysi arvoituksia. Keskikastissa edelleen. Mestaruuskerroin 74.

VPS:

VPS oli viime kauden pahin alisuorittaja ja pitkään näyttikin siltä, että vaasalaiset saavat vaihtaa sarjatasoa, mutta loppukaudesta joukkueelta löytyi sen verran puristusta, että se selvitti tiensä kuivilla. Tulevalle kaudella Vepsulla on uuden stadioninsa myötä vain yksi tavoite: palata takaisin.

Henri Sillanpään lopettaminen ja Juho Mäkelän siirtyminen HIFK:n riveihin ovat isoja iskuja ja ilmassa on edelleen isoja kysymysmerkkejä. Kauden alku tulee Vaasassa olemaan äärettömän tärkeä, jotta se ei joutuisi samanlaiseen syöksykierteeseen kuin edelliskaudella. Kuka sitten tekee maalit, on varmasti kysymys, jonka kaikki esittävät Mäkelän lähdön myötä? Alempaa keskikastia. Mestaruuskerroin VonBetsillä 100.

PS Kemi

PS Kemin viime kausi oli todellinen menestystarina ja vielä viime kauden alkaessa tuskin kukaan uskoi, että kemiläiset taistelevat liigapaikasta. Oikeastaan siihen ei uskonut kukaan vielä muutamia viikkoja ennen kauden päättymistäkään, mutta niin vain kävi, että PS Kemi kesti loppuun asti ja palautti kemiläiset liigajoukkueeksi vuosien tauon jälkeen.

Seuran toimistolla oven saranat ovat varmasti sisäänpäinkääntyvät, sillä siksi paljon uusia pelaajia on Kemiin tullut. Eri asia sitten on, kuinka toimiva paketti on, kun kausi alkaa. Liigan suuri tuntematon. Pohjoisen derbyjä odotellessa. Mestaruuskerroin 200.

PK-35

Shefki Kuqi onnistui siinä, mitä monet epäilivät: karsintojen kautta liigaan ja heti varteenotettavaksi joukkueeksi. Ilari Äijälä, Aleksi Ristola, Daniel Kollar ja velipoika Njazi Kuqi ovat onnistuneita hankintoja ja PK-35 tulee espanjalaispelaajiensa kanssa kauden aikana olemaan varteenotettava ja vaikea vastustaja. Mielenkiintoista on myös nähdä, miten Kuqin tunnetusti ehkä hieman lyhyt pinna pysyy kauden aikana kasassa. Tosin edelliseen liigakauteen Hongan kanssa verrattuna, Shefkilla on ehkä paremmat työvälineet ja samanlaista taistelua talouden jne. kanssa tuskin mies joutuu tällä kertaa kokemaan. Nousu keskikastiin on hyvin mahdollinen ja todennäköinen. Vaikea voitettava kotikentällään. Mestaruuskerroin ”vain” 74.

Yhteenveto:

VoBetsin mestaruuskertoimien perusteella sarjataulukko kauden päättyessä näyttäisi siis tältä:

1.    HJK

2.    SJK

3.    RoPS

4.    Lahti

5.    Inter

6.    IFK Mariehamn

7.    HIFK

8.    PK-35

9.    KuPS

10.  VPS

11.  Ilves

12.  PS Kemi

Oman veikkaukseni mukaan sarjataulukko on hieman erinäköinen:

1.    SJK

2.    HJK

3.    Inter

4.    Lahti

5.    HIFK

6.    IFK Mariehamn

7.    PK-35

8.    RoPS

9.    Ilves

10.  KuPS

11.  VPS

12.  PS Kemi

Onhan näitä tullut selostettua - 1619 täyteen torstaina

Hyppään selostajana huomenna torstaina (10.12) taas "neitseelliselle maaperälle", kun debytoin Svenska Hockeyligan pelissä Luleå - Rögle Elisa Viihteen Fanseat-urheilukanavalla. Taas uusi sarja tutustuttavaksi ja koska kyseessä on meikäläiselle periaatteessa lähes kokonaan uusi sarja, aloitin valmistautumisen huomiseen peliin jo tänään.

Aloitin valmistautumisen päivittämällä selostuslistani, jossa tuo huominen peli on järjestyksessään numero 1 619. Onhan näitä siis tullut selostettua. Lista löytyy koneeltani ja siellä on muutama ihan mielenkiintoinen lajikin. Listaanpa nuo kaikki selostukset tähän, niin tiedät sinäkin mitä on tullut tehtyä:

Jääkiekko:

SM-liiga                       937
CHL                                1
SHL                                1 (huomenna siis)

Jalkapallo:

Veikkausliiga               384
Suomen Cup                   3
Ykkönen                        46
Kakkonen                      18
Tanskan SuperLiga        14
EM 2016 karsinnat         25
Eurooppaliiga                  2
Engl. Championship        4
A-nuorten SM                 1

Jääpallo:

Bandyliiga                     80

Lentopallo:

Naisten Mestaruusliiga  28
Miesten Mestaruusliiga   1

Pesäpallo:

Naisten Superpesis       20
Miesten Superpesis        8
Supepesiskarsinnat        2

Salibandy:

Salibandyliiga              20
Nuorten MM-kisat         1 (Suomi-Ruotsi)

Keilailu:                     

Porin Keilaliiga             4

Ralli:

Satakuntaralli               2
Uusikaupunkiralli          2

Kaukalopallo:

Kaukisliiga                   3

Ringette:

SM-sarja                      2

Juoksu:

Karhuviesti                  2

Pyörätuolikoripallo:

SM-kisaturnaus           1

Nyrkkeily:                  1

Taekwondo:               1

Beachvolley:              1

Kouluratsastus:         1

Tukkilaiskisat;           1

Vesipallo:                  1

Onhan niitä siis tuossa melkoinen määrä ja koko ajan tulee lisää. Viimeinen vuosi onkin ollut tällä saralla mielenkiintoinen ja antoisa, vaikka välillä onkin kohtalaisen hiljaista ja välillä selostuksia on suurin piirtein joka päivä ja parhaana kaksikin. Tämä on kuitenkin ammatti, jonka olen itse valinnut ja sitä myös rakastan. Elämäni olisi paljon tylsempää ilman näitä.

Ja vielä päätteeksi, olin jotain 6-v tai mitä lienee, kun aikoinaan olin tokaissut äidilleni Porin torilla busseja katsellessani, että minusta tulee isona joko urheiluselostaja tai bussikuski. Ja kuinka ollakaan, selostajahan minusta tuli ja bussiakin olen ajanut muutamia satoja kilometrejä. Olen siis lapsuuden ajan haaveammatissani / unelma-ammatissani!
     

VIP-vieraana Mestareiden liigassa ja vähän muutakin

Olen jo usean vuoden ajan pyrkinyt ainakin kerran kaudessa vierailemaan ainakin yhdessä Mestareiden liigan tai Eurooppaliigan ottelussa jossakin päin Eurooppaa. Tie on vienyt mm. Bremeniin, Budapestiin, Liverpooliin, Varsovaan, Müncheniin, Amsterdamiin, Leverkuseniin, Torshavniin, Rotterdamiin, Moskovaan jne. jne. 

Viimeisin vierailu oli kaksi viikkoa sitten, kun olin Malmössa seuraamassa Malmö FF:n ja Shakhtar Donetskin ottelua. Tällä kertaa matka oli kuitenkin poikkeuksellinen, sillä en ollut paikan päällä akkreditoituneena toimittajana tai tavallisena lipunostajana vaan VIP-vieraana. 

Ja miten tämä sitten on mahdollista? No minäpä kerron.Olen jo parin kauden ajan ottanut osaa Gazprom Footballin järjestämään kierroskohtaiseen lippuarvontaan, missä on ollut mahdolisuutena voittaa liput johonkin valitsemaasi otteluun. Joka kerta voit laittaa valinnaksesi kolme eri ottelua ja toivoa parasta. 14. lokakuuta sitten sähköpostiini tuli tällainen viesti:

Hello Timo, 

Congratulations! You’ve won tickets to the UEFA Champions League match Malmö FF - FC Shakhtar Donetsk on the 21st October 2015 courtesy of GAZPROM Ticketmania!

Your tickets are on their way to you and should arrive in the post in the coming days.

Siitä sitten hankkimaan reissulle matkakaveria. Ja sepäs sitten osoittautuinkin vaikeaksi, eikä kaveria tahtonut löytyä  mistään. Seuraavana maanantaina liput sitten tulivat ja mikä yllätys siellä olikaan! 

Olin luullut, että kyseessä on aivan normaalit otteluliput, mutta kyseessä olikin Champions Clubille oikeuttavat VIP-liput. Eikä siitäkään huolimatta tahtonut reissukaveria löytyä, kunnes lukuisien soittojen ja sähköpostien jälkeen vahingossa tapasin TPS:n kiekkomatsissa Paraisten Koivuhaan koulun eläkkeellä olevan rehtorin, jolle menin kertomaan ongelmastani. Ja kuinka ollakaan, hän ilmoitti lähtevänsä reissuun.

Itse reissuun lähdettiin tiistai-iltana laivalla Tukholmaan ja seuraavana päivänä ajettiin hieman yli 600 km halki Ruotsin Malmöön. Majoittumisen (Teaterhotellet) ja ruokailun (La Bonne Vie) jälkeen vielä tutustumassa paikalliseen Tap Houseen eli 

Malmö Bryggerietiin, missä 42 hanaa tervehti oluen ystäviä. Talon omia oluita taisi olla 16 kappaletta ja niistä maistoin Wheat IPAa, joka oli vallan mainio tuote. 

Muuten, tuon Bonne Vien tarjoilija sen lisäksi, että oli nätti, iloinen ja mukava nainen, oli myös suomalaissukuinen, sillä hänen äitinsä oli kotoisin Kuopiosta. Pieni on siis tämä maailma.

Sitten olikin aika siirtyä itse ottelupaikalle. Swedbank Arena sijaitsi sopivan matkan päässä hotellilta ja perille päästyämme suuntasimme tietysti suoraan Champions Clubille katsomaan, millaista se VIP-tarjoilu nyt sitten Mestareiden Liigassa oikein on. Eikä se huonoa ollut. Ensimmäisenä vastaan tuli brikka, josta "oli ihan pakko" ottaa yksi Mestareiden liigan pääsponsorin virkistävä juoma.

Eikä se lainkaan huonolta maistunut. Muussakaan tarjoilussa ei ollut valittamista. Ruokaa oli vähän kaikkeen makuun. Harmi vaan, että Bonne Vien maittava ruoka oli täyttänyt vatsan sen verran hyvin, että ihan kaikkea ei pystynyt maistelemaan, toki jano meillä oli koko ajan...

Ja useinhan valitetaan sitä, että VIPit eivät mitään pelejä seuraa, vaan hengailevat vaan siellä VIP-tiloissaan ja juovat ilmaista viinaa. Täällä se ei ainakaan ollut mahdollista, sillä pari minuuttia ennen peli alkamista klubi tyhjennettiin ja jengi toivotettiin tervetulleeksi sitten taas tauolla. Siispä siis katsomoon.

Itse peli ei kentän puolella paljonkaan tarjonnut. Kaiken kaikkiaan ehkä huonotasoisin Mestareiden liigan lohkovaiheen ottelu, jonka olen paikan päällä nähnyt. Ainoastaan Malmön kannattajapääty oli hyvä lauluineen ja kannustuksineen: "Vi är Malmö, Malmö FF, vi är Malmö, Marlmö FF". Tärkeintä taisi olla, että kotijoukkue voitti ottelun.

Pelin jälkeen sitten vielä takaisin klubille kuuntelemaan loppuhaastatteluja ja tietysti ottamaan vielä yksi kuva sieltä klubilta.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, eikä tarjoilusssa todellakaan ollut mitään valittamista, sillä ottelun jälkeen jo ruoka maistuikin ja olihan sitä tarjolla: pitsaa ja makkaralajitelma + spronsorituotetta ja jotain punaista. Muutamassa paikassa kotoisessa Suomessa ylletään ehkä lähelle samaa tasoa, mutta kyllä tämä oli - ainakin toistaiseksi - ehkä paras VIP-tilojen kokemus meikäläiselle, siis urheilutapahtumassa. Ei ainakaan oltu missään teltassa, niin kuin Suomessa edelleen ollaan valitettavan usein.

Seuraavana päivänä olikin sitten taas edessa reilut 600 km ja iltalaivalla kohti Turkua. Perjantaina aamulla kotona taas yhtä uutta jalkapallokokemusta rikkaampana. Eikä ollut edes kallis reissu.

ONNEKSI ON JALKAPALLO!

HJK ulos Eurocupeista? Ei hyvä asia

Helsingin Jalkapalloklubi on tänään Maarianhaminassa totuuden edessä. Edellinen voitto Veikkausliigassa on elokuulta, kun se 12.8. voitti FC Lahden. Sen jälkeen se on pelannut liigassa 7 ottelua ilman voittoa ja kaikki ottelut mukaan laskien määräksi tulee 10 ottelua.

                                          (Kuva Veikkausliigan sivulta)

Eilen helsinkiläiset putosivat sarjataulukossa neljänneksi, kun Turun Inter nousi maalieron turvin kolmoseksi kukistettuaan kotikentällään ansaitusti Kuopion Palloseuran maalein 3-1. Tämän hetkisen tilanteen mukaan Klubi on siis putoamassa pois mitaleilta ja sitä kautta myös Eurocupeista.

Kehä kolmosen ulkopuolella tästä asiasta iloitaan ja monella tapaa myös aiheesta, sillä toteutuessaan se tekee suomalaiselle jalkapallolle hyvää, mutta on samalla myös huono juttu. Hyvää on tietysti se, että yksi ja sama joukkue ei koko ajan hallitse sarjaa "itsevaltiaan ottein", niinkuin Klubi on viimeisten vuosien aikana tehnyt.

Huonoa tuossa tietysti on se, että kyllä Suomifutis tarvitsee jonkinlaista jatkuvuutta ja sitähän Klubin mukanaolo Eurocupeissa juuri tuo. Toinen asia tietysti on se, että en jaksa uskoa Rovaniemen Palloseuran ja Seinäjoen Jalkapallokerhon mahdollisuuksiin menestyä Euroopassa ja etenemiseen joko Mestareiden liigan tai Eurooppaliigan lohkovaiheeseen Ja jos Inter nyt sitten pronssille nousee, en usko senkään mahdollisuuksiin. HJK:lla nuo edellytykset ja mahdollisuudet sitä vastoin on, vaikka kuinka se onkaan pelannut totaalisen alakanttiin tämän kauden aikana.

Missä sitten mättää? HJK:lla on ollut uskomattoman huono onni ja loukkaantumiset ovat vaivanneet joukkuetta koko kauden. Mistä se sitten johtuu? Todennäköisesti fysiikkaharjoittelussa on tehty joku rakentavan oloinen virhe ja myös Töölön stadionin uusi muovi voi olla syyllinen. No muovihan on aina syyllinen, sillä senhän ovat jo tutkimuksetkin osoittaneet, että muovilla tulee loukkaantumisia enemmän kuin ruoholla.

Myös pelaajahankinnoissa ollaan Helsingissä menty pahasti metsään. En ole koskaan pitänyt urheilujohtaja Tuomo Saarniota kovinkaan ansiokkaana scouttina ja pelaajahankkijana ja onkohan toimitusjohtaja "mukava kaveri" Aki Riihilahtikaan työssään onnistunut? Olisiko silläkin puolella pieni tuuletuksen paikka? Niin ja onko Mika Lehkosuo sittenkään niin hyvä valmentaja kuin uskotaan?

                                          (Kuva: Juha Tamminen)

Joka tapauksessa, osin siis kiitos HJK:n, jalkapallon Veikkausliiga on tänä vuonna ollut mielenkiitoisempi kuin vuosiin ja kauden loppuratkaisu tulee olemaan äärettömän mielenkiintoinen. On vielä täysin auki, mikä joukkue sen mestaruuden vie. RoPS on tietysti vahvimmilla, mutta SJK ei taatusti ole luovuttanut ja mitä tekeekään kolmanneksi noussut Inter, jolla yhden ottelun vähemmän pelanneena on vielä mahdollisuus hämmentää tuota soppaa. Ja jos Klubi jatkaa rämpimistään, voi käydä niin, että sen ohi kirii vielä kolmen pisteen päässä vaaniva FC Lahti ja myös seitsemän pisteen päässä oleva IFK Mariehamn saattaa kahden keskinäisen kohtaamisen kautta ohittaa Klubin ja pudottaa stadilaiset jopa kuudenneksi.

Ja eipäs ole tuolla häntäpäässäkään mikään vielä selvää. Vaikein tilanne on viimeisenä olevalla KTP:lla, jolla on vieläpä yksi ottelu enemmän pelattuna kuin tasapisteissä olevalla Jarolla ja pisteen päässä olevalla VPS:lla. Mielenkiintoinen loppuratkaisu siis edessä. Voisiko jalkapallon Veikkausliiga siis parempaa loppuratkaisua saada!

Tämän illan IFK Mariehamn - HJK on monella tapaa hyvin ratkaiseva ottelu. Jos tuoreet cup-mestarit pystyvät jatkamaan Klubin syöksykierrettä, lienee tilanne se, että Klubi voi unohtaa mitalihaaveensa ja Euroopan kentät ensi kaudeksi ja aloittaa hyvissä ajoin miettimään, miten se välttää jatkossa toisen samanlaisen kauden. Toiveeni ovat tänään vahvasti saarelaisten puolella, vaikka - niinkuin jo edellä mainitsen - Klubin putoaminen mitaleiden ulkopuolelle ei välttämättä hyvä asia olisikaan.

                                          (Kuva: IFK Mariehamnin sivulta)

Kohti Ranskaa

Minulla oli ilo ja kunnia selostaa jalkapallon EM-karsintaotteluita Elisa Viihteen Fanseat -kanavalle viime viikon torstaista eiliseen tiistaihin kaiken kaikkiaan 10 ottelun verran. Melkoinen urakka siis kuudessa päivässä, mutta kun kerran leikkiin on lähtenyt, niin leikin myös kestäköön. Olihan tietysti hieman raskasta ajella edestakaisin pitkin tuota motaria Paraisten ja Helsingin väliä, mutta mitä sitä ei tekisi rakastamansa lajin eteen. Ja kun vielä työkin jaksaa edelleen innostaa lähes 1 600 selostetun urheilutapahtuman jälkeen, niin kaikkihan on silloin kunnossa. Vähän oli olo niinkuin pikkupojalla karkkikaupassa.

Tuohon kymmeneen peliin mahtui muutama todella hieno ottelu ja kaiken kruununa oli perjantain suorastaan loistava Saksan ja Puolan välinen ottelu. Ei sitä Saksan pelaamista voinut muuta kuin ihailla. Onneksi Puola, vaikka välillä olikin totaalisesti kusessa, ei antanut periksi, vaan teki siitä ottelun. Lewandowskin kavennusmaali oli spelin kannalta siis todella tärkeä maali.

Muista todella hyvistä peleistä voisin mainita ottelun Sveitsi - Slovenia, missä Sveitsi osoitti, että kun jaksaa uskoa itseensä ja taistella loppuun asti, tulee se palkintokin joskus. Sveitsin nousu 0-2 -tappioasemasta 80. minuutin pelin jälkeen ja kaiken huipuksi vielä voittomaalin tekeminen lisäajalla kruunasi kaiken.

Hieno peli oli myös maanantainen Skotlanti - Saksa. Saksa oli edelleen oma vakuuttava itsensä, mutta Skotlanti piti pelin omalla asenteellaan ja periksiantamattomalla taistelullaan mielenkiintoisena. Ihme vaan, että Saksa päästi skotit tekemään molemmat maalinsa erikoistilanteista. Saksakin on siis haavoittuvainen.

Viimeisenä selostamani Englanti - Sveitsi voidaan laittaa myös tuohon hyvien pelien joukkoon. Oli myös hienoa päästä todistamaan se historiallinen hetki, kun Wayne Rooney viimeisteli uransa 50. maaottelumaalin. Ja teki sen vielä juuri siinä paikassa, missä se kuuluukin tehdä eli englantilaisen jalkapallon pyhätössä Wembleyllä.

Olen jo ammoisista ajoista eli pikkupojasta lähtien ihaillut Hollannin maajoukkueen pelaamista, mutta nyt oli kyllä pakko todeta, että Hollanti on tällä hetkellä kaukana siitä, mitä hollantilainen jalkapallo on parhaimmillaan. Siltä puuttuu tahto, halu, kyky ja materiaali menestyäkseen samalla vanhalla ja tutulla tavalla. Hollannille olisikin ihan oikein, jos se jäisi kisoista ulos. Sillä saattaisi olla piristävä vaikutus.

Valitettavasti joukkoon mahtui myös pari todella huonoa peliä. Perjantain Georgia - Skotlanti ei todellakaan ollut mikään elämää suurempi peli, eikä lauantain Viro - Liettuakaan kovin korkeatasoiseksi noussut. Yksi ottelu oli kuitenkin suorastaan kuolettavan tylsä, nimittäin sunnuntain Italia - Bulgaria! Italian peli on aina ollut mielestäni tapahtumaköyhää ja melko tylsää ja kun vielä Bulgariakin oli kaukana siitä, mitä se joskus on ollut, niin on vain pakko todeta, että olipa kuolettavan tylsä peli.

Kokonaisuutena näiden kuuden päivän anti oli siis hyvä. Nyt tässä huilataan ja ladataan akkuja tämä päivä ja huomenna aamusella onkin sitten jo edessä matka Maarianhaminaan kotimaisen liigajalkapalloilun ja ISTV:n pariin, kun saarella kohtaavat IFK Mariehamn ja HIFK. Ja sunnuntaina Fanseatilla palataan taas Tanskan Superliigan pariin mielenkiintoisella ottelulla Bröndby - Midtjylland. Ja lisää on luvassa pitkin syksyä.

Kyllä se vaan niin on, että jalkapallo on hieno laji!

Kiirettä pitää katsojalla ja selostajalla

Olen tämän kevään ja kesän aikana nähnyt paikan päällä varmasti enemmän jalkapallo-otteluita kuin moneen vuoteen. Ja toki myös eri sarjatasoilla. Keväällä tein Veikkausliigan kanssa sopimuksen IFK Mariehamnin otteluiden selostamisesta ISTV:lle ja näitä reissuja on nyt takana 11 ja jäljellä on siis vielä 6 vierailua saarella. Lisäksi olen ollut paikan päällä seuraamassa Interin liigamatseja Kupittaalla.

Otteluiden seuraaminen ei ole kuitenkaan rajoittunut pelkkään liigaan, vaan FC Jazzin pelejä Ykkösessä on takana nyt 4 kappaletta, joista 3 selostettuna SportTV:lle. TPS:n pelejä en ole käynyt katsomassa yhtään, koska olen sitä mieltä, että Ykkösen pelejä ei kuulu pelata Urheilupuiston Yläkentällä. Se on pienen kenttänsä ja kamalan muovinsa ansiosta (ja vähän muutenkin) kammottava paikka sen sarjatason peleille. Toivottavasti TPS palaa liigaan ja Veritas stadionille pikaisesti. Kakkosen pelit korkkasin, kun kävin mainitulla yläkentällä seuraamassa ÅIFK:n ja Musan Salaman otteita. Kakkosen peleille yläkenttä on ihan ok. Kolmosen taso tuli mitattua jokin aika sitten Paraisilla Piffenin ja Paimion Hakan ottelussa. Unohtaa ei toki pidä toukokuussa suoritettua Varsovan matkaa, missä pääasiana oli tietysti Eurooppaliigan loppuottelu Sevillan ja Dnipron välillä. 

Eri tasoisia otteluita on siis tullut paikan päällä katsottua. Ja tietty tähän listaan voidaan myös lisätä Elisa Viihteen Fanseat -kanavalle selostamani Tanskan Superliigan ottelut Bröndby-Hobro, Randers-Bröndby, AaB-Midtjylland ja OB-Randers. Ja ne pelit jatkuvat sitten pitkin syksyä aina 6.12. asti ja alkavat taas talvitauon jälkeen 28.2. ensi vuoden puolella ja niitä pelataan aina 29. toukokuuta asti.. Jo viime kaudella selostin Nelonen Prolle Englannin Championshipiä ja Eurooppaliigaa ja tämäkin lista sai jatkoa 7.8. Championshipin avausottelulla Brighton-Nottingham.

Tätä kirjoitettaessa en ole vielä saanut lopullista varmistusta tulevista EM-karsintojen enkä myöskään jääkiekon SM-liigan selostuksista, mutta tämän hetkisen tiedon mukaan niitäkin on luvassa. Tämän viikon aikana näihinkin pitäisi tulla ne toivottavat varmistukset.

Selostin aikoinaan Porissa asuessani Radio Porille sekä FC Jazzin ja Ässien otteluita usean kauden ajan. Sen jälkeen muutama vuosi vierähti tv:n parissa Karhukanavan urheilupäällikkönä ja kun muutin Paraisille, palasin radiotyöhön Auran Aalloille selostaen FC TPS:n, Interin ja HC TPS:n otteluita kaikkiaan 11 kauden ajan. Nyt kun olen selostusten kanssa siirtynyt (takaisin) television pariin, pohdiskelin viikonloppuna aikaani selostajana radiossa. Vaikka se olikin hienoa aikaa, olen sitä mieltä, että mm. TPS-jääkiekkoa selostin aivan liian kauan. Olisi pitänyt osata lähteä aikaisemmin, varsinkin niinä kertoina, kun minua kysyttiin/pyydettin ensin Urho TV:lle ja myöhemmin Neloselle. Olo Auran Aalloilla kiekkoselostajana ja muissakin hommissa oli siihen aikaan kuitenkin turvallisempi ratkaisu ja tästä syystä se jäi. Nyt kun sitten olen taas tehnyt näitä tv-hommia, olen saanut huomata, että sinä aikana kun minä kieltäydyin, muutama muu sanoi kyllä.

En lähde vertaamaan tässä radiotyötä ja tv-työtä, mutta kyllähän niissä on suuria eroja. Siirtyminen puolin ja toisin vaatii aina pientä opettelua. Radiossa tehtiin työtä yksin, tv:ssä mukana on livetilanteessa paikan päällä tuotantoryhmä tai studiotyöskentelyssä ainakin tarkkaamossa istuu aina vähintään yksi kaveri. Vaikeampaa se on radiosta televisioon. En nyt erittele sen enempää, mutta eiköhän töiden tekotapa jo kerro syyn. Itse selostamisessa erot eivät suuria ole, toki tv:ssä kuva auttaa paljon, mutta samalla se on myös lahjomaton, eikä katsojaa voi huijata samalla tapaa kuin radiossa kuulijaa.

Eipä tässä sitten muuta, kuin kohti uusia selostuksia.