Suomi saa toukokuun aikana uuden hallituksen. Siis jos Keskustapuolue, Perussuomalaiset ja Kokoomus pääsevät yhteisymmärrykseen hallitusohjelmasta ja toimenpiteistä, joita tämä hallitus ryhtyy toteuttamaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tässä on juuri se hallituspohja, jolla tässä maassa voidaan nykytilanteessa taas saada asioita kuntoon. Tosin RKP:n olisin mukaan ottanut, vaikka kyseisen puolueen toimet kotikaupungissani Paraisilla ovat suoraan sanottuna juuri sieltä, minne aurinko ei paista.
Edellinen hallitus ja siis vielä tässä vaiheessa istuva hallitus joutui toimikautensa aikana pahaan paikkaan ja tulokset eivät olleet toivotunlaisia. Toki pitää muistaa, että Suomi ei ole ainoa maa Euroopassa eikä edes koko maailmassa, missä on isoja ongelmia. Me emme ole tässäkään asiassa yksin.
Yksi edellisen hallituksen ongelmista oli sen laajuus. En ole oikein koskaan uskonut, että hallitus jossa ovat sekä Vasemmistoliitto ja Kokoomus, Sosiaalidemokraatit ja Kristityt jne. voisi toimia. Ja niinhän se nähtiin, se ei toiminut. Kokoomus mokasi hallituksen, se on pakko myöntää. Sen ei olisi hallitusneuvotteluissa eikä myöhäisemmissä toimissakaan pitänyt antaa periksi muiden puolueiden vaateille, joissa ei välillä ollut oikein päätä eikä häntää. Mutta kun näin toimit, niin silloin omat toimet eivät toteudu ja silloin mennään metsään ja tavallaan väärä taho saa haukkumiset.
Tosin myönnettävä on, että suurin kärsijä hallituksen toimista oli SDP, mutta myös täysin aiheesta. Haukutaan Kokoomusta, mutta ei äänestetä demareita, taisi olla monen äänestäjän ajatus vaaliuurnille mennessään. En kaikesta huolimatta hyvällä tahdollakaan jaksa ymmärtää ihan täysin vaalien lopputulosta, enkä varsinkaan Vihreiden saavuttamaa vaalivoittoa. Siinä vasta on puolue, joka ajaa Suomen suohon. Onneksi ei päässyt hallitukseen.
Tosin ei tässä Li Andersonin facebooksivulleen laittamassa kommentissa myöskään ole järjen häivääkään:
"Tästä tulee erittäin ikävä hallituskausi niin suomalaisille hyvinvointipalveluille kuin ympäristölle, pienituloisille, ihmisoikeuksille ja työntekijöille. Nyt jos koskaan tarvitaan kaikkia mukaan punavihreään liikkeeseen, joten jos et ole vielä liittynyt joukkoomme, nyt on se hetki! Työ poliittisen muutoksen eteen alkaa tänään!"
No se siitä ja otsikon mukaiseen asiaan. Ystäväni Pete Poskiparta ilmaisi asian tänään hyvin twittertilillään tähän malliin:
"Vaikuttaa, että monien mielestä uusi hallitus kaataa Suomen ennenkuin ehtii edes aloittaa työtään. On se kova porukka."
Tuossa lauseessa on tiivistettynä kaikki se, mitä olen tässä eilisillan ja tämän aamupäivän aikana ajatellut. Luvassa on kuulemma kylmää kyytiä ja Suomea ollaan viemässä pimeälle keski-ajalle. Oliskohan nyt kuitenkin niin, että annetaan uuden hallituksen ensin aloittaa ja jos sen jälkeen on aihetta, niin syöksytään sitten sinne pimeälle keski-ajalle, jos nain tapahtuu. Toki tuohon en usko ja voitte olla varmoja, että jos tämä hallitus sössii, niin olen aivan varmasti etujoukoissa arvostelemassa sen ratkaisuja, mutta toisaalta aivan varmasti myös etujoukoissa kehumassa, jos toimet ovat onnistuneita. Suhtaudun siis avoimin mielin siihen mitä tuleman pitää ja toivon koko sydämestäni parasta!
perjantai 8. toukokuuta 2015
maanantai 4. toukokuuta 2015
Mielenkiintoinen sarjataulukko
Kotimaista jalkapallon pääsarjaa eli Veikkausliigaa on nyt pelattu kolmen viikon ajan ja hieman joukkueesta riippuen pelejä on takana 3-5. Sarjataulukko on tällä hetkellä mielenkiintoinen, enkä usko, että kovinkaan usein missään muussa sarjassa maailmalla, tilanne on ollut samanlainen kuin Suomessa juuri nyt.
Niinkuin kuvasta näkyy, joukkueet ovat tasaisessa jonossa pisteen välein. Enpä ole moiseen koskaan aikaisemmin törmännyt.
Sarja on lähtenyt käyntiin jokseenkin odotetulla tavalla. Sarjan kärjessä on odotetusti HJK ja sen pahin haastaja SJK tulee heti perässä. Eikä ole lainkaan yllätys, että seuraavina tulevat IFK Mariehamn, Inter ja KuPS. Ainoastaan VPS:n tökkien käyntiin lähtenyt sarja on pienoinen yllätys.
Sattuneista syistä olen seurannut läheltä tämän kauden aikana IFK Mariehamnin edesottamuksia ja kirjoitan nyt tätäkin blogia nimenomaan Maarianhaminassa. Joukkueella on tähän asti tappioton tili, mutta kotivoittoa se ei ole vielä saavuttanut. Eilisessä KuPS-ottelussa, niinkuin itse asiassa pari viikkoa sitten pelatussa HIFK-ottelussakin, se olisi kyllä voiton ansainnut. Pienet virheet kuitenkin kostautuvat ja saarelaiset ovat molemmissa kotiotteluissaan joutuneet tyytymään harmittaviin tasapeleihin. Uusi yritys siihen kauden ensimmäiseen kotivoittoon onkin jo tulevana perjantaina, kun avauskotivoittonsa eilen ottanut KTP saapuu Wiklöf Holding Arenalle. Kaiken järjen mukaan IFK:n pitäisi tuo ottelu voittaa, mutta kannattaa muistaa, että pallo on pyöreä ja kaikki on mahdollista.
IFK:n ongelmaksi saattaa myös tulla Dever Orgillin mahdollinen poissaolo, sillä mies tuli eilen pois kentältä kesken pelin loukkaantuneena, niinkuin myös Bobby Friberg Da Cruz. Toivotaan nyt kuitenkin, että mistään pahemmasta ei ole kyse, sillä saarelaisten riveistä ovat entuudestaan kuitenkin sivussa Petteri Forsell ja Aleksei Kangaskolkka.
Myös Turun Interin hyvät otteet ilahduttavat, sillä varsinkin edelliskaudella se seilasi melko syvällä ja nyt kun se pitää yksinään huolta turkulaisesta pääsarjajalkapallosta, olisi tietysti toivottavaa, että se myös menestyisi sarjassa.
HJK puolestaan jyrää tällä hetkellä ykkösenä, enkä usko, että se kovinkaan helpolla enää paikastaan luopuu, vaikka senkin peli vielä hakee itseään. Liigan jännityksen kannalta olisi suotavaa, että se ei missään tapauksessa karkaisi jo tässä vaiheessa kautta muilta.
ISTV tarjoaa myös tällä hetkellä loistavan palvelun kotimaisesta jalkapallosta. Kaikki ottelut suorina lähetyksinä ja yhteiskooste kaikista peleistä vielä samana iltana. Olen erittäin iloinen, että saan olla mukana yhtenä osana toteuttamassa tätä upeaa kotimaista jalkapallopakettia.
-------------------------------------------------------------------------------
Voisipa tähän vielä lisätä sanan pari lauantaina alkaneesta Ykkösestä.
Avauskierroksen suurimman yllätyksen aiheutti FC Jazz, joka kukisti TPS:n Urheilupuiston Yläkentällä 2-0. Olen tästä tuloksesta erittäin iloinen, sillä vaikka olenkin asunut Varsinais-Suomessa jo kohta 13 vuotta, en ole unohtanut juuriani ja omaa joukkuettani. FC Jazz on minulle aina ollut ja on edelleen kotimaisessa jalkapallossa se rakkain joukkue ja sen verran sanasena joillekin TPS-kannattajille, jotka väittävät minun olevan katkera TPS-jalkapallolle, niin kannattaisi ottaa asioista selvää, ennenkuin lähtee arvostelemaan ja haukkumaan katkeraksi jne.
Tilanne oli minulle helppo usean vuoden ajan, kun FC Jazz ja TPS pelasivat eri sarjatasoilla, mutta nyt kun sarjataso on sama, niin ykkösenä minulle tulee FC Jazz ja vasta sen jälkeen TPS. Jos sitä on vaikea sulattaa, niin voivoi!
Ja mitä tulee siihen, että kuulemma "suosin ja sympatiseeraan Interiä", niin tässäkin asiassa tilanne on hyvin selvä. Suosin nimenomaan turkulaista ja eritoten suomalaista jalkapalloa, enkä ole sillä tavalla seurasidonnainen.
Niinkuin kuvasta näkyy, joukkueet ovat tasaisessa jonossa pisteen välein. Enpä ole moiseen koskaan aikaisemmin törmännyt.
Sarja on lähtenyt käyntiin jokseenkin odotetulla tavalla. Sarjan kärjessä on odotetusti HJK ja sen pahin haastaja SJK tulee heti perässä. Eikä ole lainkaan yllätys, että seuraavina tulevat IFK Mariehamn, Inter ja KuPS. Ainoastaan VPS:n tökkien käyntiin lähtenyt sarja on pienoinen yllätys.
Sattuneista syistä olen seurannut läheltä tämän kauden aikana IFK Mariehamnin edesottamuksia ja kirjoitan nyt tätäkin blogia nimenomaan Maarianhaminassa. Joukkueella on tähän asti tappioton tili, mutta kotivoittoa se ei ole vielä saavuttanut. Eilisessä KuPS-ottelussa, niinkuin itse asiassa pari viikkoa sitten pelatussa HIFK-ottelussakin, se olisi kyllä voiton ansainnut. Pienet virheet kuitenkin kostautuvat ja saarelaiset ovat molemmissa kotiotteluissaan joutuneet tyytymään harmittaviin tasapeleihin. Uusi yritys siihen kauden ensimmäiseen kotivoittoon onkin jo tulevana perjantaina, kun avauskotivoittonsa eilen ottanut KTP saapuu Wiklöf Holding Arenalle. Kaiken järjen mukaan IFK:n pitäisi tuo ottelu voittaa, mutta kannattaa muistaa, että pallo on pyöreä ja kaikki on mahdollista.
IFK:n ongelmaksi saattaa myös tulla Dever Orgillin mahdollinen poissaolo, sillä mies tuli eilen pois kentältä kesken pelin loukkaantuneena, niinkuin myös Bobby Friberg Da Cruz. Toivotaan nyt kuitenkin, että mistään pahemmasta ei ole kyse, sillä saarelaisten riveistä ovat entuudestaan kuitenkin sivussa Petteri Forsell ja Aleksei Kangaskolkka.
Myös Turun Interin hyvät otteet ilahduttavat, sillä varsinkin edelliskaudella se seilasi melko syvällä ja nyt kun se pitää yksinään huolta turkulaisesta pääsarjajalkapallosta, olisi tietysti toivottavaa, että se myös menestyisi sarjassa.
HJK puolestaan jyrää tällä hetkellä ykkösenä, enkä usko, että se kovinkaan helpolla enää paikastaan luopuu, vaikka senkin peli vielä hakee itseään. Liigan jännityksen kannalta olisi suotavaa, että se ei missään tapauksessa karkaisi jo tässä vaiheessa kautta muilta.
ISTV tarjoaa myös tällä hetkellä loistavan palvelun kotimaisesta jalkapallosta. Kaikki ottelut suorina lähetyksinä ja yhteiskooste kaikista peleistä vielä samana iltana. Olen erittäin iloinen, että saan olla mukana yhtenä osana toteuttamassa tätä upeaa kotimaista jalkapallopakettia.
-------------------------------------------------------------------------------
Voisipa tähän vielä lisätä sanan pari lauantaina alkaneesta Ykkösestä.
Avauskierroksen suurimman yllätyksen aiheutti FC Jazz, joka kukisti TPS:n Urheilupuiston Yläkentällä 2-0. Olen tästä tuloksesta erittäin iloinen, sillä vaikka olenkin asunut Varsinais-Suomessa jo kohta 13 vuotta, en ole unohtanut juuriani ja omaa joukkuettani. FC Jazz on minulle aina ollut ja on edelleen kotimaisessa jalkapallossa se rakkain joukkue ja sen verran sanasena joillekin TPS-kannattajille, jotka väittävät minun olevan katkera TPS-jalkapallolle, niin kannattaisi ottaa asioista selvää, ennenkuin lähtee arvostelemaan ja haukkumaan katkeraksi jne.
Tilanne oli minulle helppo usean vuoden ajan, kun FC Jazz ja TPS pelasivat eri sarjatasoilla, mutta nyt kun sarjataso on sama, niin ykkösenä minulle tulee FC Jazz ja vasta sen jälkeen TPS. Jos sitä on vaikea sulattaa, niin voivoi!
Ja mitä tulee siihen, että kuulemma "suosin ja sympatiseeraan Interiä", niin tässäkin asiassa tilanne on hyvin selvä. Suosin nimenomaan turkulaista ja eritoten suomalaista jalkapalloa, enkä ole sillä tavalla seurasidonnainen.
tiistai 14. huhtikuuta 2015
Muutama huomio liigan avauskierrokselta
Kotimainen jalkapallokausi potkaistiin käyntiin sunnuntaina neljän ottelun voimalla. Itse olin paikan päällä Turusa, kun Inter ja SJK avasivat kautensa kohtalaisen kosteissa tunnelmissa. Seuraavassa muutamia huomioita avauskierrokselta:
SJK:n pelin tahmeus
HJK:n ehkä suurimmaksi uhkaajaksi rankattu SJK ei vakuuttanut. Sen peli oli yllättävän tahmeaa ja ilman Interin Da Costan ulosajoa, se olisi saattanut jäädä koko Turun reissusta ilman pisteitä. Silmiinpistävää oli seinäjokisilla myös suomalaispelaajien enemmistö vaihtopenkillä vaan ei avauskokoonpanossa. Oikeastaan vain Johannes Laaksonen vastasi SJK:n pelaajista siihen huutoon, mitä häneltä myös odotettiin.
Jukka Lehtovaara
Kasvattajaseurastaan TPS:sta Interiin siirtynyt Jukka Lehtovaara on odotetusta ottanut itselleen joukkueessaan ykköstorjujan paikan ja Lehtovaaran esitys avausottelussa oli sitä luokkaa, että hänen ei ainakaan nykytilanteessa tarvitse pelätä paikkansa puolesta. Inter saa kiittää Lehtovaaraa pisteestään. Varsinkin se vasemman jalan torjunta oli varsinainen Game saver! Sosiaalisen median kommenteissa Lehtovaaraa tituleerattiinkin heti ottelun jälkeen Interlegendaksi!
Kupittaan nurmi
Turussa näytetään osaavan kentänhoito muuta maata huomattavasti paremmin, sillä Kupittaan nurmi oli aivan loistavassa kunnossa. Onneksi myös ne ajatukset, että Kupittaalle laitettaisiin muovipinta, ovat ainakin toistaiseksi haudattuna. Maamme ehdoton ykköskenttä, joka ansaitsi muitakin otteluita kuin Interin pelit.
Petteri Forsell
IFK Mariehamnilla näyttävät tällä hetkellä taivaan merkit olevan väärissä kohdissa. Ensin Kangaskolkka joutui pitkäksi aikaa sivuun jo ennen sarjakauden alkua ja sitten sivuun joutui noin kolmeksi kuukaudeksi Petteri Forsell. On aivan käsittämätöntä, että Jaron Jamar Dixon selvisi törkeästä taklauksestaan vain keltaisella kortilla. Kyllä Suomessa pitäisi soveltaa sääntöä, jonka mukaan pelaajalle voidaan myöhemmin langettaa pelikieltoa tämän kaltaisista tempuista. Eikä tässä muuten vielä kaikki IFK:n ongelmat. Jo viikkoa aikaisemmin harjoitusottelussa Interiä vastaan kentältä pois linkuttanut Tommy Wirtanen loukkaantui uudelleen ja on sivussa toistaiseksi.
HJK
Vaikka avauskierroksella pelattiin vain neljä ottelua, oli tavallaan huolestuttavaa, että suurin ennakkosuosikki HJK oli ainoa joukkue, joka voitti avausottelunsa ja on heti alusta lähtien sarjan kärjessä yksinään. Nyky-HJK:n ei pitäisi materiaalinsa puolesta hävitä kauden aikana yhtään ottelua, tai ehkä nyt sen pakollisen tilastotappion. Toivottavasti tämä tahti ei jatku, sillä HJK:n liian aikainen karkaaminen veisi hieman pohjaa kaudesta.
Siirretyt pelit
Avauskierroksella pelattiin siis vain neljä ottelua, kun muoviasentajat eivät saaneet ajoissa muovitettua Töölön stadionin pintaa ja Tampereella kentänhoitajat eivät osanneet tehdä Tammelan nurmea pelikelpoiseksi. Herääkin kysymys, miksi liigalisenssihakemuksessa joukkueiden pitää kertoa varakenttänsä, jos sellaista ei kuitenkaan käytetä? Tästä isot pisteet menevät Pietarsaareen, missä peli pelattiin varakentällä.
ISTV
Koska en avauskierroksella Ylen jalkapallokierrosta nähnyt, on tässä yhteydessä pakko kehaista ISTV:tä, joka näyttää kauden aikana jokaisen liigaottelun ja koosteet otteluista löytyvät liigan nettisivuilta. Hieman koosteessa tosin häiritis se, että ainoastaan Turun ottelusta oli koosteessa mukana myös selostajan ääni.
Tästä se kausi siis lähti liikkeelle ja toivottavasti kausi jatkuu tästä eteenpäin edelleen mielenkiintoisena ja mukavia jalkapalloelämyksiä antavana. Pyrin kauden aikana mahdollisimma usein kirjoittamaan tällaisen samanlaisen pohdinnan menneistä kierroksista, jos en ehkä aivan kaikista.
Odotan myös suurella innolla ensi sunnuntain kierrosta, sillä silloin hyppään itsekin tähän karuselliin mukaan oikein kunnolla, kun matkustan Ahvenanmaalle selostamaan kahden IFK:n kohtaamista.
SJK:n pelin tahmeus
HJK:n ehkä suurimmaksi uhkaajaksi rankattu SJK ei vakuuttanut. Sen peli oli yllättävän tahmeaa ja ilman Interin Da Costan ulosajoa, se olisi saattanut jäädä koko Turun reissusta ilman pisteitä. Silmiinpistävää oli seinäjokisilla myös suomalaispelaajien enemmistö vaihtopenkillä vaan ei avauskokoonpanossa. Oikeastaan vain Johannes Laaksonen vastasi SJK:n pelaajista siihen huutoon, mitä häneltä myös odotettiin.
Jukka Lehtovaara
Kasvattajaseurastaan TPS:sta Interiin siirtynyt Jukka Lehtovaara on odotetusta ottanut itselleen joukkueessaan ykköstorjujan paikan ja Lehtovaaran esitys avausottelussa oli sitä luokkaa, että hänen ei ainakaan nykytilanteessa tarvitse pelätä paikkansa puolesta. Inter saa kiittää Lehtovaaraa pisteestään. Varsinkin se vasemman jalan torjunta oli varsinainen Game saver! Sosiaalisen median kommenteissa Lehtovaaraa tituleerattiinkin heti ottelun jälkeen Interlegendaksi!
Kupittaan nurmi
Turussa näytetään osaavan kentänhoito muuta maata huomattavasti paremmin, sillä Kupittaan nurmi oli aivan loistavassa kunnossa. Onneksi myös ne ajatukset, että Kupittaalle laitettaisiin muovipinta, ovat ainakin toistaiseksi haudattuna. Maamme ehdoton ykköskenttä, joka ansaitsi muitakin otteluita kuin Interin pelit.
Petteri Forsell
IFK Mariehamnilla näyttävät tällä hetkellä taivaan merkit olevan väärissä kohdissa. Ensin Kangaskolkka joutui pitkäksi aikaa sivuun jo ennen sarjakauden alkua ja sitten sivuun joutui noin kolmeksi kuukaudeksi Petteri Forsell. On aivan käsittämätöntä, että Jaron Jamar Dixon selvisi törkeästä taklauksestaan vain keltaisella kortilla. Kyllä Suomessa pitäisi soveltaa sääntöä, jonka mukaan pelaajalle voidaan myöhemmin langettaa pelikieltoa tämän kaltaisista tempuista. Eikä tässä muuten vielä kaikki IFK:n ongelmat. Jo viikkoa aikaisemmin harjoitusottelussa Interiä vastaan kentältä pois linkuttanut Tommy Wirtanen loukkaantui uudelleen ja on sivussa toistaiseksi.
HJK
Vaikka avauskierroksella pelattiin vain neljä ottelua, oli tavallaan huolestuttavaa, että suurin ennakkosuosikki HJK oli ainoa joukkue, joka voitti avausottelunsa ja on heti alusta lähtien sarjan kärjessä yksinään. Nyky-HJK:n ei pitäisi materiaalinsa puolesta hävitä kauden aikana yhtään ottelua, tai ehkä nyt sen pakollisen tilastotappion. Toivottavasti tämä tahti ei jatku, sillä HJK:n liian aikainen karkaaminen veisi hieman pohjaa kaudesta.
Siirretyt pelit
Avauskierroksella pelattiin siis vain neljä ottelua, kun muoviasentajat eivät saaneet ajoissa muovitettua Töölön stadionin pintaa ja Tampereella kentänhoitajat eivät osanneet tehdä Tammelan nurmea pelikelpoiseksi. Herääkin kysymys, miksi liigalisenssihakemuksessa joukkueiden pitää kertoa varakenttänsä, jos sellaista ei kuitenkaan käytetä? Tästä isot pisteet menevät Pietarsaareen, missä peli pelattiin varakentällä.
ISTV
Koska en avauskierroksella Ylen jalkapallokierrosta nähnyt, on tässä yhteydessä pakko kehaista ISTV:tä, joka näyttää kauden aikana jokaisen liigaottelun ja koosteet otteluista löytyvät liigan nettisivuilta. Hieman koosteessa tosin häiritis se, että ainoastaan Turun ottelusta oli koosteessa mukana myös selostajan ääni.
Tästä se kausi siis lähti liikkeelle ja toivottavasti kausi jatkuu tästä eteenpäin edelleen mielenkiintoisena ja mukavia jalkapalloelämyksiä antavana. Pyrin kauden aikana mahdollisimma usein kirjoittamaan tällaisen samanlaisen pohdinnan menneistä kierroksista, jos en ehkä aivan kaikista.
Odotan myös suurella innolla ensi sunnuntain kierrosta, sillä silloin hyppään itsekin tähän karuselliin mukaan oikein kunnolla, kun matkustan Ahvenanmaalle selostamaan kahden IFK:n kohtaamista.
torstai 2. huhtikuuta 2015
Kohti hienoa jalkapallokesää
Mennyt talvi ei ollut kotimaiselle jalkapallolle parasta aikaa. Turun Palloseuran putoaminen sarjatasoa alemmaksi kun ei jäänyt ainoaksi poistumiseksi. Sekä Honkaa että MyPaa ei myöskään nähdä kymmenen päivän päästä alkavassa liigassa. Ihan rehellisesti sanottuna liiga menetti paljon, mutta sai toisaalta myös paljon takaisin.
Muutamia vuosia sitten, kun keskustelimme erään kaverini kanssa jalkapalloliigasta, kerroin hänelle mielipiteenäni, että muutamat pienen paikkakunnan joukkueet voisivat ihan hyvin poistua liigakartalta, jotta sinne saataisiin isompien paikkakuntien joukkueita ja mahdollisesti myös enemmän katsojia per ottelu. Lisää ja parempaa näkyvyyttä siis? Tuolloin ne joukkueet olivat Haka, MyPa ja Jaro. Matkojensa puolesta aivan liian kaukana oleva RoPS oli myös "poistolistallani." IFK Mariehamnia en pienenä paikkakuntana ollut poistamassa, koska sen "eksoottisuus" on siksi suuri voimavara suomalaiselle liigajalkapallolle, että sen paikka on liigassa.
Aika paljon toiveideni mukaan tapahtumat ovatkin sitten menneet. Haka lähti sarjasta pari vuotta sitten ja MyPa nyt täksi kaudeksi. Toki tapa, millä se joutui lähtemään, ei ollut sellainen, mitä tarkoitin. Jaro puolestaan on ollut liipasimella oikeastaan koko ajan ja tälläkin kaudella se on jälleen melko vahva putoajaehdokas.
Tilalle tuolloin toivoin Tamperetta, Poria ja Jyväskylää. Jyväskylä siellä jo kävi, mutta valitettavasti putosi takaisin Ykköseen ja Tampeereelta vanha pereinteinen Ilves tuli takaisin. Ainoastaan Pori ja FC Jazz ei ole (vielä?) vastannut tähän huutoon.
HJK, SJK, IFK Mariehamn, VPS, Inter, Lahti, KuPS, RoPS, KTP, Ilves, HIFK ja Jaro ovat siis joukkueet, joilla tällä kaudella mennään. Uskoisin, että luvassa on jälleen kerran mielenkiintoinen ja paljon upeita tapahtumia tarjoava kausi.
HJK on kauteen lähdettäessä toki ylivoimainen mestarisuosikki ja sen vahvimmaksi haastajaksi ennakoidaan Simo Valakarin valmentamaa SJK:a. En lähde tätä kiistämään. Näinhän se varmasti on. Toivottavasti kamppailusta tulee kuitenkin jännittävä. Jos nyt uskalletaan sanoa, että HJK ja SJK vievät siis ykkös- ja kakkossijan, niin sen jälkeen taistelu onkin tiukkaa. Listasin tuohon ylle joukkueet siihen järjestykseen, miten henkilökohtaiseti uskon niiden tämän kauden aikana sijoittuvan. Myönnän, että esimerkiksi KuPS on yllättävn alhaalla ja ihan hyvin se saattaa vaihtaa esimerkiksi paikkaa VPS:n kanssa. Siksi tasaista noilla sijoilla 3-8 varmasti tulee olemaan. KTP:n, Ilveksen, HIFK:n ja Jaron suurempaan menestykseen en usko, vaikka esimerkiksi Jaro yllättikin viime kaudella sijoittumalla kuudenneksi. Kaikki on siis mahdollista.
.png)
Erittäin hieno asia on myös se, että ISTV näyttää kauden aikana kaikki Veikkausliigan ottelut. Urho TV:n kaatumisen jälkeen liigan näkyvyys putosi pahasti. Onneksi Veikkaus TV tuli viime kaudella mukaan ja pelasti osan tuosta näkyvyydestä mutta se, että ISTV satsaa ainakin seuraavan kolmen kauden ajan tällä tavalla kotimaiseen liigajalkapalloon, on loistava juttu. Tietysti tässä on hieman mukana omakehuakin, johtuen siitä, että olen itse mukana toteuttamassa selostajana näitä tämän kauden otteluita. Ainakin 17 kertaa olen äänessä, kun IFK Mariehamn pelaa kotiotteluitaan. Tulee siinä ainakin nuo Ruotsinlaivat tutuiksi, ihan niinkuin ne eivät jo muutenkin olisi tuttuja. Niin ja unohtaa ei toki sovi Ylen mukanaoloa seitsemällä liigakierroksella.
Erittäin hieno asia on myös se, että ISTV näyttää kauden aikana kaikki Veikkausliigan ottelut. Urho TV:n kaatumisen jälkeen liigan näkyvyys putosi pahasti. Onneksi Veikkaus TV tuli viime kaudella mukaan ja pelasti osan tuosta näkyvyydestä mutta se, että ISTV satsaa ainakin seuraavan kolmen kauden ajan tällä tavalla kotimaiseen liigajalkapalloon, on loistava juttu. Tietysti tässä on hieman mukana omakehuakin, johtuen siitä, että olen itse mukana toteuttamassa selostajana näitä tämän kauden otteluita. Ainakin 17 kertaa olen äänessä, kun IFK Mariehamn pelaa kotiotteluitaan. Tulee siinä ainakin nuo Ruotsinlaivat tutuiksi, ihan niinkuin ne eivät jo muutenkin olisi tuttuja. Niin ja unohtaa ei toki sovi Ylen mukanaoloa seitsemällä liigakierroksella.
Ykkösessä käydään kauden aikana varmasti myös mielenkiintoisia kamppailuja. Tosin KTP:n ja Ilveksen yllättävät lähdöt ja MyPan poisjäänti muuttivat sarjaa melkoisesti, mutta kyllä siellä vielä mielenkiintoisia joukkueita löytyy. FC Jazz, Haka, AC Oulu, JJK ja TPS etunenässä ovat mielenkiinnon herättäjiä. Unohtaa toki ei sovi PK-35 Vantaatakaan, joka kuitenkin oli vain 4 pisteen päässä liigapaikasta viiime kaudella. En uskalla tässä vaiheessa lähteä veikkaamaan mahdollista nousijaa, mutta tietysti suurin toiveeni on FC Jazz, jonka kanssa olen kuitenkin aikoinaan päässyt mestaruudesta nauttimaan, kuten allaolevasta kuvasta näkyy.
Helsingin Jalkapalloklubi mainostaa tulevaa kautta alla olevalla sloganilla:
Se on siksi hyvin sanottu, että annan HJK:lle tuosta kaikki propsit ja sovitaanko mekin niin, että ollaan yhdessä tämän kesän aikana osa suomalaista jalkapallokulttuuria ja käydään paikan päällä seuraamassa kotimaista jalkapalloa, olkoon se sitten Veikkausliigaa, Ykköstä, Kakkosta, Kolmosta, Naisten liigaa tai ihan mitä vaan. Ihan sama, kunhan vaan käydään ja muista, ei sen pelin tason tarvitse aina hurmata, pääasia on, että olet paikan päällä ja olet mukana tekemässä suomalaista jalkapallokulttuuria.
lauantai 28. maaliskuuta 2015
Lentopalloa lentopalloa lentopalloa
Olen koko ikäni ollut hieman urheiluhullu ja seurannut sitä aktiivisesti. Joskus 80-luvulla tosin urheilu sai hetkeksi jäädä sivuun, kun rokkibisnes imaisi miehen mukaansa. Satoja keikkoja ympäri Suomea Yön ja muiden bändien kanssa ei oikein antanut aikaa urheiluharrastukselle, mutta kun rokkiajat jäivät taakse - ehkä jopa valitettavasti - palasi urheilu vahvasti takaisin elämääni.
Kauden 2014-15 aikana olen pitkästä aikaa taas seurannut aktiivisesti lentopallon miesten Mestaruusliigaa ja eritoten Raision Loimun pelejä. Pari aikaisempaa kevättähän selostin naisten lentopallon pudotuspelejä LP Viestin pelien muodossa. Ja tänäänkin aivan hetken kuluttua istahdan tv:n ääreen katsomaan Viestin peliä ja sen jälkeen ajelen Raisioon Loimun ja Tiikereiden peliin.
Olen tämän kauden aikana muistellut Kerttulan katsomossa vanhoja aikoja. Ensimmäisen virallisen Suomen Mestaruuden vuonna 1957 voittanut Porin Pyrintö nimittäin pelasi viimeistä kertaa pääsarjatasolla joskus 70-luvun alkupuoliskolla ja silloin minä olin aktiivinen katsoja Riihikedon koululla, missä noita otteluita tuolloin pelattiin. Tuossa muistelussa olen nimenomaan palauttanut mieleeni niitä pelaajia, joita joukkueessa pelasi tuolloin ja täytyy myöntää, että aika hyvin nuo sen ajan pelaajat ovat mieleeni jääneet.
Arto Mäkinen, Veijo Hakulinen, Kari Koskelainen, Kalevi Lamminen, Pasi Tuiskunen, Tero Lehti, Alpo Kaappa ja Raimo Hakala tulevat mieleen lähes kuin siltä kuuluisalta apteekin hyllyltä. Mutta kun minulta kysyttäisiin heti perään jotakin vuosi-pari takaperin olleen joukkueen kokoonpanoa, niin eipä nimiä mieleen tulisi. Kummallinen on tuo ihmismieli.
Tämän päivän Viestin ja Loimun kokoonpanot toki ovat hyvin mielessä, mutta tulepa kysymään niitä minulta parin-kolmen vuoden päästä, niin veikkaisin, että nuo Pyrinnön miehet tulisivat helpommin mieleen.
Että sellaista pohdintaa tällä kertaa. Ja sitten lentopallon pariin!
Kauden 2014-15 aikana olen pitkästä aikaa taas seurannut aktiivisesti lentopallon miesten Mestaruusliigaa ja eritoten Raision Loimun pelejä. Pari aikaisempaa kevättähän selostin naisten lentopallon pudotuspelejä LP Viestin pelien muodossa. Ja tänäänkin aivan hetken kuluttua istahdan tv:n ääreen katsomaan Viestin peliä ja sen jälkeen ajelen Raisioon Loimun ja Tiikereiden peliin.
Olen tämän kauden aikana muistellut Kerttulan katsomossa vanhoja aikoja. Ensimmäisen virallisen Suomen Mestaruuden vuonna 1957 voittanut Porin Pyrintö nimittäin pelasi viimeistä kertaa pääsarjatasolla joskus 70-luvun alkupuoliskolla ja silloin minä olin aktiivinen katsoja Riihikedon koululla, missä noita otteluita tuolloin pelattiin. Tuossa muistelussa olen nimenomaan palauttanut mieleeni niitä pelaajia, joita joukkueessa pelasi tuolloin ja täytyy myöntää, että aika hyvin nuo sen ajan pelaajat ovat mieleeni jääneet.
Arto Mäkinen, Veijo Hakulinen, Kari Koskelainen, Kalevi Lamminen, Pasi Tuiskunen, Tero Lehti, Alpo Kaappa ja Raimo Hakala tulevat mieleen lähes kuin siltä kuuluisalta apteekin hyllyltä. Mutta kun minulta kysyttäisiin heti perään jotakin vuosi-pari takaperin olleen joukkueen kokoonpanoa, niin eipä nimiä mieleen tulisi. Kummallinen on tuo ihmismieli.
Tämän päivän Viestin ja Loimun kokoonpanot toki ovat hyvin mielessä, mutta tulepa kysymään niitä minulta parin-kolmen vuoden päästä, niin veikkaisin, että nuo Pyrinnön miehet tulisivat helpommin mieleen.
Että sellaista pohdintaa tällä kertaa. Ja sitten lentopallon pariin!
perjantai 27. maaliskuuta 2015
Varsinais-Suomen Vuoden urheiluteko on jo tehty
Turun Urheilutoimittajien Kerho on vuosittain valinnut Varsinais-Suomen parhaat urheilijat ja muutaman vuoden ajan on myös jaettu Vuoden urheiluteko. Viime vuonna palkinnon sai Paavo Nurmi Games yleisömenestyksestään ja sitä ennen palkinnon on saanut mm. Aleksi Valavuori sekä Loimaan Bisons ja Hurrikaani.
Nuo valinnat tehdään Urheilutoimittajien perinteisessä itsenäisyyspäivän valintatilaisuudessa, mutta tämän vuoden valinta voitaisiin mielestäni tehdä jo vaikka 13. huhtikuuta, kun kerholla on vuorossa kevätkokous.
Palkinnon ansaitsee nimenomaan ja ehdottomasti Turun Palloseuran A-juniorijoukkue, joka toi tiistaina 17 vuoden tauon jälkeen jälleen Suomen mestaruuden Turkuun. Valinnan syy ei kuitenkaan ole tuo mestaruus, vaan se buumi jonka nuo joukkueen finalit ja jo sitä edeltäneet välierät ja puolivälierät kaupungissa aiheuttivat. 10 620 katsojaa junioreiden SM-finaalissa on jotain sellaista, mitä Suomessa ei ole koskaan aikaisemmin koettu ja tuskin tullaan ainakaan pieneen aikaan kokemaan.
Kaikki tämä sattui sellaiseen aikaan, kun tepsiläinen jääkiekko ryömii pahimmassa kriisissään koskaan ja seura oli koko kiekkokauden 2014-15 katastrofaalisessa tilassa. Mikään ei ollut hallinnassa. Eikä kausi ollut helppo A-nuorillakaan. Kesken kauden vaihtui päävalmentaja, kun Miika Elomo ja Marko Kiprusoff lähtivät edustusjoukkueen mukaan, mutta samalla edustusjoukkueesta vapautui Mikko Haapakoski, joka otti vastuun joukkueen valmentajana.
Alku ei Haapakoskellakaan ollut ruusuista ja alkukaudesta jopa sarjan ykköstilasta taistellut joukkue tippui loppujen lopuksi sarjataulukossa viidennelle sijalle. Tätä ei kuitenkaan voi pitää Haapakosken vikana, vaan koska edustusjoukkue tarvitsi koko kevään pelaajia A-nuorista, ei Haapakoskella ja kumppaneilla ollut helppoa, kun ei välillä tiennyt, keitä pelaajia kokoonpanoon on saatavissa.
"Onneksi" edustusjoukkueen kausi päättyi runkosarjaan ja Mikko Rantasen johdolla liigajoukkueessa mukana olleet pelaajat pääsivät pelaamaan näitä otteluita. Sanoisinkin, että juuri näiden pelaajien liigasta hankkima rutiini oli hyvin ratkaiseva siinä, kun menestystä hankittiin. TPS ei joutunut heittämään kehiin B-juniori-ikäisiä pelaajia Bluesin tavoin, vaan pääsi pelaamaan pelit parhaalla mahdollisella tavalla. Ja se tapa miten se hoidettiin oli loistava. Ja tuloksena tietty Suomen mestaruus.
Ja kun vielä ottelutapahtumaan satsattiin loppuvaiheessa hienosti ja Haaralan Joona pääsi kerrankin toteuttamaan itseään, niin tulos silläkin puolella oli ainutlaatuinen. Ja nyt Joona, älä ala leijumaan tämän kommentin ansiosta...
Kuten siis yllä mainitsen, Turun Urheilutoimittajien kerhon ei enää tarvitse miettiä, kenelle Vuoden urheilutekopalkinto tänä vuonna annetaan. Se urheiluteko on jo tehty!!!
Tähän päätteeksi voisin vielä lainata lausetta Väinö Linnan Tuntemattomasta Sotilaasta, sillä se osuu kyllä täysin kohdalleen: "Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia."
Nuo valinnat tehdään Urheilutoimittajien perinteisessä itsenäisyyspäivän valintatilaisuudessa, mutta tämän vuoden valinta voitaisiin mielestäni tehdä jo vaikka 13. huhtikuuta, kun kerholla on vuorossa kevätkokous.
Palkinnon ansaitsee nimenomaan ja ehdottomasti Turun Palloseuran A-juniorijoukkue, joka toi tiistaina 17 vuoden tauon jälkeen jälleen Suomen mestaruuden Turkuun. Valinnan syy ei kuitenkaan ole tuo mestaruus, vaan se buumi jonka nuo joukkueen finalit ja jo sitä edeltäneet välierät ja puolivälierät kaupungissa aiheuttivat. 10 620 katsojaa junioreiden SM-finaalissa on jotain sellaista, mitä Suomessa ei ole koskaan aikaisemmin koettu ja tuskin tullaan ainakaan pieneen aikaan kokemaan.
Kaikki tämä sattui sellaiseen aikaan, kun tepsiläinen jääkiekko ryömii pahimmassa kriisissään koskaan ja seura oli koko kiekkokauden 2014-15 katastrofaalisessa tilassa. Mikään ei ollut hallinnassa. Eikä kausi ollut helppo A-nuorillakaan. Kesken kauden vaihtui päävalmentaja, kun Miika Elomo ja Marko Kiprusoff lähtivät edustusjoukkueen mukaan, mutta samalla edustusjoukkueesta vapautui Mikko Haapakoski, joka otti vastuun joukkueen valmentajana.
Alku ei Haapakoskellakaan ollut ruusuista ja alkukaudesta jopa sarjan ykköstilasta taistellut joukkue tippui loppujen lopuksi sarjataulukossa viidennelle sijalle. Tätä ei kuitenkaan voi pitää Haapakosken vikana, vaan koska edustusjoukkue tarvitsi koko kevään pelaajia A-nuorista, ei Haapakoskella ja kumppaneilla ollut helppoa, kun ei välillä tiennyt, keitä pelaajia kokoonpanoon on saatavissa.
"Onneksi" edustusjoukkueen kausi päättyi runkosarjaan ja Mikko Rantasen johdolla liigajoukkueessa mukana olleet pelaajat pääsivät pelaamaan näitä otteluita. Sanoisinkin, että juuri näiden pelaajien liigasta hankkima rutiini oli hyvin ratkaiseva siinä, kun menestystä hankittiin. TPS ei joutunut heittämään kehiin B-juniori-ikäisiä pelaajia Bluesin tavoin, vaan pääsi pelaamaan pelit parhaalla mahdollisella tavalla. Ja se tapa miten se hoidettiin oli loistava. Ja tuloksena tietty Suomen mestaruus.
Ja kun vielä ottelutapahtumaan satsattiin loppuvaiheessa hienosti ja Haaralan Joona pääsi kerrankin toteuttamaan itseään, niin tulos silläkin puolella oli ainutlaatuinen. Ja nyt Joona, älä ala leijumaan tämän kommentin ansiosta...
Kuten siis yllä mainitsen, Turun Urheilutoimittajien kerhon ei enää tarvitse miettiä, kenelle Vuoden urheilutekopalkinto tänä vuonna annetaan. Se urheiluteko on jo tehty!!!
Tähän päätteeksi voisin vielä lainata lausetta Väinö Linnan Tuntemattomasta Sotilaasta, sillä se osuu kyllä täysin kohdalleen: "Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia."
maanantai 23. maaliskuuta 2015
Eivät ne erotuomarit niin huonoja ole
Ensinnäkin: pyydän anteeksi niiltä lukuisilta erotuomareilta, lajista riippumatta, joita olen vuosien varrella selostuksissani haukkunut ja sortunut jopa lähes kunnianloukkauksen arvoiseen toimintaan. Anteeksi!
Ennenkuin lähden perustelemaan tuota ensimmäistä kappaletta, haluan muistuttaa, että olen aikoinaan itsekin toiminut jalkapalloerotuomarina. Toki en ihan korkeimmalla tasolla, mutta parhaimmillaan ollut avustavana erotuomarina Naisten Liigassa ja miesten Kakkosessa sekä viheltänyt joukon pelejä Kolmosesta alaspäin. Tiedän siis kuinka "helppoa" tuo erotuomarina toimiminen on. Ja minähän en muuten virheitä tehnyt! No joo...
Kuten ehkä jokunen teistä tietää, olen selostanut sekä jalkapallon että jääkiekon liigaotteluita sekä radioon että televisioon. Kaikki eivät välttämättä tiedä, että lajikirjooni selostajana kuuluvat myös lentopallo, pesäpallo, jääpallo, kaukalopallo jne. jne. Joukkuelajien lisäksi toki yksilölajejakin on tullut selostettua. Kokonaismäärä on reippaasti 1500:n paremmalla puolella.
Miksi sitten olen päätynyt tähän ratkaisuun? Syy on hyvin yksikertainen, en ole ollut puolueeton! Paikallisradion selostuksissa kun "pitää olla" oman joukkueen puolella ja kun siihen sitoutuu, niin suhtautuminen menee osittain normaalin kannattajan tapaisesti siihen, että erotuomaritkin ovat meitä vastaan. Eivät sentaan ihan kaikki. Kyllä niitäkin tuomareita matkalta löytyy, joita en muista pahemmin haukkuneeni. Nopeasti nyt mieleen tulee jalkapallon puolelta Eero Aho, Ilkka Koho ja Jouni Hyytiä. Jääkiekosta ehkä Jari Levonen. Jopa Seppo Mäkeläkin sai aikoinaan kuulla kunniansa selostuksissani, varsinkin silloin kun hän hylkäsi Ässien täysin selvän maalin joskus vuosia sitten pudotuspeleissä Tampereella Tapparaa vastaan, eikä edes jälkikäteen myöntänyt tehneensä virhettä, vaikka se hänelle nauhalta näytettiin. No se siitä.
Kun viime vuonna aloin selostamaan kotimaista jalkapalloliigaa Veikkaus-TV:lle sekä kiekkoliigan, Englannin Championshipin ja Eurooppaliigan otteluita Neloselle, huomasin, että en haukkunut erotuomareiden toimintaa kertaakaan, mitä nyt muutaman kerran vähän kummastelin tehtyjä ratkaisuja, mutta se kuuluu asiaan. Syy tähän oli selvä, näissä otteluissa olin puolueeton selostaja, vaikka porilaiset minut kuulemma Sportin mieheksi nimittivätkin Sport-Ässät -ottelussa joulukuussa. Tämä erotuomareiden rauhaan jättäminen johtuu siis tunteesta. Vaikka selostuksessa on aina tunne mukana, ilman sitä selostamisesta kun ei tulisi mitään, niin se tunne on aivan erilainen kuin puolueellisella oman joukkueen selostajalla. Tuomareiden toimintaan ei silloin kiinnitä niin paljon huomiota.
Erotuomarina toimiminen ei ole helppoa. Senhän kaikki tietävät ja harva tuohon leikkiin edes uskaltaa lähteä. Erotuomarit ovat jatkuvasti silmätikkuina ja kaikkea heidän toimintaansa arvostellaan. Nykyisessa somemaailmassa tilanne on vielä pahempi, koska se mahdollinen moka on muutamissa sekunneissa nähtävissä eri medioissa ja keskustelupalstoilla. TV-kuva on usein aika lahjomaton, mutta kun se ratkaisu pitää tehdä sekunnin murto-osassa, niin silloin mennään joskus metsään ja lujaa. Vaatii siis melko kovaa nahkaa toimia erotuomarina. Harmi, että meikäläisellä ikä on jo mennyt yli tuon erotuomarina toimimisen rajan, sillä olisi mielenkiintoista nähdä, vieläkö se on samanlaista kuin silloin noin 15 vuotta sitten, kun viimeksi olen jalkapalloa viheltänyt.
Joka tapauksessa, pyydän siis vielä kerran anteeksi ja lupaan, että tänä kesänä IS-TV:llä kotimaista jalkapalloa selostaessani pyrin toimimaan yllä esittämälläni tavalla.
Ennenkuin lähden perustelemaan tuota ensimmäistä kappaletta, haluan muistuttaa, että olen aikoinaan itsekin toiminut jalkapalloerotuomarina. Toki en ihan korkeimmalla tasolla, mutta parhaimmillaan ollut avustavana erotuomarina Naisten Liigassa ja miesten Kakkosessa sekä viheltänyt joukon pelejä Kolmosesta alaspäin. Tiedän siis kuinka "helppoa" tuo erotuomarina toimiminen on. Ja minähän en muuten virheitä tehnyt! No joo...
Kuten ehkä jokunen teistä tietää, olen selostanut sekä jalkapallon että jääkiekon liigaotteluita sekä radioon että televisioon. Kaikki eivät välttämättä tiedä, että lajikirjooni selostajana kuuluvat myös lentopallo, pesäpallo, jääpallo, kaukalopallo jne. jne. Joukkuelajien lisäksi toki yksilölajejakin on tullut selostettua. Kokonaismäärä on reippaasti 1500:n paremmalla puolella.
Miksi sitten olen päätynyt tähän ratkaisuun? Syy on hyvin yksikertainen, en ole ollut puolueeton! Paikallisradion selostuksissa kun "pitää olla" oman joukkueen puolella ja kun siihen sitoutuu, niin suhtautuminen menee osittain normaalin kannattajan tapaisesti siihen, että erotuomaritkin ovat meitä vastaan. Eivät sentaan ihan kaikki. Kyllä niitäkin tuomareita matkalta löytyy, joita en muista pahemmin haukkuneeni. Nopeasti nyt mieleen tulee jalkapallon puolelta Eero Aho, Ilkka Koho ja Jouni Hyytiä. Jääkiekosta ehkä Jari Levonen. Jopa Seppo Mäkeläkin sai aikoinaan kuulla kunniansa selostuksissani, varsinkin silloin kun hän hylkäsi Ässien täysin selvän maalin joskus vuosia sitten pudotuspeleissä Tampereella Tapparaa vastaan, eikä edes jälkikäteen myöntänyt tehneensä virhettä, vaikka se hänelle nauhalta näytettiin. No se siitä.
Kun viime vuonna aloin selostamaan kotimaista jalkapalloliigaa Veikkaus-TV:lle sekä kiekkoliigan, Englannin Championshipin ja Eurooppaliigan otteluita Neloselle, huomasin, että en haukkunut erotuomareiden toimintaa kertaakaan, mitä nyt muutaman kerran vähän kummastelin tehtyjä ratkaisuja, mutta se kuuluu asiaan. Syy tähän oli selvä, näissä otteluissa olin puolueeton selostaja, vaikka porilaiset minut kuulemma Sportin mieheksi nimittivätkin Sport-Ässät -ottelussa joulukuussa. Tämä erotuomareiden rauhaan jättäminen johtuu siis tunteesta. Vaikka selostuksessa on aina tunne mukana, ilman sitä selostamisesta kun ei tulisi mitään, niin se tunne on aivan erilainen kuin puolueellisella oman joukkueen selostajalla. Tuomareiden toimintaan ei silloin kiinnitä niin paljon huomiota.
Erotuomarina toimiminen ei ole helppoa. Senhän kaikki tietävät ja harva tuohon leikkiin edes uskaltaa lähteä. Erotuomarit ovat jatkuvasti silmätikkuina ja kaikkea heidän toimintaansa arvostellaan. Nykyisessa somemaailmassa tilanne on vielä pahempi, koska se mahdollinen moka on muutamissa sekunneissa nähtävissä eri medioissa ja keskustelupalstoilla. TV-kuva on usein aika lahjomaton, mutta kun se ratkaisu pitää tehdä sekunnin murto-osassa, niin silloin mennään joskus metsään ja lujaa. Vaatii siis melko kovaa nahkaa toimia erotuomarina. Harmi, että meikäläisellä ikä on jo mennyt yli tuon erotuomarina toimimisen rajan, sillä olisi mielenkiintoista nähdä, vieläkö se on samanlaista kuin silloin noin 15 vuotta sitten, kun viimeksi olen jalkapalloa viheltänyt.
Joka tapauksessa, pyydän siis vielä kerran anteeksi ja lupaan, että tänä kesänä IS-TV:llä kotimaista jalkapalloa selostaessani pyrin toimimaan yllä esittämälläni tavalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)