Kuten otsikkokin kertoo, ovat tämän vuoden kuntavaalit onnellisesti takana ja henkilökohtaisesti sain "mukavan vaalivoiton." Olin Paraisilla ehdokkaana kuntavaaleissa syksyllä 2004, asuttuani hädin tuskin runsaan vuoden paikkakunnalla. Tuolloin sain yllätyksekseni peräti 11 ääntä, joka oli silloin hieno saavutus. Vuoden 2008 vaaleissa en mukana ollut, koska tuolloin asuin Turussa, mutta palattuani harharetkeni jälkeen pari vuotta sitten takaisin Paraisille, minua pyydettiin jälleen ehdokkaaksi, johon sitten pitkällisen pohdinnan jälkeen suostuin.
Päätin jo ehdokkaaksi ryhtyessäni, että oma vaalibudjettini tulee olemaan nolla euroa ja se myös piti. Ellei siihen sitten lasketa vaalivalvojaisissa ostettuja oluita. No joka tapauksessa, vähiin se joka tapauksessa jäi. Kunnallisvaalit osuivat omalta kohdaltani huonoon väliin, sillä juuri silloin, kun olisi pitänyt tehdä jonkinlaista kampanjointia, olin joko ulkomailla tai kiertämässä jääkiekon ja jalkapallon perässä jossakin päin Suomea. Siitä huolimatta sain vaaleissa 19 ääntä, joka prosenteissa laskettuna on peräti 73 prosentin nousu edellisiin vaaleihin. Upea henkilökohtainen vaalivoitto siis!
Näissä vaaleissa Paraisilla saavutettiin se tärkein eli RKP:n määräenemmistö Paraisten valtuustossa kaatui, sillä ruotsalaiset saivat 43:sta valtuustopaikasta vain 20. Tämä ei kuitenkaan välttämättä aiheuta suuria riemunkiljahduksia, sillä aivan varmasti RKP:läiset pyrkivät tavalla tai toisella pitämään asemansa ja loogisin tie tässä on jonkinlainen yhteenlyöttäytyminen vihrpiiperoiden kanssa, jotka saivat valtuustoon 3 paikkaa. Jos tämä toteutuu, niin laskisin, että piiperot tuolloin pettävät äänestäjänsä, mutta toisaalta en olisi tuosta niin kovin yllättynyt, sillä senhän he osaavat.
Paraisten valtuusto myös uusiutui rankalla kädellä, sillä 43 valtuutetusta peräti 29 on uusia. Tilanne on siis mielenkiintoinen. Toivoa sopiikin, että tämän valtuusto myötä myös joissakin toimintatavoissa tapahtuu muutoksia. Ensimmäisenä tulee mieleen kaupungin kaksikielisyyden toteuttaminen oikealla tavalla. Myös kaupungin Suomea äidinkielenään puhuvien asema kuuluu ottaa huomioon mm. kaupungin virkoja täytettäessä jne. Nykyisinhän jokaiseen toimeen suurimpana ehtona suurin piirtein on Ruotsinkielen taito. Sillä Suomella nyt ei niin kauheasti ole väliä.
Sama ongelma tällä hetkellä on myös lasten ja nuorten kohdalla. Kaupunki tarjoaa kyllä kaikenlaisia aktiviteetteja ja tapahtumia, mutta näitä järjestettäessä unohdetaan tyystin Suomenkieliset lapset ja nuoret. Suomenkielisiä lapsia kun ei saa aktiviteetteihin mukaan, jos ohjaajat järjestään puhuvat vain Ruotsia. Kun puhutaan paljon tuosta nuorten syrjäytymisesti, niin Paraisten kaupunki on hyvin ansiokkaasti jo vuosikausia auttanut tuon syrjäytymisen toteutumista nimenomaan Suomenkielisten nuorten osalta. Tähän toivottavasti saadaan pikaisesti muutosta. Ja samalla kun tämä puoli saadaan kuntoon, niin sillä on taas oma heijastuksensa ennemmin tai myöhemmin myös paljon keskustelua aiheuttaneeseen vanhustenhuoltoon, sillä nuoristahan kasvaa se tulevaisuus, joka pitää niistä vanhuksista huolta.
Ja onhan uudella valtuustolla paljon muitakin tehtäviä, joita sen pitää tehdä. Yksi niistä on tietysti tehdä kaupungista houkuttelevampi ja ennenkaikkea yrittäjäystävällisempi paikka. Tämä on aihe, josta valtuustoon valittu Kokoomuksen Petri Abrahamsson on onnistuneesti kirjoittanut mm. Paraisten Kuulutuksissa ja Paraisten Kokoomuksen facebook-sivulla. Samoilla ajatuksilla menen tuossa asiassa minäkin ja voisin pyydettäessä antaa muutaman hyvän vinkinkin. Kuntaliitosasiaan en lähde tässä sen enempää ottamaan kantaa muuta kuin, että Paraisten tulisi säilyä itsenäisenä kuntana ja toivottavasti kaikki 43 valtuutettua ovat myös tämän asian kannalla.
Odotankin mielenkiinnolla, mitä Paraisten uusi kaupunginvaltuusto tulee seuraavan neljän vuoden aikana tekemään ja lupaan olla piikkinä lihassa, jos mitään muutoksia ei tapahdu.
Kiitos myös kaikille, jotka näissä vaaleissa antoivat äänensä minulle. Olen nöyrästi yllättnyt äänistäni.
maanantai 29. lokakuuta 2012
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Ans kattoo miten käy?
Viimeinen kuukausi on ollut meikäläisellä kohtalaisen kiirettä aikaa. Sen on ainakin huomannut siitä, kuinka usein olen ehtinyt tätä blogiani päivittämään. Kunnallisvaalit lähestyvät, jalkapallossa käynnissä ovat ratkaisun hetket ja jääkiekossa on tapahtunut kaikenlaista. Näiden kolmen asian välillä olen sitten yrittänyt aikaani jakaa ja se ei ole ollut helppoa.
Jos aloitetaan kunnallisvaaleista, niin vaalibudjettini nolla euroa on edelleen pysynyt hallussa, sillä nollassa on pysytty. Toivottavasti se ei tule olemaan myös lopullinen vaalitulos! No tuskin sentään, sillä kai sitä nyt ainakin itselleen äänen antaa ja sillä varmistaa ainakin sen yhden äänen. Tavallaan kyllä harmittaa melkoisesti, että ei ole yhtään ehtinyt tuohon vaalikampanjoitiin keskittyä, mutta toisaalta kun olen seurannut joidenkin henkilöiden kampanjointia, olen tyytyväinen, että itse en ole moiseen lähtenyt. Esimerkiksi Facebookissa olen pyrkinyt välttämään kampanjointia, sillä suurin osa kavereistani siellä asuu kuitenkin muualla kuin Paraisilla. Merkillepantavaa myös on se, että jotkut ehdokkaista heräävät henkiin säännöllisesti neljän vuoden välein, vaipuakseen taas unholaan kun vaalit ovat ohitse. Älkää nyt ainakaan sellaista henkilöä äänestäkö!
No joo, olenhan minäkin facebookissa vähän kampanjoinut, kun vaihdoin profiilikuvakseni ehdokasnumeroni, mutta jos saa numerokseen kuusysin, niin onhan se pakko tuoda esille. Parempaa numeroa kun yksinkertaisesti ei vaaleissa voi saada.
Ja sitten siihen jalkapalloon. Kotimaista jalkapallokautta on jäljellä enää kaksi kierrosta ja mestaruuden kannalta tällä hetkellä näyttää valitettavan pahalta. HJK johtaa sarja pisteen erolla Interiin ja viiden pisteen erolla TPS:aan. Ja kaiken huipuksi HJK kohtaa vielä maanantaina kotimuovillaan FC Lahden ja lauantaina viimeisellä kierroksella vieraissa JJK:n. Aika vaikealta tuntuu, että se ei sitä mestaruutta veisi. Myös turkulaisjoukkueet voivat auttaa sitä mestaruustiellä.
Maanantainen ja samalla kauden kolmas paikalliskamppailu tulee mestaruustaistelun kannalta huonoon väliin. Jos ja kun Klubi voittaa etumuovillaan Lahden ja TPS onnistuu voittamaan Interin tai joukkueet pelaavat tasapelin, menee mestaruus varmuudella jo ennen viimeistä kierrosta "väärään osoitteeseen" eli oikeastaan ainoa keino saada HJK pois mestaruuspallilta on se, että TPS häviää Interille ja lopullinen ratkaisu jää viimeiselle kierrokselle. Ja mehän kaikki tiedämme, että tuohon TPS ei missään nimessä suostu, sillä se omaa vielä mahdollisuudet hopealle ja tästä syystä se tulee taistelemaan maanantaina täysillä voitosta.
En lähde tässä yhteydessä veikkaamaan, miten näissä loppukahinoissa käy, enkä myöskään sen enempää kertomaan, miten toivoisin näissä käyvän, mutta senhän nyt kaikki tietävät, että Klubin mestaruutta en toivelistalleni ole laittanut enkä laita.
Ja se jääkiekko. Turun Palloseuralle viimeinen viikko on ollut melkoista turbulenssia. Maanantaina voitollisen Djurgården -ottelun jälkeen Pekka Virta ja Mika Strömberg saivat lähteä ja tilalle astelivat Juha Pajuoja, Stouni Kiviharju ja Miika Elomo. Tiistaina ilmoitettiin myös Kris Russelin palaavan joukkueen vahvuuteen ja koska kysessä oli kohtalaisen erikoinen viikkon, niin täytyihän sinne vielä yksi pommiuutinen laittaa! Petteri Nummelin palasi vielä kaiken huippuna TPS:aan 17 vuoden tauon jälkeen. Siinäpä varsinainen kiekkoviikko! Niin ja olihan siellä myös perjantainen Lauri Korpikosken paluu.
Ja miltä se sitten viikonloppuna näytti? Hyvältähän se ja jos pelit tuolla tavalla jatkuvat, niin eiköhän tässä sittenkin vielä keväällä nähdä Turussakin pudotuspelejä. Eri asia sitten on kuinka pitkällä, mutta ainakin tämän hetkisen tilanteen mukaan se aurinko näyttää sittenkin paistavan siihen kuuluisaan risukasaan.
Ja lainaan tähän vielä loppuun Petteri Nummelinin kommentin eilisestä Auran Aaltojen erätaukohaastattelusta: "Laitetaan se kiekkokontrolli hanuriin ja aletaan pelaan hokia!"
MUISTAKAA ÄÄNESTÄÄ!!!
Jos aloitetaan kunnallisvaaleista, niin vaalibudjettini nolla euroa on edelleen pysynyt hallussa, sillä nollassa on pysytty. Toivottavasti se ei tule olemaan myös lopullinen vaalitulos! No tuskin sentään, sillä kai sitä nyt ainakin itselleen äänen antaa ja sillä varmistaa ainakin sen yhden äänen. Tavallaan kyllä harmittaa melkoisesti, että ei ole yhtään ehtinyt tuohon vaalikampanjoitiin keskittyä, mutta toisaalta kun olen seurannut joidenkin henkilöiden kampanjointia, olen tyytyväinen, että itse en ole moiseen lähtenyt. Esimerkiksi Facebookissa olen pyrkinyt välttämään kampanjointia, sillä suurin osa kavereistani siellä asuu kuitenkin muualla kuin Paraisilla. Merkillepantavaa myös on se, että jotkut ehdokkaista heräävät henkiin säännöllisesti neljän vuoden välein, vaipuakseen taas unholaan kun vaalit ovat ohitse. Älkää nyt ainakaan sellaista henkilöä äänestäkö!
No joo, olenhan minäkin facebookissa vähän kampanjoinut, kun vaihdoin profiilikuvakseni ehdokasnumeroni, mutta jos saa numerokseen kuusysin, niin onhan se pakko tuoda esille. Parempaa numeroa kun yksinkertaisesti ei vaaleissa voi saada.
Ja sitten siihen jalkapalloon. Kotimaista jalkapallokautta on jäljellä enää kaksi kierrosta ja mestaruuden kannalta tällä hetkellä näyttää valitettavan pahalta. HJK johtaa sarja pisteen erolla Interiin ja viiden pisteen erolla TPS:aan. Ja kaiken huipuksi HJK kohtaa vielä maanantaina kotimuovillaan FC Lahden ja lauantaina viimeisellä kierroksella vieraissa JJK:n. Aika vaikealta tuntuu, että se ei sitä mestaruutta veisi. Myös turkulaisjoukkueet voivat auttaa sitä mestaruustiellä.
Maanantainen ja samalla kauden kolmas paikalliskamppailu tulee mestaruustaistelun kannalta huonoon väliin. Jos ja kun Klubi voittaa etumuovillaan Lahden ja TPS onnistuu voittamaan Interin tai joukkueet pelaavat tasapelin, menee mestaruus varmuudella jo ennen viimeistä kierrosta "väärään osoitteeseen" eli oikeastaan ainoa keino saada HJK pois mestaruuspallilta on se, että TPS häviää Interille ja lopullinen ratkaisu jää viimeiselle kierrokselle. Ja mehän kaikki tiedämme, että tuohon TPS ei missään nimessä suostu, sillä se omaa vielä mahdollisuudet hopealle ja tästä syystä se tulee taistelemaan maanantaina täysillä voitosta.
En lähde tässä yhteydessä veikkaamaan, miten näissä loppukahinoissa käy, enkä myöskään sen enempää kertomaan, miten toivoisin näissä käyvän, mutta senhän nyt kaikki tietävät, että Klubin mestaruutta en toivelistalleni ole laittanut enkä laita.
Ja se jääkiekko. Turun Palloseuralle viimeinen viikko on ollut melkoista turbulenssia. Maanantaina voitollisen Djurgården -ottelun jälkeen Pekka Virta ja Mika Strömberg saivat lähteä ja tilalle astelivat Juha Pajuoja, Stouni Kiviharju ja Miika Elomo. Tiistaina ilmoitettiin myös Kris Russelin palaavan joukkueen vahvuuteen ja koska kysessä oli kohtalaisen erikoinen viikkon, niin täytyihän sinne vielä yksi pommiuutinen laittaa! Petteri Nummelin palasi vielä kaiken huippuna TPS:aan 17 vuoden tauon jälkeen. Siinäpä varsinainen kiekkoviikko! Niin ja olihan siellä myös perjantainen Lauri Korpikosken paluu.
Ja miltä se sitten viikonloppuna näytti? Hyvältähän se ja jos pelit tuolla tavalla jatkuvat, niin eiköhän tässä sittenkin vielä keväällä nähdä Turussakin pudotuspelejä. Eri asia sitten on kuinka pitkällä, mutta ainakin tämän hetkisen tilanteen mukaan se aurinko näyttää sittenkin paistavan siihen kuuluisaan risukasaan.
Ja lainaan tähän vielä loppuun Petteri Nummelinin kommentin eilisestä Auran Aaltojen erätaukohaastattelusta: "Laitetaan se kiekkokontrolli hanuriin ja aletaan pelaan hokia!"
MUISTAKAA ÄÄNESTÄÄ!!!
perjantai 5. lokakuuta 2012
Historiallista maalia todistamassa
Aina joskus ihminen osuu paikalle historiallisiin hetkiin. Näin kävi minulle keskiviikkoiltana Amsterdamin Areenalla, kun olin paikan päällä todistamassa Niklas Moisanderin uran ensimmäistä - toivottavasti ei viimeistä - Champions liigan maalia. Täytyy myöntää, että fiilis oli aika hieno, varsinkin kun olin hieman ennen sen syntyä sanonut kaverilleni, että tästä kulmasta Ajax tekee kavennusmaalin ja sen puskee takatolpalta sisään juuri Moisander. Ennustajan vikaa? Ainakin joskus...
Kaiken kaikkiaan reissu Ajaxin ja Realin otteluun oli hieno kokemus. Oli myös mukavaa haastatella Moisanderia. Erittäin tervejärkinen ammattijalkapalloilija. Juttuja tulee lehtiin ensi viikolla. Täällä Varsinais-Suomessa sen tarjoaa keskiviikkona ilmestyvä Aamuset-lehti. Jossakin vaiheessa tosin vaikutti siltä, että haastattelusta ei tosiaankaan tule mitään, niinkuin jo edellisessä blogikirjoituksessani mainitsin. Kaikki kuitenkin järjestyi ja akkreditointi oli stadionilla myös oikealla nimellä.
Oli myös mukavaa nähdä lähemmin, millaista toiminta Champions liigan ottelutapahtumassa on. Siis se kulisseissa tapahtuva toiminta, sillä tokihan se muu toiminta on tullut nähtyä jo useaan otteeseen aikaisemmin. Periaatteessa ero suomalaisen jalkapallon tai jääkiekon lehdistöpalveluun ei ole iso. Lehdistötila Amsterdamin Areenalla oli iso ja tarjoilu hyvää. Kokoonpanojen lisäksi tarjolla oli paljon erilaista faktatietoa, mitä Suomen jalkapallokentillä ei tarjoa kukaan, jääkiekossakin vähäisesti.
Itse kulku lehdistökatsomoon oli monen mutkan takana, mutta paikat sijaitsivat siellä, missä niiden kuuluukin sijaita. Siis keskeisellä paikalla stadionia. Ja tarjoilu pelasi koko ajan. Pöytien äärelle tarjoiltiin koko ajan kahvia tai teetä ja sen toki ymmärrän, sillä tauon aikana lehdistötiloissa käynti olisi kestänyt liian kauan. Tässä suhteessa kotimaisessa jalkapalloliigassa asiat ovat hyvin, sillä jääkiekon tavoin lehdistöä ei ole häädetty huonoimmille paikoille. Useat kotimaiset jääkiekkoseurat saavatkin hävetä tapaa, millä he kohtelevat henkilöitä, jotka kuitenkin tekevät työkseen melkoista mainosta heidän lajilleen. En tässä sen enempää luetteloa tee, mutta häpeän viittaa saisivat kantaa ainakin Jokerit, Jyp, HPK ja Ässät.
Ottelun jälkeen Mixed Zonella oli melkoista ruuhkaa television, radion ja kirjoittavan lehdistön odottaessa omia pikahaastattelujaan. Ajaxin pelaajat kävivät kertomassa tuntojaan vuorollaan kohtalaisen nopeasti. Realin tähdistä osa (mm. Casillas) käveli paikalle, mutta lähti saman tien pois sanomatta sanaakaan. Toisaalta sitten taas oli aika koomista katsoa, kun miljoonamiehet (mm. Kaka ja Alonso) tulivat nöyrinä paikalle ja ottivat kännykät korvilleen ja antoivat haastatteluja sillä tavalla.
Tärkeintä kuitenkin oli, että pääsin myös ottelun jälkeen haastattelemaan Moisanderia. Taisin muuten olla ensimmäinen suomalaisen median edustaja, joka pääsi Nikkeä haastattelemaan tuoreeltaan sen ensimmäisen Champions liigan maalin jälkeeen.
Hieno reissu kaiken kaikkiaan. Mihinköhän Champions liigan otteluun matka vie ensi syksynä?
Kaiken kaikkiaan reissu Ajaxin ja Realin otteluun oli hieno kokemus. Oli myös mukavaa haastatella Moisanderia. Erittäin tervejärkinen ammattijalkapalloilija. Juttuja tulee lehtiin ensi viikolla. Täällä Varsinais-Suomessa sen tarjoaa keskiviikkona ilmestyvä Aamuset-lehti. Jossakin vaiheessa tosin vaikutti siltä, että haastattelusta ei tosiaankaan tule mitään, niinkuin jo edellisessä blogikirjoituksessani mainitsin. Kaikki kuitenkin järjestyi ja akkreditointi oli stadionilla myös oikealla nimellä.
Oli myös mukavaa nähdä lähemmin, millaista toiminta Champions liigan ottelutapahtumassa on. Siis se kulisseissa tapahtuva toiminta, sillä tokihan se muu toiminta on tullut nähtyä jo useaan otteeseen aikaisemmin. Periaatteessa ero suomalaisen jalkapallon tai jääkiekon lehdistöpalveluun ei ole iso. Lehdistötila Amsterdamin Areenalla oli iso ja tarjoilu hyvää. Kokoonpanojen lisäksi tarjolla oli paljon erilaista faktatietoa, mitä Suomen jalkapallokentillä ei tarjoa kukaan, jääkiekossakin vähäisesti.
Itse kulku lehdistökatsomoon oli monen mutkan takana, mutta paikat sijaitsivat siellä, missä niiden kuuluukin sijaita. Siis keskeisellä paikalla stadionia. Ja tarjoilu pelasi koko ajan. Pöytien äärelle tarjoiltiin koko ajan kahvia tai teetä ja sen toki ymmärrän, sillä tauon aikana lehdistötiloissa käynti olisi kestänyt liian kauan. Tässä suhteessa kotimaisessa jalkapalloliigassa asiat ovat hyvin, sillä jääkiekon tavoin lehdistöä ei ole häädetty huonoimmille paikoille. Useat kotimaiset jääkiekkoseurat saavatkin hävetä tapaa, millä he kohtelevat henkilöitä, jotka kuitenkin tekevät työkseen melkoista mainosta heidän lajilleen. En tässä sen enempää luetteloa tee, mutta häpeän viittaa saisivat kantaa ainakin Jokerit, Jyp, HPK ja Ässät.
Ottelun jälkeen Mixed Zonella oli melkoista ruuhkaa television, radion ja kirjoittavan lehdistön odottaessa omia pikahaastattelujaan. Ajaxin pelaajat kävivät kertomassa tuntojaan vuorollaan kohtalaisen nopeasti. Realin tähdistä osa (mm. Casillas) käveli paikalle, mutta lähti saman tien pois sanomatta sanaakaan. Toisaalta sitten taas oli aika koomista katsoa, kun miljoonamiehet (mm. Kaka ja Alonso) tulivat nöyrinä paikalle ja ottivat kännykät korvilleen ja antoivat haastatteluja sillä tavalla.
Tärkeintä kuitenkin oli, että pääsin myös ottelun jälkeen haastattelemaan Moisanderia. Taisin muuten olla ensimmäinen suomalaisen median edustaja, joka pääsi Nikkeä haastattelemaan tuoreeltaan sen ensimmäisen Champions liigan maalin jälkeeen.
Hieno reissu kaiken kaikkiaan. Mihinköhän Champions liigan otteluun matka vie ensi syksynä?
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Amsterdam odottaa jo illan ottelua
Meikäläinen on taas perinteisessä syksyisellä Champions liigan reissullaan ja tänä syksynä matka osui tänne Amsterdamiin. Itse asiassa olemme kaverin kanssa jo useaan otteeseen puhuneet, että olisi hienoa, jos saisimme ajoitettua reissumme juuri Ajaxin otteluun. Tällä kertaa se sitten onnistui.
Ja kuinka ollakaan, samaan yhteyteen onnistui myös Niklas Moisanderin haastatteleminen. Eilisen juttutuokion jäjestäminen ei sitten ollutkaan ihan yksinkertaista. Alunperin olimme sopimassa Nikken kanssa haastattelua keskenämme, mutta sitten kävikin niin, että jouduin hakemaan haastattelulupaa seuralta. Alkmaarissa Nikke olisi saanut sopia haastattelun suoraan, mutta suurseura Ajaxissa systeemi on toinen. Lukuisia sähköposteja läheteltiin ja erinäisten mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen hommat kuitenkin loksahtivat paikalleen ja tapasimme eilen haastattelun merkeissä.
Kaiken kaikkiaan kyseessä oli mukava juttutuokio ja niinkuin kuvasta näkyy. Juttua kuuluu mm. radiossa, mutta kyllä printtimediassakin ensi viikolla tarinaa on.
Tänään illalla on siis luvassa Ajaxin ja Real Madridin peli. Ajaxille tappio olisi aika pitkälti jatkomahdollisuuksien menettäminen, joten kohtalaisen tärkeästä pelistä on kyse. Moisander korosti, että Ajaxin on pystyttävä pitämään pelisuunnitelmastaan kiinni ja pelaajien tulee olla kärsivällisiä. Samalla myös pitää välttää maailmantähtien nopeat (mm. Ronaldon) ylösjuoksut. Vaikea peli tulee olemaan, mutta henkilökohtaisesti toivon, että Amsterdam Arenalla kotijoukkue yltää voittoon.
Ai niin, vielä tuohon haastatteluprosessiin. Jostakin kumman syystä akkreditointini otteluun on tällä hetkellä nimellä Joscha Lienen and colleague ja tuollaista nimeä minun pressikortissani ei kyllä lue. Katsotaan nyt, pääsenkö sittenkään sisälle. Toisaalta, ei hätää, varasuunnitelma on olemassa.
Ja kuinka ollakaan, samaan yhteyteen onnistui myös Niklas Moisanderin haastatteleminen. Eilisen juttutuokion jäjestäminen ei sitten ollutkaan ihan yksinkertaista. Alunperin olimme sopimassa Nikken kanssa haastattelua keskenämme, mutta sitten kävikin niin, että jouduin hakemaan haastattelulupaa seuralta. Alkmaarissa Nikke olisi saanut sopia haastattelun suoraan, mutta suurseura Ajaxissa systeemi on toinen. Lukuisia sähköposteja läheteltiin ja erinäisten mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen hommat kuitenkin loksahtivat paikalleen ja tapasimme eilen haastattelun merkeissä.
Kaiken kaikkiaan kyseessä oli mukava juttutuokio ja niinkuin kuvasta näkyy. Juttua kuuluu mm. radiossa, mutta kyllä printtimediassakin ensi viikolla tarinaa on.
Tänään illalla on siis luvassa Ajaxin ja Real Madridin peli. Ajaxille tappio olisi aika pitkälti jatkomahdollisuuksien menettäminen, joten kohtalaisen tärkeästä pelistä on kyse. Moisander korosti, että Ajaxin on pystyttävä pitämään pelisuunnitelmastaan kiinni ja pelaajien tulee olla kärsivällisiä. Samalla myös pitää välttää maailmantähtien nopeat (mm. Ronaldon) ylösjuoksut. Vaikea peli tulee olemaan, mutta henkilökohtaisesti toivon, että Amsterdam Arenalla kotijoukkue yltää voittoon.
Ai niin, vielä tuohon haastatteluprosessiin. Jostakin kumman syystä akkreditointini otteluun on tällä hetkellä nimellä Joscha Lienen and colleague ja tuollaista nimeä minun pressikortissani ei kyllä lue. Katsotaan nyt, pääsenkö sittenkään sisälle. Toisaalta, ei hätää, varasuunnitelma on olemassa.
lauantai 29. syyskuuta 2012
Vaalilupaus
Syksyn kunnallisvaaleihin on aikaa enää vajaa kuukausi. Viime viikolla varmistuivat ehdokkaiden numerot ja voin "hyvällä syyllä" sanoa, että minä sain varmasti Paraisten parhaan numeron: 69. Tiedän ainakin yhden ehdokkaan, joka on tuosta numerosta kateellinen. Odotankin mielenkiinnolla, "millaisen äänivyöryn" tulen vaaleissa saamaan.
Pelkällä numerolla ei kuitenkaan valtuustoon pääsee. Sehän nyt on itsestään selvää. Paljon puhutaan siitä, että ehdokkaan on annettava jonkinlainen vaalilupaus. Minä olen eri mieltä. Vaalilupaukset ovat turhia, koska siellä valtuustossa lupausten pitäminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Minä en siis lupaa mitään.
Stop nyt kuitenkin. On tietysti asioita, joiden puolesta siellä valtuustossa yritetään toimia ja voin siis yrittää toteuttaa joitakin asioita, jos nyt sinne valtuustoon pääsen. Sen paikan saavuttamiseen viime vaaleissa ritti runsaat 70 ääntä. Se on joka tapauksessa aika paljon. Vuoden 2004 vaaleissa asuttuani Paraisilla vasta vähän aikaa, sain 11 ääntä ja siihen määrään olin todella tyytyväinen. Neljä vuotta kestäneen "Turun harharetkeni" aikana en vaaleissa mukana ollut.
Yksi näiden vaalien teemoista on tietenkin kuntaliitokset. Paraisia ja Kemiönsaarta on kovasti yritetty naittaa yhteen, jotta saataisiin se yli 20 000 asukkaan kunta, mutta olen edelleen sitä mieltä, että nykyinen alle 20 000 asukkaan Parainen on riittävän toimiva kunta, jonka ei tarvitse tehdä kuntaliitosta kenenkään kanssa. Eikä varsinkaan sellaisen kunnan kanssa, jonka kanssa ei ole edes minkäänlaista maayhteyttä. Jos autolla lähdet Kemiönsaarelle, joudut matkaamaan toisen kunnan kautta ja sehän nyt ei ole lainkaan järkevää. Okei, eihän Paraisten ja Nauvon välilläkään ole maayhteyttä, mutta eiköhän tässä yhteydessä nyt ole kuitenkin kysymys hieman eri asiasta-
Parainen on kaksikielinen kaupunki, jossa enemmistä kaatuu Ruotsin kielisten puolelle ja tämä valitettavasti näkyy myös kunnan asioissa hieman liikaa. Virkoja täytettäessä vaaditaan aina kaksikielisyyttä ja tällaisissa tilanteissa Ruotsia äidinkielenään puhuvat ovat voitolla, sillä pääsääntöisesti Suomessa Ruotsia äidinkielenään puhuvat myös Suomea, mutta päinvastoin tilanne on toinen. Tässä ei kyllä tasa-arvo täysin toteudu. Myös kunnan tiedottamisessa on toivomisen varaa. Tässäkin taas Ruotsin kieliset saavat tietonsa paremmin. En halua tästä mitään kielikysymystä, koska oman Ruotsin taitoni on riittävä, mutta monessa asisassa tietoa vaan ei yksinkertaisesti tule.
Keskustelua on myös herättänyt vanhusten, lasten ja lapsiperheiden asema kauniissa kaupungissamme. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanhusten kustannuksella ei saa parantaa lasten asemaa, eikä lasten kustannuksella vanhusten asiaa. Viime aikoina valitettavasti on näin ehkä hieman päässyt tapahtumaan.
Koulupuolella ainakin Koivuhaan koulun suhteen vastaan tulee lähivuosina melkoinen tilanahtaus. Jo nykyisellään jotkut oppilaista joutuvat opiskelemaan siivouskomerossa ja tähän asiaan ei ihan lähivuosina ole parannusta luvassa. Tosin jotakin on tapahtumassa, mutta tämäkin auttamattomasti myöhässä. Paljon on myös keskusteltu luokkien koosta. Vaatimuksena on, että missään tapauksessa yhteen luokkaan ei saisi laittaa yli kolmeakymmenbtä oppilasta. Minun aikoinani meillä oli aina yli 30 oppilasta luokkaa kohden, eikä opetus siitä kärsinyt. Siksi suhtaudun tähän asiaan vähän varauksella, mutta toisaalta maailma on muuttunut paljon niistä ajoista, kun meikäläinen koulun penkillä istui. Omien lasteni luokilla oppilaita on 24 ja 26. Se taitaa nykyolosuhteissa olla hyvä määrä.
Urheilustakin on varmaan pakko puhua, koska ammatikseni ole urheilun kanssa tekemisissä melkoisesti. Tuleehan melkoinen leijonan osa tuloistani juuri urheilusta. Olen Paraisten urheilu- ja nuorisotalon hallituksen jäsen ja muutama vuosi sitten toteutettu remontti muutti paikkaa viihtyisäksi muun muassa teatteritilojensa puolesta. Mukavaa on myös, että siellä järjestetään paljon erilaisia tilaisuuksia. Hienoa on myös se, että Pajbackan kenttä sai vihdoinkin kunnon sosiaalilat sen kamalan parakin sijaan. Vielä kun se katsomo saataisiin hieman viihtyisämmäksi.
Olin aikoinaan mukana työryhmässä, joka pohti Paraisten urheilupaikkarakentamista ja mm. nuo asiat olivat silloin tapetilla. Myös toteutunut hiekkatekonurmi oli yksi työryhmän aiheista. Sen toteutumisessa iso käsi nousee Piffenille, jonka aktiviteetin kautta projekti saatiin toteutettua. Työryhmän loppuraporttiin kirjattiin tuolloin myös minun esityksestä, että työryhmän pitäisi kokoontua uudelleen viiden vuoden kuluttua. Olen kutsua odottanut, mutta sellaista ei ole kuulunut. Onkohan joku unohtanut asian? Olisi hyvä tarkistaa taas missä mennään, sillä ihan kaikkea ei tuon viiden vuoden aikana toteutettu tai saatu toteutettua.
Entisenä musiikkialan ammattilaisena minua kiinnostaa tietysti myös musiikkikulttuuriin littyvät asiat, vaikka en niissä itse aktiivisesti ole viime vuosia mukana ollutkaan. Rowlit on loistava tapahtuma ja hienoa oli myös syksyinen bluestapahtuma. Paraisten Urkupäivät ja Röylitti kun lisätään tähän listaan lukuisten muiden pienten tapahtumien lisäksi, niin on pakko todeta, että tällä puolella kaupungissamme riittää mukavasti aktiviteettia. Varsinaisia suuria konsertteja tänne on vaikea saada. Ei ole paikkaa eikä tarpeeksi väestöpohjaa, että sellainen saataisiin täällä järjestettyä.
Eiköhän tässä ole tähän hätään tarpeeksi.
Pelkällä numerolla ei kuitenkaan valtuustoon pääsee. Sehän nyt on itsestään selvää. Paljon puhutaan siitä, että ehdokkaan on annettava jonkinlainen vaalilupaus. Minä olen eri mieltä. Vaalilupaukset ovat turhia, koska siellä valtuustossa lupausten pitäminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Minä en siis lupaa mitään.
Stop nyt kuitenkin. On tietysti asioita, joiden puolesta siellä valtuustossa yritetään toimia ja voin siis yrittää toteuttaa joitakin asioita, jos nyt sinne valtuustoon pääsen. Sen paikan saavuttamiseen viime vaaleissa ritti runsaat 70 ääntä. Se on joka tapauksessa aika paljon. Vuoden 2004 vaaleissa asuttuani Paraisilla vasta vähän aikaa, sain 11 ääntä ja siihen määrään olin todella tyytyväinen. Neljä vuotta kestäneen "Turun harharetkeni" aikana en vaaleissa mukana ollut.
Yksi näiden vaalien teemoista on tietenkin kuntaliitokset. Paraisia ja Kemiönsaarta on kovasti yritetty naittaa yhteen, jotta saataisiin se yli 20 000 asukkaan kunta, mutta olen edelleen sitä mieltä, että nykyinen alle 20 000 asukkaan Parainen on riittävän toimiva kunta, jonka ei tarvitse tehdä kuntaliitosta kenenkään kanssa. Eikä varsinkaan sellaisen kunnan kanssa, jonka kanssa ei ole edes minkäänlaista maayhteyttä. Jos autolla lähdet Kemiönsaarelle, joudut matkaamaan toisen kunnan kautta ja sehän nyt ei ole lainkaan järkevää. Okei, eihän Paraisten ja Nauvon välilläkään ole maayhteyttä, mutta eiköhän tässä yhteydessä nyt ole kuitenkin kysymys hieman eri asiasta-
Parainen on kaksikielinen kaupunki, jossa enemmistä kaatuu Ruotsin kielisten puolelle ja tämä valitettavasti näkyy myös kunnan asioissa hieman liikaa. Virkoja täytettäessä vaaditaan aina kaksikielisyyttä ja tällaisissa tilanteissa Ruotsia äidinkielenään puhuvat ovat voitolla, sillä pääsääntöisesti Suomessa Ruotsia äidinkielenään puhuvat myös Suomea, mutta päinvastoin tilanne on toinen. Tässä ei kyllä tasa-arvo täysin toteudu. Myös kunnan tiedottamisessa on toivomisen varaa. Tässäkin taas Ruotsin kieliset saavat tietonsa paremmin. En halua tästä mitään kielikysymystä, koska oman Ruotsin taitoni on riittävä, mutta monessa asisassa tietoa vaan ei yksinkertaisesti tule.
Keskustelua on myös herättänyt vanhusten, lasten ja lapsiperheiden asema kauniissa kaupungissamme. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanhusten kustannuksella ei saa parantaa lasten asemaa, eikä lasten kustannuksella vanhusten asiaa. Viime aikoina valitettavasti on näin ehkä hieman päässyt tapahtumaan.
Koulupuolella ainakin Koivuhaan koulun suhteen vastaan tulee lähivuosina melkoinen tilanahtaus. Jo nykyisellään jotkut oppilaista joutuvat opiskelemaan siivouskomerossa ja tähän asiaan ei ihan lähivuosina ole parannusta luvassa. Tosin jotakin on tapahtumassa, mutta tämäkin auttamattomasti myöhässä. Paljon on myös keskusteltu luokkien koosta. Vaatimuksena on, että missään tapauksessa yhteen luokkaan ei saisi laittaa yli kolmeakymmenbtä oppilasta. Minun aikoinani meillä oli aina yli 30 oppilasta luokkaa kohden, eikä opetus siitä kärsinyt. Siksi suhtaudun tähän asiaan vähän varauksella, mutta toisaalta maailma on muuttunut paljon niistä ajoista, kun meikäläinen koulun penkillä istui. Omien lasteni luokilla oppilaita on 24 ja 26. Se taitaa nykyolosuhteissa olla hyvä määrä.
Urheilustakin on varmaan pakko puhua, koska ammatikseni ole urheilun kanssa tekemisissä melkoisesti. Tuleehan melkoinen leijonan osa tuloistani juuri urheilusta. Olen Paraisten urheilu- ja nuorisotalon hallituksen jäsen ja muutama vuosi sitten toteutettu remontti muutti paikkaa viihtyisäksi muun muassa teatteritilojensa puolesta. Mukavaa on myös, että siellä järjestetään paljon erilaisia tilaisuuksia. Hienoa on myös se, että Pajbackan kenttä sai vihdoinkin kunnon sosiaalilat sen kamalan parakin sijaan. Vielä kun se katsomo saataisiin hieman viihtyisämmäksi.
Olin aikoinaan mukana työryhmässä, joka pohti Paraisten urheilupaikkarakentamista ja mm. nuo asiat olivat silloin tapetilla. Myös toteutunut hiekkatekonurmi oli yksi työryhmän aiheista. Sen toteutumisessa iso käsi nousee Piffenille, jonka aktiviteetin kautta projekti saatiin toteutettua. Työryhmän loppuraporttiin kirjattiin tuolloin myös minun esityksestä, että työryhmän pitäisi kokoontua uudelleen viiden vuoden kuluttua. Olen kutsua odottanut, mutta sellaista ei ole kuulunut. Onkohan joku unohtanut asian? Olisi hyvä tarkistaa taas missä mennään, sillä ihan kaikkea ei tuon viiden vuoden aikana toteutettu tai saatu toteutettua.
Entisenä musiikkialan ammattilaisena minua kiinnostaa tietysti myös musiikkikulttuuriin littyvät asiat, vaikka en niissä itse aktiivisesti ole viime vuosia mukana ollutkaan. Rowlit on loistava tapahtuma ja hienoa oli myös syksyinen bluestapahtuma. Paraisten Urkupäivät ja Röylitti kun lisätään tähän listaan lukuisten muiden pienten tapahtumien lisäksi, niin on pakko todeta, että tällä puolella kaupungissamme riittää mukavasti aktiviteettia. Varsinaisia suuria konsertteja tänne on vaikea saada. Ei ole paikkaa eikä tarpeeksi väestöpohjaa, että sellainen saataisiin täällä järjestettyä.
Eiköhän tässä ole tähän hätään tarpeeksi.
maanantai 24. syyskuuta 2012
Parainen on hyvän kokoinen kaupunki
Olen tässä viime aikoina seurannut mielenkiinnolla Paraisten Kuulutusten palstoilla käytyä keskustelua Paraisten tulevaisuudesta. Vaalit
lähestyvät ja Kokoomuksen lisäksi myös muiden puolueiden ehdokkaat astuvat
esiin. Ja mikseivät astuisi, sillä onhan itsestään selvää, että muun muassa
aktiivisuudella niitä ääniä vaaleissa kerätään. Toinen seikka on tietysti asiat
joita esille tuo ja miten niitä esille tuodaan.
Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että vaalien
suurimmaksi teemaksi nousee kuntaliitokset ja halu pitää Parainen edelleen
itsenäisenä kuntana. Minun kantani asiaan on selkeä: yhdistyminen Kemiönsaaren
kanssa ei ole järkevää. Ja onhan se nyt itsestään selvää, että kahden
taloudellisesti huonossa jamassa olevan kunnan yhdistymisessä ei ole mitään
järkeä. Seurauksenahan olisi entisestään velkaisempi kunta. Ja sen kautta aivan
varmasti myös palvelut ja niiden taso heikentyisi.
Kummastelen suuresti torstain 13.9. lehdessä ollutta Nina
Söderlundin kirjoitusta, missä hän väittää maamme poliittisella oikeistolla
olevan kova hinku saada aikaiseksi suuria kuntia, jolloin hänen mukaansa
yksityistämisen kautta tärkeät palvelut siirtyvät voittoa tavoitteleville,
usein myös monikansallisille yritykselle. Olen käsittänyt, että kuntaliitosten
taustalla on kuitenkin Suomen hallitus, jossa on mukana mm. Vasemmistoliitto,
jota Söderlund edustaa ja SDP, joita kumpaakaan en poliittiseen oikeistoon osaa
hyvällä tahdollakaan asettaa.
Totta on, että nykyisen kokoinen Parainen, ainakin minun
mielestäni, on riittävän suuri ja toimintakelpoinen kunta, joten mielestäni me
emme kaipaa enää lisää kuntaliitoksia tällä alueella. Mutta jos niitä
tarvitaan, niin olisikohan se oikea suunta kuitenkin sinne loogiseen suuntaan,
joka maantieteellisestikin olisi järkevää. Pelkkä puhutun kielen perusteella
tehtävä liittyminen ei olisi järkevää.
Siitä tulikin mieleeni, että onhan näissä tulevissa
vaaleissa kyse muustakin kuin kuntaliitoksista. Kyseessä on Paraisten
hyvinvointi ja hyvien asumisedellytysten luominen kaupungin asukkaille. Muistan
hyvin, kun 16 vuotta sitten ensimmäisen kerran saavuin Paraisille, kuinka kauniilta
kaupunki silloin näytti. Siltä se toki näyttää edelleen, mutta kun se näyttää
siltä samalta kuin 16 vuotta sitten, niin herää mieleen ajatus, onko Parainen
jämähtänyt paikalleen? Eikö täällä mikään muutu? Haluammeko me edelleen luoda
Paraisista kuvaa hiljaisena ja rauhallisena meren äärellä olevana kaupunkina
vai haluammeko me Paraisten kehittyvän kutsuvammaksi ja ennen kaikkea lapsiperheille
ystävälliseksi kaupungiksi? Tässä asiassa Paraisilla on paljon tekemistä ja
oppimista muilta tuon tempun tehneeltä kaupungeilta. Tehdään Paraisista
mieluummin kaupunki, jonka kaikki tuntevat.
Yksi asia vielä, ennen kuin lopetan. Parainen on kaksikielinen
kaupunki, missä Ruotsinkielisillä on enemmistö.
Tämä myös näkyy monessa asiassa. Virkoja täytetään enemmän
Ruotsinkielisten ehdoilla ja kunnan päätöksistä ja asioista tiedottamisessa
Suomenkieliset tuntuvat jatkuvasti jäävän hieman paitsioon. Me Suomenkieliset
(ainakaan kaikki) emme lue ÅU:ta, missä näistä asioista useimmiten kerrotaan.
Tässä asiassa kaupunki saisi parantaa tiedottamistaan. Älkää ymmärtäkö minua
väärin, sillä kaksikielisyys on Paraisten rikkaus. Se vain pitäisi toteuttaa
paremmin.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Ottaako Klubi Interiä kiinni, vai hoitaako Inter homman?
Jalkapalloliigassa eletään mielenkiintoisia aikoja. Turun Palloseura jatkoi eilen omaa taisteluaan mitaleista ja vielä jopa mestaruudesta kukistettuaan Hongan Espoossa Dennis Okarun maalilla 1-0. Tänään Helsingissä onkin sitten iso ottelu, kun HJK ja Inter kohtaavat Töölön muovilla. Seuraavassa taas veikkauksia illan otteluista. Ja tutusti kertoimet taas Nordic Betiltä:
- HJK - Inter X / 1,80 - 3,60 - 4,20
- Lahti - JJK 1 / 2,25 - 3,55 - 2,90
- KuPS - MyPa 2 / 2,40 - 3,40 - 2,75
- VPS - IFK Mhamn 2 / 2,25 - 3,30 - 3,10
- Haka - Jaro X / 2,30 - 3,30 - 3,00
- HJK saa tunnetusti etua muovistaan ja Inter ei ole siellä koskaan viihtynyt. Interin edellisestä voitosta Klubia vastaan Helsingissä on kulunut jo kahdeksan vuotta. Lähtöasetelmat eivät siis tilastojen valossa suosi Interiä. Ottelussa on kaiken lisäksi kyse isoista asioista. Voitolla Inter nousisi askeleen lähemmäs mestaruutta, mutta Klubin voittaessa sarjajohtaja vaihtuu. Aika tasan päivälleen kaksi vuotta sitten Töölön muovilla joukkueet päätyivät 2-2 -tasapeliin ja tasapeliä veikkaan tämänkin päivän tulokseksi.
- Lahden ja JJK:n kohtaamisessa panokset ovat kohtalaisen pienet. Kauden aikaisemmat kaksi kohtaamista pelattiin Jyväskylässä ja näissä voitot jäivät kotijoukkueelle 2 -1 ja 3 - 1. Tänään jatketaan samalla linjalla ja pisteet jäävät taas kotijoukkueelle.
- KuPS taistelee edelleen sarjan jälkijoukoissa ja MyPa halajaa yhä mukaan mitalitaisteluun. MyPa on tehnyt tällä kaudella jo yhden onnistuneen visiitin kalakukkokaupunkiin ja KuPSin peli ei ole viime aikoina ollut kuosissaan. MyPan korkeampi kerroin myös houkuttelee, joten pisteet Kymenlaaksoon. Siis merkkinä 2.
- IFK Mariehamn on aina viihtynyt Vaasassa, sillä seitsemän kauden aikana se on hävinnyt Vaasassa vain kerran. Tämänkin kauden ensimmäinen kohtaaminen päättyi saarelaisten 2-1 -voittoon. Kaiken lisäksi IFK haluaa vielä taistella mitaleista. Tässäkin kohtessa vieraskerroin houkuttelee, joten luotan IFK:n taisteluvoimaan, vaikka IFK ei perinteisesti ole ollut kovinkaan vahva syksyn joukkue. Kakkosella mennään.
- Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että Haka on kokonaisuutena esittänyt tällä kaudella liigan huonointa jalkapalloa. Jaro puolestaan on tuskaillut maalinteko-ongelman kanssa. Se pelaa hyvin ja rakentaa tilanteita, mutta viimeistelyssä on toivomisen varaa. Valkeakoski on myös ollut Jarolla aina vaikea paikka. Oikeastaan tänään ratkaisevia tekijöitä on se, että onko Juha Malinen saanut Hakan peliin riittävästi ryhtiä tai Aleksei Jeremenko puolestaan keksinyt keinon, miten Jaro tekee maaleja. Tässä kohteessa haisee risti, tosin vahvalla kakkoskorostuksella, mutta kun valita pitää, niin mennään ristillä.
- HJK - Inter X / 1,80 - 3,60 - 4,20
- Lahti - JJK 1 / 2,25 - 3,55 - 2,90
- KuPS - MyPa 2 / 2,40 - 3,40 - 2,75
- VPS - IFK Mhamn 2 / 2,25 - 3,30 - 3,10
- Haka - Jaro X / 2,30 - 3,30 - 3,00
- HJK saa tunnetusti etua muovistaan ja Inter ei ole siellä koskaan viihtynyt. Interin edellisestä voitosta Klubia vastaan Helsingissä on kulunut jo kahdeksan vuotta. Lähtöasetelmat eivät siis tilastojen valossa suosi Interiä. Ottelussa on kaiken lisäksi kyse isoista asioista. Voitolla Inter nousisi askeleen lähemmäs mestaruutta, mutta Klubin voittaessa sarjajohtaja vaihtuu. Aika tasan päivälleen kaksi vuotta sitten Töölön muovilla joukkueet päätyivät 2-2 -tasapeliin ja tasapeliä veikkaan tämänkin päivän tulokseksi.
- Lahden ja JJK:n kohtaamisessa panokset ovat kohtalaisen pienet. Kauden aikaisemmat kaksi kohtaamista pelattiin Jyväskylässä ja näissä voitot jäivät kotijoukkueelle 2 -1 ja 3 - 1. Tänään jatketaan samalla linjalla ja pisteet jäävät taas kotijoukkueelle.
- KuPS taistelee edelleen sarjan jälkijoukoissa ja MyPa halajaa yhä mukaan mitalitaisteluun. MyPa on tehnyt tällä kaudella jo yhden onnistuneen visiitin kalakukkokaupunkiin ja KuPSin peli ei ole viime aikoina ollut kuosissaan. MyPan korkeampi kerroin myös houkuttelee, joten pisteet Kymenlaaksoon. Siis merkkinä 2.
- IFK Mariehamn on aina viihtynyt Vaasassa, sillä seitsemän kauden aikana se on hävinnyt Vaasassa vain kerran. Tämänkin kauden ensimmäinen kohtaaminen päättyi saarelaisten 2-1 -voittoon. Kaiken lisäksi IFK haluaa vielä taistella mitaleista. Tässäkin kohtessa vieraskerroin houkuttelee, joten luotan IFK:n taisteluvoimaan, vaikka IFK ei perinteisesti ole ollut kovinkaan vahva syksyn joukkue. Kakkosella mennään.
- Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että Haka on kokonaisuutena esittänyt tällä kaudella liigan huonointa jalkapalloa. Jaro puolestaan on tuskaillut maalinteko-ongelman kanssa. Se pelaa hyvin ja rakentaa tilanteita, mutta viimeistelyssä on toivomisen varaa. Valkeakoski on myös ollut Jarolla aina vaikea paikka. Oikeastaan tänään ratkaisevia tekijöitä on se, että onko Juha Malinen saanut Hakan peliin riittävästi ryhtiä tai Aleksei Jeremenko puolestaan keksinyt keinon, miten Jaro tekee maaleja. Tässä kohteessa haisee risti, tosin vahvalla kakkoskorostuksella, mutta kun valita pitää, niin mennään ristillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)