400 Veikkausliigaottelun mies - ainoana Suomessa

Kotimaisessa jalkapallossa on 9 pelaajaa, jotka ovat pelanneet vuosien varrella yli 400 Liiga- tai SM-ottelua. Listan kärjessä on Rami Nieminen 459 ottelulla. Saavutus on upea ja sen Nieminen saavutti 30 vuoden aikana päättäen uransa kauden 2004 jälkeen. Ura päättyi samalla katkeraan hetkeen FC Jazzin tiputtua sen kauden päätteeksi Veikkausliigasta.

Niemisen lisäksi 400 liigaottelun rajan ovat ylittäneet Toni Huttunen (441), Ilkka Mäkelä (440, Olli Huttunen (431), Heikki Suhonen (427), Miika Juntunen (426), Petri Sulonen (405), Olavi Rissanen (403) ja Vesa Rantanen (402).

Erotuomaripuolella tuo määrä siintää kaukaisuudessa, sillä listan ykkösellä Petteri Karilla ottelumäärä on 283. Kakkosena on nykyinen erotuomarijohtaja Jouni Hyytiä (238) ja kolmantena Mikko Vuorela (219). Nykyisistä aktiiviruomareista eniten pelejä on Mattias Gestraniuksella 165.

Näitä listoja katsomalla on siis helppo todeta, että Veikkausliigakentillä nähdään tällä kaudella ainoastaan yksi henkilö, jolla on allaan yli 400 Liiga- tai SM-ottelua, sillä allekirjoittaneella tulee ensi lauantaina Maarianhaminassa IFK Mariehamnin ja JJK:n ottelussa täyteen 400 selostettua Veikkausliiga/SM-ottelua. Varmuudella en tiedä, kuka kakkosena tulee, mutta veikkaisin kuitenkin, että kyseinen henkilö on kaukana tuosta määrästä. Kyseessä on siis alusta loppuun asti selostetut ottelut joko televisioon tai radioon. Yleisradion Futiskierroksen kavereilla toki saattaa olla paljon otteluita, mutta ne eivät ole selostuksia, vaan raportointeja. Kyseessä on siis täyden 90 minuuttisen selostaminen alusta loppuun.

Paikallisradioiden tultua Suomeen maahamme tuli yhtäkkiä melkoinen joukko selostajia. Paikallisradiot ottivat ohjemistoonsa nopealla aikataululle sekä jalkapalloliigan että jääkiekkoliigan ottelut, mutta hyvin nopeassa tahdissa yksi toisensa jälkeen lopetti jalkapalloselostukset taloudellisesti kannattamattomina. Meikäläinen kuitenkin jalkapallohulluna piti siitä huolen, että ensin Radio Porissa ja sen jälkeen Radio Auran Aalloilla selostukset jatkuivat katkeamattomina, kunnes Auran Aallotkin lopetti ne pari kautta sitten ja meikäläinen siirtyi television puolelle.

Ensimmäinen selostukseni tapahtui Radio Poriin silloisessa SM-sarjassa 24. huhtikuuta 1988 Porin stadionilla PPT:n kohdatessa sarja-avauksessa Tampereen Ilveksen. Ottelu päättyi tamperelaisten 4-1 -voittoon ja siinä oikeastaan onkin kaikki, mitä siitä ottelusta muistan. Tuon kauden aikana en vielä selostanut kaikkia PPT:n otteluita, sillä jaoimme tuolloin ottelut tasan Jaritapani Koskisen kanssa, joka sitten kauden jälkeen lopetti jalkapallon selostamisen ja siirtyi kiekon pariin. Meikäläinen jatkoi selostamisia yksinään.

Aikaa on siis ensimmäisestä selostuksesta kulunut kohta 29 vuotta ja päivääkään en vaihtaisi pois. Jalkapallo vaan on niin hieno laji. Paljon kaikenlaista on matkan varrella nähty ja koettu. Maailmaakin on tullut nähtyä, kun olen sekä FC Jazzin että TPS:n kanssa matkannut ympäri Eurooppaa selostamassa Eurocupien karsintapelejä. Mieleenpainuvimpia hetkiä ovat tietysti mestaruusselostukset ja viimeisenä tietysti IFK Mariehamnin hieno mestaruuspeli viime lokakuussa.

Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta tähän blogiin niitä on nyt turha laittaa. Jos törmätään, niin tule nykäisemään hihasta ja silloin voin jotakin kertoa, jos kiinnostaa - hehheh. Liigapelejä olisi muuten varmasti paljon enemmän, ellen välillä olisi "tippunut Ykköseen tai jäänyt kokonaan vailla sopimusta liigajoukkueen kanssa."

Jalkapallon selostamiset eivät tietenkään ole keskittyneet pelkästään Veikkausliigaan, sillä tähän päivään mennessä jalkapalloselostuksia on kertynyt kaikkiaan 610 ottelua. Tässä lista tähän asti selostetuista jalkapallopeleistä:

- Veikkausliiga (SM-sarja) 399
- Suomen cup ja Liigacup 5
- A-nuorten SM 1
- Ykkönen 46
- Kakkonen 18
- Tanskan Superliiga 44
- Ruotsin Allsvenskan 3
- Hollannin Eredivisie 10
- Belgian Juplier Pro 6
- EM-karsinnat 25
- MM-karsinnat 25
- Eurooppaliiga 9
- Englannin Championship 4
- Maaottelut 3
- International Champions cup 12

Ja ottelumäärähän tulee kasvamaan ja ennen vuoden vaihdetta ollaan jo lähellä 700:a selostettua jalkapallo-ottelua. Kerrottakoon myös, että kaiken kaikkiaan selostettujen urheilutapahtumien (mm. jääkiekko) määrä on tällä hetkellä 1835 ottelua.

Eikä tässä vielä kaikki, sillä jalkapallon parissa olen toiminut FC Jazzin joukkueenjohtajana (mestaruus 1996), tiedottajana, international managerina, ottelutapahtuman juontajana ja markkinointihenkilönä. TPS:ssa ottelutapahtuman juontajana ja Palloliiton Satakunnan Piirissä markkinointivaliokunnan varapuheenjohtajana. Myös aikoinaan Epe Heleniuksen kanssa starttasimme vielä tänä päivänäkin pelattavan Rock-SM -futiksen, Niin ja unohtaa ei tietenkään sovi, että vedin aikoinaan Porin baaripuulaakissa omaa joukkuetta ja Jalkapallon Pelaajayhdistyksessä olin tiedottajana 14 vuotta. Ai niin, olenhan myös entinen aktiivi erotuomari ja valmentajanakin on tullut oltua. Pelaajana ura loppui B-junioreissa. Jalkapallon parissa ja mukana tavalla tai toisella siis noin 50 vuotta. On siinä sitä!

Kommunalvalet är en personval

Jag är nu för den tredje gången uppstääd som kandidat i kommunalvalet i Pargas. Jag har alltid varit av den uppfattningen att kommunalvalet är uttryckligen ett person val, och jag förstår inte riktigt varför partipolitik ibland betonas för mycket. Jag har förstått att man i styrelsen behandlar saker som är viktiga för oss invånare, och arbetet görs för vårt bästa. Det är därför jag förundrar mig dessa tvister mellan partierna.

Jag har vid två olika tillfällen suttit i kulturnämden och jag är mycket nöjd med dess arbete, för att där har aldrig handlat om partipolitik  Självklart har vi inte alltid varit överens, men framför allt har vi nått en överenskommelse lätt. Under de senaste fyra åren har jag bara varit besviken över det faktum att vi i vissa fall har varit tvungna att spara. Och nu menar jag naturligtvis pengar.

Pargas är en bra plats att bo på. Den har jag märkt som inflyttat för manga år sedan från ett annat håll. Pargas kommunalpolitik är på nägot vis lite bråkigt. Ibland motsätter man sig ett bra förslag för att den som kommer med förslaget kommer från fel parti eller för att man håller på någon slags gruppdisciplin. Enligt mig borde gruppdisciplinen skrotas. Det är bättre att samarbeta kring ett bra förslag.

Beslutsfattandet I Pargas måste bli öppnare. De som bor i Pargas måste få bättre information om stadens ärenden. Där har vi mycket att förbättra – tyvärr. Pargas behöver också nya invånare. Det förstår och vet alla. Och speciellt barnfamiljer. För dem måste Pargas göras till en attraktiv plats - och utan språkgränser.

Som profss inom idrottssektorn och styrelsemedlem i PIUG, ligger fysiska aktiviteter naturligtvis nära mitt hjärta och därför har det varit fantastikt att Piffen har byggt PIF-centret I vår stad. Inte minst därför tycker jag att Samlingspartiets tema att staden måste säkerställa åtminstone en hobbyaktivitet åt varje barn och ungdom är ett bra förslag och något som bör göras till verklighet snarast.

Som jag skrev i början, kommunalvalet är en personval. När du funderar över vem du skall  rösta på, bör du glömma partipolitiken och rösta på rätt person att hantera saker. Kanske en obunden kandidat är en bra kandidat?

Jag är som obunden kandidat i Pargas med numret 11. Du får rösta.

Kuntavaali on henkilövaali

Olen nyt jo kolmatta kertaa ehdokkaana kuntavaaleissa Paraisilla. Olen aina ollut sitä mieltä, että kuntavaalit ovat ehdottomasti henkilövaali, enkä siitä syystä oikein ymmärrä, miksi aina välillä puoluepolitiikka korostuu jopa liikaakin. Käsittääkseni valtuustossa käsitellään meille kuntalaisille tärkeitä asioita ja tehdään työtä kuntalaisten parhaaksi. Siksi olen välillä ihmetellyt kovastikin näitä puolueiden välisiä kiistoja.

Olen toiminut kahteen eri otteeseen Paraisten kulttuurilautakunnassa ja olen erittäin tyytyväinen lautakunnan toimintaan, sillä siellä en ole kertaakaan törmännyt politikointiin. Toki aina emme ole olleet asioista samaa mieltä, mutta pääasiassa olemme päässeet yhteisymmärrykseen helpolla. Tämän viimeisen neljän vuoden jakson aikana olen ollut ainoastaan pettynyt siihen, että määrätyissä asioissa olemme joutuneet tinkimään. Ja nyt puhun tietysti rahasta.

Parainen on hyvä paikka asua. Muualta kauan sitten muuttaneena olen sen näiden vuosien aikana huomannut. Paraisten kunnallispolitiikkaa vaivaa kuitenkin jonkinlainen riitaisuus ja välillä päätöksiä vastustetaan vain siitä syystä, että kaveri ei saisi asiasta kunniaa tai sitten noudatetaan jonkinasteista ryhmäkuria. Olen sitä mieltä, että ryhmäkurin saisi heittää roskakoriin. Toimitaan mieluummin yhteistyössä hyvän asian puolesta.

Paraisten päätöstentekoon täytyisi saada myös enemmän avoimuutta. Ja kaupungin asiat pitäisi saada paremmin kuntalaisten tietoon. Tässä meillä on paljon parantamisen varaa – valitettavasti. Parainen tarvitsee myös uusia asukkaita. Sen ymmärtävät ja tietävät kaikki. Ja nimenomaan lapsiperheitä. Heille Paraisista täytyy tehdä houkutteleva paikka muuttaa – ja ilman kielirajoja.

Urheilun ammattilaisena ja PUNTin hallituksen jäsenenä tietysti liikuntaan liittyvät asiat ovat sydäntäni lähellä ja onkin aivan loistavaa, että Piffen on saanut rakennettua kaupunkiin upean PIF Centerin. Tästä syystä Kokoomuksen vaaliteema siitä, että kaupunki käynnistää selvityksen, miten jokaiselle lapselle ja nuorelle taattaisiin mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen, on hyvä ehdotus. Tämä selvitys kannattaa tehdä pikaisesti.

Niinkuin alussa mainitsen, kuntavaalit ovat nimenomaan henkilövaali. Äänestämistä miettiessä kannattaa siis unohtaa puoluepolitiikka ja äänestää mielestään oikeaa ihmistä asioita hoitamaan, ehkäpä juuri sotiutumaton ehdokas on hyvä ehdokas.

Olen sitoutumattomana ehdokkaana Paraisilla numerolla 11. Saa äänestää.

Voi voi sinua Radio Auran Aallot

Radio Auran Aallot, siis se kanava, missä minäkin olin mukana vajaat 12 vuotta, twiittasi perjantaina Twitter-tilillään seuraavasti:

Itse en kanavaa Twitterissä seuraa, enkä myöskään kuuntele, mutta ystäväni informoi minua tästä twiitistä ja se sai minut lähes raivon partaalle! Tuo twiitti on kyllä totaalisesti alta lipan ja kertoo tavallaan kanavan nykyisestä tasosta ja varsinkin twiittaajan ajatusmaailmasta ja asiantuntemattomuudesta! Tosin kanavalla taidettiin jo muutenkin kauan sitten unohtaa puolueettomana tiedotusvälineenä toimiminen. Silloin kun tuo tapahtui olin vielä itsekin siellä taistelemassa Juha Kortelaisen kanssa tuulimyllyjä vastaan. No, meistä kumpikaan ei siellä enää ole.

Ensinnäkin vertaus Lahden MM-kisojen suurimman vitsin ja kuningaslajin välillä on täysin asiaton! En hyvälläkään tahdolla löydä syytä, miten nämä kaksi asiaa kuuluisivat samaan vertailuun.

Vastasin twiittiin seuraavasti:

Ja kuinka ollakaan, Auran Aaltojen twiittivirrassa kyseinen twiittini ei näy, koska näyttää siltä, että twiittaaja ei arvostelua kestä. Muita kommentteja siellä näkyy kylläkin. Tämäkin kertoo paljon! Vastasivat kyllä, mutta nhätävästi vain minulle näkyväksi:

Totta on, että menestys on ohittanut suomalaisen jalkapallon, mutta "puolueettoman tiedotusvälineen" ei pitäisi tuollaista omalla twiittisivullaan julkaista. Niin ja mitähän tästä tykkää Auran Aaltojen jalkapalloyhteistyökumppani TPS? Minä ainakin irtisanoisin yhteistyön tuollaisen jälkeen välittömästi! Häpeän aikaisemmin niin hyvän radiokanavan puolesta.

Käsipalloliigan karsintojen käsittämätön ohjelma

Kotimaisen käsipallon SM-liigan runkosarja päättyy tänään. Tämä jälkeen sarja jakautuu ylempään ja alempaan jatkosarjaan sekä liigakarsintaan. Tässä vaiheessa on jo selvää, että sarjan hännillä roikkuvat Dynamo Riihimäki ja Pargas IF joutuvat karsimaan liigapaikastaan. Tähän se ohjelman selvyys ja järki sitten pysähtyykin. Molempien jatkosarjojen runkopäivät ovat jo olemassa ja pelit jatkuvat jo ensi viikolla eli ajanjaksolla 21.-23. helmikuuta eli siis taukoa tulee vain normaali pelien välinen viikko, mutta mitä tapahtuukaan liigakasinnoissa, onkin sitten jo ihan oma lukunsa.

Miesten I-divisioona ei nimittäin pääty vielä, vaan siellä pelataan otteluita aina 5. maaliskuuta asti, ennenkuin lopulliset karsintajoukkueet ovat selvillä. Se miten karsinnat sitten sen jälkeen pelataan, onkin vielä auki, sillä runkopäiviä ei ole olemassa. Joka tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että kun pelit divarissa päättyvät 5. maaliskuuta ja siihen päälle laitetaan tuo normaali pelien välinen viikko, tulee sekä Dynamo Riihimäelle ja Pargas IF:lle reilun 3 viikon tauko tosipeleissä, kun sitä vastoin voittamaan tottuneet divarijoukkueet saavat jatkaa pelejään normaalitahtiin.

Ja sitten kun vihdoin pelataan, käydään liigajumbon ja divariykkösen sekä liigan yhdeksännen ja divarin kakkosen välillä karsintapelit paras kolmesta periaatteella. Voittajat ovat sitten liigajoukkueita, mutta jotta tämä ei vielä riittäisi, pelataan sen jälkeen vielä voittajien ja hävinneiden välillä sijoitusottelu myös paras kolmesta periaatteella. Onko tuossa nyt mitään järkeä?

On toki itse asiassa epäselvää, haluaako mikään divarijoukkueista tosissaan nousta liigaan, mutta joka tapauksessa tämä karsintasysteemi on aivan käsittämätön. Onhan se nyt ihan selvää, että kosketus peliin lähes kuukauden huilanneella joukkueella ja tasaiseen tahtiin pelanneella joukkueella on aivan erilainen ja tämä luo siis karsintoihin joukkueiden välille eriarvoisen asetelman. Ja kaiken huipuksi karsinnoissa on aina vastakkain kauden aikana pelejään hävinnyt ja voittamaan tottunut joukkue. Etu divarijoukkueelle on jo henkisestikin todelle iso.

Suosittelisin Käsipalloliitolle vakavissaan systeemin miettimistä tuleville vuosille - järjellä.

Vääriä valintoja ja oikeita valintoja

Suomen parhaan urheilijan valinta on taas tuttuun tapaan herättänyt vahvoja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Leo-Pekka Tähti on vuoden urheilija. Sitä päätöstä ei toiseksi voi vaihtaa. Ja se äänestystulos ei ketään yllättänyt.

Tähden valinta vuoden urheilijaksi oli selvääkin selvempi mediavalinta. Tähden valinta Vuoden Urheilijaksi tehtiin selväksi eri medioiden palstoilla ja kanavilla jo hyvissä ajoin ennen äänestyksen aloittamista. Ja niinhän siinä sitten kävi, että painostuksen alaisena suuri osa urheilutoimittajista tai itseään urheilutoimittajaksi kutsuvista tai muuten vaan kerhojen jäseneksi päässeistä äänestivät Tähden vuoden urheilijaksi.

Minä voin sen tässä sanoa. Minä en äänestänyt Tähteä Vuoden Urheilijaksi. Minun valintani oli Henri Kontinen ja kakkosena Lukas Hradecky, jota Urheilutoimittajien "asiantunteva" raati ei ollut laittanut edes ehdokkaiden joukkoon. Onneksi listan ulkopuoleltakin sai äänestää. Koska ensimmäistä kertaa äänestyksen historiassa oli mahdollisuus äänestää vain viittä urheilijaa, tein minä niin. Sen listan sain yllättävän helpolla kasaan, mutta jos olisi ollut pakko laittaa sinne 10 nimeä, niin vaikeuksia olisi tullut. Ja tuolle viiden listalleni Tähti ei mahtunut.

Ahvenanmaalla järjestettiin myös viime viikonloppuna oma palkintogaalansa ja aivan odotetulla tavalla potin korjasi monessa kategoriassa IFK Mariehamn, jonka kapteeni Jani Lyyski kävi lavalla useaan otteeseen. Ja mikä oli käydessä, kun kerran oli tilaisuuteen kutsuttu, niinkuin Lyyski yhdessä puheessaan mainitsi. Olihan tuo Urheilugaalan moka IFK:n kohdalla melkoinen, mutta toisaalta mitä muuta niin huonolta ohjelmalta voikaan odottaa.

Juhlittiin sitä Turussakin, kun Varsinais-Suomen Urheilugaalassa palkittiin parhaita ja minunkin äänestyslapussa ykkösenä ollut Wilma Murto parhaaksi valittiin. Hyvä niin.

Turun Urheilutoimittajien vuoden parhaiden äänestyksessä tapahtui kuitenkin VARSINAINEN EMÄMUNAUS vuoden jalkapalloilijaa valittaessa! Mitenkään Oskari Forsmanin taitoja väheksymättä, ja kun mies on vielä Porista lähtöisin, en oikein ymmärrä, että Ykkösen tasolla palaava pelaaja voi valinnassa ohittaa liigatason pelaajan. Perusteluksi ei riitä se, että mies teki kauden jälkeen sopimuksen liigaseuraan. Valitettavasti kokouksessa kolme TPS:aa fanittavaa naispuolista äänestäjää pääsivät vaikuttamaan äänestäjien mieliin ja Forsman voitti äänestyksen kautta tittelinsä ennen Faith Obiloria, joka kuitenkin oli/on Veikkausliigan parhaita pelaajia ja edellisvuoden paras pelaaja liigassa.

Muutama vuosi sitten vastaavassa äänestyksessä eräs TuToa fanittava toimittaja oli sitä mieltä, että Aki Keinänen pitäisi valita parhaaksi jääkiekkoilijaksi. Tuolloin kokouksessa tehtiin kirjoittamaton sopimus siitä, että alemman sarjatason pelaaja ei voi ohittaa äänestyksessä liigassa pelannutta pelaajaa. Tämä pyhä päätös siis heitettiin kylmästi roskakoriin.

20 vuotta mestaruudesta

Mitä!?!? Joko siitä on kaksikymmentä vuotta! Jos valehtelisin, sanoisin, että muistan sen päivän kuin eilisen päivän. Tästä on siis pääteltävä, että muistan eilisenkin päivän todella huonosti. Mutta joo, ainakin se päivä loppui hienosti.

Vuoden 1996 ratkaiseva sarjakierros lähti liikkeelle kutkuttavasta tilanteesta. Voitolla voittaisimme Suomen mestaruuden ja juhlat olisivat valmiina alkamaan. Sen verran kuitenkin uskoin/uskoimme tulevaan mestaruuteen, että Sokos Hotel Vaakunan kanssa ottelun jälkeiset juhlat ja sauna oli varattuna jo etukäteen. Ja taisi olla, että ainoastaan kerran keskusteluissa Vaakunan taholta todettiin, että jos nyt hopealle jäätte, niin Moritz ja sauna ovat joka tapauksessa käytettävissä.

Silloin kun suostuin/aloin sen kauden joukkueenjohtajan työni, olin mielessäni päättänyt, että kausi tulee päättymään mestaruuteen, mutta jossakin vaiheessa uskoani koeteltiin melkoisesti. Juhannuksen tienoilla ajattelin jo, että enkö minä sittenkään saa työstäni tällä kaudella palkaksi mestaruutta! Onneksi suunta muuttui ja mestaruusjuna lähti puksuttamaan Airistolle suuntautuneen minileirin jälkeen. Leirin aikana kaatui ystävyysottelussa nykyisen kotikaupunkini PIF maalein 2-1. Kohtalokas reissu muuten tuo minun parin kuukauden työkeikka Airistolla. Matkaan tarttui vaimo ja muutamaa vuotta myöhemmin myös muutto Paraisille, missä olen nyt asunut jo 14 vuotta.

Koska tuo lokakuisen sunnuntain ottelu oli siis tärkeä, suuntasi bussimme jo lauantaina kohti Kokkolaa, missä majoituimme paikallisessa Vaakunassa. Meikäläisen kämppiksenä tietysti ”joukkueen äiti” eli aina yhtä hyvä, luotettava ja loistava huoltaja Jorma ’Mami’ Murto. Ja jos nyt totta puhutaan, niin Mamin ja minun valmistautuminen seuraavan päivän peliin oli hieman erilainen kuin joukkueen, mutta tarkemmin sitä en kerro, mutta onneksi ”meillä oli omat eväät mukana”, vaikka Vaakunankin illallinen ihan hyvä olikin.

Kauan odotettu sunnuntai starttasi tukevalla aamupalalla ja tämän jälkeen, jos nyt oikein muistan, kevyet aamutreenit Kokkolassa ja sitten edessä olikin matka Pietarsaareen tutun Jaron vieraaksi. Jaro oli lähtenyt loppusarjaan ykköspaikalta, mutta oli hyytynyt ja me puolestamme olimme hiipineet pikku hiljaa kohti ykköstilaa.

Itse pelistä, jonka selostin Radio Porille, en paljonkaan muista, ainoastaan kentän surkea kunto ja Luiz Antonion maaliin johtanut kääntölaukaus ovat piirtyneet lähtemättöminä mieleeni. Olin myös ennen peliä tehnyt päätöksen, josta aivan jälkikäteen kaikki eivät Radio Porissa pitäneet, että jos mestaruus on tullakseen, en selosta ottelun loppuhetkiä, vaan juhlin sitä kentän laidalla joukkueen kanssa. Näin myös tein ja muutamia minuutteja ennen ottelun päättymistä singahdin selostuskopista pukukoppikäytävälle hakemaan mestaruushatut, jotka oli onnistuneesti salakuljetettu joukkueen tietämättä stadionille. Murron Tappi hoiti selostuksen loppuun, mistä edelleenkin suuret kiitokset Tapille.

Timo Keltasen puhallettua pilliin ottelun päättymisen merkiksi, alkoivatkin sitten villit voitontanssit ja tunnelma oli kerrassaan upea. Porilaiskannattajat katsomossa olivat kannustaneet joukkuetta upeasti ja fiilis oli mahtava. Eihän sitä yksinkertaisesti voi sanoin kuvata. Meikäläinen sai sen mestaruuden, jota olin joukkueenjohtajaksi alettuani myös ajanut takaa.

Pyykölän poninhäntää kukaan ei uskaltanut leikata, vaikka siitäkin oli etukäteen puhuttu. Nykyisin hiuksettomalle Pyykölälle tuo poninhäntä oli siihen aikaan erittäin tärkeä. Suihkuun mies sentään saatiin vaatteet päällä laitettua.

Myös Radio Poriin tekemäni haastattelu edesmenneen Jarmo Alatensiön kanssa on jäänyt mieleeni. Alatensiön ura pelaajana päättyi upeimmalla mahdollisella tavalla: kaksinkertaisena Suomen mestarina. Tämän Tenu myös muisti haastattelussa muutamaan otteeseen mainita.

Paluumatka Poriin olikin sitten yhtä hulinaa. Bussissa meillä oli suora yhteys juhlapaikalle Vaakunaan ja Pennasen Kari oli tehnyt melkoiset viritykset, että bussista tehdyt haastattelut ja tunnelmapalat kuuluivat myös Porissa ja vastaanottokomitealla oli koko ajan tiedossa, missä kohtaa bussimme liikkui. Kun sitten vihdoinkin saavuimme Poriin, emme olleet uskoa silmiämme! Koko Gallen-Kallelankatu oli täynnä ihmisiä ja bussi ei tahtonut kunnolla päästä Vaakunan oven eteen. Siksi tiukassa katu oli juhlivia porilaisia. Ja kun pääsimme bussista ulos, tutut ja tuntemattomat ihmiset tulivat halaamaan meitä. Suuret porilaiset sankarit olivat palanneet kotiin Suomen mestareina!

Siitä hetkestä eteenpäin en sitten kyllä muista enää mitään ja itse asiassa tuota sunnuntaita seurannut viikko ja toinenkin meni melkoisessa sumussa, mutta voin vakuuttaa, että hauskaa oli. Porissa oli muuten siihen aikaan aika mukavia saunapaikkoja.

Tuosta mestaruudesta on siis kohta 20 vuotta. Paljon on vettä virrannut sen jälkeen Kokemäenjoessa ja FC Jazz on välillä käynyt todella alhaalla, mutta uskon ja toivon, että FC Jazz pelaa vielä jonakin päivänä Veikkausliigassa, sillä sen 14 vuoden aikana, mitä olen pois Porista ollut, myös muualla Suomea kaivataan Poria takaisin liigakartalle. Jazz oli kuitenkin brasseineen jne. melkoinen väriläiskä suomalaisessa jalkapallossa ja olen edelleenkin sitä mieltä, että FC Jazzin vuoden 1993 mestaruusjoukkue on paras seurajoukkue, mitä Suomessa on koskaan ollut. Vuoden 1996 mestaruusjoukkue puolestaan oli LOISTAVA RYHMÄ LOISTAVIA IHMISIÄ JA PELAAJIA!!!

Timo Järvenpää

Joukkueenjohtaja

Suomen mestari vm. 1996